Mitä tänään tähän asti...

Pitkään ja hyvin nukutun yön jälkeen aamulehteä hakiessani totesin, että kohtapuolin on hyötyliikuntaa edessä, nuoskalunta oli tuuli kinostanut sen verran liittymiin ja takapihalle. Lehdet näyttävät olevan täynnä toinen toistaan pätevämpiä, kykenevämpiä aluevaaliehdokkaita. He tekevät aktiivisesti itseään tykö vaalikarjalle - meille äänestäjille. Tänään keskiviikkona on ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä. Lapin hyvinvointialueelle valitaan 425 ehdokkaasta 59 aluevaltuutettua. Nyt on kyllä pakko tunnustaa, että tällä hetkellä en tiedä, kenelle ääneni antaisin. Hyviä ja vieläkin parempia ehdokkaita on listoilla paljon... Hyötyliikuntarupeama on suoritettu. Nyt on aikaa vilkaista, mitä maailmalla on tapahtunut/tapahtumassa. Erityisesti seuraan, mitä Kazakstanissa tapahtuu. Mediapätkissä vilahtelevat Venäjän armeijan "rauhanenkelit", jotka syöksyivät sutena paikalle. Hymyssä suin nuoret, hampaisiin saakka aseistetut nuoret sotilaat "turvaavat elintärkeitä kohteita". Jos niin niin hyvä niin, toivottavasti heidät säällisessä ajassa lennätetään sotakalustoineen sieltä takaisin tukikohtiinsa kotimaahan... Tämä Kazakstanin sotakalusto-operaatio miehistöineen oli Venäjän nykyhallinnon/liittolaisten tilaama väliintulo, kun Itä-Ukraina-uhoaminen ei saavuta toivottua tulosta. Täytyy joutessaan jotakin mediaseksikästä touhuta, pysyy framilla lööpeissä...

Kevyttä autoasiaa illansuussa - kyllä...

Minulla tekstit ovat olleet turhan vakavan sorttisia viime aikoina, joten kevennetään ainakin tälle illalle. Facebook-foorumilla näyttöruudun oikeassa kulmassa oli Rinta-Joupin Autoliikkeen mainos Mersusta. MERCEDES-BENZ SEL 300 - Leimaa 20.6.22 asti!, Suomi-auto, 2-omistajalta, Ilmastointi, Metalliväri sininen, Automaatti, Bensiini. Käyttöönottovuosi 1989 / Ajettu: 253 000 km Hinta oli 11900 euroa. Varmaan tuolle autolle ostaja löytyy. Kuvista päätellen siistin näköinen perusauto, aikanaan ollut varustetasoltaan monipuolinen, lähennellyt luksusta... Jäin mietiskelemään tuon meidän Mersumme kohtaloa, jolle olemme kolmas omistaja ja jonka olemme ottaneet ensimmäistä kertaa ympärivuotiseen käyttöön. Katsastamme sen kohtapuolin. Niin kuin tekstejäni seuraava lukija muistanee, auto ei taannoin kelvannut yhdellekään autoliikkeelle Meri-Lapissa. Auto on kuulemma liian vanha. Se on MERCEDES-BETZ 200 E vuosimalli 1998, ajettu 141 000 km. Siis lähes 10 vuotta nuorempi auto kuin muun muassa edellä oleva ja ajokilometrit yli 100 000 km vähemmän. Siisti perusauto...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamun lehteä hakiessani jututin lähinaapuria hänen pyöräillessä töihin. Sitkeä flunssa on heillä pesiytynyt, testausten mukaan ei kuitenkaan Koronavirusta - hyvä niin. Kukaties lähden kohta fiilistelemään vähäisten pakkaslumien kanssa pihalle eli hyötyliikuntaa odotettavissa. Voi olla, että tänään katselen vähän tarkempaan noita aluevaalijuttuja, sillä huomenna alkaa jo ennakkoäänestys. Lehdissä näyttää olevan kommentteja, josko aluevaalit olisi pitänyt siirtää kuntavaalien tavoin. Turhaa haikailla, nyt se on auttamattomasti myöhäistä. Äänestysprosentti jäänee alhaiseksi...

Vähän on paljon - kyllä...

