lauantai 24. maaliskuuta 2018

Aamuautoilun katupysäköinnin ohjeistusta...

Kävin aamulla liikenteessä. Pysäköin autoni liikennesääntöjen mukaisesti kapean kadun varteen, ajoin jopa vasta aurattuun penkkaan oikean puolen renkaat antaakseni tilaa ohikulkijoille. Maastoautolla näin voi turvallisesti toimia. 
Käytyäni asioilla ja tullessani autoni viereen näin vastapäisen talon liittymästä farmariauton peruuttavan tielle. Vähän siinä renkaat sutivat, mutta auto tuli turvallisesti tielle...

Kuinka ollakaan kuskin puolen ovi aukesi ja nuori naishenkilö tuli ohjeistamaan minua auton pysäköinnistä "portin eteen". Hän sanoi hiukan tuohtuneena:"Näin ei saa pysäköidä portin eteen!" 
"Minkä ihmeen portin?" kysyin ihmeissäni. "Olen pysäköinyt täysin liikennesääntöjen mukaisesti. Tuskin enää montakaan kertaa liikun näillä kulmilla." lisäsin. Tosiaan autoni oli lähes autonmitan heidän liittymästään.

Nuori naisihminen lähti välittömästi liikkeelle. Mikäli oikein huomasin, hänellä oli kiireessä jäänyt autonlasit rapaamatta. 
Kyllä silloin saattaa auton peruutus olla vaikeaa kapealle, vasta-auratulle tielle pienen palteen yli, jonka reunaan olin pysäköinyt korkean maastoautoni...

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Mukava juttutuokio puhelimitse eilen...

Niin kuin olen usein kirjoittanut, puhun puhelimen välityksellä äärimmäisen vähän, oikeastaan vain jos on pakko. Olen lopettanut vastaamisen minulle tuntemattomiin numeroihin/puheluihin.

Eilen aamupäivällä sain tutusta numerosta puhelun. Kyseessä oli entinen oppilaani.
Hän tiedusteli avoimesti mielipidettäni hänelle tärkeään lähitulevaisuuden työasiaan. 

Kerroin hänelle asiaan liittyvänä näkemykseni. Juttelimme paljon muustakin: Jatko-opiskelusta, perheasioista ja elämän soljumisesta.
Itse olin juuri sillä hetkellä sisareni kanssa edesmenneen veljeni rivitaloasunnolla Kalkkinokalla järjestelemässä paikkoja...

torstai 22. maaliskuuta 2018

Eräs tekstini Facebook-sivultani tänään...

Tätä voi nimittää yltiöoptinistin ajatuksiksi: Kävin hakemassa vanhemman poikamme Tommin tyttären Veeran Hepolan koulusta, pistäydyimme Lallinperäntiellä hakemassa kitaran ja musiikkiaineistoa ja ajelimme mummolaan Haukkarin Kainuunkadulle.
Mummon tekemä makaroonilaatikko maistui. Sen jälkeen vein Veeran Kemin kulttuurikeskukseen Meri-Lapin musiikkiopiston tunneille.
Edellinen on realimaailmaa mutta...
Ajellessani Kemi tullin - tällä hetkellä totaalityhjän - teollisuusalueen ohi kävi mielessä, oikeastaan näin silmissäni alueen täyttyneen.
Kyllä! Kunhan Kaidi-päätökset tulevat, ne suorastaan räjäyttävät em. alueen Ajoksen satamaläheisyyden lisäksi täyteen toimintaan. Näin siinä käy, kyllä silloin on mukava olla kemiläinen/merilappilainen...

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Lentäjä Juha Järvinen teki historiaa laskeutumalla ensimmäisenä suomalaisena Hornetilla USA:n lentotukialukselle: ”Se oli aika intensiivistä”

Pohdiskelimme - minä ja kalakaverini - eilen lunta Selkäsaaren mökin pihaterassilla luodessamme Suomen lähestyviä hävittäjähankintoja.
Päädyimme mielestämme erinomaiseen lopputulokseen: Suomen on syytä hankkia tulevaisuuden hävittäjät - fifty/fifty - ajatuksena > Hornetteja/Gripeneitä. Miksi? Siksi, että molemmat ovat takuuvarmasti Nato-yhteensopivia. Natosta meidän ajatuksemme tosin vielä tällä hetkellä hiukan poikkeavat mutta siltikin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kotimaa

