Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurikoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan kuuraa. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Kukaties kuitenkin hiukan imurointia. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään..

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta tuossa käsin tiskatessani tulee mietiskeltyä kaiken maailman asioita. Täytyy avoimesti todeta, että tuo oma kuntavaaliehdokkuus käy yhä useammin mielenpäällä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kuluvalla - kohta päättyvällä -valtuustokaudella on tapahtunut mielestäni poikkeuksellisen paljon valtuusto- ja lautakuntamuutoksia. On ollut vaikeita ja vielä vaikeampia asioita käsiteltävänä, päätettävänä ja luottamustehtäviin valittuja henkilöitä on väsähtänyt. Tietysti on monia syitä muutoksiin... On mielenkiintoista nähdä, miten Kemissä ehdokasasettelu yleensä toteutuu. Siihen on aikaa noin viisi kuukautta ja vaalit ovat kuuden kuukauden eli puolen vuoden kuluttua. Olen tähän mennessä lähinnä Messengerin kautta vajaalle kahdellekymmenelle tuntemalleni potentiaaliselle kemiläiselle kirjoittanut, vedonnut, että he lähtisivät kuntavaaliehdokkaaksi Kemissä. Hiljaista on ollut tähän saakka. Arvelen heistä monen pohdiskelevan tykönään tyyliin: "Josko minä kuitenkin tällä kerralla lähden mukaan." Jos heistä lähtisi kymmenisen ehdokkaaksi, voisin hyvällä omalla tunnolla jättäytyä sivuun, sillä olehan tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Mielenkiintoisia - tosin vaikeita - asioita Kemissä on seuraavallakin valtuustokaudella. Minäkin voisin niitä luetella pitkän rimpsun... Muutaman viikon sisällä, viimeistään marraskuussa teen omalta osaltani päätöksen ehdokkuudestani. Näin olen aikaisemminkin kirjoittanut.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, vesisateisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +10 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ole ainakaan minulla mitään erityistä tekemistä. Voi olla,että päivällä käväisen lenkin autolla kaupungilla viemässä muovisäkillisen muoviroskaa kierrätyspisteeseen. Niin - siellä kävin. Ajoin Haukkarista Prima Raudan kautta kierrätyspisteeseen. Tyhjensin muovisäkin Prisman kierrätyspisteeseen ja otin sen uudelleenkäyttöön. Totesin, että Prisman eteläpääty on hajoitettu. Mitä mahtaa tulla tilalle. Ajoin Karjalhdelta Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Mansikkanokalle. Lumilinnan parkkipaikalta katseltuna tienpätkän rakentaminen näyttää edistyvän ihan asiallisesti - putkia ja kaapeleita asenntaan kaivantoihin - hyvä niin. Kotiin ajellessani suoranainen lehtipilvi ryöpsähti auton tuulilasiin. Nyt puiden lehdet saavat kyytiä... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistä tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten - käsin tiskatessani - kävi mielessä välähdyksen omaisesti käsite poliittinen inhokki. Minullakin on useita poliittisia inhokkeja myös täällä paikallistasolla. Olen markkinoinut vuosikymmeniä käsitettä "neljä sekunnin säästö" eli tavatessani uuden, minulle tuntemattoman henkilön - katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat - ovat tärkeitä. Ensivaikutelma. Se yleensä säilyy mielessä vahvana. Usein myönteisenä mutta joskus myös kielteisenä. Täytyy avoimesti tunnustaa, että joistakin paikallisista poliittisista inhokeista - ei heitä toki monta ole - käsitykseni ovat muuttuneet. Onneksi näin. Toisaalta on myös syntynyt uusia poliittisia inhokkeja. Ikävä kyllä. Lautakuntatyöskentelyssä henkilö on parhaimmillaan, sillä siellä ei tarvitse näytellä. Valtuustosalissa jotkut henkilöt vetävät näyttelijäkaavun päälleen, koska suoritukset televisioidaan. Oikeastaan striimataan: Striimaus eli suoratoisto (englanniksi streaming) on tiedonsiirtoa verkossa. Multimediasisältöä äänen ja kuvan muodossa lähetetään jatkuvana virtana verkon yli ja esitetään samanaikaisesti katsojille valitun palvelun kautta. Edellä oleva on sopiva aasinsilta muistuttamaan, että noin puolen vuoden päässä ovat kunta- ja aluevaalit. Mikä on Kemin valtuutettujen ja lautakuntajäsenten määrä, se ratkennee kohtapuolin. Nykyisestä se joka tapauksessa hiven muuttuu, laskee..

