Mitä tänään tähän asti...

Se on syyspäiväntasaus - kyllä. Pätkä Wikipedia-tekstiä: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Se on joko 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta. Aurinko on silloin zeniitissä päiväntasaajalla. Käyttöyhteydestä riippuen syyspäiväntasauksella voidaan tarkoittaa joko kellonlyömää, jona Aurinko siirtyy pois kyseiseltä pallonpuoliskolta tai koko vuorokautta, jonka aikana siirtyminen tapahtuu. Sekä kevät- että syyspäiväntasauksessa aika auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla. No eipä tuo päivän kulkuun käytännössä vaikuta mitenkään. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Kukaties myöhemmin Pikkupuolenkin takkaan. Illansuussa kokous. Näyttää olevan mukava syksyinen päivä odotettavissa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joimme illansuussa pitkästä aikaa teetä. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, tee oli Liptonin Yellow Label-teetä. Tuskinpa siinäkään mitään kummallisempaa ole, mutta teen juonti heitti minut 1980-luvun alkupuolelle... Joimme - minä ja vaimoni Tuula - muistaakseni silloin usein teetä, pojatkin Tommi ja Timo. Eräänä teenjuontihetkenä huomasin, että teepusseissa ei ollut liotusnaruja. Ei koko paketissa. Eihän se näin voi olla. Otin paketista koodiosan talteen, väsäsin poikien nimissä kirjeen teefirman keskuskonttoriin Lontooseen. Kerroin ongelman: Näpit palavat naruttomien teepussien värkkäämisessä. Kerroin - poikien nimissä - että olemme aktiivisia Liptonin teejuojia... Eipä siinä mennyt kuin viikko/kaksi, kun saimme kirjeen Lontoosta. Kirjeessä pahoiteltiin mennyttä ja kiiteltiin yhteydenotosta - nimenomaan koodiosan lähettämistä - josta he pääsivät pakkauskoneen virheen tarkistamaan/korjaamaan. Kirjeessä todettiin, että toivottavasti pysymme Liptonin asiakkaina ja että lähiaikoina saamme "vaivan palkkaa" teelähetyksen. Kyllä - saimme ison paketin teepusseja. Paketissa ei ollut juuri muuta kuin - jotain arabiankielistä tekstiä. Ja teen laatu, se oli erinomainen, kertakaikkiaan... Silloin tuli tunne, että Suomeen lähetettävä tee oli tehtaan lattialta lakaistu. Laatuero edelliseen oli todella suuri. Tämä oli erittäin onnistunut "valitus", ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään puut ja hain puu- ja varastokatoksesta korillinen puita sisälle takankupeeseen. Iltapäivän kokouksen aineistojen tutkiskelua/selailua ja orientoituminen/lähtö iltapäivällä kaupungintalolle kokoukseen. Eiköhän tässä yhdelle eläkeläispäivälle ole ihan nokko...

Mietityttää - kyllä...

Mietityttää - kyllä... Kävi mielessä hetki sitten monien vanhempien minullekin kertoma väittämä jälkikasvultaan, että Kemissä ei ole mitään. Poismuutos syyksi jälkikasvu kuulemma väittää, että Kemissä ei ole mitään, ei yhtään mitään... Olen niin sanottu paljasjalkainen kemiläinen. Olen perheeni kanssa ollut opiskelun ja työn perässä niin sanotulla "etelän keikalla" 1968-1981 välisenä aikana. Olen siis hiukan jäävi tästä asiasta kirjoittamaan. Aivan hetki sitten katselin Kemin kaupungin kotisivuja. Erilaisia tapahtumia ovat sivut pullollaan. Jos niihin edes puoleenkaan osallistuisi, se olisi melkein kokopäivätyö. Olen - ehkä kyllästymiseen saakka - kirjoittanut/jankuttanut, että tiedottaminen on vaikea asia. Eikö hyväkään tiedottaminen mene perille vai onko kysymyksessä perinteinen, iänikuinen "Kemi-vähättely"- efekti kysymyksessä. Jotkut kemiläiset vanhemmat siirtävät vähättelyn jälkikasvuunsa.

Mitä tänään tähän asti...

Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani viikon 38 esiin. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole eikä viikon alustavissa merkinnöissäkään. Syntymäpäivämerkintä, kaksi kokousta ja Land Roverin katsastus K1-asemalla Kemin Karjalahdella. Mistään em. tapahtumasta ei tarvitse ottaa turhia paineita...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pistämään trailerin päällä olevan pulpettiveneemme talvikuntoon. Kyllä - homma hoidettu. Siihen liittyy yllättävän monta pikkujuttua. Samalla kun pihalla olin, "mallailin" liikennekäytöstä poistettavien autojen uusasentoa tontillamme, mikäli viimein otamme tuon päärakennuksen tallissa olevan menopelin ympärivuotiseen käyttöön. Onneksi tontilla on hyvin tilaa. Pihalla touhutessani kävi taas mielessä ajatus, että kyllä tuota tavaraa, osittain "roinaa" kertyy, vaikka mekin olemme siihen kiinnittäneet huomiota. Tuolle pienimuotoiselle "maatalouslaitemuseolle" löytynee viimeistään ensi alkukesästä ratkaisu. Toivottavasti useille laitteille löytyisi käyttö rekvisiittana...

Iltapäiväpohdiskelua Selkäsaaresta - kyllä ...

Iltapäiväpohdiskelua Selkäsaaresta - kyllä ... Kemin edustalla oleva Selkäsaari on upea, monimuotoinen saari, jossa on iät ajat ollut mökkiläisiä. Kymmeniä ja toivottavasti lisää tulee, sillä Kemin kaupunki on kaavoittanut tontteja ihan kiitettävästi. Kun kuulimme yli kymmenen vuotta sitten, että Stora Enso tekee jäätien Ajoksen Puittenpuuttumasta saareen, tekee saaritien ja hakkaa saarella noin 8000 kiintokuutiometriä puita, päätimme, että nyt jos koskaan... Ostimme Kemin kaupungilta tontin saaren pohjoispäästä, hankimme rakennusluvat ja ostimme/kuljetutimme kolme autokuormallista silloisen Puukeitaan toimesta rakennustarvikkeita saareen, jotka Mikko Kuiri metsätraktoreineen siirsi saaritieltä parisataa metriä länteen - ylös rinteeseen alkutalvesta 2011. Veljekset Kinnunen ammattilaiset kävivät tasoittamassa rakennuspaikan ison kauhakuormaajan ja kaivinkoneen avulla... Tiesimme saaren pohjoispään matalat hiekkarannat. Karttoja katsellessamme meille tuli vahva tunne, että jossakin vaiheessa saaren pohjoispäähän rakennetaan kunnon laituri, Pohjoislaituri, koska kaksi ensimmäistä tonttia on RT- ja RM-merkinnällä. Niin - tuo meidän saarimökki on RM-tontilla. Mökki on suunniteltu niin, että se on soveltuva matkailukäyttöön. Ruoppautimme talvella 2013 väylänpätkän ja muotoilutimme rantaa. Soutuvene + pieni perämoottori-tyyppisellä yhdistelmällä saareen kyllä hyvin pääsee, mutta korkealaitaisella = tuulta ottavalla pulpettiveneellä, jossa on iso perämoottiri liikkuminen on astetta paria vaikeampaa. Tämä kesä sen osoitti: Vedenpinta oli poikkeuksellisen matalalla usein ja tuuli "väärästä" suunnasta. Saarikäynnit jäivät meidän osalta aivan liian vähiin... En oikeastaan ymmärrä, miksi matkailuyrittäjät/-yritykset eivät pidä riittävästä ääntä tästä laituriasiasta. Toki aivan viime aikoina Vesibussi Leilan Oskar van Leperen otti asian esiin Lapin Kansa-lehdessä - hyvä niin.

Saarikesän välitilinpäätös - kyllä...

