Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Ensimmäinen Selkäsaarikäynti oli tänään sunnuntaina 08.01.2023 pääasiassa aamupäivällä. Ensimmäinen käynti on perinteisesti pikakäynti. Käymme lähinnä toteamassa, että kaikki on kunnossa. Vuodesta 2011 lähtien kaikki on ollut kunnossa, mutta tänään mökillä odotti yllätys. Mökin pohjoispuolen pihaterassin kulmassa ollut iso kuusi oli kaatunut mökin päälle. Jäljistä päätellen kaatuminen oli tapahtunut hitaasti, ei rytkäyttämällä. Sadevesikouru oli hiukan liikahtanut. Muut mahdolliset vauriot - huopakaton rikkoutuminen - selviää aikanaan, kun kuusi poistetaan >karsitaan, katkotaan/pätkitään polttopuumittaan... Lapioin lumet itään päin avautuvalta niin sanotulta Siniseltä terassilta, josko joku ohi hiihtelevä käy evästelemässä. Muuten ihan mukava reissu, tosin ilma oli turhan rankan puoleinen. Onneksi otin kännykkäkuvia menomatkalla, sillä pois tullessamme oli aika myräkkä. Välillä ei näkynyt sisäsataman rantaa ollenkaan. Yksi pilkkijä ja muutama moottorikelkkailija oli liikkeellä. Ei ollut vielä sen vertaa lunta, että kaupungin miehet pääsisivät latuja jäälle tekemään. Niin tuota kuusta ei ollut tarkoitus alkukesästä kaataa. Näkymä terassilta merelle avartui kummasti. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn aamun tunteina pohdiskelemme aamupäivällä Selkäsaareen lähtemistä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Jos saareen lähdemme, koivuklapit ehtivät palaa hiilloksille ja saa piipun peltiä pienemmälle ettei lämpö karkaa "harakoille". Aloimme valmistautua saareen lähtöön. Ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Menemme ilmeisesti sisäsatamasta jäälle ja siitä köpöttelemme suoraan saaren pohjoisrantaan ja nousemme ylös mökille... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen vilkaisin keittiön ikkunasta pakkaslukemia, -15 astetta Celsiusta. Kaunis ja tyyni pakkasaamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen laitoin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja käyn myöhemmin hakemassa taas korillisen puita sisälle lämpenemään. Päätimme eilen varustautua ahvenkukon tekemiseen ottamalla muutaman pikku pussin ahvenia kodinhoitohuoneen pakastimesta sulamaan. Kalankäsittelyä tiedossa. Lähden kohtapuolin pistämään Pikkupuolen leivinuuniin tulet - pitkästä aikaa. Päivemmällä käymme katselemassa liesiasioita ja selvittämässä asennusta. Tänään ei ole oikeastaan mitään muuta erityistä tehtävää. Katsotaan, miten päivä etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla oleva otsikko vilahti hetki sitten näkökentässäni: Ranskassa on astunut voimaan laki, joka kieltää kännyköiden ja tablettien käytön koulussa kaikissa tilanteissa, myös välitunneilla ja ruokatunneilla. Laki astuu voimaan syyskuussa 2018, kun Ranskassa alkavat koulut kesälomien jälkeen. Niin - en tiedä, mikä on tämän hetken tilanne Ranskassa tuskin ihan edellisen kaltainen, mutta otsikko sai minut muistelemaan edellistä elämääni eli amatillisen sektorin opetustyötä sekä järjestötyötä opetus- ja insinöörisektorilla. Lyhyesti: Olin Ammatillisten Oppilaitosetn Opettajien (AOO) hallitusjäsenenä 1990-luvun loppupuolella. Yhdistyksen hallitus ja valitut aktiivijäsenet tekivät vuosittain vajaan viikon pituisen opintomatkan tutustuen eri maiden ammatilliseen koulutukseen. Saadakseen uusia virikkeitä edunvalvontatoimintaan. Minun ensimmäinen opintomatkani oli Ranskassa, Pariisissa. Ensimmäistä kertaa matkalla ollut hallitusjäsen velvoitettiin tekemään matkakertomus. Minä tein sen tunnollisesti. Mikäli oikein muistan, sitä myönteisesti "puhuteltiin" liian pitkänä ja seikkaperäisenä. Oli niin tai näin, mutta eräs tutustumiskäynti jäi erityisesti mieleeni. Siihen maailman aikaan Suomessa tuskailtiin tietotekniikkalaitteiden huolimattomasta ja leväperäisestä käsittelystä ammatillisissa oppilaitoksissa. Tutustumiskäynnin kohteessa olevassa oppilaitoksessa jokaisessa tietokoneluokassa jokainen oppilas kuittasi hallintaan ottamansa tietokoneen - "ruutuvihkoon". Jokainen oppilas velvoitettiin ilmoittamaan mahdolliset viat laitteessaan. Yksinkertainen kontrolli, joka saamamme tiedon mukaan toimi, ei ongelmia. Samalla totesimme kyseisessä oppilaitoksessa olevan jo silloin tehokas kameravalvonta myös välituntitiloissa ja piha-alueella. Pienenä yksityiskohtana, kevennyksenä todettakoon/kirjoitettakoon, että ensimmäisen yön jälkeen minulta kysyttiin:"Saitko nukutuksi?" Hiukan kysymystä ihmetellen totesin:"Kyllä. Nukuin kuin tukki." Sain kuulla, että kämppäkaverini oli tunnettu erikoisen kovasta kuorsauksesta. Minua se ei häirinnyt...

