Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vaimoni rapsutteli Kainuunkadun puolella olevan orapihlaja-aidan juurelta lehtiä ei ensimmäistä eikä varmaan viimeistäkään kertaa. Viime kesänä pensaan juuret jäivät vähälle huomiolle. Monesti on ollut puhetta, että orapihlaja-aidan tilalle rakennetaan puuaita. Se on toistaiseksi jäänyt tekemättä. Tullessamme takaisin Kemin paluumuuttajina Saimaan rannalta Taipalsaaren Saimaanharjulta elokuussa vuonna 1981 edesmennyt Järvelän Jussi nosti paluukuormaa osittain pensasaidan yli - se oli hyvin kasvanut. Varmaan se oli ainakin noin 4 metriä korkea. Ei ihme, sillä se oli "Ritikan parhaan pellon" kohdalla. Näin edesmennyt silloinen rajanaapurimme Ruusin Ville (Rosengren Wilhelm) harmissaan kuvali maaplänttiä joutuessaan siitä luopumaan/vaihtamaan Kaminuunkatua 1950 luvun puolessa välissä rakennettaessa. Asetuimme asumaan vanhaan kotitalooni ja tontin reunustalle pystytettiin pieni kevythirsirakennus varastoksi ja puuseeksi. Todettakoon, että toimme muistaakseni kaksi-kolme säkillistä kuoriketta mukanamme Kaakkois-Suomesta. Niin - myös edellä mainitun hirsimökin tarpeet ja soutuveneen. Kyllä. Lasikuituvene oli Saimaanharjulla asuneen veneenvalmistajan - muistaakseni Heikki Rissasen - tekemä. Eriomainen soutuvene, jolla teimme monta ikimuistettavaa reissua lähivesillä soutaen ja pienen perämoottorin avustuksella. Niin - tontillamme tulee syksyn mittaan käymään Piha Kympin ammattilainen - Tapani Peurasaari - hänen kanssaan suunnittelemme tontin puukaadot ja kukaties pensaidenkin katkaisut lähes "maajalkaan". Edellä mainitut vähentävät aikanaan olennaisesti pihatöitä - ainakin muutamaksi vuodeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja kevyttuulisen syysaamupäivän läsnäolon. Mittarissa peräti edelleen +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Lopuiltapäivästä/alkuillasta Tommi tulee talvirenkaat Mersuun vaihtamaan. Veerakin tulee käväisemään meillä. Hyvä niin. Kyllä - talvirenkaat ovat alla, talvi ja lumi saavat tulla. Kahvipöydässä Arjan tullessa hakemaan Veeraa tuli puheeksi lähestyvät kuntavaalit. Sain Veeralta suusanallisen luvan käyttää niin halutessani slogania "Veeran pappa", mikäli lähden kuntavaaliehdokkaaksi. Arja totesi spontaanisti "Veeran äiti" omasta roolistaan. Sanoivat lähtevänsä huomenna matkalle/lomalle Turkin Istanbuliin ja Välimeriristeilylle. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo muuta tullessaan...

Uusi viikko on alkanut - kyllä...