Vähän on paljon - kyllä. Edellä mainittua kuulee silloin tällöin puhuttavan ja lukea kirjoitettunakin. Jostain syystä se tuli mieleeni hetki sitten. Elettiin 1980-luvun puolen välin aikoja. Olimme - minä ja vaimoni - Kalkkinokalla Veera ja Reino Suhosen luona kahvittelemassa. Katsomassa heidän uutta vuokra-asuntoaan. Sitä ennen he olivat asuneet Suhosen - kahteen kertaan laajennetun - leipomorakennuksen toisessa kerroksessa, pohjoispäädyssä perheineen. Minä olin ostanut kyseisen leipomorakennuksen tontteineen. Siihen rakensimme sittemmin Avoin yhtiö Miljöörakentajat toimesta Jussi Leppälän suunnitteleman rivitalon Asunto Oy August ja Anna. Niin tuo sanonta: Kahvittelun yhteydessä maistelimme Reksan leipomia pieniä leivonnaisia - tosi maittavia. Reksa - mikäli oikein muistan - tuskaili sitä, että nykyään kaiken täytyy olla niin suurta, leivonnaistenkin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuttua lämmitys- ja puuhuoltoasiaa. Tietokoneen avattuani sielläkin mediassa tutut otsikot. Mielenkiintoista nähdä jatkossa, miten neuvottelut Sveitsin Genevessä jatkuvat. Arvelen, että mitään suurempaa edistystä ei ole odotettavissa. Olen seurannut netistä, mitä Kazakstanissa tapahtuu. Olen kuunnellut monia aasialaisia kieliä. Kun ne esiintyvät videokuvan yhteydessä, tuntuu siltä kuin jotain siteeksi ymmärtääkin. Monia murheellisia videonpätkiä, joita poistan katsottuani. Toisaalta rajua sotauhoa, sapelinkalistelua ja sotakaluston estotonta esittelyä...

Veikkauksen Live-veto Roma-Juventus 3-4...

Veikkauksen Live-veto Roma-Juventus 3-4... Katselin hetki sitten netistä em. Italian Serie A-jalkapallo-ottelun. En tällä kertaa veikannut edes minimipanoksella. Olihan varsinaista hurlumhei-jalkapalloa. Pelaajia kötällään kentän pinnassa loppuvaiheessa noin puolen minuutin välein. Kotijoukkue Romalla oli pelin loppuvaiheessa mahdollisuus tasoittaa rangaistuspotkusta, mutta ei, Juventuksen maalivahti aavisti laukaisusuunnan. Aika kiihkeää loppuminuuteilla...

Ajankohtainen lainaus Helsingin Sanomista tänään...

