tiistai 27. kesäkuuta 2017

DN: Venäläiskone pakotti ruotsalaiskoneen kääntymään...

Hmmmmm - vai niin - kohta rytisee, sano minun sanoneen.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

DN: Venäläiskone pakotti ruotsalaiskoneen kääntymään

Ruotsin hallitus on kutsunut Venäjän Tukholman-suurlähettilään kuulemiseen asiasta.
Itämeri
Venäläinen Suhoi Su-27 Itämeren ja Suomenlahden kansainvälisessä ilmatilassa.
Venäläinen Suhoi Su-27-hävittäjä Itämeren ja Suomenlahden kansainvälisessä ilmatilassa.Ilmavoimat
Venäläisen ja ruotsalaisen sotilaskoneen kohtaaminen viikko sitten Itämerellä oli vaarallisempi kuin on tähän asti tiedetty, kertoo Dagens Nyheter(siirryt toiseen palveluun).

Lehden mukaan venäläishävittäjä pakotti ruotsalaiskoneen keskeyttämään tehtävänsä ja palaamaan Ruotsiin.

DN:n mukaan venäläinen pilotti lensi koneensa niin lähelle aseistamatonta signaalitiedustelukonetta, että ruotsalaismiehistön oli pakko kääntyä kotimatkalle. Koneet kohtasivat viime viikon maanantaina kansainvälisessä ilmatilassa Venäjään kuuluvan Kaliningradin alueen läheisyydessä.
Ruotsalaiskone oli mallia Gulfstream. Venäläinen osapuoli oli Su-27.
Ruotsin hallitus kutsui Venäjän Tukholman-suurlähettilään kuulemiseen viime torstaina.
Viime viikon maanantaina myös venäläinen ja yhdysvaltalainen sotilaskone lensivät lähellä toisiaan Itämerellä.
Ilmavoimat tiedotti alle kaksi viikkoa sitten, että Itämerellä ja Suomenlahdella on viime aikoina havaittu poikkeuksellisen vilkasta sotilaskoneiden lentotoimintaa. Ilmavoimien tunnistuslennot ovat havainneet useita venäläiskoneita Suomen aluevesirajojen tuntumassa. Venäjä ja sotilasliitto Nato ovat kiistelleet Itämeren lentoliikenteestä.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 5 ...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Kemissä jylläsi kuntapolitiikka viimeisen päälle, sen tulin huomaamaan alkumetreistä lähtien. Kuntapäättäjät alkoivat ensimmäistä kertaa tulla kasvoina tutuiksi.

____________________________________________________________________

Ennen ensimmäisen koulupäivän alkua kävin Pentin kanssa mielenkiintoisen keskustelun Kemin ammattikoulun työpajarakennuksen edessä elokuussa vuonna 1981. Asia ei liittynyt kuntapolitiikkaan, vaan Pentin pitämiin matematiikan ehtolaiskuulusteluihin parille paperilinjan oppilaalle, joita en ollut vielä edes tavannut...

"Aki! Vilkaisehan näitä, mitä tehdään?" hän totesi ojentaessaan minulle kahden oppilaan matematiikan ehtolaiskuulustelupaperit.
"Eihän näissä ole järjen häivääkään!" muistaakseni spontaanisti huudahdin. " Ei minustakaan, mutta... ." Pentti hiukan murheellina totesi ja selosti hiukan asian taustoja. 

Päätimme siltä seisomalta, että kyseiset oppilaat siirtyvät toiselle luokalle, koska matematiikkaa on vielä mahdollisuus "parsia". Toisaalta toiselle luokalle oli siirtymässä pieni ryhmä alle kymmenen oppilasta.

Ensimmäiselle luokalle paperilinjalle oli yhteishaussa ollut pyrkimässä poikkeuksellisen paljon oppilaita, joista oli muodostettu 18 oppilaan luokka. Minut oli merkitty kyseisen luokan luokanvalvojaksi.
Pääsin tavallaan aloittamaan puhtaalta pöydältä, mutta tuo minikakkosluokka teetätti minullekin ainakin viisinkertaisen työmäärän ykkösluokkaan verrattuna. 

On pakko rehellisesti ja avoimesti tunnustaa, että luokkahuoneeni vieressä olevassa opettajahuoneessa täytyi joskus käydä "laskemassa viiteenkymmeneen jopa sataakin", oli muutamia tiukkoja hetkiä.
Murheellisena joskus ajattelin, että fiksutkin oppilaat äityivät hölmöilemään hölmöimpien mukana. Mutta siitäkin selvittiin. Jälkikäteen jotkut jopa paikan päällä kävivät pyytämässä anteeksi hölmöilyjään. No arvosanoissahan ne kaikki näkyivät - valitettavasti...

Todettakoon pienenä yksityiskohtana, että toiselle em. matematiikkaehtolaisista ei myöhäisemässä vaiheessa saatu väännetyksi arvosanaa matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta. Asiasta oli keskusteltu avoimesti hänen vanhempiensa kanssa.
Kuitenkin olen aikanaan kuullut, että hänestä kehkeytyi hyvä työmies ja hän on ansioitunut harrastussektorilla.

Olimme muuttaneet Haukkarin Kainuunkadulle vanhaan kotitalooni. Toimme Saimaanharjulta tullessamme pienen hirsimökin, joka pystytettiin tontin kulmalle ja se toimi puuseenä ja pikkuvarastona. 
Olimme aikanaan ostaneet Imatralta puukuoriketta muutaman säkin. Nyt niille tuli käyttöä. Se oli siihen aikaan aika uutta.
Todettakoon, että Enso-Gutzeitin tutkimuslaitoksen johtaja Koistinen oli aikaansa edellä. Hän puhui kuorikekäymälöistä ja jopa kerrostaloista, joissa on ainoastaan kompostoivia kuorikekäymälöitä. Sellaisia on vuosikymmeniä jälkeenpäin rakennettukin mm. Tanskassa.

Olimme joutuneet purkamaan pari vuotta aikaisemmin suuren ulkohuonerakennuksen, jossa oli sauna, makasiini, puuliiteri, navetanporstua, autotalli (ennen navetta) ja puusee/huussi/pikkula/tuppila/käymälä. Käytännössä sen purki sisareni mies, mehän olimme silloin vielä Lappeenrannassa.

Miksi em. rakennus oli jouduttu purkamaan? Siksi, että Kemin kaupunki oli antanut rakentamiskehoituksen > käytännössä pakkolunastusuhan entiselle perunamaallemme. Se oli kaavoitettu tontti. Se oli sen maailman aikaista tontti- ja kuntapolitiikkaa Kemissä.