Saarikesän välitilinpäätös - kyllä... Pöytäkalenterini mukaan pulpettiveneemme oli vesillä/Hahtisaaressa 25.05. - 17.09.2021 välisen ajan ja Selkäsaaressa kävimme 27.05. - 10.09.2021 välisenä aikana. Tämä oli poikkeuksellinen kesä: Katiskat olivat vedessä vain hetken aikaa alkukesästä, ongella kävin vain muutaman kerran ja saaressakin kävimme ainoastaan 10 kertaa, joista kaksi niin sanotusti yön yli... Tuo saaressa käynnin vähäisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että meidän kannaltamme venepoukamaan meno ja nimenomaan sieltä lähteminen on vaikeaa matalan veden ja hankalien tuulten vuoksi. Kaksi kertaa jouduimme venettämme "taluttamaan", joista toisella kerralla hajotimme lisäksi perämoottorin ProPulse lavat ja jouduimme hälyttämään Pelastuslaitoksen hinaamaan meidät Hahtisaareen. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olimme matalassa vedessä kesävieraidemme - Annan ja Islan - kanssa tiukasti tuulen työntämänä kiinni pääväylältä sivussa. Entä ensi kesänä sitten? Jotta rannasta pääsisi asiallisesti ja turvallisesti lähtemään, rantaan pitäisi rakentaa kunnon laituri ja ruoppautettava kunnon väylä aallonmurtajineen. Pohjoislaituri. Edellä mainittu on tällä hetkellä mahdottomuus. Edellisestä kevytversio olisi sellainen, että rannasta ruoppautettaisiin muutamia kymmeniä metriä - entisillä vuoden 2013 luvilla - väylää Kojukallion ohi menevän väylän, "kolmanen puinaisen kepin" suuntaan. Edellinen on kevättalvella 2022 mahdollista toteuttaa jäitten päältä. Tai sitten annetaan tilanteen olla nykyisellään ja käymme Selkäsaaressa vain ja ainoastaan hyvien vedenkorkeuksien ja suotuisten tuulien aikana. Siis muutaman kerran kesällä. Yksi vaihtoehto on toki myös sellainen, että myymme saarimökkimme ja tonttimme/ostamme rantapaikan mantereelta. Niin tai luovumme kokonaan mökkeilystä... Onneksi elämässä on erilaisia vaihtoehtoja. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

