Saarikesän välitilinpäätös - kyllä...

Saarikesän välitilinpäätös - kyllä... Pöytäkalenterini mukaan pulpettiveneemme oli vesillä/Hahtisaaressa 25.05. - 17.09.2021 välisen ajan ja Selkäsaaressa kävimme 27.05. - 10.09.2021 välisenä aikana. Tämä oli poikkeuksellinen kesä: Katiskat olivat vedessä vain hetken aikaa alkukesästä, ongella kävin vain muutaman kerran ja saaressakin kävimme ainoastaan 10 kertaa, joista kaksi niin sanotusti yön yli... Tuo saaressa käynnin vähäisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että meidän kannaltamme venepoukamaan meno ja nimenomaan sieltä lähteminen on vaikeaa matalan veden ja hankalien tuulten vuoksi. Kaksi kertaa jouduimme venettämme "taluttamaan", joista toisella kerralla hajotimme lisäksi perämoottorin ProPulse lavat ja jouduimme hälyttämään Pelastuslaitoksen hinaamaan meidät Hahtisaareen. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olimme matalassa vedessä kesävieraidemme - Annan ja Islan - kanssa tiukasti tuulen työntämänä kiinni pääväylältä sivussa. Entä ensi kesänä sitten? Jotta rannasta pääsisi asiallisesti ja turvallisesti lähtemään, rantaan pitäisi rakentaa kunnon laituri ja ruoppautettava kunnon väylä aallonmurtajineen. Pohjoislaituri. Edellä mainittu on tällä hetkellä mahdottomuus. Edellisestä kevytversio olisi sellainen, että rannasta ruoppautettaisiin muutamia kymmeniä metriä - entisillä vuoden 2013 luvilla - väylää Kojukallion ohi menevän väylän, "kolmanen puinaisen kepin" suuntaan. Edellinen on kevättalvella 2022 mahdollista toteuttaa jäitten päältä. Tai sitten annetaan tilanteen olla nykyisellään ja käymme Selkäsaaressa vain ja ainoastaan hyvien vedenkorkeuksien ja suotuisten tuulien aikana. Siis muutaman kerran kesällä. Yksi vaihtoehto on toki myös sellainen, että myymme saarimökkimme ja tonttimme/ostamme rantapaikan mantereelta. Niin tai luovumme kokonaan mökkeilystä... Onneksi elämässä on erilaisia vaihtoehtoja. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

"Mitä tänään on ohjelmassa?" kysäisin vaimoltani hetki sitten istuskellessamme aamukahvilla keittiönpöydän ääressä. Hän mainitsi muutaman asian, jotka ovat olleet mielen päällä. Itselläni ei ole tälle päivälle oikeastaan mitään, ehkä käväisen pankissa. No toisaalta tuo vene Hahtisaaressa on hiukan ajatuksissa: Käynkö vielä ongella vai haemmeko sen kotipihalle. Kyllä - käväisin pankissa, ajoin Täiköntorin ohi Hahtisaareen. Totesin, että Hahtisaarenkadulta olivat puut poistuneet ja keskiosuutta juuri tasoiteltiin Metsä Fibren suurten säiliökuljetusten varmistamiseksi. Vedenpinta on alhaalla. Kotiin tultuani ja netistä säätietoja katsellessani alan tulla yhä vakuuttunemmaksi, että nyt on hyvä/oikea aika hakea vene kotipihalle. Trailerin päälle se vinssataan tänä syksynä poikkeuksellisesti Mansikkanokalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten selailin, laavasin nopeasti läpi noin kahden kuukauden aikana kirjoittamani tekstit ja lehdistä lainaamani artikkelit, joita olin tuttuun tyyliini kommentoinut. Niitä on aika paljon. Loppuvaiheessa aloin hymyillä, taisinpa itsekseni hiukan naureskellakin. Miksi? Siksi, että kävi mielessä vanhat hyvät ajat. Ne ajat, jolloin tämän tästä kävin viemässä tekstejäni Pohjolan Sanomiin viime vaiheessa vastuupäätoimittaja Heikki Lääkkölälle. Usein samalla käynnillä jututin muitakin, muun muassa Pentti Jussilaa... Niin tuo oma itsekseennauruskelu johtui siitä, että vapaasti muisteltuna Pentti kertoi naureskelleensa itsekseen todettuaan, miten hyvän, suorastaan erinomaisen tekstin hän oli saanut aikaiseksi... Muuten - totesin tekstejäni selaillessa, että monet lehdistä lainaamani tekstit, joita olin mielestäni asiallisesti kommentoinut ja jotka liittyivät itänaapuriimme Venäjään, olivat menneet lukijoilta pääosin ohi. Ei tykkäyksiä, ei kommentteja, ei yhtään mitään. Onko tämä sitä uudentyyppistä somesuomettumista, rähmälläänoloa, mene ja tiedä...