Se tontti- ja kuntapolitiikka kohteli kemiläisiä tontinomistajia totaalieriarvoisesti > toiset olivat eriarvoisempia kuin toiset. Olen asiasta julkisesti kirjoittanutkin. Mikäli oikein muistan, aina eivät tekstini läpäisseet paikallislehden sensuuria...

Päätimme myydä em. tontin. Siihen on rakennettu sittemmin paritalo > kytketty omakotitalo.
Perunapeltomme tuli kertalaakista tehokkaaseen käyttöön.

Tulimme takaisin "paluumuuttajina" Kemiin siis vuonna 1981 ja aloitimme uuden omakotitalon suunnittelun. Se rakennettiin pääosin vuonna 1982. Vanha rakennus, joka oli Laitakarin sahan lankunpätkistä rakennettu, purettiin ja poltettiin vähitellen uuden päärakennuksen massiivisessa takassa. Muutama lankku säästettiin. Miksi? Siitä ehkä myöhemmin...

Uuden omakotitalomme rahoitus muodostui mielenkiintoiseksi. 

Olimme myyneet Saimaanharjulta omakotitalomme ihan asialliseen hintaan, joten meillä oli jonkin verran rahaa pankissa.
Mutta pankeista ei aluksi meinannut löytyä rahaa rakentamisprojektiimme - ei sitten millään.
Miksi?
Sitä ihmettelimme silloin. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että eräs kemiläinen pankinjohtaja kaatoi niskaani maailmantalouden ongelmat. Kyseistä pankkia ei ole ollut vuoskymmeniin toiminnassa...

Loppujen lopuksi omakotirakentamisen laina-asia järjestyi silloisessa Yhdyspankissa vai oliko se jo SYP.

Myöhemmin tontillemme on rakennettu varastorakennus ja Pikkupuoli (entinen Ekoateljee). Em. rakennuksista jokainen olisi pitkän tarinan arvoinen.

Ensimmäiset vuodet Kemin silloisessa ammattikoulussa olivat poikkeuksellisen mielenkiintoisia. 
Opettajien edunvalvonnassa elettiin edelleen järjestösotaa. Ammattiaineiden opettejien ryhmä oli yhtenäinen - muistaakseni kaikki olivat Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry:n jäseniä. Siksi ei erityisiä jännitteitä ollut, Kemissä oli totuttu olemaan eri leireissä...

Heti 1980-luvun alkupuolella Kemin ammattikoulun määräaikainen rehtorin virka päätettiin muuttaa vakinaiseksi. Se kiinnosti myös minua.
Miksi?
Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus.

Hain em. virkaa, vaikka se oli siihen maailmanaikaan ”betonoitu” SKDL:lle, nykyiselle Vasemmistoliitolle.
Minulla on silloisen Kemin kaupunginhallituksen kokouksesta kyseisen pykälän kohdalta haalistunut pöytäkirjanote.

Edelliseen littyvänä pieni, mielenkiintoinen keskustelu silloisen rehtorin Pentti Lehdon kanssa.
Päivä, pari ennen Kemin kaupunginhallituksen kokousta, jossa rehtorin valinta päätettiin, Pentti totesi "muina miehinä", että hän on saanut kuulla, että SKDL:llä on kaksi hakijaa rehtorin virkaan: Pekka Dementjeff ja Aki Pyykkö.

Totesin Pentille: "En ole minkään puolueen jäsen enkä siten varmaankaan SKDL:n ehdokas." 
"Perskules! Onko näin? Tämä tieto on vietävä heti päättäjille!" Pentti totesi välittömästi.

Perskules oli äärimmäisen voimakas ilmaisu Pentiltä. En muista hänen koskaan kiroilleen.

Tämä oli kuntapolitiikkavaikuttamista paraimmillaan/pahimmillaan. Mutta kuka äänesti silloin ketäkin...?

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
  

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 4 ...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Eräs opettajista - siirryttyään yksityisen yrityksen palvelukseen välittömästi opiskelun päätyttyä - ei suostunut maksamaan kuntayhtymältä saamaansa peruspalkkaa takaisin.
Lähti käyntiin pitkäkestoinen oikeusprosessi, jonka lopputulosta en edes tiedä... 

Kuntayhtymän päätöksentekoprosessi iski välittömästi > opiskelun aikainen avustus lopetettiin. Lienee tarpeetonta kysyä, kuka oli ensimmäinen "kärsijä"...

Kuntapolitiikka/kuntayhtymäpolitiikka näytti voimansa.
___________________________________________________________________

Emme päässeet kiinni Imatraan. Ehkä tuo koko ajan päällä ollut järjestösota oli myös osasyynä. Asia heijastui kiistatta myös henkilösuhteisiin.

Imatralla olon aikana hankin AHO:ssa (Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto) ammattikoulunopettajan pedagogisen pätevyyden. Olin siellä oppilasyhdistyksen puheenjohtaja. 
Oli lievää vääntöä jatkuvasti opetukseen liittyvissä asioissa. Rehtorina oli Markus Sauri, jonka tavaramerkki oli eräänlainen "kävelevä pedagogiikka" > hän käveli koko ajan opettaessaan, mikäli vielä oikein muistan. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, hänen poikansa Pekka Sauri on Helsingin johtavia virkamiehiä nykyään. 

Tutkielmani: Yhteistyö ja opettajajärjestelyt ammattikouluissa (käytännössä TEAM- Teaching/Tiimiopetus ammattikouluissa/ammatillisissa oppilaitoksissa)  aiheutti "parranpärinää" - kohtuuttomastikin.

Siihen maailman aikaan AOI ry:n puheenjohtajana oli autoalan insinööri, ammattiaineiden opettaja Seppo Helakorpi Rovaniemeltä. Hän oli kiinnostunut tiimiopetuksesta ja sen lanseeraamisesta ammattikouluihin. Seppo muutti perheensä kanssa myöhäisemmässä vaiheessa Hämeenlinnaan ja jatkoi opiskelujaan. Kirjoitti kirjoja ammattikoulupedagogiikasta...

Lappeenrannan ammarttikouluun tuli paperilinjalle ammattiaineiden opettajan virka hakuun. Hain sitä ja tulin valituksi. Muutimme Lappeenrantaan vuonna 1979. Samalla tutustuin Suomen suurimpaan porvariin.
Oppilaitoksen rehtorina oli Samuli Porvari, lähes kaksimetrinen "hujoppi", mielenkiintoinen persoona. Tulin mielestäni hyvin juttuun hänen kanssaan.

