Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuli hetki sitten mieleen televisiouutisia katsellessani vahvasti sanonta: Näkeehän sen Sokea Reettakin! Asiantuntijat kiistelevät - oikeastaan ovat kiistelleet jo kuukausia - avattiinko Suomea kirotun Koronavirusepidemian vuoksi liian aikaisin. Avattiin. Se on nähtävissä tietyillä alueilla tartuntojen määrissä, sairaalakapasiteettien kohtuuttomana täyttymisenä ja nimenomaan teho-osastojen kuormittumisina. Totta - paine on ollut kova monilta eri tahoilta avautumiseen, mutta kirottu, kirottu, kirottu Koronavirusepidemia ei ole ohi. Nyt jos koskaan pakkorokottaminen on paikallaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä - viikko vilahti silmissä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle ja vaimoni kaupoille. Eilisten lumihommien parsimista, Pikkupuolen kompostoivan käymälän jätöksien hautaamista maan poveen ja Pikkupuolen puuhuoltoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin ahkiollisen puukuorman viemistä Pikkupuolen takan kupeeseen suoraan. Hyvin onnistui, kun pistin matot kynnyksien päälle. Kannatti kokeilla, monta välivaihetta jäi pois. Kesäaikaan vien betonikärryllisen klapeja suoraan sisälle. Helppo juttu. Jos ja kun Kainuunkadulle vedetään ensi vuonna uudet vesi- ja viemäriputket myös ns. hulevesiputket, tutkin/tutkitutan Pikkuolelle vedettävän vesi- ja viemäriliitännän mahdollisuuden. Tälle päivälle ei taida olla mitään erikoista tekemistä, antaa ajan kulua...

Poikkeuksellisia ratkaisumalleja poikkeuksellisina aikoina - kyllä...

Illan hämärtyessä käy silloin tällöin mielessä synnyin- ja kotikaupungin Kemin tämänhetkinen taloudellinen tilanne. Kemissä tilanne ei ole uusi. Mikäli oikein muistan, taloudellinen tilanne on kaupungissamme ollut aina tiukka. Kyllä se on pakko todeta, että olemme eläneet aika suruttomasti. Tehneet velkaa ja myyneet omaisuutta. Kaupungin omaisuutta = meidän yhteistä omaisuutta. Lisäksi olemme sortuneet pahanpäiväisesti tasekikkailuun. Lähes kaikki edellä mainitut keinot on nyt loppuun kaluttu... Ilmassa on kuitenkin paljon myönteistä. Kuntapäättäjät laidasta laitaan ovat viimeinkin havantuneet tosiasiaan, että olemme lähivuosina valtion holhouksessa, mikäli emme viimeinkin ryhdistäydy ja pistä menoja kuriin ja/tai hanki entistä enemmän tulorahoitusta. Metsä Groupin päätös rakentaa Kemiin uusi biotuotetehdas oli tasoa "taivaan lahja" - sitä ei käy kiistäminen. Sen kerrannaisvaikutukset ovat talousalueelle, Lapille ja koko Suomelle merkittävät. Todennäköisesti tehdasalueelle nousee muutakin - jotain uuttaa. Oletettavasti myös Veitsiluodon saarelle nousee vielä uudennäköistä aktiviteettia. Kemissä on tällä hetkellä rapiat 20.000 asukasta. Vaikka olemme viime aikoina kokeneet kovia - asia koskettaa myös naapurikuntien Keminmaan, Simon ja Tervolankin - asukkaita niin tällä hetkellä työssäkäyvät, yrittäjät ja pääosin eläkeläisetkin ovat taloudellisesti kohtalaisen hyvässä asemassa. Minkälaisilla "porkkanoilla" niin sanotut hyvin toimeen tulevat olisivat valmiita pistämään hatun kiertämään kartuttaakseen Kemin kaupungin kassaa? Kuulen jo selvästi muutaman lukijan tuhisevat/kiroilevankin tyyliin: "Etkö parempaa/tyhmempää keksinyt?" Poikkeuksellisia ratkaisumalleja poikkeuksellisin aikoina kannatta mielestäni avoimesti miettiä. "Hattu kiertämään"- projektissa esimerkiksi yksi miljoona euroa (1.000.000€) syntyy sadan kemiläisen kymmenentuhannen euron panostuksella (10.000€). Väitän, että irtorahaa kyllä löytyy, mikäli ihmiset ovat riittävän motivoituneita kotikaupunkinsa pelastamiseksi. Niin olen vastaavantyyppistä ajatusta markkinoinut/koeponnistanut aina silloin tällöin. Saamani kommentit ovat olleet tähän saakka aika kielteisiä, suorastaan tylyjä, mutta olisivatko ajat muuttuneet. Yrittänyttä ei laiteta - väitetään...

