lauantai 3. joulukuuta 2022

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja lehtien - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakemisen kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen talvipakkasaamun läsnäolon - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään, mitäpä muuta... Katselin jo etuajassa ensi viikon ohjelmaa pöytäkalenteristani. Perinteiseen tapaan piparkakkuleivontaurakka Itsenäisyyspäivänä - minun osuuteni on vain paisto-osuus, vaimoni hoitaa totuttuun tapaan muut. Monena vuonna on ollut puhetta annoksen puolittamisesta, mutta sitä ei kuitenkaan ole vielä toteutettu. Torstaina on Lappian eläkeläisten jouluateria Torniossa. Sinne olen lähdössä kalakaverini kyydissä, samalla saan istuskella hänen uudenkarhean autonsa etupenkillä "pelkääjän paikalla". Ilmeisesti samalla reissulla käväisemme Haaparannalla ostoksilla... Lauantaina on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n 75-vuotisjuhla ja pikkujoulu Lumilinnan kabinetissa. Tilaisuudessa pidän yhdistyksen historiikin/juhlapuheen. Tuttu juttu - sen olen tehnyt 65- ja 70-vuotisjuhlien yhteydessä. Olen yltiöpäisyydessäni kesällä Selkä-Sarvessa Jähti-risteilyllä vuonna 2019 luvannut pitää juhlapuheet viiden vuoden välein, mikäli kulloinenkin hallitus niin päättää. Ken elää, hän näkee ja kuulee. Nyt on hyvää aikaa seurata maailmantilannetta. Voi olla myös, että tänään tulee katsottua jalkapallon MM-kisoja, jos ei muuta tekemistä siunaannu...

perjantai 2. joulukuuta 2022

Yllättäen ja pyytämättä - kyllä...

Yllättäen ja pyytämättä - kyllä... Viime keväänä Keskustan Kemin kuntayhdistyksen vuosikokouksessa minulle luovutettiin puheenjohtajan toimesta Keskustan nykylogoinen standaari, jonka jalustalaatassa lukee: Aki Pyykkö Kiitos Keskustan Kemin kuntayhdistys. Tilaisuudessa vapaasti muisteltuna totesin:"Tämä nyt kyllä tuli yllättäen ja pyytämättä." Olin luonnollisesti asiasta otettu... Sittemmin minut oli kutsuttu Keskustan Peräpohjolan piirin kokoukseen Simoon, jossa olisi ollut minuunkin liittyvää asiaa, johon en osallistunut. Vastikään oli Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous, johon siihenkään en loppujen lopuksi osallistunut. Näin netistä, että muun muassa viimeksi mainitussa kokouksessa oli jaettu Keskustan kunniamerkkejä. Kuinka ollakaan, tänään postin mukana tuli paksu kirjekuori, joka sisälsi Keskustavihreän kunniakirjan, jossa lukee: Kiitollisuuden osoituksena suuriarvoisestatyöstänne keskusta-aatteen hyväksi on Teille Aki Pyykkö myönnetty Keskustan hopeinen ansiomerkki nro 13940 Suomen Keskusta r.p:n hallitus Kaunis, numeroitu merkki - kyllä. Luonnollisesti olen tästäkin erityisen otettu ja lausun asiaan vaikuttaneille kiitokseni. Tosin minun roolini on ollut tässä Keskusta-asiassa varsin vaatimaton. Olenpa tainnut aikaisemmin mainita/kirjoittaa, että olen ollut eräänlainen takarivin-Taavi, taustavaikuttaja, joka minulle on kyllä omasta mielestäni hyvin sopinut.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aistin aamun lehteä hakiessani mukavan, lunta kevyesti satavan pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Syy pitkiin uniini oli alla oleva TV 3:n dokumenttifilmi: Mariupolin kukoistava kaupunki muuttui nopeasti painajaisten näyttämöksi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Naisia ja lapsia kuoli synnytyssairaalaan tehdyssä iskussa, ja kaduille jäi makaamaan siviilien ruumiita. Mariupolin asukkaiden kuvaama BBC:n Panorama-dokumentti kertoo tuhansista uhreista, uskaliaista paoista, menetyksistä, rohkeudesta ja päättäväisyydestä. Kategoria Dokumentit Ulkomaiset Vuosi 2022 Niin Venäjän raaàn hyökkäyksen kohteeksi joutui muun muassa 430.000 asukkaan satamakaupunki/merenrantakaupunki, joka on täysin tuhottu. Siviileitä kaupungissa on kuollut ja haavoittunut tuhansia. Ei tämäntyyppinen ole sotaa, vaan se on järjetöntä tuhoamista, teurastusta, nöyryyttämistä. Ei tätä voi ymmärtää, käsittää. Katsotaan, miten tämä perjantaipäivä täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadulla etenee...

