Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin sadetihkuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +13 astetta lämmintä, siihen on tyytyminen. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden viemään puu- ja varastorakennuksen kupeessa vuosikymmeniä ollutta, käyttämätöntä pyörätelinettä Lallinperäntien varteen. Siellä sille löytynee asiaan kuuluvaa käyttöä. Homma hoidettu. Samalla tulin ajaneeksi Paavonkarin kulttuurihistoriallisesti arvokkaan, mutta yhä enemmän/edelleen ränsistyvän rakennuksen ohi eli Veitsiluodon koulun opettajien entisen asuntorakennuksen ohi. Ryhdikäs - ainakin vielä tällä hetkellä - hirsirakennus, jolle ei ole toistaiseksi löytynyt pelastajaa. Muut läheisyydessä olevat koulurakennukset saa kyllä purkaa. "Talo meren rannalla"-projekti odottaa toteuttajaansa. Kukaties aamupäivällä käyn kokemassa katiskan. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Venäjän presidentti Vladimir Putin on vieraillut Murmanskissa. Putin käynnisti torstaina ensimmäisen nesteytetyn maakaasun linjan Arctic LNG-2 -projektissa Belokamenkassa, joka on rakenteilla lähellä Murmanskin kaupunkia. Hmmmmm - vai niin - ilmeisesti paikalla on ollut oikea Putin eikä hänen kaksoisolentonsa. Kuvasta päätellen kylläkin epäilyttävän iloisen oloinen mieshenkilö. Se kuuluisa mystinen, vaaleatukkainen nainen on ilmeisesti hymyveikon vasemman olkapään takana. Vilkaisin Google Mapsistä tuon paikkakunnan. Olen viettänyt muutaman yön syksyllä 1993 Kuola-vuonon toisella puolella sijaitsevassa Rosljakovossa. Olin Lapin lääninhallituksen ryhmässä - kolme opettajaa ja 25 opiskelijaa - silloisesta Lapin läänistä. Minä ja viisi opiskelijaa olimme majoittuneena paikallisen ammattioppilaitoksen tilassa/oppilasasuntolassa. Me kävimme myös Severomorskissa eli Venäjän pohjoisen laivaston tukikohtakaupungissa. Tutustuimme muun muassa matemaattisesti lahjakkaiden oppilaiden erityisoppilaitokseen. Saamamme tiedon mukaan olimme ensimmäiset länsimaiset vieraat oppilaitoksessa. Samalla käynnillä kävimme myös Art Nord-galleriassa, jossa tapasin paikalliset ammattikuvataiteilijat Anatoly Sergienkon ja Ivan Voronin. Siitä tapaamisesta käynnistyi yhteistyömme ja Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka tällä hetkellä on "säästöliekillä" sattuneesta syystä...

Perinteinen päivän teksti - kyllä...

Perinteinen päivän teksti - kyllä... Hiukan poikkeuksellinen päivä, sillä pistimme kahteen takkaan tulet - vaimoni Pikkupuolelle ja minä hetki sitten päärakennukseen - alkoi tuntua sen verran kolealta. Näyttää siltä, että tänään sataa tihuuttaa ettei viitsi lähteä katiskaa kokemaan. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Niin - se on taas perjantai...

55-vuotishääpäivä tänään - kyllä...

