Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin eilen muun muassa: Maanantaina vesi-, hulevesi- ja viemäriasioita - alustavaa pohdiskelua syksylle. Kyllä - Maansiirto J.&J. Kinnusen asiantuntijaparivaljakko käväisi tontilla. Keskustelimme Pikkupuolen vesi- ja viemäriasioista, eri vaihtoehdoista ja hinta-arvioista. Asia jäi meidän jatkopohdintaan. Joka tapauksessa Kainuunkadun saneerausprosessissa otamme Pikkupuolelle toisen liittymän, varauksen, josta ilmoitin jo hetki sitten Kemin Energia ja Vesi Oy:n asiantuntijalle Mikko Heininevalle. Nyt lähden pihalle hyötyliikuntaan eli ruohonleikkurin perässä kävelemään. Tästä tämänkin päivä sitten käynnistyy...

Yleltä kopioitua aamuluettavaa - kyllä...

Yleltä kopioitua aamuluettavaa - kyllä... MIELIPIDE Rauhanaate Matti Mörttisen kolumni: Hei, olisiko hetki aikaa puhua rauhasta Rauhan puolesta puhujat ovat turhaan jääneet paitsioon Natoon pyrkivän Suomen julkisessa keskustelussa, kirjoittaa Mörttinen. Kolumni Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä. > Kaikki kolumnit löydät täältä > Kuuntele kolumneja Yle Areenassa Muistatteko Urho Kekkosen? Presidenttinä Kekkonen johti pitkään puolueetonta Suomea, jota ei enää ole. Silti hänestä jäi jälkeen monta historiallista sitaattia. Yhdessä niistä hän muistutti(siirryt toiseen palveluun), että Suomen puolueettomuuteenkin sisältyy poikkeus: ”Suomi ei ole puolueeton sodan ja rauhan kysymyksissä: se on rauhan puolesta sotaa vastaan.” Nyt kun Suomi on siirtynyt avoimeen puolueellisuuspolitiikkaan, herää kysymys, onko Kekkosen määrittelemä rauhanpuolueellisuus voimassa. Tai mitä ylipäätään on jäljellä vanhasta? Lensikö rauhantahdon lapsi puolueettomuuden pesuveden mukana? Pyrkiikö Suomi vielä esimerkiksi olemaan rauhanturvaamisen suurvalta? Nyt kun Suomi haluaa Natoon, on aika käydä läpi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kaikki peruslinjat. Rauhasta ja rauhanrakentamisesta on ollut vaikea puhua Euroopan sotavuonna 2022. Ajan henkeä kuvaa teesi, jonka takana saattaa olla Vegetius-nimiseksi arveltu roomalainen sotateoreetikko: Si vis pacem, para bellum – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Ihan kaikki eivät allekirjoita noin 1 700 vuoden ikäistä ajatusta. Emeritusprofessori Jyrki Käkönen vastasi siihen äskettäin mukailemalla paljon tuoreempaa ajattelua, jonka takana on noin 300 vuotta sitten syntynyt filosofi Immanuel Kant: ”Rauhaa ja sen tuottamaa turvallisuutta ei voi saavuttaa muuten kuin rakentamalla rauhaa arkipäivän poliittisilla valinnoilla ja ratkaisuilla. Seuraavaan sotaan valmistautumalla näin ei ole koskaan ihmiskunnan historiassa käynyt, eikä käy”, Käkönen totesi äskettäin ilmestyneessä Vasen kaista -verkkojulkaisun haastattelussa(siirryt toiseen palveluun). Hiukan aiemmin hän kävi Kosmopolis-lehdessä kriittisesti läpi Suomen hallituksen huhtikuista ajankohtaisselontekoa(siirryt toiseen palveluun) turvallisuusympäristön muutoksesta. Selonteosta