Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lehteä postilaatikosta hakiessani aistin, että tätä harmautta ja kosteutta on saatu jo ihan riittämiin. Ensilumi on sulanut, toivottavasti seuraava lumi sataa pikapuolin. Tietokoneen ääreen asetuttuani kävi mielessä, että olen ilmoittautunut kolmeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtumaan, kahteen niistä vaimoni kanssa - hyvä niin. Tornioon suuntautuvan yritysvierailun yhteydessä perjantaina 26.11.2021 kukaties käväisemme samalla pitkästä aikaa Haaparannalla. Oletuksella, että tuohon Koronavirustilanteeseen ei tule uusia rajarajoituksia...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä... Olen havainnut itsessäni piirteen, josta mahdollisesti olen kirjoittanut aikaisemminkin. Usein ajatuksiini tulevat tuntamani henkilöt, nimenomaan kemiläiset henkilöt perhepiirin ulkopuolelta. Havahdun usein tosiasiaan, että tunnen, ainakin tiedän yllättävän paljon ihmisiä, vaikka käytännössä en liiku juuri missään kotimme ulkopuolella. Tunnen paljon hyvin toimeentulevia ihmisiä, osa varakkaita jopa kemiläisen mittapuun mukaan erittäin varakkaita. Monet näistä ovat eräänlaisia salarikkaita, joista monikaan ulkopuolinen ei tiedä mitään, he pitävät itsestään erittäin matalaa profiilia. He ovat lähes näkymättömiä. Vastapainona tunnen myös kemiläisiä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet sivuraiteille eikä heillä ole - monenlaisista yhteiskunnan tukitoimista huolimatta - ollut voimia palata niin sanottuun elämään. Lähinnä työelämään tai tasapainoiseen eläke-elämään... Nämä iltapohdiskelut liittyvät taannoin esittämääni "Hattu Kiertämään"-projektiin eli kerätä vapaaehtoisesti rahaa Kemin umpisurkean kuntatalouden pönkittämiseksi. Se ei käytännössä kiinnosta juuri ketään. Muutama peukutus, ei ensimmäistäkään paikalliskommenttia - ulkopuolelta toki muutama tarkentava kysymys. Oikeastaan ei yllätä, sillä aikaisempien kokemusteni perusteella minua on ohjeistettu vapaasti muisteltuna tyyliin: "Minä maksan aivan riittävästi veroja. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta ohjata ylimääräisi varoja kaupungin pohjattomaan kassaan. Niistä ei ole minulle mitään hyötyä." Niinpä. Esitin taannoin kysymyksen, minkälaisia "porkkanoita" kaupungilta pitäisi löytyä, jotta kiinnostus heräisi "rahapussin nyörien löyhdyttämiseen"? Niin kuin olen aina todennut, rahaa kyllä Kemissä(kin) löytyy...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä... Meillä olivat kännyköiden hälytykset päällä, sillä Pikkupuolen yövieraamme oli lähdössä aamujunalla Helsinkiin. Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni lähti hetki sitten viemään Veeran rautatieasemalle - hyvä niin. Itselläni on tällä viikolla yksi kokous eli huomenna Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa klo 15 alkaen. Perusturvalautakunnan kokous, josta esityslista näyttää olevan myös Kemin kaupungin kotisivuilla. Mielenkiintoista nähdä, ovatko kaikki kokousedustajat fyysisesti paikan päällä vai joutuuko katselemaan edelleen etäosallistujien Teams-mollukoita... En yleensä kommentoi etukäteen kokousten esityslistoilla olevia asiakokonaisuuksia, mutta huomisen kokouksen Asia nro 45 Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023 Ìkivihreä Kemi` kiinnitti erityistä huomiota. Miksi? Siksi, että aineisto on kattava - peräti yli 60 sivua. Kävi mielessä minunkin usein markkinoima ajatus, että kaiken tärkeän pitää mahtua yhdelle A4-sivulle. Toisaalta kävi myös mielessä edellisen elämäni eli