tiistai 25. joulukuuta 2018

Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista...

Hmmmmm - niinpä - viimeisen vuoden aikana olemme kokeneet useiden tuntemiemme henkilöiden kuoleman. Olemme olleet jotakuinkin niin paljon läsnä kuin se on ollut mahdollista. Niin kuin alla olevassa artikkelissa todetaan: Tärkeintä on olla läsnä, olla olemassa. Olla vieressä ja kuunnella.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista – "Elinkö kuten halusin vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan?"

Sairaalassa suru on läsnä, tulossa tai vielä ensijärkytyksen takana piilossa. Joskus kuolemaa odotetaan. Se voi olla myös toivottu vieras.
Sielunhoito

Auringonlasku Kymijoen rannalla.
Ismo Pekkarinen / AOP
Johtavan sairaalasielunhoitajan Jukka Lehdon työhuone sijaitsee Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatriayksikön viidennessä kerroksessa. Aikanaan keuhkoparantolana toimineiden rakennusten ikkunat avautuvat hämäläiselle mäntykankaalle.
Ikkunasta näkyy pala taivasta ja komeita, korkeita mäntyjä.
– Yhdeksän kymmenestä potilaasta lähtee kotiin hyvien uutisten kanssa. Mutta yksi kymmenestä ei. Heidän tarpeitaan varten minä teen tätä työtä, toteaa Lehto, joka on työskennellyt pitkään myös sotilaspastorina.

Sairaalapastori työhuoneessaan
Jukka Lehto tapaa työhuoneellaan sekä potilaita että sairaalan henkilökuntaa.Heidi Kononen / Yle

Sairaalassa kuolema on läsnä päivittäisessä työssä. Yksi kuulee kuolevansa pian, toinen on toivonut kuolemaa ehkä jo pitkään. Jollekin kuolema tulee syliin, ilman varoitusta. Yksi menettää äidin, toinen lapsen. Joudumme luopumaan ystävistä, vanhemmista, lapsista tai naapureista. Niin terveet kuin sairaatkin voivat menehtyä.
– Kuolema on yhtä kiinteä osa elämää kuin itse elämäkin.

Pappi huolehtii perustarpeista

Onnettomuus, väkivaltainen teko tai itsemurha vievät ihmisen äkkiarvaamatta.
Omaiselle äkillisyys aiheuttaa sokin, jonka alkuvaiheessa vain perustarpeet ovat tärkeitä. Ihmisen oma psyyke suojaa häntä itseään liian rankoilta uutisilta. Surun, menetyksen ja miksi-kysymysten aika tulee Lehdon mukaan päivien, tai vasta viikkojen kuluttua tapahtuneesta.
– Tuntuu ehkä hassulta, mutta siinä tilanteessa minun tehtäväni on huolehtia siitä, että omainen saa lämpöä, ehkä ravintoa ja olen valmiina mahdollista tunnevyöryä varten.

Äiti-lapsi -patsas hautausmaalla.
Surutyö on helpompaa, jos kaikki asiat on ehditty keskustella yhdessä. Aina se ei ole mahdollista.Marko Siekkinen / Yle

Sanojen merkitys suuren menetyksen keskellä on sairaalasielunhoitajan kokemuksen mukaan melko ohut. Ihmiset pohtivat, millä sanoilla toista voisi lohduttaa. Niiden puuttuessa sureva voi jäädä yksin. Surua halutaan kunnioittaa, mutta auttaako se surevaa ihmistä?
– Tärkeintä on olla läsnä, olla olemassa. Olla vieressä ja kuunnella.