55-vuotishääpäivä tänään - kyllä... "Tätä päivää onnellista silloin muistakaa, kun tukkanuottaa leikitte ja silmät leimuaa." kirjoitti tätini Betty Mäkimartti lähettämässään sähkösanomassa 21.07.1968 vastavihitylle hääparille. Tosiaan - meidät pastori Seppo Ikonen vihki Veitsiluodon kirkossa avioliittoon tuona päivänä. Läsnä tapahtumassa oli lähinnä lähisukulaisia ja muutamia tuttuja. Murheellista todeta, että suurin osa silloisista läsnäolleista on siirtynyt ajasta iäisyyteen... Muutaman päivän jälkeen lähdimme Tampereelle asuntoa hakemaan. Minä aloitin opiskelun Tampereen Teknillisessä Oppilaitoksessa Pyynikin harjun kupeessa ja vaimoni Tuula konttoristina Tampellan konepajan sairauskassassa. Sittemmin matka vei Euraan, takaisin Kemiin, Imatralle, Lappeenrantaan ja taas takaisin Kemiin loppukesästä vuonna 1981 tälle paikalle. Tämä tontti oli viimeinen maapläntti niistä maista, joissa isoisäni Aukusti Pyykkö oli viljellyt maata. Tässä ollaan ja kohta siirryn työasussa pihalle uusimaan vuonna 1982 rakennetun omakotitalomme olohuoneen ikkunaan ulkopuolelle vielä kaksi uutta listaa. Vaihdamme muovilistoja puisiin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olemme katsoneet toiseen kertaan alla olevat dokumentit. Täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella on tänään torstai-iltana 20.07.2023 varsin rauhallista. Toivottavasti se säilyy tulevaisuudessakin. Alla olevia ohjelmia katsellessani mietin taas kerran, miten kertakaikkisen järjettömään hyökkäyssotaan Venäjän nykyjohto on syyllistynyt. Onneksi tämä järjettömyys loppuu aikanaan. Todennäköisesti Venäjän nöyryyttävään tappioon ja/tai hajoamiseen. Niin pohjalla Venäjä käy lähitulevaisuudessa... Ainoa lohdullinen ilmiö jäi mieleen dokumentista. Naton nykyinen pääsihteeri totesi, että sota loppuu neuvottelemalla. Jos näin, niin hyvä näin. Edellä mainittu mahdollisuus tällä hetkellä tuntuu utopialta... Sodan kylmät kasvot dokumentti ajankohtaisohjelma Ulkolinjan kolmiosainen dokumenttisarja Ukrainan sodan seurauksista 1. Sota, joka muutti maailman 1/3. Helmikuussa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se järkytti koko maailmaa. Ulkolinja-dokumentti "Sodan kylmät kasvot" kuvaa tuhoisan sodan etenemistä ja sen vaikutuksia ihmisten arkeen Ukrainassa, Venäjällä ja Suomessa. Suomessa perinteisesti varovainen valtiojohto alkaa myös nopeasti kääntyä Nato-jäsenyyden kannalle. Samalla aletaan keskustella myös siitä, että ollaanko Suomessa oltu Venäjän suhteen liian sinisilmäisiä. Ohjaus Ari Lehikoinen (2022). 53 min ma 16.5.2022 2. Tie Natoon 2/3 Venäjän aloittama Ukrainan sota sai suomalaisten enemmistön kannattamaan sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Kansa kääntyi jäsenyyden kannalle niin nopeasti, että poliittisilla päättäjillä tuli kiire pysyä perässä. Dokumenttisarjan toinen osa Sodan kylmät kasvot - Tie Natoon kertoo, miten päätös hakea Naton jäsenyyttä syntyi. Dokumentti selittää myös, miksi Suomi ja Ruotsi päättivät yhdessä hakea sotilasliiton jäsenyyttä. Ohjaus Simo Sipola (2022) 53 min ma 24.10.2022 3. Tuhottu naapuruus 3/3 Pitkään jatkunut Ukrainan sota on tuhonnut Venäjän suhteet naapurimaihin ja koko Eurooppaan. Iso osa Ukrainaa on sodan jäljiltä raunioina. Maan jälleenrakennus on valtava urakka, joka maksaa miljardeja. Sota on jäädyttänyt myös Suomen ja Venäjän suhteen. Dokumenttisarjan kolmas osa Sodan kylmät kasvot - Tuhottu naapuruus kertoo Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamista fyysistä ja henkisisistä vaurioista sekä Suomen ja Venäjän jäätyneestä naapuruussuhteesta. Ohjaus Simo Sipola (2022). 52 min ma 16.1.2023

