Karkauspäivän ajatustyhjiö...

Perinteisten aamutoimien jälkeen laitoin päärakennuksen takkaan tulet edellisen sytytyskerran konstein.
Tällä hetkellä on tunne, että se onnistui kohtalaisen hyvin. Takassa puut palavat rauhallisella liekillä.

Tuntuu siltä, että minulla on Karkauspäivän ajatustyhjiö. Tälle päivälle ei taida irrota tekstintynkää...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen intouduin puhdistamaan takkaluukkujen lasit, se on tähän asti ollut pääasiassa vaimoni tehtävä. Täytyy myöntää, että kyllä siinä oma hommansa oli ja on mielenkiintoista seurata jatkossa, miten ne nokeentuvat.
Vaimoni kävi pistämässä Pikkupuolen takkaan tulet, ilmeisesti saamme talvilomavieraan sinne ensi viikolla.

Todennäköisesti lähdemme Kemin taidemuseolle illansuussa kuuntelemaan esitelmää.

Kivalo-opisto ja Kemin taidemuseo järjestävät yhteistyössä ajankohtaisen ja avoimen yleisöluennon Kalevalan päivänä 28.2.2020. Luento käsittelee Einar Reuteria, joka tuli tunnetuksi taiteilija Helene Schjerfbeckin ystävänä ja hänen taiteensa tunnetuksi tekijänä. Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela, synt. 1881 Tornio, kuol. 1968 Kajaani) oli kirjailija, taidekriitikko ja taidemaalari. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli metsänhoitaja.

Luennoitsijana taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja

Perjantaina 28.2. klo 18 -19.30 Kemin taidemuseossa, Marina Takalon katu 3, Kemi

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen virittäydyin päärakennuksen kivikasan eli massiivisen, varaavan takan lämmittämiseen pitkästä aikaa.
Olen muutama päivä sitten tuunannut oikeanpuoleista takkaluukkua kiinnittämällä ylös vaakasuoraan suikaleen keraamista tiivistenauhaa tulenkestävällä liimalla. Samoin vasemmanpuoleiseen takkaluukkuun ylös pystysuoraan luukkujen kosketuskohtaan.
Ladoin myös takkapuut uudella tavalla, en täyttä annosta. Ennen puiden sytyttämistä "tohotin" poskikanavat kaasulikillä.

Takkapuut sytytin päältä pienellä tulella - rauhallisesti ja säätelin entistä huolellisemmin palamiseen tarvittavaa ilmaa. Takaraivossa oli "puulämmitysspesialistin" Honkasen Pekan sanonta:"Kun piippu ei määräänsä enempää vedä."
Homma hoitui tällä kerralla kohtalaisen hyvin, Täytyy tällä linjalla yrittää jatkaa rauhallisin elkein. Josko tuohon tulipesään saamme vielä etuosaan puuttuvan palkin laitatettua jossakin vaiheessa...

Jaa ja illansuussa on Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokous - mielenkiintoista.

Yksi asia kerrallaan...

Olen usein todennut, että Suomi on pieni paikka, joten tänne sopii yksi asia kerrallaan mediassa. 
Nyt on pakko kirjoittaa, että maailma on myös pieni paikka, joten tännekin sopii vain ja ainoastaan yksi asia kerrallaan mediassa. 
Se on tällä hetkellä koronaviirus.
Kuinka pitkään? Toivottavasti asia vähitellen rauhoittuu...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin Mersun lämmitykseen. Lähdin Kemin keskustaan. Olin sopinut Pulkkisen Jaanan kanssa, että palautan minulla lainassa olleet kulttuurilautakunnan kokouspöytäkirjajäljennökset vuodelta 2011. Näin tein,

Totesin Innon painijaoston porukan valmistelevan Kemin perinteisiä kevätmarkkinoita, jotka ovat loppuviikosta.

Jututin taidemuseolla Kavasvuota Tanjaa. Oli puhetta seuraavasta eli Alapartasen Joukon taidenäyttelystä. Avajaiset ovat perjantaina 13.03.2020.

