Kyllä! Rahaahan siinä pakostakin palaa sievoinen summa. Lapin vaalipiirissä monilla ehdokkailla on varmaan mielessä konkaripoliitikko Paavo Väyrysen - todennäköisesti - jättämä tyhjiö > vapaat, uutta kohdetta hakevat äänet. Varmaan Perussuomalaisista irtaantunut ryhmä Siniset etsii myös potentiaaliisa ehdokkaita ja taloudellista tukea. Populistiryhmittymällä Liike Nyt ei taida olla näillä selkosilla jalansijaa.
Joka tapauksessa 30.000-50.000 euroa riihikuivaa rahaa on oltava ehdokkaalla, jotta varteenotettavan eduskuntavaalikampanjan saa aikaiseksi.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:
Kilpajuoksu Arkadianmäelle maksaa monille eduskuntavaaliehdokkaille kymmeniä tuhansia euroja – "Vaimo kysyi, enkö vaihtaisi mieluummin autoa"
Suurimmat vaalibudjetit ylittivät 100 000 euroa.
Vesa Moilanen / Lehtikuva
– Meillä on Suomessa paha vauhtisokeus tämän asian kanssa. Meillä ei ymmärretä sitä, kuinka suurista summista on aidosti kysymys ja kuinka suuria riskejä siihen sisältyy.
Näin sanoo poliitiikan asiantuntija Erkka Railo suomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjabudjeteista.
Puolueiden listat täyttyvät paraikaa ehdokkaista, kun kevät ja vaalit lähestyvät. Viime eduskuntavaaleissa ehdokkaina olleiden vaalibudjetit olivat keskimäärin 11 500 euroa. Mutta ne, jotka lopulta tulivat valituiksi, käyttivät kampanjaansa keskimäärin yli 38 000 euroa, selviää valtiotieteiden tohtorin Tomi Venhontutkimuksesta.
Suurimmat vaalibudjetit ylittivät 100 000 euroa. Vain kolme henkilöä pääsi eduskuntaan alle 5 000 euron kampanjalla.
Osan varoista ehdokkaat onnistuvat keräämään tukena ja lahjoituksina, mutta suuren osuuden – keskimäärin reilun kolmanneksen – he maksavat omasta pussistaan. Monet ottavat vaalikampanjaa varten pankista lainaa.
Mustread-verkkojulkaisun johtavana politiikan asiantuntijana työskentelevä Erkka Railo toteaa, että kampanjoihin käytetyt rahasummat ovat trendinomaisesti kasvaneet. Ensi keväänä voidaan hyvinkin lyödä uusia ennätyksiä. Suomi elää noususuhdanteessa ja suurkohun aiheuttaneesta vaalirahoitusjupakastakin on jo kymmenen vuotta aikaa.
Onko ehdokkuuden hinta jo liian suuri?
Tapasimme neljä ehdokasta tai ehdokkuutta harkitsevaa henkilöä eri puolueista. He kertovat, mikä rahan rooli heidän kampanjoissaan on ja miksi he ovat valmiit ottamaan epäonnistumisen ja taloudellisen menetyksen riskin.
Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Merve Caglayan. Kampanjabudjetti 5 000–10 000 euroa.Jani Aarnio / Yle
"En ollut tajunnut, kuinka paljon rahaa tarvitaan"
Tamperelainen yliopisto-opiskelija ja vihreiden varavaltuutettu Merve Caglayan, 25 pyrkii eduskuntaan ensimmäistä kertaa. Hankkeen taloudelliset realiteetit valkenivat naiselle viime kesänä, kun hän punnitsi päätöstään.
Jo tuossa vaiheessa opiskelijan kukkarosta piti löytyä noin 500 euroa puolueen yhteiseen vaalikassaan maksettavaa ehdokasmaksua varten.
– Olin käyttänyt kuntavaalikampanjaani vain 300 euroa. Rehellisesti sanottuna en ollut tajunnut, kuinka suuri taloudellinen panostus eduskuntavaaliehdokkuus on ja jouduin pohtimaan tarkoin, lähdenkö vai en.