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

No nyt ei ainakaan Kemin Haukkarin Kainuunkatukaan pölise, mutta ojat ovat puolillaan vettä. Hyvä että tulee vähän vettä, ei tarvitse kastelutynnyriä peruna- ja ryytimaan viereen hanasta täyttää. Niin - kuivimpana aikana hätäisimmät taisivat jo soitella tienpintaa kastelemaan. Ei pölise eikä rapise Kainuunkatu muutoinkaan enää kauan, sillä Kenve tiedotti, että Kurikankadun ja Kainuunkadun asfaltointi on viikolla 32 ja 33, asfaltoinninsta vastaa Peab. Mökkiläisillä on mahdollisuus omakustanteisesti päällystyttää piha-alueita, mikäli siihen on tarvetta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeuksellisen aikasin herätyn aamun jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +15 astetta lämmintä, se kyllä riittää. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden pistäytymään keskustassa asioilla. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Oletko tehnyt viime aikoina niin sanottuja heräteostoksia? Oletettavasti. Niin minäkin tänään Kemin Karjalahdella käydessäni. Tosin on pakko tunnustaa, että teen aika harvoin heräteostoksia enkä yleensä asioiden kanssa hötkyile. Tosiaan kävin tänään ABC-huoltoasemalla tankkaamassa kesäautomme ja kävin ostamassa Prismasta työhuoneeni pöytävalaisimeen uuden loisteputken. Kuinka ollakaan hyllyköiden välissä kassalle mennessäni kiinnitin vapaa-ajan kalastusalueella huomiota elektroniseen, portaattomasti punnitsevaan kalavaakaan. Olen kymmeniä vuosia kalastellut lähivesillä - käytännössä satoja kertoja - jigiongilla, kesäpilkillä ja katiskoilla. Viimeksi tänään. Aina tämän tästä käy mielessä: Mitähän tuokin kala painaa? Jo veneessä kalastuksen ollessa kiivaimmillaan, jos kala on niin sanotusti syönnillä. Toki onhan meillä kotona karkea, vanhanaikainen vaaka - puntari myös keittiövaaka. Heräteostokseni myötä ei tarvitse enää miettiä kalan painoa. Ostamallani laitteella, kalavaaàlla kotelossa olevan tekstin mukaan voi punnita 100g-40kg punnitusalan kaloja 5-10g tarkkuudella. Niin - mikäli laite on mukana ja paristot käyttökunnossa. Pari kuvaa varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puolipilvisen aamupäivä läsnäolon. Mittarissa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän todennäköisesti työasun päälle ja lähden nurmikoita ajelemaan ruohonleikkurilla. Ennen sateita kävelin ruoholeikkurin perässä hiukan toista tuntia. Työlistassa on myös olohuoneen ikkunoiden neljän muovisen pystilistan uusiminen ulkopuolella puulistoihin. Kukaties käväisen katiskan kokemassa, sen toki ehtii myöhemminkin. Kyllä - rankkasateen jälkeen päätin käväistä pikapikaa katiskan kokemassa. Hahtisaaresta ajomatka Selkäsaaren pohjoispäätyyn mennen tullen yhteensä rapiat kaksi kilometriä. Katiskassa oli ainoastaan yksi, arviolta hiukan toista kilon lahna ja pieni ahven. jonka päästin mereen. Tätä kirjoittaessani lahna on perattu, perheet haudattu tontin kulman matopeltoon ja lahna odottaa pakastimessa savustamista seuraavalla saarimökkikäynnillä. Olipa hyvä, että en pyytänyt kalakaveria "ahvensaalista" kokemaan. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä - ihan riittävästi. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän pari maalattua ikkunalistaa paikoilleen. Kukaties loput ikkunalistoista vien pitkinä salkoina/nippuna välikatolle odottamaan mahdollista/todennäköistä myöhäisempää käyttöä. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä, jos en sitten intoudu lähtemään katiskaa kokemaan. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Uusi heinäkuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi heinäkuun viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään Karjalahdella Kemin K-Raudassa. Tutun myyjän kanssa juttelin aiheesta puulistat ja ostinkin niitä muutamia ikkunoihin ja oveen kiinnitysnauloineen - hyvä, asiantunteva palvelu taas kerran. Kotiin ajellessani koukkasin Tervaharjun kautta. Hyvin näytti olevan peruna kukilla tutun henkilön tontilla. Käväisin pihallakin, jossa auto peräkärryineen oli valmiusasemissa, muutoin hiljaista. Kotiin tultuani alan tutkia listoitustilannetta "sillä silmällä"... Katsotaan, miten muutoin päivä etenee.

"Tämmöiseksikö se elämä sitten menikin?" olen kuullut usean tuntemani iäkkään ihmisen toteavan - kyllä...