Uusi viikko on alkanut - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään, en tulia vielä, säästetään puita. Kukaties kuitenkin eräiden asioiden sopimista sähköpostin välityksellä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +9 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Todennäköisesti käymme sauvakävelyllä Mansikkanokalla. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä muuta tuo tullessaan... Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon esiin pöytäkalenteristani. Tiistaina illansuussa Tommi tulee vaihtamaan Mersuun talvirenkaat. Veerakin tulee pistäytymään. Torstaina on näemmä kokoustamista.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Lähdin ensimmäistä kertaa kuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2000. Sen kuultuaan opettajakollegani totesi vapaasti muisteltuna: "Mahtavaa! Hyvä Aki nyt tiedän, ketä äänestän!" Vaalit oli käyty ja arkinen työ maanantaiaamuna odotti Karjalahdella Kemin ammattikoulussa. Ihmettelin, kun edellä mainittu opettajakollega oli poikkeuksellisen vaisun, jotakuinkin synkän oloinen. Kysyinkin häneltä:"Mitä nyt, onko tapahtunut jotain ikävää?" Hän lähes itkua tuhertaen totesi murheissaan:"Aki, minun on tunnustettava sinulle, että mennessäni äänestyskoppiin vanhat asiat tulivat voimakkaasti mieleen. Äänestin taas Kemin valtapuolueen edustajaa, vaikka hänkään ei ole saanut mitään aikaiseksi. Anteeksi." Toin esiin lohdutukseksi, että häneltä saamatta jäänyt ääni ei onneksi ratkaissut tällä kerralla mitään. En tiedä hänen äänestyskäyttäytymistä myöhemmin. Emme muistaakseni puhuneet vaaliasioista sen jälkeen sanallakaan. Vuoden 2000 kuntavaaleissa Kemin Keskustan valtuutettujen määrä nousi viidestä kahdeksaan. Hyvä vaalitulos. Tätä on mukava muistella. Nyt Kemin Keskustaa uhkaa vaalitappio, mikäli ehdokasasettelu ei toteudu 110%:sti. Itse olen ollut mielestäni useisiin erittäin potentiaalisiin, mahdollisiin ehdokkaisiin yhteydessä. Toistaiseksi on ollut hiljaista. Todettakoon, että Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous on perjantaina 8. päivänä marraskuuta 2024 klo 18 alkaen Kemin toimistolla Valtakatu 25. Siinä kokouksessa perinteisten syyskokousasioiden lisäksi päätetään/hyväksytään sellaiset kuntavaaliehdokkaat, jotka siihen mennessä ovat antaneet ehdokassuostumuksensa. Eräänlainen kuntavaalien ehdokasasettelun "ensimmäinen aalto"...

Yksi työ kerrallaan ja kunnolla - kyllä...

Että mitäkö mietin? No sitä, että, mikä mahtaa olla tähän astisen elämäni tärkein keskustelu... Se on todennäköisesti se keskustelu, jonka kävin Kemin kulttuurikeskuksessa Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry: opintopäivillä syksyllä 1989 päivien pääluennoitsija, aivotutkija Matti Bergströmin kanssa. Satuin väliajalla samaa kahvittelupöytään hänen kanssaan. Jostain syystä keskustelu kääntyi ihmisten tekemisiin ja monen kokemaan voimattomuuteen valtavan työmäärän alla. Muistan erittäin hyvin, kun hän kuvasi tehtäviä töitä marjoilla, jotka on pujotettu heinänkorteen. Hän taisi todeta: "Kukaan, toistan kukaan ei voi tehdä kuin yhden työn kerrallaan, jos sen tekee kunnolla." Hän silmieni edessä otti ikäänkuin heinänkorteen pujotetuista marjoista pois yhden marjan kerrallaan. Haluan edelleenkin uskoa/luottaa vahvasti siihen, että hän oli oikeassa. Työt ovat jonossa, on priorisoitava, mihin järjestykseen ne asettaa pääkopassaan. Niin ja sen jälkeen tekee pois...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa peräti +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Ulkoa kuuluu katutyön ääniä. Kaivuupenkoille tasoitellaan multaa koneellaa. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Aamupäivällä käväisen pitkästä aikaa pankissa, sillä tänään on kassapalveluja. Vaimoni käynee kaupoilla myöhemmin. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta on pakko näin julkisesti tunnustaa, että kyllä minä olen umpisurkea kauppamies eli myymään tavaraa. Lahjoitukseni kyllä toimivat erinomaisesti. Niin - en ole pitkään aikaan puhunut/kirjoittanut hallussani olevasta kuvataiteesta. Olen tänä vuonna oikeastaan juhlavuonna päättänyt sitä aktiivisesti kaupitella. Olen muun muassa päättänyt "maallikkoprofiloida" Kemin kaupunginvaltuuston jäsenet ja tarjota heille taideteoksia, lähinnä siis tauluja, jotka pääosin ovat Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- jäänteitä. Se on edennyt aika vaatimattomasti. Olen luvannut tehdä tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä mihinkään järkisyyhyn vedoten. Lähestyn asiaa uudella tavalla: Täällä Facebook-sivullani on aika monta kuvaa tauluista, jotka saattavat valtuutettuja ja/tai ketä tahansa lukijaa kiinnostavan. Jos näin on, ota rohkeasti yhteyttä Messengerin tai sähköpostin välityksellä aki.pyykko44@gmail.com - kiitos...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Näin televisiosta vilaukselta kuvan tutusta Gaussin kellokäyrästä. Väitetään, että maailman kaikki toiminnot liittyvät tai ainakin on liitettävissä siihen. Oli niin tai näin, mutta tuo kuva palautti mieleeni tapahtumat Tallinnassa 1990-luvun alkupuolella. Osallistuin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit (AOI) ry:n opintopäiville. Erinomaiset opintopäivät. Eräs pääluennoitsija oli silloisen Nokian IT-ammattilainen Markus Westerlund. Mielenkiintoinen ja erittäin lennokas luento, jossa hän muun muassa eräällä piirtoheitinkalvolla esitteli, minkälaisia me ihmiset loppujen lopuksi olemme. En ala siitä esitelmää pitämään, mutta Gaussin kellokäyrällä hän jakoi meidät erilaisiin ryhmiin. Erityisesti kalvolla myönteisessä päässä olivat niin sanotut soihdunkantajat. Markuksen mukaan he ovat niitä ihmisiä, tulisieluisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan sano ei uusille asioille vaan kyllä. Kyllä, mietitään, yritetään, kokeillaan, eiköhän me löydetä ratkaisu. He toiminnallaan ja vakuuttavalla olemuksellaan saavat usein muut - niin sanotut vastarannankiisket, epäilijät ei tästä tule mitään tai suuren passiivisen enemmistön - liikkeelle. Näitä soihdunkantajia on 5-10% prosenttia meistä. Niin - tuo soihdunkantaja-käsite liittyy myös Kemin umpisurkeaan taloudelliseen tilanteeseen ja lähivuosien päätöksentekoprosesseihin. Kunta- ja aluevaalit lähestyvät. Tosiaan, mistä löytyy Kemin päätöksentekoon - edes muutama - soihdunkantaja... Muuten - pyysin Markukselta tuon piirtoheitinkalvon. Sain sen häneltä nimikirjoituksella varustettuna. Se on jossakin aineistoissani. En ole sitä viime aikoina nähnyt...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +4 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties päivemmällä pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kuntavaalit lähestyvät - oletko valmis?