Lappeenrannassa Oy Kaukas Ab, nykyisin UPM tulivat tutuiksi...

Oikeastaan muutimme Taipalsaaren kunnan puolelle Saimaanharjulle ostettuamme sieltä persoonallisen omakotitalon. Imatran osakehuoneisto oli sitä ennen saatu myydyksi.

Edellä mainitusta omakotitalosta ja sen ympäristön tuunaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Meillä oli kesärenki - Matti Pietarila - Lappeenrannan ammattikoulun silloinen englanninkielenopettaja, syntyisin Pudasjärveltä. Olihan se mielenkiintoista aikaa. Kävimme Matin kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluja - myöhemmin täällä Kemissäkin hänen lomareissullaan pistäytyessä.

Rakensin Saimaanharjulle tontin ympärille ensimmäisen elementtirakenteisen puuaidan. Arvelenpa, että se on vieläkin pystyssä.
Pojat menivät pieneen Rehulan peruskouluun, kyläkouluun. Parina kesänä nautimme Saimaalla soutelusta paikalliselta veneenvalmistajalta ostamallamme lasikuituveneellä. Kyseinen vene tuotiin myöhemmin Kemiin. Se palveli monena meillä ja vielä myytyämmekin sen... 
Todettakoon pienenä yksityikohtana, että se varastettiin Kemin Kalkkinokalta kolme kertaa, mutta aina se löytyi jostakin > kaupungista Möllärin möljältä maihin nostettuna, Laitakarista ja Kraaselin läettyviltä. 
Viimeisellä kerralla peräpää vioittuneena, se paikattiin Laurilan Asennus Oy:ltä ostetulla lasikuitumatolla ja hatsilla+kiihdyttimellä.

Olin tutustunut kemiläisiin ammattikoulunopettajiin osallistuessani aktiivisesti AOI ry:n opintopäiviin ja paperiteollisuuden opettajien koulutustilaisuuksiin vuosien saatossa.

Sain kuulla eräällä paperiteollisuuden opettajien kesäkurssilla, että Kemin ammattikouluun tulee paperilinjan ammattiaineiden opettajan virka hakuun.
"Sanansaattajana" oli hyvin tuntemani työnopettaja Eino Eikka Pukari, josta tuli myöhemmin lähin työtoverini Kemissä.

Olin siis opettajana myös Lappeenrannan ammattikoulussa pari vuotta, josta hain ja tulin valituksi takaisin Kemiin kaiken kaikkiaan noin kolmentoista vuoden etelänkeikan jälkeen.

Minulla olisi ollut mahdollisuus jatkaa opintoja Teknillisessä korkeakoulussa 1970-luvun puolessavälissä, mutta opettajaura edelleen kiinnosti ja leivän syrjässä kiinni pysyminen painoivat vaakakupissa siihen aikaan enemmän. 
Arvelen, että nyt tekisin toisin, jos aikaratasta voisi kääntää nelisenkymmentä vuotta taaksepäin.

Olin Imatralla olon aikana tullut valituksi Kemiallisen ja mekaanisen puunjalostusteollisuuden ammattien keskustoimikuntaan varajäseneksi 1.6.1977-31.5.1981. Keskustoimikunnan puheenjohtajana oli Enso-Gutzeit Oy:n teollisuusammattikoulun rehtori Esko Lehtinen. Eskoa nimiteltiin Lento-Lehtiseksi, sillä hän oli erittäin aktiivinen lentoharrastaja.
Osallistuin aika moneen kokoukseen Helsingissä, erinomaisia ja asiallisia kokouksia.

Muutimme Saimaanharjulta takaisin Kemiin heinäkuussa vuonna 1981. Muuttokuormamme toi paluukuormana kemiläinen kuorma-autoilija Juhani Järvelä. Saimaanharjulla talomme edustalla hän ihmetteli, miten näin kauniista ympäristöstä joku voi muuttaa Kemiin...

Olimme myyneet Saimaanharjun talomme minun seuraajalleni, Tenho Viitikolle Lappeenrannan ammattikouluun. Hän muutti kotinurkilleen Äänekoskelta. Jätin Tenholle muistoksi Lappeenrannan ammattikoulussa valmistetun metallisen lumikolan. Kyseisestä lumikolasta olen taannoin kirjoittanut useitakin artikkeleita...

Kemin ammattikoulun rehtorina toimi siihen maailman aikaan insinööri Pentti Lehto ja apulaisrehtorina yleisaineiden opettaja Toivo Tapio. Mikäli oikein ymmärsin, Pentti oli joutunut "uhrautumaan" em. määräaikaiseen virkaan. Pentti oli minulle tullut tutuksi AOI ry:n kuvioissa. Miellyttävä ja rauhallinen persoona...

Kemissä jylläsi kuntapolitiikka viimeisen päälle, sen tulin huomaamaan alkumetreistä lähtien. Kuntapäättäjät alkoivat ensimmäistä kertaa tulla kasvoina tutuiksi.


Ennen ensimmäisen koulupäivän alkua kävin Pentin kanssa mielenkiintoisen keskustelun Kemin ammattikoulun työpajarakennuksen edessä elokuussa vuonna 1981. Asia ei liittynyt kuntapolitiikkaan, vaan Pentin pitämiin matematiikan ehtolaiskuulusteluihin parille paperilinjan oppilaalle, joita en ollut vielä edes tavannut...

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
  

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 3...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Oikeastaan ensimmäisen kerran työurani aikana havahduin, oikeastaan törmäsin konkreettisesti ammattiyhdistyspolitiikkaan Imatralla vuonna 1974. 

Siitä käynnistyi minun henkilökohtainen herääminen ammatilliseen edunvalvontapolitiikkaan. Kuntapolitiikasta ei näkynyt vielä merkkejä - ei mailla eikä halmeilla.
___________________________________________________________________

Mitä silloin tapahtui?

Siihen maailman aikaan järjestäytyminen ammattiliittoon oli itsestäänselvyys varsinkin opetussektorilla. Ammattikoulujen opettajat kuuluivat silloisen keskusjärjestön TVK:n Ammatillisten Opettajain Liitto AOL ry:een. 
Olimme kuin yhtä perhettä.
Imatralla pidettiin syksyllä vuonna 1974 Itä- ja Kaakkois-Suomen-piirin opintopäivät. Järjestylyvastuussa oli Imatran ammattikoulun opettajayhdistys. Olimme laatineet mielestämme hyvän ohjelmakokonaisuuden, itse olin kohtalaisen aktiivisessa roolissa päivien aikana.

