Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin asetella henkilökohtaista lähitulevaisuuttani uuteen asentoon. Sellainen on ollut tapani vuosikymmenien aikana aina silloin tällöin. Se antaa uutta näkemystä itselleni ja virtaa lähitulevaan - näin haluan ajatella. Osata luopua sellaisista asiakokonaisuuksista, jotka eivät tunnu riittävän omilta, on tärkeää. Tähän liittyy muun muassa uusi lähestymistapa Facebook-maailmaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ei juuri pihalle meneminen kiinnosta. Sataa tihuuttaa. Jospa tuo sade päivänmittaan hellittää, pääsee hahmottelemaan laitteiden sijoitusta - järkevää sijoitusta - lumihommia ajatellen. Tuo peräkärryn päällä oleva moottorikelkka antaa pienen lisähaasteen. Puut voi ainakin päärakennuksen takkaan asetella. Se on tuttuakin tutumpaa hommaa. Pihalle iltapäivällä kukaties mentyäni tutkiskelen hajottamani vaahterakannon alueen lähitulevaa. Voi olla, että sijoitan kannon paikalle AITAKI-laatutuotteen tolppajalustan ja seuraan, mitä sen tuntumassa alkaa tapahtua. Ovatko vuosikymmenien aikana muodostuneet juuret niin voimissaan, että jaksavat työntää vielä uutta vaahterakasvustoa. Aika näyttää.

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää...

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää... Perinteisten aamutoimien jälkeen luin jostain syystä poikkeuksellisen tarkkaan lauantaipäivän Lapin Kansa lehden. No toisaalta siksi, että tuoretta paperilehteä ei tule sunnuntaisin. Erityisen kiinnostavia olivat artikkeli venäläisten partisaanien tuhoretkistä Suomen puolelle toisen maailmansodan aikana, joissa kohteina olivat lapset, naiset ja vanhukset. Toisaalta tällä keralla oli poikkeuksellisen kiinnostavia yleisönosastokirjoituksia. Muun muassa tuo koiraveroasia tuntui mietityttävän - lähinnä sen periminen. Asiaan liittyvänä olen itsekin kirjoittanut 1980-90-luvulla asiasta. Lopetin kirjoittamisen totaaliturhauttavana. Silloin väitettiin, että koiravero on turha, tarpeeton ja mahdoton toteuttaa, koska veron perimiseen liittyvät kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hyöty. Kemin "Koirapuolue" oli silloin voimissaan. Nyt eletään toista aikaa ja perintätekniikka on myös aivan toisella tasolla. Ilmeisesti koirien rekisteröintiin on tulossa myös virallisia muutoksia. Koirat minuakin ovat viime vuosina jonkin verran kiinnostaneet. Miksi? Siksi, että ympärilläni = rajanaapureinakin on toistakymmentä koiraa. Taitaa olla yksi yksi "pentutarhailijakin". Lisäksi työhuoneeni ikkunasta näen päivittäin Kainuunkadulla kävelytettävän varovaisen arvion mukaan 20-30 koiraa. Parhaimmillaan/pahimmillaan taluttajalla on 3 jopa 4 koiraa. Kun Kemin kaupunki taistelee olemassaolostaan äärimmäisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa laatien pitkiä toimenpidelistoja talouden kohentamiseksi, kaikki kivet on syytä kääntää. Yksi varteenotettava kivi olisi päätös koiraverosta ja sen perimisestä nykytekniikan käytännöillä. Nämä ovat niitä sarjastamme "pieniä puroja", sano...

Ristiriitaisia ajatuksia...