Valta turmelee - kyllä...

Valta turmelee - kyllä... 75+ - ikäisenä olen vuosikymmeniä havainnut, että valta turmelee. Olen jopa tavannutkin monia sellaisia henkilöitä, joihin kyseinen toteamus on paikallaan. Vallan kahvaan päästyään monista tulee sietämättömän itsekkäitä ja ylimielisiä. He luulevat olevansa korvaamattomia. Sitä esiintyy politiikassa paikallistasolla, aluetasolla ja valtakunnan tasolla. Onneksi demokratiassa meille äänestäjille annetaan mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Valitettavasti monissa vaaleissa puolue nimeltään Nukkuvat on vuodesta toiseen suurin vaikuttaja/epävaikuttaja. Diktatuurissa tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole, se on nähty monesti. Tämä on juuri tällä hetkellä näkyvissä itänaapurissamme Venäjällä. Miten on mahdollista, että yhden henkilön peukalon alla on niin paljon valtaa? Se on käsittämätöntä, sitä ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Onneksi näin ei jatku enää pitkään. Jonkinasteinen herääminen venäläisten keskuudessa on pakostakin edessä. Tuskin siihen vallankumousta tarvitaan, mutta Venäjän nykyhallinto ajaa koko maan pysyvään taantumaan. Venäjästä tulee hylkiövaltio vuosikymmeniksi, mikäli valta ei vaihdu - parempaan... Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Ulkona -17 astetta pakkasta ja tyyntä. Kemin Haukkarin Kainuunkadulla on rauhallista. On Loppiainan. Pätkä Wikipediatekstiä: Loppiainen (myös teofania tai epifania (kreik. Θεοφάνια)) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta. Joissakin maissa loppiaista on vietetty 1970-luvulta alkaen tammikuun ensimmäistä päivää seuraavana sunnuntaina. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme, josko huomenna lähtisimme käväisenmään ensimmäistä kertaa tälle talvelle Selkäsaaressa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee...

Taas kerran - joka vanhoja muistelee, sitä...

