Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, puolipilvisen kesäaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen olen odottavalla kannalla: Siirretäänkö Projektiveneemme Mansikkanokalta tänään perjantaina Prima Raudan ulkovaraston kupeeseen. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä muuta tekemistä. Katsotaan, mitä tämä perjantaipäivä tuo tulleessaan. Varmaan seurailen netistä Keskustan puoluekokousta Jyväskylästä aika-ajoin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta viimeisen vuorokauden aikana WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - liveseurannassa jossakin Saimaalla viimeinen eli kolmas muna on kuoriutunut. Pesässä on siis kolme terhakkaa pientä poikasta sääksipariskunnan ruokinnassa. Mielenkiintoista seurata jatkossa, miten kaikki onnistuu. Hyvin oletettavasti ja toivottavasti...

Mitä tänään tähän asti...

Lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon.Perinteisten aamutoimien jälkeen olen odottavalla kannalla: Siirretäänkö Projektiveneemme Mansikkanokalta tänään vai huomenna perjantaina Prima Raudan ulkovaraston kupeeseen. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä muuta tekemistä. Katsotaan, mitä tämä torstaipäivä tuo tulleessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänaan...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta totean noin puolentoistaista tunnin asiointireissun tehdyksi. Ensin kävin pankissa OP Kemin Seutu pitkästä aikaa. Asia hoidettu eli käteistä nostettu noin puolen tunnin odottelun jälkeen. Odottaessani mietiskelin Olavi Korolaisen työn ääressä - taas kerran - mitähän hän on mietiskellyt pankin seinällä olevan taulun maalatessaan. Ajelin Tokmannille ostamaan Projektiveneelle suojapeiton. Sain puhelinsoiton tutulta Facebook-kaverilta. Viime aikoina en välttämättä ole hänellekään puheluun vastannut. Nyt soitin autosta parkkipaikalta hänelle, josko hänellä on tärkeää asiaa. Ei sen kummempaa mutta hän kysyi/totesi, että olen varmaan lähestyvissä kuntavaaleissa ehdokkaana. Hän väitti, että minua tarvitaan. Sanoin hänelle, että minullakin on välillä tullut sellainen tunne, mutta en ole tehnyt päätöstä vielä ehdokkuudestani. "Katsotaan sitten kesän jälkeen. Kemin kuntapolitiikka on mennyt minusta kummalliseksi." totesin hänelle. "Miten niin kummalliseksi?" hän kysyi hiukan ihmetelleen. "Kaikki päättäjät eivät näytä ymmärtävän Kemin umpisurkeaa taloudellista tilannetta. Minua hiukan epäilyttää, haluanko olla jatkossa mukana." totesin lyhyesti. Lisäsin, että pääosa minua äänestäneistä on kuollut enkä ole saanut riittävästi uusia äänestäjiä vakuuttuneiksi asiasta. Ajelin Hahtisaareen ja kävin laiturilla/veneellä viemässä tarkistetun sammuttimen etusäilöön. Olihan se kokeiltava, käynnistyykö moottori. Hyvin käynnistyi ja hyvin kävi.

Mitä tänään tähän asti...

Mitä tänään tähän asti... Ei oikeastaan sen kummempia mutta aamukahvittelun aikana totesimme - minä ja vaimoni - että molemmilla on aamupäivällä käyntiä asioilla. Vaimollani kaupoilla käyntiä ja minulla pitkästä aikaa pankin pankkipalveluja testaamassa ja uuden suojapeiton ostamisessa Projektiveneellemme. Katsotaan, mitä muuta tämä keskiviikkopäivä tuo tullessaan...

"Kohta ei ilta-aurinko paista meidän tontille." totesi isäni 1970-luvun alkupuolella - kyllä...