Ristiriitaisia ajatuksia - kyllä... Olen ollut Kemin kuntapäättäjänä vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani - eräänlaisena Takarivin Taavina eli aikalailla taustalla. Olen ollut monissa lautakunnissa. Muun muassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa kaksi valtuustokautta varsinaisena jäsenenä. Olen tällä hetkellä perusturvalautakunnassa varsinaisena jäsenenä. Lautakunnan päätöksin pistämme liikkeelle vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa rahaa. Se on paljon rahaa se... Minäkin olen julkisesti "mainostanut", että kaikista kemiläisistä pidetään huolta. Mutta kyllä avoimesti ja rehellisesti on pakko todeta, että välillä hiipii vahva epäilys puseroon. Miksi ihmeessä pistämme rahaa liikkeelle sellaisissakin tapauksissa, joissa henkilöillä ei ole ollut vuosikausiin, vuosikymmeniin minkäänlaista vastuuntuntoa omasta elämästään. Se on ollut täydellistä örveltämistä ja sekoilua, joka on aiheuttanut lähimmäisille suurta tuskaa ja kärsimystä sekä taloudellista menetystä - jatkuvasti. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollegani. Minuakin on usein muistutettu, että vastikkeetonta rahaa ei ole syytä jakaa. Totta - itsellekin tulee usein takaraivoon ajatus Raamatun totuuksia vapaasti mukaellen: Joka ei työtä tee, hänen ei syömäänkään pidä. Mikä on se konsti, vaikkapa vippaskonsti, oivallus, jolla nämä laitapuolen kengänkuluttajat saadaan takaisin - meidän mielestämme - normaaliin elämään. Jollakin tavalla mielekkääseen tekemiseen kiinni, ei välttämättä heti työntekoon. Onko se niin sanotun kolmannen sektorin monipuolinen toiminta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin olla tänään lauantaina 09.10.2021 tekemättä mitään. Kukaties menemme pienen sauvakävelylenkin tekemään päivemmällä... Sen teimme Mansikkanokalla ja sitten metalli- ja lasikierrätyspisteelle City Marketin kupeeseen ja kaupassakäynti. Odotellessani vaimoani tein heräteostoksen eli yksi rivi Lottoa. Ohitseni meni keski-ikäinen mieshenkilö kahden lapsen kanssa. Epäilen, että hän oli Pasi Särkiaho, yksi entisistä oppilaistani tai sitten Pasin kaksoisolento. Mentyäni kaupan puolelle ohitse meni myös perheensä kanssa tuttu henkilö Sami Riikonen, hänkin entisiä oppilaitani... Kaupungilla oli liikkeellä insinöörioppilaita, olisko ollut Pohjois-Suomen insinöörioppilaiden tapahtuma Kemissä. Täikön torilla oli ohjelmaa asiaan liittyen. Kotiin tultuamme totesimme, että kakkosliittymään oli ilmestynyt peräkärry, jonka päällä on peiton alla moottorikelkka ja ajorampit - hyvä niin. Koko reteli siirretään aikanaan puu- ja varastokatoksen viereen odottamaan talvea...

Eräs Facebook-teksteistäni eilen...

Tämän päivän viimeinen eli viides vaahterakantopoltto ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Miksi? Siksi, että kaikilla edellisillä kerroilla ja nytkin olen seurannut vallitsevan tuulen suuntaa pienen tulen, nuotion savujen osalta. Tämän päivän polton loppuvaiheessa alkoi sataa, jolloin palaminen alkoi tyrehtyä ja savua muodostua entistä enemmän. Lisäksi vallitsee matalapaine. Kiistatta savua ohjautui aidan takana olevan kerrostalon suuntaan. Olen saanut asiaan liittyvänä kaksi puhelinsoittoa: Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja soitti, että kerrostalon käytävillä on savua. Kerroin hänelle, että käyn sammuttamassa kituvan nuotion. Sen tein ja savut loppuivat. Sain toisen puhelun, johon en ensin ajatellut vastata - tuntematon numero - mutta vastasin. Kemin kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö soitti asiasta. Hänelle oli tullut viesti Kemin kaupungin tekniseltä johtajalta, jolle puolestaan viesti oli tullut taloyhtiön isännöitsijältä ja jolle puolestaan viesti = sähköposti oli tullut joko taloyhtiön asukkaalta tai hallituksen puheenjohtajalta. Kantopolton savut työllistivät aika monta ihmistä. Toisaalta tuli ilmeisen selväksi, että ympäristövalvonta toimii. Taitaa olla elkeitä paikallisesta ilmastohätätilasta... Meillä oli Riston kanssa asiallinen keskustelu ja hän antaa vastauksen kysyjille, lupasi toimittaa kopion sähköpostiviestistä minullekin - asianosaiselle, Jälkipuintia: Minulla on tunne, että pääsääntöisesti kerrostalon asukkaat tietävät, kuka aidan takana asuu. Minulle olisi voinut asiasta soittaa ja/tai mieluummin tulla aidan taakse kertomaan, että savua/savunhajua on käytävillä... Olen aina tuonut esiin, että olemme olleet tällä tontilla/alueella pitkään, pitkästi toista sataa vuotta. Mekin nykyasukkaat yhtäjaksoisesti vuodesta 1981. En muista, että tämän tason niuhotusta olisi ollut koskaan, mutta tämän päivän kokemusten perusteella kerta se on ensimmäinenkin, tämän päivän kokemusten perusteella oletettavasti ei viimeinen.

