Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaa maanantaina Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin. Putin on kutsuttu tutustumaan Versailles’n palatsissa avattavaan Pietari Suurta käsittelevään muistonäyttelyyn.
Presidenttien ensitapaaminen on merkittävä, sillä Ranskan ja Venäjän suhteet ovat olleet viime aikoina huonolla tolalla. Venäjän on myös epäilty yrittäneen vaikuttaa Ranskan presidentinvaalien lopputulokseen.
1) Syyrian tilanne riitautti Hollanden ja Putinin – nyt välejä yritetään paikata
Ranskan ja Venäjän suhteet ajautuivat edellisen presidentin François Hollanden valtakauden lopulla pahaan umpikujaan.
Syynä oli Syyrian sota, jonka ratkaisemisesta Ranska ja Venäjä ovat olleet täysin eri linjoilla. Ranska on kritisoinut voimakkaasti Venäjän sotatoimia Syyriassa sekä Putinin tukea itsevaltiaalle presidentille Bashar al-Assadille. Erimielisyyksien takia Venäjän presidentti perui edellisen, lokakuuksi aiotun vierailunsa Ranskaan.
Ranskan uusi presidentti on kuitenkin elvyttänyt maiden välisen keskusteluyhteyden. Toissaviikkoisessa puhelinkeskustelussa Macron ja Putin sopivat ”työskentelevänsä yhdessä kansainvälisten kysymysten ratkaisemiseksi”.
Macronin ei odoteta muuttavan Ranskan linjaa kansainvälisissä kiistakysymyksissä, mutta hänen toivotaan puhaltavan keskusteluihin uutta vauhtia. Syyria tulee silti olemaan Macronin ja Putinin tapaamisen tulenarin aihe.
Venäjän ja Ranskan välisellä diplomatialla on suuri merkitys siksikin, että Yhdysvaltain rooli konfliktien ratkaisussa on muuttunut viime aikoina häilyväksi.
2) Macron ei ollut Kremlin mieliehdokas Ranskan johtoon
Ranskan presidentinvaalikampanjan aikana tuli selväksi, että Macron oli kaikista kärkiehdokkaista vähiten mieluisa vaihtoehto Kremlille.
Venäjä karsasti Macronin liberaalia politiikkaa ja etenkin tämän avointa EU-myönteisyyttä. Venäjä on pyrkinyt hajottamaan ja heikentämään Eurooppaa. Ranskan uusi presidentti puhuu aiempaa tiiviimmän EU-yhteistyön puolesta.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron Philippe Wojazer / AFP
Venäjä olisi toivonut, että Ranskan presidentiksi olisi noussut äärioikeiston ehdokas Marine Le Pen tai oikeistokonservatiivi François Fillon. Sekä Fillon että Le Pen ovat Macronia selvästi Venäjä-mielisempiä ja kannattavat esimerkiksi Venäjän vastaisista talouspakotteista luopumista.
Erityisen innokkaasti Venäjällä kampanjoitiin juuri kansallismielisen Le Penin puolesta. Äärioikeiston presidenttiehdokas kutsuttiin poikkeuksellisesti aivan vaalien alla Moskovaan tapaamaan Putinia ja Le Penistä kirjoitettiin Venäjän valtiovetoisessa mediassa selvästi Macronia myönteisemmin.
Miten Macronin kanssa sitten tullaan toimeen? Venäjä on ainakin pyrkinyt vakuuttamaan yhteistyöhaluaan.
– Toivon Ranskan ja Venäjän päästävän irti molemminpuolisista epäilyistään ja yhdistävän voimansa kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi, Putin kommentoi heti Macronin valinnan jälkeen.
Macronin presidenttikampanja joutui lukuisien hakkeri-iskujen ja niiden yritysten kohteeksi. Macronin kampanjaväen mukaan iskujen taustalla oli venäläisiä tai Venäjää lähellä olevia hakkereita.