"Mitä tänään on ohjelmassa?" kysäisin vaimoltani hetki sitten istuskellessamme aamukahvilla keittiönpöydän ääressä. Hän mainitsi muutaman asian, jotka ovat olleet mielen päällä. Itselläni ei ole tälle päivälle oikeastaan mitään, ehkä käväisen pankissa. No toisaalta tuo vene Hahtisaaressa on hiukan ajatuksissa: Käynkö vielä ongella vai haemmeko sen kotipihalle. Kyllä - käväisin pankissa, ajoin Täiköntorin ohi Hahtisaareen. Totesin, että Hahtisaarenkadulta olivat puut poistuneet ja keskiosuutta juuri tasoiteltiin Metsä Fibren suurten säiliökuljetusten varmistamiseksi. Vedenpinta on alhaalla. Kotiin tultuani ja netistä säätietoja katsellessani alan tulla yhä vakuuttunemmaksi, että nyt on hyvä/oikea aika hakea vene kotipihalle. Trailerin päälle se vinssataan tänä syksynä poikkeuksellisesti Mansikkanokalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten selailin, laavasin nopeasti läpi noin kahden kuukauden aikana kirjoittamani tekstit ja lehdistä lainaamani artikkelit, joita olin tuttuun tyyliini kommentoinut. Niitä on aika paljon. Loppuvaiheessa aloin hymyillä, taisinpa itsekseni hiukan naureskellakin. Miksi? Siksi, että kävi mielessä vanhat hyvät ajat. Ne ajat, jolloin tämän tästä kävin viemässä tekstejäni Pohjolan Sanomiin viime vaiheessa vastuupäätoimittaja Heikki Lääkkölälle. Usein samalla käynnillä jututin muitakin, muun muassa Pentti Jussilaa... Niin tuo oma itsekseennauruskelu johtui siitä, että vapaasti muisteltuna Pentti kertoi naureskelleensa itsekseen todettuaan, miten hyvän, suorastaan erinomaisen tekstin hän oli saanut aikaiseksi... Muuten - totesin tekstejäni selaillessa, että monet lehdistä lainaamani tekstit, joita olin mielestäni asiallisesti kommentoinut ja jotka liittyivät itänaapuriimme Venäjään, olivat menneet lukijoilta pääosin ohi. Ei tykkäyksiä, ei kommentteja, ei yhtään mitään. Onko tämä sitä uudentyyppistä somesuomettumista, rähmälläänoloa, mene ja tiedä...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään... Oli niin tai näin, vein täyden peräkärrykuorman oksia Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle Karjalahdelle. Sinne meni meidän yksi vaahterista, syreenipensaiden oksia ja kuusista katkaisemiani alaoksia. Takaisin tultuani otin jo trailerin lähtöasemiin, josko haemme veneen Hahtisaaresta lähiaikoina kotipihalle. Tosin kävin matopellolla testaamassa, ovatko onkimadot liikkeellä, kyllä olivat. Jos oikein kalaveret vielä syysmyöhään alkavat kiehua, pakkohan se on mennä vielä nostamaan muutamia ahvenia - lähiruokaa. Voi olla, että tulee tänään käväistyä Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla Täikönpuistossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Mitä tekisit, jos et olisi enää lähtenyt kuntavaaliehdokkaaksi?" minulta kysyttiin... "Arvelen, että minulla kyllä tekemistä riittäisi ilman kuntavaalien tuomaa kokousrytmitystä. On muutamia asioita, jotka olen aina vaan jättänyt vähemmälle huomiolle. En avaa niitä tässä yhteydessä, mutta ne liittyvät oppimiseen/opetteluun. Luulen vielä oppivani jotain uutta." totesin kysyjälle hiukan arvoituksellisesti. Kukaties epämääräisestikin... Sanoin lisäksi, että jotakuinkin lähes puolenvuoden jaksoina tiedän etukäteen omat kokoukseni. Toisin sanoen tämän syksyn osalta kokoukset ovat tiedossa. Luonnollisesti varajäsenenä saattaa joutua/päästä kokoukseen varsinaisen ollessa estynyt. Niitä on ollut perinteisesti erittäin harvoin aikaisemmin. Näin varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilta "maatalouslaitemuseoalueen" suuntaan katsellessani tuli murheellinen olo. Miksi? Siksi, että vaahteraryppäästä eilinen lumikuorma katkaisi kaksi paksuinta haaraa. Todennäköisesti olen kohtapuolin pihalla saha kädessä ja tutkin loput, vielä pysytssä olevat haarat. Arvelen, että tämä vaahteramme on kohta peräkärryssä katkottuna ja odottaa Kemin Energia ja Vesi Karjalahden energiapuukentälle vientiä - sitten aikanaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen tiistai 14.09.2021! Kaupungilla käydessä otin varmuuden vuoksi alle nelivetoauton eli Land Roverin, se oli hyvä valinta. Kyllä nelivedon lisäksi luistonestot ja lukkiutumattomat jarrut olivat tällä reissulla tarpeelliset. Käsittämätöntä, että iltapäivän keleilläkin monet autoilijat "ajavat kuin hullut". Jos ei oman auton pelleistä tai henkirievusta ei ole väliä niin olisi toivottavaa, että lähimmäisistä sentään huolta pidetään. Holtitonta ajamista, ei kahta sanaa... Kirjoitin aamulla: Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä. Kotiin tultuani on syytä lähteä tutkimaan raskaan nuoskalumen aiheuttamia vaurioita puissa ja pensaissa. Ainakin monihaaraisesta vaahterasta on yksi osa maassa, ilmeisesti juuresta katkennut. Samoin muutamat ovat laonneet maahan. Nousevat varmaan vielä pystyyn, kunhan nuoskalumikuormaa keventää. Kohtapa tuon näkee... Kyllä - kaksi paksuinta haaraa poikki aivan juuresta. Nyt tulee harkintaan, katkaistaanko loputkin haarat ja jyrsitään kannot hajalle. Aloitetaan kaikki alusta, jos se vielä juurista jaksaa työntää uutta kasvua. Onkohan Malisen Pekalla kantojyrsintään syystarjouksia, yleensä olemme Pekan palveluja ostaneet aivan alkukesästä...

Mitä tänään tähän asti...

Sataa, tuulee ja ilman lämpötila +4 astetta, kyllä se on syksyä ja kohta ensi lumet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni lähti hetki sitten asioille. Minä alan orientoitua alkuiltapäivään kokouspapereita selaillen. Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä.

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä...

