On Pyhäinpäivä - kyllä...

Wikipedia: Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään nykyään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin kirkkaan, aurinkoisen ja lähes tyynen alkutalven aamupäivän läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Ensilumi on maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni sanoi lähtevänsä kaupoille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta juttelin päivällä katunaapurin kanssa niitä näitä. Pääasiassa valokaapeliasioista. Hän yllättäen otti puheeksi kunta- ja aluepolitiikan todeten,, että Perussuolaiset ovat ulkona hänen äänestyskuvioista, mikäli hän yleensä menee äänestämään ensi keväänä. En kysellyt miksi enkä todennut muuta kuin sen, että itselläni on ehdokkuus vielä auki. Hän yllättäen totesi, että sinullahan on kyllä kokemusta asiassa. Pakkohan se oli myöntää. Arvelen, että mikäli ehdokkaaksi lähden, häneltä en ääntä saa, sillä oletan hänen olevan vasemmalle laidalle kallellaan. Niin - päivittelimme Kainuunkadun ojanpenkkojen mylläystä valokaapeliasioissa. Se on nyt rauhoittunut. Ensi alkukesästä vielä toteutetaan paikkomultausta ja heinänsiemennystä. Kerroin hänellekin, että tontillemme tulee vielä tämän vuoden puolella Piha Kympin Tapani Peurasaari kaatamaan, karsimaan ja katkomaan määrämittaan kolme puuta ja kadunpuolen orapihlaja-aidan ja tontin perältä syreenipensasaitaa. Vie oksat ja risut tontilta pois...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Käväisin hetki sitten päärakennuksemme varastossa. Käymme siellä poikkeuksetta joka päivä, sillä siellä on kannellisessa kehikossa muovinkierrätyssäkki, muovisäkki sekä pienet ämpärit metalli- ja lasitavaralle. Kiinnitin huomioita puisen varastohyllykön ylimmällä hyllyllä olevaan harmaaseen koteloon. Se on Remington-kirjoituskoneen, niin sanotun matkakirjoituskoneen kotelo. Kirjoituskone oli aikanaan kovassa käytössä. Sillä kirjoittelin erilaisia selostuksia puhtaaksi muun muassa Kemin teknillisen koulun aikaan vuosina 1966-68. Kävin siis kaksi vuotta teknillistä koulua Kemissä ja siirryin opiskelemaan Tampereen Teknillisen Oppilaitokseen neljäksi vuodeksi. Esimerkiksi fysiikan laboraatiot tekulaiset kävivät tekemässä entisestä kirkkoa vastapäätä olevalta ammattikoululta vasta valmistuneessa Kemin ammattikoulun työpajarakennuksessa. Laboraatioita ohjasi Parviaisen Vilho. Hän oli muistaakseni silloin rehtorina ja alun perin autopuolen ammattiaineiden opettaja. Villeksi häntä taidettiin nimitellä ja hänen koulutustaustansa oli insinööri. Paperipuolen tekulaisilla, ilmeisesti myös konepuolen tekulailla oli perinteisesti mahdollisuus - niin halutessaan - käydä Veitsiluoto Oy:ssä viikonloppuisin ja vapaapäivänä töissä. Sitä mahdollisuutta minäkin käytin hyväksi, tunsin jopa itseni tarpeeliseksi, koska viikonlopuksi oli aina töitä. Olin sen aikaisella vanhalla sulfiittisellutehtaalla siis viikonloppuisin töissä. Taisivat pääasiassa olla niin sanottuja hanttihommia tai joka tapauksessa vähän ammattitaitoa vaativia töitä. Osittain aika tympeitäkin, raskaita töitä mutta hengissä niistä selvittiin. Ehkä motiivina oli viikonlopussa maksettava korotettu palkka... Niin - kirjoituskoneesta vielä sen verran, että siinä vaiheessa, kun siirryimme Karjalahdelta Kivikankaalle, tein "heräteostoksen". Ostin erinomaisen pitkätelaisen toimistokirjoituskoneen. Se - Adler-merkkinen - on hupun alla päärakennuksen autotallin hyllyllä. Tarvitseekohan noita enää koskaan. Mene ja tiedä.