Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin koivuklapit päärakennuksen takkapesään. Vaimoni käy hakemassa Veeran keskustasta päivällä lukiolta, Veeralla on ollut ylioppilaskirjoitusten äidinkielen osuus. Hänellä alkaa olla kirjoitusurakka kohta tehtynä. Juuri kun eilen pääsin kirjoittamasta, että tällä viikolla ei ole mitään kummempaa, niin johan alkoi ilmaantua: Huomenna keskiviikkona Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa klo 14 alkaen kaupunginvaltuuston info-/koulutusseminaari ja ylihuomenna torstaina ympäristölautakunnan alaisen lupajaoston kokous Kemin kaupungintalon valtuustosalissa klo 14 alkaen. Olen molemmissa paikalla varajäsenen roolissa - hyvä niin... Tänään seurailen maailmanpolitiikkaa > Ukrainassa Venäjän järjetöntä, raakaa, siviilikohteita raunioittavaa hyökkäyssotaa. Sotaa, josta Venäjä ei voi selviytyä voittajana. Venäläisjoukoilla alkaa olla hätää myydä saakka. Nykyjohtoisesta Venäjästä on tullut kansainvälinen hylkiövaltio, jonka talous romahtaa. Totaalisesti epäluotettava yhteistyökumppani. Toivottavasti Ukrainaan saadaan kuitenkin pikapuolin tulitauko ja rauha, jonka kanssa kaikki osapuolet voivat jollakin tavalla jatkossa elää...

Uusi maaliskuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi maaliskuun viikko käynnistyi - kyllä... Pöytäkalenteri on aivan tyhjä paitsi lauantaina pistäytyminen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n perhetapahtumaan Kemin Lumilinnalla. Sähköpostiin näytti tulleen vielä yhdistykseltä muistutusviesti asiasta "Matti ja Maija Myöhäisille". Vielä tänään maanantaina ehtii ilmoittautua. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulen päärakennuksen takkapesään. Vaimoni lähti hetki sitten käväisemään kaupoilla. Minulla on havillista aikaa vilkaista, mitä maailmalla on tapahtunut. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan hallitsee mediatapahtumia. Tänään Ukrainan ja Venäjän välillä käydään neljännet neuvottelut Ukrainan ja Valko-Venäjän rajan tuntumassa. Mediatietojen mukaan olisi odotettavissa jotain edistymistä. Saattaa olla perinteistä venäläistä maskirovkaa. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis aurinkoinen kevätaamu. Nyt on hiihtäjän hyvä hiihdellä. Perinteisten aamutoimien jälkeen puut päärakennuksen takkapesään ja tuttuakin tutumpi puuhuolto-operaatio puu- ja varastokatoksesta. Korillinen koivuklapeja lämpenemään sisälle. Eilen intouduin luomaan lumet päärakennuksen terassilta ja siirtämään puutarhakalusteet "kesäasentoon". Tämä sunnuntaipäivä taitaa mennä oleskellessa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoiminen jälkeen tietokoneen avattuani Ukraina lävähtää näyttöruudulle. Venäjän yli kaksi viikkoa sitten käynnistämä raaka, järjetön hyökkäyssota etenee. Loppua ei ole näköpiirissä. Murheellisinta asiassa on se, että Venäjä syyllistyy systemaattisesti siviilikohteiden pommittamiseen, tuhoamiseen. Venäjästä on tullut kiistatta sotarikollinen. Hylkiövaltio, jolle ei löydy ymmärtäjiä kohta lainkaan. Ukrainasta on toistaiseksi poistunut pakolaisina yli 2 miljoonaa ihmistä, kukaties toinen mokoma vielä lisää ennen kuin sota saadaan loppumaan. Tätä sotaa Venäjä ei voi voittaa. Ainoa hyvä puoli tässä murheellisessa asiassa on se, että Suomi ja Ruotsi ovat suuntautumassa yhä selkeämmin NATO:n jäseniksi - aikanaan...

Maailman kaaospohdiskelua ennen ja nyt...