Venäläistä mediaa ja nettiaktivisteja syytettiin kampanjan aikana myös Macronin mustamaalaamiseen pyrkivien huhujen ja valeuutisten levittämisestä. Macronista kiersi vaalien alla useita juttuja, joissa hänet leimattiin vuoroin Yhdysvaltain pankkien tai Saudi-Arabian kuningashuoneen kätyriksi, homoseksuaaliksi, huumeriippuvaiseksi tai vakoojaksi.
Venäjä on kiistänyt väitteet tietomurroista ja siitä, että se olisi pyrkinyt vaikuttamaan Ranskan vaalien lopputulokseen. Venäjän ulkoministeriö syytti puolestaan Macronin vaalikampanjaa venäläisten tiedotusvälineiden syrjimisestä.
Molemminpuoliset syytökset varjostavat Putinin ja Macronin ensimmäistä tapaamista, vaikkei niistä välttämättä kovin avoimesti keskustellakaan.
4) Kaksi voimakasta ja perinteistä presidenttihahmoa
Putinilla ja Macronilla on erimielisyyksistä huolimatta myös paljon yhteistä.
Molemmat ovat omalla tavallaan perinteisen miehekkäitä ja jämäkyyttä korostavia presidenttihahmoja. Macron on pyrkinyt näyttämään olevansa vahva ja jopa autoritäärinen johtaja tehdäkseen selvän pesäeron löperönä pidettyyn edelliseen presidenttiin François Hollandeen.
Tämä jämäkkyys tuntui tekevän vaikutuksen ainakin Yhdysvaltain presidenttiin Donald Trumpiin, jonka kanssa Macronin kerrottiin tulleen viime viikon ensitapaamisessaan loistavasti toimeen. Mediahuomiota sai myös Macronin vahva vastaus Trumpin kuuluisaan kädenpuristukseen.
– Macron vaikuttaa edeltäjäänsä päättäväisemmältä johtajalta, arvioi tuoreeltaan myös Venäjän Ranskan-suurlähettiläs.
Hmmmmm - kyllä mutta tulee aika, jolloin perseet tervataan sano...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Pääkirjoitus | Kolumni
Putinin ja Trumpin kaltaiset mafiaveljet voittavat, kun kukaan ei enää usko mihinkään
Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.
TOIMITTAJA saa haastatteluissa harvoin isoja oivalluksia, mutta minulle kävi niin vuonna 1988, kun olin Hangossa tapaamassa kuvataiteilijaa ja toisinajattelijaa Carl-Gustaf Liliusta.
Lilius oli terävä ajattelija, joka tallaisi jalkoihinsa nykyisetkin pinnalliset kahtiajaot. Hän oli länsimainen liberaali, totalitarismin kriitikko, monikulttuurisuuden puolustaja ja köyhien ystävä. Lisäksi hän oli harvinaisen rohkea mies.
Kun Lilius puhui Neuvostoliitosta, hän sivuutti perestroikat ja glasnostit ja totesi rauhallisesti, että Neuvostoliitto on rikolliskoplan johtama mafiavaltio.
Huh, ajattelin paluumatkalla Helsinkiin. Mihail Gorbatšovia pidettiin 1980-luvulla hyvänä ihmisenä ja Suomen ystävänä, ei mafiapomona.
NYT Liliuksen analyysistä on tullut liki itsestäänselvyys. Venäjästä ”mafiavaltiona” ovat esimerkiksi puhuneet vuonna 2006 murhattu Putin-kriitikko Aleksandr Litvinenko sekä brittitoimittaja Luke Harding kirjassaan Mafia State. Muutama kuukausi sitten tekemässäni haastattelussa šakkimestari Garri Kasparov sanoi, että paras opas nyky-Venäjään on Mario Puzon kirja Kummisetä.
