Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin Kainuunkadun saneerauksen tältä aamulta käynnistyneen. Tänään tai viimeistään huomenna pääliittymämme on hetken aikaa pois käytöstä. Liikkuminen tontiltamme - jalankin - vaikeutuu. Voi olla, että meidän tonttimme ja kerrostalon välissä olevasta aidasta - AITAKI-Laatutuotteen prototyypeistä 1980-luvulta - otan yhden aitaelmentin pois niin pääsemme liikkumaan Möylyntielle siirtämillemme autoille... Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Tänään ilmeisesti ollaan vaan...

Selkäsaaren saarimökki pistettiin tänään talviteloille varmuuden vuoksi - kyllä...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Kevyttä vesisadetta, mutta ei haittaa mitään... Siellä käytiin. Poukamaan ajettuamme totesimme hirviä olleen rannassa liikkeellä. Talvi saa saarimökin osalta tulla. Oppia ikä kaikki, väitetään. Huomasimme monta asiaa, jotka aikaisemmin olemme äheltäneet aivan turhan takia vaikeimman kautta. Mökin pääsisäänkäynnin lipan alla istuskellessamme suunnittelimme tulevaa = ensi kevättä ja kesää. Ensi alkukesästä täytyy puunkaatoon, pätkimiseen ja klapien tekoon keskittyä kunnolla ja perunapellon muokkaamiseen/lannoittamiseen. Maisenmanhoidollista siistimistä lähiympäristössä todennäköisesti jatkamme... Kevytruokailun ja kahvittelun jälkeen lähdimme välittömästi. Rantaa tullessamme havaitsimme ison hirven käyneen juomassa venepoukamassa. Matalikolla oli 12 joutsenta, jotka ylväästi lipuivat nimenkärjen ohi pois näkökentästämme. Mukava saaripistäytyminen. Olisi ollut vieläkin mukavampi ilman hirvikärpäsiä. Kai niilläkin jokin tarkoitus on tässä maailmanmenossa...

Sateinen syysaamu - kyllä...