käydyn jatkokeskustelun pohjalta päädyttiin tunnetusti hakemaan jäsenyyttä Pohjois-Atlantin puolustusliitossa Natossa. Käkönen teki akateemisen uransa rauhan- ja konfliktintutkijana. Rauhantutkimus on tieteenala, joka tuli suosituksi etenkin Pohjoismaissa kylmän sodan vuosina. Tampereellekin perustettiin eduskunnan päätöksellä alan instituutti vuonna 1969. Se oli myös rauhanliikkeen vahvaa aikaa. Etenkin Yhdysvaltojen sotiminen kaukaisessa Vietnamissa, Neuvostoliiton panssarien vyöryminen Prahaan ja ylipäätään taju koko ajan lisääntyvien ydinaseiden voimasta kokosivat pääosin nuorisoa puolustamaan rauhaa maanpuolustamisen sijasta. Nähtiin, ettei ydintuhossa jää jäljelle maata puolustettavaksi. Rauhanaktiiveja on ivattu populistisesti piirtäjä Kari Suomalaisesta alkaen. Jopa runoilija Juice Leskinen kirjoitti heistä piikikkään laulutekstin vuonna 1981. Kertosäe julisti, miten ”me jokaiseen tykkiin ja jokaiseen luotiin rauhankyyhky maalataan, ja hyvin omantunnoin päästään rauhanvastustajat ampumaan”. Sama Leskinen tosin sittemmin julisti tonttinsa Tampereen Käpylässä ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Tampereen kaupunki jopa antoi julistukselle virallisen siunauksen(siirryt toiseen palveluun) postuumisti vuonna 2020. Nykyään rauhan puolesta taistelijat eivät paljon näy julkisuudessa. Eivätkä rauhantutkijatkaan, etenkään Käkösen tapaan Nato-jäsenyyttä vastustavat tieteilijät. Koko rauhantutkimuksen käsitettäkin on muokattu, ehkä sen saaman maineen takia. Monet puhuvat mieluummin maailmanpolitiikasta. No, toisaalta Suomessa ei myöskään ole enää Sotakorkeakoulua. Sen nimi korvattiin Maanpuolustuskorkeakoululla vuonna 1993. MPKK:n tutkijat ovat olleet rauhantutkijoita enemmän äänessä mediassa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aikana. Tuolloin 1990-luvulla kylmän sodan jälkeisessä maailmassa Natokin valitsi yhdeksi oleelliseksi tehtäväkseen kriisinhallinnan(siirryt toiseen palveluun), johon kuuluu perinteinen rauhanturvaaminen. Suomi ei halunnut liittyä siihen Natoon vaan odotti aikaa pahempaa. Nyt kun Suomi haluaa Natoon, on aika käydä läpi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kaikki peruslinjat. Ovatko esimerkiksi YK: vahvistaminen ja monenkeskinen sääntöperustainen maailmanjärjestys edelleen maamme tärkeitä tavoitteita? Millainen on Nato-Suomen maailmanpolitiikka? Ja vielä: Kyynikot toistelevat, että sota on politiikan jatketta toisin keinoin. Voisimmeko yrittää päinvastoin jatkaa sotaa politiikan keinoin, kuten Kosmopolis-lehden väistyvä päätoimittaja Heino Nyyssönen kysyi viimeisessä pääkirjoituksessaan(siirryt toiseen palveluun). Tähän pohdintaan tarvitaan sodan ja politiikan tutkijoiden lisäksi rauhantutkijoita. Si vis pacem, para pacem. Rauhaan pyrkiminen vaatii myös rauhaan valmistautumista. Matti Mörttinen Kirjoittaja on sotiin kyllästynyt pirkanmaalainen tietokirjailija ja toimittaja. Kolumnista voi keskustella 9.8. klo 23.00 saakka.