Sain tietää, että Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous on perjantaina 8. päivänä marraskuuta 2024 klo 18 alkaen toimistolla Valtakatu 25. Perinteisten syyskokousasioiden lisäksi kokouksessa päätetään/hyväksytään kuntavaaliehdokkaat - ne ehdokkaat, jotka ovat siihen mennessä täyttäneet ehdokkaaksi asettumislomakkeen. Sen lomakkeen voi täyttää myös ymmärtääkseni kyseisessä kokouksessa. Valtakunnallisesti Keskusta on ohittanut aallonpohjan ja selvästi nousujohteisessa aktiivitilassa. Kemissä viime vaaleissa Keskustan kannatus Kemissä oli noin 15%. Mikäli olen oikein ymmärtänyt se lukema vähintäänkin asetaan tavoitteeksi kevään 2025 kuntavaaleissa. Olen ottanut useisiin potentiaalisiin kemiläisiin henkilöihin yhteyttä ja psyykannut, kaanustanut heitä lähtemään kuntavaaliehdokkaaksi. Mielestäni heidän luottamushenkilöpanostaan nyt tarvitaan. Aikataulut vuoden 2025 kuntavaaleissa Seuraavat kuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 13.4.2025. Muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (missä kunnassa kukin on äänioikeutettu): 21.2.2025 ehdokashakemusten jättöpäivä: 4.3.2025 ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot) vahvistaminen: 13.3.2025 äänioikeusrekisteri lainvoimainen 1.4.2025 kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy 1.4.2025 klo 16 ennakkoäänestys kotimaassa: 2. - 8.4.2025 ennakkoäänestys ulkomailla: 2. - 5.4.2025 tulosten vahvistaminen: 16.4.2025 valtuustot aloittavat työnsä 1.6.2025.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen, sadetihkuisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Kainuunkadulla jatkuu Valokuitunen-yrityksen valokaapelin asennustyöt. Hyvä niin. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Kävin hetki sitten jututtamassa valokaapelia piilottavia ja pyysin, että voinko ottaa "mainoskuvia". Eivät kieltäytyneet... Alkuillasta tuli kaksi miestä lisää...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta taas hän käveli rauhallisin askelin tuosta työhuoneeni ikkunan ohi kaupunkiin päin - Kävelijä. Tiedän kyllä hänen nimensä ja monien juttuhetkien kautta hänen ajatuksiaan. Olemme - minä ja Kävelijä - siis jutelleet avoimesti aika monta kertaa vuosikymmenien aikana Kainuunkadulla talomme edustalla. Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen hän sanoi äänestäneensä minua. Taisinpa kiittää häntä hyvästä päätöksestä. Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen hän tunnusti äänestäneensä hyvin tuntemaani naishenkilöä. Kyseinen naishenkilö oli kauppareissun yhteydessä kaupan edessä ollut niin vakuuttava... Vuoden 2021 jälkeen hän sanoi äänestäneensä hyvin tuntemaani mieshenkilöä, kun hän oli niin mukava kaupan edessä vaaliteltalla... Mikäli olen mukana 2025 kuntavaaleissa, minun edellä olevan mukaisesti pitäisi - saadakseni hänet takaisin "oikein" äänestämään - olla ainakin vakuuttava ja mukava. Ei aivan kohtuuttomia vaatimuksia...