Kysymys ei ole niinkään moraalisesta kannanotosta kuin valtio-opillisesta analyysistä. Mafiavaltiolla tarkoitetaan, että rikollisjärjestöt ovat sulautuneet valtioon, jota johtaa kummisetä, Venäjällä presidentti Vladimir Putin.
Kummisedän tehtävänä on taata koplansa rikastuminen, sovitella sisäpiirin kiistoja sekä suojella liigaansa uhilta ja kilpailulta.
YHDYSVALTAIN presidentti Donald Trump on ilmaissut ihailevansa Venäjän johtajaa. Ihastuksen syyksi on arvailtu niin korruptiota kuin kiristystäkin, mutta kysymys saattaa olla silkasta sielunveljeydestä.
Samalla tavalla Trump näyttää nimittäin ihailevan Turkin Recep Tayyip Erdoğania, Filippiinien Rodrigo Dutertea, Egyptin Abdel Fattah al-Sisia ja muita nyrkkijohtajia.
Myös Donald Trumpilla on kummisedän luonne.
Rakennusala New Yorkissa on aina ollut puolirikollista toimintaa, jonka toisessa päässä ovat korruptoituneet poliitikot, toisessa mafia. Donald Trump oppi Fred-isältään hämärän pelin säännöt.
Harmaalla alueella toiminta ei perustu lakeihin eikä instituutioihin vaan henkilösuhteisiin ja luottamukseen. Uskollisuus palkitaan, petosta ei jätetä kostamatta.
AMERIKKALAISTOIMITTAJAT kertovat, miten Trump on jakanut median ystäviin ja vihollisiin. Ystäviään hän on auttanut, kriittisiä toimittajia uhkaillut ja painostanut.
Trumpilla on ollut tapana tyrkyttää toimittajille lahjoja – vaikkapa lomamatkoja tai lippuja nyrkkeilyotteluun. Jos toimittaja on sitten arvostellut Trumpia, Trump on syyttänyt häntä lahjuksen ottamisesta.
Samaa peliä Trump olisi halunnut jatkaa presidenttinäkin. Trumpin mielestä diilin pitäisi toimia niin, että hän antaa medialle klikkejä ja toimittajat hänelle hyvää julkisuutta. Trump ei voi ymmärtää, miksei systeemi toimi Valkoisessa talossa.
KUN Trumpia ajattelee kummisetänä, hänen suhtautumisensa FBI:n johtajaan James Comeyyn käy täysin ymmärrettäväksi.
Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan Trump vaati Comeya vannomaan itselleen uskollisuutta. Comey lupasi presidentille vain rehellisyyttä.
Seuraavaksi Trump vaati Comeya päästämään pinteestä entisen neuvonantajansa Mike Flynnin, koska Flynn on ”hyvä tyyppi”. Mafiassa hyvä tyyppi on ”wise guy” tai ”goodfella”, uskollinen sotilas.
Presidentille oli selvästi järkytys, että FBI:n johtaja piti lainvalvonnan riippumattomuutta tärkeämpänä kuin omaa uraansa.
Trump voi olla mafiamies, mutta Yhdysvallat ei ole mafiavaltio.
MAFIA alkaa siitä, mihin luottamus loppuu. Kun ihmiset eivät luota yhteiskunnan auktoriteetteihin tai instituutioihin, tilalle tulevat henkilösuhteet ja hyvä veli -verkostot.
Venäläiset ajattelevat, että kaikki vallanpitäjät ovat rosvoja, joten isoin rosvo kannattaa valita presidentiksi. Samaa ajatteli moni kannattaja Trumpista.
Putinin ja Trumpin suosio ei perustu siihen, että ihmiset luottaisivat heihin, vaan siihen, että niin monet eivät luota kehenkään. Siksi molemmat levittävät valheita ja kyynisyyttä. He ovat voittaneet, kun kukaan ei enää usko mihinkään.
Alla oleva sähköpostiviesti liitetiedostoineen ilmestyi taas tietokoneelleni:
Dear Google User,
Please kindly find your winning notification as
attached.