Käytetyn auton hintapohdiskelua...

Käytetyn auton hintapohdiskelua: Tämä auto maksoi käytettynä vuonna 2016 3500 euroa. Tällä hetkllä eli vuonna 2021 kyseisen auton hintalappu on vähintään 5500 euroa. Mikäli globaali- ja kotimaisetkin uutiset muun muassa tämäntyyppisten autojen hinnoista pitävät paikkansa, auto maksanee viiden vuoden päästä eli vuonna 2026 vähintään 10000 euroa. Luonnollisesti edellyttäen, että auto pysyy jotakuinkin nykyisessä kunnossa. Näkemykseni perustuu taannoin lukemaani tekstiin Helsingin Sanomista, josta lainaan pienen pätkän: Kuten Paavo Väyrynen nousee kanveesista aina uudestaan, myös Mersu-väyrynen saattaa olla kovassa nousukiidossa. Näin veikkaa vanhojen autojen markkina-arvoja työkseen määrittävä ja analysoiva espoolaisen Klassik Auto Oy:n Anssi Juutilainen. ”Jos jostain autotallista löytyy hyväkuntoisena sellainen, se voi olla oikeasti huomattavan arvokas auto jonain kauniina päivänä”, Juutilainen sanoo. Väyrys-Mersu ei ole ainoa tavallinen auto, joka voi olla tulevaisuudessa haluttu klassikko. Markkinoilla on monia muitakin youngtimereita, joiden arvo on nousussa. YOUNGTIMER-AUTOT ovat noin 15–30 vuotta vanhoja autoja. Ne ovat automaailman keski-ikäisiä: eivät vielä vanhoja ja viisaita, mutta jos ne ovat vielä hyvässä kunnossa, ne ovat viehättäviä tyyppejä, jotka hoitavat hommansa ihan yhtä terhakkaasti kuin nuorempansa. ”Esimerkiksi Saksassa arvostetaan näitä autoja todella paljon. Siellä on oma lehtikin, joka on omistettu youngtimereille, ja se myy kuin häkä.” Youngtimereiden suosio Saksassa johtuu Juutilaisen mukaan siitä, että siellä ihmisillä on niin paljon rahaa ja uudet autot maksavat sen verran vähän, että uudessa autossa ei ole hohdokkuutta. ”Kuka tahansa voi ostaa uuden auton. Mutta ne, jotka haluavat vähän erottua, hommaavat jonkun hyväkuntoisen youngtimerin. Mercedes-Benz E-sarjan W210.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tänään eikä lähipäivinä ole ainuttakaan pöytäkalenterimerkintää - hyvä niin. Koko loppuvuotta selaillessani pöytäkalenteristani olen tyytyväinen, että kuntavaalien jälkeisiin luottamustoimiin liittyvänä kokousmäärät ovat asiallisen siedettävät. Toivon, että valtuutetuilla, erityisesti Keskustan valtuutetuilla ja lautakuntajäsenillä, joiden varamiehenä olen, riittää voimia/jaksamista vaativissa luottamustehtävissään. Luonnollisesti nuo tammikuun 2022 aluevaalit vilahtavat silloin tällöin ajatuksissa, vaikka itse en ole aikeissa niihin ehdokkaana osallistuakaan. Toivottavasti Kemistä löytyy potentiaalisia ehdokkaita vaaleihin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamukahvittelun yhteydessä lehteä lukiessamme totesimme - yhdestä suusta - että ikääntyminen tuo tullessaan pikkuriesaa. Muun muassa väistämättä näkökyvyn heikkenemistä. Lasien uusimistarve tulee entisestäänkin tärkeämmäksi. Siirryin uutisten seurantaan netistä. On pakko myöntää, että tuo Elokapina-vouhotus ärsyttää, suorastaan raivostuttaa, josta ei viitsi irrotella yhtään enempää. Sen sijaan olen edelleenkin erittäin huolestunut