"Tämmöiseksikö se elämä sitten menikin?" olen kuullut usean tuntemani iäkkään ihmisen toteavan - kyllä... On tämä elämä kummallista. Juuri kun alkaa tuntua siltä, että - olis maassa rivat niin nostais. Elämä tuntuu niin vaivattomalta ja sitä on alkanut vähin ymmärtämään sekä kaikki tuntuu - omasta mielestä - mahdolliselta, niin ikä iskee armottomasti päälle. Näin minulle on moni kertonut. Niin ja enhän itsekään ihan poikanen enää ole - olen 75+ - ikäinen - joka vuosi minullekin tulee "ikälisää", vaikka kuinka yrittää sinnitellä, rimpuilla vastaan. Aika kuluu huolestuttavan, murheellisen jopa pelottavan nopeasti, mutta antaa kulua. Sitä ei parane liikaa alkaa miettimään eikä ainakaan murehtimaan... Monia ikäihmisiä tulee muistelleeksi: Juuri äskenhän se tuossa lumia kolasi, nurmikkoa leikkasi, pensaita siisti, kävi sauvakävelylenkillä, jne. , mutta nyt tuskin näkee ulkona ja jos niin kulkuvälineenä on rollaattori. Kannattaako ikä-ihmisen tehdä yleensäkään mitään tulevaisuuden suunnitelmia? Kyllä kannattaa. Ehdottomasti kannattaa. Se pitää kuitenkin elämässä, hauraassakin elämässä kiinni. Usein ne suunnitelmat liittyvät hyvin käytännönläheisesti ja arkipäiväisesti lähinnä seuraavaan päivään, korkeintaan seuraavaan viikkoon. Olen havainnut, että nimenomaan sunnuntaisin em. tyyppisiä ajatuksia itsellekin tulee mieleen. Omakotimainen asumismuoto lisää iän karttuessa suorituspaineita. Koko ajan tuntuu olevan tekemistä. Ja nimenomaan tekemättömiä töitä. Ne ovat jatkuvasti silmissä, vaikka niitä priorisoituina yrittää yksi kerralla tehdä pois...

Sunnuntai 16.07.2023 - kyllä...

Sunnuntai 16.07.2023 - kyllä... Sunnuntain pitäisi olla lepopäivä, mutta tänään - kohtapuolin - työasun päälle puettuani menen puu- ja varastokatoksen taakse pienen multakasan hajoittelemaan/tasoittelemaan. Sain siihen Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä pari kauhallista multaa. Todennäköisesti heti alkuviikosta saamme em. katoksen ja vielä puuttuvan orapihlaja-aitaistuksen väliin sepeliä tasoitettuna. Siinä ei ole ollut viime vuosina nurmikkoa, koska siinä on pidetty venetraileria ja peräkärryä. Sittenpä tuon nurkkauksen voi "lopullisesti" siistiä. Hävittää muun muassa siirtolavan päällä oleva hyväkuntoinen TOJA-kippiovi, jossa on kaikki romppeet tallella. Katoksen takana on myös polkupyöräteline, jota ei ole käytetty juuri ollenkaan. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että edesmennyt opettajakollegani antoi telineelle "ikuisen takuun". Prosessipuolen oppilaat tekivät em. telineen 1980-luvun alkupuolella metalliharjoitustyönä. Erinomaisessa kunnossa edelleen. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. Aamukahvittelun yhteydessä luin viikkoliite-Luposta mielenkiintoisen - erittäin mielenkiintoisen - henkilöhaastattelun keminmaalaislähtöisestä Tatu Mäkimartista. Sijoittaja Tatu Mäkimartista. Kyllä näitä artikkeleita on mukava lueskella - kerta kaikkiaan. Tänään saaressa ei ole "työleiriä", sillä meidän vieraaksemme lähtee vaimoni ja tätä nykyä minunkin tuttava. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Suomen porvarihallituksen pihtisynnytys, kahden viikon alkukohelus ja vähän muutakin...