NOTE! Google values your right to privacy! Your information is
100% secured and will be used exclusively for the purpose of this award only.
The Google Promotion Award Team has discovered a huge number of double claims
due to winners informing close friends relatives about their winning and also
sharing their pin numbers. The Google Promotion Award Team has reached a
decision from headquarters that any double claim discovered by the Lottery
Board will result to the cancelling of that particular winning. So you are
hereby strongly advised once more to keep your winnings strictly confidential
until you claim your prize.
Kirjoitin 11.04.2017 alla olevan tekstin eli henkilökohtaisen näkemykseni kuntavaaliasiasta: Lähdin mukaan itselleni viidensiin kuntavaaleihin tavoitteena triplata, vähintäänkin tuplata edellisten vaalien äänimääräni. Ajattelin tehdä muutaman asian entiseen verrattuna toisella tavalla seuraavasti: + toteutin pitkän vaalitaistelun - kesästä 2016 alkaen eli yhdeksän kuukautta + otin aktiivisesti yhteyttä yli kuuteenkymmeneen potentiaaliseen kemiläiseen, mahdollisiin kuntavaaliehdokkaisiin em. aikana + heistä noin kahdellekymmenelle lähetettiin Kemin Keskustan kunnallisjärjestön sihteerin toimesta lisäinformaatiota ehdokasasettelusta + ajatteli hyödyntää mm. tätä Blogisivuani aktiivisesti vaalien lähestyessä + lähdin mukaan tammikuun 2017 loppupuolella Facebook-kuvioihin "yleisön pyynnöstä" + tein oman A4-vaali-infon, jota jaoin jalkautuen ajattelemani "kortteliehdokas"- periaatteella + ajattelin osallistua yhteisiin kuntavaalitapahtumiin aikaisempia kertoja aktiivisemmin Kaikki edellä mainittu oli uutta toiminnassani. Entistä oli perinteinen sadan euron (100€) vaalibudjetti, josta puolet meni yhteiseen kassaan > yhteismainontaan. Yhteismainonta oli kiistatta massiivista, kukaties liiankin massiivista, ärsyttävääkin. Todettakoon, että vaalibudjetista jäi loppujen lopuksi jäljelle kymmenen euroa (10€)... Kaikki tuntui vielä varsinaisen äänestypäivä eli sunnuntai-iltaan 9.4.2017 klo 20 saakka olevan kunnossa mutta... Ennakkoäänestystulosten julkistamisen jälkeen totesin välittömästi, että henkilökohtaiset tavoitteeni kuntavaalien osalta eivät ole toteutuneet. Se on sitten siinä. Miksi? Kerron siitä kukaties myöhemmin - oman versioni. Yksi syy on se, että todennäköisesti perinteiset kannattajani eivät välttämättä käytä Blogisivua eikä Facebookkia ja heiltä jäi paljon informaatiota saamatta viimeaikaisista tapahtumista... _______________________________________________________________________ Nyt lähes kaksi kuukautta myöhemmin, "pölyn laskeuduttua" ja luottamuspaikat tultua jotakuinkin jaetuksi, voi em. asiakokonaisuutta tarkastella objektiivisesti eri ihmisten kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella. Kyllä käydyissä kuntavaaleisssa ikärasismi jylläsi oikein kunnolla eli 70+ -ikäisistä ehdokkaista haluttiin päästä eroon. Toki eipä heitä kovin monta ollut ehdokkaanakaan. Ylenpalttinen nuoruuden ihannointi vei voiton 100-0 mielestäni kaikissa poliittisissa ryhmittymissä. Erilaisten tukiryhmien ja verkostojen merkitys nousivat arvoon arvaamattomaan. Sellaiset puuttuivat minulta tyystin. Kuntavaalien jälkeen - face to face - en käytännössä ole keskustellut mahdollisten äänestäjieni kanssa ollenkaan. Tulee väistämättä tunne, että he jättivät nämä vaalit väliin eli kuuluvat Suomen suurpuolueeseen NUKKUVAT/SOHVAPUOLUE. Ennakkoon markkinoimani "kortteliehdokas"-ajatus koki täydellisen mahalaskun. Ilmeisesti äänestäjät ovat edelleenkin ns. puolueuskollisia ja pitävät siitä kiinni kuntavaaleissakin. Omalta osaltani henkilövaaliajatus ei saanut lainkaan jalansijaa... Markkinointistrategiani ei onnistunut. Hymyilevä naamatauluni ja suuri äänestysnumeroni olisi pitänyt loistaa kaikilla Kemin valomainostauluilla vähintään 1.000-2.000 euron edestä. Jne. ... No - olen Kemin valtuustossa varajäsenenä niin kuin ennenkin. Luottamuspaikkapöydältä näyttää tippuvan jotakin. Mitä loppujen lopuksi, selvinnee ensi viikolla...
