Risteily Karibialle...

Risteily Karibialle... Hetki sitten näin mainoksen Karibian risteilystä. Takaraivossani vilahti ajatus Kemin ammattikoulun opettajayhdistyksen kokouksesta, jossa yhtenä asiakohtana oli mahdollinen lomaretki jonnekin koulutyön päätyttyä alkukesästä. Eräs opettajakollega esitti lähtöä meriristeilylle Karibialle. Se oli siihen maailman aikaan luksusta. Hän kuulemma esitti sitä aina vastaavassa tilanteessa... Matkustamiseen liittyvänä nyt kirotun, kirotun, kirotun Koronaviruksen aikana ei tällä hetkellä tule mieleen lähteä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta minnekään. Kukaties sentään Ruotsin Haaparannalle. Sinne uskaltaa hätnäppää mennä, kunhan huolehtii muutoin turvallisuudestaan. Toistan toistamiseen - tämä Koronavirusongelma ei ole ohi, ei lähellekään. Kertakaikkiaan pirullinen ja huolestuttava asia. Itse olen useinkin - koko Koronaviruspandemian aikana - pohdiskellut, pistettiinkö tämä vitsaus tarkoituksella liikkeelle muistutuksena ihmisen haavoittuvuudesta ja kuolevaisuudesta. Kyllähän tämä on varsinaista apuharvennusta varsinkin rokottamattomien joukossa...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä... Kemissä on ollut mediatietojen mukaan 30.09.2021 20086 asukasta. Kemin kaupungin työntekijämäärä on noin 1300 henkilöä. Kemissä työllinen työvoima lienee tällä hetkellä noin 9300 henkilöä, josta työttöminä noin 2100 henkilöä. Kemi on työpaikkojen suhteen omavarainen. Kemissä ulkokuntalaiset käyvät töissä. Vähin tosin kemiläisetkin lähikunnissa. Yrityksiä Kemissä on hiukan yli 1600 kpl - pääasiassa niin sanottuja pienyrityksiä, suuri osa palvelualan pienyrityksiä... Kemin taloudellinen tilanne on vaikea. Lähivuosina - käytännössä mahdollisimman pian - kaikki kivet on käännettävä, jotta emme joudu valtion holhouksen alaiseksi kriisikuntana mutta... Sote tulee, oletko valmis, on aiheellista lisäksi kysyä. Ensimmäiset aluevaalit lähestyvät - tammikuussa 2022 - vaaleissa valitaan muun muassa Kemiä koskevana ne henkilöt, jotka päättävät Lapin hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspuolen palveluista. Nykyisin Kemissä em. osa-alueella kuluu rahaa noin 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Pätkä virallista aluevaali-infoa: Hyvinvointialueet muodostuvat pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta, mutta Uudenmaan maakunnassa hyvinvointialueita on neljä. Hyvinvointialueilla on itsehallinto ja ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto. Aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisestä vuodesta 2023 alkaen. Jäsenet ja varajäsenet aluevaltuustoon valitaan tammikuussa järjestettävillä aluevaaleilla. Äänestäjät äänestävät oman hyvinvointialueensa ehdokkaita ja tulos lasketaan hyvinvointialuekohtaisesti. Ensimmäiset aluevaalit toimitetaan erillisinä vaaleinaan, mutta vuodesta 2025 alkaen ne toimitetaan samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Niin - Lapissa valitaan 59 jäsentä aluevaltuustoon. Lisäpätkä virallista infoa verotuksesta: Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden toiminnan rahoittamiseksi. Ansiotuloveroja siirretään noin 12,8 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 0,67 miljardia euroa vuoden 2022 tasossa arvioituna. Ansiotulojen verotus Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan yhtä monella prosenttiyksiköllä (vuoden 2022 tasossa arvioituna 12,39 prosenttiyksiköllä, tarkentuu vielä myöhemmin), ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Niin - mikä mahtaa olla Kemin veroprosentti vuonna 2023 ja sen jälkeen?