Lentäjä Juha Järvinen teki historiaa laskeutumalla ensimmäisenä suomalaisena Hornetilla USA:n lentotukialukselle: ”Se oli aika intensiivistä”

Järvinen on mukana Yhdysvaltain merijalkaväen ja Suomen Ilmavoimien vaihto-ohjelmassa



Ilmavoimien kapteeni Juha Järvinen laskeutui F/A-18C Hornet -hävittäjällä Yhdysvaltain armeijan lentotukialus USS Abraham Linconlinille ensimmäisenä suomalaisena.
SUOMEN Ilmavoimien kapteeni Juha Järvinen laskeutui F/A-18C Hornet -hävittäjällä Yhdysvaltain armeijan lentotukialukselle viime lauantaina, Yhdysvaltain laivasto kertoo.

Tapaus oli historiallinen, sillä Järvinen on ensimmäinen suomalainen, joka on laskeutunut Hornetilla lentotukialuksen kannelle.

Järvinen laskeutui USS Abraham Lincoln (CVN 72) -lentotukialukselle, jossa hänen on määrä saada lennonopettajan pätevyys. Järvinen kouluttautuu merijalkaväen hävittäjäkoulutusyksikkö (VMFAT) 101:ssa.

USS Abraham Lincoln (CVN 72) -alus on Nimitz-luokan lentotukialus, eli yksi Yhdysvaltain laivaston kymmenestä ydinkäyttöisestä lentotukialuksesta. Se on otettu käyttöön vuonna 1989.
HORNETILLA lentotukialukselle laskeutuminen vaatii, että lentäjä saa kiinnitettyä Hornetin pysäytyskoukun yhteen neljästä mahdollisesta jarruvaijerista, jotka ovat aluksen kannella. Tavoite on kiinnittyä kolmanteen jarruvaijeriin, joka takaa kaikkein turvallisimman laskeutumisen.

”Se oli aika intensiivistä. Olin iloinen, kun sain tartuttua jarruvaijeriin ja tunsin koneen nopean hidastumisen. Samalla olin myös hiukan pettynyt, kun tartuin toiseen vaijeriin kolmannen sijaan”, Järvinen kertasi tapahtumia.

ENNEN laskeutumistaan Järvinen kävi läpi saman koulutuksen, jonka myös Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen lentäjät suorittavat.

”Tämän tarkoitus on, että kun hän siirtyy kouluttamaan Suomen Ilmavoimia, on hänellä tietoa ja omakohtaista kokemusta siitä, mitä on opettamassa”, majuri Shane Bursae sanoi.

JÄRVINEN on mukana Yhdysvaltain merijalkaväen ja Suomen Ilmavoimien vaihto-ohjelmassa. Hän on ollut lentäjänä Suomen Ilmavoimissa 15 vuotta.

”Vaihto-ohjelma on todella hyvä mahdollisuus nähdä, kuinka muiden maiden lentäjät toimivat ja harjoittelevat”, kapteeni Michael Harp sanoi.

”Olen todella innoissani, kun saan viedä täältä mukanani paljon kokemusta. Ei pelkästään teoriaa, vaan myös todellisia kokemuksia. Nyt tämä on on minulle todellisuutta, ja ymmärrän kokonaiskuvan paremmin”, Järvinen sanoi.

Juha Järvinen (vas.) sai onnittelut laskeutumisestaan.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Voi järjen valo! Tällaisesta(kin) ohjelmasta minun täytyy maksaa...

A-studio: Aku Louhimies kohtaa metodejaan kritisoivan näyttelijän Matleena Kuusniemen 

  • 30 min
  • toistaiseksi
  • 2047 katselua
Miten pitkälle taiteessa saa mennä? Millainen on hyvä näyttelijän ja ohjaajan välinen työsuhde? Illan A-studiossa keskustelemassa ovat elokuvaohjaaja Aku Louhimies, näyttelijä Matleena Kuusniemi, TeaKin näyttelijätyön lehtori Tiina Pirhonen ja Suomen hauskin mies -elokuvan ohjaaja Heikki Kujanpää.

Selkäsaaressa tänään...