Mitä tänään tähän asti...

Nyt se sitten taas yli puoleksi vuodeksi alkoi. Mikä? Lumityöt. En valita, on upea asia, että Suomessa - ainakin toistaiseksi - on selkeästi neljä vuodenaikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen menin etupihalle sen verran lumitöihin, että pääsee asiallisesti autolla liikkeelle. Mielenkiintoista "kerroslunta" - pohjalla maata vasten ihan vesisohjoista. Sehän tarttui sekä lapioon että lumikolaan. Alan kohtapuolin orientoitumaan Karjalahdelle lähtöön. Vien muoviroskat kierrätykseen ja menen kuuntelemaan/juttelemaan mitä aluevaaliehdokkailla on mielen päällä. Ainakin Väyrysen Paavo on ilmoittanut tulevansa paikan päälle. Hänellä on yleensä painavaa sanottavaa. Paikalla makkaranpaistossa ja juttukavereina on Kemin Keskustan aktiiveja klo 11-13 välisenä aikana. Mielenkiintoista nähdä, onko väkeä muutoin liikkeellä... Kyllä - käynti Karjalahdella Prisman edustalla tehty. Ihan mukava oli vaihtaa muutama sana läsnä olleiden aluevaaliehdokkaiden ja Kemin Keskustan nykyvaikuttajien kanssa. Kyllä tarjotut tuotteet - grillimakkarat ja esiteetkin - kävivät kaupaksi. Väkeä liikkui tasaiseen tahtiin.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään se sitten taisi Perämeren pohjukkaan tulla varsinainen ensilumi, räntärykäys tuli niin kuin muistamme - 14.09.2021. Joka tapauksessa täytynee ottaa lumikola ja lapio jo esiin. Siirrän puu- ja varastokatoksesta lumilingon jo varastorakennuksen lipan alle. Samalla työrupeamalla todennäköisesti siirrä päärakennuksen terassilla olevat puutarhakalusteet "talviasentoon". Tästä se taitaa sitten talvi käynnistyä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa: Klapit päärakennuksen takkapesään ja korillinen puita puu- ja varastokatoksesta. Eilen saimme tutun syyslomavieraan eli Veeran Pikkupuolelle ilmeisesti pariksi yöksi - hyvä niin... Kaunis aurinkoinen loppusyksyn aamu. Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään kummempaa "tähellistä" tekemistä ja hyvä niin. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin - tällä hetkellä kaunista myöhäissyksyn säätä aistiessani - josko tänään en tee mitään ja/tai en kirjoita mitään. No sen verran ainakin, että sain hetki sitten puhelinsoiton eräältä Facebook-kaveriltani. Hän kertoi avoimesti viime viikonvaihteen tapahtumistaan ambulanssikyydityksineen ja sairaalareissuineen. Totesimme, että yhteiskunnan palvelut toimivat. Hän odotteli sairaalassa lääkärikäyntiä ja tutkimuksista saatuja tuloksia. Toivotin hänelle jaksamista ja paranemista...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähdin pihalle. Vaimoni siirtyi varastorakennuksen päädyssä olevaan työhuoneeseensa ison Bonanza-nojatuolin tyynyjä tuunaamaan. Tuo tuoli ostettiin aikanaan käytettynä. Se on tehnyt monta reissua. Vaimoni opiskelumatkalla Hämeenlinnassa ja Timolla Helsingissä. Tällä hetkellä se on päärakennuksemme takkahuoneessa. Mihin vielä ehtii... Ryhmittelin hiukan varastorakennuksen vieressä olevia betonilaattoja. Katselin taas entisen joulukuusimetsän jäljellä olevia viittä kuusta varastorakennuksen päädyssä. Kaksi niistä joutaisi kaataa polttopuiksi. Miksi? Siksi, että toinen on lähellä varastorakennusta ja toinen on niin iso, että se vie voimaa lähellä olevasta pienestä perunapellosta ja ryytimaasta. Juuret ovat levinneet laajalle alueelle. Katunaapurini on luvannut hoitaa asian, jos näin päätämme...