Kyllä! Pohjoismaissa ovat monet asiat hyvin, mutta mistä ihmeestä kumpuaa kuitenkin ihmisten jatkuva narina ja räksytys. Ilmeisesti siitä, että mikään ei riitä, pitäisi olla vielä paremmin...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Soitimme Kanadaan onnellisuusprofessorille: Miksi kaikista maailman kolkista juuri Pohjoismaat onnistuvat melkein kaikessa?
Pohjoismaiden kruununpäät ja valtionjohtajat kokoontuvat Helsinkiin ensi torstaina juhlistamaan satavuotiasta Suomea. Maaviisikko on maailmalla sellainen poikkeus, että kaikilla osallistujilla on syytä onnitella toisiaan.
Norja on maailman onnellisin maa. Suomi on maailman vapain, vakain ja turvallisin maa.
Tanska on vähiten korruptoitunein, eikä missään muualla planeetallamme sananvapaus ole niin vahvaa kuin siellä.
Ruotsi on maailman paras paikka olla tyttö. Islannissa sukupuolten välinen tasa-arvo on pisimmällä.
Kilpailukykyvertailussa Ruotsi ja Suomi sijoittuvat kymmenen parhaan joukkoon. Kööpenhamina on paras kaupunki houkuttelemaan huippuosaajia.
Ja niin edelleen. Listaa voisi vielä jatkaa.
Kuinka meistä, Euroopan reunamilla ja hyytävän talven kourissa, on tullut maailman onnellisin kolkka, hyvinvoinnin suurvaltoja? Ja onko onnemme kestävää? Kantaako se vielä seuraavan sadan vuoden päähän?
Näitä asioita pohditaan epäilemättä myös torstaina, kun Tanskan kuningatar Margareeta II, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, Norjan kuningas Harald V ja kuningatar Sonja sekä Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson puolisoineen saapuvat Helsinkiin kilistelemään satavuotiaalle Suomelle presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kanssa.
"Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa"
On soitettava onnellisuusprofessorille. Kanadassa puhelimeen vastaa John F. Helliwell. Taloustieteen emeritusprofessori johtaa maailman onnellisimpia valtioita listaavaa ja YK:n tukemaa kansainvälistä tutkimusta, joka julkaisee vuosittain ranking-listansa, Maailman onnellisuusraportin(siirryt toiseen palveluun).
Viiden kärkeen mahtui keväällä julkaistussa listauksessa neljä Pohjoismaata.
Helliwell kertoo viettävänsä parhaillaan aikaa luonnon keskellä, jossain Vancouverin lähellä.
– Toteutan täällä itse pohjoismaista onnellisuutta: olemme luonnossa keskellä ei mitään, talomme toimii aurinkoenergialla, ikkunoista näen kauniin merimaiseman, hän naurahtaa.