työssäoloaikani kokemukset. Yhdessä vaiheessa ammattikouluissa intouduttiin laatimaan pitkiä järjestyssääntöaineistoja. "Villitys" siirtyi myös teknillisen oppilaitoksen puolelle, jossa olin muutaman vuoden ajan sivutoimisena tuntiopettajana. Silloinen tekun rehtori Teuvo Kärkkäinen tuskaili laatimisprosessin kanssa. Muistan hänen todenneen, että hänen mielestään kaiken voisi korvata yhdellä lauseella: Opiskelijan tulee elää ihmisiksi... Kemin Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaan soveltaen asian voi ilmaista yhdella lauseella: Ikäihmisistä pidetään huolta. Saapa nähdä, mitä tämä maanantaipävä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Lueskelin hetki sitten uskontoon liittyvää pitkää, rönsyilevää kotikemiläistä kommentointiketjua. Olen usein sanonut, kirjoittanutkin, että tiettyjen henkilöiden kanssa en suostu puhumaan uskonnosta enkä politiikasta. Muun muassa siksi, että ne ovat erittäin vaikeita, monisärmäisiä asioita, joista voi olla mitä mieltä tahansa ja joista välttämättä itselläni ei ole parasta tietoa. Kommentointiketjussa tulivat esiin muun muassa valtionkirkkoasia ja uskonnon opetus kouluissa sekä vuosikymmenien perinteet kouluympäristössä. Itsekin olen ollut pitkään ns. kirkkoon kuulumaton tiettyjen tapahtumien jälkeen. Nykyisin olen ollut pitkää evankelisluterilaisen kirkon jäsen Kemissä. En näe siinä mitään ongelmia. Edellä mainitsemassani kommentointiketjussa tuotiin esiin muun muassa kirkollisvaalien rooli/kuntapolitiikka. Itsekin olen sitä vuosikymmenien saatossa hiukan ihmetellyt. Kunta- puhumattakaan puoluepolitiikka voisi vähitellen siirtyä em. vaaleissa taka-alalle. Sama koskee paikallisia eläkeläisjärjestöjä. Olen usein kirjoittanut, että Kemissäkin on useita - selkeästi puoluepolitiikkaan liittyviä eläkeyhdistyksiä - se napanuora olisi syytä katkaista. Lainaan erään asiantuntijan tekstiä uskontoon liittyvänä: "Suvaitsevaisuus sopii moneen asiaan tunnussanaksi. Meidän kristittyjen on tässä asiassa katsottava peiliin. Usein aivan oikeutetusti meitä pidetään suvaitsemattomina, joilla pipo on tiukalla ja vanne puristaa päätä. Joskus tekee mieli sanoa joillekin uskoville sisarille ja veljille: Hellitä vähän, ota rennosti, katso asioita avarammin. Mutta on asioita, joissa suvaitsevaisuus ei kelpaa tunnussanaksi. Ensimmäiset kristityt elivät monin tavoin samanlaisessa ympäristössä kuin me. He kohtasivat runsaasti erilaisia uskontoja ja heidän ympärillään uskottiin moniin eri jumaliin ja monella eri tavalla. He näkivät muissa uskonnoissa ja filosofioissa paljon hyvää ja oppimisen arvoista. Paavali kirjoittaa: ”Ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8). Tuon viimeisen lauseen voisi tähän toistaa, mutta lukekaa se ajatuksen kanssa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin Facebook-foorumille seuraamaan Keskustanuorten liittokokousta Tornioon. Sitä ennen vilkaisin Keskustan Peräpohjolan piirin valintoja eilisessä piirikokouksessa Tornion Laivakankaalla. Hyviä valintoja ja oletettavasti hyviä päätöksiä muutoinkin. Niistä kuullaan myöhemmin...