Mitä tänään tähän asti - Simon Karsikon Leuannokassa käynti - kyllä...

Mitä tänään tähän asti - Simon Karsikon Leuannokassa käynti - kyllä... Päätimme eilen, että lähdemme testaamaan Maksniemen uudet tieliittymät, käymme Simon Karsikon Leuannokassa ja pistäydymme pitkästä aikaa Pihlajalla kylässä. Näin teimme. Oli mukava muistella Leuannokassa Veitsiluoto Oy:n lomamökkiaikoja kauan sitten ja ottaa muutama kännykkäkuva. Kävi mielessä, että Simon kunta teki erinomaisen maa-aluekaupan. Oletettavasti kaavoitus etenee ripeästi ja mahdolliset asiasta kiinnostuneet tontinostajat pääsevät rakennustyöhön. Näin maallikon silmin eipä juuri parempaa rakennusmaata voi kuvitella. Mukava sightseeing ajelu Maksniemessä tänään.

Mielenkiintoista ajatusleikkiä lähitulevaisuuden eduskuntavaaleista Lapin osalta - kyllä...

Mielenkiintoista ajatusleikkiä lähitulevaisuuden eduskuntavaaleista Lapin osalta - kyllä... Juuri kun ajattelin, että taitaa olla tylsääkin tylsempi sateinen lokakuun perjantai edessä niin intouduin lukemaan mielenkiintoisen artikkelin Keskustan kansanedustajasta Mikko Kärnästä. Kuinka ollakaan ajatuksissani heittäydyin pohdiskelemaan jo vuoden 2023 eduskuntavaaleja jos, jos ja jos - tyyliin. Pätkä Wikipediatekstiä: Suomen 39. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 2. huhtikuuta 2023 ja niissä valitaan kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2023–2027. Kyllä. Mikäli Mikko Kärnä asettuu ehdokkaaksi Lapista ja mikäli Paavo Väyrynen asettuu ehdokkaaksi myös Lapista niin tilanne Keskustan osalta muodostuu totta tosiaan mielenkiintoiseksi. Toki Keskustalla on ollut ja ilmeisesti on jatkossakin muitakin kovia potentiaalisia ehdokkaita. Olen tavannut molemmat superehdokkaat, vaihtanut muutaman sanankin. Ollut taannoin sähköpostiviestinnässäkin, lähettänyt sähköposteja. Toinen em. henkilöistä on vastannutkin - muistaakseni.

Se on taas perjantai...