Ajankohtainen lainaus Helsingin Sanomista tänään... Pääkirjoitus|Pääkirjoitus Putinin vaatimukset ovat järjettömiä – silti Venäjän kanssa on pakko yrittää neuvotella Sodan uhka Ukrainan yllä osoittaa Euroopan maille jälleen kerran, että Euroopan puolustaminen on lopulta Yhdysvaltojen käsissä. KUVA: LASSE RANTANEN 2:00 | Päivitetty 10:53 NEUVOSTOLIITON romahduksesta on 30 vuotta, ja kuin tuolloin romahtaneen valtion muistoa kunnioittaen Venäjän presidentti Vladimir Putin on ajanut Euroopan taas kylmän sodan asetelmiin. Sotajoukot Ukrainan rajalla ovat osa Putinin lähipiirin pitkäjänteisesti rakentamaa suunnitelmaa: Venäjän valtapiirin halutaan palauttaa jotain, mitä maan johto uskottelee lännen juonittelujen vuoksi menettäneensä. Putin ajaa tilannetta kohti suurta sotaa Ukrainassa. Putinin joulukuussa esittelemät vaatimuslistat etupiirijaosta Yhdysvalloille ja Natolle on rakennettu sellaisiksi, ettei niihin voida suostua. Yhdysvalloilla ja Nato-mailla ei ole mitään syytä keskustella Venäjän kanssa etupiireistä eikä siitä, mitkä maat voivat kuulua tai liittyä Natoon. Nato päättää itse, miten toimii ja varustautuu omissa jäsenmaissaan. Vaikka ei ole mitään, mistä neuvotella, on pakko yrittää. Yhdysvaltojen ja Venäjän diplomaatit tapaavat maanantaina Genevessä. On historiallista, että Venäjän järjenvastaiset uhkavaatimukset saivat Yhdysvallat vastaamaan neuvotteluvaatimukseen. Presidentti Joe Bidenin hallinto joutuu kuitenkin koko ajan arvioimaan koko suurvaltapelin asetelmaa – esimerkiksi sitä, miten lännen ja Venäjän jännitteet vaikuttavat Kiinan ja Venäjän suhteisiin. Euroopan maille tilanne osoittaa jälleen kerran, että Euroopan puolustaminen on lopulta Yhdysvaltojen käsissä. Yhdysvallat ei lähde silti tekemään kahden kauppaa. Jos Venäjä haluaa neuvotteluja, sen on istuttava Naton ja Venäjän yhteisen neuvoston pöytään. Myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj on yritetty valjastaa mukaan, vaikka Venäjä on viime vuosina osoittanut Etyjiä kohtaan lähinnä halveksuntaa. SUOMELLE – ja kaikille muillekin – on tärkeää, ettei minkään maan yli ja ohi sovita mitään, mikä rajaa oman turvallisuuspolitiikan liikkumatilaa. Yhdysvallat on pitänyt tiivistä yhteyttä Nato-maihin. Myös Suomea ja Ruotsia on informoitu. Suomen johto haluaa varmistaa, että Naton ovi pysyy auki. Torstaina presidentti Sauli Niinistö viestitti, että Naton avoimien ovien politiikan jatkuvuus on vahvistettu. Perjantaina Niinistö keskusteli Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa. Ukrainan tilanne on karmaiseva. Venäjä on horjuttanut Ukrainan suvereniteettia jo vuosien ajan. Edessä on vaikeita valintoja – esimerkiksi se, myöntyäkö neuvotteluihin, joissa Ukraina joutuisi tunnustamaan Venäjän tukemat Donetskin ja Luhanskin separatistit Itä-Ukrainan sodan neuvottelujen osapuoliksi. Yhdysvallat ja Venäjä eivät voi sopia Ukrainan kohtalosta ilman Ukrainaa. Edessä on tapaamisia, muttei aitoa vuoropuhelua. Venäjä nauttii tilanteesta. Maa otetaan vakavasti, sitä pelätään. Venäjä kasvattaa painetta tietäen, ettei länsi halua sotaa. Venäjän silmissä Euroopan unioni on heikko. EU:n ulkoasioiden korkean edustajan Josep Borrellin Venäjän-yhteydet ovat olleet yhtä nöyryytystä, eikä unionilla ole Venäjän-politiikkaa. Voi kysyä, onko sitä edes Saksalla, sillä ulkoministeri Annalena Baerbock ja liittokansleri Olaf Scholz ovat osin eri linjoilla. SODAN uhka ei kohdistu Suomeen. Mutta tapahtui seuraavaksi mitä tahansa, sillä on seurauksia Itämeren alueelle ja arktisen alueen vakaudelle. Venäjän kasvavaan väkivaltaan Yhdysvallat ja EU sanovat vastaavansa kovilla pakotteilla. Kovia pakotteista tekisi se, että ne koskisivat energiasektoria, raaka-aineita ja Swift-maksujärjestelmää – ja pakotteet haittaisivat myös Euroopan taloutta. Osa EU-maista haraa siksi vastaan. Vuoropuhelun ja keskinäisen kaupan toivottiin tuovan Venäjää lähemmäs länttä, mutta se aika on ohi. Näkymä tulevaan on synkkä ja sumea. Keskellä hämmennystä ja omien etujen suojelua Euroopan mailla pitäisi olla vahva yhteinen rintama, mutta on syytä varautua siihen, että yhtenäisyyttä ei löydy. Pääkirjoitukset ovat HS:n kannanottoja ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjoitukset laatii HS:n pääkirjoitustoimitus, ja ne heijastavat lehden periaatelinjaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan pienet tulet. Tietokoneen ääreen istahdettuani muistelin viime yönä näkemääni unta. Ilmoitin Lapin ammattikorkeakoulun Kemin tekun konepuolen insinööriopiskelijoille, että annan/lahjoitan heidän käyttöönsä meidän projektiveneemme - merikelpoinen avovene klassikkomoottoreineen - mikäli he saattavat veneen käyttökuntoon. Tiedän, että opiskelijoissa on monenlaisia värkkääjiä, pellepelottomia. Kyseisen veneen kuntoonsaattaminen ja käyttöön otto olisi mielestäni eräänlainen historiallinen uroteko. Olisi mukava nähdä ja nimenomaan kuunnella "kakspyttysen wiken" putputusta/säkätystä lähivesillä. Olen asiasta em. opiskelijoille kertonut aikaisemminkin ihan oikeasti - pariinkin kertaan. Asia ei ole ottanut vielä tuulta purjeisiin. Ensi viikon kalenteria katsellessani näyttäisi olevan kaksi tapaamista - hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet, mitäpä muuta. Oikeastaan tänään ei ole mitään ennalta tiedossa olevaa tekemistä. Siksipä on havillista aikaa seurata hiukan aluevaaleihin liittyvää uutisointia, Suomen Nato-keskustelua ja nimenomaan globaalimediasta Itä-Ukrainan tilannetta sekä uutta häiriöpesäkettä Kazakstania. Minullekin on joskus sanottu:"Mitä sinä noista maailmanmurheista huolta kannat?" En toki huolta kanna, en yöuniani menetä, mutta kyllä tunnustan seuraavani aika aktiivisesti. Miksi? Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nyt on vuorossa Kazakstan...