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Joko se tänään marraskuun ensimmäisenä päivänä lumi tulee maahan? Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään koivuklapit ja saman tien tulet. Tänään taidamme olla vaan. Ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että itse hiukan tarkemmin seuraan, mitä maailmalla tapahtuu. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-tekstini tänään illansuussa...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten Kainuunkatu 1 B 14 vuokralaisemme kävi tuomassa asunnon avaimen. Sanoi olleensa tyytyväinen siinä asuessaan ja siivonnut sen. Häntä uudet haasteet odottavat työrintamalla. Asia Ok, lupasin hänelle palauttaa takuusumman. Kerroin, että olen OP Koti toimistoon asiasta informoinut. Voivat vuokrata tai vaikka myydä em. siistin yksiön. Asiasta toiseen kevyttä ajantasaa: Tuossa keittiön pöydän ääressä itse tehtyä viiliä maistellessani kävi mielessä, miten visualisoida käsitteet - vallankahva, välikäsi ja päivä pulkassa. Tuon viimeisen olen oikeastaan jo tehnytkin, sillä sitä löytyy konkreettista historiatietoa. Kaksi edellistä kyllä pistää vakavasti miettimään. Täytynee pistä mietintämyssy päähän varmemmaksi vakuudeksi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten pienen perinteisen sightseeing-ajelun. Kyllä. Haukkarista ajelin Karjalahdelle - nykyinen Meriva näyttää olevan Asentajankadulla. Tankkasin Mersun Bilteman kupeessa olevalla ABC-kylmäasemalla ja ajelin kierrätyspisteeseen. Tällä kerralla pistin kontteihin poikkeuksellisesti lasia, metallia ja pääasiassa muovia. Ajelin Hatisaareen, jossa totesin koko laiturialueen olevan tyhjän. Otin kuvankin, jonka mahdollisesti julkaisen myöhemmin. Kuvaan tuli taustalle entinen Pohjolan Sanomat Oy:n rakennus. Siihen liittyvänä vilahti mielessä taannoisen päätoimittajan Reijo Alatörmäsen kanssa käymäni keskustelu hänen työhuoneessaan. Hän osoitti laiturialueelle, että tuossa on minun veneeni. Mikäli oikein muistan, se oli perinteinen keskimoottorivene, jossa ei ollut hyttiä. Puuvene. Perinteinen putputtaja, joita siihen maailman aikaan lähivesillä liikkui... Ajelin sisäsataman ohi, jossa näytti olevan onkijoita valmistautumassa. Jatkoin matkaa Meritähti-ravintolan ja ohi Mansikkanokalle. jossa viimeisteltiin kadunpätkän siyä päätä. Ajelin Lumilinna-alueelle, jossa oli todennäköisesti tienpätkään liittyvänä päällystyskalustoakin. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava ajella..

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -3 astetta pakkasta. Tänäänkö se ensilumi tulee maahan? Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä torstaipäivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta pitkästä aikaa kävin vilkaisemassa entisen konkaripoliitikon Paavo Väyrysen sivuja/tekstejä. Paavo oli käynyt Kirjamessuilla mainostamassa kirjojaan ja osallistunut samalla keskusteluun. Hän on julkaissut vuonna 1974 teoksen ”On muutoksen aika”. Siinä hän on arvostellut oikeistoa ja vasemmistoa liiallisesta materialismista, joka tuhosi luontoa. Niiden vaihtoehtona hän on nostanut - siihen maailman aikaan kovana keskustalaisena - esiin Santeri Alkion kehittämän ihmisyysaatteen mukaiset henkiset ja yhteisölliset arvot. Niille on tänäkin päivänä tilausta. Tuosta Paavon tekstistä kävi mielessä omat kirjoitukseni siihen maailman aikaan, kun vielä paikallislehtiin kirjoittelin ja tekstejäni julkaistiin. Muistaakseni kirjoitin usein otsikolla - On muutoksen aika - NYT! Taisinpa käyttää 2000-luvun alussa tuota samaa tekstiä kuntavaalimainoksessani... Minulle on usein sanottu, että Kemissä ei muutu mikään, olipa vallankahvassa ketkä tahansa. Olen yrittänyt vääntää rautalangasta, että eihän Kemissä ole ollut ketkä tahansa. Täällä on ollut vallankahvassa vuosikymmeniä vasemmisto - tällä hetkellä SDP ja Vasemmistoliitto. Taloudellinen tilanne on umpisurkea Kemissä.