Se on taas perjantai - kyllä ja sateinen sellainen... Perinteisten aamutoimien jälkeen en kyllä parhaalla tahdollakaan keksi muuta kuin sytyttää päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni lähti hetki sitten Pikkupuolelle osittain samoihin hommiin. Saapa nähdä, mitä tällainen sateinen päivä tuo tullessaan. Nyt olisi havillista aikaa siivota esimerkiksi Facebook-foorumia.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua upeaan syyspäivään. Vaimoni käväisee kauppareissulla ja minä sen jälkeen iltapäivällä kokousreissulla. Voi olla, että loppuiltapäivästä intoudun tasoittelemaan maata ja siirtelemään betonilaattoja uuteen asentoon varastorakennuksen sivustalla. Niin - jos en tänään niin sitten huomenna tai joskus sitten. Eipä nuo tuosta mihinkään karkaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli aika lailla seestynyt olo, eiliset lähitulevaisuuteen liittyvät päätökseni poistavat ajatuksistani turhanpäiväistä touhuamista. Irtaannun yhä enemmän tuosta Facebook-kuviosta eli kansanomaisesti veispuukista ja keskityn kukaties enemmän oman Blogisivun pitämiseen. Sen osoite on muuten http://akipyykko.blogspot.com Voi olla, että hetken kuluttua testaan auton ylläpitolaturin toimintaa. Virittelen sitä talvikäyttöä varten. Arvelen sen osoittautuvan hyväksi valinnaksi. Voi olla, että etulasin uusi peitto otetaan myös myöhemmin käyttöön, vältytään turhalta rappaamiselta, vaivannäöltä. Tällä viikolla on pöytäkalenterin mukaan yksi kokous - huomenna torstaina - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin asetella henkilökohtaista lähitulevaisuuttani uuteen asentoon. Sellainen on ollut tapani vuosikymmenien aikana aina silloin tällöin. Se antaa uutta näkemystä itselleni ja virtaa lähitulevaan - näin haluan ajatella. Osata luopua sellaisista asiakokonaisuuksista, jotka eivät tunnu riittävän omilta, on tärkeää. Tähän liittyy muun muassa uusi lähestymistapa Facebook-maailmaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ei juuri pihalle meneminen kiinnosta. Sataa tihuuttaa. Jospa tuo sade päivänmittaan hellittää, pääsee hahmottelemaan laitteiden sijoitusta - järkevää sijoitusta - lumihommia ajatellen. Tuo peräkärryn päällä oleva moottorikelkka antaa pienen lisähaasteen. Puut voi ainakin päärakennuksen takkaan asetella. Se on tuttuakin tutumpaa hommaa. Pihalle iltapäivällä kukaties mentyäni tutkiskelen hajottamani vaahterakannon alueen lähitulevaa. Voi olla, että sijoitan kannon paikalle AITAKI-laatutuotteen tolppajalustan ja seuraan, mitä sen tuntumassa alkaa tapahtua. Ovatko vuosikymmenien aikana muodostuneet juuret niin voimissaan, että jaksavat työntää vielä uutta vaahterakasvustoa. Aika näyttää.

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää...

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää... Perinteisten aamutoimien jälkeen luin jostain syystä poikkeuksellisen tarkkaan lauantaipäivän Lapin Kansa lehden. No toisaalta siksi, että tuoretta paperilehteä ei tule sunnuntaisin. Erityisen kiinnostavia olivat artikkeli venäläisten partisaanien tuhoretkistä Suomen puolelle toisen maailmansodan aikana, joissa kohteina olivat lapset, naiset ja vanhukset. Toisaalta tällä keralla oli poikkeuksellisen kiinnostavia yleisönosastokirjoituksia. Muun muassa tuo koiraveroasia tuntui mietityttävän - lähinnä sen periminen. Asiaan liittyvänä olen itsekin kirjoittanut 1980-90-luvulla asiasta. Lopetin kirjoittamisen totaaliturhauttavana. Silloin väitettiin, että koiravero on turha, tarpeeton ja mahdoton toteuttaa, koska veron perimiseen liittyvät kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hyöty. Kemin "Koirapuolue" oli silloin voimissaan. Nyt eletään toista aikaa ja perintätekniikka on myös aivan toisella tasolla. Ilmeisesti koirien rekisteröintiin on tulossa myös virallisia muutoksia. Koirat minuakin ovat viime vuosina jonkin verran kiinnostaneet. Miksi? Siksi, että ympärilläni = rajanaapureinakin on toistakymmentä koiraa. Taitaa olla yksi yksi "pentutarhailijakin". Lisäksi työhuoneeni ikkunasta näen päivittäin Kainuunkadulla kävelytettävän varovaisen arvion mukaan 20-30 koiraa. Parhaimmillaan/pahimmillaan taluttajalla on 3 jopa 4 koiraa. Kun Kemin kaupunki taistelee olemassaolostaan äärimmäisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa laatien pitkiä toimenpidelistoja talouden kohentamiseksi, kaikki kivet on syytä kääntää. Yksi varteenotettava kivi olisi päätös koiraverosta ja sen perimisestä nykytekniikan käytännöillä. Nämä ovat niitä sarjastamme "pieniä puroja", sano...

