46. viikko käynnistyy - kyllä...

46. viikko käynnistyy - kyllä... Aamulla poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen arvelin herääväni lumisateeseen ja kovaan tuuleen - eilisen säätiedotuksen mukaan. Eipä se niin mennytkään, aamulehteä hakiessani totesin olevan kevyttä tihkusadetta ilmassa. Kukaties olin katsonut säätiedotuksen huolimattomasti. Oli niin tai näin perinteisten aamutoimien jälkeen käänsin pöytäkalenteristani uuden viikon esille. Tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous illansuussa. Sitä ennen iltapäivällä valtuutetuilla talouspohdiskelua - sitä kyllä riittää lähivuosiksi. Viikolla näyttää olevan sopivaa kokousaktiviteettia - hyvä niin. Vaimoni lähti keskustaan asioille. Nyt on pihalla paikka paikoin tosi liukasta. Otin päärakennuksen autotallista hiekotussepeliä, jota ripottelin pahimpiin paikkoihin. Täytyy yrittää olla mahdollisimman varovainen, ei ole muuta mahdollisuutta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan ja hain puu- ja varastokatoksesta korillisen klapeja. Oikeastaan vanhoja, kuivia, lyhyitä kapuloita - kyllä ne aikanaan = kohta takkapesässä palavat. Asiasta toiseen. Minulta(kin) on kysytty, enkö tosiaan aio lähteä aluevaaliehdokkaaksi? Olen vastannut, että en koska kemiläisenä kuntapäättäjänä minulla on luottamustyösarkaa ihan nokko ja Keskustan Kemin kuntayhdistyksellä on jo nyt hyviä, potentiaalisia ehdokkaita. Ehdokkaat aakkosjärjestyksessä: Tuire Kourula, Juha Taanila, Eero Tuokila ja Paavo Väyrynen. Kyllä näistä pitäisi löytyä väylä 59 aluevaltuuston jäseneksi tammikuun 2022 ensimmäisissä aluevaaleissa... Niin - tänään täytyy nauttia kauniista marraskuun pakkaspäivästä.

Voi ukkopaha, olet varsinainen höpöttäjä...