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään... Oli niin tai näin, vein täyden peräkärrykuorman oksia Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle Karjalahdelle. Sinne meni meidän yksi vaahterista, syreenipensaiden oksia ja kuusista katkaisemiani alaoksia. Takaisin tultuani otin jo trailerin lähtöasemiin, josko haemme veneen Hahtisaaresta lähiaikoina kotipihalle. Tosin kävin matopellolla testaamassa, ovatko onkimadot liikkeellä, kyllä olivat. Jos oikein kalaveret vielä syysmyöhään alkavat kiehua, pakkohan se on mennä vielä nostamaan muutamia ahvenia - lähiruokaa. Voi olla, että tulee tänään käväistyä Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla Täikönpuistossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Mitä tekisit, jos et olisi enää lähtenyt kuntavaaliehdokkaaksi?" minulta kysyttiin... "Arvelen, että minulla kyllä tekemistä riittäisi ilman kuntavaalien tuomaa kokousrytmitystä. On muutamia asioita, jotka olen aina vaan jättänyt vähemmälle huomiolle. En avaa niitä tässä yhteydessä, mutta ne liittyvät oppimiseen/opetteluun. Luulen vielä oppivani jotain uutta." totesin kysyjälle hiukan arvoituksellisesti. Kukaties epämääräisestikin... Sanoin lisäksi, että jotakuinkin lähes puolenvuoden jaksoina tiedän etukäteen omat kokoukseni. Toisin sanoen tämän syksyn osalta kokoukset ovat tiedossa. Luonnollisesti varajäsenenä saattaa joutua/päästä kokoukseen varsinaisen ollessa estynyt. Niitä on ollut perinteisesti erittäin harvoin aikaisemmin. Näin varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilta "maatalouslaitemuseoalueen" suuntaan katsellessani tuli murheellinen olo. Miksi? Siksi, että vaahteraryppäästä eilinen lumikuorma katkaisi kaksi paksuinta haaraa. Todennäköisesti olen kohtapuolin pihalla saha kädessä ja tutkin loput, vielä pysytssä olevat haarat. Arvelen, että tämä vaahteramme on kohta peräkärryssä katkottuna ja odottaa Kemin Energia ja Vesi Karjalahden energiapuukentälle vientiä - sitten aikanaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen tiistai 14.09.2021! Kaupungilla käydessä otin varmuuden vuoksi alle nelivetoauton eli Land Roverin, se oli hyvä valinta. Kyllä nelivedon lisäksi luistonestot ja lukkiutumattomat jarrut olivat tällä reissulla tarpeelliset. Käsittämätöntä, että iltapäivän keleilläkin monet autoilijat "ajavat kuin hullut". Jos ei oman auton pelleistä tai henkirievusta ei ole väliä niin olisi toivottavaa, että lähimmäisistä sentään huolta pidetään. Holtitonta ajamista, ei kahta sanaa... Kirjoitin aamulla: Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä. Kotiin tultuani on syytä lähteä tutkimaan raskaan nuoskalumen aiheuttamia vaurioita puissa ja pensaissa. Ainakin monihaaraisesta vaahterasta on yksi osa maassa, ilmeisesti juuresta katkennut. Samoin muutamat ovat laonneet maahan. Nousevat varmaan vielä pystyyn, kunhan nuoskalumikuormaa keventää. Kohtapa tuon näkee... Kyllä - kaksi paksuinta haaraa poikki aivan juuresta. Nyt tulee harkintaan, katkaistaanko loputkin haarat ja jyrsitään kannot hajalle. Aloitetaan kaikki alusta, jos se vielä juurista jaksaa työntää uutta kasvua. Onkohan Malisen Pekalla kantojyrsintään syystarjouksia, yleensä olemme Pekan palveluja ostaneet aivan alkukesästä...