Kävin edellisen kerran Selkäsaaressa torstaina 08.03.2018 kalakaverini kanssa, tänään uusimme käynnin. Alkumatka sisäsatamasta sujui tehtyjä latuja pitkin, jonka jälkeen oikaisimme moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoisrantaan. 
Rantaan tultuamme otin sukset jalasta, kalakaverini jatkoi rinteeseen haarakäyntiä. Nousua helpotti hiukan moottorikelkan jäljet. 

Mökin sisälle päästyämme siirsimme Tommin ja Kehuksen Niilon moottorikelkan reessä tuoman nurkkakaapin jotakuinkuin paikoilleen. Vaimoni Tuula saa sitten aikanaan hienosäätää kalusteen ympäristöineen lopulliseen kuntoon.

Joimme mökillä murukahvit ja söimme voileivät. Ennen terassille siirtymistä otimme pienet neuvoa-antavat ranskalaisen nestetuotteen muodossa. "Jo oli ryötti hyvää!" olisi edesmennyt lähinaapurini sanonut em. tilanteessa.

Saatoimme loppuun edellisen kerran lumityöt pihaterassin osalta. Itäterassiin emme edelleenkään kajonneet...

Tulimme takaisin lähes samaa reittiä. Ilma oli erinomainen! Väkeä oli liikkeellä! Ihan mukava pikakäynti. Hyvä oli hiihtäjän hiihdellä. - kertakaikkiaan...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

60 vuotta elämää - kauan sitten...

Toivon Sinun tutustuvan 60 vuotta elämää biisiini, jonka ystäväni Pentti Korpela sävelsi ja sanoitti minulle tilauksesta 60-vuotissyntymäpäivilleni. 
Rajanaapurini Arto Perkiö lauloi sen Kari Hautalammen musiikkipajalla minulle syntymäpäivälahjaksi – jotakuinkin minuutti ja vuosikymmen.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, pojat ovat luvanneet päivittää biisin kymmenen vuoden välein.
Muutama vuosi sitten jäi jo yksi vuosikymmen väliin. Ehkä sitten kun täytän 80 vuotta, mikäli elinpäiviä riittää...

Kyseisen biisin synkimpään kohtaan liittyvänä olen kirjoittanut noin 200-400-sivuisen kirjan, riippuen hiukan toteutettavasta formaatista. Kyseinen kirja on täyttä, raakaa faktaa alkuperäisine dokumentteineen – ei siis pätkääkään viihteellistä fiktiota. Milloin ja miten kirjan julkaisen – se on vielä hiukan avoin…

Täältä sitä musiikkia pitäisi aueta - ole hyvä!


Yksi tämän päivän Facebook-teksteistäni...

Kävelimme hetki sitten lenkin: Kainuunkatu-Erkinkatu-Haukkarinkatu-Möylyntie > noin yhden kilometrin lenkin rauhallisesti.
Havahduin toteamaan, että tälläkin lenkillä on viisi autiotaloa ja kolme tyhjää tonttia. Voi olla, että em. autiotalot ovat tilapäisesti tyhjinä, jos ei niin osan voinee purkaa ja rakentaa uutta.
Toivottavasti edes tyhjillä tonteilla alkaa lähiaikoina kuulua rakentamisen ääniä, sillä tämähän on - ainakin toiseksi parasta - Kemiä.
Toisaalta totesin vaimolleni, että aikanaan tiesin, tunsinkin kaikki em. lenkin asukkaat, nyt tuskin puoliakaan...

lauantai 17. maaliskuuta 2018

ARABIA-vuosilautanen 1985...

Edesmenneen veljeni Kalkkinokan rivitalohuoneiston keittiön ja olohuoneen välisessä seinärakenteessa on rivissä 14 kpl ARABIA-vuosilautasia. Tummat lautaset tulevat voimakkaasti esiin vaaleasta tapettiseinästä.

Varasin itselleni yhden lautasen vuodelta 1985. 

Miksi? Siksi, että lautasen aihe on minulle tuttu vuosikymmenien ajalta. Pitkähiuksinen ja -partainen mies seisoo puuveneessä ongella. Koukkuun näyttää tarttuneen aika vonkale - näyttää hauelta...

Lautasen takana on teksti:

Siin`oli ongella olia,
aina siimalla asuja,
käeksellä käänteliä,
laski launihin merelle,
ongitteli, orhitteli,
vapa vaskinen vapisi

V:45-50

Lautasen on suunnitellut R. Uosikkinen

Olemme lähiomaisten kanssa sopineet, että oman kiinnostuksen ja tarpeen mukaan voi em. vuosilautasia varata, loput menevät kirpputorille myyntiin...