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Tosiaan eilen tiistaina 29.10.2024 siirryimme Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:ssa historiallisesti valokuitukaapeliverkostoaikaan, kun Valooo-yrityksen asintuntija Jeru Perttula kävi virittelemässä asian käyntikuntoon. Vielä siinä näyttää toki olevan pientä viilausta sähköpostin osalta, jotta näkymä näytöltä on samanlainen kuin ennenkin. Uusi elämä siis siltä osin on alkanut. Saa nähdä, miten se tästä eteenpäin etenee. Ken elää, hän näkee... Niin - tällä tontilla ei olla aikaisemmin hötkyilty uudistusten perässä. Ensimmäinen mustavalkoinen television vanhempani hankki aika myöhään 1960-luvulla. Lankapuhelin hankittiin vasta 1970-luvun puolen välin tuntumassa. Itse taisin hankkia ensimmäisen tietokoneeni 1980-luvun aivan loppupuolella, saattoi jo mennä 1990-luvun alkupuolelle. Sittemmin niitä on ollut aika monta. Ensimmäinen kännykkä tuli käyttööni samoihin aikoihin. Myöhemmin niitä on ollut työnantajan ja ammattijärjestön hankkimana/velvoittamana. Nykyinen eläkeläiskännykkä niin sanottu älypuhelin on hyvä laite, vaikka käytän sitä äärimmäisen vähän - vain lähes pakon sanelemana. Viimeisin tuossa työhuoneeni kirjoituspöydän päällä oleva HP-läppäri on taannoin Puron Kailta käytettynä ostettu, tuunattu laite. Se on toistaiseksi toiminut hyvin. Erinomaisesti. Nyt koputtelen maalaamatonta puuta... Päärakennuksemme katolla oleva, Impiön Sulon aikanaan virittelemä "harava" eli perinteinen antenni jäänee historiaan. Vai jääkö sittenkään? Sen kautta menee Pikkupuolelle kaapeliyhteys, joka käy mutkan varastorakennuksessankin. Päärakennuksen takkahuoneessa on myös televisio, jonka signaali tulee edelleen em. antennin kautta vahvistettuna. Kaikki ei edelleenkään toimi yhden napin painalluksena. Kukaties onneksi näin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja kvyttuulisen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook teksteistäni tänään...

Putin ja USA:n presidentit Katso 53 min · dokumentti · havainnollistava · kriittinen · Sisältää väkivaltaa Voi aiheuttaa ahdistusta Sallittu yli 12-vuotiaille Vladimir Putinin valtakaudella Yhdysvaltoja on johtanut kaikkiaan viisi presidenttiä. Heistä jokainen on epäonnistunut arvioidessaan Putinin toimia. He pyrkivät sitomaan Venäjää länteen yhteistyön avulla, mutta tukivat samalla tahtomattaan Venäjän laajentumissuunnitelmia rajojensa yli. (Frontline: Putin and the presidents, 2023, Yhdysvallat) julkaistu ma 26.6.2023 poistuu 30.4.2025 käynnistyskerrat 107 851 Näytä lisää Niin - USA:n ja samalla koko maailman olisi pitänyt herätä vuonna 2007 Putinin Saksassa pitämästä puheesta. Viimeistän vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krimin niemimaan pienten vihreiden tunnuksettomien miesten avulla. Mutta ei - hänelle annettiin liikaa köyttä - tässä ollaan. Onneksi tulee kuitenkin aika, jolloin perseet tervataan. Toivottavasti pian...