Ristiriitaisia ajatuksia...

Ristiriitaisia ajatuksia - kyllä... Olen ollut Kemin kuntapäättäjänä vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani - eräänlaisena Takarivin Taavina eli aikalailla taustalla. Olen ollut monissa lautakunnissa. Muun muassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa kaksi valtuustokautta varsinaisena jäsenenä. Olen tällä hetkellä perusturvalautakunnassa varsinaisena jäsenenä. Lautakunnan päätöksin pistämme liikkeelle vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa rahaa. Se on paljon rahaa se... Minäkin olen julkisesti "mainostanut", että kaikista kemiläisistä pidetään huolta. Mutta kyllä avoimesti ja rehellisesti on pakko todeta, että välillä hiipii vahva epäilys puseroon. Miksi ihmeessä pistämme rahaa liikkeelle sellaisissakin tapauksissa, joissa henkilöillä ei ole ollut vuosikausiin, vuosikymmeniin minkäänlaista vastuuntuntoa omasta elämästään. Se on ollut täydellistä örveltämistä ja sekoilua, joka on aiheuttanut lähimmäisille suurta tuskaa ja kärsimystä sekä taloudellista menetystä - jatkuvasti. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollegani. Minuakin on usein muistutettu, että vastikkeetonta rahaa ei ole syytä jakaa. Totta - itsellekin tulee usein takaraivoon ajatus Raamatun totuuksia vapaasti mukaellen: Joka ei työtä tee, hänen ei syömäänkään pidä. Mikä on se konsti, vaikkapa vippaskonsti, oivallus, jolla nämä laitapuolen kengänkuluttajat saadaan takaisin - meidän mielestämme - normaaliin elämään. Jollakin tavalla mielekkääseen tekemiseen kiinni, ei välttämättä heti työntekoon. Onko se niin sanotun kolmannen sektorin monipuolinen toiminta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin olla tänään lauantaina 09.10.2021 tekemättä mitään. Kukaties menemme pienen sauvakävelylenkin tekemään päivemmällä... Sen teimme Mansikkanokalla ja sitten metalli- ja lasikierrätyspisteelle City Marketin kupeeseen ja kaupassakäynti. Odotellessani vaimoani tein heräteostoksen eli yksi rivi Lottoa. Ohitseni meni keski-ikäinen mieshenkilö kahden lapsen kanssa. Epäilen, että hän oli Pasi Särkiaho, yksi entisistä oppilaistani tai sitten Pasin kaksoisolento. Mentyäni kaupan puolelle ohitse meni myös perheensä kanssa tuttu henkilö Sami Riikonen, hänkin entisiä oppilaitani... Kaupungilla oli liikkeellä insinöörioppilaita, olisko ollut Pohjois-Suomen insinöörioppilaiden tapahtuma Kemissä. Täikön torilla oli ohjelmaa asiaan liittyen. Kotiin tultuamme totesimme, että kakkosliittymään oli ilmestynyt peräkärry, jonka päällä on peiton alla moottorikelkka ja ajorampit - hyvä niin. Koko reteli siirretään aikanaan puu- ja varastokatoksen viereen odottamaan talvea...

Eräs Facebook-teksteistäni eilen...