Kesken päivien alkoi kuulua huhuja ja taivaalle ilmestyä uhkaavia "ammattiyhdistyspilviä". AOL:n työnopettajien jaosto oli tehnyt julkilausuman/päätöksen, että kaikki ammattiaineet ja ammattiyö voidaan opettaa jaoston jäsenten - teknikoiden ja ammaattimiesten - voimin.

Selvennyksenä todettakoon, että varsinaiset ammattiaineet mukaan lukien matematiikka, fysiikkaa, kemia, ammattitalous, tekninen piirustus, jne. olivat ammattiaineiden opettajien hoidossa. Heidän koulutustaustansa oli DI, maisteri, insinööri, jne. , joten työnopettajien jaoston julkilausuma/päätös oli suoranainen "sodanjulistus".

Ammattikouluissa oli eri opettajaryhmiä: Ammattiaineiden opettajat, työnopettajat, yleisaineisden opettajat ja ammatinopettajat.

Olihan siinä Imatran opintopäiville saapuneilla AOL:n puheenjohtajalla Matti Kinnusella (myöhäisemmässä vaiheessa TVK:n puheenjohtaja) ja toiminnanjohtajalla Matti Haapaniemellä selittelemistä.

Opintopäivät hoidettiin kunnialla päätökseen, mutta sitten alkoi tapahtua > Suomessa... 

Ammattiaineiden opettajat jakaantuivat kahteen leiriin. 

Osa perusti uuden yhdistyksen > Ammattioppilaitosten Insinöörit AOI ry, joka liittyi Insinööriliittoon ja sitä kautta Akavaan.
AOI ry:n ensimmäinen puheenjohtaja oli koneinsinööri, ammattiaineiden opettaja Aarne Hyvärinen Hämeenlinnasta, ns. Spontaaniryhmän perustaja, tulisieluinen insinööri.

Itse lähdin mukaan AOI ry:een heti alkuvaiheessa, oli kerta kaikkiaan pakko lähteä. Kysymyksessä oli niin merkittävä asia, kysymys oli yksinkertaisesti leivästä, mikäli em. tyyppiset suunnitelmat olisivat toteutuneet.

Pidettiin kokouksia ympäri Suomen myös Kaakkois-Suomessa. Suuniteltiin ja toteutettiin ensimmäiset AOI ry:n opintopäivät Pieksämäellä. Suunniteltiin ja toteutettiin oma julkaisu, otettiin kantaa ammatillisen koulutuksen kehittämiseen, kirjoitettiin julkilausumia, jne. ...


Olin Kaakkois-Suomessa AOI ry:n hallitusjäsen, sittemmin toimin kaikissa AOI ry:n tehtävissä ollen viimeinen AOI ry:n puheenjohtaja. Silloin elettiin jo 1990-luvun puoltaväliä.
Eräänlainen järjestösota kesti noin 20 vuotta - ikävä kyllä... 


Imatralla olin luonnollisesti paljon yhteistyössä sen aikaiseen Enso-Gutzeit Oy:n tuotantolaitoksiin ja henkilöstöön. 
Hankin mm. lisää työkokomusta Tainionkosken tehtailla tutkimustehtävissä yhden kesän aikana. Olin diplomityötä tehneen teekkarin Olavi Pikan assistenttina - mielenkiintoista aikaa. Hän teki diplomityön sulfaattisellutehtaan suodinpesemön kuiva-ainetaseista. Tainionkosken tehdas oli mielenkiintoinen, koska suodinpesemö oli 2-linjainen eli erikseen koivu- ja havupuulinja - haastetta riitti...

Imatralla ostimme vähänajetun VW 1300 vm. 1972 auton, käyttökelpoinen kansanauto.

Imatralla ollessamme ostimme ensimmäisen Arava-omistusasuntomme - 3 H+ K - uudelta kerrostaloalueelta Mansikkalasta läheltä työpaikkaani ja Tommin koulupaikkaa.

Sitä ennen olimme ostaneet vanhan kulmatontin vanhoine kaupparakennuksineen Suon kaupunginosasta.
Ajatuksena oli alunperin rakentaa sille omakotitalo. Siitä luovuttiin. Tontti myytiin ja sillä rahoitettiin opiskeluni Hämeenlinnan Ammatillisessa Opettajaopistossa AHO:ssa.
Miksi?
Siksi, että siihen saakka pedagogista pätevyyttä opiskelemaan lähtevät olivat saaneet opiskeluajalta peruspalkan Imatran ammattikoulusta sitouduttuaan olemaan tietyn ajan kuntayhtymän palveluksessa.

Eräs opettajista - siirryttyään yksityisen yrityksen palvelukseen välittömästi opiskelun päätyttyä - ei suostunut maksamaan kuntayhtymältä saamaansa peruspalkkaa takaisin. 

Kuntayhtymän päätöksentekoprosessi iski välittömästi > opiskelun aikainen avustus lopetettiin. Lienee tarpeetonta kysyä, kuka oli ensimmäinen "kärsijä"...

Kuntapolitiikka/kuntayhtymäpolitiikka näytti voimansa.

Todettakoon lisäksi, että opiskelun loppuvaiheessa myimme myös automme VW 1300 eli Kuplan Imatran ammattikoulun opettajalle. 

Sittemmin Kemissä eräällä kesälomareissulla ostimme tutulta vanhan Saab 94-henkilöauton.


Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

Venäjä uhkaa kieltää Telegram-viestisovelluksen – Uutissivusto: työntekijöitä siirretty Suomeen...

Hmmmmm - vai niin - minulla on vahva epäilys, että tässä on kerta kaikkiaan "koira haudattuna". Tällä läpinäkyvällä tempulla yritetään saada jalansijaa Suomessa...


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Venäjä uhkaa kieltää Telegram-viestisovelluksen – Uutissivusto: työntekijöitä siirretty Suomeen

Salattuja viestejä välittävä Telegram on ollut muun muassa terroristijärjestö Isisin käytössä.
Venäjä

iPhone 5.
Andrew Gombert / EPA
Venäläinen viestipalvelu Telegram ja Venäjän viranomaiset ovat ajautumassa törmäyskurssille, joka voi johtaa viestipalvelun käytön estämiseen Venäjällä.
Uutissivusto Fontankan(siirryt toiseen palveluun) tietojen mukaan Telegram olisi jo varotoimena siirtänyt kaikki Pietarissa työskentelevät työntekijänsä Suomeen. Sivuston mukaan Suomi olisi antanut ohjelmoijille työluvat ja he työskentelevät lähellä rajaa. Tietoa ei ole toistaiseksi vahvistettu.
Yle kertoi maaliskuussa, että Telegram oli ilmoittanut Maailman talousfoorumille toimipaikakseen Savitaipaleen. Yhtiön perustaja Pavel Durov oli edustanut tämän takia foorumissa Suomea. Tuolloin yritystä ei kuitenkaan löytynyt Etelä-Karjalan toimipaikkarekisteristä.