Maailman kaaospohdiskelua ennen ja nyt... Olen syntynyt Kemissä 20.09.1944, hetkellä, jolloin toisen maailmansodan osalta Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota loppui ja rauhansopimus maiden välillä allekirjoitettiin. Olen elänyt mielestäni hyvän, huolettoman lapsuuden - nuoruudenkin. Aikuisiässä - perheellisenä elämänprioriteetit olivat jotakuinkin kohdallaan. Maailmanpolitiikasta en ole erityisen kiinnostunut aikaisemmin ollut, lukuun ottamatta, että kirjoittelin muun muassa Lähi-Idän jatkuvista kahinoista useinkin yleisönosastoille paikallislehtiin. Jollakin tavalla minua ärsytti se, että jatkuvasti pulpahti uusia eri ryhmittymien välisiä kahinoita eikä niitä saatu rauhoitetuiksi. Asiaa pohdiskeltuani löysin mielestäni toteuttamiskelpoisen ratkaisumallin... Ratkaisumalli perustui voimakkaan YK:n olemassaoloon. Valitettavasti se YK:n osalta oli harhakuva, utopiaa, koska tällä hetkellä turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat pystyvät kirotulla veto-oikeudella mitätöimään, vesittämään hyvätkin päätökset. Niin tuo taannoinen ratkaisumalli - vapaasti muisteltuna - sisälsi muun muassa seuraavat elementit: + mikäli joidenkin maiden kesken oli syntymässä levottomuuksia/syntyi sotatila - voimakas YK määräsi lopettamaan sotatoimet välittömästi + mikäli sotatoimia ei lopetettu - voimakas YK antoi aikaa kuukauden vielä "lisäaikaa" sovinnon saamiseksi/rauhan palauttamiseksi + mikäli sotatoimia ei edellisestä lisäajasta huolimatta lopetettu - voimakas YK lähettää rauhanturvaajat rajoille ja lopettaa sotatoimet voimatoimin + mikäli em. YK-rauhoitusoperaation jälkeen sotatoimet puhkeavat uudestaan - voimakas YK määrää em. osapuolten siviiliväestön evakoitavaksi ja/tai halukkaat voivat poistua turvallisesti maista naapurivaltioihin + mikäli tämänkään jälkeen uudestaan puhjenneet sotatoimet eivät lopu - voimakas YK tuhoaa kaikki sotilasalueet/-kalustot perinteisillä pommitusmenetelmillä - "ei kiveä kiven päälle" - tasolle Niin - joku ratkaisuelementti tästä nyt puuttuu. Kyllä - ensimmäisenä taisi olla, että kansa, valveutuneet, ajattelevat, sivistyneet kansalaiset eliminoivat änkyräjohtajat, narsistiset sotahullut psykopaatit parhaaksi valitsemallaan menetelmällä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen seurannut Venäjän tällä hetkellä vallan kahvassa olevan presidentin edesottamuksia vuodesta 2014 lähtien erityisen tarkkaan. Tietoni, näkemykseni perustuvat lähinnä eri medialähteisiin sekä kyseisen henkilön kehonkieleen, joka on armottoman paljastava. Tällä foorumilla taannoin kävin erään kaverini kanssa mielipiteiden vaihtoa aiheesta: Pelkääkö Putin? Kaverini mielestä ei mutta minun näkemykseni oli ja on edelleen, että kyllä pelkää. Tällä hetkellä arvelen hänen pelkäävään kuollakseen. Miksi? Hän entisestäänkin yksinäisempi, hänellä ei ole tosi kavereita kuin yhden käden sormin laskettavat. Hän on entisestäänkin vainoharhaisempi, sillä hän on aivan viime aikoina havainnut, että lähipiiri valehtelee hänelle estottomasti murheellisen Ukrainan sotaretken tuloksista. Hän miettii kuumeisesti hetkeä, jolloin kaikista tiedottamiseen liittyvistä tiukoista sotalaista huolimatta kansa saa tietää totuuden Ukrainan hyökkäyksestä ja hävityksestä. Kansa saa tietää tuhansien kukaties kymmenien tuhansien ruumiiden saapuessa takaisin kotiin haudattaviksi. Surevat äidit eivät ole enää silloin hiljaa. Hänestä on tullut kiistatta sotarikollinen. Hän pelkää hetkeä, jolloin raharikkaat oligarkit hylkäävät hänet lännen asettamien pakotteiden alkaessa purra kunnolla Venäjän talouden romahtaessa.

Kertaus on opintojen äiti, väitetään...