Koronavirus-ongelmasta. Se ei ole ohi Suomessakaan, puhumattakoon maailmassa. Olipa mukava todeta hetki sitten, kun vaimoni lähti Mersulla "rapisevin renkain" käymään kaupungilla, sanoi menevänsä kirjastoon. Itse lähden puolen päivän jälkeen Kemin keskustaan City Motorille. Mersuun asennetaan ylläpitolaturi maanantaina vaihdetun akun jatkeeksi. Sieltä tultuani jatkan harjoituksia vaahterakannon kanssa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihamalle kantohommiin. Käytössä sähkömoottorisaha, kaksi kirvestä, lapio ja kanki. Näyttää siltä, että vielä yksi polttokerta - viides sellainen - on toteutettava, on se sitkeä "vastustaja"... Alamme kohtapuolin orientoitumaan elokuviin. Elämme Kemissä Vanhustenviikkoa. Nimestä voi olla monta mieltä, mutta joka tapauksessa kävimme - minä ja vaimoni - ensimmäistä kertaa tänään viikon tapahtumassa - elokuvissa Kino Pirtissä nimikkeellä Seniorikino. Viidentoista minuutin välein piti alkaa 1-salissa klo 13.00 Hytti nro 6 ja 2-salissa klo 13.15 Isä. Osallistujia oli ihan jonoksi saakka. Lipunmyyjä olisi voinut varmistaa osallistujilta/lipunostajilta kumpaan heillä oli tarkoitus mennä. Isä-filmiä oli salissa 2 katsomassa meidän lisäksi seitsemän henkilöä. Niin kyseinen filmi alkoi loppujen lopuksi noin klo 13.45. Oli erinomainen filmi, suosittelemme. Tätä on sitten joskus vanhana mukava muistella...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin alkuiltapäivästä muun muassa seuraavaa: Alan kohta orientoitua Kemin kaupungintalolle lähtöön. Perusturvalautakunnan kokous on toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa klo 15 alkaen... Kyllä - eriomaisen puhutteleva ja monisärmäinen kokous klo 15.00-19.30 välisenä aikana, ei kahta sanaa. Pääsääntöisesti perusturvalautakunnan (entinen sosiaali- ja terveyslautakunta) asiat ovat vaikeita ja vieläkin vaikeampia. Olen kukaties kirjoittanut aikaisemminkin, että kasassa on jälleen porukka, joka - virkamiehet ja kaupunginhallituksen edustaja mukaan lukien - tekee parhaansa jokaisen kemiläisen hyväksi. Tehtävä on lähes mahdoton, mutta ei toivoton, tästä(kin) kyllä selvitään, kun muuta mahdollisuutta ei kerta kaikkiaan ole. Riihikuivaa rahaa siinä kyllä palaa, mutta se menee tarpeeseen. Kaikista on pidettävä huolta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin fiilistelemässä Karihaarassa Tommin luona ja ihailemassa peräkärryn päällä, peiton alla olevaa uusvanhaa Yamaha-moottorikelkkaa. Tommi oli tuunannut peräkärryn pohjaa ja kiinnittimiä. Hyvältä näytti. Kyseinen peräkärry on aikanaan tehty Kemin ammattioppilaitoksessa. Ammattiaineiden opettaja, työpajarakennuksen opettajanhuonekaverini Pietarilan Jussi oli "tekomestarina/hankintapäällikkönä". Näitä peräkärryjä tehtiin sillä erää muistaakseni 3 tai 4 kappaletta. Sain Tommilta lainaksi pienen sähkökäyttöisen Makita-moottorisahan, jolla jyrrään huomenna loput vaahterankannosta hajalle. Alan kohta orientoitua Kemin kaupungintalolle lähtöön. Perusturvalautakunnan kokous on toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa klo 15 alkaen...