Kävin viemässä Kauppakadun R-Kioskille Veikkauksen "raha-anomuksia". Vaihdoin muutaman sanan samoilla asioilla olleen Ahon Pekan kanssa. Pekka muisteli aiempia treenausaikojaan ja totesi, että nyt ei enää tarvitse juosta...

Ajelin kotiin sisäsataman ja Lumilinnan kautta. Nyt on kertakaikkiaan upea talvisää. Merenjäällä näytti oleva muutama liikkuja.

Alan kohta valmistautumaan tarkastuslautakunnan kokoukseen Kemin kaupungintalolle.

Tämän viikon ohjelmaa...

Perinteisten aamutoimien jälkeen katselin tämän viikon eli helmikuun viimeisen viikon ohjelmaa.
Kaksi lautakuntakokousta: Keskiviikkona tarkastuslautakunta ja torstaina sosiaali- ja terveyslautakunta.
Perjantaina olisi yleisötilaisuus Kemin kulttuurikeskuksessa, voi olla, että lähdemme sinne aikanaan.

Kivalo-opisto ja Kemin taidemuseo järjestävät yhteistyössä ajankohtaisen ja avoimen yleisöluennon Kalevalan päivänä 28.2.2020. Luento käsittelee Einar Reuteria, joka tuli tunnetuksi taiteilija Helene Schjerfbeckin ystävänä ja hänen taiteensa tunnetuksi tekijänä. Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela, synt. 1881 Tornio, kuol. 1968 Kajaani) oli kirjailija, taidekriitikko ja taidemaalari. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli metsänhoitaja.

Luennoitsijana taidehistorian professori Tuija Hautala-Hirvioja

Perjantaina 28.2. klo 18 -19.30 Kemin taidemuseossa, Marina Takalon katu 3, Kemi

Tervetuloa! Vapaa pääsy!

Lähden pihalle lumitöihin eli ajelemaan lumilingolla kakkosliittymän puhtaaksi. Samalla karistelen/puhdistan lumet Mersun päältä, pistän lämmitykseen ja saatan käväistä sillä lenkin fiilistelemässä...

Kyllä näin tein. Lenkiltä tultuani ja Haukkarinkadun kautta ajeltuani kaksi mieshenkilöä käveli ajatuksissaa keskellä tietä. Tunsin miehet enkä viitsinyt hätyytellä äänimerkillä. Matti Rask ja Pentti Rauhala olivat ilmeisesti menossa Lammenmetsään lintuja bongailemaan, sillä kiikarit näytti ainakin Matilla olevan mukana...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen näyttää olevan lähtö kierrätyspisteellä käyntiin ja tavanomaiselle kauppareissulle.
Pöytäkalenteriani katsellessa tulee hiukan haikea olo, taas on kohta yksi kuukausi takana, helmikuun viimeinen viikko lähti käyntiin.

Päivällä täytyy Pikkupuolen puuhuolto hoitaa. Arvelen, että kolme ahkiollista koivuklapeja viedään kuivumaan puukatoksesta...

Kyllä kauppareissu ja puuhuolto tehty sekä Pirkka-vehnäpullat paistettu juuri hetki sitten.

Tälläkin foorumilla on usein mainittu "pullantuoksuinen koti". On se mahtava tuoksu!

Tosin pakastepullien maku ei vedä vertoja esim. entisen Suhosen leipomon kanelipullille, jotka olivat taivaallisia mutta siltikin...

Havahduin viime yönä rukoilevani tai ainakin...

Havahduin viime yönä rukoilevani tai ainakin listaavani niitä asioita, joiden toivon edistyvän myönteisesti.
Hiukan samaan tyyliin kuin Väinö Linna kirjoittaa erinomaisessa romaanissaan Tuntematon Sotilas sotamies Honkajoen sanoin hänen iltarukouksessaan...
Minun ajatukseni liittyivät meidän - minun ja vaimoni - lähipiiriin. Totta kai toivon, että elämän palikoita siirrellään järkevästi kaikkien osapuolten kannalta.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin tontin lumihommiin. Välineinä: Lapio, lumikola ja lumilinko. 
Viimeksi mainittu on erinomainen apuvälinen niin kauan,kun se alkaa tukkeentua. Tämänhetken lumi, varsinkin pohjalta on niin vetistä, että täytynee odottaa pakkaskelejä lumilingon kanssa...

