tiistai 21. kesäkuuta 2016

Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Glasgowssa: "Mitä nuo täällä tekevät?"

Teini-ikäisen pojan kysymys vanhemmilleen:"Mitä nuo täällä tekevät?"

Olin vaimoni kanssa ensimmäistä kertaa Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa kesällä 2000. Olimme eräässä vaiheessa myöhään illalla Glasgowssa. Totesimme, että kaupungissa oli erittäin rauhatonta. Siellä oli laajoja mielenosoituksia, suoranaisia mellakoita meneillään.

Päätimme jatkaa matkaa jonnekin.

Päärautatieasemalla havaitsimme, että juuri sillä hetkellä ei ollut kaukojunia lähdössä, ainoastaan yksi paikallisjuna etelän suuntaan - sekin oli sille illalle viimeinen juna. Päätimme ajaa päätepysäkille olettaen, että jokin majoituspaikka sieltä löytyy.

Asemalaiturilla virkailija hoputti meitä siirtymään junaan ja tiedusteli, minne olemme menossa. Taisimmepa todeta, että jonnekin pois kaupungista, koska oli liian rauhatonta.

Virkailija totesi - tuntemalleen parikunnalle, joka oli ollut viettämässä laatuaikaa - ottakaa matkailijat yöksi kotiinne. Vaihdoimme noin nelikymppisen pariskunnan kanssa muutaman sanan ja näin nousimme heidän kanssaan viimeiseeen lähijunaan.

Noin puolen tunnin kuluttua juna tuli päätepysäkille. Pariskunta otti taksin ja olimme kymmenisen minuutin päästä rivitalon edustalla. Huoneisto, jonne menimme oli kapea, kolmessa kerroksessa.

Meillä oli mukava ilta-, oikeastaan osittain yörupeama. Kerroimme luonnollisesti keitä me olemme ja mistä me tulemme. Myös olostamme saarella. Alunperin olimme osallistuneet Edinburhgissa erääseen kansainväliseen konferenssiin ja sen päätyttyä aloittaneet Inter Rail-matkamme matkustamalla pohjoiseen ylämaihin Invernessiin.

Siellä oli ensimmäinen B&B-yömme kodikkaassa pientalossa. Siitä lähti käyntiin vajaan kahden viikon pituinen Inter Rail-matkamme Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa.

Nukuimme yömme rivitalohuoneiston toisessa kerroksessa. Meidät herätettiin aamupalalle.

Maittavaa aamupalaa nauttiessamme perheen teini-ikäinen nuorimies laskeutui unenpöpperöisenä kolmannesta kerroksesta. Hän ihmetteli kovasti uusia yövieraita eli meitä.

Kuulimme hänen kysyvän vanhemmiltaan: "Mitä nuo täällä tekevät?"

Luonnollisesti vaihdoimme hänen kanssaan muutaman sanan. Suomi, Kemi ja Kemin - silloin Maailman Suurin Lumilinnakin tuli esiin. Viimeksi mainitun logo oli ja on vieläkin ommeltuna vihreässä, kaksiosaisessa Hedgren-repussani.

Matkamme aikana emme viettäneet yhtä edullista yötä kuin edellä mainittu. Tosin muutamia öitä vietimme taivasallakin, joista olisi kerrottavana/kirjoitettavana tarinoita erikseen.

Em. pariskunta toi meidät autollaan takaisin Glasgowiin. Kiitimme luonnollisesti vieraanvaraisuudesta.

Rauhoittunutta suurkaupunkia katseltuamme jatkoimme matkaamme.

Kirjoitimme Suomeen/Kemiin saavuttuame vielä kiitoskirjeen edellä mainitulle, vieraanvaraiselle ja ennakkoluulottomalle pariskunnalle ja toivotimme tervetulleeksi Suomeen, Kemiin. Se ei ole toteutunut...

Me olemme tehneet em. tapahtuman jälkeen kaksi Inter Rail-matkaa: Vuonna 2001 pääosin Ranskassa ja vuonna 2003 pääosin Italiassa. Niitäkin matkoja on mukava muistella...

Ehkä pienenä mutta tärkeänä yksityiskohtana on syytä kirjoittaa, että ensimmäisen Inter Rail-matkamme yhtyedessä Yorkin torilla - ostettuamme englantilaistyyppisen talon pienoismallin - teimme päätöksen rakentaa tontillemme uuden rakennuksen - Ekoateljeen, joka on nykyisin nimeltään Pikkupuoli.

Sitä rakennettiin yli kymmenen vuotta.

