Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Tämä(kin) viikko on mennyt kuin siivillä. En viitsi luetella, mitä kaikkea on tapahtunut, mutta tästä päivästä sen verran, että yritämme saada Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntään liittyvät omat valmistelut päätökseen. Sen jälkeen voi pienkaivinkone tulla tontille ja aloittaa oman osuutensa... Tänään postilaatikkoon oli jaettu uusi, päivitetty projektiaikataulu. Sen mukaan viikoilla 39 ja 40 on meidän kohdalla (Kainuunkatu 3) täysi rähinä päällä saneeraustöissä. Aamupäivällä juttelin erään Facebook-kaverini kanssa. Hän onnitteli minua hyvästä ahvensaaliista. Kyllä - ahventa tuli eilen ihan mukavasti. Se ei ole joka kertaista herkkua. Kerroin hänelle tämän päivän lapiohommista. Hän varotteli liikaa rehkimästä - ihan aiheellisesti. Tätä 75+ ikää ei aina välttämättä tule otetuksi huomioon... Siirryin pihalle irrottelemaan pyykinkuivaustelineitä. Voi olla, että ne loppujen lopuksi täytyy nostaa pienkaivinkoneella syrjään. Kyllä ne ovat tiukassa. Ne on aikanaan pikkukivien ja hiekan kanssa juntattu pysymään. Ovat olleet samoilla sijoillaan noin 40 vuotta. Muistaakseni pari kertaa ajettu puhtaaksi ja ruostesuojattu. Näyttää olevan sen aika taas kerran. Sitten aikanaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olipa erinomainen asia, että lähdin käväisemään katiskan puhdistamassa. Eihän siellä ollut edelleenkään yhtään kalaa, mutta päätin ekokalastaa tuttuun tyyliin. Kyllä kannatti. Aluksi ei tullut kuin pilkillä pieniä ahvenia. Ankkuroiduin kolmannen ekolenkin jälkeen . Vettä oli veneen alla noin 2,5 metriä. Edessä Ajokseen suuntaan menevän väylän takana Kemin sisäsatama. Siihen maisemaan ei kyllästy. Sitten se alkoi. Ahventen tulo. Olen vihonut, kun koko kesänä ei ole tullut kunnolla ahvenia. Kunnolla ja kunnon kokoisia. Nyt tuli. Maltoin kuitenkin lopettaa. Ongin vain pienen perheen tarpeisiin parin-kolmen savustuskerran ahvenet. Useita yli puolikiloisia. Ihme ja kumma, tällä kerralla ei päässyt kuin pari isoa karkuun. Tietysti voisin irrotella, kuten tuttu kylänmies, kun häneltä kysyttiin, onko tullut kalaa... "Keittää, paistaa ja vähän suolaan." hän kuulemma on todennut. Voi olla, että seuraavalla kerralla on taas tämän kesän normitilanne.

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin toissapäivänä muun muassa seuraavaa: Todettakoon lisäksi, että tuo Pikkupuoli on mielenpäällä, varsinkin, kun Kainuunkadun saneeraus näyttää jo käynnistyneen - hyvä niin. Niin - tietyt ratkaisut on alustavasti sovittu ja torstaina tulee ammattilainen poraamaan yhden pienen reiän lattiaan veden sisääntuloputkelle (rakennusvaiheessa asennetun viemäriputken kautta = ei lattian lämmityskaapeliongelmia) ja wc-pytyn lähtöputkelle porataan seinän läpi reikä - tietyn kokoinen ja tietylle korkeudelle (ei lattian lämmityskaapeliongelmia). Itse hetki sitten hävitin = katkoin lähes puolet vesi- ja viemärikaivannon kohdalla olevasta ruusupensaasta. Pyykinkuivaustelineet täytyy irrottaa, jotta pienkaivinkone pääsee asiallisesti liikkumaan... Kyllä - tänään hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen lähden valmistelemaan em. porauksia Pikkupuolelle. Voi olla, että tänään iltapäivällä valmistelen pyykkitelineen irrottamista. Sen jälkeen voi pienkaivinkone saapua kakkosliittymästämme tontille. Vesi- ja viemäriliitännän kaivannon/uran teko voi alkaa. Katsotaan, miten päivä etenee...

Tänään Selkäsaareen - kyllä...

