maanantai 31. joulukuuta 2018

Pohjoisessa on meneillään toinen ydinaalto– Neuvostoliiton ydinperintöä on siivottu Luoteis-Venäjällä pitkään, mutta vaarallisimmat työt ovat vasta edessä...

Hmmmmm - niinpä - tuttu juttu, sillä olen käynyt em. alueella - Murmansk ja Severomorsk - taannoin muutaman kerran.

Suora nettilainaus Lapin Kansa-lehdestä sellaisenaan:

Pohjoisessa on meneillään toinen ydinaalto – Neuvostoliiton ydinperintöä on siivottu Luoteis-Venäjällä pitkään, mutta vaarallisimmat työt ovat vasta edessä

Vanhoja ydinjätehankkeita ei ole saatu vielä maaliin, kun suurvaltojen väliset jännitteet ja arktisen meren hyödyntäminen ovat jo käynnistäneet pohjoisessa uuden rakentamis- ja varusteluvyöryn.

Jami Jokinen
Parikymmentä vuotta sitten ydinjätetilanne Kuolan niemimaalla herätti kansainvälistä kauhistusta.
Satamien edustoilla kellui neuvostoarmeijan perintönä ruostuvia, käytöstä poistettuja ydinsukellusveneitä, ja rannikon tukikohtiin varastoidut polttoaineet oli jätetty vuotaviin varastoihin tai jopa taivasalle.
Sitkeän kansainvälisen yhteistyön ja rahoituksen ansiosta noin 170 sukellusvenettä on purettu ja polttoainetta ryhdytty kuljettamaan jälleenkäsittelylaitokseen.
Vähitellen aihe on ehtinyt menettää kiinnostavuuttaan myös kansainvälisessä keskustelussa. Sen myötä on saattanut syntyä mielikuva, että asia olisi jo poissa päiväjärjestyksestä.
Osa vaarallisimmista polttoaineen siirroista on kuitenkin vasta tulossa työn alle lähivuosina. Samaan aikaan jännitteet Jäämeren rannoilla ovat kasvaneet, mikä tuo Luoteis-Venäjälle ydintekniikan toisen aallon. Kyse ei ole vain puolustuspoliittisesta kehityksestä, vaan myös ympäristöriskeistä.
Erityisen läheltä kehitystä on seurannut Kirkkoniemellä toimiva verkkolehti The Independent Barents Observer.
Käytännössä ainoana ei-venäjänkielisenä journalistisena julkaisuna sen kautta tulevat säännöllisesti läntisen maailman tietoon uusimmat käänteet esimerkiksi Koillis-Venäjän asevarustelusta.
Kuluneen vuoden aikana lehti nosti esille muun muassa havainnot radioaktiivisesta jodista Barentsinmerellä sekä laajat ohjusvarastojen laajennukset Venäjän pohjoisen laivaston tukikohdassa.
Lehden toimittajaa Thomas Nilseniä ei tällä hetkellä päästetä Venäjälle. Syytä ei ole ilmoitettu.