Mitä tänään tähän asti...

Sataa, tuulee ja ilman lämpötila +4 astetta, kyllä se on syksyä ja kohta ensi lumet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni lähti hetki sitten asioille. Minä alan orientoitua alkuiltapäivään kokouspapereita selaillen. Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä.

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä...

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä... Aamulla sain puhelun tutulta henkilöltä Keminmaasta Itäkoskelta. Erkki Alatalo, metsäalan asiantuntija, kuntavaikuttaja, talousneuvos, nykyinen eläkeläinen soitti. Sovimme, että menen käymään tutustumaan heidän vuosikymmenien työn tuloksiin. Yksityiseen pienmuseoalueeseen. Sinne ajelin Kemijoen itäpuolen tietä kesäautollamme. Menimme museoalueelle. Alueella olisi ollut päiväksi katseltavaa ja nimenomaan kuunneltavaa esineisiin liittyvää tositarinaa. Erkki ja hänen vaimonsa Anneli ovat keränneet mittavan aineiston - 1600 esinettä. Niitä oli viidessä eri rakennuksessa ja pihamaalla. Paikan päällä ollessani kävi mielessä, että lukumäärä taitaa olla alakanttiin. Paljon oli Suomen historiaankin liittyvää materiaalia, harvinaisuuksia. Oli mukava jutella Erkin kanssa. Muutama sana vaihdettiin kuntapolitiikastakin. Edelliset livejutut ovat olleet ilmeisesti työssä ollessani ja oppilaitani käyttäessäni Stora Enson Veitsiluodon metsäkäyntiin liittyvänä. Otin muutaman kuvan ulkotiloissa. Sovimme, että viimeistään ensi alkukesästä Erkki tulee käväisemään Kemin Haukkarin Kainuunkadulla. Ainakin pari maatalouslaitetta hän saa viedä mukanaan meidän vaatimattomalta "museoalueeltamme". Sellaisia, joita en ainakaan kertavilkaisulla nähnyt Itäkoskella olevan... Ajelin takaisin länsipuolen tietä. Törmässä käväisin mutkan Petterinpolulla. Takavuosikymmenien tapahtumat vilisivät ajatuksissani katsellessani nykyisen Sunnarinkulman asutusta.

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos...

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos... Juttelin aika pitkän puhelun iltapäivällä minulle soittaneen Facebook-kaverini kanssa. Jutella voi kenen kanssa tahansa niitä näitä, mutta jos tarvitaan selkeitä kannanottoja, ohjeistuksia asioista ja/tai päätöksiä, on parasta, oikeastaan välttämätöntä pistää asiat kirjallisesti muistiin. Arvelen, että hyvin harvat ihmiset nauhoittavat puhelunsa. Kerroin kaverilleni, että minun työkaluni on ollut vuosikymmeniä sähköposti. Siitä jää täpliä, jälkiä, joista voi tarvittaessa tarkistaa käsiteltävät asiat. Siitä voi ottaa vaikka printin varmemmaksi vakuudeksi. Myös Messenger on kätevä nykytyökalu... Minä soitan itse erittäin vähän. Joskus minulle soitetaan ihan asiasta. Oma lukunsa ovat niin sanotut kaupustelupuhelut, joita yritän karttaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään, josko illalla pistäisi tulet, on jo sen verran viileää. Tänään ei ole mitään erityistä mainittavaa/kirjoitettavaa. Ajatuksissa käy jo veneen hakeminen Hahtisaaresta kotipihalle, mutta senkin kyllä vielä hyvin ehtii. Voi olla, että vielä kuitenkin tulee käytyä Selkäsaaressa, ongella tai muutoin vain ajelemassa... Tänään menemme ilmeisesti hakemaan rantaolkia Ajoksesta.