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä... Istuimme autossa - minä, vaimoni ja Veeran - Kemin Taiteiden Yö-tapahtuman/Veeran esiintymisen jälkeen. Otin puheeksi kitaransoiton. Kysyin Veeralta:"Paljonko otat tunnilta, jos opetat minulle kitaransoittoa?" Hän ei tuntihintaa vaatinut. Pohdiskeli, osaako hän opettaa, onko hän liian kärsimätön. Totesin hänelle, että varmaan osaat ja minä lupaan olla kiltti ja ahkera opetettava... Niin - minulla on kaksi Landolan akustista kitaraa. Vanhempi on se, jonka nuoret miehet soittelivat Haukkarin Kainuunkadulla pintanaarmuille kesällä 2000 meidän - minun ja vaimoni - ollessa konferenssi- ja Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Uudempi on se, jonka he ostivat minulle täysin yllätyksenä täyttäessäni 60 vuotta - kauan sitten. Kitara on lähes käyttämätön/soittamaton. En ole kumpaakaan soittanut pitkään aikaan. Otan kitaran esiin - tuon vanhemman - silloin kun joku asia menee ihon alle. Yleensä yksin ollessani herkkänä hetkenä. Soittelen "korvakuulolta" tuttuja melodioita. Kyllä tuosta soittamisesta pitäisi minunkin enemmän tietää. Toki onhan meillä naapurissa musiikin ammattilainen, musikin opettaja Arto Perkiö. Hänenkin kanssa muistaakseni on ollut joskus asiasta puhetta. Se on vaan jäänyt, kun ollut muuta muka tähdellisempää touhuamista, tärkeämpää...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä... Eräs tuttavani, joka kiistatta on autofani viimeisen päälle, ollut sitä aina, kävi näyttämässä uutuuttaan. Oikeastaan juniorinsa/poikansa hankintaa. Se oli vuoden 2018 auto kaikilla mahdollisilla mausteilla, joka oli kuulemma uutena maksanut maltaita. Sain kuulla, että se pitkä, leveä ja raskas ja jonka kanssa täytyy parkkeeratessa olla tosi varovainen mutta siinä auttavat useat tutka-anturit ja kamerat ja mitä kaikkea vielä. Auto kuulemma "ajaa itseään, jarruttaa itsenäisesti, vahtii kaistoja, varoittaa siitä ja siitä" ja mitä kaikkea vielä... Taisinpa välillä todeta, että minä en ainakaan uskalla em. tyyppisellä autolla ajaa. Sehän saattaa tehdä yllättäen mitä tahansa. Tuskinpa auton - kiistatta erinomaisia ominaisuuksia - esimerkiksi Suomen talviolosuhteissa pystyy käyttämään hyväksi. Toisin sanoen minuun iski aika moinen epäilys kyseisestä autosta. Myöhemmin minua alkoi mietityttämään kyseisen auton tekniset mitat. Uteliaisuuttani otin vertailukohteeksi tuon meidän "vanhan palvelijan, käyttöauton" MB E 200 vm. 1998 eli 20 vuotta vanhempi auto kuin tuo tuttavani esittelemä - kiistatta moderni - nykyauto. Kaivoin netistä tietoa: Mersumme on 105 mm pitempi, 21 mm kapeampi ja 50 kg kevyempi - mikäli oikein arvot katselin. Varmaan polttoaineen kulutus on lähes kaksinkertainen, mutta sillä ei ole meille loppujen lopuksi juurikaan merkitystä, kun ajelemme nykyolosuhteissa erittän vähän. Tällä iäkkäällä käyttöautolla on turvallista körötellä ainakin toistaiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Tihkusateinen ja pimeä lokakuun viimeinen aamulauantai. Taannoin sataneesta lumesta on enää rippeet jäljellä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Iltapäivällä/illansuussa menemme katselemaan ja kuuntelemaan Kemin Taiteiden Yö tapahtumia. Muun muassa Pikkupuolen yövieraamme Veera esiintyy Kemin kulttuurikeskuksessa, aulan lavalla klo 14.30 alkaen...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä... Kirjoitin vajaa pari viikkoa sitten erään iltapohdiskeluni ajatuksista liittyen Kemin kaupungin taloudelliseen tilanteeseen. Runsaan parinkymmenen vuoden aikana olen ajatusta, ratkaisumallia suusanallisesti testannut vaatimattomalla menestyksellä. Ajatusta - kerätä vapaaehtoisesti rahaa kaupungin kassaan - on pidetty hiukan outona. Niin - Kemin taloudellinen tilanne ei aiemmin ole ollut tämänhetkisessä katastrofaalisessa tilassa. Siksi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot pitäisi avoimesti tutkia, koeponnistaa... Mistä meidät - tämänhetkiset kemiläiset - jälkipolvet muistavat? Ei