Hurja veto vanhalta satamajätkältä: Päihitti puolta nuoremmat 200-kiloisen sellupaalin väännössä – video

Alla olevassa artikkelissa todetaan: Moni ei ole koskaan nähnytkään sellupaalia, ei tiedä, miten sitä väännetään. Ei ole mitään kuvia sellupaalinväännöstä, ei ole mitään käsikirjaa, miten niitä väännetään.
Tällaista materiaalia Waldén on etsinyt näytelmää varten, muttei ole löytänyt sellaista, joten sellupaalien käsittely näytetään nyt yleisölle suoralla toiminnalla.

Todettakoon, että Kemin kulttuurikeskuksessa historiallisessa museossa pyörii dokumenttifilmejä.

Eräässä niistä Kemin syväsatamassa, Ajoksessa lastataan laivaa. Sellupaaleja siirretään nosturilla/vinssillä laivan ruumaan, jossa satamajätkät, lastaajat siirtävät - "pyörittelevät" niitä paikoilleen. Miksi? Siksi, että laivan ruuma tulee mahdollisimman tehokkaasti käyttöön. Tärkeä ja välttämätön tehtävä, koska siihen maailman aikaan lastaustekniikka ei ollut erityisen kehittynyttä.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kotimaa 18.3.2016 klo 13:26 | päivitetty 18.3.2016 klo 14:17

Hurja veto vanhalta satamajätkältä: Päihitti puolta nuoremmat 200-kiloisen sellupaalin väännössä – video

Kotkassa järjestetään ensi kesänä sellupaalin väännön SM-kisat satamajätkien arvostuksen nostamiseksi. Harjoituksissa konkari näytti vasta-alkajille mallia.

KOTKA

Kulttuuripersoona, entinen merikapteeni Carl-Gustav Waldén liikuttuu helposti puhuessaan satamajätkien työn merkityksestä. Vuosikymmenien ajan raskasta ja epävarmaa työtä satamissa tehneet miehet olivat Waldénin mukaan varsin suuressa roolissa Suomen viennin

– Satamajätkät eivät olleet arvostettu ammattikunta. He kokivat syrjintää virkamiesten ja kulttuurieliitin taholta sekä sellaisilta, jotka eivät olleet koskaan satamassa käyneetkään. Halusin saattaa näiden satamajätkien kunnian sille tasolle, jolle se kuuluu, Waldén kertoo.

Waldén ei myöskään pidä siitä, että vuosikymmenten takaista elämää satamissa on romantisoitu ja väritetty tarinoilla, joilla ei ole mitään tekemistä satamajätkien todellisen arjen kanssa.

Waldén haluaakin tuoda satamajätkien tarinan esille omintakeisella tavalla. Hän on kirjoittanut näytelmän, jonka ytimessä ovat Sellupaalin väännön ensimmäiset SM-kisat. Ja voimainkoitos todellakin pidetään lavalla osana näytelmää.

Harjoituksia järjestetään kevään aikana Kotkassa, ja harjoituspaikalle on hankittu oikeita selluarkeista koostuvia, 200 kilogrammaa painavia sellupaaleja.

– Moni ei ole koskaan nähnytkään sellupaalia, ei tiedä, miten sitä väännetään. Ei ole mitään kuvia sellupaalinväännöstä, ei ole mitään käsikirjaa, miten niitä väännetään.

Tällaista materiaalia Waldén on etsinyt näytelmää varten, muttei ole löytänyt sellaista, joten sellupaalien käsittely näytetään nyt yleisölle suoralla toiminnalla.

Vääntöharjoituksissa neuvoja antavat entiset satamajätkät. Voimainkoitokseen osallistuvat pääsevät jo harjoittelemaan oikeilla paaleilla. Harjoituksiin osallistui kolme vasta-alkajaa.

Katso videolta, millaisen tyylinnäytteen 69-vuotias entinen satamajätkä antaa vasta ensimmäisiä kertoja paalia vääntäville kokelaille.

Sellupaalin väännön ensimmäiset SM-kisat nähdään ensi kesänä Kotkan Meripäivillä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Niinistö joutui puolustamaan yhteydenpitoaan Venäjään – Ruotsissa kummastellaan Putinin Suomen-vierailua...