Caglayan aikoo käyttää kampanjaansa kahden tuhannen euron opintolainansa ja kaikki säästönsä. Näillä päästään noin neljään tonniin, jonka lisäksi hän kerää tukiryhmineen rahaa esimerkiksi myyjäisillä. Tavoitteena on 5 000–10 000 euron kokonaisbudjetti, jolla ostetaan ulko- ja lehtimainoksia sekä some-näkyvyyttä.
Haluan muuttaa ajatusta, että rahalla mennään läpi.Merve Caglayan
Merve Caglayan on tuskallisen tietoinen siitä, että läpimenijöiden summat liikkuvat kymmenissä tuhansissa. Tilanne on politiikalle palavan opiskelijan näkökulmasta epäreilu.
– On hiukan eri asia lähteä säästämään vähäisistä pennosistaan kuin että olisi jo työuran kautta tuttuja yrityksiä tai vastaavia tukemassa kampanjaa.
Nuori nainen sanoo, että aikoo politiikassa toimia sen puolesta, etteivät vaalibudjetit ainakaan nykyisestä enää paisuisi.
– Haluan muuttaa sitä ajatusta, että rahalla mennään läpi.
Omilta vanhemmiltaan Caglayan ei ole taloudellista tukea pyytänyt, joskin mahdolliset joulun rahalahjat hän siirtää suoraan vaalikassaan. Tyttären ehdokkuus vaaleissa saa perheeltä muutoin täyden tuen.
– He ovat tienneet, että tämä on urapolku, jota meikäläinen aikoo seurata. Jostain se on aloitettava.
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Pia Lohikoski, 41. Vaalibudjetti noin 15 000 euroa.Antti Haanpää / Yle
Kolmas kerta sanoo toden – "Tämän rahan on riitettävä"
Keravalainen Pia Lohikoski pyrkii eduskuntaan vasemmistoliiton listoilta kolmatta kertaa. Hän aikoo rahoittaa kampanjaansa muun muassa myymällä punaisia villasukkia ja lapasia.
Vaalibudjetti asettunee tällä kertaa samalla tasolle kuin viimeksi, noin 15 000 euroon. Omaa rahaa palaa viisi tonnia, jonka Keravan kunnanvaltuustossa istuva Lohikoski on säästänyt kokouspalkkioistaan.
Lohikoski oli viime kuntavaaleissa Keravan äänikuningatar ja ylsi eduskuntavaaleissakin vasemmistoliiton Uudenmaan listalla kolmanneksi. Tällä kertaa tilanne on edullisempi, kun Uudenmaan ainoa vasemmistoedustaja Kari Uotila jättää eduskunnan.
Me myydään villasukkia ja toisille miljonäärit lahjoittelee.Pia Lohikoski
Vaikka läpimenijöillä on tavallisesti kaksinkertainen vaalikassa, Lohikoski uskoo vaalien välisen työn kantavan viimein hedelmää. Aikaisempien eduskuntavaalien panostukset eivät suinkaan ole menneet kankkulan kaivoon.
– Politiikka on kestävyyslaji. En usko siihen, että panostetaan älyttömiä rahasummia, jos ei ole tehtynä ruohonjuuritasolla duunia, joka poikii luottamusta.
Järjestöpäällikkönä Vuokralaiset VKL ry:ssä toimiva Lohikoski on saanut aiemmissa vaaleissa tukea puolueen paikallisosastoilta sekä pieniä lahjoituksia yksittäisiltä tukijoilta ja muun muassa ammattiosastolta. Rahat kuluvat pääosin ulkomainoksiin ja lehtimainontaan. Televisiomainos voisi olla tehokas, mutta ei mahdollinen.
– Se on niin kallista, että ei missään tapauksessa.
Vasemmistolaisen on vaikeampi saada rahaa yrityksiltä kuin porvariehdokkaiden, Lohikoski toteaa.
– Kun meillä myydään villasukkia ja toisille miljonäärit lahjoittelee, niin onhan se aika hurja ero. Toisaalta meidän tukijamme haluavatkin, että sinne eduskuntaan mennään punaisilla villasukilla.