Aamun lehteä postilaatikosta hakiessani Kainuunkadun saneeraus oli jo täydessä vauhdissa - hyvä niin. Kaksi valmistelevia töitä tekevää työmiestä yritti riuhtoa postilaatikkoamme (kaksoislaatikko vastapäisen naapurimme kanssa) irti. Huikkasin heille päärakennuksemme portailta:" Siellä on molemmissa päissä 45 kg tolppajalustat! "Antaapa olla, ehtiipä tuon myöhemminkin." toinen riuhtojista totesi. Totta - toivottavasti tolppajalustat säilyvät ehjinä, meinaan sen verran reippaan oloista touhua... Niin - noista AITAKI-Laatutuotteen tolppajalustoista voisin pitää kevyesti esitelmän, mutta jääköön nyt tällä kerralla. Itse olen niitä käyttänyt aidan, terassien, portaiden, varastorakennuksen jne. tekemiseen niin ja tietysti postilaatikkojen maanalaisina tukina... Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Kevyttä vesisadetta, mutta ei haittaa mitään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten viemässä ison säkillinen muovitavaraa Karjalahden kierrätyspisteeseen. Samalla vein pulloja ja tölkkejä Prisman palautusyksikköön. Toisessakin päässä rakennusta poikkesin uteliaisuuttani. Parkkipaikalla näköetäisyydelle parkkeerasi uudenkarhealla katumaasturilla tuttu eläkeläispariskunta. "Sinä vielä ajelet tuolla samalla vanhalla palvelijalla. Onko siihen moottoria vaihdettu?" totesi logistiikka-alan asiantuntija. "Ei ole mutta turbo on pari kertaa vaihdettu. Eihän tuo meidän kesäautomme ole vasta kuin 33 vuotta vanha." totesin. "Kohta se pistetään taas talviteloille... Asiasta toiseen: Paistoin hetki sitten annoksen/pussillisen (14 kpl) Pirkka- esipaistettuja vehnäpullia. Päärakennuksessamme on taas taivaallinen pullan tuoksu...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta totesin Kainuunkadun saneerauksen olevan täydessä käynnissä. Kaivuutyöt ovat kohtapuolin naapuritontilla - hyvä niin. Aamukahvittelun yhteydessä päätimme alustavasti, että lähdemme huomenna Selkäsaareen pistämään saarimökin talvikuntoon. Vene jätetään vielä Hahtisaareen, jos sille vielä kuitenkin löytyy tarvetta. Lähinnä itselläni on vielä ajatus onkireissusta. Miksi? Siksi, että kaksi viimeistä reissua ovat olleet kalasaaliin osalta plus miinus nolla. Tontinkulman matopellossa näyttää olevan kyllä onkimatoja... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Hyvin "saaripuut, kuusiklapit" palavat. Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani uuden viikkoaukeaman esille. Tällä hetkellä voi sanoa/kirjoittaa, että lähes tyhjää täynnä, mutta kokemuksesta tiedän, että se kyllä täyttyy eri aktiviteeteilla. Tällä hetkellä oikeastaan on kaksi merkintää: Seurakuntavaalien ehdokasasettelun päättyminen torstai 15.09. ja Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n Jähti-risteily lauantaina 17.09.2022. Niin - ensi viikolla, todennäköisesti tiistaina 13.09. menemme Selkäsaareen ja pistämme saarimökin talvikuntoon. Siellä sen jälkeen tuskin tulee käydyksi ennen kuin aikanaan jäitä pitkin, mikäli ei nyt jotain ehdottoman välttämätöntä ja tarpeellista asiaa ilmaannu. Vene saa olla vielä hetken aikaa Hahtisaaren laiturissa varmuuden vuoksi... Tänään sunnuntaina 11.09.2022 tavoitteenani on olla vaan. Katsotaan, miten se onnistuu... Niin - ei se nyt kyllä onnistunut tänäänkään. Vaimoni lähti alkuiltapäivästä kahden naistuttavansa kanssa Ajokseen puolukoita poimimaan. Minä huomasin jonkin ajan kuluttua olevani pihalla saappaat jalassa ja työhanskat kädessä. Loput perunat on nostettu ja multaa kärrätty Pikkupuolen vesi- ja viemäriliittymän täytetyn kaivannon paikalle. Sen alunperin ajattelin tehdä vasta ensi keväänä/alkukesästä. Taidan potea lievää "työhulluutta". Mene ja tiedä...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kylmän mutta aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Tänään piti sääennusteen mukaan myös tuulla aika reippaasti, se onneksi ainakin toistaiseksi puuttuu... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään annoksen saaripuita. Eilen sovimme rajanaapurini Arto Perkiön kanssa, että nyt on lähes yhdestoista hetki lähteä käväisemään kalastusreissulla lähivesillä. Olemme suunnitelleet lähtöä koko kesän, ei ole löytynyt sopivaa ajankohtaa. Lähtiessämme Hahtisaaresta oli lähes tyyntä. Jähti näytti lähtevän perinteiselle retkelleen. Ajoimme suoraan Selkäsaaren pohjoisrannan läheisyyteen uppotukkejä väistellen viimeiset sadat metrit tyhjäkäynnillä. Rannan tuntumassa oli seitsemän joutsenta. Tuttua ekokalastusta. Arto touhusi avokela heittovapojensa kanssa houkuttimena jigit ja pienet uistimet. Uppotukit ottivat osansa. Minä touhusin kahden jigiongen ja pilkin kanssa. Totesin, että maakellarista hakemani onkimadot olivat heikossa hapessa. Eivät olleet kalat liikkeellä. Minulla yksi yritys, Artolla yksi pieni hauki kiinni näköetäisyydelle ja yksi pieni ahven ämpäriin. Viimeisenä keinona yritimme testata isojen ahventen läheisyyden uhraamalla pienin ahvenen suikaleiksi - ei mitään, ei yhtään mitään... Keskustelimme muun muassa Kemin helmen - Selkäsaaren - kehittämisestä, tuo puuttuva elementti Pohjoislaituri oli voimallisesti esillä. Kyllähän tuo Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli myös esillä. Pois lähtiessämme tuuli alkoi voimistua. Totesimme, että muutaman tunnin ajan saimme ainakin raitista ilmaa. Mukava reissu kuitenkin. Nyt alan hahmotella päivän jatkoa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olen käynyt sähköpostiviestintää erään takavuosikymmenien tunnetun kemiläispoliitikon kanssa. Seurakuntavaaleista - kyllä. Kerroin hänelle, että en ole ollut koskaan ehdokkaana Kemin seurakuntavaaleissa. Olen kyllä yrittänyt psyykata muita osallistumaan neljän vuoden välein vaaliprosessiin ehdokkaana... Olen tutustunut muun muassa kirkkovaltuuston tehtäviin. Pitkä tehtäväluettelo pääasiassa hyvin maallisia, jokapäiväisiä ja tärkeitä asioita. Minua on tällä kerralla vähin psyykattu lähtemään mukaan ehdokkaaksi. On jopa väitetty, että saisin ääniä yli puoluerajojen. Kuulemma sitä kuuluisaa maalaisjärkeäkin siellä tarvitaan. Ehdokassuostumus pitäisi antaa viimeistään 15.09.2022. Juttelin asiasta hetki sitten vaimoni kanssa. Kerroin hänelle, että vähintään kahden äänen tavoitteella voisi kukaties lähteä mukaan. Tuo Seurakuntavaalit 2022: Kirkkovaltuusto/yhteinen kirkkovaltuusto Valitsijayhdistyksen ehdokkaan suostumus ja vakuutus - paperi on täytettynä - vielä ilman allekirjoitustani - kirjoituspöytäni kulmalla... Katsotaan, miten asia etenee.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Mielenkiintoinen viikko takana, Pikkupuolella alkaa uusi elämä, kunhan viikolla 39 Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä uusi vesi- ja viemäriliitäntä kytketään. Tänään ajattelin pitää vapaapäivän. Katsotaan, onnistuuko se... Tuskin olin saanut edellisen kirjoitettua, kun vaimoni sanoi lähtevänsä käväisemään Ajoksessa puolukoita poimimassa. Sanoin lähteväni mukaan. Otin Tokmannin punaisen mainosämpärin, vaimollani oli hiukan pienempi astia. Toki sanoin, että poimurini on Selkäsaaressa mökin varastossa = alustavaa selittelyä hitaalle käsin poiminnalleni... Kyllä - tutussa paikassa eli sähkövoimalinjalla pikapikaa kävimme ja yhteensä ämpärillisen poimimme. Näki selvästi, että oli siellä muitakin käynyt, meidänkin aikana pariskunta. Vaimoni jututti heitä. Heidän kertomana alueella käydään poimimassa puolukoita raakana, kypsytetään kotona ja pannaan myyntiin. No näytti tuolla olevan vielä kypsääkin poimittavaa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin iltapäivällä ongella. Siinä ei ole mitään uutta. Eikä siinäkään, että ahvenet eivät olleet liikkeellä veneeni läheisyydessä. Jos olivat, ne eivät olleet kiinnostuneet antimistani. Totta - ajellessani Hahtisaaresta tutulle vesialueelle Selkäsaaren pohjoispäätyyn havaitsin rannan läheisyydessä juotsenparin. Tuttu ekokalastusta - ei mitään. Ankkuroiduin. Selkäni takaa kuului joutsenten "mekastusta", sillä paikalle saapui muutama joutsen lisää... Juuri kun olin aikeissa pistää pyyntivälineet kasaan, toiseen jigionkeen tarttui hyvänkokoinen ahven. Ajattelin, että nyt se kalantulo alkaa. Ei alkanut. Muuta en saanut ja senkin kaadoin ämpäristä takaisin mereen. Iso harmaalokki seurasi touhujani. Kyllä merellä alkaa olla jo lämpimälläkin ilmalla kylmä. Veden lämpötila oli 13 astetta Celsiusta, kevyt etelätuuli ja puolipilvinen ilma. Kävi jo takaraivossa ajatus, kannattaako tuonne enää lähteä. Tyhjän saa pyytämättäkin... Katsotaan nyt sitten jatkossa.