Taas kerran - joka vanhoja muistelee, sitä... Kävi jo eilen mielessä edesmenneen kalakaverini pohdiskelut, tuskailut 1980-luvulla. Hän totesi muun muassa: "On se kumma, kun on päässyt mielihyvän tunnossaan ajattelemaan, että nyt ei ole mitään suurempia menoja, rahanmenoja edessä, niin johan kolahtaa." Kyllä se näin on näinäkin päivinä. Kodinkoneet ovat yksi ongelmapiste. Niille on tarkkaa laskettu toiminta-aika eikä niitä pääsääntöisesti kannata korjauttaa. Meillä eilen keittiön liesi alkoi käyttäytyä kummallisesti. Uunin vastukset repsahtivat alas ja näyttivät hehkuvan/"säkenöivän" ja uunin valolamppukin vilkutteli. Saimme pizzan paistetuksi, mutta uuni oli pistettävä pois päältä jäähtymään. Tänään aamulla uunin kattoa/vastuksia katsellessani oli pakko todeta. että en ainakaan minä tuolle mitään voi tehdä. Kävimme parissa paikallisessa liikkeessä alustavasti katselemassa perusliesiä. Niitä löytyy joka lähtöön. Ensi viikolla ilmeisesti on edessä uuden lieden hankinta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa, viikkoliiten Luppo ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin mukavan tuntuisen pakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Tuo perjantain Loppiainen oli minulta jostain syystä jäänyt huomioimatta. Lähdemme tänään aamupäivällä kaupoille ja iltapäivällä vielä asioille. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo loppujen lopuksi tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... "On se Luojan lykky, että sinusta ei tullut tosi poliitikkoa!" minulle sanottiin. "Olen samaa mieltä. Neljän vuoden pätkätyö ei olisi erityisen houkutteleva." totesin. Niin - keskustelumme liittyi luonnollisesti lähestyviin eduskuntavaaleihin, joissa ehdokasasettelu alkaa olla viimeistelyä vailla. Kävi mielessä vaatimattoman kuntapolitiikkaurani alkuajat. Torniolainen kansanedustaja Hannes Manninen kävi psyykkaamassa kemiläisiä keskustalaisia nykyisen OP Kemin Seutu-kokoustiloissa. Silloinkin tavoitteena oli löytää Kemistä potentiaalinen keskustalainen kansanedustajaehdokas lähestyviin eduskuntavaaleihin. Hannes puhui tyylilleen ominaisesti - vakuuttavasti. On pakko tunnustaa, että minullakin kävi takaraivossa ajatus, josko minäkin. Tämä tapahtui yli 20 vuotta sitten. Se olisi tosin vaatinut luonnollisesti puolueeseen liittymisen ja tukevan tukon riihikuivaa rahaa. Muistaakseni tuolla kierroksella Kemistä ei löytynyt ehdokasta - myöhemmin kylläkin.

Mukava talvinen pakkasaamu - kyllä...

Mukava talvinen pakkasaamu - kyllä... Vilkaisin ulkolämpämittaria, se osoitti -12 astetta Celsiusta. Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani tunne oli juuri edellisen kaltainen. Muuten - tällä viikolla Lounais-Lappi-lehti jaetaan ensimmäistä kertaa vasta torstaina. Tänään lopuiltapäivästä tulee edelleen Kotikulmilta-lehti. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tälle päivälle ei ole mitään erityisen tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Politiikan kovaa peliä eri tasoilla - kyllä...

Politiikan kovaa peliä eri tasoilla - kyllä... Olen uteliaisuuttani seurannut Yhdysvaltojen politiikkaa Ylen sivuilta. Tänään Yhdysvaltain politiikassa on tiedossa tapahtumarikas päivä. Alkuillasta Suomen aikaa maan kongressi avaa istuntokautensa viime marraskuun vaalitulosten luomassa uudessa tilanteessa. Demokraateilla on pieni enemmistö kongressin ylähuoneessa senaatissa. Republikaaneilla on puolestaan niukka enemmistö kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa. Katseet kohdistuvat edustajainhuoneeseen, joka aloittaa istuntokautensa uuden puhemiehen valinnan jälkeen. Näyttää siltä, että puhemiehen valinta ei olekaan ihan läpihuutojuttu. Peli on äärimmäisen kovaa... Sain amerikkalaisten politiikantekoon tuntumaa kirjasta Luvattu maa, jossa entinen presidentti Barack Obama kuvaa sitä mielestäni ansiokkaasti. Ostin kyseisen - kerran luetun - kirjan edullisesti pari vuotta sitten Keskustan Kemin ryhmäkaverilta Eero Tuokilalta. Peli oli silloinkin kirjoittajan mukaan äärimmäisen kovaa ja monisäikeistä... Kovaa se on Suomessakin, Kemissäkin. Kuntavaalien jälkeen eri poliittiset ryhmät käyvät keskenään ja oman ryhmän sisällä vääntöä tärkeimmistä vaikuttamispaikoista. Kaikki eivät ole valintoihin tyytyväisiä. Omat toiveet eivät välttämättä mene aina läpi. Tänä vuonna saavumme vaalikauden "puolenmatkan krouviin". Silloin on mahdollisuus tehtäväjakoa tarkistaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen, talvisen pakkaspäivän tulon. Postilaatikossa oli Lapin Kansan lisäksi Työkansa Sanomat - tilaamatta ja pyytämättä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään ja hain korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Nyt ollaan vaan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Itse asiassa kuultuna: Timo Airaksinen - kyllä...