Suomen porvarihallituksen pihtisynnytys, kahden viikon alkukohelus ja vähän muutakin... Seurattuani kohtalaisen tarkkaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen alkumetrejä olen tullut maallikkopohdinnoissani siihen tulokseen, että jatkossa kansainvälisen uskottavuuden kannalta hallituspohjan tulee olla toisenlainen. Nato-maassa täytyy olla luotettava, uskottava ja toimintakykyinen hallitus. Kyllä itse kaipaan punamultaa tai sinipunaa. Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset äänestäjät yllätettiin populististen ääriliikkeiden toimesta housut kintuissa "väärin äänestämään" - TikTok-Höpö-porukka oli vauhdissa. Onneksi ilmiö on vain väliaikainen. Näiden veijareiden tekemiset ja tekemisen jättämiset ovat nyt syynissä suurennuslasin alla. Mielenkiintoista, että RKP on noussut erittäin tärkeään rooliin. Voi jopa kannanmäärityksillään kaataa tämän hallituspohjan. Mitä jatkossa? Ken elää, hän näkee...

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn aamun jälkeen lehtiä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +14 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden puu- javarastokatoksen ympäristöä siistimään. Meillä - minulla ja vaimollani - on tänään tontinsiistimispäivä. Huomenna todennäköisesti saaripäivä. Katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja harvinaisen pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen/sateisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Kainuunkadun saneeraus etenee - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään koivuklapit, kukaties illemmalla tuletkin. Vaimoni lähti kaupoille, Tommi toi peräkärryn päärakennuksen päätyyn ja haki varastorakennuksen autotallista tarvikkeita. Minä istun tietokoneen äärellä ja katselen ulos työhuoneeni ikkunasta. Ojanpenkkojen multaus saa uudet heinänsiemenet. Nuoret tytöt huomiotyöasuissa ovat liikkeellä kevyessä vesisateessa - hyvä niin. Menee monta vuotta ennen kuin ojanpenkat ovat entisaikaisessa kukkaloistossa. Minä muistelen aikoja, jolloin välillä intouduin viikatteella niittämään tonttimme kohdalla olevia ojanpenkkoja... Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin... Tänään keskiviikkona 12.07.2023 perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin aidan takana olevassa pienkerrostalossa Asunto Oy Villeruutti Kainuunkatu 1 tarkistamassa vuokrattavaksi jääneen/olevan siistin yksiön tilanteen. Lorisuttelemassa hajulukkoihin ainakin vettä. Kaikki tuntui olevan kunnossa. Niin - edelliseen liittyvänä, jos Sinulla tai tuttavallasi on vuokrayksiön tarvetta, ota Messengerin kautta yhteyttä minuun tai OP Koti Kemi-organisaatioon - kiitos. Siellä Mikko Hiukka hoitaa asiaa.

Jo se helepon lykkäs, usein sanotaan - kyllä...

Jo se helepon lykkäs, usein sanotaan - kyllä... Joskus, oikeastaan aika usein tulee mieleen hyviä oivalluksia. Tänään Hahtisaaressa kärrätessäni viimeistä kahta kassillista kuusiklapeja kesäautoomme kävi mielessä, että eiköhän tämä ala jo riittää. Kerroin asiasta vaimolleni körötellessämme keskusta kotiin Haukkarin Kainuunkadulle. Niin - olemme tämän kesän aikana käyneet Selkäsaaressa tähän mennessä 16 kertaa. Olemme tuoneet koivu- ja kuusiklapeja kotiin puu- ja varastokatokseen kuivumaan joka kerta kaksi kassillista ja muutaman viime kertana neljä kassillista - hyvä niin. Olemme tuoneet arvioni mukaan 40 kassillista klapeja. Kahdella kassillisella lämmittää esim päärakennuksemme varaavassa takassa lämmityskautena noin viikon. Siten olemme tuoneet saaresta noin 20 viikon polttopuut - ei huono. Saaressa on vielä pilkottavaa, mutta jätetään ne sinne polttopuiksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, aurinkoisen ja lämpimän kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +31 astetta lämmintä. Kainuunkadun ojanpenkkoja katsellessani kävi mielessä eilen illalla käymäni keskustelut nuoren kaivinkonekuljettajan kanssa. Kerroin hänelle toivomuksiani - samoja, jotka lähetin hänen työnantajalleen taannoin jo sähköpostin välityksellä - puu- ja varastorakennuksen sekä istutettavan orapihlaja-aidan välisen tilan täyttämisen sepelillä niin kuin aikaiseminkin. Sillä alueella on pidetty venetraileri ja peräkärryä. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä keskiviikkopäivä etenee...