Pohjoisilla vesillä korostuu sukellusveneisiin liittyvä varustelukilpailu.
Lännen Median haastattelema Nilsen uskoo, että onnettomuusriski on jo kasvanut selvästi. Vaikka kaikkea sotilasliikennettä ei tiedetä, kertovat viralliset tilastot pelkästään Naton sukellusvenekäyntien lisääntyneen Norjan vesillä kolminkertaiseksi muutamassa vuodessa.
Määrän lisäksi onnettomuuksien riskiä kasvattavat Nilsenin mielestä uudet alustyypit, joiden tekniikkaa kehitetään äärimmilleen.
– Poliittinen johto määrää yhä lisää uusia aluksia liikenteeseen ja samalla tekniikan rajat uhkaava tulla vastaan, hän miettii.
– Historiasta tiedämme, että nimenomaan uusimmat sukellusveneet ovat ne, jotka pettävät.
Tällä Nilsen viittaa esimerkiksi vuonna 1989 uponneeseen Komsomolets-sukellusveneeseen. Sen tukikohdan komentaja ei pitänyt uutta alusta merikelpoisena, mutta poliittinen johto määräsi toisin.
Norjassa ja Venäjällä vaikuttava ympäristöjärjestö Bellona on toiminut pitkään eräänlaisena kätilönä läntisen rahoitusyhteistyön syntymisessä. Sen avulla monia neuvostoaikaisia ydinjätekohteita on saatu hallintaan.
Järjestöllä on toimipaikka Murmanskissa. Viestintäpäällikkö Anna Kireeva on riskien hallinnan suhteen Nilseniä luottavaisempi.
– Riskejä on aina, Kireeva sanoo.
Hän huomauttaa, että mereen upotetut ydinjätesäiliöt eivät norjalais-venäläisten tutkimusten mukaan vuoda.
– Ja Venäjä aikoo esimerkiksi tutkia, onko pienempi riski nostaa uponneet sukellusveneet vai rakentaa niiden ympärille vedenalainen suojaus.
Kansainvälinen yhteistyö ja sen saavutukset saavat tunnustusta myös Nilseniltä. Hän sanoo, että riskit ovat 90-lukuun verrattuna monelta osin pienentyneet.
– Mutta pitää muistaa, että toisaalta riskit kasvavat, sillä helpoimmat kohteet on jo hoidettu.
Ympäristöriskien ohella Nilsen on huolissaan suoraan ydinmateriaalia käsitteleviin laitoksiin tehtävien iskujen riskistä ja pohjoisen ydinmateriaalin joutumisesta esimerkiksi terroristien käsiin. Venäjän rajan tuntumassa työskentelevä journalisti ei ole ajatuksineen yksin. Jopa Norjan säteilyturvaviranomaisen riskinarvio on samansuuntainen.
Nilsen kehottaa varautumaan myös siihen, että pohjoiseen voidaan olla luomassa jo uutta radioaktiivista perintöä.
– Miten voimme olla varmoja siitä, että kaikki uudet reaktorit ja ydinaseet tullaan poistamaan käytöstä turvallisesti? Kuka tietää, millainen Venäjän taloudellinen tilanne on muutaman vuosikymmenen päästä?

Luoteis-Venäjän ydinkartta: neuvostojäänteitä ja uusia hankkeita



Adrejevanlahti: vaarallisimmat työt 2023

Andrejevanlahdella sijaitsevaa kylmän sodan aikaista ydinpolttoainevaraston turvaamista ja tyhjentämistä on valmisteltu pitkään. Muun muassa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin kautta Suomikin on ollut mukana rahoittamassa hanketta.
Vain reilun 50 kilometrin päässä Norjan rajasta sijaitsevalle alueelle on siirretty polttoaineita myös muista tukikohdista. Andrejevanlahdella on laskettu olleen yli 20 000 polttoainesauvaa, joita varastoitiin pahimmillaan taivasalle jätetyissä säiliöissä.
Polttoaine siirretään Venäjän lounaisosassa sijaitsevaan Majakin jälleenkäsittelylaitokseen. Ensimmäiset lastit lähtivät juhannuksen tienoilla 2017, ja työ kestää pitkään.
Riskialttiimmat säiliöt ovat lisäksi tulossa käsittelyyn vasta vuonna 2023. Tällöin otetaan työn alle onnettomuuden seurauksena rikkoutuneita polttoainenippuja ja jopa irrallista uraanipölyä sisältävät tankit.
Brittiläisen insinööritoimisto Nuvian mukaan kolmessa huonokuntoisimmassa säiliössä olevien radionuklidien määrä on samaa luokkaa kuin Tsernobylin räjähtäneessä reaktorissa.
Erittäin kallis ja teknisesti haastava vaikeimpien säiliöiden puhdistus kestänee vuosia. Riskittömiä eivät ole myöskään polttoaineen kuljetukset rautateitse läntisen Venäjän halki.