Itse asiassa kuultuna: Timo Airaksinen - kyllä... Vaimoni huikkasi minua katselemaan alla olevan ohjelman TV 1:stä. Mielenkiintoinen haastattelu. Rento tyyppi, kohta liiankin rento, alkaa uskottavuutta jo horjuttamaan. Oli niin tai näin, kannatti katsoa. 56 min Timo Airaksinen, filosofi, kyyninen realisti, tietokirjailija. Maailmalla Airaksinen tunnetaan merkittävänä filosofian tutkijana. Arvofilosofin tärkein arvo on vapaus. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala. julkaistu ma 26.12.2022 katselukerrat 16475 Näytä lisää

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta olen päivityttänyt atk-liikkeessä vanhan lähes käyttämättömän läppärin. Hain sen loppuiltapäivästä ja samalla reissulla käväisin Hahtisaaressa ja sisäsatamassa. Molemmista pääsee merenjäälle niin halutessaan. Ensimmäinen käynti talvella Selkäsaaressa on aikaisempina vuosina toteutunut näihin aikoihin. Pientä kertausta: Selkäsaaren pohjoispäätyyn ympärivuotiseen käyttöön soveltuva saarimökki rakennettiin pääasiassa vuosina 2011-2013. Kotipoukamaan tulevaa väylää on ruoppautettu kevättalvella 2013 ja 2020. Alkukesästä 2020 tehtiin perunapelto ja kesällä siistittiin rannimmaista tonttia risukoista. Alkaneen vuoden alkukesästä toteutetaan tehostettu polttopuuoperaatio. Siinäpä sitä alkukesäksi on takuuvarmaa hommaa. Olihan se tänään pakko ottaa yksi kuva sisäsatamasta Selkäsaaren pohjoispäädyn suuntaan...

Vuoden 2023 ensimmäinen arkimaanantai - kyllä...

Vuoden 2023 ensimmäinen arkimaanantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan tuntuisen kevytpakkasaamun läsnäolon - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään tulet ja alan valmistella uusien kalentereiden käyttöön ottoa. Vanhaa taskukalenteriani purkaessa tuli sivuilta vastaan merkintöjä eräästä viime vuoden valtuustoseminaarista, jossa olin läsnä. Olin merkinnyt: "Kemi<2.0" Kohti tasapainoista taloutta 2025 mennessä - kasvamme kokoiseksemme! Taisivat olla konsultin tekstejä mutta siltikin... Tuo on hyvä tavoite, ei kahta sanaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Onko pakko ... jos ei taho - lauleskeli edesmennyt viihdetaiteilija Jope aikanaan - kyllä...

Onko pakko ... jos ei taho - lauleskeli edesmennyt viihdetaiteilija Jope aikanaan - kyllä... Edellinen käväisi ajatuksissani muistellessani viime vuoden tapahtumia, lähinnä läpi vuoden seuraamiani blogitekstejä. Olen päättänyt olla seuraamatta, samalla provosoitumatta ja kommentoimatta sellaisia tekstejä, jotka toistavat samaa kalkkeutunutta kaavaansa. Luokittelen ne tästä lähtien otsikon: Toivottomat tapaukset - otsikon alle. Itänaapurin nykyhallinnossa on suuri joukko patologisia valehtelijoita, jotka suoltavat "kotimarkkinoille" estottomasti täyttä valetta, jota täällä länsimaissa ei ole uskottu vuosikausiin. Tai oikeastaan meillä Suomessa näyttää löytyvän muutamia henkilöitä, jotka yrittävät vääntää mustankin valkoiseksi uskomalla ja yrittäen uskottella muillekin muun muassa Ukrainassa käytävän sodan todellisen luonteen. Milloin virheellisen tiedon jakamisesta, toistuvasta, systemaattisesta jakamisesta alkaa rapsahdella rangaistuksia?

Uusi vuosi 2023 on alkanut - kyllä...

Uusi vuosi 2023 on alkanut - kyllä... Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen pohdiskelimme aamukahvittelun yhteydessä, mitä mahtaa alkanut vuosi tuoda tullessaan. Toivottavasti maailmanlaajuisesti rauha palautuu eri sotapesäkkeissä, lähinnä Ukrainassa ja toivottavasti henkilökohtaisella tasolla pysyy jotakuinkin kopillaan. Niin - vähäiset ovat omat uudenvuoden odotukset. Katsotaan, mitä tämä 01.01.2023 päivä tuo tullessaan...

Vuoden viimeinen päivä nollakelissä - kyllä...

Vuoden viimeinen päivä nollakelissä - kyllä... Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin nollakelin = nuoskalumen läsnäolon. Se tietää perinteisten aamutoimien jälkeen rauhallista lumilapiointia. Lumikolan kanssa teloo itsensä eikä lumilingolla kannata lähteä elvistelemään, sillä poistoputki mitä suuremmalla todennäköisyydellä tukkeutuu aika-ajoin. Se on nyt tätä säävaihtelua. Pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja lähden kohtapuolin etupihalle. Vuoden viimeisen päivän aamupäivä menee siis lapiohommissa. Niin - ensimmäinen käynti pihalla toteutettu. Lapiohommia ja vähin kuitenkin myös kolaushommia. Kyllä sen huomaa, että sitä ei aivan kaksi-eikä nelikymppinenkään ole, sillä 75+ -ikä alkaa tuntua lapion ja kolanvarressa. Oli pakko tulla välillä sisälle lepäämään ja kuinka ollakaan - syömään... Katsotaan, mitä muutoin päivä tuo tullessaan.

Vuoden 2022 viimeinen perjantai - kyllä...

Vuoden 2022 viimeinen perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumimyräkän läsnaolon. Se merkitsee aamupäivällä perinteistä hyötyliikuntaa. Voi olla, että kolailen rauhallisesti ainoastaan pääliittymän puhtaaksi lumista. Totta tosiaan vuosi 2022 alkaa olla lopuillaan ja olen poikkeuksellisen aikaisin tehnyt oman henkilökohtaisen tilinpäätöksen menneestä vuodesta. Yleensä en tee niin sanottuja uudenvuoden lupauksia. Ehkä kuitenkin yksi yleisluonteinen lupaus olisi paikallaan: Yritän elää ihmisiksi niin kuin tähänkin saakka. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään, puen työasun päälle ja lähden pihalle. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo muutoin tullessaan...

Hyvä henkilökohtainen päätös - kyllä...

Hyvä henkilökohtainen päätös - kyllä... Käväisin hetki sitten kaupungilla asioilla. Sieltä pois rauhallisesti ajellessani kävi takaraivossa voimakas ajatus, jonka kerroin kevytaterian yhteydessä Pikkupuolen vieraillemme - Veeralle ja Eelikselle - sekä vaimolleni Tuulalle. Kerroin heille, että lopetan tällä päivämäärällä kuvainnollisesti kirjoitettuna pään seinään hakkaamisen. Minun on pakko lopettaa puhuminen ja kirjoittaminen asioista, joita olen kymmenen jopa kaksikymmentä vuotta tuonut esiin ja jotka eivät liikahda minnekään. Jos en saa ajatuksiani perille jollekin henkilölle tai henkilöryhmälle niin olkoon. Toki se merkitsee luopumista monista tutuista kuvioista. Ovien sulkemista, mutta väitetään, että samalla saattaa uusiakin ovia aueta, mene ja tiedä...