Kertaus on opintojen äiti, väitetään... Maailmassa ja nimenomaan Euroopassa sotilaallinen tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2014 Venäjän vallattua Krimin niemimaan Ukrainalta "pienten tunnuksettomien vihreiden miesten" = Venäjän erikoisjoukkojen avulla. Lisäksi Venäjä aloitti Itä Ukrainassa separatistien, kapinallisten tukemisen eli käytännössä Itä-Ukrainan sodan. Venäjä väitti valheellisesti pitkään ei-olevansa sodan osapuoli. Länsimaat suhtautuivat edellä mainittuihin tapahtumiin löperösti. YK on ollut vuosikymmeniä voimaton nimenomaan turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuden vuoksi. Venäjän disinformaatio on ollut tehokasta. Patologiset valehtelijat > Zahahova, Peskov, Lavrov ja viime kädessä Putin ovat suoltaneet valetta valeiden perään, jota - murheellista kyllä venäläisten lisäksi - monet lännessäkin ovat uskoneet. Näihin päiviin saakka... Venäjän presidentti ja hänen lähipiirinsä ovat kulkeneet viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana sodasta sotaan. Ukrainassa torstaina 24.02.2022 käynnistetty sota valheellisten väittämien perusteella on viimeinen näytös, joka on kestänyt toistaiseksi jo kaksi viikkoa. Olen seurannut kyseistä sotaa aika tarkasti eri tietolähteistä. Sodasta ei tullut Putinin paraatimarssia Kiovaan, vaan Ukrainan kansan vastarinta on yllättänyt hyökkääjät. Venäjä on syyllistynyt systemaattisiin sotarikoksiin. Maailman tämän hetken suurinta sotarikollista tuskin saadaan Haagiin tuomittavaksi. Venäjän armeijan kalustoa on tuhottu valtavasti Ukrainan maaperällä, tuhansia, kukaties jo sodan tässä vaiheessa yli 10000 venäläissotilasta, pääasiassa nuoria varusmiehiä on saanut surmansa kukaties toinen mokoma on otettu vangeiksi. Valheiden ilmapiiri on Venäjällä kammottava: Kansa ei saa tietää totuutta hyökkäyssodasta, asevelvolliset ovat olleet menossa "harjoituksiin", sotakalustoon tarkoitetuista valtion rahoista osa on mennyt luksusjahteihin veroparatiiseihin, jne. ... Tällä hetkellä näyttää siltä, että valehtelun kohteena on erityisesti Venäjän presidentti Vladimir Putin. Hän ei saa oikeaa faktatietoa, mitä Ukrainassa tapahtuu. Hän ilmeisesti seuraa bunkkeristaan vain valtion propagandakanavia televisiosta. Sitä saa, mitä tilaa. Olen usein kirjoittanut, että nykymaailmassa mitään tietoa ei voi pimittää. Ei Venäjälläkään. Mutta - onhan tässä jotain myönteistäkin. Länsimaat ovat ryhdistäytyneet, ovat ainakin tällä hetkellä erittäin yhtenäisiä. Suomi ja Ruotsi ovat suuntautumassa NATO:n jäseniksi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien: Klapit päärakennuksen takkapesään ja puuhuoltoa - jälkeen lähden pihalle fiilistelemään vähäisten pakkaslumien kanssa lumikolalla. Oikeastaan tänään ei muuta kuin mediaseurantaa eri lähteistä murheellisesta ja järjettömästä Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Toivottavasti jotain järjen pilkahduksia tulee näyttöruudulle...

Kemin Selkäsaaressa tänään - kyllä...

