Eteläisellä Tyynellämerellä sijaitseva YK:n maailmanperintökohde, Britannialle kuuluva Hendersoninsaari on yksi maailman syrjäisimmistä autiosaarista. Välillä on mennyt kymmenenkin vuotta, ettei kukaan tutkija ole käynyt siellä.
Henserson on yksi Pitcairnsaariston neljästä saaresta. Saariston kaikki asukkaat – vajaat 60 – elävät Adamstownissa 115 kilometrin päässä, ja seuraavaksi lähinnä väkeä on 5 000 kilometrin päässä Chilessä. Saaren lähistöltä ei kulje myöskään laivareittejä.
Siitä huolimatta saarta leimaa ihmisen räikeä kädenjälki: tutkijat totesivat saarelle rantautuessaan, että siellä lojuu silmänkantamattomiin likipitäen kaikkea, mitä ihminen on keksinyt tehdä muovista.
Arviomme kokonaismäärästä on todennäköisesti alakanttiin.
TUTKIJA JENNIFER LAVERS
Tästä linkistä näet videon(siirryt toiseen palveluun), jonka tutkimusta johtanut Tasmanian yliopiston(siirryt toiseen palveluun) merentutkija Jennifer Lavers kuvasi ryhmäänsä kohdanneesta näystä. Hän kertoo käyneensä urallaan monilla maailman syrjäisimmistä saarista, mutta yhdelläkään hän ei ole nähnyt samanlaista tilannetta.
Myös laskenta osoitti, ettei missään muualla maailmassa ole yhtä suurta muovimäärää neliökilometriä kohden. Pinnan lisäksi muovisaastetta on myös maan sisällä.
Lähellä kieppuu jättimäinen jätepyörre
Hendersoninsaari on koralliatolli, jolla on kokoa vain 37 neliökilometriä. Maaperä on karua ja makeaa vettä on niukasti, mutta siitä huolimatta saarella on kymmeniä kukkivia kasveja ja neljä maalintulajia, joita ei tunneta muualta. Myös monet hyönteislajeista ovat Hendersonille ikiomia.
Saari sijaitsee lähellä eteläisen Tyynenmeren jätepyörrettä, jonne on ajautunut miljoonia tonnia muovijätettä, kokonaisista esineistä mikroskooppisen pieneksi jauhautuneeseen puruun.
Hendersonin rannoilla on tutkijoiden arvion mukaan 37,7 miljoonaa kappaletta muoviroskaa, enimmillään 671 kappaletta neliömetrillä. Kaikesta merivirtojen tuomasta roskasta muovia on 99,8 prosenttia.
Viiden koealueen perusteella tutkijat laskivat, että saarella on lähes 18 tonnia muovia, ja joka päivä rannoille huuhtoutuu lisää.
– Arviomme kokonaismäärästä on todennäköisesti alakanttiin, koska pystyimme laskemaan vain palaset, jotka ovat yli kahden millimetrin mittaisia ja hautautuneen korkeintaan kymmenen sentin syvyyteen. Emme myöskään kyenneet kartoittamaan rantakivikkoa ja kallioita, Lavers kertoo.
"Ilmastonmuutoksen veroinen uhka"
Merien ja rantojen muovi kelluu ja on kestävää. Sellaisena se muodostaa eläimille ansoja ja aiheuttaa tukehtumisriskiä. Rannoilla se myös kasaantuu esteiksi, joiden takia esimerkiksi kilpikonnat eivät pääse laskemaan muniaan hiekkaan.
– Henderson on järkyttävä mutta tyypillinen esimerkki siitä, miten muovijäte vaikuttaa koko maapallon ympäristöön, Lavers sanoo.
Saarelle kerääntynyt muovi vastaa vain määrää, joka maailmassa nykyisin tuotetaan vajaassa kahdessa sekunnissa, hän kertoo. Hän toivoo, että saaren tilanne herättäisi ihmiskunnan huomaamaan, että muovisaaste on ilmastonmuutoksen veroinen uhka.
Tutkimus, joka on Tasmanian yliopiston ja brittiläisen lintujensuojelujärjestön RSPB:n yhteistyötä, on vapaasti luettavissa tiedelehti PNAS(siirryt toiseen palveluun):sta.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Terrafame tähtää uusiin ennätyksiin – tuotannon voimakas kasvu on yllättänyt jopa toimitusjohtajan
Terrafamen kaivoksella saavutettiin merkittävä virstanpylväs tällä viikolla. Yhtiötä puolitoista vuotta johtanut Joni Lukkaroinen on yllättynyt, kuinka hyvin tuotanto on kehittynyt.