Kuulostaa idylliseltä. Mutta mitä Helliwell ajattelee siitä, että epäilijät ovat toisinaan vähätelleet Pohjoismaiden onnellisuus- ja hyvinvointimenestystä kuittaamalla, että poikkeukselliset pikkumaat nyt vain painivat omassa, korkeiden verojen ja konsensuspolitiikan sarjassaan?
Onko Pohjoismaissa jotain erityistä ja ainutlaatuista?
– Kaikki se, missä onnellisuudessa ollaan onnistuttu Pohjoismaissa, voidaan toistaa yhtä hyvin missä tahansa. Historia ei sitä mitenkään ennalta määrää, Helliwell uskoo.
Stina Tuominen / Yle
Jotta Helliwelliä ymmärtäisi paremmin, on syytä kurkistaa tarkemmin pohjoismaisen hyvinvoinnin rakentumiseen.
Pohjoismaat poikkeavat muista nyt vähemmän kuin vielä 20-30 vuotta sitten. Muut maat ovat seuranneet sosiaalisten uudistusten tiellä, roolimalliensa perässä.
Avainhetkenä pohjoismaisen hyvinvointivaltion synnyssä pidetään 1930-lukua. Työväenluokka siirtyi ajamaan etujaan demokratian keinoin.
Seurasi sosialidemokraattisten puolueiden nousu. Laaja tasa-arvoajattelu tuotti hedelmää. Tuli kansaneläkejärjestelmä, äitiysavustuksia, työttömyysvakuutus.
Sukupuolten tasa-arvon eteneminen kasvatti työvoimaa ja lisäsi kulutuskysyntää, vauhditti talouskasvua ja vaikutti siten muun muassa koulutukseen panostamiseen.
Yhteiskunnan tasa-arvoajattelu on Helliwellin mukaan yksi keskeisistä onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Helliwellin tutkimuksessa onnellisuutta tarkasteltiin eri valtioissa paitsi kyselytutkimuksen myös arvojen ja erilaisten vaikuttimien kautta.
– On tärkeää huomata, että Pohjoismaiden menestys ei johdu Pohjoismaiden hyvinvointimallista. Syitä sijoittumiselle ovat eräät Pohjoismaille tyypilliset asiat, mutta ne eivät ole ainutlaatuisia vain siellä, Helliwell huomauttaa.
Stina Tuominen / Yle
Helliwellin tutkimuksessa keskeisiä arvoja olivat tasa-arvon lisäksi vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja, riippumattomuus, luottamus ja oikeudenmukaisuus. Vaakakupissa painoi myös odotettavissa oleva terve elinikä, bruttokansantuote henkeä kohden, anteliaisuus ja muista välittäminen.
Raporttia varten ihmisiltä 155 maassa kysyttiin näkemystä heidän onnellisuudestaan. Vastaajien piti antaa kokonaisarvio elämästään ja pohtia, kuinka lähellä he ovat parasta tai huonointa mahdollista elämää.
Vaikka Pohjoismaiden malleissa on suuria maakohtaisia eroja esimerkiksi siinä, miten ne suhtautuvat yksityisten palvelujen käyttöön julkisella rahalla, perimmäinen arvopohja on sama.
Järjestelmä, joka takaa yksilöille yhtäläiset mahdollisuudet, tuki tutkimuksen mukaan arvojen toteutumista.
Esimerkiksi onnellisuusvoittajasta Norjasta tutkijat kirjoittavat, että se pitää hyvän sijoituksensa öljytuloista huolimatta, ei niiden ansiosta. Öljytuottojen kanavointi yhteiskunnan hyvinvointiin on vaatinut korkeaa keskinäistä luottamusta, yhteistä tavoitetta, anteliaisuutta ja hyvää hallintoa, raportti kuvaa.
"On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua"
Tärkeintä on, että yhteisön jäsenet haluavat huolehtia toinen toisistaan ja tekevät yhteistyötä, Helliwell sanoo.