Lohikosken mielestä vaalibudjetteja tulisi rajata lainsäädännöllä. Toisaalta hän sanoo olevansa luottavainen, että kolmas yritys onnistuu ilman jättibudjettiakin.
– Kymmenen vuoden satsauksen on riitettävä. Jos se ei riitä, niin sitten on jonkun muun vuoro yrittää.
Sinisen tulevaisuuden kansanedustajaehdokas Simon Elo, 32. Vaalibudjetti ainakin 20 000 euroa.Antti Haanpää / Yle
Näkyvä asema helpottaa: "En ota tällä kertaa lainaa"
Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja ja ensi kevään vaalien ehdokas Simon Elootti edellisissä vaaleissa suuren taloudellisen riskin. 37 000 euron budjetista leijonanosa kaivettiin omasta taskusta ja pankista lainaamalla.
Yli kolmannes summasta paloi televisiomainontaan.
Eduskuntapaikka tuli vajaan kolmentuhannen äänen turvin. Nyt edessä on tilanne, jossa perussuomalaisista irronnut Sininen tulevaisuus nauttii mitätöntä gallup-suosiota, eikä lainkaan puoluetukea.
Puolue pyrkii tulevissa vaaleissa tekemään tukirahan lahjoittamisen kannattajille mahdollisimman helpoksi. Summan valitsemalleen ehdokkaalle voi lahjoittaa esimerkiksi tekstiviestillä.
Vaimo on kyllä ollut kauhuissaan.Simon Elo
Simon Elo aikoo jälleen laittaa omia varojaan merkittävästi peliin. Vaalibudjetti tulee olemaan ainakin 20 000 euroa.
– No vaimo on kyllä ollut kauhuissaan ja täytyy myöntää, että olen ehkä välillä hieman kaunistellut sitä, että paljonko rahaa on menossa.
Lainaa ei tällä kertaa Elon mukaan tarvitse ottaa. Eturivin poliitikolla ei myöskään ole ensikertalaisen paineita ostaa nimelleen näkyvyyttä.
– Tunnettavuus on kasvanut niin, että ehkä se rahan merkitys hieman pienenee.
Simon Elo sanoo panneensa huolestuneena merkille, että monet kieltäytyvät ehdokkuudesta vaaleissa sillä perusteella, että heillä ei ole riittävästi rahaa.
Elo teki pari vuotta sitten lakialoitteen vaalibudjeteille asetettavasta katosta, joka eduskuntavaaleissa olisi ollut 30 000 euroa. Tukea ajatukselle tuli eduskunnan vasemmalta laidalta ja osasta keskustaa, mutta läpimenon mahdollisuuksia esityksellä ei ollut.
Simon Elon mukaan mahdolliset tukijat, kuten yhdistykset ja yritykset vaikuttavat tällä hetkellä haluttomilta tukemaan minkään puolueen poliitikkoja. Kampanjoitaan rahoittaville ehdokkaille Elo toivottaa jäitä hattuun.
– Mitä lähemmäs se vaalipäivä tulee, sitä vahvemmin tulee sellainen olo, että pitäisikö vielä tuo mainos ostaa tai pitäisikö vielä tämäkin asia tehdä. Tietty suhteellisuuden taju meinaa helposti kadota.
Ehdokkuutta kokoomuksen listoilta harkitseva Juha Hakola, 51. Kampanjabudjetti aiemmissa vaaleissa 30 000–50 000 euroa.Henrietta Hassinen / Yle
"Jos et tunne politiikkaa, satatuhattakaan ei riitä"
Kokoomuslainen ylikomisario Juha Hakola on tunnettu sekä virkatöistään että politiikasta. Helsingin poliisissa viestintäjohtajana työskentelevä mies on istunut yhden kauden eduskunnassa ja pitkään Helsingin kaupunginvaltuustossa.
Eduskuntaan hän on pyrkinyt neljä kertaa. Jokaiseen kampanjaan on kulunut Hakolan mukaan 30 000–50 000 euroa, joista valtaosa on saatu tukijoilta esimerkiksi varainhankintaa varten järjestettyjen seminaarien pääsylipputuloina.