torstai 1. joulukuuta 2022

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kirjoitin aamulla: Tänään illansuussa aion lähteä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n syyskokoukseen yhdistyksen toimitilaan Vinssiin Kemin Meripuistokadulle klo 18.30 alkaen. Itseltäni on pari edellistä kokousta jäänyt väliin... Kyllä - siellä olin ja hetki sitten tulin kotiin. Hyvä, asiallinen ja puhutteleva kokous, ei kahta sanaa. Henkilövalinnan sujuivat hallituksen alustavan kaavailun mukaisesti. Yhdistyksen hallitusta täydennettiin, lukumäärää lisättiin - hyvä niin. Uusia aivoja ja käsipareja tarvitaan. Kokouksen jälkeen kahvittelun yhteydessä tuli esiin muun muassa Yhdistyksen 75-vuotisjuhla ja pikkujoulu Lumilinnassa lauantaina 10.12.2022 klo 18 alkaen. Mikäli oikein ymmärsin, yhdistyksen sihteeri yrittää saada vielä ilmoittautumiseen lisäaikaa. Tällä hetkellä osallistujamäärä on rapiat 30 henkilöä... Siellä tavataan!

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Lumen kolaaminen, jonka tein hetki sitten tälle alkutalvelle ensimmäistä kertaa, on yhtä yksinkertaista homma kuin käsin tiskaaminen, joiden aikana tulee mietiskelleeksi jos vaikka mitä. Kävi hetki sitten mielessä erään tuttavani toteamus:" Etköhän sinä ole jo oman osuutesi tehnyt." Toteamus liittyi kuntapolitiikkaan, josta olimme keskustelleet. "Kyllä varmaan, tosin tämä valtuustokausi ei ole vielä edes puolessa välissä, joten eiköhän tämä tästä vielä hoideta loppuun." totesin. Lisäsin myös, että nyt alkaa Kemin kuntapolitiikassa jonkinlaisia merkkejä, että viime vuosien, vuosikymmenien talouskurjimuksesta vielä selvitään. Elämme mielenkiintoisia aikoja, jossa on syytä olla mukana...

Mielenkiintoisin hetki kuntapolitiikassa, minulta kysyttiin...

Mielenkiintoisin hetki kuntapolitiikassa, minulta kysyttiin... Niitä on useitakin, mutta ehkä mielenkiintoisin hetki oli Veitsiluodon kalapaikan kodassa 20.04.2022, kun Keskustan Kemin kuntayhdistys piti vuosikokousta. Olin "poliittisen urani huipulla" vuosikokouksen puheenjohtajana sen päättäessä - vilkkaan keskustelun päätteeksi - ehdottaa kemiläistä rivivaltuutettua Paavo Väyrystä eduskuntavaaliehdokkaaksi - yksimielisesti. Silloin ajattelin, että saamme pitkästä aikaa Kemiin kansanedustajan, keskustalaisen kansanedustajan. Sittemmin on tapahtunut paljon. Oli suuri pettymys, kun Paavo perui ehdokkuutensa ja Keskustan Peräpohjolan piiri hakee "kissojen ja koirien kanssa" vielä kahta ehdokasta.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehden hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin ensimmäisen lumikolauspäivän läsnäolon. Tosin ei tuota lunta ole juurikaan ihan kolattavaksi, mutta kukaties päivällä raavin sitä hivenen kuitenkin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja hain totuttuun tapaan korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisään lämpenemään. Myöhemmin haen maakellarista perunoita ja pari hillopurkkia. Tänään illansuussa aion lähteä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n syyskokoukseen yhdistyksen toimitilaan Vinssiin Kemin Meripuistokadulle klo 18.30 alkaen. Itseltäni on pari edellistä kokousta jäänyt väliin...