Tänään Selkäsaareen - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme Selkäsaareen. Todennäköisesti tällä kerralla trimmeroimme osittain mökin piha-aluetta, poistamme ja poltamme risuja kahdella tulistelupaikalla, savustamme kalaa, jne. ... Arvelen, että vaimoni lisäksi sienestää, kukaties käy uimassakin. Loppuiltapäivästä saunomme. Pois saaresta tullessamme koemme vielä katiskan. Jos kalaa on, ne on vielä illansuussa perattava. Näyttää siltä, että täysi eläkeläispäivä on edessä. Kohtapahan tuon näkee... Kyllä - siellä kävimme edellisen ohjelman mukaisesti. Oma osuuteni eli naapuritontin siistiminen on hyvällä mallilla. Voi olla, että vielä tälle loppukesälle/alkusyksylle toteutan yhden tai kaksi rannan tulistelupaikan risunpolttotapahtumaa. Niin - savustimme lahnan. Ei ole ahvenen veroinen. Vaimoni oli nostanut uusia perunoita, ne foliopaketissa ritilän päällä kypsennettiin. Olivat hyviä kerta kaikkiaan. Saaressa oli hiljaista. Veden pinta oli poikkeuksellisen alhaalla. Kävimme lähtiessämme kokemassa markettikatiskan. Koskaan ei katiska ole ollut niin limoittunut kuin nyt - ei ensimmäistäkään kalaa. Seuraavalla kerralla vien katiskan rantaan. Mukava saarikäynti taas kerran...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä käväisemään Selkäsaaressa risukkoja raivaamaan ja samalla polttamaan. Takaisin tullessa oli ajatus vilkaista katiskakin. Ajelin Hahtisaareen ja heti totesin, että tuuli/tuulen suunta oli hiukan hankala. Ajelin Kojukallion ohi menevän väylän kolmannen punaisen kepin kohdalle ja katselin aallokkoa. Käännyin takaisin. Vesi oli toki ylhäällä, rantaan olisi päässyt ja takaisinkin, mutta kun ei ollut pakko. Jätin katiskankin katsomatta, sillä aallokossa yksin kokeminen saattaa mennä äpöstämiseksi. Ajelin myötätuulessa rauhallisesti takaisin Hahtisaareen ja laiturissa täytin bensatankkia. Kävin samalla reissulla hakemassa kanistereihin bensiiniä. Niin - kotiin tultuani totesin lounaistuulen olleen noin 6-7 m/s puuskissa hiukan enemmän. Kukaties sanonta varovaisuus on viisautta, kun yksin on liikkeellä. Huomenna olemme - minä ja vaimoni - menossa saareen... Tänään loppuiltapäivästä on kokous, joten siihen on nyt havillista aikaa paneutua.

Elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä...