– Olen pyrkinyt siihen, etten yli kymppitonnia pistä omaa rahaa, Hakola toteaa.
Hakola punnitsee parhaillaan päätöstään ensi kevään vaaleista. Luottamustehtävien palkkioista kerätty pesämuna vaalikassaan olisi jo koossa.
– Vaimo kysyi kyllä leikillään, enkö vaihtaisi mieluummin vaikka autoa, Hakola naurahtaa.
Koko homman idea on tunnettuus.Juha Hakola
Lainaa Hakola ei vaaleja varten ottaisi. Aiemmat tappiot ovat kirpaisseet, mutta velkaa kampanjoista ei koskaan ole jäänyt.
Hakola ei innostu ajatuksesta rajoittaa vaalibudjetteja. Hänen mukaansa se antaisi epäreilun etulyöntiaseman istuville kansanedustajille tai muutoin julkisuudessa oleville ihmisille.
– Koko homman idea on tunnettuus. Tuntemattomat ehdokkaat tarvitsevat rahaa, jotta pääsisivät samalle viivalle. Jos se rajataan johonkin, niin minun mielestäni se eriarvoistaa.
Hakola toteaa itse saavansa kiistatonta etua näkyvästä työstään poliisina.
Kokoomus puolueena taas onnistuu kerryttämään keskimäärin suurimmat vaalibudjetit ehdokkailleen, koska puolueessa on tietotaitoa varainkeruusta, Hakola katsoo. Hänen mukaansa tärkeintä on rahoituksen avoimuus, jonka nykyinen lainsäädäntö takaa.
– Mutta suurikaan rahapotti ei riitä ilman sisältöä. Vaikka laittaisit pöytään 100 000 euroa ja ostaisit vaikka kuinka monta mainosta, mutta et tiedä politiikasta mitään, niin ei se riitä.
Mustread-julkaisun johtava politiikan asiantuntija Erkka Railo.Yle
Tutkija: Paisuvat budjetit kertovat henkilökeskeisyydestä
Politiikan asiantuntija Erkka Railo toteaa, että raha ilmiselvästi vaikuttaa politiikassa, mutta sen vaikutusta on äärimmäisen vaikea mitata. Kukaan ei voi ostaa paikkaa eduskunnassa, mutta läpimenoon vaaditaan yleensä keskimääräistä selvästi suurempi budjetti.
– Rahan vaikutuksen voi huomata jo istuvaa eduskuntaa katsomalla. Sinne nousee selvästi keskituloista varakkaampaa väkeä.
Erot vaalirahoituksen määrässä ja rakenteessa ovat suuria ehdokkaiden välillä, myös puolueesta riippuen.
Keskimäärin suurimmat henkilökohtaiset vaalibudjetit löytyvät kokoomuksen ja keskustan ehdokkailta, pienimmät kristillisdemokraattien, vasemmistoliiton, vihreiden ja perussuomalaisten kandidaateilta. Miesehdokkaiden vaalirahapussi oli viime vaaleissa keskimäärin viidenneksen paksumpi kuin naisilla.
Perussuomalaiset rahoittivat kampanjoitaan eniten omista varoistaan ja RKP:n ehdokkaat vähiten.
Railon mielestä useisiin kymmeniin tuhansiin nousevat henkilökohtaiset kampanjabudjetit kertovat ennen kaikkea siitä, että suomalainen vaalitapa korostaa henkilöitä. Kun henkilökohtainen äänimäärä ratkaisee läpimenon, rahaa mainontaan kannattaa käyttää mahdollisimman paljon.
Paisuvat vaalibudjetit puolestaan tuovat mukanaan riskejä.
– On todella hämmästyttävää, että tähän prosessiin ei liity korruptiota sen enempää kuin näissä vaalirahaskandaaleissa on tullut esiin.
Jutun lähteenä on käytetty mm. Tomi Venhon tutkimusta Rahastaa, ei rahasta, rahastaa (2015) ja Erkka Railon, Mari K. Niemen, Ville Pitkäsen ja Sini Ruohosen teosta Kamppailu vallasta (2016)