VALTIONYHTIÖ Terrafamen kaivoksella Sotkamossa saavutettiin tällä viikolla yksi merkittävä tavoite: kaikki neljä bioliuotuskasaa on rakennettu uusiksi.
Toimitusjohtaja Joni Lukkaroisen mukaan kaivoksella ei ole koskaan aikaisemmin ollut neljää bioliuotuskasaa samanaikaisesti tehokkaassa käytössä. Hänelle on ollut yllätys, kuinka nopeasti tuotantoa on saatu kasvatettua ja tehostettua.
”Olemme edenneet suunniteltua nopeammin. Syksyllä 2018 toiminnan pitäisi olla taloudellisesti kannattavaa, jos metallien hinnat kehittyvät suunnilleen markkinaennusteiden mukaisesti ja tuotanto kasvaa suunnitellusti niin kuin se on kasvanut runsaan puolentoista vuoden kuluessa.”
Alun perin tavoitteena oli, että kaivos olisi taloudellisesti kannattava vuoden 2018 alusta. Kannattavuustavoite on muuttunut, koska markkinoiden uusissa ennusteissa nikkelin kallistuminen on aikaisempaa hitaampaa.
Kannattavuus riippuu kahdesta tekijästä: tuotettujen metallien määrästä ja hinnoista. Hinnat muodostuvat markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella.
”Ylösajon jälkeen kustannustehokkuutemme on parempi kuin nikkelikaivoksissa keskimäärin, mutta metallien hintoihin emme voi vaikuttaa.”
PYSÄKÖINTIALUE kaivoksen portin pielessä on täynnä autoja.
Kahdentoista tunnin työvuorot kaivoksella alkavat kello 7 ja 19. Neljää peräkkäistä työvuoroa seuraa kuusi päivää vapaata. Alihankkijoiden työntekijät mukaan lukien kaivos työllistää liki 1 300 henkeä.
Monet kaivoksen työntekijöistä tulevat töihin kymmenien tai enimmillään satojen kilometrien päästä. Siksi osa työntekijöistä myös asuu työvuorojen aikana tilapäisessä majoituksessa kaivoksen lähialueilla.
”Sinne mennään, mistä työtä saadaan”, sanoo Pohjois-Karjalan puolella Valtimolla asuva 22-vuotias kesätyöntekijä Arttu Toivanen. Hän aloitti kaivoksella huhtikuun alussa ja on päässyt jo ohjaamaan valtavaa konetta, jolla bioliuotuskasoja rakennetaan.
Toivanen ei ole hätkähtänyt sitä, että kaivosta on arvosteltu ajoittain hyvinkin voimakkaasti.
”Yllättävää on ollut se, kuinka iso tämä kaivos on. Olen tykännyt kovasti täällä työskentelystä, koska ilmapiiri on todella hyvä. Ei ole mitään valittamista.”
Bioliuotuskasat ovat lähes arkkitehtonisessa järjestyksessä. Sivusta katsottuna ne muistuttavat ulkomuodoltaan kultaharkkoja. Yhden kasan pituus on 1,2 kilometriä, leveys 400 metriä ja korkeus lähes 10 metriä.
Kasoissa bakteerit liuottavat murskatusta malmista metalleja. Ensin liukenee sinkki, sitten nikkeli, koboltti ja kupari. Liuotuksen happamuutta säädellään bakteereille sopiviksi laimennetulla rikkihapolla. Päätuotteita ovat nikkeli- ja sinkkisulfidi.
Matkalla Toivasen työpisteessä autolle toimitusjohtaja Lukkaroinen panee merkille traktorissa puhelimeensa syventyneen alihankkijan työntekijän.
”Jos olisi meidän työntekijämme, kävisin sanomassa”, Lukkaroinen toteaa.
Liki puolitoista vuotta yhtiötä johtanut Lukkaroinen on ollut lähes koko uransa prosessiteollisuudessa. Hän on tuonut kaivokselle kurinalaisuutta.
”Olemme saaneet ajatettua läpi prosessiteollisuuden jämptin toimintatavan ja turvallisuuskulttuurin. Itse asiassa työtapaturmien määrä on meillä parempi kuin kaivosteollisuudessa keskimäärin, mistä kiitos kaikille työntekijöille.”
Lukkaroinen korostaa, että tuotannon turvallisuus ja tehokkuus kulkevat käsi kädessä. Jos työturvallisuus on kunnossa, tuotantoon ei tule tarpeettomia häiriöitä. Tärkeää on luonnollisesti myös työntekijöiden hyvinvointi.