Ei ihme, että ihmetellään tyyliin:" Mitä tuo täällä tekee?" Alla olevan artikkelin mukaan presidenttimme näyttää selviävän ihmettelyistä puhtain paperein tai ainakin melkein.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Ulkomaat 20.6.2016 klo 13:31 | päivitetty 20.6.2016 klo 14:37

Niinistö joutui puolustamaan yhteydenpitoaan Venäjään – Ruotsissa kummastellaan Putinin Suomen-vierailua

Presidentti Sauli Niinistö tempautui maanantaina mukaan isännöimiensä Kultaranta-keskustelujen paneelikeskusteluun. Kimmokkeena oli Ruotsin entinen puolustusministeri Karin Enström, jonka mukaan ruotsalaisten on vaikea ymmärtää Venäjän presidentin Vladimir Putinin tuloa Suomeen.

Niinistö tapahtumateltan ulkopuolella. — Tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kuva: Paula Tapiola / Yle

Korkean tason Kultaranta-keskustelut keräsivät kierroksia heti maanantaiaamusta, kun keskustelujen isäntä presidentti Sauli Niinistö joutui puolustamaan Venäjän kanssa käymiään keskusteluja.

Niinistö on tavannut Putinin toistuvasti Krimin valtauksen jälkeen.

– Olen kuullut kautta maailman sitä, kuinka tärkeänä pidetään sitä, että kansainvälinen yhteisö osoittaa Venäjälle, että se on tehnyt väärin ja toisaalta yhtä tärkeänä pidetään sitä toista latua, että pidetään dialogia, Niinistö sanoi.

Presidentti tempautui yleisön joukosta mukaan keskusteluun sen jälkeen, kun Ruotsin entinen puolustusministeri Karin Enström sanoi, että Ruotsissa kummastellaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin tuloa Suomeen. Putinin on määrä vierailla Suomessa heinäkuun alussa.

Niinistö: Suomen ulkopoliittista linjaa ei ole painostettu

Niinistö vakuutti, että hänen Venäjän kanssa käymissään keskusteluissa ei ole koskaan arvosteltu esimerkiksi pakotteita tai pyritty painostamaan Suomen ulkopoliittista linjaa.

– Kun linjat ovat selvät, niistä ei tarvitse keskustella, mutta voidaan välittää viestiä siitä, miten tästä hankaluudesta maailma voi selvitä. Näin yksinkertaisesta asiasta siinä on kysymys, hän sanoi.

Niinistö sanoi saaneensa takavuosina kuulla vastaavaa kritiikkiä Baltian suunnalta, mutta ruotsalaisten kritiikki on nyt uutta. Hän muistutti, että Yhdysvallat käy Venäjän kanssa suoraa vuoropuhelua paljon enemmän kuin tiedetään.

– Minusta te olette nyt hieman aikaanne jäljessä, Niinistö kuittasi Enströmille.

Paperikartalla navigointi onnistuu yhä harvemmalta veneilijältä...

Totta - veneilyyn olennaisesti liittyvä navigointitaito on tärkeä asia.

Asiaan hiukan liittyvänä todettakoon, että haltuumme joutui yli kymmenen vuotta sitten ns projektivene, josta oli tarkoitus tehdä "perinteinen putputtaja", jolla olisimme liikkuneet lähivesillä saariin välillä poiketen.

Edellisen projektivenehankinnan vuoksi ilmottauduimme ja osallistuimme silloisen Kemin työväenopiston veneilykurssille, jossa esitteen mukaan tavoitteena oli käydä läpi perusasioita.

Kurssin alkuvaiheessa kurssin vetäjän ohjeistamana tilattiin asiallinen kurssiaineisto-/välineistö. Kurssi eteni ja harjoituksia tehtiin pienissä ryhmissä.

Ainakin yksi asia kurssilta painui selkäytimeen: Veneessä täytyy olla valo/valot, joista on tarkat määräykset. Meillä oli siihen aikaan lasikuituinen soutuvene. Irrottelimme valoasiaan liittyvänä, että hankimme ainakin kunnon taskulampun, joka on aina mukana.

Tosin emme silloin emmekä myöhemminkään ole olleet veneellä pimeällä liikkeellä.

Projketiveneemme on edelleen projektivene. Miksi? Siksi, että intouduimme rakentamaan merihenkisen torpan = ympärivuotiseen käyttöön soveltuvan mökin ja pienen varastorakennuksen Kemin edustalla olevan Selkäsaaren pohjoispäätyyn.

Sinne liikkumiseen on hankkimamme pulpettiveve omiaan.

Em. kurssin jälkeen hiukan ihmettelimme, miksi kurssilla ei käytetty paikallisia merikortteja/-karttoja vaan kurssimateriaalin yleisaineistoja. Mikäli oikein aistimme pääosa kurssilaisista oli asettanut tavoitteeksi liikkua ainoastaan lähivesillä - näköetäisyydellä.