Viimeisellä viivalla

Mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä yksinkertaisimmiksi kysymykset käyvät.
Kuoleman lähellä turha koristeellisuus tippuu pois. Sairaalalasielunhoitaja Jukka Lehto on työssään tavannut satoja kuolevia ihmisiä. Kuolema ei sinänsä pelota enää silloin, kun sen tulo on hyvin lähellä.
Ihmisten ajatuksia kuolinvuoteellaan on tutkittukin. Lehdon mukaan esiin nousee tavallisesti kolme asiaa.
– Ethän jätä minua yksin? Kuoleman kynnyksellä toivotaan, että vieressä on läheinen ihminen. Toiseksi pohditaan, onko elämä varmasti eletty omien, eikä toisten toiveiden mukaan. Kysytään, että elinkö kuten halusin, vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan.
Kolmanneksi mietitään, huolehdinko perheestäni tarpeeksi hyvin. Olinko tarpeeksi läsnä omalle perheelleni, vai olinko aina töissä?

"Saatiin kaikki selvitettyä"

"Onneksi ehdimme selvittää kaikki asiat. Ei jäänyt puhumatta mieltä askarruttaneet asiat". Omaiselle viimeiset keskustelut ovat tärkeitä ja helpottavat surusta toipumista ja surun käsittelyä.
– Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Jos keskustelua ei ehditä tai pystytä käymään, tämä kysymys jää vaivaamaan omaisia. Se hidastaa surusta toipumista.
Suru on hidasta, kivuliastakin.
Surua ei kannata pelätä tai juosta karkuun. Se ei ole sairaus, vaan sen tehtävä on ohjata ihmistä kohti uusia polkuja.
– Suru on hidasta, kivuliastakin. Mutta kun aikaa kuluu, surun kokemus voi olla terapeuttinen.

"Kun pääsisi jo pois"

Sairaalassa kuolema tulee myös toivottuna ja odotettuna. Pitkään sairastanut tai pitkän elämän elänyt ihminen toivoo usein myös ääneen, että kuolema tulisi pian. Yleensä omainen torjuu ajatuksen ja yrittää kannustaa vielä jaksamaan.
Jaksamaan elämistä.

Hautakivi enkelit enkeliveistos veistos figuuri
Surun tehtävä on ohjata kohti uutta.Nella Nuora / Yle

– Ehkä siinä tilanteessa yrittäisin vain todeta, että elämä on ollut rikas mutta pian se päättyy. Että nyt on hyvä näin.
Vaikka kuolema tulisi odotettuna, sen lopullisuus yllättää silloinkin. Siinä suhteessa surun kokemuksessa on paljon samaa äkillisen menettämisen kanssa.
– Eräässä tapaamisessa sairaalahenkilöstöön kuuluva sanoi, että tästä ei tule mitään, kun olen tällainen itkupilli. Totesin siihen, että anna itkun tulla jos se on tullakseen. Silloin olo helpottuu. Loppujen lopuksi kyse on melko yksinkertaisista asioista, tiivistää johtava sairaalasielunhoitaja Jukka Lehto.
Lue myös:
Läheisen kuolema tai ero rikkoo joulun perinteet, eikä itkuakaan tarvitse peitellä – "Joulu saa olla elämäntilanteen näköinen" Henkistä selviytymiskykyä voi harjoittaa: "Mikään tapahtuma itsessään ei murskaa ihmistä"
"Tämä vauva on valitettavasti kuollut" – Hannele Tervahaudan lapsi menehtyi kohtuun, ja niin käy yhä monelle naiselle joka vuosi
Miltä tuntuu kertoa äidille, että hänen lapsensa on surmattu? – Kuolinviestien viejä: "Olen onnistunut, jos omainen selviää tunninkin eteenpäin elämässään"
Läheisen itsemurha on "pahinta kidutusta, mitä ihminen voi joutua kokemaan" – Saavatko surevat riittävästi tukea?

Hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä...