Kemin Selkäsaaressa tänään - kyllä... Päätimme aamulla lähteä käväisemään saarimökillä. Köpöttelimme sisäsatamasta Selkäsaaren pohjoisrantaan latu-uraa pitkin. Latukone tuli meitä vastaan ja ehti vielä meidän ohittaakin uudestaan saareen mennessään. Kyllä noita latuja kelpaa hiihtäjän hiihdellä. Me kävelimme mökille moottorikelkalla tasoitettua polkua pitkin. Mökillä tutut kuviot: Vaimoni sytytti tuvan uuniin tulet, minä kävin terassit vähistä lumista lapioimassa puhtaaksi. Tuvan ikkunasta katselin metsänreunaan, josko lähtisin lumikenkäkävelylle halailemaan suuria kuusia. Luovuin kuitenkin ajatuksesta. Tänä talvena ei taida hankikelejä olla lainkaan. Unto Kärjen iso kaivinkone - Åkerman - oli edelleen parkissa RT-tontin kulmassa odottaen mahdollista/todennäköistä pienurakkaa Pohjoisselkäsaarenpolun raivaamiseksi/tasoittamiseksi. Kevytaterioinnin ja kahvittelun jälkeen lähdimme kotimatkalle tuloreittiä pitkin. Totesimme, että tällainen käynti on 75+ - ikäisille ihan nokko. Pohdiskelimme, jospa ensi kesänä yli yön käyntejä olisi aikaisempia kesiä runsaammin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin hetki sitten - selailtuani printtaamiani A4-papereita - SELKÄSAARI-YHDISTYS ry:n vuosikokousaineistoja. Taannoin sähköpostiin saamani tiedon mukaan yhdistyksen vuosikokous on maanantaina 28.03.2022 klo 18 alkaen Pruntsilla Kauppakatu 26-28 Kemissä. Vuodelle 2022 hallituksen esittämässä toimintasuunnitelmassa todetaan muun muassa: Yhdistys aloittaa Pohjoisselkäsaarenpolun rakentamisen maastoon ja jatkaa yhteistyössä Kemin kaupungin kanssa polun merkkaamista siitä, mihin asti se merkattiin kesällä 2021. Tuota oli mukava lukea. Arvelen vuosikokousedustajien vahvistavan hallituksen esityksen...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehden haettuani ja avattuani - Venäjän järjetön sota Ukrainaan syöksyi silmilleni. Tietokoneen ääreen istahdettuani, murheellisia sotavideoita katseltuani kertasin tapahtumia - tähän astisia tapahtumia - pöytäkalenteristani. Tällä hetkellä vallan kahvassa oleva Venäjän presidentti Vladimir Putin piti maanantaina 21.02.2022 puheen, jossa hän ilmoitti Itä-Ukrainan separatisti-/kapinallisalueiden tunnustamisen. Torstaina 24.02.2022 Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan. Venäjä aliarvioi Ukrainan puolustuskyvyn pahanpäiväisesti. Maailma on tuominnut Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Venäjästä on tulossa "uusi Pohjois-Korea". Venäläisten on lähes mahdoton saada faktatietoa Ukrainan sodasta. Kuitenkin sotaa vastustavien mielenosoitukset lisääntyvät. Ihmisten pako Venäjältä kiihtyy. Ukrainaan virtaa ulkomailta ukrainalaisia puolustamaan maataan. Tänään maanantaina 07.03.2022 käydään kolmannet neuvottelut Venäjän ja Ukrainan välillä Valko-Venäjän rajan tuntumassa. Tuskin mitään merkittävää edistymistä on odotettavissa. Seurataan tilannetta.

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis, aurinkoinen maaliskuun alkupuolen pakkasaamu täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadulla. Ajatukset ovat Ukrainassa, jossa on meneillään Venäjän armeijan raaka hyökkäys suvereenin valtion rajojen sisäpuolelle. Pääkaupunki Kiova on uhattuna. Ukrainalaiset puolustava isänmaansa ohessa länsimaista demokratiaa. Tämä sota tulee kalliiksi Venäjälle. Heillä on kansainvälisen yhteisön täydellisesti hylkäämä hylkiö-presidentti, johon luottamus on lopullisesti romahtanut. Hänen on annettu patologisen valehtlijan elkein hämätä maailmaa vuodesta 2014 lähtien. Kuinka kauan hänen annetaan päällepäsmäröidä. Itselläni on tunne/toive, että tämä on hänelle lopun alkua... Seurataan tilannetta. Suomi ja suomalaiset ovat vihdoinkin heräämässä "Ruususen unestaan" arvaamattoman itänaapurin suhteen.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin jotakuinkin viikko sitten seuraavaa: Hmmmmm - vai niin - siitä on jo aika pitkä aika, kun kirjoitin, että nyt Venäjä/Putin iski kirveensä kiveen ja saa ansaitsemansa maailman tuomion ja hymy kyllä hyytyy. Se tulee huomenna helmikuun viimeisenä päivänä eli 28.02.2022. Maailman talouspakotteet iskevät huomenna rajusti. Ne koskettavat jokaista, toistan jokaista venäläistä. Suurin osa venäläisestä älymystöstä/tutkijat ja kulttuurivaikuttajista ovat tuominneet valheellisen sotaretken Ukrainaan. Hylkäävätkö oligarkit tämän pikkumiehen vai käynnistyykö todellinen kansannousu? Se nähdään lähipäivinä/lähiviikkoina. Järjetön sotaretki Ukrainaan tuomitaan kohta - toivottavasti - myös Venäjällä. Ukrainalaiset ovat päättäneet puolustaa lujasti isänmaataan ja eurooppalaista demokratiaa - hyvä niin... Niin - erityisesti olen tänään henkilökohtaisesti tyytyväinen Suomen ja Ruotsikin viime päivien tapahtumiin. Mielipiteet NATO-asiasta alkavat ohjautua oikeille urille. Niin kuin olen usein kirjoittanut, minusta tuli NATO-uskovainen kertalaakista vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitettua sodan Itä-Ukrainassa. Perinteinen venäläinen maskirovka eli hämäys, harhautus on saamassa maailman tuomion.