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään on päivä, jolloin Sinulta saatetaan kysyä: "Missä olit silloin, kun...?" Kysymys liittyy luonnollisesti USA:n terrori-iskuihin 11.09.2001. No tänään täällä Suomessa, Perämeren pohjukassa, Kemissä, Haukkarin Kainuunkadulla oli sumuinen aamu, joka tosin jo tällä hetkellä alkaa kirkastua. Toivottavasti tulee mukava, rauhallinen lauantaipäivä. Tänään ei ole toistaiseksi mitään kummempaa mielen päällä. Jaa - tosin olen ottanut yhteyttä puhelimitse erääseen henkilöön, toistaiseksi tuloksetta, josko menisin käväisemään Kemijokivarressa Itäkoskella...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä... Aloitin oman Blogisivuni pitämisen 01.07.2014. Miksi? Siksi että en saanut tekstejäni mielestäni esiin riittävästi lehtien yleisönosastosivuilla. Sivullani on tänään 11.09.2021: 6563 tekstiä Niitä on kommentoitu ainoastaan 88 kertaa, eli tosi vähän. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kynnys kirjoittaa oman mielipiteensä asiasta on korkealla. Koko ajalta niitä on käyty lukemassa/katselemassa 300164 kertaa, ei huono. Tänään tähän mennessä 7 kertaa... Eilen 105 kertaa... Tässä kuussa 959 kertaa... Viime kuussa 2547 kertaa...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa: Todennäköisesti huomenna menemme käymään Selkäsaaressa. Ilmat/tuulet näyttäisivät olevan säätiedotusten mukaan suotuisat. Pistetään mökki niin sanotusti talvikuntoon - varmuuden vuoksi, vaikka siellä tulisi vielä käytyäkin myöhemmin... Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen ajoimme Karjalahden kautta Hahtisaareen. Laiturilla tuttu selkäsaarelainen tiedusteli kesäautomme ajokilometrejä ja tehtyjä remontteja. Kerroin niistä. Totesin, että viimeksi keväällä vaihdettiin kaikki pyöränlaakerit ja eteen jarrulevyt. Sanoin, että kyllä tällä vieleä kolmisenkymmentä vuotta ajelee... Oli aika tyyntä, joten ajelimme väylällä "liukuvauhtia", mukava tunne, ei kahta sanaa. Vedenpinta oli aika matalalla, mutta rantautuminen ei tuottanut ongelmia. Rantahiekassa oli hirvenjälkiä. Nousimme ylös mökille, kaikki kunnossa. Olemme käyneet saaressa edellisen kerran kaksi viikkoa sitten. Korpit raakkuivat jossakin etäämmällä. Vaimoni pisti tulet tuvan lieteen ja minä tulistelupaikalle. Kävin ennen puuklapien pinoamista rannassa vinssaamassa soutuveneen ison koivun kupeeseen. Kyllä vinssi on hyvä kapistus. Pinosimme puut varastokatoksen kupeeseen. Mukavaa pikku puuhastelua. Vaimoni käväisi sienestämässä. Takaisin tullessaan totesi, että tutuilla paikoilla ei ole puolukoita. Minä raahasin taannoin Luoteislaiturinpolulta kaadetun kuusen kuivuneita oksia tulistelupaikan kupeeseen. Poltin saman tien osan. Aterioinnin ja kahvittelun jälkeen käväisin ihailemassa/halailemassa toisen tonttimme upeita kuusia. Otin pari kuvaakin. Metsässä ei viitsinyt pitempää oleilla, sillä hirvikärpäsiä oli liikkeellä - paljon. Niitä nitistimme saaressa parikymmentä vielä kotonakin kymmenisen. Varsinainen riesa. No onneksi punkkeja ei ole viime aikoina näkynyt. Pistimme mäkin varmuuden vuoksi talvikuntoon. Lähtö rannasta ei tuottanut tällä kerralla ongelmia. Toki soudatti kuutisenkymmentä metriä. Tuuli alkoi voimistua. Ihan mukava saarikäynti...

Pistäytyminen kaupoissa torstaina iltapäivällä - kyllä...