Hmmmmm - niinpä - juuri näin se menee...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Mielipide    |   Kolumni

Hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä

Suhde kirjoitettuun sanaan voi jäädä etäiseksi, jos lukemiseen liittyy lapsen näkökulmasta enemmän käskytystä ja pakkoa kuin vanhempien tarjoamaa luontevaa esimerkkiä, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi





TÄMÄNKIN joulun rauhallisiin hetkiin tiivistyy monessa perheessä iso osa Suomessa parhaillaan käytävästä lukemis­keskustelusta. Moni pieni lapsi istuu aikuisen vierellä ja kuuntelee, kun hänelle luetaan lahjakirjaa ääneen. Moni lapsi myös näkee, kuinka hänen ympärillään suorastaan ahmitaan paketeista avattuja kirjoja. Niiden sisällöistä myös vaihdetaan ajatuksia.

”Ääneen lukeminen on koko perheen hyvinvoinnin edistämistä, joka heijastuu monin tavoin lapsen aikuisuuteen asti”, tiivisti lastenkirjallisuuden asiantuntija ja tietokirjailija Päivi Heikkilä-Halttunen HS:n haastattelussa joulukuun alussa.

Hän ei haluaisi puhua lukemisesta harrastuksena. Se tuo mukanaan suorittamisen maun. Pikemminkin kyse on heittäytyvästä, pitkäjänteisestä tekemisestä.

HEIKKILÄ-HALTTUNEN on varmasti oikeassa. Suhde kirjoitettuun sanaan voi jäädä etäiseksi, jos lukemiseen liittyy lapsen näkökulmasta enemmän käskytystä ja pakkoa kuin vanhempien tarjoamaa luontevaa esimerkkiä.

Samaan aikaan, kun Helsingin ytimeen on juuri avattu upea keskustakirjasto Oodi, lasten ja nuorten lukeminen on notkahtanut tilastojen valossa huolestuttavasti.

Tutkijat, opettajat, virkamiehet ja kirjallisuuden asiantuntijat ovat jo vuosia soitelleet hälytyskelloja. Lukemisen väheneminen edistää eriarvoistumista, heikentää lähde­kriittisyyttä ja kaventaa vuorovaikutustaitoja. Sen sijaan aktiivinen lukeminen lisää yleissivistystä ja kehittää ajattelua sekä keskittymiskykyä, kuvaili Äidinkielen opettajain liitto lausunnossaan viime vuonna.

OVATKO lukemisen mahdollisuudet heikentyneet lapsilla ja nuorilla?

Tutkijat Hannu Salmi ja Helena Thuneberg ovat kiinnittäneet huomiota kysymykseen liittyviin arkisiin tilanteisiin. He pohtivat sitä, korreloivatko Pisa-tutkimuksen lukutaitopisteiden heikentyminen ja Aku Ankka -lehden levikinlasku kuluneiden 15 vuoden aikana. Näin voi olla.

”Tämä saattaa olla hyvin kiinnostava indikaattori. Kysymys ei ole ainoastaan lukemisesta koulussa tai siellä lukemaan oppimisesta. Vaikuttaa siltä, että lukemisen lähteet ovat yleisesti ottaen vähentyneet”, professori Salmi sanoo.

Pisan lukutaitopisteet määrittyvät sekä mekaanisen lukutaidon että luetun ymmärtämisen kautta. Kun mekaaninen lukutaito alkaa rapistua, vaikuttaa se suoraan luetun ymmärtämiseenkin.

MIKÄ NEUVOKSI? Helena Thune­bergin mielestä digitaalinen maailma imee lapset mukaansa, mutta silti älypuhelinten ei tarvitse olla täydellinen vastakohta lukemiselle.

”Jos lapsi on kiinnostunut Mine­craft-pelistä kännykällä tai tieto­koneella, hän todennäköisesti kiinnostuu myös asiaa käsittelevästä kirjasta. Siellä on aiheesta syventävää tietoa”, hän sanoo.

Kun helposti ajattelemme lukemista koulukirjoina tai kaunokirjallisuutena, lukutaito määrittyy yhtä lailla esimerkiksi sarjakuvien, television käännöstekstitysten ja lukemista kannustavien digitaalisten mobiilisisältöjen kautta, Thuneberg ja Salmi muistuttavat.

TILANTEEN huolestuttavuus riippuu tarkastelukulmasta ja -iästä.