Sayda-guba: 170 aluksen reaktorit

Noin 170 ydinsukellusveneestä puretut reaktorit ja muut radioaktiiviset romut on varastoitu suuriin säiliöihin Sayda-guban lahdella. Sen laivastotukikohta muutettiin ydinjätteen käsittely- ja varastointilaitokseksi eurooppalaisella rahoituksella.
Varastoihin on kerätty myös vanhoja ydinkäyttöisiä radiomajakoita.
Lähes kaikki aluksissa ollut polttoaine on sen sijaan jo kuljetettu Majakin jälleenkäsittelylaitokseen.

Loppusijoituspaikka: vasta suunnitteilla

Sotilaskäytöstä poistetuille reaktoreille ja muulle Sayda-gubassa säilytettävälle matala- ja keskiaktiivisella romulle ei ole loppusijoituspaikkaa.
Sellainen on vasta suunnitteilla, ja vaihtoehtoisia sijoitusalueita on hahmoteltu Arkangeliin, Murmanskiin ja Novaja Zemljalle. Ikijään sulamiseen liittyvien riskien vuoksi suunnitelmat jätteiden hautaamisesta pohjoiseen eivät herätä kaikissa luottamusta.

Lepse: tyhjennys alkaa pian

Käytettyä ydinpolttoainetta on varastoitu myös satamien edustoille ankkuroituihin aluksiin.
Venäjän radioaktiivisimmaksi laivaksikin sanottu, käytetyn ydinpolttoaineen varastoalus Lepsen ydinosat nostettiin syyskuussa Nerpan telakalle varta vasten rakennettuun suojarakennukseen.
Laivassa on noin 650 polttoainesauvaa, joista osa on pahasti rikkoutuneita. Erittäin vaaralliseksi kuvattua lastia aletaan tyhjentää alkavana vuonna.
Murmanskissa sijaitsevassa ydinkäyttöisten jäänmurtajien tukikohdassa on yksi käytetyn polttoaineen varastona edelleen toimiva alus. Uusien murtajien ja kelluvan ydinvoimalan vuoksi suunnitteilla on lisäksi kokonaan uusi polttoaineen varastointialus.

Merenpohja: jätteitä seurataan

Luoteisille merialueille on upotettu ainakin 17 000 säiliötä erilaista pääasiassa ydinkäyttöisistä aluksista peräisin olevaa radioaktiivista jätettä.
Novaja Zemljan itäpuolisen Karanmeren pohjassa on muun muassa parikymmentä ydinjätettä sisältävää laivaa ja 14 ydinreaktoria, joista viidessä on yhä polttoainetta. Mereen on upotettu myös ainakin yksi sukellusvene.
Barentsinmereen ja mahdollisesti myös Kuolanvuonon suulle on upotettu pääasiassa nestemäistä jätettä, suurin osa siitä lienee vuosikymmenien aikana liuennut mereen.
Alueella on myös isona riskinä pidetty ydinsukellusveneen hylky, K-159, joka upposi hinauksen yhteydessä Murmanskin lähistölle vuonna 2003. Sen sisällä on 800 kiloa polttoainetta.
Kiinteän radioaktiivisen jätteen dumppausalueita on tutkittu venäläis-norjalaisena yhteistyönä, ja toistaiseksi vuotoja ei ole havaittu. Aika saattaa kuitenkin tehdä tehtävänsä nopeammin säiliöille kuin niissä puoliintuvalle jätteelle.
Riskejä kasvattaa myös lisääntynyt kiinnostus öljyn- ja kaasunporaukseen arktisilla rannikkovesillä.
Venäjä on luvannut nostaa ainakin läntisemmän sukellusveneen hylyn, mutta kallis operaatio tuntuu siirtyvän aina kauemmas tulevaisuuteen.