Voi ukkopaha, olet varsinainen höpöttäjä, kävi mielessä katsellessani taannoin erästä televisiosta tullutta haastattelua - kyllä. Höpöttäjiä on joka lähtöön ja asemallekin taitaa osa jäädä. On globaalihöpöttäjiä, maanosahöpöttäjiä, maahöpöttäjiä - meillä siis kansallishöpöttäjiä, maakuntahöpöttäjiä, talousaluehöpöttäjiä, kunta-/kaupunkihöpöttäjiä, kaupunginosahöpöttäjiä, katuhöpöttäjiä, jne. ... Mistä höpöttäjän tunnistaa? Mielestäni hänet tunnistaa siitä, että tuuli liikuttelee hänen huuliaan valtoimenaan. Hänen suustaan tulee kyllä tunnistettavaa tekstiä, sanoja, mutta niiden järjestys on välillä sattumanvarainen, välillä järjenvastainen. Siihen ei kerta kaikkiaan pääse kiinni. Hän kyllä uskoo vahvasti omaan paasaukseensa ja hän ei voi ymmärtää, että muut eivät usko siihen. Hän on usein henkilö, joka puhuu ummet ja lammet, välillä vakuuttavastikin. Moni menee siinä vaiheessa niin sanotusti halpaan ja katuu sinisilmäisyyttään asioiden todellisen laidan paljastuttua. Perushöpöttäjä on henkilö, joka ei ole ottanut vastuuta juuri mistään ja ei juuri koskaan. Että tunnenko itse henkilökohtaisesti höpöttäjiä? Kyllä - joka tason höpöttäjiä. En luonnollisestikaan lähde nimiä luettelemaan. Muuten aivan hetki sitten olin kuulevani, että joku lukijoista totesi: "Mitä ihmettä sinä oikein höpötät?" Kyllä - nyt on parasta lopettaa höpinät...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä kauppa- ja ulkoilukierrokselle. Lyhyesti luettelonomaisesti: Ensin kuitenkin kuusenhavujen vienti yhteiselle tuttavallemme Koivuharjulle sitten muovit kierrätykseen Karjalahdelle, tölkit ja pullot kierrätykseen Prismaan, Alkosta valkoista ja punaista, käynti Prismassa, käynti TEXissä/uusi Tokmanni, käynti City-Marketissa, käynti S-Marketissa ja sitten sisäsataman kautta Mansikkanokalle. Pieni kävelylenkki. Sauvosaaren takakentän ohi ajellessamme katselin uimahallin kupeeseen mahdollisesti nousevaa liikuntahallikokonaisuutta kävi mielessä, että ahtautta riittää ja parkkipaikat mietityttää mutta eiköhän se siitä... Kaupungilla ajellessamme huiskuttelimme eräälle minun Facebook-kavereistani. Mahtoiko tuntea, kun olimme "uudella ympärivuotisautollamme" liikenteessä. Kotiin tultuamme panimme munkkikahvit tippumaan. Ne juotuamme päätimme olla vaan. Niin tai oikeastaan vaimoni kutoo/virkkaa/lukee ja minä seuraan maailmanmenoa netissä. Mahdollisesti "joudun kommentoimaan" jotakin lukemaani artikkelia...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Viikko taas mennä vilahti. Katselin hetki sitten netistä eilisen Metsä Groupin uuteen biotuotetehtaaseen liittyvän Sahansaarenkadun infotilaisuuden. Työt etenevät suunnitellusti - hyvä niin. Tänään taitaa olla päivä, jolloin ei välttämättä tarvitse tehdä yhtään mitään. Annetaan ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tutkiskelin Kemin kaupungin sivuilta flunssarokotusten aikatauluja. Näyttää siirtyvän joulukuulle meidän osalta. Tänään on alkuillasta kokous Keskustan Peräpohjolan piirin ja Kemin Keskustan kuntayhdistyksen toimitilassa. Samanaikaisesti on Metsä Fibren biotuotetehtaaseen liittyvä info lähinnä Sahansaarenkadun alueella tapahtuvista, meneillään olevista töistä. Sen voi katsella nauhoitettuna myöhemmin illalla. On kaunis pakkasaamu, taidanpa pistää tulet päärakennuksen takkaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että näinä päivinä saamme lukea mitä ihmeellisimpiä menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat onnistuneet yritysmaailmassa ja joista on hetkellisesti tullut superkovia veronmaksajia lähinnä myyntivoittojen ansiosta. Myönteistä on lisäksi se, että he eivät ainakaan mediatietojen perusteella ole piilottamassa voittojaan paljon viime aikoina esillä olleisiin niin sanottujen veroparatiisien pimentoihin. Käy kieltämättä takaraivossa ajatus, että kyllähän tänne Meri-Lappiinkin, Kemiinkin kipeästi kaipaamme kovanluokan veronmaksajia pönkittämään tämänhetkistä pohjamudissa räpiköivää kuntataloutta. Jospa niitä vielä nähdään. Muun muassa Veitsiluodon saarella olisi tilaa kohta tehdä vaikka mitä...

Kevyttä touhuamista tänään ja autoajelua - kyllä...