– Hyvinvointi ja onnellisuus ovat uhattuina, kun lakkaamme auttamasta toinen toisiamme, Helliwell sanoo.
Tunne siitä, että lähellä on joku, joka huolehtisi ja auttaisi vaikeina aikoina on Pohjoismaissa vahva. Eniten näin kokivat islantilaiset.
– On hyvin tärkeää voida tuntea, että muut auttaisivat sinua ja että vastaavasti itse voit olla muille avuksi. Ihmiset haluavat tuntea, että heitä arvostetaan, Helliwell sanoo.
Helliwellin mukaan tavallisesti kuitenkin aliarvioimme, kuinka pitkälti tuntemattomat olisivat valmiita auttamaan. Se on harha, jota tutkijoidenkin on vaikea murtaa.
Maailman suurkaupungeissa auttamishalua on todistanut esimerkiksi Reader’s Digest- eli Valitut palat -lehden toimittajien koe, joka selvitti, missäpäin maailmaa kadulta löytynyt tuntemattoman henkilön lompakko todennäköisemmin palautetaan omistajalleen. Helsinki vei kokeessa voiton: löytäjät palauttivat 12 lompakosta 11.
Stina Tuominen / Yle
Auttamisvalmiutemme juuret ovat todennäköisesti vielä syvemmällä historiassa kuin vain hyvinvointivaltion arkkitehtien työpöydällä.
Kesä alkaa näyttää parhaita puoliaan myös Vancouverissa, mutta kanadalaisena Helliwell epäilemättä tuntee myös ankarat talvet.
Ottiko hän tutkimuksessa lainkaan huomioon ilmasto-olosuhteita ja sitä, että talvi näillä leveysasteilla on pitkä, pimeä ja monille kovin yksinäinen?
Helliwellin mukaan evoluutio tarjoaa todisteita siitä, miten ihmisten synnynnäiset vaistot yhteistyön tekemiseen ovat olleet hyvin tärkeitä ihmiskunnan selviytymisen kannalta.
"Onnellisuutta pystytään löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista"
Palautetaanko hyisissä pohjoismaisissa pääkaupungeissa enemmän lompakoita omistajilleen siksi, että olemme tulleet herkemmiksi sille, että ilman yhteistyötä emme voisi pysyä hengissä? Ehkä.
Helliwell ottaa esimerkiksi Kanadan pohjoisosan inuiittiyhteisöt. Eri heimojen ja sukujen välillä on hänen mukaansa ollut historiassa erittäin vähän jos lainkaan sodankäyntiä.
– Se johtuu ankarasta ympäristöstä. Eloonjääminen vaatii jakamista, toisista huolehtimista. Onnellisuutta pystytään siksi löytämään jopa erittäin vaativista olosuhteista, hän sanoo.
Vuodenaikojen vaihtelu, pitkät yöt ja lyhyet päivät vaikuttavat lähinnä päivittäiseen mielialaan.
– Aineistomme perusteella se ei hetkauta ihmisten arvioita heidän koko elämästään, Helliwell sanoo.
Stina Tuominen / Yle
Kun lukuisia kansainvälisiä mittareita katsoo, voisi olla helppoa tuudittautua uskomukseen, että nyt Pohjolassa on kaikki vallan hyvin. Yhteiskuntamme ovat valmiita.
Joten on kysyttävä vielä Helliwelliltä: kai hän on kuitenkin kuullut siitä, että vanhuksemme usein viettävät viimeiset vuotensa laitoksissa ja hoitokodeissa? Että muuttoliike on katkonut lähisuvun tarjoamaa perinteistä turvaverkkoa samalla, kun olemme ulkoistaneet julkiselle vallalle niin paljon huolenpidosta kuin mahdollista?
Moni sinnittelee yksin. Eikö se vaikuta onnellisuuteen?
Helliwell on hetken hiljaa.
Ensinnäkin, hän huomauttaa, sukupolvien välistä suhdetta voi tarkastella myös niin, että kyse ei ole velvollisuuksista vaan mahdollisuuksista.