keskiviikko 30. marraskuuta 2022

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin hetki sitten tämän illan Metsä Fibren biotuotetehtaan infon Kemin kulttuurikeskuksesta kotona netistä. Erinomainen info: Asiansa hallitsevat asiantuntijat, hyviä, asiallisia kysymyksiä/vastauksia, tästä on hyvä jatkaa... Parhaimmillaan meitä nettiseuraajia näytti olevan vajaa 150, paikan päällä todennäköisesti kymmeniä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja lehtien - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakemisen jälkeen kadunvarren postilaatikosta aloin valmistella lähtöä rtg-tutkimukseen/-kuvaukseen Länsi-Pohjan keskussairaalaan. Muistaakseni en ole alla olevasta aikaisemmin kirjoittanut mutta lyhyen kaavan mukaan: Työssä ollessani - kauan sitten - silloinen työterveyslääkärini Erkki Kaukoniemi totesi katsellessaan lonkastani otettua rtg-kuvaa:"Sinulla on oikeassa lonkassa kulumaa. Sen kanssa pärjäät varmaan vielä vuosia." Niin pärjäsin hiukan sinnitellen. Myöhemmin otettiin uudet kuvat ja niihin liittyvänä hyvin tuntemani henkilö, Willigin Reeta kuvia katsellessaan totesi vapaasti muisteltuna:"Kyllä tuo oikea lonkka leikkausta vaati, mutta vasen tulee perässä. Mietippä, jos molemmat leikataan yhtä aikaa." Eipä sitä tarvinnut paljoa miettiä. Lonkkani leikattiin syksyllä vuonna 2012. Kivut jäivät leikkaussaliin. Oululainen kirurgi Reetta Koivunen hoiti homman Kemissä ammattitaitoisesti. Vapaamuotoisessa sairaalakeskusteluissa sain infoa, että uusille nivelille ainakin kahdenkymmenen vuoden takuu on luvassa... Kymmenen vuotta on kulunut ja hetki sitten otettiin rtg-kuvia uusilla, upeilla laitteilla. Totesinkin kahdelle rtg-hoitajalle, että tunnen olevani kuin tieteiselokuvassa. Olen aikanaan vastannut Omavointi-kyselyyn, että ongelmia ei ole ollut ja tänä aamuna otetut rtg-kuvat lääkäri, ortopedi analysoi. Jos on tarvetta, minut kutsutaan "jatkosyyniin". Että tällainen aamupuhde. Olen saanut erinomaista palvelua Länsi-Pohjan keskussairaalasta. Onneksi tähän saakka hyvin harvoin. Asiasta toiseen, tämän illan Metsä Fibren biotuotetehtaan infon Kemin kulttuurikeskuksesta katselen kotona netistä...

tiistai 29. marraskuuta 2022

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin eilen muun muassa: Vaimoni kävi päivällä kaupoilla ja kirjastossa. Hän on aktiivinen kirjastossa kävijä, kirjalainaaja ja lukija. Hän oli ottanut muun muassa Matti Ylipiessan uuden teoksen Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 I OSA Vuoden 1905 suurlakosta syksyyn 1917. Hän sanoi lainanneensa sen minua varten, joten aloitin sen lukemisen illansuussa. Niin - eilen luin viitisenkymmentä sivua, tänään päässen sivulle 250 noin 350-sivuisesta kirjasta. Joka vähääkään on kiinnostunut paikallishistoriasta - suosittelen. Kirjaa lukiessani ei oikein meinaa muistaa ja ymmärtää, että olimme Venäjän vallan alla rapiat toistasataa vuotta sitten...

Elämä on pääasiassa sattumaa - kyllä...

Elämä on pääasiassa sattumaa - kyllä... Sattumaa, johon ei aina voi kovinkaan paljoa vaikuttaa. Tänään luin Lapin Kansasta, että hyvin tuntemani henkilö - Ilmari Kärkkäinen - oli kuollut 94-vuoden ikäisenä. Tapasin hänet ensimmäisen kerran loppukesästä vuonna 1962 käytyäni Veitsiluoto Oy:n työvoimatoimistossa ja saatuani työhönottajalta Pentti Rauanterältä vinkin, että sulfiittisellutehtaan laboratoriossa oli niin sanotun laboratoriopojan paikka auki. Menin laboratorioon, jonka laboratoriopäällikkönä Ilmari Kärkkäinen siihen maailman aikaan oli - sain paikan ja aloitin työskentelyn edeltäjäni - Markku Huttulan - ohjauksessa. Muistelen, että ohjausaika oli aika lyhyt. Tehtäväni oli pääasiassa näytteiden hakeminen ja perusliuosten teko. Myöhemmin yhtiössä sattumiini vaikuttivat erityisesti laboratoriomestari Pentti Toivonen ja valkaisulaitoksen työnjohtaja Lauri Möykkynen, jonka "peukalon alla" olivat myös kemikaaliasema ja vesilaitos. Oli ollut aikanaan myös pirtutehdas, josta olen kuullut/kirjoitellutkin monia mielenkiintoisia tarinoita... Jos edellisiä henkilöitä en olisi aikanaan tavannut, en varmasti istuisi tässä tätäkään tekstiä kirjoittelemassa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään odottamaan huomista sytyttämistä. Aamupäivällä jatkan hetken aikaa eilen aloittamani kirjan lukemista. Kyllä Matti Ylipiessa: Kemi ja Peräpohjola 1905-1918 kirja tuntuu imaisevan minut 1900-luvun alkupuolelle. Mielenkiintoista luettavaa muun muassa työväenliikkeen orastavat yhdistyskuviot ja suhtautuminen lähetyviin maailman suuriin kysymyksiin. Käy väistämättä mielessä: Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan... Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että lähden käväisemään kaupoilla lähestyvään Jouluun liittyvissä asioissa. Katsotaan, miten päivä etenee.