Esko Aho Britannian myrkytystapauksesta: Pelottava ilmiö, Venäjän mahdollisessa osallisuudessa kaksi vaihtoehtoa...


Kyllä Esko Aho - "Kannuksen Kennedy" - pyöritti sanaa, että siitä ei päässyt juuri mistään nurkasta kiinni. Toki eihän se ole ihme, sillä hänellä on selkeästi "oma lehmä kukaties parikin ojassa". Hän on tiukasti kiinni venäläisessä politiikassa, sitä ei ole kiistäminen. Supervarovaista sanailua sano...



Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Esko Aho Britannian myrkytystapauksesta: Pelottava ilmiö, Venäjän mahdollisessa osallisuudessa kaksi vaihtoehtoa

Entinen pääministeri Esko Aho toivoo, että tapaus selviää nopeasti, jotta vastatoimien kierre voitaisiin pysäyttää.
Esko Aho

Esko Aho
Yle
Suomalaisen teollisuuden idänsuhteita edistävän East Officen hallituksen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Esko Aho pitää Britannian Salisburyssa tapahtunutta entisen venäläisvakoojan Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytystapausta erikoisena ja pelottavana sen tekotavan vuoksi.
Skripal ja hänen tyttärensä Julia altistuivat hermomyrkylle maaliskuun alussa. FSB:n entinen venäläisagentti Alexander Litvinenko murhattiin poloniumilla vuonna 2006.
Aho sanoo Yle TV1:n Ykkösaamussa, että jopa kylmän sodan aikana oli tietyt pelisäännöt, joiden mukaan toimittiin.
– Tässä mielessä nämä ovat pelottavia ilmiöitä (Skripalin ja Litvinenkon tapaukset). Jos Venäjä tai venäläiset olisivat tämän takana, niin siinä olisi kaksi mahdollisuutta. Joko virallinen Venäjä olisi siinä mukana tai aineet ovat joutuneet vääriin käsiin, ja molemmat ovat todella huonoja vaihtoehtoja, sanoo Esko Aho.
Hän toivoo, että tapaukseen saadaan mahdollisimman pian selvyys, jotta alkamassa oleva "vaarallinen kierre voidaan pysäyttää".
– Eli toimien ja vastatoimien kierre. Pelisääntöjen muuttuminen tai uhka niiden muuttumisesta tavalla, joka on myös muun maailman kannalta vaarallinen, Aho miettii.
Lue myös:
Venäjä vastaa brittien toimiin samalla mitalla – 23 diplomaattia karkotetaan
Merkel: Saksa ja Ranska pohtivat yhdessä vastausta Salisburyn myrkkyiskuun
"En tiedä, mihin lasten on turvallista koskea" – Uinuva Salisbury joutui keskelle vakoojadraamaa ja asukkaat miettivät, voiko hermomyrkkyä vielä löytyä

Kertakaikkiaan erinomainen Lumilinnatapahtuma tänään...


Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenet seuralaisineen/lapsineen saivat taas jäsenmaksupalautetta kertakaikkiaan erinomaisen Lumilinnatapahtuman muodossa.

Yhdistyksemme perinteinen Lumilinna-tapahtuma Kemin Mansikkanokalla pidettiin lauantaina 17.03.2018 klo 11.30 alkaen. Tapahtuma on toteutettu useina vuosina, oikeastaan vuosikymmeninä suosittuna perhetapahtumana. 

Lumilinnassa on vaihtuvat teemat – tänä vuonna eläimet – joka näkyi erinomaisesti upeissa jääveistoksissa.
Insinööriporukka on Lumilinnaan tutustumisen ohessa nauttinut jääravintolassa kuumat juomat pullan kera – niin tälläkin kerralla.

Jo vuosien ajan takuuvarmana esityksenä on ollut Pikku Myy ja Muumi. Esitys on saanut pikkuväen vauhtiin, onpa jäyhien/jämäköiden insinöörienkin suupielissä ollut havaittavissa lievää hymynhäivettä.