mistään, mikäli emme tällä valtuustokaudella onnistu vääntämään kaupungin taloutta kasvu-uralle, edes lopettamaan vuosien/vuosikymmenien velkaantumiskierrettä. Kävipä juuri hetki sitten mielessä, että joitakin kemiläisiä muistetaan ikuisesti, ainakin pitkään. Toisen maailmansodan jälkikahinoissa saksalaiset yrittivät räjäyttää Kemin kaupungintalon. Kaupungintalo pysyi pystyssä - kiitos hyvien lujuuslaskelmien ja rakentajien työn. Näitä "uuden Kemin talousrakentajia" kipeästi nyt mielestäni kaivataan. Niin - todettakoon tuohon aiemmin kirjoittamaani Hattu kiertämään-projektiin, että se vaiettiin kuoliaaksi. Ei ainuttakaan kommenttia.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Kännykkähälytykset, herätykset olivat aamulla päällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen vein yövieraamme Veeran Anttilan Mikon putiikkiin Keskuspuistokadulle hiustuunaukseen. Ilmeisesti hiusten väriä ei tällä kerralla vaihdeta. Vaimoni hakee hänet pois ilmoituksen saatuaan. Em. toimenpide liittyy illan Vanhojenpäivätanssiaisiin. Sinne eli Kemin Tervahallille menemme - minä ja vaimoni - sitten illalla. Varmaan tupa on täynnä "kasvomaskiporukkaa". Ilansuussa on Kemin Lumilinnalla jotakuinkin samaan aikaan Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko. Avoin yleisötilaisuus. Toivottavasti kemiläiset menevät jututtamaan "rahakirstunvartijaa". Pilvinen päivä, lumet sulavat, se on nyt tätä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Eilen vaimoni lämmitti Pikkupuolen takkaa. Saamme tutun yövieraan Veeran sinne. Printtasin Omakannasta meille EU:n koronatodistukset. Nyt voisi lähteä käväisemään ulkomailla Ruotsin Haaparannalla. Pöytäkalenterin mukaan olemme käyneet siellä viimeksi helmikuussa 2020... Tälle päivälle taitaa löytyä erilaista aktiviteettia, aika näyttäää. No toki sen verran, että käväisin torttu- ja pikkuleipäkahvilla ja jälkkäriksi vielä marjallinen jäätelöannos Kemin keskustassa erään Facebook-kaverini luona. Paljon oli porinanaihetta. Esiin tuli myös Kemin "hengästyttävät" rakennussuunnitelmat. Kaverini esitti vilpittömän ajatuksen, että eikö näihin hankkeisiin pitäisi naapurikuntienkin tulla mukaan, kun palveluja kuitenkin mielellään käyttävät. Taisinpa todeta, että niin pitäisi, mutta toistaiseksi yhteistyö yli kuntarajojen on ollut "tikkuista". Kerroin hänelle lyhyen kaavan mukaan myönteisestä yhteistyöstä Kemin ja Keminmaan osalta 1990-luvun alkupuolelta jäähallia Kemin Junkoon pystyyn väännettäessä... Ajelin kotiin sisäsataman kautta. Meri on avoin. Biotuotetehtaan säiliökuljetukset Ajoksesta eivät ole vielä käynnistyneet. Pajarinrannan uuden päiväkodin - avoimet ovet tapahtuma - näytti kiinnostavan. Paljon oli alueella autoja parkissa - hyvä niin.

Se on jo keskiviikko - kyllä...

Se on jo keskiviikko - kyllä... Aamun lehteä hakiessani totesin auran/kauhakuormaajan käyneen illalla Kainuunkadulla. Pieni jäinen palle oli ykkösliittymän edessä, se tiesi hyötyliikuntaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit ja kävin hakkaamassa jääkairalla palteen hajalle ja siirsin jääjätökset lumikolalla ojanpohjalle. Vaimoni lähti kaupungille pankkiasioille ja ruokakaupoille. Itse alan orientoitua illansuun kokoukseen. Selailen luottamustoimitabletilta laajan liitetiedostoaineiston. Niihin pääsen käsiksi eilen tietotekniikka-asiantuntijoilta saamani ohjeistuksen perusteella. Kaipa tuo lyhyempi normaalireittikin jossakin vaiheessa aukeaa...

Mitä olen säilyttänyt tekniikan alan opiskeluistani - tähän asti...