maanantai 28. marraskuuta 2022

Marraskuun viimeinen ja joulukuun ensimmäinen viikko käynnistyi - kyllä...

Marraskuun viimeinen ja joulukuun ensimmäinen viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta olin aistivinani pikkupakkaspäivän alkamisen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole ainakaan pöytäkalenterissani mitään merkintää, joten antaapa ajan kulua. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Olipa mielenkiintoinen loppuviikko - kyllä...

Olipa mielenkiintoinen loppuviikko - kyllä... Varsinkin perjantai 25.11.2022, jolloin oli kaksi tapahtumaa, joihin loppujen lopuksi en kumpaankaan osallistunut. Toisen tapahtuman osalta pistin henkilökohtaista yhdistyselämääni uuteen asentoon. Se ei ole ensimmäinen kerta. Todennäköisesti viimeinen tai ainakin viimeisimpiä, vaikka koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. On kerta kaikkiaan seestynyt olo, kun olen latonut palikat uuteen järjestykseen. Sellaisen tuntee, kun on mielestään tehnyt syvällisen pohdiskelun, analyysin jälkeen hyviä ratkaisuja/päätöksiä. Samalla lähitulevaisuuden/lähivuosien pöytäkalenteriini jää mukavasti tyhjää tilaa. Tosin tyhjä tila pyrkii täyttymään. Jospa se tässä tapauksessa täyttyy vain henkilökohtaisella, täysin ansaitsemallani lisävapaa-ajalla. Mene ja tiedä. Käänsin pöytäkalenteristani uuden viikon esiin. Joulukuu alkaa puolen viikon jälkeen. Sitä ennen keskiviikkona 30.11.2022 yksi tarkistuskäynti ja illansuussa Metsä Fibren infotilaisuus biotuotetehtaasta kulttuurikeskuksessa. Jos paikan päälle ei tule lähdetyksi, infoa voi seurata netistäkin. Torstaina eli 01.12.2022 on Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n syyskokous yhdistyksen toimitilassa Vinssissä Meripuistokadulla illansuussa klo 18.30 alkaen. Sinne olen ajatellut lähteä, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole... Näitä odotellessa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Hain saman tien puu- ja varastokatoksesta korillisen koivuklapeja sisälle lämpenemään. Tänään 1, adventtisunnuntaina ei oikeastaan ole mitään suunniteltuja aktiviteetteja. Katsotaan, miten päivä etenee. Voi olla, että seurailen hiukan Keskustan puoluevaltuuston kokousta Kuopiosta niin kuin eilenkin.

lauantai 26. marraskuuta 2022

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Että mitäkö mietin? Kävi mielessä lastenlapsien taannoiset kysymykset: "Pappa, uskotko sinä Joulupukkiin?" Vastasin:"Kyllä minä uskon." Tunnustan uskovani Joulupukkiin vieläkin. Kertakaikkiaan on mukava tunne, kun televisiossa Joulupukki lähtee Korvatunturilta liikkeelle poron vetämässä ahkiossa Joulun alla. Joulusta tulikin mieleen kysäistä vaimoltani, joko hän on kirjoittanut toivelistan Joulupukille... Postiin sitä ei ehkä ainakaan vielä kannata pistää, kun tuo postin kulku on epävarmaa - toistaiseksi. Toki myöhemminhän siellä on kovan luokan tonttujoukko avittamassa ratkaisuun pääsemisessä. Emme ole juurikaan ostaneet - toisillemme - joululahjoja. Vastikään erään aamukahvittelun yhteydessä päätimme, että ostamme toisillemme yhden yllätyslahjan. Toisottavasti se onnistuu - se yllätysmomentti...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Pihallakaan ei vielä tarvitse lumikolaa käyttää. Katsotaan, miten päivä etenee.

perjantai 25. marraskuuta 2022

Olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa - kyllä...