Pistäytyminen kaupoissa torstaina iltapäivällä - kyllä... Ajelin Kemin keskustaan Tokmannille kahvitarjouksen perässä. Samalla tuttua tummaa paahtoleipää pari pakettia ja pari hernekeittopurkkia vastaisuuden varalle. Ajelin pitkästä aikaa Kemin Wetterille jututtamaan tuttua autokauppiasta eli Oinaan Markkua. Tein hänelle tilanneselvityksen autokuvioistamme. Totesin samalla, että mielellään tulen autokaupoille, kunhan tilanne osaltamme ratkeaa. Tilanne on ollut päällä yli viisi vuotta = olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti... Ajelin Syväkankaan Messin kautta kotiin. Ostin Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia. Lähipäivinä loihdin pullat paistaessani pullantuoksun päärakennukseemme. Se on mahtava tuoksu, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

"Ei mul oo mittää määpäärää." sanoin Mikkelin yläpuolelle tukevahko, mopoaan korjaava nuorimies pysäköintilevikkeellä 1970-luvun puolenvälin huitteilla kysyttyämme, minne hän on menossa. Itse - minä, Tuula, Tommi ja Timo - olimme hiukan ennen Juhannusta ajelemassa Imatralta pohjoiseen kupla-Volkkarilla, jossa oli katettu peräkärry perässä. Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen em. tyyppinen ajatus kävi mielessä pohtiessani tämän päivän "ohjelmaa". Ei mitään erikoista. Voi olla, että menen pihalle lapiohommiin ja lapioin varastorakennuksen "kivijalan" tuntumasta pätkän multaa pois, jos kivijalkaa/betonipintaa jossakin vaiheessa maalailee - ensi kesänä... Kaunis syksyinen päivä. Vaimoni sanoi menevänsä tuttaviensa kanssa puolukkaan Ajokseen. Todennäköisesti huomenna menemme käymään Selkäsaaressa. Ilmat/tuulet näyttäisivät olevan säätiedotusten mukaan suotuisat. Pistetään mökki niin sanotusti talvikuntoon - varmuuden vuoksi, vaikka siellä tulisi vielä käytyäkin myöhemmin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin siirtämässä eilen nostetut - vähäiset perunat - kellariin. Otin kellarista Master-matopurkin. Olin tallentanut edellisen purkin, johon jaoin jotakuinkin puoliksi onkimadot. Lapioin matopellosta lisäksi kymmenisen matoa varmuuden vuoksi. Niin se eilinen pieni jäniksenpoikanen tuli ihmettelemään metrin etäisyydelle matojen kaivamistani... Niin - tänään on aikomus lähteä kalakaverini kanssa ongelle, alkaa olla viimeisiä hetkiä. Vuonna 2020 kesällä emme käyneet kertaakaan ongella, mutta pöytäkalenterini mukaan kävimme syksyllä eli näihin aikoihin 02.09.2020 ongella. Menimme sittemmin sadetta pitämään Selkäsaareen mökille lipan alle. Tänään näyttäisi tulevan ihan kelvollinen onki-ilma... Kyllä sinne menimme. Tosin odottelimme tovin Hahtisaaressa autossa sadekuuron ohi menoa. Siinäpä nuo Kemin kuntavaaliasiat tuli osittain kerratuksi. Ajelimme vastatuuleen suoraan Lehmikiven karikon kupeeseen ja ankkuroiduimme. Eivät olleet kalat aktiivisesti liikkeellä - vain pari ahventa. Nostimme ankkurin ja annoimme tuulen vielä meitä Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan. Onkivälineet olivat vedessä, ei mitään. Ajoimme Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja harrastimme ekokalastusta eli viitisen kertaa lähelle rantaa ja annoimme tuulen viedä meitä eteenpäin väylän suuntaan. Muutama ahven, pari kolme ihan hyvänkokoistakin ja joitakin yrityksiä - hyvä niin... Kuuntelimme Metsä Fibren biotuotetehtaan perustusten paalujumpsutusta ja juttelimme monista maailmaa syleilevistä asioista. Emme saaneet ihan kaikkia ratkaistuiksi. Mukava reissu. Kotiin tultuani ripottelin loput madot matopeltoon. Todennäköisesti onkiretket jatkuvat ensi kesänä. Niin - tuosta