Elokuun viimeinen täysi viikko käynnistyi - kyllä... Pilvinen ja hiukan sateen tuntuinen aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaupungille, aluksi Karjalahdelle lvi-asioissa ja sitten Kemin verotoimistoon verotusohjeita saadakseni. Lehdissä on kirjoitettu pitkistä jonoista, sillä toimiston on auki maanantaisin klo 09.00-12.00 - kohtapa tuo tulee testatuksi. Kukaties tänään käväisen illansuussa kokemassa katiskan, jonka pitkästä aikaa pistin veteen edellisen onkireissun yhteydessä...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis alkusyksyn aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko todeta, että nyt ei ole mitään erityistä tekemistä. Samaan hengenvetoon on toki mainittava, että monet asiat odottavat ratkaisuja. Lähinnä tuo Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntä. Lattialämmityskaapeleiden paikka on varmistettava ennen mahdollista lattialaattaan reiän poraamista. Varmistus hoitunee lähipäivinä tavalla tai toisella... Kemin Energia ja Vesi Oy:n Haukkarin saneeraustyöt näyttävät edistyvät suunnitelmien mukaan. Kurikankadun jälkeen Kainuunkatu on vuorossa, aloitus syyskuun aikana. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Ajelimme Hahtisaaresta kotipoukamaan, vedenpinta oli aika alhaalla. Kapusimme ylös mökkitontille ja minä palasin takaisin rantaan yksi katiska kärryissä. Menin kalastamaan tutuille vesille ja pistin kokeeksi katiskan, markettikatiskan pyytämään. Kalastusolosuhteet olivat ihanteelliset: Pyyntivälineet kunnossa, erinomaiset madot, tuuli sopiva ja oikean suuntainen minun ekokalastukseen, sää sopivan pilvipoutainen - kaikki hyvin. Mutta... Eivät olleet ahvenet - isot ahvenet - liikkeellä. Muutama pieni ahven, joista pienimmän prosessoin siivuiksi eli isojen ahventen syöteiksi. Ei mitään. Pilkin onnistuin tumpeloimaan uppotukkiin, yhden koukun tappio. Onneksi niitä on aina mukana. Tein päivän hyvä työn: Syötin pikkuahvenen minua seuranneelle lokille. Lokkeja oli poikkeuksellisesti kolme lähietäisyydellä. Toinen hyvä työ oli se, että päästin muutaman ahvenen takaisin mereen kasvamaan. Mökille palattuani kuulin, että vaimoni oli käynyt uimassa ja sienimetsässä. Kevytateria ja päälle kahvit ja sitten risujen polttoon - kyllä. Pistin molempiin tulistelupaikoille tulet. Rantatulistelupaikka oli tänään pääkohteeni. Poltin aika paljon risuja: Katkomiani oksia ja maasta repimiäni kuivia/lahonneita katajanjuuria. Ne ovat juuri niitä juuria, jotka ovat - olleet - riesana rantatontilla liikkuessamme. Onko niin, että jalka ei enää nouse entiseen tyyliin, mene ja tiedä. Joka tapauksessa Kemin kaupungin omistama RT-tontti siistiytyi taas aika tavalla... Tällä kerralla en rasita lukijoita kuvilla. Mukava reissu, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Täällä veispuukissa näyttää esiintyvän toinen toistaan rennompia teksti-irrotteluja. Heittäännyn mukaan tunnustuksella: Ajan hengessä hetki sitten "biletimme" Kemin Haukkarin Kainuunkadun tonttimme varastorakennuksen lipan alla samalla ihaillen, nautiskellen hämärtyvää alkusyksyn iltaa. Pientä salamointia, ukkosen jyrinää ja sadekuuroa. Biletysjuomana oli pari lasillista punaviiniä/henkilö. Totta - olin alkuillasta esittänyt vaimolleni, josko istahdamme varastorakennuksen lipan alle ja suunnittelemme, mitä Pikkupuolelle - mahdollisten vesi- ja viemäriliitäntöjen myötä - tehdään. Kyllä - näin teimme. Saimme puhelimitse Tommilta ja Urpolta hyviä vinkkejä lattialämmityskaapeleiden paikantamiseen. Homma etenee.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Viikko mennä vilahti. Aamulla aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sääennusteen mukaisen sadeilman olemassaolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko harkita lähituntien pihalla olemista eli kannattaako lähteä itseään kastelemaan. Ainakin päärakennuksen takkapesään pistän valmiiksi puut, jos illalla tulee tarvetta lämmittää... Ilma ainakin väliaikaisesti kirkastui. Katunaapurin kanssa määritimme Pikkupuolen taannoisen putkivarauksen paikan sisällä. Jos ja kun sähköurakoija käväise paikalla määrittämässä lattialämmityskaapeleiden sijainnin niin pääsemme poraamaan viemäriputkelle reiän. Kaikki edelleen oletuksella, että tähän Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntään ryhdymme. Tämä alkaa olla edesmenneen mäkikotkan fifty-sixty-alueella. Vaimoni lähtee kaupoille. Mietiskelen, josko lähtisin pienen kalastusreissun tekemään, mutta ans kattoo ny...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että Suomi on pieni maa ja tänne mahtuu kerrallaan yksi uutisasia. Nyt se on tuo pääministerimme biletysvideo, josta voi olla ainakin kahta mieltä. Sen sijaan maailmalla on huolestuttavia asioita: Eräs niistä on tuo Ukrainan tilanne. Luin hetki sitten otsikon: Ukrainan tiedustelu­palvelu: Venäjä suunnittelee perjantaiksi ”provokaatiota” Zaporižžjan ydin­voimalan alueelle Ennen - siihen maailman aikaan, kun presidentit Suomessakin olivat Kekkosia - YK riensi hätiin, kun tilanne alkoi mennä mahdottomaksi. Tuhansia suomalaisiakin on ollut YK:n rauhanturvaoperaatioissa ympäri maapallon. Pääasiassa Lähi-Idässä. Nykyisin YK:lla ei ole juuri minkäänlaista arvovaltaa. Arvovalta on murentunut YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden kirottuun veto-oikeuteen. Zaporižžjan ydin­voimala Ukrainassa on uhka koko Euroopalle. Sen ei pitäisi olla sotatantereena...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - kyllä...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää - kyllä... Lukijalle on varmaan tullut harvinaisen selväksi, että pohdiskelemme kiivaasti tällä hetkellä meidän Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) mahdollista vesi- ja viemäriliitäntää. Sen olemme jo päättäneet, että Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä otamme tontille toisen vesi- ja viemäriliittymän. Siitä eteenpäin tonttikaivuut siirtyvät saamamme tiedon mukaan ensi keväälle. Nimenomaan em. tieto on saattanut meidät mahdollisiin ennakoiviin pohdiskeluihin... Tontilla tapahtuvat kaivamiset on periaatteessa selvitetty ja nyt on esillä putkien lähtö rakennuksesta. Juuri hetki sitten kävi tontillamme timanttiporauksen asiantuntija, jonka kanssa kävimme asiaa läpi paikan päällä. Kohtapuolin paikalle tulee henkilö, joka oli vajaa 20 vuotta sitten mukana laatan valamisessa ja erään putkivarauksen asentamisessa. Kyllä - kävimme asiaa läpi ja alustavasti suunnittelimme, millä tavalla varmistamme putkivarauksen talon sisällä olevan kohdan. Asia vaatii minulta aluksi hiukan lisää lapiohommia, jotta pääsemme ujuttamaan pienen/jäykän putken viemäriputken sisään ja kuulostelemaan/kopisuttelemaan oikea paikka. Arvelen, että se näin löytyy. Laattaan reikäporaukselle antaa myös haastetta lattialämmityskaapelit. Täytynee pyytää lattialämmityskaapelit aikanaan asentanut yrittäjä paikalle... Katsotaan, miten asia etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävimme tänään Selkäsaaressa - kyllä. Hahtisaaresta ajellessamme Selkäsaaren pohjoispäätyyn suunnilleen samat kuviot kuin viimeksi. Sen verran kova tuuli ja aaltoa, että kuski - minä - jonkin verran kastui. Vesi oli mukavan korkealla, joten suoraan veneen keula rantahiekalle oli mukava ajella - kolmannelta punaiselta viitalta venepoukaman koivua kohti... Nousimme ylös mökkitontille ja rauhoituimme. Oli hiljaista, ympäristöstä ei kuulunut mitään. Pistin tulistelupaikalle tule ja vaimoni tuvan hellaan tulet. Polttelin aluksi risuja ja menin pistämään myös rantapoukaman tulistelupaikkaan tulet. Karsin kuusien alaoksia ja poltin ne saman tien. Vetelin maasta kuivuneita, osittain lahonneita katajanrunkoja, hyvin paloivat. Savustimme pienen erän ahvenia ja vaimoni kävi uudelta perunapellolta kaivamassa syöntiperunat, suurimmat jo jotakuinkin kananmunan kokoisia. Foliokäärössä paistettiin savustuksen yhteydessä. Sekä ahvenet että perunat maistuivat. Pois lähtiessämme vaimoni "kipaisi" muutaman kymmenen metriä polulta sivuun. Viidentoista minuutin kuluttua hän tuli iso muoviämpäri täynnä sieniä... Niin - kävihän se vaimoni päivällä uimassakin. Veden lämpötila +18 astetta... Mukava saarireissu. Pari kuvaa rantakoivuista ja Luoteislaiturinpolun alkupään männyistä sekä "pakollinen" valkamakuva sisäsatama taustalla. Veden pinta oli aamusta laskenut ainakin 20 senttimetriä...