Päivälehtimarkkinassa on havaittavissa erityisen myönteistä kehitystä nuorten aikuisten kohdalla. Se näkyy esimerkiksi Helsingin Sanomien tilauksissa.

Toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten yleisesti väitettiin, nuoret ovat kiinnostuneita syvällisistä ja pitkistä journalistisista artikkeleista. He ovat myös valmiita maksamaan sisällöistä. Kehitys on johtanut siihen, että HS:n kokonaistilausmäärä on kasvussa jo toista vuotta peräkkäin.

Kun käänne tapahtui viime vuonna, oli se ensimmäinen kerta 25 vuoteen. Tämä kasvu on perustunut nimenomaisesti nuorten lukijoiden digitaalisten tilausten voimakkaaseen kasvuun. Nuoret lukevat lehtensä pääasiassa matkapuhelimilla.

SUOMI oli sata vuotta sitten kehitysmaa. Silti suomalaisista lähes 95 prosenttia osasi lukea, vaikka kansakoulu tuli pakolliseksi vasta 1920-luvulla. Perintöä kannattaa vaalia, koska hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalais­yhteiskunnan kulmakiviä.

Siksi jouluisten lukemishetkien laajentaminen osaksi perheiden ympärivuotista arkea olisi lapsille juuri nyt hyvin arvokas lahja.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Helsingin Sanomat on osa Sanoma-konsernia, joka julkaisee myös Aku Ankka -lehteä.

Mahdollinen Kemin Selkäsaaressa käynti vuodenvaihteessa...

Olemme pohdiskelleet mahdollista Kemin Selkäsaaressa käyntiä vuodenvaihteessa. Asiaan liittyvänä jututimme viime viikolla Lapponia Safariksen moottorikelkkamiehiä Mansikkanokalla. Sanoivat kävelyllä käyneensä Selkäsaaren pohjoispäässä. Jään vahvuus heidän sanomana oli ollut 15-25 cm ei kuitenkaan kokonaan ns. teräsjäätä, joten varovainen täytyy olla...

Nyt on ollut muutaman päivän aikana hyviä pakkasilmoja, joten eiköhän sitä jäätä ole syntynyt lisää. Tähän saakka olemme odottaneet moottorikelkkojen jälkien ilmestymisen merenjäälle, Niitä myöten olemme aikaisemmin uskaltautuneet merenjäälle suksilla ja kävellen.

Mielenkiintoista taas todeta, onko maisema jotakuinkin alla olevan kuvan tapainen. Tämä kuva on otettu muutama vuosi sitten itäsuunnasta. Me tulemme mökille kuvan oikeasta reunasta pohjoissuunnasta. Tällä hetkellä lunta on huomattavasti vähemmän...




Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, puu, lumi, talo, ulkoilma ja luonto


maanantai 24. joulukuuta 2018

Vähän sitä tietää maailmanmenosta...

Katselin hetki sitten Yle 1 ja Yle 2 ohjelmia. 

Ykköseltä tuli Paavi Franciscuksen pitämä Jouluyön Pyhän messu Pietarinkirkosta Roomasta.
Tuttu juttu, vastaava messu on tullut uteliaisuuttaan katselluksi useampna vuonna. 
Miksi? 
No muun muassa siksi, että vaimoni kanssa vuoden 2003 heinäkuussa Inter Rail-matkallamme kävimme kyseisessä kirkossa. Olihan se nähtävyys...

Kakkoselta tuli alla oleva ohjelma. Minulle täysin tuntematon juttu. En ole eläissäni kuullutkaan mokomasta.

Vähän sitä tietää maailmanmenosta, mutta haitanneeko tuo mitään...