Työhuoneen ikkunasta avautuu kaunis, aurinkoinen talvisää.  

Tänään Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille - kyllä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen havahduin nuoskasateiseen ulkoilmaan, joka rauhoittui kevyeksi tihkusateeksi ja siitä taas räntäsateeksi. 
Se tiesi raskasta lumenkolausta. Sitä se olikin ja päätin jättää sen pääasiassa iltapäivälle/illansuuhun. 
Miksi?
Siksi, että alan orientoitumaan tänään Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille - kyllä. 
Minulla on aika näyttömalliksi klo 12 alkaen...

Tulin hetki sitten käsittelystä: Hiukset pesty, hiuspohja hoidettu, hiukset leikattu, parta siistitty ja pisteenä iin päälle juhlakampaus föönattu.

Näytön toteutti Saana Tapio sutjakkaasti ja vastaanottajana oli opettaja Marjo Appelgren. Ohjeistusta hoiti myös opettaja Leena Leskio. Itse olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen taas kerran.
Opiskelijan suosituksesta tein heräteostoksen. Ostin pienen pulollisen virkistävää hiusvettä. En alkanut tinkaamaan hinnasta.

Vaimoni vie talvilomavieraamme Kemin Lumilinnaan iltapäivällä/illansuussa - hyvä niin.

Todennäköisesti otan illansuussa samalla lumilingon käyttöön ettei mene rehkimisen puolelle.

Kaunis talvisää, ei kahta sanaa...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli tunne, että eipä tästä talvisää juuri parane. Kirkas, aurinkoinen ilma. Kukaties merenjäälle auringon lämmittäessa löytyy jo liikkujia.

Vaimoni lähtee iltapäivällä talvilomavieraiden - Annan ja Julian - kanssa käymään Elämystehdas Lapparilla Torniossa. Kukaties käyvät samantien ulkomailla Ruotsin Haaparannallakin.

Mitä tänään tähän asti....

Perinteisten aamutoimien jälkeen menin kevytlumitöihin. Niitä tehdessäni tuttu henkilö tuli minua ohi kulkiessaan jututtamaan.

Lähes jokapäiväinen talomme ohi kävelijä totesi minulle:"Keskustan kannatus on noussut." 

"Kyllä ja kohta alkaa itku ja valitus lööppilehdissä, eihän tässä näin pitänyt käydä." totesin. "Oletko sinä Katrin toimintaan tyytyväinen?" hän kysäisi lisäksi. "Kyllä, täysin, ajattelehan, hän on ollut vasta tuossa tehtävässä rapiat puolen vuoden." totesin...

Talvilomavieraamme tulivat Pikkupuolelta aamupalalle ja lähtivät vaimoni kanssa Ammattiopisto Lappian hyvinvointiyksikköön. 
Vaimoni oli varannut heille yllätyksenä käsien-/kynsienhoitopaketit. Mielenkiintoista kohta kuulla, oliko palvelu odotusten mukaista...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin käväisemään kaupungilla asioilla, lähinnä pankkireissulla.
Nähtyäni Kai Puron auton parkissa käväisin jututtamassa häntä Peräpohjolan piirin katutason toimistossa. Kyllä kiistatta katutason toimisto on käytännöllinen, ei kahta sanaa.

Vaimoni on valmistautunut talvilomavieraidemme tuloon - tuttu ja turvallinen makaronilaatikko on uunissa.
Veerakin kuulemma tulee iltapäiväaterialle tapaamaan serkkutyttöään ja hänen kaveriaan. 

No niin Anna ja Julia tulivat sekä Veerakin käväisi meillä pikapikaa. Talvilomavieraamme lähivät hiukan ulkoilemaan - hyvä niin. 

Katselimme hetki sitten alla olevan dokumentin Ylen Areenalta, suosittelen. Tosiaan mistä noita paskiaisia, kusipäitä oikein maailmassa sikiää...