Kuolan ydinvoimala: jatkaa ehkä 2040-luvulle

Vuonna 1973 käynnistetty Kuolan ydinvoimalaitos on maailman vanhimpia.
Ykkösreaktori on saanut käyttöluvan vuoteen 2033, ja kolmelle muulle odotetaan niin ikään jatkoa, pisimmillään aina 2040-luvulle saakka. Näin yksiköt olisivat käytössä 60-vuotiaiksi.
Ydinsukellusveneet ja ohjusvarastot: lisää pohjoiseen
Venäjällä on rakenteilla tai tulossa käyttöön enemmän ydinkäyttöisiä sukellusveneitä kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Suurimpiin mahtuu jopa 160 ydinkärkeä.
Arvioiden mukaan noin puolet uusista aluksista sijoitetaan pohjoiseen laivastoon. Samalla ne korvaavat vanhoja aluksia, joiden purku on jälleen uusi jäteprojekti.
Kuolan niemimaalla sijaitsevien ydinkärkien määrästä ja sijaintipaikoista ei ole julkista tietoa. Barents Observer on arvioinut, että kohteita on viisi. Satelliittikuvien perusteella niihin on rakennettu parin vuoden aikana kymmeniä uusia, suuria ohjusvarastoja.

Jäänmurtajat: entistä suurempia

Venäjällä on tällä hetkellä liikenteessä neljä ydinkäyttöistä jäänmurtajaa sekä yksi jäänmurtokykyinen rahtialus.
Rakenteilla ja suunnitteilla on kolme uutta ja aiempaa tehokkaammilla reaktoreilla varustettua alusta, joista ensimmäinen on tulossa käyttöön vuonna 2020.
Hankkeet ovat viivästyneet, mikä pidentää vanhojen murtajien käyttöaikaa. Painetta siihen saattaa olla muutenkin, sillä pohjoisen merireitin vilkastuttaminen on tärkeä poliittinen tavoite niin Venäjälle kuin Kiinallekin.
Seuraavasta ja murtajasukupolvesta on tulossa entistä suurempi. Lider-nimeä kantavat alukset ovat suunnitelmien mukaan yli 200-metrisiä, ja niiden reaktoriteho on rakenteilla oleviin aluksiin verrattuna kaksinkertainen.
Venäjän ilmoitusten mukaan ensimmäinen alus tulee merelle 2020-luvun puolivälin jälkeen, mihin kaikki asiantuntijat eivät usko.


Kokonaan uutta: ydinreaktori ohjuksessa

Ydinkärkien isäksi pohjoisen rannikon säteilylähteitä saattavat olla itse ohjukset.
Presidentti Vladimir Putin esitteli viime kevään televisiopuheessaan Venäjän uuden, pitkän matkan ohjuksen.
Sen sanotaan saavan käyttövoimansa pienestä ilmajäähdytteisestä ydinreaktorista. Jäähdytysmenetelmän takia ohjusten käyttö ja testaus aiheuttaisi todennäköisesti radioaktiivisia päästöjä suoraan lentoreitin ilmaan.
Osa läntisistä asiantuntijoista pitää epätodennäköisenä, että kokonaisuus olisi saatu jo toimimaan.
Viime talvena Barents Observer kuitenkin uutisoi kohonneista jodi-131 -pitoisuuksista Pohjois-Norjassa. Päästön lähteestä ei ole todisteita, mutta teoriassa on mahdollista, että lähde voisi olla esimerkiksi Novaja Zemljalla testattu ohjus.
Yhdysvalloissa on uutisoitu tiedustelulähteisiin vedoten, että ohjus olisi pudonnut reaktoreineen mereen. Venäjä on kuitannut tiedon valeuutiseksi.
Venäjä on tiettävästi kehittänyt ja testannut myös jättimäistä ydinkäyttöistä torpedoa.

Kelluva ydinvoimalaitos: käynnistetty Murmanskissa

Pietarissa rakennettu, kelluva ydinvoimalaitos Akademik Lomonosov on parhaillaan varusteltavana Murmanskissa.
Voimalaitoksessa on kaksi jäänmurtajatyyppistä ydinreaktoria, joista jälkimmäinenkin käynnistettiin pari viikkoa sitten. Laitoksen pitäisi valmistua ensi kesänä, jolloin se hinataan Koillis-Venäjälle.


Ydinalusliikenne: vilkastunut molemmin puolin

Venäjän lisääntynyt sotilaallinen aktiivisuus Jäämerellä on aiheuttanut Natolta vastaliikkeen. Erityisesti Norjan rannikolla liikkuu selvästi enemmän myös ydinkäyttöisiä Nato-sukellusveneitä kuin aikaisemmin.
Eräänlainen kulminaatiopiste oli syksyllä pidetty, valtava Trident-sotaharjoitus.