Mitä tänään tähän saakka...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jä perinteisten aamutoimien jälkeen on havaittavissa kauniin alkusyksyn päivän tulo - hyvä niin. Käy jopa mielessä Selkäsaaressa pistäytyminen, mutta se jäänee toteutumatta, sillä olemme päättäneet lähteä sinne tiistaina savustamaan kaloja. Kukaties kahdella savustimella... Huomenna maanantaina Maansiirto J.&J. Kinnusen asiantuntijat tulevat aamulla käväisemään tontillamme niin pohdiskelemme Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntää ja hulevesiasioita. Kainuunkatua aletaan saneeraamaan syyskuun puolessa välissä ja homma on meidän kohdalla marraskuun alkupuolella... Tänään ilmeisesti olemme vaan nautiskellen joutenolosta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, että tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ainoa "puolitärkeä" saattaisi olla punaisten viinimarjojen poiminta. Toisaalta eilisen kalastusreissun jäljiltä yhden jigiongen sotkujen selvittely. Tuulessa onnistuin sen saamaan aikamoiselle sykkyrälle. Olipa mukava aamulla herätä, kun eilisen saunomisen jälkeen pistin vielä takkapesään tulet. Massiivinen takka - kivikasa - hohkaa lämpöä. Voi olla, että ensi talvena nimenomaan päärakennuksen takkaa lämmitetään entistäkin enemmän... Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa: Loppuiltapäivästä tavoitteena on lähteä pienelle onkireissulle tavoitteena kunnollinen savustusahvensaalis. Paikkaan, jossa olemme taannoin yli kymmenen vuotta sitten käyneet edesmenneen kalakaverini kanssa. Myös vaimoni kanssa - soutuveneellä. Silloin ahvenia tuli ihan mukavasti. Katsotaan nyt sitten miten käy... Kyllä - Kittilän Petrin kanssa kävimme Syväletto-saariryppään Ajoksen puoleisessa päässä. Menomatka Hahtisaaresta vajaa neljä iltapäivällä oli aikamoista röykytystä ja sateista. Onneksi oli sadeasu päällä. Päästyämme saarien suojaan ja ankkuroiduttuamme alkoi armoton kalastus: Tavoitteena saada riittävä määrä ahvenia. Kyllä niitä tuli - kiitos osittain Petrin ihan alkuvaiheessa onkima pieni särki, jonka viipaloin syötiksi. Toki sitä ennen Master onkimadot toimivat erinomaisesti. Tuuli hiukan tyyntyi, mutta ilma oli kylmä. On pakko myöntää, että kalastuksen loppuvaiheessa alkoi - kesällä - paleltaa. Harrastimme pois lähtiessämme ekokalastusta eli annoimme tuulen viedä venettä kohti Laitakaria. Toiseen jigionkeeni iski iso kala, todennäköisesti ahven, mutta se pääsi irti niin kuin usein isot kalat. Tilanteen nähdessään Petri totesi:"Oli sillä ainakin iso suu." Hahtisaareen saavuttuamme soitin vaimolleni, että pistää saunan lämpiämään. Mukava kalastusreissu, vaikka välillä sen järkevyyttä mietiskeleekin. Emme puhuneet kunta- eikä maailmapolitiikka sanallakaan. Me vain kalastimme. Voimauttavaa, ei kahta sanaa.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko vilahti taas silmissä. Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin loppukesäisen/alkusyksyisen normipäivän olevan tulollaan. Todennäköisesti perinteisten aamutoimien jälkeen pientä pihapuuhastelua tontinkulman matopellolla ja mahdollisesti punaisten viinimarjojen poimintaa. Loppuiltapäivästä tavoitteena on lähteä pienelle onkireissulle tavoitteena kunnollinen savustusahvensaalis. Paikkaan, jossa olemme taannoin yli kymmenen vuotta sitten käyneet edesmenneen kalakaverini kanssa. Myös vaimoni kanssa - soutuveneellä. Silloin ahvenia tuli ihan mukavasti. Katsotaan nyt sitten miten käy...