Mitä tänään tänään asti...

Aamun lehteä postilaatikosta hakiessani aistin kauniin syyspäivän käynnistymistä. Saneeraustyö Kainuunkadulla lähestyy tonttiamme - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja suoritan tarvittavaa puuhuoltoa. Pistän työasun päälle ja lähden kärräämään hiukan maata, pari pientä kasaa yhteen paikkan ja siistimää maakaivuun jäljiltä vielä pihaa - lähinnä orapihlaja-aidan vierustaa. Kukaties hiukan tiukkaan pystyttämiäni pyykinkuivaustelineiden pystytolppien kohtia. Iltapäivällä harkitsen kalastamassa käymistä lähivesillä.

Sightseeing-ajelu Paavonkari-Rytikari alueella ohi Kemin ainoan suihkulähteen - kyllä...

Sightseeing-ajelu Paavonkari-Rytikari alueella ohi Kemin ainoan suihkulähteen - kyllä... Kävin pitkästä aikaa katsomassa Veitsiluodon vanhan kansakoulun opettajien asuinrakennusta. Olimme siitä kohta parikymmentä vuotta sitten kohtalaisen kiinnostuneita. Työnimi oli Talo Meren Rannalla. Ennen Selkäsaari-projektiamme - kyllä. Kävimme silloin katsomassa rakennusta sisältä. Innostuin asiasta sen verran, että tein alustavan suunnitelman rakennuksen pelastamiseksi ja ehdotuksen Museovirastolle toimenpiteistä. Jopa hehtaarihaarukassa suuntaa antavan talousarvionkin. Asia ei johtanut silloin toimenpiteisiin, koska koko alueesta oli kiinnostunut yrittäjä, jonka tavoitteena oli alueella/rakennuksissa valmistaa kännykän antenneja. Kyseinen tuotanto ei lähtenyt käyntiin ja kaupunki on lunastanut kaiken takasin. Väitetään, että Kemin kaupunki ei huolehdi omistamistaan rakennuksista erityisen hyvin. Rakennusten korjausrakentaminen/kunnossapito on nihkeää. Kyllä siinä on vinhasti perää. Kyselin em. opettajien asuinrakennuksesta Kemin kaupungingeodeetilta Paulus Rantajärveltä. Hän lähetti asemakaavapiirustuksen ja nykyisestä suojelumerkinnästä SR-1 tietoja... Käväisin tosiaan hetki sitten paikan päällä. Rakennukseen sisälle en uskaltanut mennä, ainoastaan yhdestä portaikosta eteiseen. Kaiken kaikkiaan ryhdikäs rakennus, jonka katto on ilmeisesti ollut koko elinkaaren ehjä. Kyllähän se olisi mahtava kulttuuriteko, joka tuon rakennuksen saattaa jälleen elämään. Minulla on edelleenkin - omasta mielestä - erinomainen suunnitelma asialle... Otin muutaman kuvan rakennuksesta varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Pikkupuolella lvi-asentajat ja katunaapuri ovat täydessä työn touhussa. Tulee uusi ilme, kun kompostoiva puucee muuttuu wc:ksi. Käyttöön se saadaan loppukuusta tai lokakuun alussa. Itse alan orientoitua työasussa saariperunoiden kuivatteluun/maakellariin siirtämiseen ja pyykinkuivaustelineiden loppupystytykseen. Saariperunat ovat kellarissa ja pyykinkuivausteline lähes kohdallaan. Pikkupuolen wc alkaa olla kohtapuolin asennusten osalta valmis - hyvä niin. Eiköhän tuossa ole ihan nokko tai sitten ei...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olihan mielenkiintoinen saarikäynti tänään... Heti Hahtisaaressa totesimme, että vedenpinta oli poikkeuksellisen alhaalla ja tuuli "väärästä" suunnasta. Kotipoukamaan pääsimme ihan hyvin, vaikka veneen pohja eräässä kohtaa raapi hiekkaa... Nousimme mökkitontille ja istahdimme mökin pääsisäänkäynnin lipan alle kuuntelemaan hiljaisuutta. Viinilasillinen maistui ihan hyvältä. Tämän saarikäynnin päätavoite oli uuden perunapeltomme tuotannon ylös kuokkiminen. Sen teimme. Olimme tyytyväisiä. Kokeilumme tuotti tulosta, saimme satoa huomattavasti enemmän kuin alkukesästä käytimme siemenperunoita. Jotakuinkin tiedämme, mitä ensi kesänä teemme. Perunamaahan lannoitusta ja hyvin itäneiden siemenperunoiden käyttö. Arvelen, että tuotanto on ensi kesänä ainakin kolmanneksen suurempi. Päätimme lähteä aikaisin kotiin. Yritykseksi jäi. Emme siinä vastatuuliaallokossa kerta kaikkiaan päässeet matalan "hiekkapankin" yli. Vene jäi kiinni hiekkaan... Palasimme rantaan ja nousimme mökille. Kevytateriointi ja iltapäiväunet eli jäimme odottelemaan tuulen tyyntymistä. Illansuussa pääsimme pois saaresta, sillä tuuli oli tyyntynyt joskin vedenpinta entistäkin matalammalla, mutta jaksoimme soutaa/työntää airoilla venettä matalan kohdan yli... Että kävikö mielessä Pohjoislaituri ja kunnon väylä rantaan? Kaikesta huolimatta hyvä saaressakäynti. Korpitkin tulivat ihmettelemään touhujamme ensimmäistä kertaa koko kesänä. Pois ajellessamme näimme matalan hiekkasärkän takana joutsenpariskunnan.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin Kainuunkadun vesi-, hulevesi- ja viemärisaneerauksen lähestyvän vähitellen tonttiamme - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tehdä lähtöä Selkäsaareen - kyllä. Voi olla, että perunannoston lisäksi pistämme jo mökkiä alustavasti talvikuntoon. Tällä kerralla en aio tehdä risusavottaa...