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä...

Mielenkiintoinen keskustelu eilen - kyllä... Jututin eilen erästä hyvin tuntemaani kunta- ja aluepoliitikkoa. Hänellä tuntui olevan kiireitä niin kuin viime vuosina aina. Monta - mielestäni - liian monta rautaa tuleesa. Kuulosti siltä, että hän joutuu juoksemaan/ajamaan kokouksesta kokoukseen. Kaikkia ei voi hoitaa Teamsin kautta. Mielestäni itse aiheutettua. Kevään 2025 kunta- ja aluevaaleihin liittyvänä hän ei vielä osannut sanoa oikeastaan mitään. On kuulemma niin monta avointa tekijää, muuttujaa. Voi olla, että hän kuntavaalien asemesta suuntautuu aluevaaleihin. Miksi? Siellä hänen sanojensa mukaan on tulossa suuria muutoksia. Ihmiset ovat väsyneitä. 1940-luvulla, osittain 1950-luvullakin syntyneet jättäytyvät syrjään. Omana näkemyksenäni totesin, että tuo aluevaikuttaminen ei ole edennyt sillä tavalla kuin on annettu ymmärtää. Mediatietojen mukaan on muun muassa tulossa henkilöstöön liittyviä neuvotteluja, alijäämä karkaa käsistä ja valtio tulee päällepärmäröimään Lappiinkin. Ei erityisen hyvältä näytä. Oli niin tai näin totesimme yhdestä suusta, että kemiläiset päättäjät joutuvat aivan liian usein lukemaan lehdistä päätettävistä, päätettäviksi tulevista asioista. Tiedottaminen on vaikea laji...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen, tuulisen ja vasisateisen syysaamun läsnäolon. Juri sellaisen kuin säätiedotus oli ennustanut, tosin ei erikoisen kovatuulisen. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Maassa ja talojen katoilla oli hiukan räntää. Tänään ei ole minulla mitään erityistä tekemistä. Vaimoni käynee kaupoilla päivällä ja kukaties kirjastossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Niin - olen aika monesta eri medialähteestä katsellut tuota Floridan pyörremyrskymyllerrystä. Kyllä on murheellisen näköistä jälkeä. Tällä hetkellä on yli kymmenen kuolonuhriakin, luku todennäköisesti nousee huomattavasti suuremmaksi muutaman päivän sisällä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä...

Mikko Kurtti Kemi - kyllä... Selailin vanhoja Kaleva-sanomalehden otsikoita. Siellä oli tuttu henkilö. Hankalan miehen maineessa: "Ai olenko? Nurkkapatriootti ja yhdenlainen mielensäpahoittaja minä kyllä olen, kun olen nähnyt miten helvetin pöljästi tätä maata johdetaan", sanoo kemiläinen yrittäjä Mikko Kurtti Mikko Kurtti ei usko puhetta siitä, että pääkaupunkiseutu elättäisi muuta Suomea. "Lappilaisten pitäisi ryhtyä yhdensortin skottilaisiksi eikä suostua siirtomaasuomalaisiksi. Jos lähdetään katsomaan Lapin tulonmuodostusta ja sitä kuinka paljon me ruokimme etelää, niin taidettaisiin pärjätä aika hyvin. Olen Mikon kanssa samaa mieltä. Taitaa olla jo 30-40 vuotta aikaa, kun useaan otteeseen kirjoitin, että pistetään Suomi poikki tuosta Jyväskylän pohjoispuolelta ja tehdään Suomesta liittovaltio. Katsotaan, miten Suomessa pärjätään. Silloisen käsitykseni mukaan pohjoisosa pärjäisi erinomaisesti mutta eteläosassa tulisi itku ja hammasten kiristys. Taisinpa kaavailla tietullejakin... Pitäisi kaivaa ne iänikuiset tekstit esiin. Luettelin pohjoisen Suomen vahvuuksia pitkän listan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vuosi sitten mietiskelin alla olevaa: Silmiini osui vanha tekstini, josta lainaan osan uudelleen julkaistavaksi. Asia on mielestäni "kestoajankohtainen"... Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä... Kunnioitan suuresti niitä, osittain jo haudan lepoon saatettuja ns. vanhan kansan ihmisiä, tervaskantoja, jotka minullekin ovat kertoneet omasta työelämän jalanjäljestään jotakuinkin tyyliin: ” Kuulehan, minä olen käynyt vain viisi luokkaa kiertokoulua ja senkin vastapäivään, mutta katso, mitä olen saanut aikaan! Minulla on oma, itse alusta alkaen – sokkelista vesikattoon viimeistä listaa myöten – rakennettu koti, perhe, lapset, lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapset! Minä olen omalla työlläni ja uutteruudella saavuttanut sen, mitä ihminen voi ikinä toivoa! Ei ole kuule tarvinnut sossun luukulla norkoilla ja avustuksia anella!” jo edesmennyt tuttavani usein sanoi vauhtiin päästyään. "Minun onneni on se, että minulla on olut aina työtä! Kovaa, mielekästä työtä, jonka olen aina hoitanut niin hyvin kuin olen kyennyt. Työstä olen ollut aina kiitollinen.” hän totesi aina vakavana... "Tiedätkö, että minä kouluja käymätön etenin peräti kympiksi, pomoksi työpaikallani, niin minuun luotettiin! No, nyt eläkepäivillä näitä on mukava muistella.” hän usein totesi lievästi kehaistuaan omaa työelämäkaartaan, työelämän jalanjälkeään. Muun muassa kyseinen henkilö teki todella pitkän työrupeaman, laskelmieni mukaan palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Hänen työelämän jalanjälki oli erittäin mittava ja kunnioitusta herättävä. Hän oli myös monessa muussa mukana. Hän oli aikansa vaikuttajia... Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan? Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ... Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle. Tällaisia iltamietteitä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa...

Eilistä lehtisalilueskelua Kemin kirjastossa... Ensimmäistä kertaa lueskelin nykyisessä lehtisalissa Lapn Kansaa ja Kalevaa. Kalevassa oli laaja artikkeli Ouluun remontoidusta kaupupungintalosta. Lehdeesä oli myös tietoja oululaisten - Oulun kaupuungin omistamien - tytäryhtiöiden luottamushenkilöiden palkkioista. Totta kai se kiinnosti, koska olin aikaisemmin kuullut "huikeista" palkkioista. Totta. Muun muassa Oulun Energia kiinnosti, koska sillä mediatietojen mukaan on kiinnostusta kemiläisten perusinfrasta. Kyllä siellä tunnutaan maksettavan ihan mukavia luottamushenkilökorvauksia. On erikseen vuosikorvaus ja sen lisäksi kokouspalkkio. Hyvä niin. Muistutukseksi noin viikko sitten Kalevassa olleen artikkelin otsikko: Kemi saattaa myydä sähkö- ja vesiyhtiönsä Oulun Energialle Oulun Energia ja Kemin kaupunki eivät kommentoi Kemin Energia ja Vesi oy:n omistukseen liittyviä neuvotteluita. Neuvotteluja siis käydään edelleen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä - Lounais-Lapppi - ja isoa mainosnippua kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen ja tuulisen syysaamun läsnäolon. Ei vielä mitään syysmyräkkää, jota sääennuste ainakin Etelä-Suomeen on luvannuut. Tänään saattaa Meri-Lapissakin jo sataa ensilumi. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistä koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy todennäköisesti kaupoilla päivällä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? en oikeastaan sen kummempia mutta iltapäivällä kävin mukavan puhelinkeskustelun tutun Facebook-kaverini kanssa. Lähes ensi sanoikseen hän totesi: "Joko olet päättänyt ehdokkaasi asettumisesta kuntavaaleihin?" "En ole, päätän siitä marraskuun aikana niin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut." sanoin ja lisäsin "Olen tänään ottamassa yhteyttä erääseen nuoreen kaveriin." Hän psyykkasi minua - taas kerran - vedoten elämänkokemukseeni ja mainitsi, että päättämässä täytyy olla eri ikäisiä ihmisiä myös iäkkäitä ihmisiä. Kyllä - näin asia on. Muuten tuo nuori kaveri lähetti Messengerin kautta palautteen, että hänellä on tällä hetkellä niin monta juttua meneillään, että ei ole aikaa - ylimääräistä aikaa. Hän ei pitänyt asiaa mahdottomana jatkossa perehdyttyään asiaan. Sen perehtymisen voi aloittaa seuraamalla Kemin kaupungin kotisivu > Päätöksenteko: Esityslistat ja pöytäkirjat...