”Työturvallisuus kaivoksella on parantanut jopa siinä määrin, että muut kaivosyhtiöt ovat kyselleet, miten olemme onnistuneet parantamaan turvallisuutta näin nopeasti.”
ESPANJALAISENDavid García-Balbuenan työhuone sijaitsee kaivoskonttorin ruokalan vieressä. Hän on yksi kaivoksen kahdesta geologista.
García-Balbuenan tehtävä on hoitaa mineralogiaan ja malminäytteisiin liittyviä tutkimus- ja kehitysprojekteja malmiarviosta bioliuotukseen. Päivittäisessä työssään hän varmistaa omalta osaltaan, että bioliuotuskasoille menevä malmimateriaali on koostumukseltaan optimaalista liuotukseen.
García-Balbuena on ollut Terrafamen palveluksessa runsaan vuoden. Sitä ennen hän oli kaivosteollisuuden palveluksessa Norjassa ja assistenttina Turun yliopistossa.
”Tämä on hyvin nykyaikainen kaivos, jossa toiminta on kehittynyt koko ajan paremmaksi. Tärkeää on se, että saan tehdä myös tutkimustyötä. Olen hyvin toiveikas kaivoksen tulevaisuudesta.”
García-Balbuena on jo yliopistossa työskennellessään perehtynyt bioliuotukseen. Hänen mielestään ei ole mitään syytä uskoa, että se ei toimisi myös Sotkamossa.
”Bioliuotus on pitkä prosessi. Pitää olla malttia, jotta saadaan toivottuja tuloksia aikaan.”
Ensi vaiheessa malmia liuotetaan 15–18 kuukautta. Sen jälkeen malmi siirretään toiseen vaiheen liuotukseen, joka kestää 3–4 vuotta. Kun kaikki arvometallit on otettu talteen, toisen vaiheen bioliuotuskasat maisemoidaan.
García-Balbuenan houkutteli pysymään Suomessa kihlattu, joka on immunologian tohtoriopiskelija Kuopion yliopistossa. Kotipaikaksi valikoitui Iisalmi, joka on suunnilleen Sotkamon ja Kuopion puolivälissä.
VUOKATIN Sokos-hotellin ravintola Kipon kabinetissa on käyty kaivoksen tulevaisuuden kannalta tärkeitä neuvotteluja.
Kabinetin seinillä on presidenttien totisia valokuvia ja ruokalistalla kainuulaisia herkkuja. Täällä ruokailivat myös singaporelaisen raaka-aineiden välittäjän Trafiguran johtajat ennen kuin yhtiö ilmoitti tammikuussa sijoittavansa kaivokseen.
”Trafigura oli jo viime vuonna yksi asiakkaistamme, joten tunsimme yhtiön. Kun he sitten kävivät kaivoksella, oli heti selvää, että he ovat todellisia ammattilaisia. Tosin niin olivat monet muutkin kaivoksella käyneet, jotka olivat meistä kiinnostuneita”, Lukkaroinen sanoo.
Trafiguran kanssa tehdyssä sopimuksessa merkittävintä on se, että yhtiö on sitoutunut ostamaan seitsemäksi vuodeksi kaivoksen koko nikkelituotannon ja 80 prosenttia sinkkituotannosta. Sopimuksen arvo on Terrafamen mukaan kolme miljardia euroa.
Kun Lukkaroinen puolitoista vuotta sitten aloitti toimitusjohtajana, kaivoksen tila oli selvästi nykyistä huonompi. Siitä huolimatta hän oli valmis ottamaan haasteen vastaan.
Malminlouhinta oli kaivoksen edellisen omistajan Talvivaaran talousvaikeuksien jäljiltä keskeytettynä kaksi vuotta.
Jos bioliuotuskasojen bakteereja ei säännöllisesti ruoki uudella malmilla eikä ilmastointi toimi, kasat sammuvat.
Lisäksi ongelmana oli vesi.
”Aloittaessani kaivoksella kaikki paikat olivat täynnä vettä. Jos silloin olisi tapahtunut jotakin odottamatonta, riskit olisivat olleet suuret. Sittemmin ympäristöriskit ovat vähentyneet merkittävästi, koska vesien määrä on supistunut niin paljon.”
Kurinalaisen johtamisen lisäksi Lukkaroinen kertoo keskeiseksi tavoitteekseen työntekijöiden motivoinnin. Aavistuksen viileältä ja varovaiselta vaikuttava Lukkaroinen on kuin vastakohta värikkäälle ja vitsailevalle Pekka Perälle.