Konsepti: ydinvoimala merenpohjaan

Venäjällä on julkistettu myös suunnitelmia kokonaan uudentyyppisistä ydinhankkeista. Niissäkin suurin kiinnostus kohdistuu arktisiin rannikkovesiin.
Merenpohjan mineraalikaivosten energianlähteeksi on visioitu vedenalaisia ydinvoimaloita. Alueiden tutkimiseen puolestaan on esitetty ydinkäyttöisiä, seismisiä tutkimussukellusveneitä.

Venäjä, Venäjä, Venäjä - taannoin joku luetteli julkisesti...

Hmmmmm - niinpä - ei tarvetta lisäkommentoihin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Ulkomaat    |   Kolumni

Kun Venäjän media raportoi Suomesta, lähtökohta on se, että Suomi kuuluu Venäjää ympäröivien vihamielisten valtioiden joukkoon

Raportoinnilla on varmistettava, että jos maan johto katsoo tarpeelliseksi kurittaa Suomea, venäläisten on oltava valmiita se vastalauseitta hyväksymään, kirjoittaa Jarmo Mäkelä kolumnissaan.





VERKKOLEHTI Svobodnaja pressa julkaisi 19.12. Ljudmila Nikolajevan pitkän artikkelin, joka täsmensi lukijoiden mielikuvaa Suomesta ja suomalaisista.

Kirjoittajan mukaan Suomi on länsimaiden Venäjää vastaan jatkuvasti käymän informaatiosodan vaikutuskentässä. Hän halusi selvittää, uskovatko suomalaiset vakavissaan lännestä vyöryvään disinformaatioon.

Kirjoittajan oppaana toimi ”julkaisun pysyvä asiantuntija” Johan Bäckman. Kun häneltä kysyttiin, kuinka vakava uhka läntinen disinformaatio on, vastaus oli selkeä: ”Jos EU, Nato ja uudet hybridipalvelut eivät koe saavuttavansa tuloksia, ne voivat turvautua kovempiin otteisiin sekä Venäjää että omia kansalaisiaan vastaan, kuten terrori-iskuihin, kemiallisen aseen tai jopa ydinaseen käyttöön”.

Se aika, jolloin näille lausunnoille saattoi naureskella, on kaukana takana. Ne nimittäin perustuvat naapurissa yleisesti hyväksyttyyn kertomukseen ja voivat myös ennakoida tulevia tapahtumia.

JOKAISEN itsevaltiaan painajainen on tieto siitä, ettei hänen asemansa perustu kansan luottamukseen. Esimerkiksi Kiinassa johtajan valintaan voi teoriassakin osallistua korkeintaan kuusi prosenttia kansasta – sen verran kommunistisella puolueella on jäseniä. Valta on otettava muilla keinoin, ja se on säilytettävä “kovalla kädellä”.

Siksi todelliset demokratiat, joissa hallitukset toimivat kansan luottamuksen varassa, ovat aina vaarallisia. Mutta ne ovat myös helposti haavoittuvia. Kun kaiken perustana on kansalaisten vapaa oikeus esittää erilaisia mielipiteitä, niistä aiheutuvia ristiriitoja voidaan vahvistaa keinotekoisesti ja sen myötä horjuttaa koko järjestelmää. Myyräntyötä voidaan täydentää todistelemalla, kuinka väärinkäytökset ja korruptio ovat arkipäivää myös demokratioissa.

Erityisen haavoittuvia demokratiat ovat siksi, että ne selkeiden sotatoimien puuttuessa uskovat elävänsä rauhan oloissa. Tällaiseen virheeseen ei yksikään diktaattori sorru. Vallan säilyttämisen ehdoton edellytys on uskotella, että maa on jatkuvan ulkoisen uhan alla ja sisäiset ongelmat ulkoisen vihollisen aiheuttamia.

Kaikki tämä heijastuu siihen, mitä Suomesta kerrotaan Venäjällä, missä suurin osa venäläisistä tietää Suomesta vähän – ja ne jotka Suomea tuntevat paremmin, yleensä suhtautuvat Suomeen myönteisesti.