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua pienimuotoiseen puusavottaan. Asiassa olennaisena osatekijänä on katunaapuri, jonka kaatotyöpanos moottorisahoineen on ratkaiseva. Olen tehnyt valmistelevia töitä, joten työn pitäisi onnistua asiallisesti. Sen verran sataa tihuuttaa, että siirsimme työn kuitenkin huomiselle... Oikeastaan tälle päivälle ei mitään kummempaa. Huomenna näillä näkymin puunkaatoa, katkomista ja kärräämistä. Varastokatoksen lisäjärjestelyjä kaadettujen puupökäleiden/mahdollisesti klapien suojaan saattamiseksi. Katsotaan nyt sitten, miten asia etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Pikkupuolen puuhuoltoa ja puu- ja varastokatoksen järjestelyä. Lumilinko uusiin asemiin varastorakennuksen lipan alle odottamaan käyttöä. Sain pidätellä itseäni etten rysäyttänyt toista, ohuempaa kuusta maahan. Varmempaa huomenna ammattimiehen kanssa. Ihailin taas kerran taideteoskokonaisuutta "käräjäkivet" ja Elämän purje. Otinpa pari kuvaakin. Milloinkahan noilla kivillä tulee istutuksi sopivalla porukalla myönteisessä, elämää aidosti syleilevässä hengessä... Nyt on sitten kahvitauko.

Voihan boomer...

Katselin hetki sitten Ylen mielipidekyselyjä, politiikan kannatuslukuja. Voihan boomer, on pakko todeta. Kyllä pääministeri iski kirveensä kiveen letkautuksillaan. Se maksoi vajaan prosentin kannatusluvuissa. Pieni lainaus asiasta Helsingin Sanomista: Boomer on lyhenne sanoista baby boomer, joka viittaa Yhdysvalloissa vuosina 1946–1964 syntyneisiin ikäluokkiin. Ok boomer on puolestaan amerikkalainen, suuriin ikäluokkiin kohdistettu letkautus, jolla nuoremmat purkavat pettymystään asemaansa maailmassa. Sitä voi käyttää vastalauseena esimerkiksi vanhempien ikäluokkien koetulle välinpitämättömyydelle ilmastonmuutoksesta, epätasa-arvosta tai tuloeroista. Yksi perusajatus ilmaisun taustalla on, että suurten ikäluokkien nuoruudessa elämä oli mutkattomampaa: ihminen pystyi kouluttautumaan ja työllistymään, palkalla tuli toimeen ja sillä pystyi rahoittamaan oman asunnon ja auton. Eikä hän oikein tunne nuorempien arkivaikeuksia, kuten pätkätöitä, nousevia lukukausimaksuja ja yleistä näköalattomuutta. Ymmärtämättömyydestään huolimatta tällainen suuren ikäluokan edustaja saattaa sanoa nuoremmalle, että teillähän on tänä päivänä niin helppoa. Suomalaisittain ok boomerin merkitystä voi hahmottaa, kun sitä ajattelee vastauksena ihmiselle, joka sanoo: ”kun minä olin nuori...”. Ok boomerissa siis sanoittuu sukupolvien välinen kuilu. Siitä on tullut niin suosittu, että arvovaltainen The New York Timeskin kirjoitti jutun otsikolla: ”Ok Boomer” merkitsee sukupolvien välisten ystävällisten suhteiden loppua. __________ Tunnustan, että minäkin totean silloin tällöin: Entisinä hyvinä aikoina tai jotain vastaavaa. Omasta mielestäni en ole kuitenkaan niin sanottu kalkkis, vaikka olen aika lailla tapojeni orja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Kuntapäättäjät eivät ole muusta kuin kokouspalkkioista kiinnostuneita!" totesi minulle taannoin suivaantunut, kaiken tietävä henkilö. Kaiken lisäksi hän totesi, että hän ei ole käynyt äänestämässä kuntavaaleissa vuosikymmeniin, kun mikään ei kuitenkaan muutu. "Ja meitä on paljon." hän uhosi. "Niin - joka toinen kemiläinen ei äänestä kuntavaaleissa." totesin hänelle. "Kyllä kuntapäättäjät ovat tosissaan lähdettyään ehdokkaiksi. Eivät he mielestäni ainakaan pääsääntöisesti rahan perässä sinne ole pyrkineet. Ainakaan perinteisessä lautakuntatyöskentelyssä ei pääse rikastumaan. Kokouspalkkiosta maksetaan vero ja vähennetään puolueiden "kymmenykset", joten ajankäyttöön suhteutettuna tuntipalkka on minimaalinen." sanoin hänelle. En ole varma, menikö asia perille, kuunteliko hän edes sanottavaani, sillä hänellä näytti olevan kiire hedelmäpelejä pelaamaan...