Salattua viestintää

Telegram on venäläinen viestipalvelu, joka toimii pitkälti samalla tavalla kuin Suomessa tunnetumpi Whatsapp. Yritys kertoi viime vuoden alussa, että sovelluksella olisi sata miljoonaa käyttäjää.
Telegramilla on mainetta erityisen hyvin salattuna viestintävälineenä, joka ei luovuta tietoja viranomaisille. Gizmondo-sivuston(siirryt toiseen palveluun) mukaan asiantuntijat ovat tosin kyseenalaistaneet salauksen pitävyyden.
Isis-äärijärjestö käyttää Telegramia viestintäänsä ja propagandansa levittämiseen, Washington Post kertoo(siirryt toiseen palveluun). Terrorismia torjuvat viranomaiset ovat jo pitkään vaatineet, että Telegramin pitäisi suitsia tarkemmin Isisin propagandaa sovelluksessaan.

Ei vastannut yhteydenottoihin

Telegramia uhkaa kieltäminen Venäjällä, koska se ei ole rekisteröitynyt viestintävälineeksi. Venäjän tietoverkkoja valvovan Roskomnadzorin johtajan Aleksandr Žarovin mukaan yhtiö ei ole vastannut millään tavalla viranomaisten yhteydenottoihin.
– Jos Telegram todella kieltäytyy toteuttamasta velvollisuuksiaan viestintäpalvelujen tarjoajana, sen käyttö on estettävä, kunnes saamme vaatimamme tiedot, Žarov sanoo perjantaille päivätyssä lausunnossaan Roskomnadzorin sivuilla.(siirryt toiseen palveluun)
NTV-kanavan haastattelussa Zarov sanoi, ettei Telegramilla on muutama päivä aikaa suostua vaatimuksiin. Hän lisäsi, että Telegram on terroristien suosima sovellus.
– Tiedustelupalvelujen mukaan tutkimuksissa on käynyt ilmi, että terrori-iskuja valmistellessa ja myös niiden aikana käytetään juuri Telegramia. Miksi tämä yhteys? Koska Telegramin välittämät viestit ovat salattuja, Žarov sanoi Interfax-uutistoimiston mukaan.(siirryt toiseen palveluun)

Telegram ei näytä suostuvan

Telegramin ja viranomaisten kiistan taustalla on Venäjällä säädetty laki, jonka mukaan viestipalvelujen on säilöttävä venäläisasiakkaidensa käyttäjätiedot Venäjällä sijaitsevilla palvelimilla. Jos Telegram rekisteröityy viestintävälineeksi, sillä olisi kuusi kuukautta aikaa siirtää tiedot Venäjälle.
Venäjä on jo aiemmin estänyt esimerkiksi LinkedIn-palvelun, koska se ei ole suostunut viranomaisten vaatimuksiin. Asiantuntijoiden mukaan kansainvälisten sivustojen on käytännössä mahdotonta noudattaa lakia, eikä sitä ole sovellettu esimerkiksi Facebookiin tai Twitteriin.

 Pavel Durov
Pavel DurovNick Lubushko

Telegram ei näytä taipuvan vaatimuksiin. Sen johtaja Pavel Durov vastasi sosiaalisessa mediassa, että sovelluksen estämisen myötä venäläiset siirtyisivät vain käyttämään amerikkalaisia sovelluksia.

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 2...

Edellisen osan loppupuolella kirjoitin mm. seuraavaa:

Edelliseen saakka en ollut millään tavalla tekemisissä politiikan kanssa. Opiskeluaikoina en ottanut osaa ns. opiskelijapolitiikkaan enkä ammattijärjetöasioihin. Ne tuntuivat minusta täysin vierailta. 

Tosin opiskelun loppuvaiheessa olin opiskelijajäsenenä Insinööriliitossa, johon siirryin varsinaiseksi jäseneksi valmistuttuani.
__________________________________________________________________

Tulimme siis takaisin Kemiin loppukesästä 1972. Tulimme Tampereelta vanhalla VW Kleinbussilla - tai oikeastaan minä tulin osan muuttokuorman kanssa - Tuula ja Tommi tulivat junalla perässä. Kyseinen auto romutettiin Karjalaisen Romuttamon toimesta, edesmennyt Osmo Karjalainen kävi hakemassa auton pihaltamme...

Päädyimme asumaan väliaikaisesti vanhempiemme luo, taisipa Tuula ja Tommi asua Maksniemessäkin hetken aikaan Tuulan äidin Martta Pihlajan uudessa omatkoititalossa.
Saimme vuokratuksi aika nopeasti kerrostalokaksion Sauvosaarenkadulta Kemin keskustassa.

Omasta opetustyöstäni sen verran, että tuskin koskaan olen tehnyt niin paljon töitä kuin silloin. Kaikki materiaali oli tehtävä itse. Sen maailman aikainen spriikopiokone tekulla oli kovassa käytössä. Piirtoheitinkalvoja syntyi kasapäin myös rullatavarana. 
Pidin työstäni.
Todettakoon, että olemme pitäneet silloisten oppilaitteni kanssa yhteyttä vuoden 1973 jälkeen. He ovat pyytäneet - ainakin toistaiseksi - minut mukaan muutaman vuoden välein toteuttamiinsa tapaamistapahtumiin. Viimeksi tänä vuonna. Olen pari kertaa osallistunutkin.

Pienenä sivujuonteena haluan mainita, että myin kalakaverini kanssa kolhoosiveneemme, jokiveneemme entiselle tekuoppilaalleni tänä kesänä. Kyseinen vene oli Selkäsaaressa "turhan panttina" monta vuotta rannalla. Se ei ollut merellä käyttökelpoinen.

Kemin teknillisen koulun kansliassa Kemissä toteutettava kuntapolitiikka tuli tämän tästä esiin varsinkin "käypäläisten" eli tuntiopettajien suulla.
Itse en jaksanut innostua asiasta. Näin jälkikäteen tuntuu siltä, että kaikki välitunnitkin menivät opetusmateriaalin teossa, ei ollut tarvetta jaaritella turhista...