Olen seurannut netissä jonkin verran, mitä Kazakstanissa tällä hetkellä tapahtuu. Toki olen ainoastaan mediatietojen ja monista eri lähteistä saatujen/katsottujen videopätkien varassa. Venäläiset saapuivat Almatyyn Presidentti Tokajev on syyttänyt levottomuuksista ulkomaisia terroristiryhmiä ja pyytänyt apua Venäjän johtaman kollektiivisen turvallisuusjärjestön CSTO:n mailta. Venäjä sanoo lähettäneensä entiseen neuvostotasavaltaan joukkoja "rauhanturvaustehtävään" vakauttamaan tilannetta. Eilen torstaina mielenosoittajat ja Kazakstanin armeija ottivat yhteen Almatyssa. Uutistoimisto Reutersin mukaan perjantaiaamuna venäläisjoukkoja on nähty Almatyn keskusaukiolla, jossa yhteenotot tapahtuivat. Kazakstanin presidentti Tokajev sanoi antaneensa armeijalle luvan ampua mielenosoittajia ilman varoitusta. Aika tutun näköistä tuo mielenosoittajien kuriin ja nuhteeseen saattaminen näyttää olevan, samanlaista kuin Venäjällä esim. Moskovan mielenosoitusten yhteydessä samoin kuin taannoin Valko-Venäjällä Minskissä. Murheellista, että mielenosoittajia ja vallanpitäjiä/järjestyksen pitäjiä on kymmeniä kuollut. Videokuvien perusteella Kazakstanissa on täysi kaaos: Tuhotaan kiinteistöjä, ryöstellään kauppoja, poltetaan autoja, jne. ... Tuskinpa tuolla ulkomaisia terroristiryhmiä kaduilla on, kuvista päätellen tavallisia nuoria, joukossa naisia ja vanhuksiakin. Venäjä on sutena paikalla, kun Ukrainan kulmilla kirves on lyöty pahasti kiveen. Kävi takaraivossa ajatus: Tilaustyö pikku kahinasta Kazakstanissa, että pääsee medianäyttävästi siirtelemään sotakalustoaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien aikana sain puhelun kännykkääni. Meillä oli tavoitteena tänään illansuussa istua iltaa tuttaviemme kanssa. Soittaja esitti toivomuksen, että siirrämme asian myöhäisemmäksi. Sitkeä nuha, yskä ja kurkkukipu eivät ole hellittäneet. Koronatestaukset tehty, ne ovat olleet negatiiviset - hyvä niin. Siirsimme ajankohdan viikon päähän... Tänään ei ole oikeastaan muuta kuin Pikkupuolen puuhuoltoa. Todennäköisesti vien sinne ahkiollisen puita kuivumaan/lämpenemään. Näin tein. Istuskelimme hetken aikaa Pikkupuolella vaimoni riisuttua Joulukoristeet/-valot ulkotiloista. Sanoin, että minäpä soitan pojillemme, miten vuosi 2022 on käynnistynyt. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en käytä puhelinta kovinkaan paljon puhumiseen. Siitä oli jo tovi, kun olen pojillemme soitellut. Toki sähköpostia ja Messengeriä olemme käyttäneet silloin tällöin...