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja turvasaappaat jalkaa. Hain puu- ja varastokatoksen kupeesta pitkät, jatkettavat alumiinitikkaat ja sahan. Tontinkulmalla niin sanotusta joulukuusimetsästä on jäljellä viisi kuusta, joista kaksi oli alunperin ajatuksena kaataa ensi keväänä mutta... Olemme katunaapurin kanssa sopineet kaadon tämän viikon perjantaiksi, joten olen katkonut/poistanut alaoksat noin kuuden metrin korkeuteen saakka. Kiinnitin ohuempaan kuuseen jo kaatoköyden valmiiksi. Kaatajalle on hyvä mesta valmiina. Tikkailla korkeammalle kyllä pääsisi, mutta kyllä tuo on ihan nokko. Toisessa kaadettavassa kuusessa on harakanpesä. Vaimoni tuli hakemaan portaisiin havuja. Pesän kohtalo häntä hiukan mietitytti:"Voi harmi." No - ympäristössä on vielä paljon puita ja tontin kulmallekin jää toistaiseksi vielä kolme kuusta pesäpuiksi. Nyt on kahvitauko. Menen ilmeisesti vielä fiilistelemään pihalle myöhemmin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lehteä postilaatikosta hakiessani aistin, että tätä harmautta ja kosteutta on saatu jo ihan riittämiin. Ensilumi on sulanut, toivottavasti seuraava lumi sataa pikapuolin. Tietokoneen ääreen asetuttuani kävi mielessä, että olen ilmoittautunut kolmeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtumaan, kahteen niistä vaimoni kanssa - hyvä niin. Tornioon suuntautuvan yritysvierailun yhteydessä perjantaina 26.11.2021 kukaties käväisemme samalla pitkästä aikaa Haaparannalla. Oletuksella, että tuohon Koronavirustilanteeseen ei tule uusia rajarajoituksia...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä... Olen havainnut itsessäni piirteen, josta mahdollisesti olen kirjoittanut aikaisemminkin. Usein ajatuksiini tulevat tuntamani henkilöt, nimenomaan kemiläiset henkilöt perhepiirin ulkopuolelta. Havahdun usein tosiasiaan, että tunnen, ainakin tiedän yllättävän paljon ihmisiä, vaikka käytännössä en liiku juuri missään kotimme ulkopuolella. Tunnen paljon hyvin toimeentulevia ihmisiä, osa varakkaita jopa kemiläisen mittapuun mukaan erittäin varakkaita. Monet näistä ovat eräänlaisia salarikkaita, joista monikaan ulkopuolinen ei tiedä mitään, he pitävät itsestään erittäin matalaa profiilia. He ovat lähes näkymättömiä. Vastapainona tunnen myös kemiläisiä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet sivuraiteille eikä heillä ole - monenlaisista yhteiskunnan tukitoimista huolimatta - ollut voimia palata niin sanottuun elämään. Lähinnä työelämään tai tasapainoiseen eläke-elämään... Nämä iltapohdiskelut liittyvät taannoin esittämääni "Hattu Kiertämään"-projektiin eli kerätä vapaaehtoisesti rahaa Kemin umpisurkean kuntatalouden pönkittämiseksi. Se ei käytännössä kiinnosta juuri ketään. Muutama peukutus, ei ensimmäistäkään paikalliskommenttia - ulkopuolelta toki muutama tarkentava kysymys. Oikeastaan ei yllätä, sillä aikaisempien kokemusteni perusteella minua on ohjeistettu vapaasti muisteltuna tyyliin: "Minä maksan aivan riittävästi veroja. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta ohjata ylimääräisi varoja kaupungin pohjattomaan kassaan. Niistä ei ole minulle mitään hyötyä." Niinpä. Esitin taannoin kysymyksen, minkälaisia "porkkanoita" kaupungilta pitäisi löytyä, jotta kiinnostus heräisi "rahapussin nyörien löyhdyttämiseen"? Niin kuin olen aina todennut, rahaa kyllä Kemissä(kin) löytyy...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä... Meillä olivat kännyköiden hälytykset päällä, sillä Pikkupuolen yövieraamme oli lähdössä aamujunalla Helsinkiin. Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni lähti hetki sitten viemään Veeran rautatieasemalle - hyvä niin. Itselläni on tällä viikolla yksi kokous eli huomenna Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa klo 15 alkaen. Perusturvalautakunnan kokous, josta esityslista näyttää olevan myös Kemin kaupungin kotisivuilla. Mielenkiintoista nähdä, ovatko kaikki kokousedustajat fyysisesti paikan päällä vai joutuuko katselemaan edelleen etäosallistujien Teams-mollukoita... En yleensä kommentoi etukäteen kokousten esityslistoilla olevia asiakokonaisuuksia, mutta huomisen kokouksen Asia nro 45 Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023 Ìkivihreä Kemi` kiinnitti erityistä huomiota. Miksi? Siksi, että aineisto on kattava - peräti yli 60 sivua. Kävi mielessä minunkin usein markkinoima ajatus, että kaiken tärkeän pitää mahtua yhdelle A4-sivulle. Toisaalta kävi myös mielessä edellisen elämäni eli työssäoloaikani kokemukset. Yhdessä vaiheessa ammattikouluissa intouduttiin laatimaan pitkiä järjestyssääntöaineistoja. "Villitys" siirtyi myös teknillisen oppilaitoksen puolelle, jossa olin muutaman vuoden ajan sivutoimisena tuntiopettajana. Silloinen tekun rehtori Teuvo Kärkkäinen tuskaili laatimisprosessin kanssa. Muistan hänen todenneen, että hänen mielestään kaiken voisi korvata yhdellä lauseella: Opiskelijan tulee elää ihmisiksi... Kemin Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaan soveltaen asian voi ilmaista yhdella lauseella: Ikäihmisistä pidetään huolta. Saapa nähdä, mitä tämä maanantaipävä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Lueskelin hetki sitten uskontoon liittyvää pitkää, rönsyilevää kotikemiläistä kommentointiketjua. Olen usein sanonut, kirjoittanutkin, että tiettyjen henkilöiden kanssa en suostu puhumaan uskonnosta enkä politiikasta. Muun muassa siksi, että ne ovat erittäin vaikeita, monisärmäisiä asioita, joista voi olla mitä mieltä tahansa ja joista välttämättä itselläni ei ole parasta tietoa. Kommentointiketjussa tulivat esiin muun muassa valtionkirkkoasia ja uskonnon opetus kouluissa sekä vuosikymmenien perinteet kouluympäristössä. Itsekin olen ollut pitkään ns. kirkkoon kuulumaton tiettyjen tapahtumien jälkeen. Nykyisin olen ollut pitkää evankelisluterilaisen kirkon jäsen Kemissä. En näe siinä mitään ongelmia. Edellä mainitsemassani kommentointiketjussa tuotiin esiin muun muassa kirkollisvaalien rooli/kuntapolitiikka. Itsekin olen sitä vuosikymmenien saatossa hiukan ihmetellyt. Kunta- puhumattakaan puoluepolitiikka voisi vähitellen siirtyä em. vaaleissa taka-alalle. Sama koskee paikallisia eläkeläisjärjestöjä. Olen usein kirjoittanut, että Kemissäkin on useita - selkeästi puoluepolitiikkaan