Yle Live: Coldplay Live in Sao Paulo 

  • 2 h 0 min
  • 1 kk 6 pv
  • 2219 katselua
Coldplayn mahtava stadionkeikka kuvattiin kahtena iltana 17 kameralla Sao Paulossa marraskuussa 2017 yli 100 tuhannen hurmoituneen katsojan todistaessa spektaakkelia. A Head Full of Dreams -kiertueeseen kuuluva konsertti sisältää näyttävää pyroteknikkaa, lasertykkejä ja visualisointia, mutta ennen kaikkea hienoa musiikkia kuten Adventure Of A Lifetime, Hymn For The Weekend, Up & Up and Everglow ja Viva La Vida.

Lisää jouluaaton perinteitä...

Viime vuosina olen usein jouluaattona päivällä kuunnellut, osittain katsellutkin You Tuben kautta kauneimmat joululaulut. Niitä on suomenkielisinkin sanoin paljon, todella paljon...
Olen mietiskellyt, mikä niistä olisi kukaties se ykkönen.
Mietiskelyssä olen lähestynyt asiaa muun muassa joulun sanoman, sanoituksen ja luonnollisesti melodiankin kautta. Esittäjä minun mietiskelyssäni on ollut sivuseikka.

Ainakin seuraavat joululaulut ovat mietiskelyissäni nousseet kärkikastiin: Maa on niin kaunis, Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Toki onhan niitä muitakin kauniita, puhuttelevia joululauluja...

Suomi nousi ensimmäistä kertaa onnellisuus­vertailun ( YK:n World Happiness Report) kärkeen...

Hmmmmm - vai niin - ei paha sano...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Ulkomaat

Suomi nousi ensimmäistä kertaa onnellisuus­vertailun kärkeen – paras maa myös maahan­muuttajille

YK:n alla toimivan SDSN-verkoston raportti vertailee onnellisen elämän edellytyksiä. Tänä vuonna raportin teemana on maahanmuuttajien onnellisuus, jonka suhteen Suomi saa niin ikään ykkössijan.

SUOMI on noussut ensimmäistä kertaa YK:n World Happiness Report -vertailun kärkeen.

Keskiviikkona julkaistussa raportissa Suomen perässä tulevat Norja, Tanska, Islanti ja Sveitsi. Muut kärkikymmenikön maat ovat Hollanti, Kanada, Uusi-Seelanti, Ruotsi ja Australia.

YK:n alla toimivan SDSN-verkoston raportin tulos perustuu gallup-kyselyyn, jossa osanottajia pyydettiin arvioimaan elämäänsä asteikolla 1–10. Raportissa pohditaan myös laajemmin onnellisen elämän edellytyksiä, kuten vertailumaiden taloutta, väestön terveyttä, kansalaisten anteliaisuutta, heidän kokemuksiaan vapaudesta ja sosiaalisista turvaverkoista sekä korruption vähäisyyttä.

POHJOISMAAT ovat ennenkin sijoittuneet ”onnellisuusraportissa” korkealle, mutta Suomi on listan kärjessä nyt ensimmäistä kertaa. Viime vuoden raportissa ykkössija oli Norjalla, ja Suomi sijoittui viidenneksi.

”Sehän on onnellinen uutinen”, pääministeri Juha Sipilä (kesk) kommentoi Suomen kärkisijaa keskiviikkona Kesärannassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin vierailun yhteydessä.

Erot kärkimaiden välillä ovat tosin hyvin pieniä, ja kaikki kärkikymmenikön maat ovat samoja kuin viime vuonna.

Vertailussa on yhteensä 156 maata. Raportteja on julkaistu vuosittain vuodesta 2012 lähtien.

TÄNÄ VUONNA raportin teemana on maahanmuutto, ja siinä käsitellään ensimmäistä kertaa myös maahanmuuttajien onnellisuutta 117 eri maassa. Suomi luokitellaan ykköseksi myös tässä suhteessa.

Raportin pohjalta laaditussa tiedotteessa kerrotaan, että yhtäläisyydet maahanmuuttajien ja kantaväestön onnellisuuden välillä ovat kenties sen silmiinpistävintä antia.