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - mahdollisesti muistat, että pidän tarinoista. Itse myös niitä kerron/kirjoitan. Tässä yksi sellainen. Kävimme - minä ja vaimoni - Kemin kulttuurikeskuksessa isossa auditoriossa kuuntelemassa ja katselemassa Matti Ylipiessan esitelmää Kemistä syksyllä 1944. Oli siellä meidän lisäksi muitakin, melkein "tupa" täynnä. Kun silloisen Neuvostoliiton vaatimuksesta saksalaiset - entiset aseveljet - piti ajaa Suomesta myös Kemistä pois, tilanne oli hämmentävä molemmin puolin. Olen syntynyt 20. päivänä syyskuuta 1944. Vanhempani asuivat siihen aikaa Kivikolla ns. Lemmenlaaksossa ostamassaan pienessä talossa, mökissä. Se on vielä siellä paikoillaan. Ainakin muutama vuosi sitten. Isäni kotitalo oli vuokralla hänen isänsä, minun isoisäni eli Aukusti Pyykön jäljiltä. Isäni oli sodassa, äitini lasten - Annelin, Eeron ja vastasyntyneen kuopuksen eli minun kanssa täällä Kemissä. Osa kemiläisistä halusi pois sodan jaloista. Niin äitinikin lastensa kanssa. Hän ei muistaakseni koskaan asiasta kertonut. Sisareni ja edesmennyt veljeni siitä on minullekin kertonut. He olivat "evakkoryhmässä" - minä vastasyntyneenä kopassa - menossa Kemistä Nällin ja Järpin kautta Simon Maksniemeen. "Pysykää matalana ettei teihin osu!" joku oli ryhmää valistanut. "Ei kai se meihin osu, kun tuo pitkä mieskin kävelee kyykistelemättä." oli joku sanonut... Tuo pitkä mies oli myöhemmin rajanaapurimme Haukkarinkadulta Eugen Luukinen, poliisi. Evakkoryhmä oli ilmeisesti lähestymässä ns. Kurkelan mutkan läheissydessä olevaa suomalaisten tykkipatteria. Minulla ei ole asiasta luonnollisestikaan muistikuvaa, vaan olen toisen käden tiedon varassa. Ilmeisesti tämä evakkoryhmä oli jonkin aikaa Maksniemessä Marostemäen talossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta käväisin alkuiltapäivästä jututtamassa tuttua kohtalaisen iäkästä pariskuntaa. Toinen - naispuoleinen - totesi: " On niin kelju olo, kun ei saa mitään aikaiseksi." Ymmärsin hänen saamattomuustuskansa. Totesin kuitenkin hänelle myötäsukaisesti: "Tarvitseeko sitä aina saada jotakin aikaiseksi?" Niin - molemmat ovat ysikymppisiä - toinen täyttänyt ja toinen täyttää ensi vuonna. Kyllä tuohon ikään on - näin arvelen - saanut aikaiseksi oman kiintiönsä täyteen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa -1 aste lämmintä/pakkasta. Maa ja katot hiukan kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Voi olla, että pistän päärakennuksen takkapesään tulet. Alkuillasta kukaties lähdemme Kemin kulttuurikeskukseen isoon auditorioon, jossa on Matti Ylipiessan luento Kemin tapahtumista vuonna 1944 lähinnä siviilien elämästä sodan keskellä. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Maa ja rakennusten katot kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen ainakaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä. Kukaties pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään valmiiksi. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Illalla katselen todennäköisesti kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Tässä olen työhuoneessani tietokoneen ääressä. Odottelen lähetystä valtuustosalista. Se alkaa noin puolen tunnin kuluttua. Jokohan siellä ovat kaikki kamerat käytössä. Kaksi edellistä kertaa on kolmesta kamerasta vain yksi on ollut toiminnassa. Viimeksi oli myös äänityksen osalta hiukan ongelmia... Niin - kuvakulmat olivat sellaisia, että kaikki kamerat olivat käytössä ja äänityskin toimi asiallisesti. Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan 50 henkilöä. Tuo kouluverkkoasia vähin puhututti. Se on vielä niin sanotusti vaiheessa, vaikka töitä on tehty jo aika lailla...