liittyviä eläkeyhdistyksiä - se napanuora olisi syytä katkaista. Lainaan erään asiantuntijan tekstiä uskontoon liittyvänä: "Suvaitsevaisuus sopii moneen asiaan tunnussanaksi. Meidän kristittyjen on tässä asiassa katsottava peiliin. Usein aivan oikeutetusti meitä pidetään suvaitsemattomina, joilla pipo on tiukalla ja vanne puristaa päätä. Joskus tekee mieli sanoa joillekin uskoville sisarille ja veljille: Hellitä vähän, ota rennosti, katso asioita avarammin. Mutta on asioita, joissa suvaitsevaisuus ei kelpaa tunnussanaksi. Ensimmäiset kristityt elivät monin tavoin samanlaisessa ympäristössä kuin me. He kohtasivat runsaasti erilaisia uskontoja ja heidän ympärillään uskottiin moniin eri jumaliin ja monella eri tavalla. He näkivät muissa uskonnoissa ja filosofioissa paljon hyvää ja oppimisen arvoista. Paavali kirjoittaa: ”Ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8). Tuon viimeisen lauseen voisi tähän toistaa, mutta lukekaa se ajatuksen kanssa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin Facebook-foorumille seuraamaan Keskustanuorten liittokokousta Tornioon. Sitä ennen vilkaisin Keskustan Peräpohjolan piirin valintoja eilisessä piirikokouksessa Tornion Laivakankaalla. Hyviä valintoja ja oletettavasti hyviä päätöksiä muutoinkin. Niistä kuullaan myöhemmin...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä... Istuimme autossa - minä, vaimoni ja Veeran - Kemin Taiteiden Yö-tapahtuman/Veeran esiintymisen jälkeen. Otin puheeksi kitaransoiton. Kysyin Veeralta:"Paljonko otat tunnilta, jos opetat minulle kitaransoittoa?" Hän ei tuntihintaa vaatinut. Pohdiskeli, osaako hän opettaa, onko hän liian kärsimätön. Totesin hänelle, että varmaan osaat ja minä lupaan olla kiltti ja ahkera opetettava... Niin - minulla on kaksi Landolan akustista kitaraa. Vanhempi on se, jonka nuoret miehet soittelivat Haukkarin Kainuunkadulla pintanaarmuille kesällä 2000 meidän - minun ja vaimoni - ollessa konferenssi- ja Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Uudempi on se, jonka he ostivat minulle täysin yllätyksenä täyttäessäni 60 vuotta - kauan sitten. Kitara on lähes käyttämätön/soittamaton. En ole kumpaakaan soittanut pitkään aikaan. Otan kitaran esiin - tuon vanhemman - silloin kun joku asia menee ihon alle. Yleensä yksin ollessani herkkänä hetkenä. Soittelen "korvakuulolta" tuttuja melodioita. Kyllä tuosta soittamisesta pitäisi minunkin enemmän tietää. Toki onhan meillä naapurissa musiikin ammattilainen, musikin opettaja Arto Perkiö. Hänenkin kanssa muistaakseni on ollut joskus asiasta puhetta. Se on vaan jäänyt, kun ollut muuta muka tähdellisempää touhuamista, tärkeämpää...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä... Eräs tuttavani, joka kiistatta on autofani viimeisen päälle, ollut sitä aina, kävi näyttämässä uutuuttaan. Oikeastaan juniorinsa/poikansa hankintaa. Se oli vuoden 2018 auto kaikilla mahdollisilla mausteilla, joka oli kuulemma uutena maksanut maltaita. Sain kuulla, että se pitkä, leveä ja raskas ja jonka kanssa täytyy parkkeeratessa olla tosi varovainen mutta siinä auttavat useat tutka-anturit ja kamerat ja mitä kaikkea vielä. Auto kuulemma "ajaa itseään, jarruttaa itsenäisesti, vahtii kaistoja, varoittaa siitä ja siitä" ja mitä kaikkea vielä... Taisinpa välillä todeta, että minä en ainakaan uskalla em. tyyppisellä autolla