Assholes: A Theory 

• 52 min
• ma 17.2.2020
• 2 kk 29 pv
• 10278 katselua

Aaron Jamesin menestyskirjaan perustuva viihdyttävä dokumentti selvittää, mistä paskiaisia sikiää ja minkälaisessa ympäristössä he kukoistavat. Ohjaaja: John Walker, Kanada 2019.

Näytä lisätiedot

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli puhelu kännykkääni Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkiltä. 
Näyttöä tekevä opiskelija ehdotti, että siirtynyt aika olisi perjantana puolenpäivän aikaan. Kyllä - näin sovimme...

Pistin työvaatteet päälle ja lähdin hiukan pihalle tutkailemaan, onko pihantuunaustarvetta...

No tutut kuviot auran jälkeen eli molemmissa liittymissä jääsohjoa, jotka kolailin sivuun. Pistin Mersun lämmitykseen ja poistin lumet/jäät auton päältä. Käynnistin auton ja testailun viime viikolla asennettua radiota, hyvin toimii...

Sisareni naapurista kävi potkukelkan kanssa kakkosliittymässä, kyseli, joko talvilomavieraat ovat tulleet. 
Kerroin Annan ja Julian tulevan huomenna, mikäli suunnitelmiin ei ole tullut muutoksia.

Hmmmmm - kyllä - hieno juttu, toivottavasti suuria tilauksia alkaa tulla esiin muitekin...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Italialainen kahvijätti Lavazza teki kaupat suomalaisesta take away -kupista – muovittomasta pahvikupista juodaan pian kahvit ympäri Eurooppaa

Metsäyhtiö Kotkamills on tehnyt ensimmäisen merkittävän sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta.

Innovaatiot

23.1.2020 klo 11.07

50 000 mukin erä muovittomia kertakäyttökuppeja oli käyttäjien testissä Tall Ships Races -tapahtumassa Kotkassa kesällä 2017. Arkistokuva.Satu Krautsuk / Yle

Juulia Tillaeus

Jaa artikkeli Facebookissa10184

Jaa artikkeli Twitterissä

Metsäyhtiö Kotkamills on tehnyt sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta Lavazza Professionalille.

Lavazza Professional on tänään lanseerannut Kotkamillsin elintarvikepakkauskartongista tehdyn uuden ekologisen kupin, joka otetaan helmikuussa käyttöön juoma-automaateissa eri puolilla Eurooppaa. Kuppien käyttöä on tarkoitus laajentaa suunnitelmallisesti kuluvan vuoden aikana.

– Olemme iloisia yhteistyöstä Lavazza Professionalin kanssa. Yritys on edelläkävijä ympäristöystävällisten ratkaisujen tuomisessa juoma-automaattialalle, ja he pyrkivät toteuttamaan kestävän kehityksen mallia kunnianhimoisesti. Tällainen yhteistyökumppani on meille mitä sopivin, Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen iloitsee.

Ensimmäinen iso sopimus

Lavazzan kanssa solmittu sopimus on metsäyhtiön ensimmäinen iso sopimus muovittoman kuppikartongin toimittamisesta merkittävälle kansainväliselle asiakkaalle.

Italialaisyhtiö toimii Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Lavazza Professionalin emoyhtiö Lavazza Group puolestaan toimii yli 140 maassa.

Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen pitää sopimusta tunnetun ja kansainvälisen yhtiön kanssa jatkoa ajatellen merkittävänä.

– Lavazza on testannut materiaaliamme tarkasti ja pitkään. Se, että he ovat havainneet sen hyväksi ja valinneet, markkinoi Kotkamillsin kartonkia muillekin toimijoille.

Kotkamillsin toimitusjohtaja Markku Hämäläinen tarkistaa päällystintä, jolla tehdään maatuva pinnoitekerros kartonkiin. Arkistokuva.Ville Pisto / Yle

Hämäläisen mukaan metsäyhtiöllä ei ole lupaa kertoa sopimuksen arvoa tai Lavazzalle toimitettavia kartonkimääriä.

– Määrät ovat isoja, mutta eivät jättiläisisoja. Kartonkikoneellamme pystyisi tekemään vuodessa paljon enemmänkin kartonkia kuin mitä nyt Lavazzan sopimuksen jälkeen tehdään.