Hyökkäys USA:n kongressiin...

Katselimme hetki sitten alla olevan dokumentin Ylen Areenalta. Järjetöntä, kertakaikkiaan järjetöntä. Toivottavasti vastaavaa ei tapahdu enää koskaan... Hyökkäys USA:n kongressiin 1 h 27 min ma 3.1.2022 2 v 11 kk 33206 katselua Donald Trumpin kannattajat hyökkäsivät vuosi sitten väkivalloin Yhdysvaltojen demokratian ytimeen, kongressitaloon. Vaalitulokseen pettyneiden rynnäkössä menehtyi neljä ihmistä ja 140 poliisia sai vakavia vammoja. Dokumentti seuraa mellakan etenemistä hetkestä toiseen sisältä päin. Eri toimijat kertovat omin sanoin mitä tapahtui. Herää kysymys, voiko tämä tapahtua uudestaan, elääkö valtaajien ideologia edelleen? (Four hours at the Capitol, Yhdysvallat, 2021).

Mitä tänään tähän asti...

Se on Loppiainen. Pätkä Wikipediatekstiä: Loppiainen (myös teofania, kreik. Θεοφάνια tai epifania) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa. Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta. Joissakin maissa loppiaista on vietetty 1970-luvulta alkaen tammikuun ensimmäistä päivää seuraavana sunnuntaina. Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Todennäköisesti käyn pistämässä myös tulet Pikkupuolen takkaan iltapäivällä. Tänään ei ole oikeastaan mitään ennalta tiedossa olevaa tekemistä. Ollaan vaan kaikessa rauhassa. Voi olla, että seurailen netistä maailmanmenoa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päivemmällä on edessä kevyttä hyötyliikuntaa. Käyn kävelemässä lumikolan perässä lähinnä takapihalla. Lumilingolle ei ole vielä käyttöä. Aamun Lapin Kansa-lehden hakiessani sen mukana oli ensimmäistä kertaa myös Lounai-Lappi-lehti. Viimeksi mainittu on tähän saakka jaettu iltajakeluna. Illalla tulee ilmeisesti edelleen Kotikulmilta-lehti. Näyttää siltä, että lehtien sivut täyttyvät noin kolmen viikon ajalta aluevaalimainoksilla ja ehdokkaiden mielipidekirjoituksilla. Ehdokkaat tekevät itseään tykö, hyvä niin. Todettakoon kertauksena, että 425 ehdokkaasta valitaan aluevaltuustoon 59 henkilöä Lapin hyvinvointialueella. He päättäävät aikanaan yli 800 miljoonan euron rahapotista... Lumityöt takapihalla tehty ja Pikkupuolelle ensimmäinen pesällinen takassa palamassa. Lämmitämme takkaa ja samalla korkean - noin kuuden metrin piipun - hiukan peruslämpötilaa korkeammaksi. Miksi? Siksi, että viikonvaihteessa saamme vieraita, oikeastaan hyvin tuttuja henkilöitä vieraaksemme. Pikkupuolen lattialämmitys, peruslämpö on pidetty noin 16-18 asteessa...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani aistin kylmän vinkan, lumentulon ja aura-auton käynnin Kainuunkadulla, joten talonmieshommia eli hyötyliikuntaa on tällekin päivälle odotettavissa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tietokoneen aukaistuani totesin Ylen aluevaalikoneen auenneen. Testasin sen välittömästi. Olen tähän mennessä testannut Lapin Kansan, Helsingin Sanomien ja nyt Ylen aluevaalikoneen. Vaikka mielestäni olen vastaillut jotakuinkin samalla tavalla, tulokset ovat yllätyksellisiä. Tämä viimeinen aluevaalikone heitti minut reippaasti oikealle ei kuitenkaan äärioikealle. No eiköhän 425 ehdokkaan joukosta löydy aikanaan joku tolkun henkilö... Kertausta Lapin osalta: Ehdolle on asetettu yhteensä 425 henkilöä. Ehdokasasettajia on 14. Lapin hyvinvointialueen valtuustoon valitaan 59 valtuutettua.