OLEN seurannut Venäjän median raportointia säännöllisesti usean vuoden ajan. Samalla olen yrittänyt hahmottaa sitä, millaisten ohjeiden varassa naapurin lehtimiehet ja -naiset Suomesta kirjoittajat. Tekemäni havaintoni olen jakanut kolmeen ryhmään.

Lähtökohta on se, että myös Suomi kuuluu Venäjää ympäröivien vihamielisten valtioiden joukkoon. Siksi Suomesta ei Venäjän mediassa pidä luoda myönteistä kuvaa. Raportoinnilla on varmistettava, että jos maan johto katsoo tarpeelliseksi kurittaa Suomea, venäläisten on oltava valmiita se vastalauseitta hyväksymään.

Toinen lähtökohta on, etteivät kaikki suomalaiset ole Venäjän vihollisia. On olemassa suuri joukko Venäjän maanmiehinä pidettäviä ihmisiä – venäläistä alkuperää olevia ihmisiä tai muita, jotka eri syistä kokevat Venäjän itselleen läheiseksi. Koska he usein ovat Suomessa viranomaisten vainon kohteina, Venäjällä on oikeus ja velvollisuus puolustaa heitä.

Suomessa on myös ihmisiä, jotka eivät hyväksy Suomen ”alistamista Brysselin ja Washingtonin vasalliksi” ja jotka siten vastustavat sekä Suomen EU- että mahdollista Nato-jäsenyyttä. Heidän pyrkimyksiään on tuettava.

On myös poliittisia toimihenkilöitä ja talouselämän edustajia, jotka pitävät maiden keskinäisten suhteiden nykytilaa valitettavana. Heidän lausuntojaan ja Venäjän vierailujaan seurataan myönteisessä hengessä.

Lisäksi on olemassa pieni, mutta arvokas joukko todistajia, joita voidaan Venäjän mediassa käyttää missä tahansa asiassa todistajina Suomea ja sen viranomaisia vastaan.

Kolmantena lähtökohtana on Venäjän ulkopolitiikan tavoite vahvistaa omaa vaikutustaan rajamaissa. Energiapolitiikan ja taloudellisen kanssakäymisen kautta tämä on mahdollista – Suomen henkisen ja sotilaallisen puolustuskyvyn vahvistaminen taas on sille myrkkyä. Pääasia on estää Suomen liittyminen Natoon.

KAIKKI ne tahot, jotka Suomessa jakavat nämä tavoitteet, ansaitsevat Venäjän median tuen siitä riippumatta, lukeutuvatko ne poliittisesti äärioikeistoon, äärivasemmistoon tai äärikeskustaan.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaantoimittaja, joka on työskennellyt Moskovassa, Washingtonissa ja Brysselissä.

Vuoden 2018 henkilökohtainen "tilinpäätös"...

Kirjoitin vuosi sitten vuoden 2017 henkilökohtaisessa "tilinpäätöksessä" monista sellaisista asioista, jotka olivat jääneet mieltä askarruttamaan ja joita päätin myöhäisemmässä vaiheessa analysoida.
Kovin syvällisiä analysointeja en ole tosin tehnyt, mutta kieltämättä vuoden 2017 kuntavaalit ja niissä henkilökohtainen - tosi surkea äänisaalis - on silloin tällöin käynyt mielessä. 
Miksi? 
Siksi, että koskaan aikaisemmin vuoden 2000 jälkeen en ollut tyhnyt niin paljon vaalimenestyksen eteen töitä kuin alkuvuodesta 2017. Mutta äänisaaliini oli pienin koskaan.
Taisinpa taannoin ja myöhemminkin kirjoittaa ikärasismista. Nuorten ehdokkaiden läpimurto oli selvääkin selvempi.

No olenhan tosin Kemiisä kahden tärkeän lautakunnan - omasta mielestäni tärkeimpien lautakuntien - varsinainen jäsen eli sosiaali- ja terveyslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan jäsen tällä vaalikaudella. Siinä on kyllä luottamustyösarkaa ihan riittämiin eläkepäivillä ollessani.