Metsäyhtiö toimittaa kuppikartonkia Lavazzalle, joka teettää kupit omalla alihankkijallaan.

Kotkamills ja Lavazza Professional rustasivat nimet paperiin jo lokakuussa, mutta sopimus julkistettiin vasta tänään. Markku Hämäläisen mukaan uusia sopimuksia on tiedossa muutama vielä ennen kesää.

Vuosien kehitysprojekti

Kotkamills on kehittänyt muovitonta, maatuvaa kahvikuppia jo vuosia.

Viitisen vuotta sitten yhtiö päätti rakentaa aikakauslehtipaperin valmistukseen tarkoitetun paperikoneen uusiksi pakkauskartonkien valmistusta varten.

Samassa yhteydessä yhtiö alkoi kehittää kertakäyttöastioihin sopivaa kartonkia, jossa ei olisi ollenkaan muovia, mutta joka kestäisi kuitenkin esimerkiksi nesteitä ja rasvaa. Tavallisessa kertakäyttökupissa on muovipinnoite, vaikka se vaikuttaisikin pahviselta.

Kotkamillsin kartonkikone. Arkistokuva.Ville Pisto / Yle

Pakkauskartonkia ja laminaattipaperia valmistava kotkalaisyhtiö on ottanut viime vuosina myös taloudellisia riskejä uutta tuotetta kehittäessään.

Yhtiö pysäytti yhden paperikoneistaan, ja rakensi sen tilalle uuden, yli 200 metriä pitkän kartonkikoneen. 170 miljoonaa euroa maksanut kone käynnistyi kesällä 2016.

Vuotta myöhemmin, kesällä 2017 Kotkamills kertoi aloittavansa muovittoman kahvikuppikartongin säännöllisen tuotannon. Yhtiö oli tuolloin jo saanut koetilauksia tuotteestaan.

Käytännössä muoviton kuppikartonki on ollut valmis tuote huhtikuusta 2019 lähtien. Sen jälkeen reseptiin ei ole tehty muutoksia.

Omalla alallaan Kotkamillsin kartonkikone on maailman suurin.

Yhtiön tavoitteena on, että muutaman vuoden kuluessa kartonkikoneella tehtäisiin puolet taivekartonkia ja puolet muovitonta tuotetta.

Isoille areenoille

Tähän saakka Kotkamillsin kartongista valmistettuja kuppeja on ollut käytössä esimerkiksi isoissa tapahtumissa, kuten Kotkan Meripäivillä.

Kuppeja on ollut koekäytössä myös kansainvälisillä ketjuilla.

Lisäksi yhtiö on tehnyt sopimuksen kouvolalaisen jääkiekkoseura KooKoon kanssa siitä, että seuran ottelutapahtumissa siirrytään käyttämään esimerkiksi pahvisia oluttuoppeja muovisten tuoppien ja muiden kuppien sijaan.

Tulevaisuudessa maatuvista kupeista juodaan myös isommilla areenoilla. Vuoden urheilijaksi valitun Teemu Pukin seura Norwich City ilmoitti tammikuussa(siirryt toiseen palveluun) alkavansa käyttää ottelutapahtumissaan Kotkamillsin muovittomia kuppeja.

Lue lisää:

Mies uhrasi omaisuutensa pelastaakseen maailman muovilta – "Jos tämä ei onnistu, minulle käy hyvin, hyvin huonosti"

Kevyet lumityöt ja mukava jutusteluhetki...

Kevyet lumityöt ja mukava jutusteluhetki - kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun ja uteliaisuuttani kännykän Sports Trackerin päälle ja menin pihalle...
Sen verran oli eilen satanut lunta, että se oli syytä osittain pääväyliltä kolata pois. 

Eipä tuossa tullut hikikään. Sports Tracker -lukemat:Matka noin 0,4 km ja Kesto noin 25 minuuttia ja karttanäkymä aika säheröä.

Töitä lopetellessani näin Kainuunkadulla lähestyvän tutun nuorenparin pentukoiraa taluttaen. Kyllä vain Susanna ja Janne Onkalo pysähtyivät Lumi-koiransa kanssa juttelemaan. Oli puhetta viime viikon vanhainpäivätansseista.