WWF:n Luontoliven sääksikamerassa pesintää seurataan Saimaalla - kyllä...

Olemme seuranneet keväästä lähtien alla mainittua tapahtumaa. Sääksi eli kalasääski on uljas petolintu, joka elää Suomessa koko maassa. WWF:n Luontoliven sääksikamerassa pesintää seurataan Saimaalla. Ainakin kaksi kolmesta poikasesta on oppinut lentämään, mutta ne viettävät yhä paljon aikaa pesällä. Yksi poikasista ei ole vielä käynyt lennossa pesän ulkopuolella, mutta on kyllä harjoitellut ahkerasti tehden ponnahduksia jo pesästä ylöspäin. Poikaset alkavat olla jo vanhempiensa kokoisia. Vanhemmat tuovat järvestä kalaa, pääasiassa kuhaa. Myös lahnoja, ahvenia ja särkiä. Aivan näihin päiviin vanhemmat ovat syöttäneet poikasia, mutta viime aikoina ne ovat alkaneet repiä nokallaan kalat pieniksi suupaloiksi. Välillä käydään pientä kisaa kaloista, ei kuitenkaan taistelua... Eiköhän tämä kolmaskin sääksi, eräänlainen "peräkammarin poika tai tyttö" lähde kohta liihottelemaan pesän ulkopuolelle. Upea lintu, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen - aamun lehteä selaillessani ja tietokoneen avattuani - totean, että Suomen ja Ruotsin Nato-anomus etenee kuin juna. Vahva tulos Yhdysvalloissa: Sadasta senaattorista jäsenyyden kannalla 95 - se on kova luku. Ainoa ongelma jatkossa taitaa olla Turkin diktaattori, Venäjän Putinin sylikoira, diiliänkyrä Erdogan. Arvaamaton tyyppi, jonka poliittinen tulevaisuus taitaa olla seitinohuen langan varassa... Odottelen Maansiirto Kinnusen asiantuntijoita käväisemään aamupäivällä tontillamme. Katselemme alustavasti noita vesi-, viemäri- ja hulevesikaivauksia. Niin - kun asiantuntijoita ei alkanut kuulua, soitin varmistaakseni asian hetki sitten. Sovimme, että he tulevat maanantaina klo 09.00 jälkeen, katsotaan nyt sitten... Vaimoni huikkasi keittiöstä hetki sitten ensi viikon 4. Koronarokotusten ajan - hyvä niin. Tänään saattaisi olla ilmojen puolesta "onki-ilma". Katsotaan, miten päivä etenee...

Leviääkö sota Ukrainasta Balkanille - pohdiskelee Paavo Väyrynen...

Leviääkö sota Ukrainasta Balkanille - pohdiskelee Paavo Väyrynen... Luin hetki sitten Paavon viimeisimmän blogitekstin. Sama kaiku on askelten. Edelleen totean, että hän erittäin taitavasti yhdistelee asioita - omien näkemyksiensä tueksi, ei kahta sanaa. Viimeisimmässä blogissaan hän kirjoittaa muun muassa loppupuolella seuraavaa: Sotapropagandan vuoksi Suomen julkisuutta hallitsevat hyvin samankaltaiset poliittiset arviot sekä Ukrainan sodasta että Suomen Nato-jäsenyydestä. Siksi on erityisen virkistävää saada käsiinsä muissa länsimaissa julkaistuja kirjoituksia ja videoita. Tässä yksi: https://rumble.com/v1e06fp-scott-ritter-extra-ep.-4-ask-the…. Suosittelen katsomaan erityisesti videon loppupuolen. Siinä esillä on myös Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä - vilkaisin aineiston läpi, mutta vilkaisin myös tämän amerikkalaisen toisinajattelijan/ilmeisesti toisinaan ajattelijan Scott Ritterìn taustoja. En tällä syönnillä erityisen suurta painoarvoa pistä hänen tarinoilleen. Globaalimaailmassa saa vääntää jos jonkinlaista tarinaa...

Facebook-kavereita - pientä muistelua - kyllä...

Facebook-kavereita - pientä muistelua - kyllä... Aamun lehdet - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - haettuani kadunvarren postilaatikosta ja niitä aamukahvittelun yhteydessä selattuani totesin, että taas on kaksi entistä Facebook-kaveria siirtynyt ajasta iäisyyteen. Samalla kuolinilmoitusaukeamalla olivat Esa Pekkala ja Pertti Telkki. Näistä Esan tulin tuntemaan työni kautta. Kävimme usein oppilaiden kanssa tutustumassa kierrätyksen saloihin. Olimme aina erittäin tyytyväisiä saamaamme tietoiskuun. Viimeisin ryhmätapaaminen oli, kun Länsi-Pohjan Insinöörit ry tutustui Esan Vilmilän yksikköön - erinomaisen asiallinen, valaiseva ja mukava käynti... Pertti oli eräänlainen hyvänpäivän tuttu. Ensimmäistä kertaa muistaakseni tapasin hänet City-Kulman - Keijo ja Leena Salosen kahviossa. Ensivaikutelma oli mielenkiintoinen: Vai että tällainen kirkkoherra Kemissä. Oikeastaan viimeinen face-to-face-tapaaminen oli Kemin kirkkoherranvirastossa kauan sitten. Kävimme - minä ja kivialan ammattilainen Kai Urpunen - esittelemässä erästä ideaani, jonka työnimi oli BRIGHT BOX. Kimmokkeen idealleni sain vaimoni kanssa tekemällämme ensimmäisellä Inter Rail-matkalla Irlannin Galway`ssa vuonna 2000. Idea liittyi tosiasiaan miten vähän nykyiset hautakivet kertovat haudatuista henkilöistä. Elämme nykyään informaatiotulvassa, joskus jopa informaatioähkyssä. Hautausmaalla on sen sijaan eräänlainen informaatiovaje. Idea on tälläkin hetkellä ajankohtainen. Nyt jos koskaan, kun tietotekniikka on mennyt harppauksin eteenpäin ja menee edelleen. Arvelen, että Esa ja Pertti eivät pane pahaksi tällaista kevytmuistelua. Rauha heidän sieluilleen...