”Alussa yksi iso ongelma oli se, että tavoitteisiin ei suhtauduttu vakavasti. Asenne johtui uskoakseni siitä, että aikaisemmin tavoitteet jäivät niin monta kertaa saavuttamatta tai niitä pidettiin epärealistisina. Ilmapiiri muuttui täysin, kun ensimmäiset tavoitteet saavutettiin.”
Täsmällisesti ottaen Terrafamekin jäi viime vuonna aavistuksen tuotantotavoitteistaan, mutta tänä vuonna tuotantoennätyksiä on Lukkaroisen mukaan rikottu jo helmikuussa ja maaliskuussa.
Kaivoksen yksi suuri kysymys on alusta asti ollut se, mitä vaikutuksia sillä on ympäristöön. Vuodenvaihteen 2012–2013 vedenpaisumuksessa ympäristöä pilaantui, mikä luonnollisesti suututti paikallisia asukkaita, poliitikkoja ja ympäristöjärjestöjä.
Lukkaroinen kertoo alkuvaiheessa kuulleensa kaivoksen vastustajilta, että bioliuotus ei voi toimia, kaivos ei voi olla koskaan kannattava ja se vain pilaa ympäristöä.
”Väitteitä bioliuotuksen toimimattomuudesta ei enää juuri kuule, mutta jotkut epäilevät yhä toiminnan kannattavuutta. Ympäristöasioissa joudumme yhä käymään keskusteluja.”
Lukkaroinen korostaa, että nimenomaan bioliuotuksen tehostuminen on merkittävä syy ympäristöriskien vähenemiseen. Kun liuotus on tehokasta, kasat ovat kuumia ja vettä haihtuu runsaasti.
”Nuasjärvestä on happipitoisuuden mittauksia 1960-luvulta lähtien, eikä niissä ole mitään erityisen hälyttävää. Jos katsotaan sähkönjohtavuutta Nuasjärvessä, se ei ole viime vuosien aikana noussut.”
Sähkönjohtavuus kertoo karkeasti sen, onko vedessä sulfaattia.
”Asiat pitää tehdään systemaattisesti ja mietitysti eikä hosumalla. Pitää muistaa, että bioliuotus on kemiallinen prosessi, jolloin se, mitä tänään tehdään, kantaa hedelmää noin puolentoista vuoden kuluttua.”
LOUNASAIKA kaivoskonttorin ruokalassa alkaa olla loppumaisillaan. Työntekijät suojavarusteissaan ovat jo palanneet töihinsä. Toimihenkilöiden pääluottamusmies Tero Pulkkinen etsii sopivaa huonetta, jossa voi istua alas.
Pulkkinen on työskennellyt kaivoksessa yhdeksän vuotta. Hän on nähnyt kiistellyn kaivoksen nousun, romahduksen ja uuden alun Terrafamen omistuksessa.
”Ennen Terrafamea ongelmana oli epävarmuus: saadaanko tätä toimimaan ja riittävätkö rahat. Koko toiminta oli rikkonaista, ja se epävarmuus riipi eniten. Nykyisin tavoitteet ja päämäärät ovat selkeitä, eikä täällä enää kahvipöydässä puhuta epävarmuudesta.”
Pulkkinen on myös sitä mieltä, että työturvallisuuden parantuminen on ollut tärkeä edistysaskel. Toimintatapojen muuttuminen ja yhtiön johdon avoimuus saavat häneltä kiitosta.
Innokkaana kalastajana Pulkkinen on käynyt vuosia kalassa Nuasjärvellä, jonne paljon puhuttu purkuputki johtaa.
”Ei se kala järvessä ole muuttunut. Yhtä hyvää se on kuin ennenkin. Se on pieni tarinaniskijöiden porukka, joka niitä tarinoita Nuasjärven kalojen huonontumisesta kertoo. Onneksi ne tarinatkin ovat hiljalleen loppuneet.”
KAKKUKAHVEJA neljän bioliuotuskasan uudelleen rakentamisesta ei ole vielä juotu. Sen sijaan yksi asia toimitusjohtaja Lukkaroiselle on tehty selväksi: pitää olla kainuulaista lakkakakkua.
Suomalaisten veronmaksajien ja kansantalouden kannalta oli tärkeää, että kaivos olisi kannattava ja työpaikat turvattuja. Terrafamen nykyisten laskelmien mukaan täyden tehon tuotanto saavutetaan kesällä 2018. Se tarkoittaisi 30 000–35 000 tonnin vuosittaista nikkelintuotantoa ja 65 000 tonnin sinkintuotantoa.