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa - ei niin mutta...

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa - ei niin mutta... Seurasin eilen Kemin kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Erityisen mielenkiintoni kohteena oli Kemin Matkailu Oy:n toimintaan liittyvä asiakohta. Kemin Matkailu Oy:n kruununjalokivet ovat olleet Sampo ja Lumilinna. Molemmat aikanaan huikeita oivalluksia, jota ei käy kiistäminen. Matkailujäämurtaja Sammolla ei ole ajeltu vähään aikaan turistikäytössä, ainoastaan siirto Ajoksesta Veitsiluodon satamaan "parkkiin". On tehtävä pakollisia huoltoimenpiteitä ja se maksaa näin maallikon ajatuksin lähes maltaita. Ne on tehtävä. Itse olen luottavainen, että Sampo on vielä pitkään matkailujäänmurtajana ja takoo Kemin Matkailu Oy:lle/Kemille/talousalueellemme matkailutuloja, mutta sen vuotuinen käyttöaika on lyhyt. Varmaan mietintämyssyn alle kannattaa pistää vakavasti ajatus, että kyseinen, rajoitetun käyttöajan alus myydään - jos sopiva ostaja löytyy - pois ja hankitaan tilalle matkailukäyttöön soveltuva alus, mikäli mahdollista lähes ympärivuotiseen käyttöön. Kävipä tuossa lisukkeena ajatus, että niin sanottua Perämeren kaarta - Ruotsin Luulajasta aina Suomen Raaheen - saakka tulisi matkailussa hyödyntää ja tehdä aitoa yhteistyötä.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous eilen - kyllä...

Kemin kaupunginvaltuuston kokous eilen - kyllä... Katselin netistä kaupunginvaltuuston kokouksen, jossa oli jonkin verran tekniikkaongelmia. Puheenjohtaja Reijo Viitala ohjeisti asiallisesti kokouskäyttäytymistä. Ohjeistus meni pääasiassa perille. Minun lisäksi havaintojeni mukaan kokousta katseli rapiat kolmekymmentä henkilöä. Ihan asiallinen kokous, jossa päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi nousi Kemin Matkailu Oy:n esitykset. Paljon oli kysymyksiä ilmassa, joihin yhtiön toimitusjohtaja Susanna Koutonen vastaili perustellun asiallisesti. Yksi äänestyskin tapahtui, kun Perussuomalaisten ryhmä esitti kyseisen asiakokonaisuuden käsittelyn lopettamista eli pöydälle panemista. Käsittelyä jatkettiin odotetusti äänin 38-5... Valtuustosalissa muutamat eturivin valtuutetut olivat esitetyissä kommenteissa/kysymyksissä aktiivisia

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Ulkona piipahdettuani totesin puuskittaisen tuulen pöllyttävän lehtikasoja ja huojuttava aika lailla pihapuita. Sain puhelinsoiton City Motorilta, sähköpostiviestintämme perusteella uusi akku tullaan asentamaan Mersuun puolen tunnin päästä. Kyllä asentaja tuli paikalle - kaikki hyvin. Torstaina asennetaan vielä ylläpitolaturi niin totuttelu tähän autoon alkaa ja talvi saa tulla. Tavoitteena on pitää autoa koko ajan ulkosalla... Pidin eilen puhelinta äänettömällä niin kuin pääsääntöisesti aina. Näytti tulleen yksi puhelu. Saan mahdollisesti tänään entisen pienimuotoisen maatalouslaitemuseoalueen kupeessa olevan vaahterakannon hajottamisen loppuun saatetuksi. Tommi ilmoitti Messengerin kautta, että hänellä on sähkökäyttöinen moottorisaha kotosalla Karihaarassa. Sillä homma hoitunee kätevästi... Tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous illansuussa - pitkästä aikaa - valtuustosalissa. Täytynee seurata.

Se on Mikkelinpäivä nyt - kyllä...