Tosin olin jo 1960-luvulla ihmetellyt Kemissä harjoitettua typerää tonttipolitiikkaa, joka suorastaan ajoi hyvätuloisia veronmaksajia naapurikuntiin > Simoon ja Keminmaahan. Sama meno tuntui jatkuvan...
Kemin kaupunki tarjosi vuokralle pieniä omakotitontteja, naapurikunnissa sai ostaa itselleen huomattavasti suurempia tontteja - edullisesti.

Vuosi opettajana Kemin teknillisessä koulussa oli ilmeisesti se kulminaatiopiste, joka ohjasi minut opettajauralle.

Koska opistoinsinöörillä ei ollut mahdollisuus tulla nimitetyksi tekun vakinaiseen virkaan, aloin keväällä haeskella paikkaa ammattikoulujen ammattiaineiden opettajaksi. Tein itseäni tykö toki myös tuttuun, paikalliseen tehtaaseen Veitsiluoto Oy;n paperitehtaaseen. Siihen aikaan pestattiin henkilöitä tehtaaseen mahdollisimman kaukaa...

Kesällä vuonna 1973 Imatran ammattikouluun tuli paperilinjalle vakituinen virka hakuun. Hain sitä ja tulin valituksi.
Päätimme muuttaa Kaakkois-Suomeen Imatralle. Minä muutin edellä. Muuttokuorma tuli junalla. Tuula ja Tommi hiukan myöhemmin. 
Monien vaiheiden jälkeen saimme vuokratuksi uuden, asumattoman kerrostalokaksion, torin laidalta Imatrankosken keskustasta. 

Aloitin opetustyön Imatran ammattikoulussa ja perheeni alkoi totutella uuteen asuinpaikkakuntaan. Nuorimmaisemme Timo syntyi joulukuussa 1973 Imatralla.

Valintaani ei ymmärtääkseni liittynyt mitään politiikkaa, yllättäen irtisanoutuneen, paperilinjan edellisen ammattiaineiden opettajan, Rauno Korjalan tilalle oli saatava nopeasti uusi opettaja. Minä olin sopivasti vapaa - elämä on täyttä sattumaa - voinee sanoa. Työn perässä oli lähdettävä liikkeelle.

Imatran ammattikoulun rehtorina oli insinööri Unto Kallio, jonka kanssa oli reipasta vääntöä aika-ajoin.

Kyllä kuntapolitiikka toki tuli myöhemmin esiin joka tuutista, sillä olihan Imatra ja on vieläkin yksi SDP-enemmistöisimpiä kuntia/kaupunkeja Suomessa. 
En antanut kuntapolitiikan enemmälti häiritä toimintaani, sillä edessä oli taas uusi opetussarka. Olin ensimmäistä kertaa ammattikoulussa opettajana. Opetin sekä teoriaa että työtä > laboraatioita. 
Olin myös samassa rakennuksessa sijainneen Imatran teknillisen koulun tuntiopettajana, taisinpa olla Imatran työväenopistossakin tuntiopettajana - virtaa oli... 

Oikeastaan ensimmäisen kerran työurani aikana havahduin, oikeastaan törmäsin konkreettisesti ammattiyhdistyspolitiikkaan Imatralla vuonna 1974. 

Siitä käynnistyi minun henkilökohtainen herääminen ammatilliseen edunvalvontapolitiikkaan. Kuntapolitiikasta ei näkynyt vielä merkkejä.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...








Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 1...

Tuossa aivan hetki sitten kävi mielessä ajatus, että omalla Blogisivullani minulla on erinomainen mahdollisuus pohdiskella menneitä vuosia, oikeastaan vuosikymmeniä, joiden aikana olen ollut mukana Kemin kuntapolitiikassa vaatimattomalla panoksellani. 

Varsinaisesti oma osallistumiseni kuntapolitiikassa alkaa vasta vuodesta 2000, mutta olin kyllä saanut tuta sitä jo aiemmin - useaakin kertaan.

Pohdiskeluni sivutuotteena syntynee uudentyyppinen lähestymistapa tähänastiseen elettyyn elämääni. Haluan erityisesti painottaa, että tekstini on eräänlainen pintasipaisu monia asiakokonaisuuksia sisältävästä paketista.

Sanotaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Näin arvelen asian olevan. Lisäksi olen todennut voimallisesti sen tosiasian, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. 

Toisaalta myös elämä on pääsääntöisesti täyttä sattumaa, vaikka me yritämme väittä aivan muuta.

Vastaavan tyyppisiä käytännön arkitotuuksia tulee esiin varmaan jatkossakin...

Voisin lähteä liikkeelle lapsuudestani, vähintäänkin nuoruudestani, mutta sivuutan ne.

Kerron sen sijaan muutaman sanan varhaisaikuisuudestani: Koulutus- ja työelämätaustastani ja niihin liittyvistä ammattijärjestökytköksistä. 

Kaikki lyhyen kaavan mukaan.

Ritikan kansakoulussa 4 lukuvuoden jälkeen kävin virallisesti Kemin poikalyseossa keskikoulun. Molemmista edellä mainituista kouluista minulla on hyvin myönteiset muistot.
Lyseoaikaan olin joinakin kesinä kesätöissä. 
Muun muassa  eräässä nimeltä mainitsemattomassa rakennusliikkeessä lyhyen tovin apuhommissa. Työsuhteeni päättyi, kun "organisaatiota kevennettiin" niin viimeksi tullut ensimmäisenä lähti...

Olin myös Kemi Oy:n rakennusosastolla apuhommissa. Lähinnä muistuu mieleen silloisen keskusvaraston rakentaminen. Olin nykyisin jo edesmenneen muurarin, Reino Reksa Karttusen apulaisena, kun hän laatoitti toisen kerroksen saniteettitiloja. Päivän päätyttyä tiesi tehneensä tosissaan töitä. 
Työtahti oli kova > muurari urakkapalkalla mutta apulainen tuntipalkalla. Minulla oli siihen aikaan aikomus lähteä opiskelemaan rakennuspuolelle. Kemi Oy:n rakennuspuolen mestarina oli Matti Prykäri. Hänen poikansa Hannu Prykäri oli Kemin poikalyseossa.

Valitettavasti em. työjakso päättyi kesken. Miksi? 

Siksi, että olin poikakaverini kanssa hänen isänsä omakotitalon valutalkoissa Rovaniemellä. Koko päivä ja pitkälle yötä valettiin. Seuraavana päivänä ajelimme takaisin Kemiin. 
Minulla oli siihen aikaan 1-sylinterinen, nelitahtinen ja 500 cm3 Ariel-merkkinen moottoripyörä vm. 1951. Kemijoen Isohaaran sillan länsirannalla, siinä kohtaa missä tie lähti radan alitse Rovaiemen suuntaan oli liikenneympyrä, jossa oli tiheässä paksuja pystytolppia.