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +5 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - ainakin sen, että aurinko paistaa tällä hetkellä pilvettömältä taivaalta. Lisäksi kävin pihalla kärräämässä vaimoni lehtirapsutuskasoja entisen perunapellon päälle. Vuoden päästä - kun iso koivu on kaadttu, karsittu, katkottu ja pilkottu polttopuiksi - ei tätä "lehtisavottaa" ole näin laajana. Jos vielä katkaisemme orapihlaja-aidat ja syreenipensaat rajaoilta niin lehtimäärä vähenee dramaattisesti.

Pitkän iän salaisuus - kyllä...

Pitkän iän salaisuus - kyllä... Lööpeistä saa aina silloin tällöin lukea "tervaskantojen", iäkkäiden, tosi iäkkäiden ihmisten tarinoita pitkästä iästä. Eilen ruokapöydässä totesin vaimolleni:"Jos minulta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua kysyttäisiin, mikä on minun pitkä iän salaisuus vastaisin kukaties jotakuinkin seuraavasti: "Olen saanut elää kohtalaisen rauhallista, kiireetöntä ja tavallista elämää. Joka päivä olen saanut monipuolista mutta yksinkertaista perusravintoa. Minusta on pidetty hyvää huolta. En ole murehtinut turhia." Edellä mainitut tekijät liittyvät tähänastiseenkin elämääni. Yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita. Varmaam monen lukijan mielestä aika tylsää. Tietysti maailmanmenon seuraaminen ja kirjoittaminen ovat olleet viime vuosien tärkeimmät harrastukseni. Niitä olen päättänyt jatkaa niin kauan, kuin ymmärrän, mitä olen tekemässä. Toivottavasti vielä pitkään, vaikka huomisestakaan ei ole täyttä varmuutta...

Uusi viikko on alkanut - kyllä...