Olen ollut mukana Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toiminnassa, hallituksessa. Siinä jatkan vielä vuoden 2019. Jatkan myös Insinööriliiton järjestövaliokuntaan varajäseneksi vuoden 2019.. Olen ollut Insinööriliiton kuvioissa mukana 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Eiköhän nuo tehtävät ala olla sitten niin sanotusti pulkassa.

Tätä vuotta ovat hallinneet kuolemat. Lähiomaiseni eli veljeni kuolema, pitkäaikaisen ystävämme kuolema sekä tuttuvamme kuolema. Kaikkien edellämainittujen olisi suonut vielä elää täysipainoista elämää...

Vuosi 2018 on merkinnyt Kemille paljon, vaikka talouden osalta kaupunki ei pääse henkseleitä paukuttelemaan, oikeastaan päinvastoin.
Kaidin odotus Kemin Ajokseen on rehellisesti sanottuna hiipunut, vaikka lopullista rakentamispäätöstä ei toki ole haudattukaan.
Vuoden 2018 loppupuolella Metsä Groupin ulostulo selvitystöineen oli miellyttävä yllätys. Toivottavasti selvitykset merkitsevät aikanaan uuden biotuotetehtaan rakentamista "Äänekosken malliin" Kemiin.

Matkailu vetää, on voimissaan - hyvä niin. Ympärivuotinen Lumilinna nousee Mansikkanokalle ja kesämatkailulle haetaan uusia kuvioita.. 

Meri-Lapin kuntien taannoiset sotepäätökset ovat kuohuttaneet mieliä koko vuoden eikä loppua ole näköpiirissä.

Ei tuo kulunut vuosi 2018 ole oikeastaan hassumpi ollut perhetasolla. Olen vaimoni kanssa päässyt toteuttamaan monia uusia asioita Haukkarissa omakotitontillamme ja Selkäsaaressa mökkitontillamme.
Molemmissa töitä riittää niin paljon kuin viitsii ja jaksaa tehdä. Arvelen, että vuonna 2019 niidenkin osalta tapahtuu edelleen myönteistä kehitystä.

Pojat perheineen touhuavat tahoillaan omia aktiviteettejaan...

Naurettavan säälittävää mediasirkusta Moskovan Punaisella torilla...

Hmmmmm - niinpä - mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Putin esitteli taas lätkätaitojaan ex-NHL-pelaajien parissa – presidentti mätti viisi maalia

Presidentillä oli kaukalossa kovaa seuraa, muun muassa entiset NHL-tähdet Pavel Bure ja Vjatsheslav Fetisov.
Vladimir Putin
Putin esitteli taas jääkiekkotaitojaan Punaisella torilla
Putin esitteli taas jääkiekkotaitojaan Punaisella torilla
Venäjän presidentti Vladimir Putin viihdytti katsojia lauantai-iltana Punaisella torilla järjestetyssä jääkiekkopelissä Moskovassa.
Paikalle oli kerääntynyt runsaasti katsojia ja tiedustusvälineiden edustajia.
66-vuotias Putin teki näytösottelussa peräti viisi maalia kirvoittaen joukkueensa 14-10-voitoon. Videolta tosin voi havaita, että Venäjän johtaja sai hääräillä melko vapaasti vastustajan maalin liepeillä. Ajoittain jopa vaikuttaa siltä, että vastustajan maali imaisisi itseensä Putinin pyörittelemiä kiekkoja.
Uskomattomien suoritustensa välissä Putin kääriytyi vihreään vilttiin ja seurasi peliä katsomosta.
Presidentillä oli kaukalossa kovaa seuraa, muun muassa entiset NHL-tähdet Pavel Bure ja Vjatsheslav Fetisov. Lisäksi taitojaan jäällä esitteli puolustusministeri Sergei Shoigu. Myös Venäjän liike-elämän johtoa nähtiin jäällä.
Joulun ajan aloittavaa Punaisen torin iltaottelua on järjestetty vuodesta 2011 lähtien.
Lähteet: REUTERS