Kaiken maailman juttuja - vai niin...

Kaiken maailman juttuja - vai niin... Minulta aina silloin tällöin kysytään:"Onko sinun pakko kirjoittaa kaiken maailman juttuja?" "Miten niin kaiken maailman juttuja?" kysyn puolestani ja yritän selittää, että kommentointini ja kirjoitusteni aihepiiri on ollut viime vuosina varsin rajallinen. Viimeisen vuoden aikana se on ollut jotakuinkin seuraava: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan/Ukrainan puolustustaistelu, Suomen ja Ruotsin liittyminen Nato-hakemukset/liittyminen Natoon, Kemin selviytymistaistelu talouskurjimuksesta, Metsä Fibren biotuotetehdas, Veitsiluodon saaren uusi nousu, Selkäsaariasiat, kotipihatouhut ja onkijutut. Mielestäni nuo eivät ole "kaiken maailman asioita". Toki spontaanisti saatan intoutua kirjoittamaan/lainaamaan tekstejä eri tietolähteistä em. aihepiirien ulkopuoleltakin. Yksi asia olisi pitää kestoaiheena: Kirottu, kirottu, kirottu Koronavirus-ongelma. Ongelma ei ole ohi. Luin hetki sitten, että ensi viikonvaihteen Kemin Satama Open tapahtuma on loppuunmyyty. Väkeä on liikkeellä kylki kyljessä. Toivottavasti Koronaviruksen muunnokset eivät pääse valloilleen...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani oli aistittavissa pilvisen loppukesän/alkusyksyn päivän tulo. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin varmuuden vuoksi päärakennuksen takkapesään "saaripuita". Vaimoni kävi Pikkupuolelle pistämässä takkaan tulet - hyvä niin. Oikeastaan tänään ei ole mitään havillista tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin iltapäivällä tutulla vesialueella ongella. Tutut olivat kalastuskuviotkin eli tuttua ekokalastusta. Tuttu lokkikin tuli touhujani seuraamaan - hetkeksi aikaa. Lokin häipyessä omille teilleen minun olisi pitänyt ymmärtää, että nyt ei kala liiku. Yksinkertaisesti taas aivan liian kaunis ilma kalastukseen. Niin se oli. Toki pieniä ahvenia tuli, joista pienimmän operoin suikaleiksi. Eivät olleet isot ahvenet liikkeellä. Erilaisia vesikulkupelejä oli sen sijaan liikkeellä aika paljon... Tuo ongella istuminen on siitä hyvä, että ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin mahdollista kalasaalista. Jos kalaa ei ala tulla, niin kyllähän se mietityttää, onko tässä järjen häivää. Onneksi viimeksi mainittu menee yleensä aika nopeasti ohi... Tein päivän hyvä työn: Päästin isosta ämpäristä kaikki pikkuahvenet takaisin mereen. Sain ne ylös tänään siististi, ehjinä. Yksi hyvä puoli tämänkertaisessa kalastusreissussa oli, ei tarvinnut kotona kaloja käsitellä.

Se on jo elokuu - kyllä...