Mitä tänään tähän saakka...

Päätimme eilen, että lähdemme käväisemään Selkäsaaressa tänään keskiviikkona. Aamun lehtiä - Lapin Kansaa ja Lounais-Lappia - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen aamun, joka päivällä/iltapäivällä saattaa sääennusteen mukaan muuttua hetkeksi pilviseksi. Saattaa jopa hiukan ukkostaa ja sataakin. Kohtapuolinpa tuon sitten näkee... Tavoitteena saaressa on risujen poltto tulistelupaikalla ja ahventen savustaminen. Voi olla, että pientä aluetta hiukan ajetaan trimmerillä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa ja erityisesti sitä, että tulin hetki sitten kotiin perusturvalautakunnan kokouksesta. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta se, että kokous kesti noin yhden tunnin - kyllä 1h... Olen ollut Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnassa, nykyisin perusturvalautakunnassa kohta kymmenen vuotta. Ainakaan tällä hetkellä en muista, että kyseisen lautakunnan kokous olisi kestänyt näin vähän aikaa. Yleensä ne ovat kestäneet vähintään kaksi tuntia ja aika usein yli kolme tuntia. Kyllä tämäkin sopii.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tonttimme pääliittymän kohdalle ajoi tuttu kaivinkoneyrittäjä, jonka kanssa olemme alustavasti pohdiskelleet tontilla olevien kaivuutöiden toteuttamisesta Kainuunkadun saneeraustyön yhteydessä. Kysymyksessä on Pikkupuolen mahdollinen vesi- ja viemäriliittymä, koska se siirtyisi muutoin ensi kevääseen. Kävimme prosessin läpi ja käväisimme Pikkupuolen sisällä. Sisällä tarvitaan ns. timanttiporausta parin reiän tekemiseen. Sellaista palvelua kyllä löytyy. Nyt asia on vahvasti myssyn alla mietinnässä. Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalon valtuustosalissa. Kyseisen lautakunnan viimeinen vuosipuolisko käynnistyy, sillä 01.01.2023 alkavat uudet kuviot jyllätä. Toivottavasti asiat siltä osin etenevät asialllisesti suunnitelmien mukaisesti...

Elokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä...

Elokuun kolmas viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen ja aamun lehden alustavasti luettuni, vilkaistuani lähden käymään Hahtisaaressa. Käväisen viemässä perämoottorin tankkiin bensiinitäydennystä loppuiltapäivän/illansuun kalastusretkeä varten. Sääennusteet näyttävät pitävän paikkansa. Hiukan liian kaunis sää kalastukseen, mutta kukaties uusi paikka Peräkarin kupeessa yllättää myönteisesti. Tällä viikolla käynnistyvät Kemin kaupungin luottamustoimikokoukset. Aamun lehtiartikkeleihin sen verran, että Veitsiluodon saaren "uusi tuleminen" näyttää edistyvän myönteisesti. Jos ja kun uusi tekstiilikierrätystehdas aikanaan käynnistyy - suunnitelmien mukaan 2025 - se osaltaan helpottaa Kemin kaupunginkin taloutta. Ken elää, hän näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa, mutta kävimme hetki sitten viemässä Veeran Oulun Linnanmaalle, opiskelupaikkakunnalle. Mukava, uusi pieni vuokra-asuntoyksiö lähellä opiskelupaikkaa ja monia palveluja näytti olevan nurkan takana - hyvä niin. Poistuessamme viihtyisästä yksiöstä en antanut muuta neuvoa kuin sen, että opiskele ja elä ihmisiksi. Arvelen, että hän hoitaa homman asiallisesti niin kuin ymmärtääkseni tähänkin asti. Vanhemmat ja Mummo ovat varmaan ohjeistaneet häntä enemmälti. Kyllähän ne omat opiskelu- ja työhetkemme - aloitukset - Tampereella elokuussa vuonna 1968 kävivät mielessämme Kemiin takaisin ajellessamme. Ensimmäinen asuntomme Tampereella oli uusi soluasunto Peltolammilla, jonne oli rakennettu paljon opiskelija-asuntoja. Niin - kyllä kelpaa nykyisin Kemin ja Oulun väliä ajella. Kunhan Ranuan tien liittymä saadaan kuntoon niin hyvä on... Kotiin oli taas mukava tulla.

Mitä tänään tähän asti...

Tämä päivä on mennyt oleskellessa. Lähdemme loppuiltapäivästä - minä ja vaimoni - viemään yövieraamme Veeran Ouluun. Hänen opiskelukotiinsa, johon hän sanoi olevansa tyytyväinen. Kohtapuolin mekin näemme sen ihan livenä. Soitin hetki sitten kalakaverilleni eli oikeastaan yhdelle niistä: Urpo Selkälälle ensi viikon kalassa pistäytymisestä. Sovimme, että lähdemme heti alkuviikosta maanantaina loppuiltapäivästä hänelle uuteen paikkaan. Niin - minulla on nykyisin kolme kalakaveria: Selkälän Urpo, Kittilän Petri ja Perkiön Arto. Viimeksi mainitun eli Arton kanssa emme ole tälle kesälle vielä käyneet lähivesillä, mutta vielähän tässä ehtii, jos aikataulut sopivat. Arto on kiinnostunut virvelöinnistä...

Kevyttä aamupohdiskelua - kyllä...

Kevyttä aamupohdiskelua - kyllä... Hetki sitten aamukahvittelun yhteydessä kävi mielessä: Milloin olen juossut viimeksi. Se saattoi olla kesällä vuonna 2012. Yllätin itseni juoksemalla pihalla terassin kautta sisälle päärakennukseen vastaamaan minulle tulleeseen puhelinsoittoon. Varmaan vieläkin osaisin juosta, mutta siihen ei ole ollut pakottavaa tarvetta. Kävelemälläkin on ihan hyvin ehtinyt - toistaiseksi. Olen toki minäkin aikanaan juossut - lenkkeilyt. Muun muassa kesällä vuonna 1976. Olin lopettanut tupakanpolton, tarkemmin sanoen vähäisen piiputtelun ollessamme Imatralta kesällä kotipaikassamme Kemissä - tässä Kainuunkadulla. Intouduin lenkkeilemään. Ostin - muistaakseni silloisesta City Sportista Niken valkoiset lenkkikengät. Ne olivat hyvät lenkkikengät, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden - hyvä niin.