Olen pyörittänyt muutakin kuin tahkoa - kyllä... Pääsen aina silloin tällöin irrottelemaan edellä olevalla toteamuksella. Olin edellisessä elämässäni, elämänvaiheessani eli työssä ollessani mukana myös aktiivisesti ammattijärjestökuvioissa. Aktiivisin kausi oli vuosina 1975-1995. Tosin olin mukana vähin vielä 2000-luvun alkupuolelle saakka. Insinööriliitto IL/AOI ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ/AOO tulivat tutuiksi. Valtakunnantason toimintaa. En koskaan ajatellut lähteä mukaan politiikkaan, puoluepolitiikkaan mutta... Niinhän siinä kävi, että vuonna 2000 lähdin kunnallisvaaleihin Kemissä sitoutumattomana ehdokkaana. Sittemmin olen ajautunut hiukan syvemmälle kuntapolitiikkaan Keskustan ryhmässä. Käyn aina silloin tällöin itseni kanssa keskustelua tyyliin, onko tässä mitään järkeä? Iskeä päätä jatkuvasti seinään vaikeiden ja vieläkin vaikeampien asioiden kanssa. Kiitoksen sanaa hyvistäkään päätöksistä ei juuri kuule. Tähän saakka olen saanut itseni vakuuttuneeksi, että on tässä ainakin hitusen järkeä. Tämä on yhteisten asioiden - Sinun ja minun - asioiden hoitamista. Uskoni edelliseen on ollut vahva, vaikka sitä jatkuvasti koetellaan. Kemin taloudellinen tilanne on äärimmäisen vaikea. Edelleenkin jokainen kemiläinen kuntapäättäjä joutuu psyykkaamaan itsensä selviytymistaisteluun. Muuta mahdollisuutta ei ole, tämä valtuustokausi on vasta vajaassa puolessavälissä. Valitettavan moni tämän valtuustokauden luottamushenkilöistä on luopunut tehtävistään, syitä lienee monia. Jo vuosia sitten aistin, että ei minusta tule tosipoliitikkoa. Pitäisi olla suunapäänä ja rajua pyrkyä. Lisäksi pitäisi olla valmis menemään sine tänne tuonne ja ajella pitkiä pimeitä kokousmatkoja. Minun on hyvä olla täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadulla vaimoni kanssa. Touhuta kotitontilla ja Selkäsaaressa mökillä sekä vähin kalastella. Siinä on elämää ihan nokko. En kaipaa muuta. No ehkä vielä yksi kaupunkiloma tai neljäs, uusimuotoinen Inter Rail- matka olisi kova sana. Katsotaan, miten asiat etenevät. Annetaan ajan kulua...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Edelleen viikot etenevät kuin siivillä. Aamun lehden haettuani pistin puut päärakennuksen takkapesään - ensimmäistä kertaa kesän jälkeen ostopuita eli lyhyitä koivuklapeja. Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin yllättä vaimoni paistamalla Pirkka-vehnäpullia. Huoneistossa on tällä hetkellä mukava pullan tuoksu. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme tämän päivän ohjelmaa. Kemin taidemuseolla olisi iltapäivällä seminaari Historian elävöittäminen - tulevaisuusperintöverstas. Voi olla, että jätämme sen väliin. Kalenteriini on merkittyKeskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous. Olen ollut aikeiessa osallistua, mutta juuri tällä hetkellä tilanne on vielä avoin... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

torstai 24. marraskuuta 2022

Paavo Väyrysen blogitekstit sen kun pahenevat - kyllä...

Paavo Väyrysen blogitekstit sen kun pahenevat - kyllä... Luin hetki sitten Paavo Väyrysen kaksi viimeisintä blogitekstiä. Mielestäni ymmärrän suomenkieltä ja olen jopa opetellut lukemaan rivien välistä. Murheellista todeta, että hän on jäänyt/jättäytynyt omalle asemalleen. Toistaa samaa paatosta. Olen aikaisemminkin todennut/kirjoittanut, että onneksi hänen tekstejään ei juuri muut lue kuin minä. Arvelen, että minäkin alan vähitellen poisoppia senkin. Ei kohta kerta kaikkiaan jaksa...