paalutuksesta: Metsä Fibre ja Lujabetoni ovat tehneet esisopimuksen Kemin biotuotetehtaan teräsbetonipaalutoimituksesta. Kyseessä on Suomen kaikkien aikojen suurin paalutus, ja se edellyttää Lujabetonilta paalutuotannon laajentamista. Yritys rakentaa Kärsämäen tehtaalleen uuden, Euroopan suurimpiin kuuluvan paalunvalmistuslinjan. Kärsämäelle palkataan noin kaksikymmentä uutta työntekijää. Esisopimuksen mukaan Lujabetoni toimittaa projektiin maahan lyötäväksi noin 550 000 metriä paaluja, mikä tarkoittaa lähes puolta koko Suomen vuosittaisesta paalumarkkinasta. Toimituksen kotimaisuusaste on lähes 100 prosenttia. Metsä Fibren 1,5 miljardin euron investointi Kemiin on toteutuessaan Suomen metsäteollisuuden historian suurin. Investointipäätös tehdään aikaisintaan tänä syksynä ympäristölupaprosessin valmistuttua.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen suuntaamme askeleemme tontin kulmalle. Nostamme loput perunat maasta. Kyllä - homma hoidettu eipä siinä tullut hikikään. Kyllä siinä taas pohdiskelimme, onko tässä touhussa isompaa järkeä. Sen verran, että kyllähän se on ollut mukava kipaista perunoita hakemaan omasta pikkupellosta, oikeastaan minipellosta. Todennäköisesti ensi keväänä/alkukesästä taas hiukan muutamme "istutustaktiikkaa". Nyt on tontinsiistimispäivä menossa. Katseet harhailevat myös tietyissä pihapuissa, josko ne tänä syksynä pistetään kumoon tai sitten ei... Kesken perunannoston tuli tutulta henkilöltä puhelu. Juttelimme kuntavaalien jälkeisiä luottamustoimivalintoja. "Siunailimme" mies-/nais- ja nais-/mieskiintiöitä ja vaatimuksia olla valtuutettu valinnassa. Kertasin hänelle, että kyllä tehtävät pääsivät taas kerran keskittymään. Osittain kokemattomille henkilöille. Totesin taas, että toivottavasti he jaksavat koko valtuustokauden vaativissa tehtävissään. Puhelun loppupuolella sanoin Facebook-kaverilleni, että pieni jänis loikki metrin päästä ohitseni maakellarin kulmilla. Ensimmäistä kertaa. Iso rusakko on liikkunut silloin tällöin tontillamme. Niin ja siiliä, oravia, harakoita, variksia, jne. sekä iso, kirjava kulkukissa käy säännöllisesti paskomassa aitapensaiden tuntumaan. En ole vaivautunut ottamaan selvää kenen se mahtaa olla... Varastorakennuksen autotallin edessä ollessamme monivuotinen tuttu kävelijä tuli meitä jututtamaan. Tutut jutut. Hän aina silloin tällöin yrittää psyykata meitä Kemin keskustaan kerrostaloon asumaan. Toki asuntoja katselemme "sillä silmällä" mutta... Sanoimme hänelle ties monettako kertaa, että olemme päättäneet asua tällä paikalla niin kauan kuin jaksamme pitää jotakuinkin paikat kunnossa ja ymmärrämme mitä teemme. Toivottavasti vuosia riittää. Nyt on kahvitauko. Kohta syöksyn jyräämään ruohonleikkurilla matopellon kasoja siistimpään kuntoon. Saatanpa ottaa viikatteen myös käyttöön.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Lounais-Lappi-lehden toimittaja irrotteli vähän alla olevan tyyppisillä ajatuksilla. Lupasin julkaista omaa pohdintaani. Tämä on pitkä teksti, mutta se kannattaa lukea. Tällaista pohdiskelin loppukesästä vuonna 2003. Tällä hetkellä eli syyskuussa 2021 olen jotakuinkin samaa mieltä... EHDOTUS MATKAILUSTRATEGIAN TOTEUTUKSEEN Viitaten tänään saamaani Kemin kaupunginkanslian lähettämään kirjeeseen totean seuraavaa: Ehdotukseni Kemin matkailun toimenpiteiksi ovat: 1. KEMI JULISTAUTUU VÄLITTÖMÄSTI MATO-ONGINNAN MEKAKSI Miksi? Siksi, että sen joku muu kunta tai kaupunki tekee aivan kohta ja napsii rusinat uutuuspullasta. Olen vastaavan ehdotuksen tehnyt aikaisemmin, mutta se ei oikein ottanut silloin