Nikkelin hinnan pitäisi olla vähintään 8 000 dollaria tonnilta, jotta kaivos kattaisi tuotantokustannukset. Maailmanpankin ennusteen mukaan nikkelin hinta on tänä vuonna keskimäärin noin 11 000 dollaria tonnilta.
”Nikkelin kysyntä on kasvanut viime aikoina selvästi, mikä johtuu ruostumattoman teräksen valmistuksen lisääntymisestä ja akkujen kysynnän kasvamisesta. Akuissa nikkeli on litiumin lisäksi keskeinen metalli,” Lukkaroinen sanoo.
Ilmeisesti myös monet kaivoksella työskentelevät luottavat, että tulevaisuus on menneisyyttä parempi. ”Sen jälkeen kun rahoitus alkuvuonna varmistui, paikallinen pankinjohtaja kertoi, että ihmiset ovat uskaltaneet alkaa ottaa taas lainoja.”
Fakta
Valtionyhtiö osti konkurssipesän yhdellä eurolla
Kaivoksen omistanut Talvivaara Sotkamo asetettiin konkurssiin marraskuussa 2014.
Kesällä 2015 valtionyhtiö Terrafame osti kaivoksen liiketoiminnan konkurssipesältä yhdellä eurolla. Valtio sijoitti kaivokseen 209 miljoonaa euroa.
Toukokuussa 2016 valtioneuvosto antoi kaivokselle uuden 144 miljoonan euron rahoituksen.
Marraskuussa 2016 valtioneuvosto kertoi 100 miljoonan euron uudesta rahoituksesta, jonka turvin rahoitusneuvotteluja voidaan jatkaa vuodenvaihteen jälkeen.
Tammikuussa 2017 singaporelainen raaka-aineiden välittäjä Trafigura ilmoitti sijoittavansa kaivokseen 75 miljoonaa euroa pääomaa, jolla se hankkii 15,5 prosentin omistusosuuden Terrafamesta.
Trafigura lainaa lisäksi lisäksi Terrafamelle 75 miljoonaa euroa ja finanssiyhtiö Sampo 25 miljoonaa euroa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yritti maaliskuussa saada maansa korkeimmat tiedustelujohtajat kiistämään lehtitiedot, joiden mukaan hänen vaalikampanjallaan olisi ollut yhteistyötä Venäjän kanssa.
Trump esitti pyyntönsä kansalliselle tiedustelujohtajalle Dan Coatsille ja Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n johtajalle Michael Rodgersille. Keskustelut käytiin sen jälkeen, kun Liittovaltion poliisin FBI:n johtaja James Comey oli ilmoittanut, että Trumpin kampanjan ja Venäjän välisistä yhteyksistä on käynnissä tutkimus.
Yhdysvaltain keskustelutiedustelupalvelu CIA:n johtaja John Brennan on ollut tiistaina edustajainhuoneen tiedustelukomitean kuultavana.
Brennan vahvisti julkisuudessa olleet väitteet, että CIA:n tietojen mukaan Venäjä pyrki voimakkaasti vaikuttamaan Yhdysvaltain vaaleihin.
Brennan kertoi varoittaneensa vakavasti Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n johtajaa Aleksander Bortnikovia. Tämä oli kiistänyt Venäjän mukanaolon, mutta luvannut välittää viestin Kremliin.
– Kaikille pitäisi olla selvää, että Venäjä puuttui törkeästi vuoden 2016 presidentinvaaleihimme ja he jatkoivat näitä toimia huolimatta voimakkaista protesteistamme ja selväsanaisista varoituksista, ettei heidän tulisi tehdä niin, Brennan todisti.
Brennan ei halunnut vetää johtopäätöksiä, oliko Trumpin kampanja yhteistyössä Kremlin kanssa. Hänen mukaansa oli kuitenkin olemassa selvät perusteet aloittaa tutkimus, toimivatko jotkut yhdysvaltalaiset Venäjän hyväksi.
Coats: Ei dokumentteja
Tiedustelujohtaja Dan Coats on ollut tänään senaatin sotilasasiain komitean kuultavana.
Hän ei halunnut kommentoida The Washington Postin ja CNN:n tietoja. Coatsin mukaan kyse oli yksityisistä keskusteluista.
Komitean jäsenet vaativat Coatsia luovuttamaan muistionsa Trumpin kanssa käymistään keskusteluista. Coats vastasi, ettei hänellä ollut mitään varteenotettavia asiakirjoja, joita luovuttaa.