Tämän päivän viimeinen eli viides vaahterakantopoltto ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Miksi? Siksi, että kaikilla edellisillä kerroilla ja nytkin olen seurannut vallitsevan tuulen suuntaa pienen tulen, nuotion savujen osalta. Tämän päivän polton loppuvaiheessa alkoi sataa, jolloin palaminen alkoi tyrehtyä ja savua muodostua entistä enemmän. Lisäksi vallitsee matalapaine. Kiistatta savua ohjautui aidan takana olevan kerrostalon suuntaan. Olen saanut asiaan liittyvänä kaksi puhelinsoittoa: Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja soitti, että kerrostalon käytävillä on savua. Kerroin hänelle, että käyn sammuttamassa kituvan nuotion. Sen tein ja savut loppuivat. Sain toisen puhelun, johon en ensin ajatellut vastata - tuntematon numero - mutta vastasin. Kemin kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö soitti asiasta. Hänelle oli tullut viesti Kemin kaupungin tekniseltä johtajalta, jolle puolestaan viesti oli tullut taloyhtiön isännöitsijältä ja jolle puolestaan viesti = sähköposti oli tullut joko taloyhtiön asukkaalta tai hallituksen puheenjohtajalta. Kantopolton savut työllistivät aika monta ihmistä. Toisaalta tuli ilmeisen selväksi, että ympäristövalvonta toimii. Taitaa olla elkeitä paikallisesta ilmastohätätilasta... Meillä oli Riston kanssa asiallinen keskustelu ja hän antaa vastauksen kysyjille, lupasi toimittaa kopion sähköpostiviestistä minullekin - asianosaiselle, Jälkipuintia: Minulla on tunne, että pääsääntöisesti kerrostalon asukkaat tietävät, kuka aidan takana asuu. Minulle olisi voinut asiasta soittaa ja/tai mieluummin tulla aidan taakse kertomaan, että savua/savunhajua on käytävillä... Olen aina tuonut esiin, että olemme olleet tällä tontilla/alueella pitkään, pitkästi toista sataa vuotta. Mekin nykyasukkaat yhtäjaksoisesti vuodesta 1981. En muista, että tämän tason niuhotusta olisi ollut koskaan, mutta tämän päivän kokemusten perusteella kerta se on ensimmäinenkin, tämän päivän kokemusten perusteella oletettavasti ei viimeinen.

Käytetyn auton hintapohdiskelua...

Käytetyn auton hintapohdiskelua: Tämä auto maksoi käytettynä vuonna 2016 3500 euroa. Tällä hetkllä eli vuonna 2021 kyseisen auton hintalappu on vähintään 5500 euroa. Mikäli globaali- ja kotimaisetkin uutiset muun muassa tämäntyyppisten autojen hinnoista pitävät paikkansa, auto maksanee viiden vuoden päästä eli vuonna 2026 vähintään 10000 euroa. Luonnollisesti edellyttäen, että auto pysyy jotakuinkin nykyisessä kunnossa. Näkemykseni perustuu taannoin lukemaani tekstiin Helsingin Sanomista, josta lainaan pienen pätkän: Kuten Paavo Väyrynen nousee kanveesista aina uudestaan, myös Mersu-väyrynen saattaa olla kovassa nousukiidossa. Näin veikkaa vanhojen autojen markkina-arvoja työkseen määrittävä ja analysoiva espoolaisen Klassik Auto Oy:n Anssi Juutilainen. ”Jos jostain autotallista löytyy hyväkuntoisena sellainen, se voi olla oikeasti huomattavan arvokas auto jonain kauniina päivänä”, Juutilainen sanoo. Väyrys-Mersu ei ole ainoa tavallinen auto, joka voi olla tulevaisuudessa haluttu klassikko. Markkinoilla on monia muitakin youngtimereita, joiden arvo on nousussa. YOUNGTIMER-AUTOT ovat noin 15–30 vuotta vanhoja autoja. Ne ovat automaailman keski-ikäisiä: eivät vielä vanhoja ja viisaita, mutta jos ne ovat vielä hyvässä kunnossa, ne ovat viehättäviä tyyppejä, jotka hoitavat hommansa ihan yhtä terhakkaasti kuin nuorempansa. ”Esimerkiksi Saksassa arvostetaan näitä autoja todella paljon. Siellä on oma lehtikin, joka on omistettu youngtimereille, ja se myy kuin häkä.” Youngtimereiden suosio Saksassa johtuu Juutilaisen mukaan siitä, että siellä ihmisillä on niin paljon rahaa ja uudet autot maksavat sen verran vähän, että uudessa autossa ei ole hohdokkuutta. ”Kuka tahansa voi ostaa uuden auton. Mutta ne, jotka haluavat vähän erottua, hommaavat jonkun hyväkuntoisen youngtimerin. Mercedes-Benz E-sarjan W210.