tuulta, mutta myöhemmin Kemin populistiset politiikan kellokkaat ovat tehneet hiukan samaan suuntaan liittyviä vastaavan tyyppisiä ehdotuksia… Ymmärtääkseni Mekka-sana alkoi mm. hiertää monilla kivenä kengässä. Jos se edelleen hiertää, niin se nimi on kyllä vaihdettavissa. ________________________________________ Aki Pyykkö Kainuunkatu 3 94700 Kemi Kemi 06.08.2003 Kemin kaupunginhallitus ASIA: PERIAATEPÄÄTÖS JULISTAUTUMISESTA ”KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA”, AJATUKSEN AVOIN TUTKIMINEN JA ASIAN ETEENPÄIN SAATTAMINEN ______________________________________________________________ Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä: + monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista + hyvistä koulutusmahdollisuuksista + liikenneyhteyksistä + toimivista julkisista palveluista + kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista + liikuntapalveluista + henkisestä ilmapiiristä + kansainvälisistä yhteyksistä Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Kemi on kiistatta merkittävä merikaupunki. Olemmeko kyenneet hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden saaria riittävästi? Tyytyväisyys koostuu usein pienistä, yksinkertaisista asioista... Kemin uusi rantamakasiini on valmistunut, sille löytynee monipuolista käyttöä lähitulevaisuudessa, oletettavasti myös Kemin kaupungin ohi kiitävän turistivirran pysäyttämiseksi/ohjaamiseksi rantaan liittyvää käyttöä. KEMI, SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKKA? KYLLÄ! Perinteinen mato-onginta on yksinkertainen, perin juurin suomalaiseen elämänmenoon liittyvä asiakokonaisuus, joka on erittäin rentouttava jopa terapeuttinen harrastus. Monet, myös turistit haluaisivat kesällä onkia tai talvella pilkkiä, mutta siihen ei useinkaan ole asiallisesti järjestettyjä mahdollisuuksia riittävän täydellisine oheispalveluineen. Ehdotus Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen Kemin julistautumisesta SUOMEN MATO-ONGINNAN MEKAKSI, tutkii/tutkituttaa avoimesti mahdollisuudet nimenomaan harrastuksenomaiseen pienkalastukseen liittyvien palvelujen toteuttamiseksi tarvittavat asiakokonaisuudet. Ehdotus- ja yhteistyöterveisin Aki Pyykkö kaupunginvaltuuston varajäsen kulttuurilautakunnan jäsen _____________________________________________________________ Perusteluna edelliseen lisäksi totean, että meillä matkailullisesti ei ikävä kyllä ole juuri muuta kuin meri, joka sekin pakenee… Sen todelliseen hyötykäyttöön alkaa olla viimeiset hetket. 2. KEMIIN PERUSTETAAN UUSIMUOTOINEN MERELLINEN SIIRTOLAPUUTARHA Siirtolapuutarha, jonne tarjotaan myös ulkokuntalaiselle, maakravuille mahdollisuus varata oma alue, jossa voi ns. mökittömänä viettää vapaa-aikaansa merellisessä ympäristössä. Merellisen siirtolapuutarhan yhteyteen perustetaan kylätalkkaripohjainen aluehuoltojärjestelmä, joka takaa, että alue pysyy turvallisena, vetovoimaisena, viihtyisänä ja siistinä ympäristönä. Perusteluna edelliseen totean, että mm. monenlaiset muutkin väliaikaismatkailuvaihtoehdot ovat saavuttaneet kohtalaisen suuren suosion Suomessa, yhtenä esimerkkinä matkailuvaunualueet… 3. KEMI MERELLISEN KUVATAITEEN KESKUKSEKSI – KYLLÄ! Kemin runsasta rantamaisemaa on otettu aktiivisesti jo kauan virkistyskäyttöön ja aivan viimeaikaisten päätösten myötä vähitellen myös rantarakentamiseen yhä voimallisemmin, hyvä niin… Pohjoisen ulottuvuuden merkitys kasvaa ja kansainvälisyys lisääntyy kohinalla mm. rajanpinnassa tapahtuneiden mittavien kaupparakentamisien myötä. Kemillä on erinomaiset mahdollisuudet kuvataiteen osa-alueella keskittyä