Se on jo elokuu - kyllä... Suomi on heinäkuun "kiinni", elokuussa ihmiset palailevat lomiltaan/siirtyvät etänä työn ääreen, koulut alkavat, kuntapäätännässä kokoukset käynnistyvät, jne. ... Meillä täällä Kemin Haukkarin Kainuunkadulla oli aikainen herätys. Nuorilla kesävieraillamme oli aamupala, jonka jälkeen Timo vei heidät Kemin rautatieasemalle, matka kotiin etelään alkoi. Oulussa kuulemma junanvaihto. Aamulehteä hakiessani aistin kauniin, lämpimän loppukesän/alkusyksyn päivän olevan tulollaan. Sääennustetta katsellessani mietiskelen iltapäivän kalastuspistäytymistä Selkäsaaren pohjoispäädyn vesillä. Katsotaan nyt sitten, miten asia kehittyy...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamu- ja päivätoimien jälkeen olemme kohtapuolin tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Matkaan lähtevät minun ja vaimoni lisäksi nuoret kesävieraamme Anna ja Frej. Timo lähti kerrostalonaapurimme Kajosmäen Esan kanssa "aarteita" etsimään metallipaljastimilla jostakin lähimaastosta. Hahtisaareen on tällä keralla siirryttävä kahdella autolla, sillä kesäautomme henkilölukumäärä on rajallinen - kolme... Illalla on lähes pakko katsoa naisten MM-jalkapalloilun loppuottelu. Joko suoraan tai Ylen Areenasta. Lievä ennakkosuosikki taitaa olla kotijoukkue Englanti, mutta Saksa antanee kovan vastuksen...

Schindlerin lista draamaelokuva koskettaa - toistamiseen, aina...

Schindlerin lista draamaelokuva koskettaa - toistamiseen, aina... Olemme ties kuinka monta kertaa katsoneet em. elokuvan - viimeksi eilen. Kyllä se koskettaa, "kolahtaa". Tulee miettineeksi, miksi maailmassa näyttää vaikuttavan - aina - jotakin kansaa, etnistä ryhmää, toisinajattelevia, tms. kohtaan vainoaminen. Silmitön viha... Elokuvan loppupupuolella, viimeisillä minuuteilla elokuvan päähenkilö liikuttuneena pohdiskelee: Hänen olisi ollut mahdollisuus pelastaa ihmisiä vielä enemmän, edes yhden enemmän. Pätkä Wikipediatekstiä: Schindlerin lista (engl. Schindler’s List) on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Steven Spielbergin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva. Elokuva perustuu Thomas Keneallyn romaaniin Schindlerin lista (Schindler’s Ark, myöhemmin Schindler’s List). Elokuvan pääosia näyttelevät Liam Neeson, Ben Kingsley ja Ralph Fiennes. Schindlerin lista seuraa juutalaisten jatkuvasti heikentyvää asemaa Puolassa holokaustin aikana, kodeistaan karkoituksesta aina Auschwitzin teloituksiin asti, noudattaen erittäin tarkasti tapahtumien todellista kulkua. Elokuva kertoo saksalaisesta yrittäjästä, Oskar Schindleristä, joka pelasti yli tuhannen puolanjuutalaisen hengen holokaustissa toisen maailmansodan aikana. Elokuvan nimi viittaa listaan, jossa oli niiden juutalaisten nimet, jotka Schindler otti töihin tehtaaseensa. Elokuva on lähes kokonaan mustavalkoinen. Vain esi- ja loppunäytös, pikkutytön punainen takki ja kynttilänliekki ovat värillisiä. Schindlerin listaa pidetään yleisesti Spielbergin siihenastisen uran parhaimpana elokuvana, josta hän myös sai parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon. Teos poikkeaa kaikista hänen aikaisemmista töistään. Monet epäilivätkin Spielbergin kykyä käsitellä näin vakavaa ja arkaluontoista aihetta, kun hän ilmoitti tekevänsä Schindlerin listan. Elokuva oli kuitenkin arvostelumenestys. Claude Lanzmann, joka ohjasi holokaustista kertovan Shoah -dokumentin 1985, oli kuitenkin päinvastaista mieltä. Hänen mielestään elokuva oli ”hyväntuulista viihdettä 1900-luvun pahimmasta rikoksesta”. Yhdysvalloissa Schindlerin lista on erityisen arvostettu ja siellä sitä pidetään Spielbergin mestariteoksena ja yhtenä parhaimmista yhdysvaltalaisista holokaustielokuvista. Allmovien kriitikko piti sitä jopa elokuvahistorian merkkipaaluna. Yhdysvalloissa elokuvaa käytetään usein opetusvälineenä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olemme katselleet Yle Areenasta 2- osaisen dokumentin. Lähes täysin tuntemattoman Vladimir Putinin nousu Venäjän presidentiksi vuosituhannen vaihteessa ei ollut sattumaa. Kaksiosaisen dokumentin avauksessa palataan Neuvostoliiton viimeisiin vuosiin ja Venäjän myrskyisälle 90-luvulle tutkimaan niitä syitä, jotka lopulta tekivät keskinkertaisesta KGB-agentista yhden maailman mahtavimmista miehistä. Toisessa osassa siirryttiin aivan nykypäiviin. Erinomainen kuvaus tämän hetken maailman ykköshylkiöstä, kansanmurhaajasta, sotarikollisesta, joka on viimeiset 20 vuotta tapattanut monia oman maan kansalaisiaan kotimaassa ja ulkomaillakin. Hänen kätensä ovat kyynärpäitä myöten veressä. Hän todennäköisesti alkaa vähitellen itsekin ymmärtää, että se oli sitten tässä. Arvelen hänen pelkäävän lähestyvää loppuaan kuollakseen...