Kevyttä touhuamista tänään ja autoajelua - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni kävi pistämässä Pikkupuolen takkaan tulet. Hiukan ennakointia viikonvaihteen yövieraan tuloon. Vein vaimoni kaupungille asioille ja samalla reissulla hiukan sightseeing-ajelua, jonka aikana bensiinitankin hälytys tuli esiin. Ajelin huoltoasemalle. Tankkiin sopi noin 60 litraa bensiiniä, joten viitisen litraa oli vielä jäljellä. Kotiin tultuani tarkistin edellisen täyttöajankohdan. Se oli viisi viikkoa sitten. Onneksi tankilla ei aivan joka viikko tarvitse käydä. Kävin pistämässä Pikkupuolelle toisen pesällisen puita palamaan. Samalla vein betonikärryllisen puita - vasta kaadettujen pihakuusien klapeja - takankupeeseen kuivumaan. Niitä voi kuivien koivuklapien sekaan syöttää aikanaan... Taitaa mennä loppupäivä televisiota katsellessa ja maailmanpolitiikkaa seuratessa. Maailmalla on taas uusia kriisipesäkkeitä. Venäjän presidentin käsikassara eli kollega Valko-Venäjältä koettelee Puolan vastaisella rajalla EU:n ja kukaties NATO:nkin kärsivällisyyttä. Eipä tuo tilanne entisen Jugoslavian alueellakaan ole rauhoittumaan päin - päinvastoin. Onneksi täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella on aika rauhallista - ainakin toistaiseksi. Ainoastaan tuo kirottu, kirottu, kirottu Koronavirus-ongelma on edelleen päällä. Käykää ihmeessä rokotuttamassa itsenne, pitäkää kasvomaskeja, käyttäkää käsidesejä, älkää riehaantuko lähestyvän Pikkujoulusesongin aikana...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimen jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään sopivan annoksen "lyhytklapeja" eli puita, kalikoita, jotka eivät täytä nykyään käyttämäämme 40 cm mittaa. Mutta puta nekin ovat ja palavat erinomaisesti. Pistin työasun päälle ja siirryin fiilistelemään viimeiset - 4 kpl - kuusipökäleet klapeiksi. Homma hoidettu. Vaimoni lähti asioille keskustaan. Itse alan orientoitumaan loppuiltapäivän Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtumaan. Insinööriliiton Pohjois-Suomen piirin asiamieheltä Mikko Sormuselta tuli viesti, että tilaisuuteen osallistuu näillä näkymin kymmenisen henkilöä. Varmaan tapaan muutaman niin sanotun tulevaisuuden tähden eli insinöörivaikuttajan...

Huolestuttavia etusivun uutisia Kemin kuntataloudesta - kyllä valitettavasti...

Huolestuttavia etusivun uutisia Kemin kuntataloudesta - kyllä valitettavasti... Haettuani kadunvieren postilaatikosta aamun Lapin Kansa-lehden havahduin taas kerran etusivun irrotteluun Kemin kuntataloudesta. Se ei toki ole mitään uutta mutta siltikin... Lehden sisäsivulla Kemin perusturvajohtaja Liisa Niiranen tuo esiin asiallisesti raaàt faktat, joista sotepuolen ylitykset johtuvat. Peruslähtökohta on yksinkertainen: Ihmisistä pidetään huolta. Asia erikseen, onko meillä loppujen lopuksi nykyisen tasoiseen huolenpitoon jatkossa varaa. Siteeraan silloin tällöin kuuluisien henkilöiden sanomisia. USA:n entisen presidentti John F. Kennedy sanoi - vapaasti muisteltuna - seuraavaa: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne." Viikko kaksi sitten yritin viritellä keskustelua Kemiin liittyvänä eräänlaista "Hattu kiertämään"-projektia. Ajatuksena oli optimistinen perusasia, että Kemissä niin sanotut hyväosaiset, joita kaupungissamme on kuitenkin paljon, kantaisivat nykyistä enemmän taloudellista vastuuta toiminnastamme. Enemmän kuin mikä on pakollista. Ajatus ei lähtenyt "lentoon". Se jotakuinkin vaiettiin kuoliaaksi - toistaiseksi...

Mitä tänään tähän asti...

Pakkasaamu - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Heräsin poikkeuksellisen aikaisin, kukaties nuo puu- ja varastokatoksen kupeessa olevat kuusipökäleet olivat mielenpäällä. Pistän kohta työasun päälle ja lähden niitä halkomaan. Tänään ei pitäisi olla sen kummempaa. Huomenna tiistaina ajattelin mennä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämään illansuutapahtumaan. Saan infoa, miten insinöörit ovat omalta osaltaan selvinneet kirotun Koronaviruksen aiheuttamista muutoksista. Ilmeisesti etätyö entistä laajemmassa muodossaan jää pysyväksi ilmiöksi...

Marraskuun toinen viikko käynnistyy - kyllä...