Että mitäkö mietin? Muun muassa alla olevaa kävi hetki sitten mielessä. Mitä olen säilyttänyt tekniikan ja pedagogisen alan opiskeluistani - tähän asti... Mikäli oikein muistan päärakennuksen autotallista löytyy - yhdestä kolmesta isosta säilytyslaatikosta - muun muassa seuraavaa: Deskriptiivisen geometrian harjoitustyöt, mahdollisesti konetekniikan harjoitustöitä, fysiikan laboraatiot, fysiikan ja kemian aineistot, matematiikan aineistot, paperitekniikan harjoitustyö, mahdollisesti sellutekniikan harjoitustyö ja opinnäytetyö. Kaikkiin, totta tosiaan kaikkiin liittyi aikamoinen työmäärä. Tussipiirtäminen oli loppujen lopuksi mielenkiintoista mutta huolellisuutta vaativaa. Niin - tusspiirtimet, viivoittimet ja harpikko taitaa olla myös samassa laatikossa. Olenko mitään edellä mainituista aineistoista tarvinnut myöhäisemmässä vaiheessa? En varsinaisesti, mutta kai ne tiedot tuolla pääkopassa olivat jollakin tasolla selkänojana. Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että kansakouluajoilta ei ole mitään jäljellä, oppikouluajoilta ainoastaan kasvisto. Se on myös autotallin säilytyslaatikossa. Lastenlapsille noita voisi jossakin vaiheessa näyttää, ovatko kiinnostuneita, se on asia erikseen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua Kemin tietohallinnon toimistolle lähtöön. Kyllä - siellä käväisin ja vielä iltapäivällä toisenkin kerran. Luottamustoimitabletistani en saanut tuttua reittiä pitkin minulle lähetettyjä aineistoja auki. Asiantuntijat kävivät läpi laitetta, kaikki piti olla kunnossa, mutta siitä huolimatta eräs linkki ei toiminut. Osittain asiassa jäi - asiantuntijoillekin - kotiläksyä eli myssyn alle mietintää. Minulle opetettiin laitteelta uusi reitti, samalla uusi käyttäytymismalli, jonka avulla kyllä tulen hyvin toimeen. Tällaisina hetkinä käy takaraivossa ajatus entisistä (hyvistä) ajoista, jolloin kokousten esityslistat ja liitteet tulivat postin toimittamana kirjekuoressa kotiovelle, ainakin postilaatikkoon - hyvissä ajoin... No - niihin aikoihin ei ole enää paluuta. Sain taas osakseni erinomaista palvelua. Kaupungissa ollessani ajelin sen verran huvia, että käväisin vilkaisemassa korttelissa 107 uutta aktiviteettia Pruntsin kulmilla. Punaisten vuokra-asuntojen purkuhommat olivat käynnissä ja uusien, rakennettavien rakennusten pohjatöitä jo raavittiin - hyvä niin.

Boomer - sivistin hetki sitten itseäni Bile-Sannan infosta - kyllä...

Boomer - sivistin hetki sitten itseäni Bile-Sannan infosta - kyllä... Pieni lainaus: Boomerilla viitataan alunperin Yhdysvalloissa vuosina 1946–1964 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin (englanniksi ”baby boomers”). Termi on levinnyt yleiseen käyttöön myös Suomessa. Vastaavat ikäluokat ovat Suomessa vuosina 1945–1950 syntyneet. Boomer-termiä käytetään kuitenkin laveammin kuvaamaan ihmisiä, joita termin käyttäjä pitää ajastaan jälkeen jääneenä eli niin sanotusti kalkkiksena. Niin - itse olen syntynyt vuonna 1944, joten en kuulu edellä mainittuun joukkoon - onneksi...

Lokakuun viimeinen viikko käynnistyy - kyllä...

Lokakuun viimeinen viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen näyttää siltä, että kohtapuolin on mentävä pihalle lumitöihin. Tosin sinne kyllä myöhemminkin ehtii, sillä lunta sataa kevyesti lisää. Ensimmäinen pihareissu toteutettu: Nuoskalumen siirtelyä ja puuhuoltoa. Vaimoni lähti kaupoille ja kirjastoon.