Tietä oli vastikään lanattu ja siitä oli ympyrään, tienreunaan lähelle em. tolppia jäänyt soratöykyrä, palle. Meillä ei ollut vauhtia juuri nimeksikään, mutta ajauduimme em. palteeseen, josta en kerta kaikkiaan jaksanut vääntää pyörää takaisin tielle. Minun oikean jalan ylempi sääriluu (jäi käynnistyspolkimen ja tolpan väliin) ja ja vasen solisluu (soratielle mätkähtäessäni) meni poikki. Kyydissä olleelle kaverilleni ei käynyt kuinkaan.
Paikalle sattui tulemaan Vedette-merkkisellä henkilöautolla lääkäri perheineen. He veivät minut Kemin yleiseen sairaalaan. 

Monen kuukauden sairaalareissu oli edessä. Jalka kipsattuna olisin päässyt aiemmin pois, mutta solisluun vuoksi en voinut kävellä kainalosauvoilla ennen kuin solisluu oli kunnolla luutunut. Sairaalassa olo sekoitti myös opiskelukuviot - valitettavasti.

Kemin yleisessä sairaalassa oli siihen aikaan lääkäri nimeltään Kulhia. Hän oli minua hoitava lääkäri. Em. henkilöstä on useita hauskoja, värikkäitä juttuja mm. Kemijokivarressa, jossa puhutaan h:n päältä. Ei toki niin paljon kuin ylilääkäri Aalto-Setälästä...

Minulla oli myös muita mielenkiintoisia työrupeamia, jotka olisivat oman tarinan arvoisia. Varsinkin sellainen työrupeama, johon en koskaan - hyvistä yrityksistäni huolimatta - onnistunut pääsemään. Yritin päästä Uittoon kesätöihin. 
Siitä olen aikanaan kirjoittanutkin ainakin nimimerkillä. Minulla olisi pitänyt olla tuttuja, tutuntuttuja, tutuntutuntuttuja, tutuntutuntutuntuttuja, jne.  mutta ei ollut...

Kukaties niistä myöhäisemmässä vaiheessa...

Pääsin myöhemmin töihin silloiseen Veitsiluoto Oy:n sellutehtaan laboratorioon ns. laboratoriopojaksi. Laboratoriopäällikkö Ilmari Kärkkäinen pestasi minut töihin. 
Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että ilmarin näen tämän tästä Kemin keskustassa kävelevän reippaasti Ruutista Kemin uimahallin suuntaan tai päinvastoin.

Kuljin tehtaalle töihin kimppakyydissä parin Veitsiluodossa käyvän naapurini kanssa. Olin siihen maailman aikaan ostanut ensimmäisen autoni eli Chevrolet 4-Door Sedan vm. 1953/-54. Se auto ei ollut minulla kuin muutaman kuukauden. Ymmärsin luopua siitä, sillä bensiinitankissa "kävi pyörre ajettaessa" ja "helmat olivat lahot". Sen osti toinen em. kimppakyytiläisistä. Mainittakoon pienenä yksityiskohtana, että em. auto on toistaiseksi ainoa auto, josta olen saanut omani takaisin. 
Ehkä myyntihintaan vaikutti se, että hankin autoon talvea vasten uudet, markkinoille tulleet NOKIA Hakkapeliitta-talvirenkaat...

Sellutehtaan laboratoriossa lähin esimieheni oli laboratorioteknikko Pentti Toivonen. Laboratoriossa olin aluksi Kusminin Tamaran jämptissä ohjauksessa. Opettelin mm. tehtaalla tarvittavien liuosten tekoa ohjeiden mukaan.
Silloin elettiin 1960-luvun alkupuolta. Veitsiluoto Oy:n sellutehdas oli perinteinen Ca-pohjainen sulfiittisellutehdas. Sittemmin se muutettiin Mg-pohjaiseksi sulfiittisellutehtaaksi.
Viimeksi mainitussa prosessissa oli etuna - entiseen verrattuna - mahdollisuus kemikaalien talteenottoon.

Em. työssä sellutehtaan eri osastot tulivat tutuiksi näytteitä hakiessani. Olin sittemmin vuorotyössä tehtaan puolella valkaisulaitoksella, painepesulaitoksella, kemikaaliasemalla ja vesilaitoksella. Ajanjaksoon 1962-1966 liittyy paljon myönteisiä muistoja työ- ja arkielämässäkin. Yksi myönteisimmistä arkielämän muistoista on se, että keväällä vuonna 1964 tapasin - sattumalta - silloin nuoren neidon, Tuula Hanneli Pihlajan, joka oli Sysimöllä luokkakaverinsa, Aila Pennasen luona kyläilemässä.

Syksyllä 1964 lähdin armeijaan Vaasan rannikkopatteristoon. Lähtöhetkeen liittyy Kemissä yksi elämäni mieleenpainuvimmista muistoista.
Olimme hyvästelleet toisemme Veitsiluodossa, jossa Tuula silloin asui vanhempiensa ja sisarrustensa kanssa, kukaties klo 3-4 aamuyöstä. Juna lähti aikaisin aamulla. Menin kotoani Kainuunkadulta Kemin rautatieasemalle ja ...
Asemalaiturin hämärässä näin yllättäen tutun hahmon - Tuula oli tullut saattelemaan minut matkaan. Todella kaunis ele, jonka muistan ikuisesti. Muisto yli 50 vuoden takaa nostaa yhä tunteet pintaan...

Syksyn 1964 ikävin muisto oli tieto Tuulan isän, Oskari Pihlajan yllättävästä, äkillisestä kuolemasta - diagnoosi haimatulehdus. Leskellä, Martta Pihlajalla olivat kovat ajat edessä perheen elättämisessä ja elämän uudelleen järjestämisessä. Varsinkin kun Maksniemestä oli ostettu tontti oman kodin rakentamisesksi.

Armeijan käynti oli minulle eräänlainen pakkopulla. Yritin siirtoa Ouluun, mutta perustelujani ei hyväksytty.
Toki mielenkiintoinen tapahtuma kokonaisuudessaan, josta minulla on jotakuinkin myönteiset muistot.