Uusi viikko on alkanut - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +4 Astetta lämmintä. Työn äänet kuuluvat ja näkyvät Kainuunkadulla. Tällä kerralla Valokuitunen-niminen yritys piilottaa valokaapelia matalakaivantoon. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Niin - kävimme hetki sitten kirjastossa, minä vilkaisin pikapikaa taidemuseon taidenäyttelyä ja vaimoni käväisi Lidlissä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Katselimme lauantai-iltana televisiosta Beckiä taas kerran. Siinä oli Tukholman metrotunneleihin sijoitettu rankka ja murheelinen tarina nuorista, oikeastaan lapsista, jotka pelikuvioiden mukaan pyrkivät ylemmälle tasolle. Tuo sanonta - ylemmälle tasolle - iski takaraivooni ajatuksia vuosikymmeniä sitten eräistä omista, henkilökohtaisista tapahtumista. Pyrin itse ylemmälle tasolle, koska tunsin siihen minulla olevan koulutukseni ja työkokemukseni perusteella mahdollisuuksia. Muistan kuin eilisen päivän silloisen työterveyslääkärimme, edesmenneen Erkki Kaukoniemen sanat käydessäni hänen luona saadakseni tietyn tyyppisen lääkärintodistuken. "Vai aiot sinä pomohommiin? hän pilke silmäkulmassa totesi... Olin pyrkimässä virkaan, johon olin silloin ainoa pedagogisesti ja kokemuksellisesti pätevä hakija. Virkaa ei täytetty. Minulla ei ollut eikä ilmeisesti muillakaan hakijoilla olut oikean väristä poliittista jäsenkirjaa. Minulla siihen maailman aikaan ei ollut minkäälaista poliittista jäsenkirjaa. Politiikka ei minua kiinnostanut. Kyseistä virkaan määrättiin tekun tuntiopettaja hoitamaan toistaiseksi ja virka pantiin uudelleen hakuun. Löytyihän siihen sittemmin sopiva henkilö Etelä-Suomesta. Tosin hän oli kotoisin pohjoisesta, joten Kemiin asettuminen ei ilmeisesti tuottanut vaikeuksia. Satuin lukemaan erään valintaprosessissa mukana olleen henkilön - hänkin nykyään eläkeläinen - toteavan: "Kemillä on aina ollut vaikeuksia hyväksyä omien kuntalaisten työllistämistä." Näin on - valitettavasti. En malta olla toteamatta, että tiedon kyseisen viran valintaprosessista kuulin edesmeenneeltä Toivo Tapiolta Skotlannin Invernesiin. Olimme vaimoni kannsa silloin heinäkuussa vuonna 2000 ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Kirjoitettakoon vielä, että olen aikaisemmin kirjoittanut, että en aikaisemmin koskenut pitkällä kepilläkään politiikkaan. Tiettyjen tapahtumien jälkeen lähdin mukaan kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Ne taphtumat on edellä kirjoitettu auki... Oliko ratkaisu hyvä vai huono - ainakin sen jälkeen on tapahtunut monia mielenkiintoisia asoita.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja kevyttuulisen syyspäivän läsnäolon. Mittarissa +6 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sovimme kahvipöydässä, että lähdemme sauvakävelemään Mansikkanokalle päivällä. Kyllä siellä kävimme ja tuttuja kävelylenkillämme tapasimme. Totesimme yksimielisesti, että tuo tienpätkä kyllä tuohon sopii. Jopa niin, että sitä vastustanut henkilö sanoi kallistuvansa sen kannattajaksi. Koko Mansikkanokan puistoaluetta voisi siistiä kaiken kaikkiaan, kunhan tuo paljon puhetta aiheuttanut tienpätkä on valmis. Käväisimme kotimatkalla Peurasaaren hautausmaalla. Kyllä sinne oli monia tuttuja haudattu hautakiviin ilmestyneiden nimien mukaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan... Niin - paistoin taas pussillisen Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia, päärakennuksessa on huumaava pullantuoksu hetken aikaa. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Ei merkintöjä, hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen tästä eli alla olevasta kirjoittanut aikaisemminkin ainakin omalle Blogisivulleni. Niin - edellisessä elämässäni, työelämässäni kerroin oppilailleni muistaakseni jokaiselle luokalle, että tykkään käsin tiskaamisesta. Oikeastaan nautin siitä, mitä isompi tiski, sitä parempi... Muistan epäilevät ilmeet useiden oppilaiden kasvoilla. "Et voi olla tosissasi!"saattoi takarivin oppilas todeta.. "Kyllä olen ." sanoin ja lisäsin "Yllättäkääpä äitinne edes Äitienpäivänä toteamalla, että annahan minä tällä kerralla tiskaan." Tietysti sieltä muutama huikkasi, että heillä on tiskikone ja joku etten varmana... Kerroin oppilailleni, miksi tykkään tiskaamisesta. Siksi, että siinä näkee välittömästi työnsä tuloksen, jota ei opetustyössä aina heti ole nähtävissä. Mikäli vielä oikein muistan, saatoin muutamien oppilaiden pään päällä nähdä/kuvitella lampun syttyvän. Nin totta tosiaan. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollega...