FENNOVOIMAN piti olla erilainen ydinvoimaprojekti. Olkiluoto 3:a vaivanneet pahat viivästykset ja kustannusten paisuminen oli tarkoitus välttää sillä, että Pyhäjoen voimala perustuisi koeteltuun teknologiaan.
VVER-laitoksia, jollainen Pyhäjoellekin on suunniteltu, on rakennettu viime vuosikymmeninä runsaasti. Pyhäjoen voimalan mallilaitos, VVER 1200, valmistui Venäjälle Sosnovyi Borin laitosalueelle viime vuonna, ja tämän vuoden mittaan laitosta on testattu ja valmisteltu kaupalliseen käyttöön.
Voimalan toimittaisi maailman suurin ydinvoimayhtiö, Venäjän valtion omistama Rosatom, jolla on rakennustöissä vankka rutiini.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei tämäkään toteutustapa suojaa Fennovoimaa viivästyksiltä, jotka ovat leimanneet lähes poikkeuksetta ydinvoimahankkeita länsimaissa. Viivästykset tarkoittavat, että omistajat joutuvat myös Fennovoiman kohdalla varautumaan kustannusten paisumiseen.
PERJANTAI-ILTANA, kenties siinä toivossa, että suomalaiset ovat jo joululiikenteessä ja poissa uutisvälineiden ääreltä, Fennovoima tiedotti, että Pyhäjoen ydinvoimalan rakennustyöt myöhästyvät neljällä vuodella.
Päivitetyn aikatauluarvion mukaan voimalan rakennustyöt voisivat käynnistyä vuonna 2021 ja kaupallisessa käytössä voimala olisi vuonna 2028. Alkuperäinen suunnitelma oli, että voimalan rakentaminen olisi voinut käynnistyä jo tänä vuonna, jolloin voimala olisi voitu kytkeä verkkoon vuonna 2024.
Yllätyksenä Fennovoiman ilmoitus ei tullut. Voimalan suunnittelutyöt ovat edenneet tahmeasti siitä lähtien, kun Fennovoima jätti hakemuksen ydinvoimalan rakentamisluvasta valtioneuvostolle vuonna 2015.
Voimalan suunnitelmat eivät tuolloin vastanneet suomalaista vaatimustasoa, joten Säteilyturvakeskus (Stuk) vaati, että Fennovoima päivittää suunnitelmat. Vuosien mittaan Stuk on toistuvasti valittanut, ettei se oikeastaan edes pääse arvioimaan suunnitelmia, sillä vaadittuja papereita tippuu voimalan venäläiseltä suunnitteluyhtiöltä niin hitaasti.
Helmikuussa Stuk arvioi, että siltä uupui yhä 90 prosenttia tarvittavista dokumenteista.
Fennovoiman kannalta ikävä uutinen oli sekin, että yhtiön tekniikkajohtaja
Jaakko Pullinen irtisanoutui syksyllä. Nimenomaan hänen vastuullaan oli valvoa, että voimalan suunnitelmat vastaavat suomalaisia vaatimuksia, sanomalehti Kaleva kertoo.
NYT Fennovoima hyväksyy projektin ongelmat ja varaa itselleen reilusti lisäaikaa suunnittelutyöhön.
Toistuvat ongelmat kuitenkin kielivät syvälle juurtuneista ongelmista, jotka voidaan johtaa laitostoimittajaksi valittuun Rosatomiin.
Vaikka VVER-teknologia itsessään on käytössä koeteltua, Rosatom on rakentanut voimaloita aiemmin ainoastaan Venäjälle ja Aasiaan. Pyhäjoelle suunniteltu Hanhikivi 1 olisi Rosatomin näyteikkuna länsimarkkinoille.
Stukin valvontaraportit kertovat siitä, että Rosatomin on ollut suuria vaikeuksia sopeutua suomalaisten viranomaisten vaatimustasoon.
Kun Stuk syksyllä teki tarkastuskäynnin pääsuunnittelija JSC Atomproektin luo, joutuivat viranomaiset toteamaan, ettei yhtiö ollut tehnyt toiminnassaan edes kaikkia niitä muutoksia, joita Stuk oli vaatinut ensimmäisellä visiitillään lähes kolme vuotta aiemmin. Osa vaatimuksista oli lupa-aineiston laatimisen kannalta aivan keskeisiä.
”Tarkastuksen perusteella asiat etenevät ja kehittyvät AP:llä hitaasti”, Stukin raportissa todetaan.
ONGELMIA on ollut myös voimalan tilaajalla Fennovoimalla, joka toteuttaa nyt ensimmäistä ydinvoimaprojektiaan.
Stukin tarkastukset eivät keskity yksinomaan teknisiin seikkoihin, vaan viranomainen arvioi myös tilaajan ja toimittajien organisaatioita, johtamista ja turvallisuuskulttuuria. Stuk on vuosia pyytänyt Fennovoimaa petraamaan turvallisuuskulttuuriaan, mutta tulokset ovat laihoja.
”Turvallisuuskulttuurin tilassa ei ole tapahtunut oleellista muutosta”, Stukin syksyisessä raportissa todetaan.
VAIKKA Pyhäjoen ydinvoimahanke kärsii tilaajan ja toimittajan kokemattomuudesta, monella tapaa se heijastaa ydinvoima-alan tilaa länsimaissa.
Ensinnäkin ydinvoimalat ovat monimutkaisia ja vaativia megaluokan rakennushankkeita. Tällaiset hankkeet harvoin valmistuvat alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa.
Neljä vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa käytiin läpi 180 ydinvoimaprojektia ja havaittiin, että 97 prosentissa tapauksista alkuperäinen aikataulu ja budjetti eivät pitäneet. Keskimäärin aikataulu venyi lähes kolmella vuodella ja kustannukset paisuivat yli kaksi kertaa alkuperäistä suuremmiksi.
Ydinvoimahankkeista on myös tullut aiempaa monimutkaisempia, kun turvallisuusvaatimukset ovat kiristyneet 9/11-terrori-iskun ja Fukushiman onnettomuuden jälkeen.
Tänä vuonna julkaistun
tutkimuksen mukaan ydinvoimalan rakentaminen maksaa nykyään enemmän kuin 1980-luvulla, ja rakennuslupahakemuksen jättämisestä voimalan valmistumiseen vaadittava aika on kaksinkertaistunut 1950-luvulta, jolloin ensimmäiset kaupalliset ydinvoimalat valmistuivat.