Tänään on kalenterin mukaan Uskonpuhdistuksen muistopäivä ja YK:n päivä - kyllä...

Tänään on kalenterin mukaan Uskonpuhdistuksen muistopäivä ja YK:n päivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen avasin pöytäkalenteristani uuden viikon auki ja totesin ensi viikolla olevan ainakin yksi kokous ja muuta aktiviteettia, joista sitten aikanaan. On niin kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä, että kukaties intoudun käväisemään pienellä sightseeing ajelulla Metsä Fibren uuden biotuotetehtaan suunnassa. Samalla voisin koukata uudella Rovan asuntoalueella. Katsotaan nyt, miten päivä etenee... No niinhän siinä kävi, että lähdin liikkeelle. Vaimoni jäi varastorakennuksen päädyssä olevaan työtilaansa viimeistelemään Veeran vanhojenpäivätanssiaisten luomusta - hyvä niin. Ajelin Mansikkanokan ja sisäsataman kautta Hahtisaareen. Lähiaikojen suurten säiliöiden siirtovalmisteluja oli tehty aika lailla. Meri oli jäässä, mutta rikkoutunee kevyesti proomujen liikkuessa. Vielä oli veneitä laitureissa. Ajelin Pajussarentietä ihaillen Metsä Fibren vähitellen hahmottuvaa biotuotetehdasta. Mutkan Karihaarassa käytyäni ajelin Rovan uudelle asuntoalueelle. Kyllä - uusia, komeita omakotitaloja oli entisten lisäksi rakenteilla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että alue on muutaman vuoden päästä viihtyisän näköinen, kun puut, pensaat ja istutukset lähtevät kasvamaan. Pienenä yksityiskohtana kotiintulomatkalta kerrottakoon mainoskatkon luonteisesti, että kävin ostamassa Syväkankaan Messistä Pirkan esipaistettuja vehnäpullia. Paistoin niitä pellillisen hetki sitten - puolet kanelipulliksi ja toinen puoli tavallisiksi - päärakennuksessamme on taivaallinen pullan tuoksu, ei kahta sanaa. Ja nyt kahvit tippumaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesimme aamukahvia juodessamme, että Lapin Kansa-lehdessä ja sen Luppo-viikonloppuliitteessä, oli mielenkiintoisia artikkelita Kemistä - hyvä niin. Kaunis alkutalven päivä. Puuhuoltoa. Tänään muutoin taitaa olla päivä, jolloin ollaan vaan. Täytynee seurata, mitä muualla Suomessa ja maailmalla tapahtuu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuli hetki sitten mieleen televisiouutisia katsellessani vahvasti sanonta: Näkeehän sen Sokea Reettakin! Asiantuntijat kiistelevät - oikeastaan ovat kiistelleet jo kuukausia - avattiinko Suomea kirotun Koronavirusepidemian vuoksi liian aikaisin. Avattiin. Se on nähtävissä tietyillä alueilla tartuntojen määrissä, sairaalakapasiteettien kohtuuttomana täyttymisenä ja nimenomaan teho-osastojen kuormittumisina. Totta - paine on ollut kova monilta eri tahoilta avautumiseen, mutta kirottu, kirottu, kirottu Koronavirusepidemia ei ole ohi. Nyt jos koskaan pakkorokottaminen on paikallaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä - viikko vilahti silmissä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle ja vaimoni kaupoille. Eilisten lumihommien parsimista, Pikkupuolen kompostoivan käymälän jätöksien hautaamista maan poveen ja Pikkupuolen puuhuoltoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin ahkiollisen puukuorman viemistä Pikkupuolen takan kupeeseen suoraan. Hyvin onnistui, kun pistin matot kynnyksien päälle. Kannatti kokeilla, monta välivaihetta jäi pois. Kesäaikaan vien betonikärryllisen klapeja suoraan sisälle. Helppo juttu. Jos ja kun Kainuunkadulle vedetään ensi vuonna uudet vesi- ja viemäriputket myös ns. hulevesiputket, tutkin/tutkitutan Pikkuolelle vedettävän vesi- ja viemäriliitännän mahdollisuuden. Tälle päivälle ei taida olla mitään erikoista tekemistä, antaa ajan kulua...