Tuo vähän käytetty kurssimateriaali/-aineisto on kirjahyllyni ylälokerikossa. Muistaakseni hankintahinta oli ihan merkittävä. Meidän tapauksessa se ei ollut hintansa väärti...

Kotimaa 20.6.2016 klo 11:43 | päivitetty 20.6.2016 klo 12:02

Paperikartalla navigointi onnistuu yhä harvemmalta veneilijältä

Veneisiin viime vuosina tulvinut uusi tekniikka on rapauttanut perinteisiä merimiestaitoja. Moni veneilijä hätääntyy, jos veneen sähköiset laitteet lakkaavat toimimasta.

Kurssilla tehdään tehtäviä. — Sekä sisävesiltä että mereltä löytyy veneilijöitä, jotka eivät ole kunnolla opetelleet lukemaan merikarttaa, tai heillä ei ehkä ole sitä veneessä lainkaan. Kuva: Anna Wikman / Yle

Merivartija Kimmo Oikaraisen ohjaama partiovene lähtee valvomaan vesiliikennettä Porvoon uudelta kelluvalta merivartioasemalta.

Porvoon Hamarin kylästä liikkeelle lähteneet Stig ja Carola Öhman ovat matkalla venekerhonsa saareen Pellinkiin, kun merivartija Patrik Neem näyttää pysähtymismerkkiä. Ylimerivartija Henri Henttinen tarkistaa veneen ja kipparin kunnon. Veneestä löytyvät pelastusliivit ja huollettu sammutin. Myös alkometri näyttää nollaa.

Pelastusliivit löytyvät monesti muualta veneestä esimerkiksi lukitusta laatikosta, eivätkä veneilijöiden päältä. Vielä useammalta veneilijältä on jäänyt sammuttimen vuosihuolto tekemättä tai se puuttuu kokonaan.

Mökille pienellä avoveneellä matkaavalta porvoolaismieheltä sammutinta ei veneestä kuumeisesta etsinnästä huolimatta löydy. Siitä rapsahtaa 70 euron rikesakko.

Sähköiset merikartat syrjäyttäneet paperiset

Nykyään vesiliikennettä valvovia viranomaisia huolestuttaa veneilijöiden perinteisten merimiestaitojen katoaminen. Esimerkiksi helppokäyttöiset sähköiset karttanäytöt ja navigointilaitteet ovat yleistyneet veneissä vauhdilla.

– Ehkä tämä uusi digisukupolvi on sitten sellaista, joka helposti lähtee tällaisiin oikoteihin. Uutta teknologiaa on helposti saatavilla jopa kännykkään, ja sitä on helppo käyttää, Suomenlahden merivartioston apulaiskomentaja Ismo Siikaluoma sanoo.

– Perinteinen navigointitaito merikartalla ja ympäristöä tarkkailemalla on päässyt unohtumaan ja luottamus näihin apuvälineisiin on kova. Nehän tuovat turvallisuutta, jos niitä osataan käyttää oikein, mutta sitten kun sähköt katoavat tai tulee muuten ongelmia, niin ei enää osatakaan liikkua merellä.

Siikaluoma toivoo, että ihmiset opettelisivat veneilemään myös perinteisin menetelmin ja aina silloin tällöin harjoittelisivat veneilyä ilman sähköisiä apuvälineitä.

Stig ja Carola Öhman. — Merivartiosto pysäytti porvoolaiset Carola ja Stig Öhmanin rutiinitarkastusta varten. Kaikki oli kunnossa ja pariskunta pääsi jatkamaan matkaansa venekerhonsa saareen Pellinkiin. Kuva: Yle

Nopea vene ja puutteelliset taidot vaarallinen yhdistelmä

Veneestä putoaminen ilman pelastusliiviä on edellen huviveneilijöiden yleisin vaaratilanne. Myös huono sää luo uhkaavia tilanteita, etenkin jos se pääsee yllättämään veneilijän.

Puutteelliset merimiestaidot korostuvat, kun veneiden nopeudet kasvavat.

– Yhteentörmäykset, karilleajot ja pohjakosketukset aiheuttavat varmasti ne vaarallisimmat tilanteet, Porvoon ja Helsingin merivartioasemien päällikkö Lars Blomqvist sanoo.

Oman ja muiden vesilläliikkujien turvallisuuden vaarantavat ruorijuopot, joiden määrä on pysynyt samalla tasolla jo pitkään.

– Sehän on se meidän vanha tarina, että jos lepuuttajat ovat jääneet ulos, niin silloin tiedetään, että asioita ei ole ennen lähtöä tarkastettu kunnolla, ja on syytä jotain epäillä.