Se on Mikkelinpäivä nyt - kyllä. Sivistin itseäni pätkällä Wikipediatekstiä. Poikkeuksellisen pitkien yöunien ja aamutoimien jälkeen kävin katsomassa pihalla eiliesen - neljännen vaahteran kantopolton jälkeisiä - aikaansaannoksia. On se sitkas. Siinä on vieläkin jyystämistä tai sitten moottorisahahommaa. Katsotaan nyt ... Onpahan kaunis sunnuntai-ilma. Voi olla, että menemme pihalle rapsuttelemaan puiden lehtiä ja kukaties kärräämme ne saman tien matopellon päälle tontin kulmaukseen. Käännettyäni uuden viikon pöytäkalenteristani esiin tiistaina on Kemin perusturvalautakunnan kokous. Toki viikolta löytyy muutakin aktiviteettia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seurasin hetki sitten suoraa lähetystä Eduskuntatalon läheisyydessä. Pätkä Mannerheimintietä oli alkuvaiheessa tukittu mielenosoittajien/kansalaistottelemattomien/lainrikkojien toimesta. Poliisi ohjeisti poistumaan paikalta, jotta liikenneväylä saadaan auki. Osa noudatti poliisin ohjeistusta. Osa kävelytettiin ja kannettiin paikalla olleisiin Helsingin liikennelaitoksen busseihin. Matka putkaan alkoi. Kyydin sai yli 100 osallistujaa. Mannerheimintie avautui liikenteelle. Taustalla kuuluivat varsin yksitoikkoiset kannustushuudot. On murheellista seurata, että poliisin vähäisiä resursseja käytetään mielenosoittajien/kansalaistottelemattomien/lainrikkojien kanniskeluun kulkuväyliltä busseihin. Katsellessani tiellä istuvia kylttien ja banderollien kanssa varustautuneita nuoria kävi mielessä, että he olisivat kyllä lähteneet siitä - tukka putkella - muillakin keinoin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihalle kakkosliitymässä olevan, käyttöön otetun automme luo akun latauslaitteiden kanssa. Akku on viitisen vuotta vanha, mutta takaraivoon on hiipinyt ajatus, että se ei ole täydessä iskussa. Illansuussa sen näkee... Ison vaahterakannon kanssa alkaa olla kohta viimeiset väännöt. Kannon kupeessa touhutessani viereisen kerrostalon pihaan ajoi henkilöauto, ei talon asukkaita. Rennonpuoleiset peruutukset - suoraan raja-aitaan. Ei siinä aitaa sentään kaatunut, mutta ainakin yhden pystytolpan kohdalta kuului epäilyttävä rusahdus. Auto lähti aika nopeasti pois. Mahdollisesti joku lukijoista muistaa, että uusin alkukestä muutaman painekyllästetyn pystytolpan ja tein uusia aitaelementtejä. Ne olivat osittain viime talven lumimiesten/kauhakuormaajien jäljiltä. Tavoitteena on lähestyvänä talvena seurata, miten kerrostalon lumia siirrellään. Tarvittaessa menen ohjeistamaan kuskia oikeaoppisesta kauhan käsittelystä eli raja-aitaa ei ole pakko kaataa. Mutta nyt on kahvitauko. Kohtapuolin siirryn taas pihalle...

Uudet tuulet puhaltavat...

Uudet tuulet puhaltavat - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Siinä ei nyt mitään uutta ole, mutta sen jälkeen toteutin Trafin sivujen kautta autonvaihto-operaation. Kaksi autoa pois liikennekäytöstä ja yksi liikennekäyttöön. Helppo juttu. Sekin on tuttua touhua. Uusia tuulia on kohtapuolin se, että eilen katsastettu Land Rover saa olla päärakennuksen autotallissa ja liikennekäyttöön otettu MB E 200 saa olla ensi talven ulkosalla. VW Doppel TD tutussa paikassa päärakennuksen päädyssä. Miksi Mersu ulkosalla? Siksi, että siihen asennetaan ensi viikon torstaina City-Motorilla Defan ylläpitolaturi. Se työntää akkuun virtaan, kun auto pistetään lämmitykseen. Kun autossa on lisäksi sisätilalämmitin, pakkasellakin voi lähteä "melkein kuin puolilämpimästä tallista". Tätä kokeillaan. Olen jyystänyt tänään monihaaraisen vaahteran isoa kantoa kahden polttokerran = kannon juurella nuotion pidon jälkeen. Hiljaa hyvä tulee. Kyllä se siitä murenee pala palalta. On mielenkiintoista nähdä, onko vuosikymmenien saatossa muodostuneet juuren niin vahvat, että ne työntävät vielä lähivuosina uutta kasvustoa...

Mitä tänään tähän asti...

Kohta eli perinteisten aamutoimien jälkeen lähden käväisemään Karjalahdella K1-katsastusasemalla. Sieltä tultuani alan orientoitua iltapäivän hallituskoulutustapahtumaan, johon näytti tulleen eilen ohjelmarunko. Mielenkiintoisen ja asiallisen tuntuinen ohjelma. Siitä on monta vuotta aikaa, kun olen ollut mukana koulutuksessa. Oletettavasti - ei oppi ojaan kaada - vaan päinvastoin. Illansuussa olen tietävämpi. Aamun lehteä lukiessani siirtyivät ajatukset voimakkaasti Veitsiluodon saarelle, jossa teollista toimintaa on ollut jo kohta sata vuotta. Toivottavasti ja oletettavasti saarelle löytyy toimijoita jatkossakin...