"Kohta ei ilta-aurinko paista meidän tontille." totesi isäni 1970-luvun alkupuolella - kyllä... Olimme siihen maailman aikaan Imatralla. Kesät vietimme pääasiassa Kemissä. Niin - edesmennyt Jorma Riekko rakennutti Asunto Oy Villeruutti pienkerrostalon meille aitanaapuriksi. Elettiin vuotta 1974. Kerrostalotontin entiset omistajat ovat olleet Ruusin Ville ja Hanna eli Rosengren Wilhelm ja Hanna. Heillä oli maalaistalo nykyisen kerrostalon paikalla. Tontilla oli kaikkiaan neljä rakennusta. He myivät kiinteistö muistaakseni Kari Peurasaarelle ja hän edelleen Jorma Riekolle. Todettakoon, että viimeksi mainittu rakennutti Haukkariin kyseisen pienkerrostalon lisäksi kaksi rivitaloa, joista toinen sittemmin paloi. Kyseisellä paikalla tällä hetkellä on tasoitettu tontti Haukkarinkadun ja Nällinkadun välissä. !950-luvulla Kainuunkadun rakentamisen aikana maavaihtojen yhteydessä mekin vaihdoimme Ville ja Hannan kanssa pieniä maaplänttejä. Ennen Kainuunkadun rakentamista meidän vanhan talon ja em. kiinteistön välistä meni "kärrytie" Nällin suuntaan. Totta - ilta-aurinko ei paista, mutta se ei haittaa, sillä aamulla ja päivällä saa nauttia auringonpaisteesta ihan riittävästi...

Mitä tänään tähän asti...

Mitä tänään tähän asti... Näyttää tulevan hyvä työpäivä. Perinteisten aamutoimien ja kahvittelun jälkeen lähden Mansikkanokalle Projektivenettä valmistelemaan siirtoon Karjalahdelle Prima Raudan tilohin. Sovimme eilen aikalisästä Henri Starkin kanssa. Kuljetus tapahtuu joko torstaina tai paerjantaina. Käväisen keskustassa pankissa. Sitten Karjalahdelle ja kotiin. Tänään ajelen ruohonleikkurilla ainakin päärakennuksen edustan ja päädyn. Nyt se tämä lysti - ruohonleikkuu ja pensaiden siistiminen - sitten alkaa. Voi olla, että varastorakennuksen autotallissa olevaa onkiaineistoa kesän/loppukesän varalta virittelen. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään illansuussa...