Uusi viikko, pöytäkalenteri tyhjää täynnä mutta...

Uusi viikko, pöytäkalenteri tyhjää täynnä mutta... Tiedän, että tälle viikolle saattaa "siunaantua" työn touhua paljonkin, kohtapa sen näkee. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin viileän syyssään olemassaolon. Se merkitsee päärakennuksen takkapesän saaripuiden sytyttämistä. Kainuunkadun saneeraustyöt olivat jo täydessä käynnissä - hyvä niin. Niin - itse pistän kohta työasun päälle ja lähden mittomaan/kaivamaan pyykkitelineelle uudet asennuskolot - pienmontut. Tästä se päivä käynnistyy... Kyllä - päivällä kaivoin pienmontut. Lapiointi ja rautakangen käyttö on kovaa hommaa. Yhden montun kohdalla oli taannoisten mäntyjen juuria ja toisessa aika "ärhäkästi" kivi jumissa. Pientä kikkailua tarvittiin, kaksi monttua sujui jotakuinkin suunnitelmien mukaan. Niitä täytyy vielä kymmenisen senttimetriä syventää. Hoidan homman loppuun keskiviikkona. Pystytän samalla pyykkitelineet, jotka ovat jo "huulilla". Huomenna on ajatus lähteä aamulla Selkäsaareen - perunannostoon. Perunannosto on nostalginen sana. Minulle tulee mielikuva 1950-60-luvuista. Meillä oli sen verran perunapeltoa, että perunoita riitti ihan myytäväksikin. Perunankuokkijoitakin - tuttuja vieraskuokkijoita olivat ainakin Ylitalon Anna ja Nykäsen Tilda. Muistikuvani mukaan vieraskuokkija sai joka kymmenennen ämpärillisen itselleen palkaksi - eräänlainen kymmenykset...