Tammikuun 2022 täysi viikko käynnistyy - kyllä...

Tammikuun 2022 täysi viikko käynnistyy - kyllä... Aamun lehteä hakiessani aistin kevyen lumisateen/lähestyvän hyötyliikunnan. Perinteisten aamutoimien jälkeen katselin vuoden ensimmäisen täyden viikon pöytäkalenteriaukeamaa. Ei merkintöjä, hyvä niin. Mitä päivä tuo tullessaan, se on asia erikseen. No ainakin perinteistä: Klapit päärakennuksen takkapesään ja korillisen klapihaku puu- ja varastorakennuksesta. Voi olla, että lähden ajelemaan hiukan sightseeing-ajelua Kemin keskustaan... Kyllä - lähdimme vaimoni kanssa liikkeelle. Ajelimme Tervahrjun ja Karjalahden kautta keskustaan. Vaimoni ollessa kaupassa soitin eräälle Facebook-kaverilleni tiedustellakseni, miten vuosi on käynnistynyt. Kuulemma ihan hyvin. Hän toi avoimesti esiin tyytyväisyytensä yhteiskunnan terveydenhuoltopalveluihin. Olin hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Tulihan nuo lähestyvät aluevaalitkin puheeksi. Pohdiskelimme yleisellä tasolla, että jotkut ehdokkaat näyttävät ajelevan "pimennetyin/sammutetuin lyhdyin" ja hämäävät äänestäjiä. Tämä ei ole uutta. Kerroin omista tämän vuoden suunnitelmistani. Täyttä luottamustoimityötä ainakin vuoden ensimmäinen puolisko... Ajelimme Hahtisaaren, sisäsataman ja Lumilinna-alueen kautta. Uusi "ulkolumilinna" alkaa hahmottua. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava tulla ja pistää kahvit tippumaan.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvia juodessamme tuli puheeksi lähestyvät aluevaalit. Pohdiskelimme, että odottelemme Ylen vaalikoneen avautumista, josko sieltä saisi uskonvahvistusta valinnoilleen. Voi olla, että menen hetken päästä fiilistelemään lumikolan kanssa kakkosliittymään. Raitista ilmaa ja hyötyliikuntaa. Kyllä - näin tein. Kolasin lumet kakkosliittymän peräkärry-moottorikelkka-yhdistelman ympäriltä. Miksi? Siksi, että josko Tommilla on tarvetta "kakkoskelkalla" käydä Selkäsaaressa katselemassa heidän mökkiään ja samalla kukaties ajella meidänkin mökille menourat... Kävin samalla Pikkupuolella pistämässä takkapesään puut ja vein sinne ahkiollisen puita kuivumaan/lämpenemään. Sen tehtyäni jatkan uuden Jatuli-julkaisun lueskelemista ja seurailen netistä maailmanmenoa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tämä veispuukki muistutti, että kirjoitin 2 vuotta sitten seuraavaa: Näin vuoden ensimmäisenä päivänä kävi mielessä muistella, missä olen kaiken kaikkiaan tähän asti asunut... Synnyin Kemissä 20.09.1944. Olin vanhempieni kolmas lapsi, kuopus. He asuivat siihen aikaan "Lemmenlaaksossa" Kivikolla ostamassaan pienessä talossa, joka on vieläkin tuunattuna paikoillaan. Sieltä muutimme isäni kotitaloon Etu-Ritikkaan vuonna 1946. Asuin vanhassa kotitalossamme ajanjakson 1946-1968. Menimme - minä ja vaimoni Tuula - naimisiin heinäkuussa vuonna 1968 ja muutimme Tampereelle. Onnistuimme saamaan vuokralle juuri valmistuneesta kerrostalosta/opiskelija-asuntolasta soluasunnon Peltolammilta, Tampereen keskustasta rapiat kymmen kilometriä etelään. Siinä asuimme vuosina 1968-1970. Saimme vuokratuksi "tutunkauppaa" Tampereen keskustasta tilavan, hyvintoimivan yksiön, jossa asuimme vuosina 1971-1972. Tommi syntyi Tampereella keväällä 1971. Kesän 1972 asuimme osittain Euran Kauttualla pienessä omakotitalossa, työsuhdeasunnossa. Muutimme loppukesällä 1972 Kemiin. Asuimme väliaikaisesti Haukkarissa ja Maksniemessä. Saimme vuokratuksi kaksion Kemin keskustasta Sauvosaarenkadulta. Muutimme syksyllä 1973 Imatralle. Minä meni "etujoukoissa" ja tavarat tulivat junakuljetuksena perässä. Sain vuokratuksi tilavan asunnon Imatrankoskelta. Se ei osoittautunut toimivaksi, oli kalliskin. Onneksi sain vuokratuksi Imatran keskustasta, juuri valmistumisvaiheessa olevasta kerrostalosta kaksion. Siihen muuttaminen oli rankka. Perheeni - vaimoni ja poikamme Tommi - saapuivat Imatralle pari, kolme viikkoa myöhemmin - hyvä niin. Timo syntyi Imatralla joulukuussa 1973. Ostimme Imatralta tontin aikeissa rakentaa omakotitalo. Suunnitelmat muuttuivat. Ostimme ensimmäisen oman asunnon, arava-asunnon - 3h+k - Imatran uudelta asuinalueelta Mansikkalasta juuri valmistuvasta kerrostalosta. Muutimme Lappeenrantaan syksyllä 1979 tai oikeastaan Taipalsaaren Saimaanharjulle, josta olimme ostaneet persoonallisen omakotitalon. Sen saimme myydyksi seuraajalleni Lappeenrannan ammattikoulussa muuttaessamme Kemiin loppukesällä 1981. Asetuimme asumaan vanhaan kotitalooni. Vanhempani olivat kuolleet vuosina 1974-75. Kotitalo oli tyhjillään. Aloimme suunnitella uuden talon rakentamista. Se valmistui vuonna 1982, omakotitalo, jossa tälläkin hetkellä asumme. Samalle tontille on sittemmin rakennettu varastorakennus ja Pikkupuoli... Niin - asumme siis edelleen alueella, jossa isoisäni viljeli maata...