ajaa. Sehän saattaa tehdä yllättäen mitä tahansa. Tuskinpa auton - kiistatta erinomaisia ominaisuuksia - esimerkiksi Suomen talviolosuhteissa pystyy käyttämään hyväksi. Toisin sanoen minuun iski aika moinen epäilys kyseisestä autosta. Myöhemmin minua alkoi mietityttämään kyseisen auton tekniset mitat. Uteliaisuuttani otin vertailukohteeksi tuon meidän "vanhan palvelijan, käyttöauton" MB E 200 vm. 1998 eli 20 vuotta vanhempi auto kuin tuo tuttavani esittelemä - kiistatta moderni - nykyauto. Kaivoin netistä tietoa: Mersumme on 105 mm pitempi, 21 mm kapeampi ja 50 kg kevyempi - mikäli oikein arvot katselin. Varmaan polttoaineen kulutus on lähes kaksinkertainen, mutta sillä ei ole meille loppujen lopuksi juurikaan merkitystä, kun ajelemme nykyolosuhteissa erittän vähän. Tällä iäkkäällä käyttöautolla on turvallista körötellä ainakin toistaiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Tihkusateinen ja pimeä lokakuun viimeinen aamulauantai. Taannoin sataneesta lumesta on enää rippeet jäljellä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Iltapäivällä/illansuussa menemme katselemaan ja kuuntelemaan Kemin Taiteiden Yö tapahtumia. Muun muassa Pikkupuolen yövieraamme Veera esiintyy Kemin kulttuurikeskuksessa, aulan lavalla klo 14.30 alkaen...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä... Kirjoitin vajaa pari viikkoa sitten erään iltapohdiskeluni ajatuksista liittyen Kemin kaupungin taloudelliseen tilanteeseen. Runsaan parinkymmenen vuoden aikana olen ajatusta, ratkaisumallia suusanallisesti testannut vaatimattomalla menestyksellä. Ajatusta - kerätä vapaaehtoisesti rahaa kaupungin kassaan - on pidetty hiukan outona. Niin - Kemin taloudellinen tilanne ei aiemmin ole ollut tämänhetkisessä katastrofaalisessa tilassa. Siksi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot pitäisi avoimesti tutkia, koeponnistaa... Mistä meidät - tämänhetkiset kemiläiset - jälkipolvet muistavat? Ei mistään, mikäli emme tällä valtuustokaudella onnistu vääntämään kaupungin taloutta kasvu-uralle, edes lopettamaan vuosien/vuosikymmenien velkaantumiskierrettä. Kävipä juuri hetki sitten mielessä, että joitakin kemiläisiä muistetaan ikuisesti, ainakin pitkään. Toisen maailmansodan jälkikahinoissa saksalaiset yrittivät räjäyttää Kemin kaupungintalon. Kaupungintalo pysyi pystyssä - kiitos hyvien lujuuslaskelmien ja rakentajien työn. Näitä "uuden Kemin talousrakentajia" kipeästi nyt mielestäni kaivataan. Niin - todettakoon tuohon aiemmin kirjoittamaani Hattu kiertämään-projektiin, että se vaiettiin kuoliaaksi. Ei ainuttakaan kommenttia.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Kännykkähälytykset, herätykset olivat aamulla päällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen vein yövieraamme Veeran Anttilan Mikon putiikkiin Keskuspuistokadulle hiustuunaukseen. Ilmeisesti hiusten väriä ei tällä kerralla vaihdeta. Vaimoni hakee hänet pois ilmoituksen saatuaan. Em. toimenpide liittyy illan Vanhojenpäivätanssiaisiin. Sinne eli Kemin Tervahallille menemme - minä ja vaimoni - sitten illalla. Varmaan tupa on täynnä "kasvomaskiporukkaa". Ilansuussa on Kemin Lumilinnalla jotakuinkin samaan aikaan Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko. Avoin yleisötilaisuus. Toivottavasti kemiläiset menevät jututtamaan "rahakirstunvartijaa". Pilvinen päivä, lumet