Marraskuun toinen viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen käänsin pöytäkalenteristani esiin alkaven viikon, johon olen merkinnyt muutaman tapahtuman. Kaksi niistä on tapahtumia, joihin en ole osallistunut pitkään aikaan - osittain siksi, että Koronavirusongelman vuoksi niitä ei ole järjestetty. Toivottavasti pääsemme vähitellen niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen... Kaunis, aurinkoinen ilma, voi olla, että lähdemme päivällä Kemin keskustaan rannalle käveleskelemään. Kyllä sinne lähdimme ja ajelimme menomatkalla sightseeing-tyyppisesti Sahansaarenkadun keskeneräistä reittiä pitkin. Onhan se aika myllerrystä, mutta hyvä siitä varmasti tulee. Käytyämme Mansikkanokalla perinteisen lenkin kotiin tultuamme puhelimeni kohta soi. Katunaapuri soitti ja totesi:"Eiköhän kaadeta ne kuuset viimeinkin." Totesin, että sopii, tule puolen tunnin päästä. Eipä mennyt kuin tovi, kun vaimoni totesi, että moottorisaha jo pihalla käy. Menin pihalle työasussa, hain kuulosuojat autotallista. "Sinulla on lyhyet puolet tunnit." sanoin puunkaatajalle, joka oli jo toisen kuusen pistänyt kumoon ja osittain pätkinytkin. Sovimme, että loput pätkitään noin 40 cm pituisiksi, koska olemme siirtyneet entisestä 10 cm lyhyempiin klapeihin. Pätkityt puut ovat lavojen päällä odottamassa halkomista. Latvat otettiin joulukuusiksi. Aikamoinen määrä oksia odottaa kevättä ja viemistä Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vaimoni sanoi menevänsä Peurasaaren hautausmaalle ja kaupoille. Jäin tällä kerralla kotiin passiin, mikäli kahden pihakuusen kaatomies tulisi paikalle. Vaimoni tultua kotiin hän kertoi todenneensa/"tavanneensa" moni yhteisteisiä tuttujamme. Myös elossa olevia tuttujamme. Olisi mukava jututtaa noita ajasta iäisyyteen siirtyneitä tuttujamme, jotka teoriassa voisivat olla yhä joukossamme. Minullekin tämän tästä todetaan: "Sinulla on viimeinen väri hiuksissa ja/tai että olen viimeisellä/neljännellä kvartaalilla." Totta - näin se on ja on aivan pakko tunnustaa, että kuolema käy silloin tällöin - onneksi harvoin - mielessä ajatuksin: Tässäkö se nyt sitten oli... Onneksi niin sanotusta tuon puoleisesta ei ole kenelläkään aivan täydellistä varmuutta. Kaikesta huolimatta kannattaa elää tätä päivää täysillä, jotakuinkin sivistyneesti...

Risteily Karibialle...