Armeijan jälkeen vuonna 1965 Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalle paluuseen liittyi mielenkiintoisia sivujuonteita. Erittäin tärkeässä roolissa oli pitkänlinjan työnjohtaja Lauri/Lasse Möykkynen. Hän oli valkaisulaitoksen mestarina ja hänen reviiriinsä kuului myös vesilaitos, kemikaaliasema sekä sellukuivauskone. 
Oli kuulunut myös pirtuasema varastoineen. Niistä ajoista hänellä oli tosi meheviä, mieleenpainuvia juttuja > tositarinoita. Em. tarinoita olen kauan sitten eli 1960-luvulla kirjoitellut muistiin. Paperiversiot ovat jossakin "tallessa"...

Olin tutustunut Lasseen sellutehtaan laboratoriossa työskennellessäni. Lasse otti minut vesilaitoksen hoitajan oppiin. 

Miten se tapahtui?

Istuskelin sellukuivaimen koneenhoitajan Kivisen Oskarin kanssa märänpään jakkaralla eräänä päivänä ruokatunnin aikoihin. Olin hetken armeijan jälkeen päivähommissa. Miksi? Mahdollisesti kerron siitä myöhemmin.
Näin Möykkysen Lassen nousevan märänpään portaita ylös. Oli tavallaan huvittavan näköistä, kun ensin iso lätsä tuli näkyviin ja se alkoi pomppia edestakaisin = ylöspäin ja kohta oli koko mies näkyvissä.
Lasse totesi minut nähtyään: "Jaa olet tullut armeijasta. Missä olet nyt hommissa?" "Olen päivähommissa, haalausporukassa." totesin...
Ilmeisesti vastaukseni kuvasti sen hetkistä tyytymättömyyttäni, joten Lasse totesi:"Nyt lähdet minun mukaan. Ilmoitan pomollesi, että sinut koulutetaan ensimmäiseksi vesilaitoksen hoitajaksi. Lomitat saman tien vesilaitoksen kesälomat."

Sittemmin olin töissä myös valkaisulaitoksella ja kemikaaliasemalla. Olin tavallaan nykyterminologian eräänlainen "moniammattiosaaja"...

Pyrin ja pääsin Kemin teknilliseen kouluun paperilinjalle vuonna 1966. Tehtaalta kanssani teknilliseen kouluun pyrki Juhani Kälkäjä, hän oli silloin sellutehtaalla valkaisijana ja minä apuvalkaisijana. 
Kouluaikana viikonvaihteissa olimme usein tehtaalla töissä - hanttihommissa - teimme tavallaan prosessiin liittyviä töitä, jotka jostain syystä oli jäänyt unohduksiin tai tuurasimme joitakin henkilöitä prosessissa. Toki rahakasta hommaahan se oli > pyhäkorvaukset olivat alvariinsa päällä. Asuin siihen aikaan kotona, joten rahaa jäi ihan säästettäväksi saakka. 

Kävin em. koulua kaksi vuotta. Pyrin ja pääsin Tampereen Teknilliseen Oppilaitokseen, jossa aloitin opiskelun syksyllä 1968. 

Olimme menneet aiemmin kihloihin ja sittemmin naimisiin heinäkuussa 1968 ja vaimoni Tuula lähti Tampellan sairauskassaan töihin. 

Kävimme haeskelemassa asuntoa Tampereelta. Meillä oli siihen aikaan vanha Opel-farmariauto. Asunto löytyi. Siihen saimme yllättävän vinkin. Tampereella ajellessamme tapasimme - täysin sattumalta - rajanaapurini Kemistä - Hanna ja Vilhelm Rosengrenin. He sanoivat lukeneensa uusien opiskelija-asuntojen valmistumisesta Peltolammille - rapiat kymmenen kilometriä Tampereen keskustasta Helsingin suuntaan.

Palasimme takaisin Kemiin ja edessä oli muuttokuorman kanssa meno Tampereelle. Aluksi oli kova ikävä pohjoiseen...

Yritin katsastaa em. auton Tampereella. Muistan hyvin katsastusmiehen sanat: "Kyllä on Lapin pojalla ruostunut auto!" Mielestäni se ei niin erityisen heikkokuntoinen ollut, mutta en alkanut oudossa kaupungissa autoa hitsauttamaan. Ajoin auton junaan Tampereen rautatieasemalla. Auto tuli junalla Kemiin ja sitä lievää enemmän tuunattiin. Se oli sen jälkeen vaihdon välineenä...

Asuimme aluksi opiskelija-asuntolassa Peltolammilla ja myöhemmin vuokra-asunnossa Tampereen keskustassa.
Opiskelun ja työnteon merkeissä aika kului nopeasti. Esikoisemme Tommi syntyi Tampereella keväällä vuonna 1971. 
Valmistuin paperi-insinööriksi vuonna 1972. Minulla oli käytännössä vakituinen työpaikka A. Ahlström Oy:n Kauttuan hienopaperitehtaalla Eurassa, jossa olin ollut aikaisemmin opiskeluaikaan vuoromestareiden kesälomittajana. 
Olin opiskeluaikaan Kauttuan hienopaperitehtaalla kesät 1969,1970 ja sekä valmistuttuani 1972.
Yhden opiskelukesän eli 1971 olin töissä Tampellan vedenkäsittelyosastolla suunnittelijana. Mielenkiintoinen kesä varsinkin kun vaimoni työkaverin aviomiehen kautta olimme vuokranneet porukalla Näsijärven rannan tuntumassa sijainneen vanhan, virka-asuntokäytöstä poistetun Aitolahden pappilan. 

Mahdollisesti tuosta kesästä vielä myöhemmin lisää...

Minulle tarjottiin entiseen opinahjooni päätoimisen tuntiopettajan virkaa Kemiin.  Silloinen rehtori Olli Ingman oli jäämässä eläkkeelle ja hän sekä hänen seuraajansa Valdemar Rantonen tarjosivat opettajatehtävää minulle - vapautuneiden selluloosa- ja paperiteknologiatuntien opettajaksi. Minulla on heidän lähettämänsä kirjeet tallella, mielenkiintoista luettavaa.

Päätimme muuttaa Kemiin loppukesästä 1972. Asuimme silloin vielä vakituisesti Tampereella, mutta meillä oli pieni omakotitalo käytössä Euran Kauttualla.

Edelliseen saakka en ollut millään tavalla tekemisissä politiikan kanssa. 

Opiskeluaikoina en ottanut osaa ns. opiskelijapolitiikkaan enkä ammattijärjetöasioihin. Ne tuntuivat minusta täysin vierailta. 
Tosin opiskelun loppuvaiheessa olin opiskelijajäsenenä Insinööriliitossa, johon siirryin varsinaiseksi jäseneksi valmistuttuani.

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...