kansainvälisestikin merellisen kuvataiteen aluksi leirimuotoisen opetuksen keskukseksi. Kemillä on hyvät kansainväliset yhteydet, kontaktit mm. Pohjois-Kalotin alueella. Esimerkiksi Selkäsaari saattaisi olla tulevaisuuden kuvataideleirityksen, osittain koulutuksen eksoottinen, merellinen keskipiste… Takavuosikymmeninä Selkäsaari tuli tunnetuksi lasten ”lihotusleireistään”, jolloin lapsia leireili raikkaassa, merellisessä, ruokahalua edistävässä, mahdollisesti jopa kiihottavassa ympäristössä ja tulokset olivat ilmeisen hyvät. Nykymaailmassa Selkäsaari voinee toimia kuvataideharrastuksen, - kehittymisen ”lihotusleirinä”. jolloin leirille osallistuvilla – niin lapsilla, nuorilla ja aikuisilla myös perheillä – on mahdollisuus uusimuotoiseen henkiseen uudistumiseen. Edellä mainittujen ehdotusten osa-alueita voinee nivoa osittain myös yhteen, jolloin kyseisen saaren käyttö saa aivan uusia ulottuvaisuuksia. Ennen, entiseen hyvään aikaan, liikkuminen lähirannoilla ei ollut ongelma kesäiseen aikaan, sillä jykevärunkoinen, tilava avomoottorivene kuljetti väkeä Möllärin möljältä Laitakariin ja Juurakkoon, taisipa piipahtaa Kalkkinokallakin tarvittaessa… Nykyisin kunnostettu sisäsatama toimisi luonnollisesti kuljetusveneen kotisatamana ja vene pitäisi olla luonnollisesti katettu. Toinen vaihtoehtosaari on Ajos, jonka rannat, upeat hiekkarannat kunnostettuina ja osittain ruopattuina ovat totaalisesti jääneet ”keskustarantapaitsioon”… Ehdotusterveisin Aki Pyykkö Ps. Virallisen ehdotuksen ulkopuolella todettakoon, että intohimoni on ajattelu, pohdiskelu, lähes mahdottomien asioiden ”junailu”, ratkaiseminen, ideoiminen, tuotekehittely, niin ja kesällä konventionaalinen, perinteinen mato-onginta. Olen siis mato-onkija viimeisen päälle ja nostan kymmeniä kiloja herkullisia ahvenenköriläitä merestä kesäisin, lähivesistä ja savustan ne vaimoni ja joskus kutsumiemme vieraiden kanssa. Tunnustan, että yksi ikävä piirre minussa on. Tapanani on joskus nostaa oikean käden etusormi pystyyn aivan kuin aikanaan edesmennyt pilapiirtäjä, todella luova persoona Kari Suomalainen ja sanoa: ”Olen aina oikeassa ja kaksikymmentä vuotta aikaani edellä!” Ikävä kyllä asia on juuri näin ja siitä on useitakin näyttöjä, mutta... Em. tyyppinen lievä uho ärsyttää suunnattomasti ympärilläni olevia – varsinkin niitä pikkusieluisia lähimmäisiäni, jotka eivät oman mitättömyytensä keskellä pysty hahmottamaan, missä mennään. Sama

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin kytkemässä päärakennuksen autotallissa Mersun akun "kevytlautaukseen" ja tarkistin Lantikan katsastusajankohdan. Samalla jo pohdiskelin, milloin pistämme Volkkarin pois liikennekäytöstä. Ei paniikkia. Tätähän on tehty jo vuosikausia. Pöytäkalenterista katsoin, että vene on otettu Hahtisaaresta maihin syyskuun loppupuolella viime vuonna. Varmaan tuolla Selkäsaaressa tulee kerta tai kaksi käytyä. Ainakin valmiiksi pilkotut puut, kalpit on syytä heitellä katokseen ja pistettävä mökki talvikuntoon. Puunkaatojutut taitaa tältä syksyltä jäädä, jos ei nyt sitten aivan jokin äärimmäinen aktiviteettipuuska iske päälle. Aamulla tuli puheeksi tuo meidän tontillamme oleva pienimuotoinen "maatalouslaitemuseo". Sanoin vaimolleni, että testataan somen voimaa. Kävin ottamassa muutaman kuvan ja pistin Facebook-foorumille infoa. Katsotaan miten asia etenee. Onhan se aikanaan ollut pienimuotoinen ympäristöteko, kun laitteet on raahattu niityiltä tänne meidän pihalle. Toivottavasti "hyvä lähtee kiertämään" eivätkä laitteet joudu romunkeräykseen ainakaan tässä vaiheessa...