Risteily Karibialle... Hetki sitten näin mainoksen Karibian risteilystä. Takaraivossani vilahti ajatus Kemin ammattikoulun opettajayhdistyksen kokouksesta, jossa yhtenä asiakohtana oli mahdollinen lomaretki jonnekin koulutyön päätyttyä alkukesästä. Eräs opettajakollega esitti lähtöä meriristeilylle Karibialle. Se oli siihen maailman aikaan luksusta. Hän kuulemma esitti sitä aina vastaavassa tilanteessa... Matkustamiseen liittyvänä nyt kirotun, kirotun, kirotun Koronaviruksen aikana ei tällä hetkellä tule mieleen lähteä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta minnekään. Kukaties sentään Ruotsin Haaparannalle. Sinne uskaltaa hätnäppää mennä, kunhan huolehtii muutoin turvallisuudestaan. Toistan toistamiseen - tämä Koronavirusongelma ei ole ohi, ei lähellekään. Kertakaikkiaan pirullinen ja huolestuttava asia. Itse olen useinkin - koko Koronaviruspandemian aikana - pohdiskellut, pistettiinkö tämä vitsaus tarkoituksella liikkeelle muistutuksena ihmisen haavoittuvuudesta ja kuolevaisuudesta. Kyllähän tämä on varsinaista apuharvennusta varsinkin rokottamattomien joukossa...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä... Kemissä on ollut mediatietojen mukaan 30.09.2021 20086 asukasta. Kemin kaupungin työntekijämäärä on noin 1300 henkilöä. Kemissä työllinen työvoima lienee tällä hetkellä noin 9300 henkilöä, josta työttöminä noin 2100 henkilöä. Kemi on työpaikkojen suhteen omavarainen. Kemissä ulkokuntalaiset käyvät töissä. Vähin tosin kemiläisetkin lähikunnissa. Yrityksiä Kemissä on hiukan yli 1600 kpl - pääasiassa niin sanottuja pienyrityksiä, suuri osa palvelualan pienyrityksiä... Kemin taloudellinen tilanne on vaikea. Lähivuosina - käytännössä mahdollisimman pian - kaikki kivet on käännettävä, jotta emme joudu valtion holhouksen alaiseksi kriisikuntana mutta... Sote tulee, oletko valmis, on aiheellista lisäksi kysyä. Ensimmäiset aluevaalit lähestyvät - tammikuussa 2022 - vaaleissa valitaan muun muassa Kemiä koskevana ne henkilöt, jotka päättävät Lapin hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspuolen palveluista. Nykyisin Kemissä em. osa-alueella kuluu rahaa noin 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Pätkä virallista aluevaali-infoa: Hyvinvointialueet muodostuvat pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta, mutta Uudenmaan maakunnassa hyvinvointialueita on neljä. Hyvinvointialueilla on itsehallinto ja ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto. Aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisestä vuodesta 2023 alkaen. Jäsenet ja varajäsenet aluevaltuustoon valitaan tammikuussa järjestettävillä aluevaaleilla. Äänestäjät äänestävät oman hyvinvointialueensa ehdokkaita ja tulos lasketaan hyvinvointialuekohtaisesti. Ensimmäiset aluevaalit toimitetaan erillisinä vaaleinaan, mutta vuodesta 2025 alkaen ne toimitetaan samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Niin - Lapissa valitaan 59 jäsentä aluevaltuustoon. Lisäpätkä virallista infoa verotuksesta: Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden toiminnan rahoittamiseksi. Ansiotuloveroja siirretään noin 12,8 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 0,67 miljardia euroa vuoden 2022 tasossa arvioituna. Ansiotulojen verotus Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan yhtä monella prosenttiyksiköllä (vuoden 2022 tasossa arvioituna 12,39 prosenttiyksiköllä, tarkentuu vielä myöhemmin), ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Niin - mikä mahtaa olla Kemin veroprosentti vuonna 2023 ja sen jälkeen?

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua pienimuotoiseen puusavottaan. Asiassa olennaisena osatekijänä on katunaapuri, jonka kaatotyöpanos moottorisahoineen on ratkaiseva. Olen tehnyt valmistelevia töitä, joten työn pitäisi onnistua asiallisesti. Sen verran sataa tihuuttaa, että siirsimme työn kuitenkin huomiselle... Oikeastaan tälle päivälle ei mitään kummempaa. Huomenna näillä näkymin puunkaatoa, katkomista ja kärräämistä. Varastokatoksen lisäjärjestelyjä kaadettujen puupökäleiden/mahdollisesti klapien suojaan saattamiseksi. Katsotaan nyt sitten, miten asia etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Pikkupuolen puuhuoltoa ja puu- ja varastokatoksen järjestelyä. Lumilinko uusiin asemiin varastorakennuksen lipan alle odottamaan käyttöä. Sain pidätellä itseäni etten rysäyttänyt toista, ohuempaa kuusta maahan. Varmempaa huomenna ammattimiehen kanssa. Ihailin taas kerran taideteoskokonaisuutta "käräjäkivet" ja Elämän purje. Otinpa pari kuvaakin. Milloinkahan noilla kivillä tulee istutuksi sopivalla porukalla myönteisessä, elämää aidosti syleilevässä hengessä... Nyt on sitten kahvitauko.

Voihan boomer...