Suurin onnellisuutta määrittävä tekijä on tiedotteen mukaan elämänlaatu uudessa asuinmaassa. Onnellisimmiksi määritellyt maahanmuuttajat eivät kuitenkaan löydy rikkaimmista maista, vaan niistä, jotka pystyvät tukemaan monipuolisesti asukkaiden elämää.

”Maahanmuuttajien, kuten syntyperäisten asukkaidenkin, onnellisuus riippuu useista piirteistä yhteiskunnan rakenteissa ja ulottuu paljon laajemmalle kuin korkeampi ansiotaso, jonka on perinteisesti arveltu aiheuttavan ja palkitsevan maahanmuuttoa”, tiedotteessa arvellaan.

Lisäksi raportissa kysyttiin maiden syntyperäisiltä kansalaisilta, haluaisivatko he maahanmuuttajia kotimaahansa, naapuriinsa tai lähisukuunsa. Tässä asennekyselyssä suomalaiset olivat vähemmän suvaitsevia kuin ruotsalaiset, norjalaiset tai islantilaiset, mutta suhtautuivat maahanmuuttajiin silti keskimääräistä positiivisemmin.

MYÖS HS:N tulevaisuus­kirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski on pohtinut onnellisuutta parhaillaan käynnissä olevassa juttusarjassaan. Myöhemmin maaliskuussa julkaistaan hänen reportaasinsa Islannista, joka hänen mukaansa on ”vahva ehdokas maailman onnellisimmaksi maaksi”.

Aittokoski kysyi aiemmin tänä vuonna HS:n lukijoilta, onko Suomi heidän mielestään onnellinen maa. Voit tutustua lukijoiden vastauksiin täältä.

Juttua päivitetty 26.3. klo 12.37: Tekstiin on lisätty tieto, jonka mukaan tulos pohjautuu gallup-vastaajien omasta elämästään antamiin arvioihin.

Jouluaaton perinteitä...

Jouluaaton perinteitä on ollut aina käydä lähiomaisten ja ystävien haudoilla sytyttämässä kynttilät. Näin tänäkin jouluna.
Kävimme hetki sitten Kemin Peurasaaren hautausmaalla, jossa vainajien muistamisväkeä oli runsaasti illan hämärtyessä liikkeellä. 

Hautausmaalta lähdettyämme päätimme tehdä pienimuotoisen sightseeing-ajelun. Ajoimme uuden ympärivuotisen Lumilinnarakennuksen kautta Kemin Mansikkanokalla. 
Kyllä - upea on rakennus ja toivottavasti sen lopullisesti valmistuttua kävijöitä = lähinnä matkailijoita riittää.
Kovin alkuvaiheissa näytti perinteisen lumilinnan rakentaminen olevan, muutama tykkilulumikasa isolla kentällä...
Lapponia Safariksen moottorikelkkoja oli lähtövalmiina, ilmeisesti jäät jo ovat ajokunnossa, vaikka rannan tuntumassa tuntui oleva vettä. Ilmeisesti kova tuuli oli sitä rantaan nostattanut.
Ajoimme Kemin sisäsataman ja Hahtisaaren kautta. Ei näyttänyt jäällä olevan vielä liikehdintää.

Keskustan kautta takaisin kotiin, eipä muuta kuin jouluaterian laittoon ja joulupukin odotteluun. Tosin viimeksi mainittu taitaa jättää tänä vuonna kiinteistömme väliin...

Kinkku on yöllä paistettu, jouluvalmistelut on tehty, joulupukki voi tulla...

Perinteinen joulukinkun paistaminen on tehty viime yönä päärakennuksen tavallisessa sähköuunissa. 
Kyllä jouluun kuuluu aattoaamun kinkuntuoksu. Tosin meillä tällä kerralla poikkeuksellisen pienen kinkun sellainen...
Jouluvalmistelut on tehty, joulupukki voi tulla, tosin tänä jouluna hän saattaa jättää henkilökohtaisen käynnin meillä väliin, sillä hänellä on kiirettä ihan myydä saakka...