Edellä mainitun tapahtuman jatkona oli hernekeitto- ja pannaritarjoilu tykötarpeineen yhdistyksen toimitilassa Vinssissä Meripuistokatu 16 5. krs. …
Viime vuosina maistuvan hernekeiton ja pannarit ovat tehneet Ammattiopisto Lappian Kivikankaan ravintotalousosaston oppilaat.

Lumilinnatapahtumaan oli ilmoittautunut jäseniä ja heidän perheenjäseniään yhteensä 128. Vinssin hernekeitto+pannari-jatkoille oli ilmoittautunut 39 henkilöä. Tälle tapahtumallemme on ollut niin sanotusti tilausta.

Niin - olihan tuolla Kemin Mansikkanokan Lumilinna-alueella muitakin. Parkkipaikka oli tupaten täynnä henkilöautoja ja tilausbussit täyttivät niille  varatun alueen. 
Väkeä oli paljon, mutta tungosta ei ihme kumma päässyt syntymään, sillä porukka soljui rauhallisesti eteenpäin Lumilinnan käytävillä ja ulkoalueella.

Kävin rannassa seuralaiseni - pojantyttären Veeran kanssa - ihailemassa olomajoja ja merenjäätä. Oli upea, aurinkoinen sää...



perjantai 16. maaliskuuta 2018

Uusvanha kuva kirjahyllykössäni...

"Pelastin" edesmenneen veljeni massiivisen kirjakaapin päältä minun ja vaimoni vihkikuvan. Vihkikuva on lähes 50 vuoden takaa. Sen otti taannoin kemiläisen valokuvaamon Filmikulman omistaja, valokuvaaja Erkki Korkee nuorenamiehenä. Nuoria toki olimme mekin vasta vihityt...

Meidät vihki Kemin seurakunnan pastori Seppo Ikonen Veitsiluodon kirkossa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli vihkitoimituksen jälkeen toteutettu kevytsuudelma. Olimme aiemmin asiasta keskustelleet Sepon kanssa.
"Radikaalipappi" antoi siihen luvan. Sellainen ei ollut tapana siihen maailman aikaan. Nyt ovat ajat toiset... 

Pätkä Wikipediatekstiä:


Veitsiluodon kirkko


Veitsiluodon kirkko
Veitsiluodon kirkko ja srk-keskus
Veitsiluodon kirkko ja srk-keskus
SijaintiSatamalehdontie 1, HepolaKemi
Koordinaatit65°40′57.3″N,024°39′45.0″E
SeurakuntaKemin seurakunta
Rakentamisvuosi1957
SuunnittelijaVeikko Larkas
Materiaalibetoni, tiili[1]
Istumapaikkoja370[1]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Veitsiluodon kirkko on Kemin seurakunnan kirkko ja seurakuntakeskus Hepolankaupunginosassa Kemissä.
Seurakuntaloa alettiin suunnitella Veitsiluotoon jo 1938, mutta sodan takia rakennushanke viivästyi. Lisäksi Karihaaran seurakuntatalon rakentaminen meni Veitsiluodon hankkeen edelle, koska Karihaarassa seurakunnan kokoustilana käytetty vanha koulu tuhoutui Lapin sodassa.[1]
Kirkon suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu, joka päättyi 15. maaliskuuta 1950. Osallistujina olivat arkkitehdit Arvo Murama, Olli PöyryHeikki Siren ja Veikko Larkas. Ensimmäiselle sijalle nousi Larkaksen ehdotus Orga pro nobis, jonka mukaan kirkko toteutettiin. Rahoitusongelmien vuoksi betonirunkoisen, tiilirakenteisen pitkäkirkonrakennustyöt päästiin aloittamaan vasta kesällä 1955. Kirkko valmistui syksyllä 1957 ja sen vihki Oulun hiippakunnan piispa Olavi Heliövaara 29. syyskuuta 1957.[1][2]
Kirkkosalin pinta-ala on 500 m² ja siellä on 370 istumapaikkaa. Kirkon 18-äänikertaiset urut on rakennettu Kangasalan urkutehtaassa 1958. Samana vuonna Veitsiluoto Osakeyhtiö lahjoitti kirkolle arvokkaan hopeisen ehtoolliskaluston. Kirkosalissa on kuvanveistäjä Taisto Martiskaisen puureliefi Pyhiinvaeltajat vuodelta 1967.[1][2][3]Veitsiluodon kirkon risti on niin sanottu Pietarinristi, jossa poikkipuu on alhaalla.