Mitä tänään illansuussa... Kello 18 alkaen alan seuranta netistä Kemin kaupunginvaltuuston kokousta. Eräänä asiakohtana näyttää olevan Kemin Matkailulle myönnettävä lisärahoitus toiminnan tukemiseksi. Tässä vaiheessa rapiat 1 miljoona euroa on "pakko" myöntää. Omistuspohjaan haetaan uutta ratkaisumallia. Tällä hetkellä Kemin kaupunki omistaa yhtiön 100 %:sti ... Aika lailla niin sanottu läpihuutojuttu. Sen sijaan tulevaisuuden valtuustokoko ja siihen liittyvä valmistelu puhututti jonkin verran. Asia tulee esiin syksyllä joko elokuussa tai syyskuussa tai... Niin - meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan kaiken kaikkiaan 32 henkilöä. Kokous kesti kaiken kaikkiaan noin puolitoista tuntia. Osan aikaa oli äänet häivyksissä. Puheenjohtaja toivotti hyvää kesää vapaasti muisteltuna saatesanoin:" Elämässä on muutakin kuin politiikkaa." Juuri näin, niin on...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin hetki sitten asioilla Karjalahdella ja keskustassa. Karjalahden Prisman pullo- ja tölkkikierrätyspisteeseen vein kassillisen kyseisiä tuotteita kierrätyksen ja kipaisin rakennuksen toisessa päässä. Ostin valkoista ja punaista - varmuuden vuoksi, josko niille on tarvetta/käyttöä. Ajattelin pistäytyä pankissa pitkästä aikaa nostamassa käteistä. Heti numerolapun - nro 51 - repäistessäni aistin maanantain ja eläkeläispankkipäivän. Kassalla oli nro 32 palvelussa. Istuskelin yli puoli tuntia ja numero oli kassalla 38. Viereeni istahti aikaisemmin iäkäs naishenkilö kyynärkeppien kanssa. Sanoin hänelle:"Ota tämä numerolappu, tulen huomenna uudestaan." Hän oli silmin nähden asiasta tyytyväinen, sillä hänellä näytti olevan numero 58... Ajelin sisäsataman kautta kotiin. Otin kolme kuvaa varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Mitä tänään tähän asti... Poikkeukselisen myöhään nukutun yön jälkeen valmistautuessamme aamukahvitteluun näin työhuoneeni ikkunasta vaalean farmariauton pysähtyvän postilaatikkomme kohdalle. Autosta nousi iäkäs tuttavamme, joka kerran aikaisemmin oli käynyt yllättäen meillä mopoautollaan kylässä. Kyllä - Reijo Kotkansalo soitti kohta ovikelloa. Sisään tultuaan keittiöpöydän ääreen asetuttuaan hän kertoi käyneenäsä EU-äänestämässä. Kerroin hoitaneeni asian jo ennakkoon ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Illalla tulee varmasti seurattua tuloksia. Mukava jutustelutuokio, jossa käytiin läpi kuulolaitteisiin liittyviä asioita, kuorolauluasioita, onkimista, jne. lähinnä vieraamme aihepiiriä ja muisteluja. Kerroin, että veneemme on kyllä huollettuna jo Hahtisaaressa, mutta otetaan vasta Juhannuksen jälkeen saarikäyttöön. Poikkeuksellisen myöhään. Hän kysäisi, onko tälle päivälle suunniteltua ohjelmaa. Sanoin, että ei ole. Ainoastaan päärakennuksen sivustoilta voisi ruohonleikkurilla ensimmäistä kertaa ajella, jos hotsettaa. Toki sen ehtii ensi viikollakin. Vieraamme lähdettyä käänsin ensi viikon esiin pöytäkalenteristani. Tyhjää täynnä, hyvä niin. Ainoastaan maanantaiksi on merkintä Projektiveneemme siirrosta Mansikkanokalta talvisäilytysalueelta Prima Raudan alulle. Niin - onhan maanantaina Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jota kukaties seurailen illalla netistä. Katsotaan, mitä tämä sunnuntaipäivä tuo muuta tullessaan...

Eräs Facebook-kirjoitukseni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa mutta taas eräs televisio-ohjelma ylitti ärsytyskynnykseni. Olen tästä samasta asiasta kirjoittanut n-kertaa aikaisemminkin. Niin - ohjelma oli nimeltään Arktiset vedet ja se tuli 7. kanavalta/TV5:sta. Se oli taas sitä välinekalastusta, jossa kalaa siliteltiin, selkäevää leviteltiin ja kala päästettiin takaisin "rääkin"/käsittelyn/elvistelyn jälkeen veteen... En kerta kaikkiaan ymmärrä, että televisiossa täytyy näyttää em. tyyppisiä ohjelmia.

Kaunis lauantaiaamu - kyllä...

Kaunis lauantaiaamu - kyllä... Lehtiä - Lapin Kansa ja viikonvaihdeliite Luppo - hakiessani kauduvaaren postilaatikosta katselin vasta istutetujen orapihlajataimien suuntaan. Perinteisten aaumtoimien jälkeen menen kunnolla kastelemaan alueen. Tarvetta olisi ruohon leikkaamiseen, mutta se jäänee myöhäisempään ajankohtaan. Katsotaan nyt sitten, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Se on taas perjantai. Kyllä. Kohtapuolin puen kesätyöasun päälle ja lähden Karjalahdelle. Käyn ostamassa ABC-asemalta "Jerry-kannullisen"/20 litraa ja pienen astiallisen "kesäbensaa" tontin tarpeisiin. Lähinnä ruohonleikkurin tms. käyttöön. Samalla vien ainakin muoviroskia kierrätyspisteeseen ja käväisen jututtamassa Prima Raudassa Kamppisen Ristoa, josko hän on paikan päällä. Karjalahdelta ajelen Mansikkanokalle valmistelemaan projektiveneemme siirtoa. Vielä - tätä kirjoittaessani - ei ole tarkkaa uuttaa "kotisatamaa". Eiköhän tuo järjesty lähipäivinä... Kotiin tultuani viimeistelen puuhommat puu- ja varastorakennuksessa. Se on sitten tällä erä siinä...