Enhän minä malttanut olla mainitsematta, että heistä jompi kumpi voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi. Mainitsin myös, että Jannen isä - Tapani - olisi erinomainen ehdokas, johon Janne totesi, että nyt eläkeläisenä hänellä olisi siihen aikaa.

Yleisellä tasolla totesin, että taidan olla toistaiseksi ainoa, joka Kemissä on julkisesti ilmoittanut asettuvansa kuntavaaliehdokkaaksi...

Oli mukava jutusteluhetki.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloimme orientoitua Pikkupuolen kuntoonsaattamiseen talvilomavieraitamme varten. Anna ja Julia ovat tulossa ensi viikon tiistaina.
Toki ei sen kummempaa kuin kaksi ahkiollista koivuklapeja puukatoksesta sisään kuivumaan ja varastosta kaksi paksua patjaa yläkertaan.

Aamukahvittelun yhteydessä juttelimme jo ensi kesästä. Lähinnä tontinkulman perunankasvattamisesta. 
Miksi? 
Siksi että viime kesä - vaikka kaikki mahdollinen oli tehty kunnon perunasadon saamiseksi - oli kiistatta pettymys.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että ainakin peunalajike vaihdetaan. Itse olen vielä tällä hetkellä taipuvainen - ainakin vielä kerran - hengessä kokeilemaan uusilla siemenillä, vaikka marketeista saakin edullisesti perunoita ympäri vuoden. Kyllähän ne oman perunamaan, varsinkin ns. uudet perunat ovat jotain...

Ensi kesään liittyy myös olennaisesti mökkeily, veneily ja kalastaminen. Olen päättänyt laittaa kalastusvälineet viimeisen päälle kuntoon.
Miksi? 
Siksi että veneen uuden kaikuluotaimen ja karttaplotterin myötä kukaties kalojen "löytäminen" on entistä helpompaa. Totesin vaimolleni, että ensi kesänä syömme kalaa viime kesäistä enemmän... 

Juuri tällä hetkellä ulos vilkaistuani tulee tunne, että illansuussa on kukaties lumitöitä...

Ystävänpäivän ajatuksia...

Perinteisten aamutoimien jälkeen katselin Facebook-foorumilta runsasta ja monipuolista Ystävänpäivä-toivotuksia. Asia on esillä ihan kiitettävästi.


Pätkä WikiPedia-tekstiä:

Ystävänpäivä Suomessa

Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä.

Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta. Kalentereissa ystävänpäivä on ollut virallisesti vuodesta 1996, mutta se merkittiin erehdyksessä kalenteriin ilman virallista päätöstä jo vuosina 1990 ja 1991. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän. Suomessa sen huomasi ensimmäisenä Tampereen Sydänyhdistys, joka keksi 1980-luvun alussa yhdistää ”punaisten sydänten juhlan” markkinointikampanjaansa. Seuraavaksi aiheesta kiinnostui Suomen Punainen Risti, joka painatti ensimmäiset ystävänpäiväkortit.

____________________

"Roistokansan viskiä" sanoi laboratoriomestari...

"Roistokansan viskiä" sanoi laboratoriomestari - kyllä. Kävi hetki sitten mielessä em. lausahdus, jonka Tampereen Teknillisen Oppilaitoksen laboratoriomestari sanoi ohjeistaessaan puhtaan alkoholin käyttöä kemian laboratoriotöissä 1960-luvun loppupuolella vanhassa tekussa Pyynikillä.

Mikäli oikein muistan em. tuotteen kulutus ja laboratoriotöiden määrä eivät aina korreloineet täsmällisesti. Niin - em. tuotteella ei ollut mitään tekemistä viskin kanssa.

Googlasin hetki sitten: Viskin oikeaoppinen maistelu. Löytyi lähes kilometrin mittainen kommentointiketju, josta löytyy eri "käyttöohjeita".
Miksi Googlasin?
Siksi että viime Haaparannan Systembolaget-käynnillä intouduin ostamaan pitkästä aikaa pullollisen Black Velvet-viskiä - lääkkeeksi.