Varsinainen onnellisuutta haittaava ongelma on kuitenkin vasta se, että läheisiämme hoitavat laitokset eivät ole järin inhimillisiä, lämpimiä tai kodinomaisia.
Helliwell kertoo esimerkin Tanskasta alzheimerpotilaiden hoitokodista. Asukkaat elivät pidempään ja tiettävästi onnellisempina kuin verrokkihoitokodeissa, kun henkilökunta luopui työasuistaan, eri sukupolvia sekoitettiin keskenään ja asukkaat saivat hoitaa pieniä vastuullisia tehtäviä, kuten astioidenpesua.
Lisäksi koko hoitokoti lomaili toisinaan keskenään ja vietti aikaa yhdessä hoitokodin ulkopuolella.
– Tapaturmien tai kadulle eksymisen välttäminen ei ole elämää. Vapauden ja osallisuuden tunne sitä vastoin on tärkeää, Helliwell sanoo.
Hoitokodissa toteutettiin kumppanuutta, joka lisää yhteenkuuluvuutta yhteiskunnassa.
Stina Tuominen / Yle
Hyvinvointimalli on ollut toistuvasti koetuksella. Markkinaliberaalit ovat varoittaneet, että globaalissa kilpailussa tehokkain yhteiskunta- ja kansantalousmalli vie voiton.
Meilläkin suurin herätys tapahtui 1990-luvun alun lamassa. Toinen murrosvaihe on menossa nyt, kun säästöpaineet, väestön ikääntyminen ja suhtautuminen maahanmuuttoon testaavat pohjoismaista arvopohjaa.
Maahanmuuttajia kohdellaan jo osassa Pohjoismaita eri tavoin kuin kantaväestöä, vastoin vanhaa periaatetta kaikkien maassa asuvien yhteisestä sosiaaliturvasta.
Hyvinvointimallia ei kuitenkaan olla purkamassa. Päinvastoin, hyvinvointi on noussut keskeiseksi mantraksi kansainvälisesti jopa talousfoorumeilla, jotka ennen vaalivat valtion talouskasvua ensisijaisena kehityksen mittarina.
"Pohjoismaat voisivat onnellisuusprofessorin mielestä ottaa jo hieman löysemmin rantein"
Pohjoismaat ovat esikuvia, joihin viitataan ulkomaisissa vaalikampanjoissa.
Entä onko onnellisuusprofessorilla jokin viesti 100-vuotiaalle Suomelle?
Helliwell uskoo, että tulevaisuudessakin parhaiten pärjäävät matalien hierarkioiden yhteiskunnat.
Pohjoismaat voisivat hänen mielestään kuitenkin ottaa jo hieman löysemmin rantein. Valoisa kesäyömmekin on vaarassa muuttua synkäksi erilaisine säädöksineen vaikkapa terassien aukioloista.
Turhauttavia ja liikaa kahlitsevia sääntöjä olisi karsittava.
– Seuraukset löyhemmistä rakenteista todennäköisesti yllättäisivät myönteisesti. Ihmiset yleensä aliarvioivat muiden luotettavuuden ja halun käyttäytyä hyvin, Helliwell muistuttaa.
Juttuun on haastateltu myös Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professoria Heikki Hiilamoa.
Muut lähteet: The Fund for Peace: Fragile States Index 2016; World Economic Forum, The Travel & Tourism Competitiveness Report 2017; Freedom House: Freedom in the World 2017; Transparency International, Corruption Perceptions Index 2016; Eurostat; World Economic Forum, Global Gender Gap Index 2016; The Economist, The Glass-Ceiling Index 2017; Save the Children, Every last girl: Girl’s opportunity index; Forbes: Best countries for business 2016; World Economic Forum: The Global Competitiveness Report 2016-2017; INSEAD, Global Cities Talent Competitiveness Index 2017 Rankings