Kunnalliset luottamushenkilöt kovan paikan edessä, olleet jo pitkään...

Kunnalliset luottamushenkilöt kovan paikan edessä, olleet jo pitkään... Meneillään olevasta valtuustokaudesta on jo yli neljännes takana. Aikanaan eri luottamustehtäviin valitut henkilöt ovat päässeet aistimaan vaativien tehtävien arkitodellisuutta. Selailin hetki sitten Kemin kaupunginvaltuuston esityslistaa ensi viikon maanantailta: Kaupunginvaltuusto Esityslista 05.09.2022 klo 18:00 - Kaupungintalo, 9. kerros, valtuustosali Kiinnitin huomiota, että poikkeuksellisen monta luottamushenkilöä on esittänyt eroanomuksen tehtävistään. Perusteluina lähinnä paikkakunnalta muutto ja henkilökohtaiset syyt... Eroa pyytäneiden henkilöiden tilalle valitaan uudet, se on normaali käytäntö. Kukaties uusien joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat ensimmäistä kertaa kunnallisissa luottamustehtävissä - hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Viileä, lähes tyven ja pilvinen syysaamu - kyllä. Säätiedotusten mukaan iltapäivällä kirkastuu/lämpenee. Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen puuhuoltoa. Päivällä, jos aktiviteettipuuska pääsisi valloilleen, olisi neljän kuopan kaivaminen pyykinkuivaustelineelle tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Selkäsaaressakin voisi käväistä, vaikka vedenpinta on vajaa puoli metriä normaalista alempana tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Sahansaarenkadun tuntumassa voisi käydä pitkästä aikaa ajelemassa, aistimassa uuden Metsä Fibren biotuotetehtaan valmistumista ulkopuitteiltaan tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Tarkemmin ajatellen voisin olla vaan ja nauttia sunnuntaipäivästä - lepopäivästä. Kukaties Helsingin Olympiastadionilla käytävää Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelua tulee jonkin verran seuratuksi televisiosta... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen amun lehtiä hakiessani totesin sääennusteiden pitävän paikkansa. Kylmää tuulta pohjoisesta. Se merkitsee muun muassa sitä, että perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään puut - saaripuut. Selkäsaaren mökkitontilta kukaties tuomme vielä muutaman kassillisen kuivia kuusiklapeja. Perunasato täytyy myös lähiaikoina tuoda tonttimme maakellariin. Mielenkiintoinen tontin ja Pikkupuolen tuunausviikko takana. Tänään ei ole oikeastaan mitään aivan akuuttia tekemistä. Voi olla, että katselemme hiekkapuhalletun ja ruostesuojatun pyykinkuivaustelineen uutta paikkaa. Se tuntuu oudon suurelta osina varastorakennuksen päätyseinää vasten. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että minulta on kysytty:"Mistä ihmeen Pikkupuolesta sinä kirjoittelet?" Moni Facebook-kavereista sen tietää, mutta asia lyhyen kaavan mukaan... Meidän tontilla oleva Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) on yli 20 vuotta sitten aloitettu ja yli 10 vuotta sitten lopputarkastettu, poikkeusluvalla rakennettu noin 80 m2 kokoinen, osittain 2-kerroksinen rakennus. Siinä on lattialämmitys ja massiivinen leivinuuni- takkatulisija. Yläkerrassa pieni kamiina. Rakennuksessa on käytetty paljon jo kerran käytössä ollutta, käyttökelpoista rakennusmateriaalia. Muun muassa seinä- ja kattotiilet sekä ikkunat. Myös väliseinätiilet. Osittain ovetkin. Tänä syksynä rakennus liitetään vesi- ja viemäriverkostoon, jolloin se on täysin erillinen asumisyksikkö. Otin hetki sitten muutaman kuvan varmemmaksi vakuudeksi...