sulavat, se on nyt tätä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Eilen vaimoni lämmitti Pikkupuolen takkaa. Saamme tutun yövieraan Veeran sinne. Printtasin Omakannasta meille EU:n koronatodistukset. Nyt voisi lähteä käväisemään ulkomailla Ruotsin Haaparannalla. Pöytäkalenterin mukaan olemme käyneet siellä viimeksi helmikuussa 2020... Tälle päivälle taitaa löytyä erilaista aktiviteettia, aika näyttäää. No toki sen verran, että käväisin torttu- ja pikkuleipäkahvilla ja jälkkäriksi vielä marjallinen jäätelöannos Kemin keskustassa erään Facebook-kaverini luona. Paljon oli porinanaihetta. Esiin tuli myös Kemin "hengästyttävät" rakennussuunnitelmat. Kaverini esitti vilpittömän ajatuksen, että eikö näihin hankkeisiin pitäisi naapurikuntienkin tulla mukaan, kun palveluja kuitenkin mielellään käyttävät. Taisinpa todeta, että niin pitäisi, mutta toistaiseksi yhteistyö yli kuntarajojen on ollut "tikkuista". Kerroin hänelle lyhyen kaavan mukaan myönteisestä yhteistyöstä Kemin ja Keminmaan osalta 1990-luvun alkupuolelta jäähallia Kemin Junkoon pystyyn väännettäessä... Ajelin kotiin sisäsataman kautta. Meri on avoin. Biotuotetehtaan säiliökuljetukset Ajoksesta eivät ole vielä käynnistyneet. Pajarinrannan uuden päiväkodin - avoimet ovet tapahtuma - näytti kiinnostavan. Paljon oli alueella autoja parkissa - hyvä niin.

Se on jo keskiviikko - kyllä...

Se on jo keskiviikko - kyllä... Aamun lehteä hakiessani totesin auran/kauhakuormaajan käyneen illalla Kainuunkadulla. Pieni jäinen palle oli ykkösliittymän edessä, se tiesi hyötyliikuntaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit ja kävin hakkaamassa jääkairalla palteen hajalle ja siirsin jääjätökset lumikolalla ojanpohjalle. Vaimoni lähti kaupungille pankkiasioille ja ruokakaupoille. Itse alan orientoitua illansuun kokoukseen. Selailen luottamustoimitabletilta laajan liitetiedostoaineiston. Niihin pääsen käsiksi eilen tietotekniikka-asiantuntijoilta saamani ohjeistuksen perusteella. Kaipa tuo lyhyempi normaalireittikin jossakin vaiheessa aukeaa...

Mitä olen säilyttänyt tekniikan alan opiskeluistani - tähän asti...

Että mitäkö mietin? Muun muassa alla olevaa kävi hetki sitten mielessä. Mitä olen säilyttänyt tekniikan ja pedagogisen alan opiskeluistani - tähän asti... Mikäli oikein muistan päärakennuksen autotallista löytyy - yhdestä kolmesta isosta säilytyslaatikosta - muun muassa seuraavaa: Deskriptiivisen geometrian harjoitustyöt, mahdollisesti konetekniikan harjoitustöitä, fysiikan laboraatiot, fysiikan ja kemian aineistot, matematiikan aineistot, paperitekniikan harjoitustyö, mahdollisesti sellutekniikan harjoitustyö ja opinnäytetyö. Kaikkiin, totta tosiaan kaikkiin liittyi aikamoinen työmäärä. Tussipiirtäminen oli loppujen lopuksi mielenkiintoista mutta huolellisuutta vaativaa. Niin - tusspiirtimet, viivoittimet ja harpikko taitaa olla myös samassa laatikossa. Olenko mitään edellä mainituista aineistoista tarvinnut myöhäisemmässä vaiheessa? En varsinaisesti, mutta kai ne tiedot tuolla pääkopassa olivat jollakin tasolla selkänojana. Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että kansakouluajoilta ei ole mitään jäljellä, oppikouluajoilta ainoastaan kasvisto. Se on myös autotallin säilytyslaatikossa. Lastenlapsille noita voisi jossakin vaiheessa näyttää, ovatko kiinnostuneita, se on asia erikseen...