Kesävieraita pääkaupunkiseudulta - kyllä...

Kesävieraita pääkaupunkiseudulta - kyllä... Eilen illansuussa tulivat vieraamme - Timo, Anna ja Frej - kävivät taloksi. Tänään lähdemme käväisemään Haaparannalla ympärivuotisautollamme ilmeisesti matkakoostumuksella minä, vaimoni, Anna ja Frej. Todennäköisesti tänään esittelemme vieraillemme samalla reissulla alustavasti kaupunkiamme... Tästä viikonloppu käynnistyy.

Se on taa perjantai - kyllä...

Se on taa perjantai - kyllä... Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut, miten nopeasti viikot vilahtavat. Tämäkin viikko. Perinteisten aamutoimien jälkeen intouduin paistamaan esipaistettuja Pirkka-vehnäpullia - 14 kpl. Päärakennuksessamme on huumaava pullan tuoksu - hetken aikaa. Vilkaisin hetki sitten Paavo Väyrysen tämän päivän blogikirjoitusta: Yllyttivätkö Yhdysvallat ja Ukraina Venäjää hyökkäämään? Hän toteaa alussa: "Olen kirjoittanut keväästä lähtien runsaasti blogeja sekä Ukrainan sodasta että Suomen Nato-jäsenyydestä. Nämä kaksi ovat liittyneet toisiinsa." Mielenkiintoinen teksti, jonka loppupuolella hän toteaa, että Suomessa vallitsee sotapropaganda. Hän toteaa lisäksi:" On kauhistuttavaa, millainen joukkohysteria on Suomessa saatu aikaan Ukrainan-sodasta, ja sodan todellinen syy, NATOn laajentuminen, näyttää unohtuneen totaalisesti niin poliitikoilta kuin medialta." On murheellista todeta, miten yksi Suomen kokeneimmista poliitikoista sinnittelee omia ajatuksiaan toistellen ja tavallaan syyllistäen kaikki muut. Edelleen odotan hetkeä, jolloin hän tuomistsee Venäjän nykyhallinnon, viime kädessä Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukrainan hyökkäyssodan. Nato-asiassa en enää jaksa odottaa Suomen ja Ruotsin osalta hänen myöntävän asian oikeutusta... Niin ja hiukan mukavampiin asioihin: Helsingin Vuosaaresta, Aurinkorannalta on aamulla lähtenyt auto liikkeelle kohti pohjoista. Saamme muutamaksi päiväksi kesävieraita: Timo, Anna ja Frej - tervetuloa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä tienvarren postilaatikosta hakiessani aistin viileän pohjoistuulen puhaltelevan ja lämpötila rapiat 10 astetta. Eiköhän tuo lämpötila hiukan nouse päivän mittaan. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin kuitenkin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään näyttää olevan pihapäivä. Voi olla, että intoudun pätkän orapihlaja-aidastakin siistimään ja nurmikoita ajamaan. Vaimoni hoitaa trimmeriasioita ja kivi-istutuksia. Aamun lehteä lukiessani kävi mielessä sanonta: Elää ajassa. Se on taitolaji. Lyhyesti ja kansanomaisesti: Ei märehtiä/haikailla menneitä eikä murehtia/pelätä tulevia aikoja. Elää juuri nyt tätä hetkeä täysillä, sivistyneesti, se on viisautta...