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä... Aamulla sain puhelun tutulta henkilöltä Keminmaasta Itäkoskelta. Erkki Alatalo, metsäalan asiantuntija, kuntavaikuttaja, talousneuvos, nykyinen eläkeläinen soitti. Sovimme, että menen käymään tutustumaan heidän vuosikymmenien työn tuloksiin. Yksityiseen pienmuseoalueeseen. Sinne ajelin Kemijoen itäpuolen tietä kesäautollamme. Menimme museoalueelle. Alueella olisi ollut päiväksi katseltavaa ja nimenomaan kuunneltavaa esineisiin liittyvää tositarinaa. Erkki ja hänen vaimonsa Anneli ovat keränneet mittavan aineiston - 1600 esinettä. Niitä oli viidessä eri rakennuksessa ja pihamaalla. Paikan päällä ollessani kävi mielessä, että lukumäärä taitaa olla alakanttiin. Paljon oli Suomen historiaankin liittyvää materiaalia, harvinaisuuksia. Oli mukava jutella Erkin kanssa. Muutama sana vaihdettiin kuntapolitiikastakin. Edelliset livejutut ovat olleet ilmeisesti työssä ollessani ja oppilaitani käyttäessäni Stora Enson Veitsiluodon metsäkäyntiin liittyvänä. Otin muutaman kuvan ulkotiloissa. Sovimme, että viimeistään ensi alkukesästä Erkki tulee käväisemään Kemin Haukkarin Kainuunkadulla. Ainakin pari maatalouslaitetta hän saa viedä mukanaan meidän vaatimattomalta "museoalueeltamme". Sellaisia, joita en ainakaan kertavilkaisulla nähnyt Itäkoskella olevan... Ajelin takaisin länsipuolen tietä. Törmässä käväisin mutkan Petterinpolulla. Takavuosikymmenien tapahtumat vilisivät ajatuksissani katsellessani nykyisen Sunnarinkulman asutusta.

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos...

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos... Juttelin aika pitkän puhelun iltapäivällä minulle soittaneen Facebook-kaverini kanssa. Jutella voi kenen kanssa tahansa niitä näitä, mutta jos tarvitaan selkeitä kannanottoja, ohjeistuksia asioista ja/tai päätöksiä, on parasta, oikeastaan välttämätöntä pistää asiat kirjallisesti muistiin. Arvelen, että hyvin harvat ihmiset nauhoittavat puhelunsa. Kerroin kaverilleni, että minun työkaluni on ollut vuosikymmeniä sähköposti. Siitä jää täpliä, jälkiä, joista voi tarvittaessa tarkistaa käsiteltävät asiat. Siitä voi ottaa vaikka printin varmemmaksi vakuudeksi. Myös Messenger on kätevä nykytyökalu... Minä soitan itse erittäin vähän. Joskus minulle soitetaan ihan asiasta. Oma lukunsa ovat niin sanotut kaupustelupuhelut, joita yritän karttaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään, josko illalla pistäisi tulet, on jo sen verran viileää. Tänään ei ole mitään erityistä mainittavaa/kirjoitettavaa. Ajatuksissa käy jo veneen hakeminen Hahtisaaresta kotipihalle, mutta senkin kyllä vielä hyvin ehtii. Voi olla, että vielä kuitenkin tulee käytyä Selkäsaaressa, ongella tai muutoin vain ajelemassa... Tänään menemme ilmeisesti hakemaan rantaolkia Ajoksesta.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään on päivä, jolloin Sinulta saatetaan kysyä: "Missä olit silloin, kun...?" Kysymys liittyy luonnollisesti USA:n terrori-iskuihin 11.09.2001. No tänään täällä Suomessa, Perämeren pohjukassa, Kemissä, Haukkarin Kainuunkadulla oli sumuinen aamu, joka tosin jo tällä hetkellä alkaa kirkastua. Toivottavasti tulee mukava, rauhallinen lauantaipäivä. Tänään ei ole toistaiseksi mitään kummempaa mielen päällä. Jaa - tosin olen ottanut yhteyttä puhelimitse erääseen henkilöön, toistaiseksi tuloksetta, josko menisin käväisemään Kemijokivarressa Itäkoskella...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä... Aloitin oman Blogisivuni pitämisen 01.07.2014. Miksi? Siksi että en saanut tekstejäni mielestäni esiin riittävästi lehtien yleisönosastosivuilla. Sivullani on tänään 11.09.2021: 6563 tekstiä Niitä on kommentoitu ainoastaan 88 kertaa, eli tosi vähän. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kynnys kirjoittaa oman mielipiteensä asiasta on korkealla. Koko ajalta niitä on käyty lukemassa/katselemassa 300164 kertaa, ei huono. Tänään tähän mennessä 7 kertaa... Eilen 105 kertaa... Tässä kuussa 959 kertaa... Viime kuussa 2547 kertaa...