Mitä tänään tähän asti...

Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tästäpä se vuoden 2022 ensimmäinen päivä käynnistyy. Saattaa olla, että katselen kohtapuolin Kemin asuntomarkkinoita - uteliaisuuttani. Vaimoni sanoi menevänsä potkukelkalla käväisemään Kalkkinokalla kaupassa... Jatkan Jatulin lukemista. Siinä näyttää olevan - taas kerran - mielenkiintoisia artikkeleita.

Erilainen abikevät - Kalle Kurkelan päiväkirja 1918...

Erilainen abikevät - Kalle Kurkelan päiväkirja 1918... Olen lueskellut joutessani Jatulia XXXVI Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisua. Etenen artikkeli kerralla järjestyksessä. Luin hetki sitten Timo Hietalan toimittaman Erilainen abikevät - Kalle Kurkelan päiväkirja 1918. Mielenkiintoinen artikkeli, joka perustuu Kalle Kurkelan päiväkirjoihin vuosilta 2017-18. Ikävä todeta, että Kalle Kurkela kuoli Helsingissä kirurgisessa sairaalassa 8. helmikuuta 1918 juuri 20 vuotta täytettyään. Sukutarina kertoo kuolinsyyksi tuberkuloosin. Päiväkirjamerkinnät ovat mukavaa kerrontaa sen ajan nuoren kauppiaan pojan toiminnasta. Itseäni päiväkirjamerkinnöissä kiinnostaa em. ajanjakson Kemin tapahtumat. Elettiin sisällissodan/veljessodan/vapaussodan aikoja eli vastakkainasettelu valkoiset/punaiset. Punaisten teloitukset kiinnittivät huomiota. Miksi? Siksi, että teloitukset toteutettiin pääasiassa Selkäsaaren pohjoispäädyssä kivirakalla/pirunpellolla, jonne on asiaan liittyvänä Kemin vasemmiston toimesta pystytetty muistomerkki pari vuotta sitten. Muistomerkille on matkaa saarimökiltämme vajaa 200 metriä. Toivottavasti Suomessa ei koeta enää koskaan samaa järjettömyyttä. Muistomerkillä tulee käytyä melkein joka kerta, kun käyn upeita lähikuusia halailemassa lähimaastossa...