Katselin hetki sitten Ylen mielipidekyselyjä, politiikan kannatuslukuja. Voihan boomer, on pakko todeta. Kyllä pääministeri iski kirveensä kiveen letkautuksillaan. Se maksoi vajaan prosentin kannatusluvuissa. Pieni lainaus asiasta Helsingin Sanomista: Boomer on lyhenne sanoista baby boomer, joka viittaa Yhdysvalloissa vuosina 1946–1964 syntyneisiin ikäluokkiin. Ok boomer on puolestaan amerikkalainen, suuriin ikäluokkiin kohdistettu letkautus, jolla nuoremmat purkavat pettymystään asemaansa maailmassa. Sitä voi käyttää vastalauseena esimerkiksi vanhempien ikäluokkien koetulle välinpitämättömyydelle ilmastonmuutoksesta, epätasa-arvosta tai tuloeroista. Yksi perusajatus ilmaisun taustalla on, että suurten ikäluokkien nuoruudessa elämä oli mutkattomampaa: ihminen pystyi kouluttautumaan ja työllistymään, palkalla tuli toimeen ja sillä pystyi rahoittamaan oman asunnon ja auton. Eikä hän oikein tunne nuorempien arkivaikeuksia, kuten pätkätöitä, nousevia lukukausimaksuja ja yleistä näköalattomuutta. Ymmärtämättömyydestään huolimatta tällainen suuren ikäluokan edustaja saattaa sanoa nuoremmalle, että teillähän on tänä päivänä niin helppoa. Suomalaisittain ok boomerin merkitystä voi hahmottaa, kun sitä ajattelee vastauksena ihmiselle, joka sanoo: ”kun minä olin nuori...”. Ok boomerissa siis sanoittuu sukupolvien välinen kuilu. Siitä on tullut niin suosittu, että arvovaltainen The New York Timeskin kirjoitti jutun otsikolla: ”Ok Boomer” merkitsee sukupolvien välisten ystävällisten suhteiden loppua. __________ Tunnustan, että minäkin totean silloin tällöin: Entisinä hyvinä aikoina tai jotain vastaavaa. Omasta mielestäni en ole kuitenkaan niin sanottu kalkkis, vaikka olen aika lailla tapojeni orja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Kuntapäättäjät eivät ole muusta kuin kokouspalkkioista kiinnostuneita!" totesi minulle taannoin suivaantunut, kaiken tietävä henkilö. Kaiken lisäksi hän totesi, että hän ei ole käynyt äänestämässä kuntavaaleissa vuosikymmeniin, kun mikään ei kuitenkaan muutu. "Ja meitä on paljon." hän uhosi. "Niin - joka toinen kemiläinen ei äänestä kuntavaaleissa." totesin hänelle. "Kyllä kuntapäättäjät ovat tosissaan lähdettyään ehdokkaiksi. Eivät he mielestäni ainakaan pääsääntöisesti rahan perässä sinne ole pyrkineet. Ainakaan perinteisessä lautakuntatyöskentelyssä ei pääse rikastumaan. Kokouspalkkiosta maksetaan vero ja vähennetään puolueiden "kymmenykset", joten ajankäyttöön suhteutettuna tuntipalkka on minimaalinen." sanoin hänelle. En ole varma, menikö asia perille, kuunteliko hän edes sanottavaani, sillä hänellä näytti olevan kiire hedelmäpelejä pelaamaan...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja turvasaappaat jalkaa. Hain puu- ja varastokatoksen kupeesta pitkät, jatkettavat alumiinitikkaat ja sahan. Tontinkulmalla niin sanotusta joulukuusimetsästä on jäljellä viisi kuusta, joista kaksi oli alunperin ajatuksena kaataa ensi keväänä mutta... Olemme katunaapurin kanssa sopineet kaadon tämän viikon perjantaiksi, joten olen katkonut/poistanut alaoksat noin kuuden metrin korkeuteen saakka. Kiinnitin ohuempaan kuuseen jo kaatoköyden valmiiksi. Kaatajalle on hyvä mesta valmiina. Tikkailla korkeammalle kyllä pääsisi, mutta kyllä tuo on ihan nokko. Toisessa kaadettavassa kuusessa on harakanpesä. Vaimoni tuli hakemaan portaisiin havuja. Pesän kohtalo häntä hiukan mietitytti:"Voi harmi." No - ympäristössä on vielä paljon puita ja tontin kulmallekin jää toistaiseksi vielä kolme kuusta pesäpuiksi. Nyt on kahvitauko. Menen ilmeisesti vielä fiilistelemään pihalle myöhemmin...