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen kertasin ajatuksissani viime yönä Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön infotilaisuutta. Hänen keskustelunsa USA:n presidentin Joe Bidenin kanssa olivat olleet asiallisen erinomaiset, joista saamme varmaan kuulla lisää tänään. Mielenkiintoisen mausteen asialle antoi se, että he soittivat kesken neuvottelujen Ruotsin pääministerille... Tämä lauantaipäivä 05.03.2022 kannattaa muistaa. Nyt alkaa tapahtua - vihdoinkin. Seurataan tilannetta.

"Mitä mieltä sinä olet Suomen liittymisestä Natoon? minulta taannoin kysyttiin...

"Mitä mieltä sinä olet Suomen liittymisestä Natoon? minulta taannoin kysyttiin... Kysyjä oli iäkkäänpuoleinen henkilö, joka ei käytä nettiä eikä sähköpostia ja joka silloin tällöin kaipailee tekstejäni paikallislehtiin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt hän on kauan sitten ollut voimakkaasti kallellaan Neuvostoliittoon, ilmeisesti nyky-Venäjäänkin. Kerroin hänelle lyhyen kaavan mukaan, että vuosi 2014 muutti minun asennoitumiseni Natoon, kun Venäjä valloitti Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitti Itä-Ukrainassa sodan/kapinallisten tukemisen. Vuodesta 2014 lähtien olen avoimesti tuonut oman myönteisen kantani Natoon esiin. On minua muistutettu Paasikivi-Kekkosen linjasta, puolueettomuudesta/liittoutumattomuudesta, jne. - ne ovat mielestäni historian havinaa, jotka pitäisi poisoppia. Toki ongelmallinen on tuo itärajamme ja tämän hetken vallanpitäjät Venäjällä. Natoon liittymisellä mielestäni alkaa olla kiire. Siitä on osoituksena muun muassa tällä hetkellä meneillään oleva Venäjän raaka hyökkäys Ukrainassa. Se on mielestäni sota, jota Venäjä ei voi voittaa...

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta - kyllä...

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttuja touhuja - klapeja päärakennuksen takkapesään, korillinen puita sisälle, tulet Pikkupuolen takkapesään, lattialämmön alentaminen, jne. ... Pikkupuolelta pois tullessani havaitsin ison pihakoivun linnunpöntön läheisyydessä kaksi tiaista. Siinä ne visersivät aivan kuin ilmoittaakseen: Täällä ollaan - hyvä niin. Onpahan taas mielenkiintoista seurata, alkavatko pesänrakentamispuuhiin. Jos alkavat niin ainakin siltä osin elämä jatkuu entisellään...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään, mitäpä muuta. Lähden kohta pihalle - tekemään sellaista, johon voin itse vaikuttaa - luomaan lumia kesäautomme ympäriltä. Miksi? Osittain siksi, että saan hyötyliikuntaa ja saan samalla valmistella auton käyttöön ottoa. Voi olla, että pihalla ollessani samalla valmistelen moottorikelkalle säilytyspaikkaa... Siinäpä sitä 75+ -ikäiselle on työntynkää ihan nokko tälle päivälle.

Vuosi sitten tällaista - kyllä...