Mitä tänään tähän asti illansuussa...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia tai... Oikeastaan tämä on ikimuistettava päivä. Miksi? Siksi että klo 12 tuli Valoo-yrityksen asiantuntija Jere Perttula sisään ja lupauksensa mukaisesti kytki tietokoneeni ensimmäistä kertaa Valoo-yrityksen kuituverkostoon. Kyllä. Aikanaan kun tätä asiaa meille kahdenkin yrityksen kautta markkinoitiin, totesin, että minulle kyllä riittää nykyinenkin vauhti/nopeus. Molempien yritysten asiantuntijat, myyntitykit saivat minut vakuuttuneeksi, että valokuituverkkoon liittyminen lisää kiinteistömme arvoa. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämä kuulemma on nykyaikaa. Samalla saimme TV-jutut tähän samaan kytkentään, ne jotka ovat maksuttomia kaikille tarjottavia palveluja. Tämän foorumin sain entiseen kuosiin uusimalla uuden tilin. Sanoin juuri hetki sitten vaimolleni, joka on käynyt seuraamassa tätä ähellystäni, että tuo tili on mielestäni sana, jota olen aina vihannut. En mielelläni perusta uusia tilejä, koska se vaatii melkein aina uuden salasanan. Sähköposti, joka on minun tärkein työkaluni ollut jo vuosikymmeniä, vaatii vielä hiukan tuunausta, jotta se on entisen näköinen. Täytyy huomenna keskiviikkona irtisanoa Telian sopimus tietokoneen osalta. Siinä on 14 vuorokauden irtisanomisaika saamani tiedon mukaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä tiispaipäivä tuo tullessaan. Ammattiopisto Lappian puupuolelta tuli hetki sitten puhelu Yliniemen Matilta. Oppilaat Hakevat päärakennuksen varaston varaston oven käsiteltäväksi. Oven alaosan paneelit tuunataan. Kyllä -olimme iltapäivällä asioilla. Sillä aikaa oli ovi tuotu tuunattuna paikoilleen. Hyvä palvelu ja hyvä työn laatu. Päivällä on luvannut Valoo-asiantuntija saapua pistämään valokuitukaapeliyhteyden käyttökuntoon. Mielenkiintoista.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten ajelemassa huvia. Kävin Karjalahdella. Seurasin hetken Priman uuden parkkialueen tekoa. Kävin ostamassa - valkoista ja punaista - varmuuden vuoksi. Jospa niille on jotain järkevää käyttöä. Ajelin Bilteman ympäri Wetterille. Jopa sisällä saakka nuuhkimassa uusien ja vähän käytettyjen autojen tuoksuja. Kyllä siellä oli hienoja menopelejä. Wetteriltä ajoin Prima Raudan ohi toteamuksella, että Projektiveneemme oli samassa paikassa pressun alla pihalla. Sieltä ajelin keskustaan Hahtisaaren kautta sisäsatamaan. Otin pari kuvaakin. Sisäsatamasta ajelin Mansikkanokalle ihailemaan maalle nostettuja venerivistöjä. Ovat ne upeita maallakin. En vaivautunut ottamaan kuvia, muuta kävi mielessä muutaman vuoden takaiset keskustelut veneiden talvisäilytyksestä, johon itsekin välillisesti jouduin mukaan. Siirsimme Kivelän Hannu kanssa Projektivenettämme Paavonkarista Mansikkanokalle. Veneen laskettuaan lavojen päälle muistelen Hannun käyttäneen termiä: Voi järjen valo! Ainakin hän reippaasti kiroili suunnitelmista siirtää veneet "jonnekin" muualle. Vaikka se autoilijoille tietäisi hyvää tienestiä. Kyllä veneet - talvellakin - kuuluvat olennaisesti Kemin rantamaisemaan. Kyllä - veneiden siirtämisajatus on tulkittava niin sanotuksi aivopieruksi. Niin järjetön se olisi ollut toteutettuna. Se lähti liikkeelle puhtaasta kateudesta. Sitä eivät näin kunta- ja aluevaalien alla kehtaa/uskalla esittäjätkään enää muistella. Onneksi siitä on luovuttu, vai onko lopullisesti? Ainakin nyt on Lumilinnan viereinen alue siistitty.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit. Mittarissa on +6 astetta lämmintä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä maanantaipäivä ja kaiken kaikkiaan lokakuun viimeinen viikko tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen aamupäivän läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Mittarissa on +5 astetta lämmintä. Kellot on taas siirretty talviaikaan. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan. Vaimoni käy päivällä kaupoilla. Voi olla, että käväisemme pienen lenkin sauvakävelyllä Mansikkanokalla.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Jostain syystä otin päärakennuksemme takkahuoneen seinällä olevasta raamitetusta valokuvasta kännykkäkuvan. Siinä on meidän perheemme vanhan kotitalomme edustalla. Vanhempani ja me aikuiset lapset. Kuvan on ottanut vaimoni kesällä 1974. Olimme tulleet kesälomalle nurkan takana pilkistävällä Kuplalla Imatralta poikiemme Tommin ja Timon kanssa. Kuplan perässä oli peräkärry. Vanhempani kuolivat - isä Lauri syksyllä 1974 ja äiti Aino keväällä 1975. Veljeni Eero kuoli alkuvuodesta 2018. Sisareni Anneli ja minä olemme tuossa kuvassa olevista elävien kirjoissa. Tuo vanha kotitalomme oli Laitakarin sahan lankuista, oikeastaa lankunpätkistä rakennettu 3-huoneinen talo, jossa oli lasitettu kuisti, josta pääsi talon ullakolle. Purettuani talon 1980-luvun puolessa välissä, siitä oli moneksi. Lankut - parhaimpia lukuun ottamatta - on nykyisen päärakennuksemme takassa poltettu taivaan tuuliin. Pystylaudoista tein väliaikaisen puuvaraston lankuille. Silloinen Kemin kaupungin toinen arkkitehti Milka Rautiola, joka oli kiinnostunut perinnetaloista tuli rakennusta katsomaan siitä hänelle kerrottuani. Niin - purkamisen yhteydessä paljastui kuvioituja vaakalautoja. Olin tosiaan rakentanut kolmion mallisen, väliaikaisen puuvaraston, jossa kattomateriaaleina olin käyttänyt vanhan kotitaloni kattohuopia. Milka hämmästyi ja kysyi: "Mikä tuo on, saako tuollaisiakin rakentaa?" Kerroin hänelle, mikä se oli ja sanoin, että kyllä saa, kun ei lupia kysele. Kyseinen, persoonallinen rakennus oli muutaman vuoden käytössä. Niin - pystylaudoista tehtiin myös aitaelementtejä ja osa kivijalasta on tälläkin hetkellä tontilla taideteoksen Elämän purje ympärillä "käräjäkivinä"... Ainoa mikä vanhasta kotitalostamme on jäljellä, on maakellari. Seki tuunattuna. Se piti viime kesänä hiukan siistiä sisältä, sen kyllä ehtii ensi kesänäkin. Eipä sille ole viime vuosina ollut juurikaan käyttöä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen aamupäivän läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties pistä päärakennuksen takkapesään koivuklapit odottamaan sytytystä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan. Niin - ainakin Israel on aloittanut iskut Iraniin. Kostoiskua seuraa kostoisku. Mitähän tuostakin vielä seuraa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten kävi mielessä seurattuani viime aikaisia tapahtumia sanonta: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää. Toisaalta irtautumalla totaalisesti paikallisesta kuntapäätöksen teosta voisi kirjoittaa huomattavasti vapaammin ja estottomammin kaikesta. Välillä tuntuu siltä, että eräänlainen hyshys-mentaliteetti - varmuuden vuoksi - on vallannut päätöksentekijöiden ajatusmaailman. Ei uskalleta/katsota tarpeelliseksi puhua, kirjoittaa edes sellaisista asioista, jotka eivät ole niin sanotusti salaisia ja jotka päätöksentekijä kipeästi kaipaisi. Edellä olevan lisäksi totean taas kerran, että köyhälle tulee kaikki aina kalliiksi. Tämä mikromaailma on viritetty eräänlaiseksi erilaisten konsulttien mellastuskentäksi, jotka kyllä osaavat - ovat aina osanneet - rahastaa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja lähes tyynen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään taidamme olla vaan. Ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että itse hiukan tarkemmin seuraan, mitä ympärilläni - kuntapolitiikan ympyröissä - tapahtuu ja teen tarvittavia johtopäätöksiä. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...