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Että mitäkö mietin? Oikeastaan en sen kummempia mutta hetken päästä pistän työasun päälle ja lähden puu- ja varastokatoksen tuntumaan jatkamaan eilisiä puujuttuja ja orapihlaja-aidan taimien kastelua. Ensin ladon katokseen pinoon eilen halkomani puuklapit ja sen jälkeen loput kymmenen kuusipökälettä joutuvat uuden halkomakoneen kitaan, käsittelyyn. Niin - nyt on kahvipaussi ulkosalla. Neljä suurinta kuusipökälettä vielä halkomatta. Täytyy puun nostoapua "hollille" pyytää vaimoltani - varmuuden vuoksi. Päivemmällä kastelen taimia. Katsotaan, miten tämä torstaipäivä muutoin etenee.

Nyt jos koskaan - kyllä...

Nyt jos koskaan - kyllä... Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani päätin, että perinteisten aamutoimien jälkeen aloitan kaadettujen puiden halkomisen. Ensimmäinen tunti on takana tätä kirjoittaessani. Katsotaan. mitä tämä keskiviikkopäivä tuo loppujen lopuksi tullessaan. Niin - aamupäivällä pari nuorta neitosta kävi istuttamassa orapihla-aidan taimia. Sitä ennen kauhakuormaaja toi sopivan määrän multaa pohjaksi. Lupasin hoitaa kastelun uusille istutuksille. Olen jo kerran kevyesti suihkutellut vettä. Intouduin puuhommissa sen verran, että kymmenen kuusipökälettä on vielä halkomatta, Huomenna halon myös ne ja ladon kaikki halotut puut - kuusi- , koivu-, pihlaja- ja tuomiklapit puu- ja varastokatokseen kuivumaan. Syksyllä niillä lämmittää pitkään takkoja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta omakotitontiltamme kaadetut puut ovat jonkin ajan kuluttua puu- ja varastokatoksessa klapeina. Sen sijaan Selkäsaaressa 23.04.2024 kaadettu pienen perunapellon varjostaja, yli 130-vuotias 2-haarainen iso kuusi mietityttää. Miten sen saa saaresta siirretyksi järkevästi Haukkariin Kainuunkadun varteen pilkottavaksi... Viime kesänä joka kerta saaressa käydessämme toimme kaksi kassillista klapeja mantereelle. Nyt voisi kukaties - sitten kun meidän osaltamme saarikausi avautuu - tuoda esim. neljä (4) noin 40 senttimetrin pituista kuusipökälettä kotiin saarikäynnillä ja täällä halkomakoneella muuttaa ne klapimuotoon. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Hiukan sadetta - hyvä niin...

Hiukan sadetta - hyvä niin... Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin yöllä hiukan sataneen ja parastaikaa satavan, joka tekee luonnolle hyvää. Hetki sitten Tommi toi trailerin päärakennksen päätyyn. Sen siirrämme siitä puu- ja varastokatoksen kupeeseen aikanaan = kohtapuolin. Ilmeisesti sirrämme sinne myös tontilla olevanperäkärryn. Vene on siis huollettuna/tarkistettuna Hahtisaareessa tutulla paikalla. Odottaa käyttäjäänsä. Voi olla, että päivemmällä intoudun puita uudella halkomakoneella halkaisemaan klapeiksi. Katsotaan, mitä tämä tiistaipäivä tuo tullessaan.

Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos...

Vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos... Olen vuosikymmenien saatossa aika monta kertaa kirjoittanut, että sähköposti on minun työkaluni. Olen lähettänyt tuhansia/kymmeniä tuhansia sähköposteja tähänastisen elämäni aikana. Valitettavasti monesti turhaan, sillä en saa vastauksia aiheellisiin viesteihini. Ymmärrän, että työssä olevat uuvutetaan turhilla viesteillä, jonka seurauksena - omasta mielestäni tärkeät viestit - saattavat jäädä huomiotta. En kirjoittele lämpimikseni turhanpäiväisiä viestejä. Kyllä tavoitteeni on viestittää asiaa ja vain asiaa - omasta mielestäni. Siis vastaa lähettämääni sähköpostiin - kiitos...

Vene trailerin päällä lähti päärakennuksen päädystä - kyllä...

Vene trailerin päällä lähti päärakennuksen päädystä - kyllä... Tommi haki hetki sitten kokonaisuuden huoltoon/tarkistukseen ja vie alkuviikosta veneen Hahtisaareen. Saapa nähdä, milloin lähdemme ensimmäistä kertaa itse Selkäsaareen tänä kesänä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muuta tullessaan... Niin - ainakin sen verran, että vaimoni kävi kaupoilla ja kirjastossa. Minä kävin luottamushenkilötabletin tarkistuttamassa Laukkasen Tiinalla Tierassa, entinen oikeastaan nykyinenkin tietohallintokeskus sekä veneen sammuttimen vuositarkastuksessa. Kotiin tultuani puen kesätyöasun päälleni ja lähden tasoittelemaan sepeliä puu- ja varastokatoksen kupeessa. Valmistaudun trailerin ja ehkä peräkärrynkin kesäsäilytykseen. Voi olla, että intoudun kokeilemaan uutta halkaisukonettakin. Niin tein. Kuitenkin ei mopolla mahottomia, sanotaan, mutta sen verran päärakennuksen autotallissa kokeilin noin 30 senttimetrin halkaisijaltaan koivu- ja kuusipökäleellä, että kyllä toimii. On syytä olla turvakengät jaloissa, jos klapi tipahtaa alas...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Niin mistä? Pihallamme olevasta taideteoksesta "Elämän purje". Se tuli eilen esiin, kun Helena ja Juha Nordberg Raumalta pistäytyivät meillä. Selostin heille lyhyen kaavan mukaan taideteoksen syntyhistorian. Iso, veneen mallinen kivi löytyi nykyisen pesuhuoneen kohdalta keväällä 1982 kaivikonemiehen - Erkki Oinaan - kaivaessa rakennuksemme pohjaa. Pyysin häntä nostamaan kiven syrjään myöhempää käyttöä varten. Ehdotin Kemin ammattikoulun maalarilinjan silloiselle ammattiopettajalle - Jorma Pitzenille - että hän suunnittelee kiveen liittyvän/soveltuvan taideteoksen. Näin hän teki ja syntyi em. teos, jonka viime kädessä levyseppä-hitsaaja ammattiopettaja Pentti "Hermanni" Laitinen oppilaittensa kanssa väänsi nykymuotoon. Virallisissa taideteoksen vihkiäisissä Hermanni esitti taidetokseen liittyvän runon, joka on meillä tallessa. Vihkiäisissä oli läsnä muutama opettaja kollega edellä olevien lisäksi. Mukava tapahtuma, jota näin yli 40 vuoden jälkeenkin on mukava muistella. Valokuviakin otettiin. Ne varmaan jossakin vaiheessa taas putkahtavat esiin. Ne ovat tällä hetkellä hyvässä "tallessa". Myöhemmin taideteoksen ympärille aseteltiin 12 kiveä, jotka ovat vanhan kotitaloni kivijalasta. Eräänlaiset "käräjäkivet". Onneksi tällä tontilla ei ole kuitenkaan käräjiä ymmärtääkseni käyty. Murheellista on kuitenkin se, että lähes kaikki asiaan liittyvät henkilöt ovat poistuneet joukostamme.