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselimme hetki sitten alla olevan televisio-ohjelman - murheellista. Gaza, elämä helvetissä Katso 52 min · dokumentti · asia · ahdistava · kriittinen · Voi aiheuttaa ahdistusta Sisältää väkivaltaa Sallittu yli 12-vuotiaille Hamasin hyökkäys Israeliin provosoi Israelin raskaat iskut Gazaan ja elämä ahtaalla kaistaleella on muuttunut helvetiksi. Kuukausia kestäneen hyökkäyksen jälkeen suurin osa alueesta on asumiskelvoton, 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut evakkoon ja ovat jatkuvasti liikkeellä alueella etenevän Israelin armeijan takia. Alueen sairaaloista vain kolmasosa toimii ja monet avustusrekat päätyvät varkaiden käsiin. Unicefin arvioiden mukaan Gazassa loukkaantuu tai kuolee lapsi joka kymmenes minuutti. (Gaza: Trapped in Hell, Ranska 2024) Näytä lisää julkaistu ma 30.9.2024 poistuu 29.9.2026 käynnistyskerrat 24 281 Niin - kyllä tämä on järjetöntä ja järkyttävää katseltavaa eikä loppua ole näköpiirissä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja lähes tyynen päivän läsnäolon. Mittarissa +3 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ainakaan minulla ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan. Uteliaisuuttani käänsin pöytäkalenteristani seuraavan viikon avoimeksi. Kaksi merkintää: Kemin kaupunginvaltuuston kokous on maanantaina klo 18 alkaen. Sen katselen kotona näillä näkymin netistä. Toinen merkintä on tiistaina Kemin kulttuurikeskuksen iso auditorio klo 17.30. Mielenkiintoinen esitelmä, jota kukaties menemme kuuntelemaan/katselemaan. Nettilainaus: Kemi syksyllä 1944 - Näyttelyn lisäksi järjestämme avoimen yleisöluennon Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa tiistaina 8. päivä lokakuuta kello 17.30 aiheesta siviiliväestö taisteluiden keskellä. Tapahtumassa puhujana on Kemin kotiseutu- ja museoyhdistyksen puheenjohtaja Matti Ylipiessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin aurinkoisen ja tyynen syysaamun läsnäolon. Mittarissa uringossa +10 astetta lämmintä. Maa ja talojen katot ovat lievässä kuurassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän kukaties päivällä päärakennuksen takkapesään tulet. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Mielipidevaikuttaja - niinpä...

Mielipidevaikuttaja - niinpä... Tästä olen kirjoittanut aikaisemminkin. Joku näkemäni sana saattaa laukaista ajatuksissani tarpeen kirjoittaa. Tällä kerralla se on sana - mielipidevaikuttaja. Seuraavastakin olen aikaisemmin kirjoittanut. Tapahtuma toteutui Kemin Kauppakadun R-Kioskilla. Tuttu henkilö oli täyttämässä veikkauskuponkia. Mennessäni hänen viereen lottoriviä täyttämään hän sanoi minulle vapaasti muisteltuna:"Jaaja siinä tulee mielipidevaikuttaja." Niin sanoja oli edesmennyt - jalkapallosta aika paljon joiden mielestä lähes kaiken tietävä - Pentti Puro. Olin luonnollisesti hiukan asiasta otettu, mutta vähättelin ansiotonta arvonnousuani. Toki siihen aikaan aika paljon kirjoittelin lehtiin, lähinnä Pohjolan Sanomiin. Aika usein vein muun muassa Lääkkölän Heikille ajankohtaisia tekstejäni ja aika usein - käytännössä aina - hän pisti ne eteenpäin painettaviksi. Siihen maailman aikaan en ollut kuntapolitiikan kanssa missään tekemisissä. Jälkikäteen on käynyt mielessä, että Pentti olisi takuuvarmasti ollut Kemin ääniharava/- kuningas, jos hän olisi lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan. Hän olisi ollut niin sanottu kova luu eduskuntavaaleissakin Lapissa. Hän ei ollut aktiivipolitiikasta kiinnostunut, vaikka sitä varmaan tarkkaan seurasikin. Näitä Pentin ja miksipä ei Heikin tyyppisiä henkilöitä nyt Kemissäkin kipeästi tarvitaan kunta- ja aluevaalien lähestyessä. Kyllä heitä on, mutta heidät pitäisi saada "herätyiksi" asiaan.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin poikkeuksellisen pitkääm nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen syysaamun läsnäolon. Mittarissa +8 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...