Vuosi sitten tällaista - kyllä... Facebook muistutti minua vuoden takaisesta tekstistäni. En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta/kuuntelematta, kun kaksi jo keski-iän saavuttanutta mieshenkilöä keskusteli kokouksista ja ajan käytöstä. Oikeastaan ajan riittämättömyydestä... Ilmeisesti alunpitäen oli puhe kuntapäättäjäksi ryhtymisestä. He eivät olleet paikkakuntalaisia, saattoivat olla ohi kulkevia talvilomalaisia... "Ei minulla ole aikaa tyhjänpäiväisiin kokouksiin!" totesi rehvakkaasti retkeilyasuinen mies lappaessaan ostoksia kassahihnalle. "Miten niin tyhjänpäiväisiin? Tarkoitatko, että kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, eri lautakuntien, kaupungin omistamien yritysten, kuntayhtymien, jne. kokoukset ovat tyhjänpäiväisiä?" ääntä korottaen toinen miehistä totesi. Arvelin henkilön vahvasti sympatiseeraavaan kunnallista päätöksentekoprosessia. Myöhäisemmässä vaiheessa selvisikin, että kyseinen henkilö oli ensimmäistä kertaa lähdössä kuntavaaliehdokkaaksi. "No ehkä ei aivan tyhjänpäiväisiä, mutta ei minulla ole aikaa sellaiseen enkä minä siellä voi vaikuttaa mihinkään." totesi aikapulasta kärsivä liikemies. "No sinä jos kuka voit vaikuttaa. Onhan sinulla pitkä kokemus yritysmaailmasta ja tiedät talousasioista kohta enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuo ajankäyttö. Sinulla on aikaa rotareihin vai oliko se leijoniin, reserviupseereihin, kulttuurisäätiöön, kaupunkiyhdistykseen, metsästysporukoihin, kalastusporukoihin, karavaanareihin, uimaseuraan, puulaakipalloiluun, taidepiireihin, purjehdusseuraan, jne. mitä vielä. Sinulla on kymmeniä kokouksia oman työsi lisäksi." totesi toinen miehistä ja lisäsi: "Niin ja tuo kuntapäättäjänä oleminen ei vaadi kuin muutaman tunnin kuukausitasolla. Se aika sinultakin kyllä liikenee yhteisten asioiden hoitamiseen." Miehet lähtivät täysiä ostoskärryjä työntän ulko-oven suuntaan.

Ihmisen kuolema pysäyttää - aina...

Ihmisen kuolema pysäyttää - aina... Luin tänään paikallisista ilmaisjakelulehdistä Simon seurankunnan sivulta: Eino Kalevi Kukkulan kuolinilmoituksen. Kalevi oli kuollut 80-vuotiaana. Tutustuin Kaleviin ensimmäisen kerran 1980-luvun alkupuolella. Olin tuntiopettajana - oman ammattikouluvirkani ohessa - silloisessa Kemin teknillisessä oppilaitoksessa. Kalevi oli päättänyt "vanhoilla päivillä" opiskella insinööriksi. Hän valmistui sittemmin koneinsinööriksi. Myöhemmin hän oli Kemin ammattikoulussa tuntiopettajana metallipuolella. Olin Kalevin kanssa tekemisissä myös Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa. Hän oli yhdistyksen rahastonhoitajana pitkän tovin ja armoitettu "työmyyrä", järjestelijä. Kalevi oli ollut jo vuosia pois edellä mainitun yhdistyksen toiminnasta, kun eräässä yleisessä kokouksessa ehdotin häntä yhdistyksen kunniajäseneksi, se hyväksyttiin yksimielisesti. Muistaakseni samassa yhteydessä hyväksyttiin kaksi muutakin henkilöä kunniajäseniksi. Siinä vaiheessa kunniajäseniä oli kuusi, joista tällä hetkellä on elossa kolme henkilöä. Henkilökohtaisesti minulla on Kalevista mukavat muistot. Minulla on tunne, että hän ei elämänsä aikana saanut ansaitsemaansa arvostusta. Näin se elämä raadollisuudessaan usein menee...

Mitä tänään tähän asti...

Ajattelin pitää tänään lepopäivän kirjoittamisesta. No sen verran kuitenkin, että päätimme aurinkoisena keskiviikkoaamuna lähteä kahvittelemaan Selkäsaaren saarimökkimme niin sanotulle Siniselle terassille. Ajelimme Kemin sisäsatamaan Prisman kautta: Makkaraa, leivonnaisia ja valkoviinipullo - kyllä. Mökille päästyämme aurinko meni pilveen, joten otin urakaksi luoda ison pihaterassin puhtaaksi lumista. Pohdiskelimme aterioinnin lomassa, josko tulee enää talvella/keväällä edes käytyä mökillä, kun nuo sääolosuhteet ovat oikukkaat. Todennäköisesti emme lähde moottorikelkalla ainakaan liikkeelle, mikäli ei tule kunnon pakkasia. Pois räntäsateessa kävellessämme näimme sisäsataman rannan tuntumassa upottavanmärkiä moottorikelkkojen jälkiä... Voi olla, että kuivaharjoittelemme moottorikelkalla kotipihalla ja ajamme sen siirtolavojen päälle odottamaan peitettynä parempia aikoja = ensi talvea.