Suora nettilainaus Yle uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna: Ulkomaat
Puolan puolustusministeri: Baltiaan ja Puolaan neljä Nato-pataljoonaa
Baltian maissa ja Puolassa olevat Nato-liittolaisten joukot moninkertaistuvat. Asiasta päätetään virallisesti Naton huippukokouksessa heinäkuussa.
Sotilasliitto Nato sijoittaa neljä pataljoonan kokoista taisteluosastoa jäsenmaihinsa Puolaan ja Baltian maihin, kertoi Puolan puolustusministeri Antoni Macierewicz. Hän keskusteli asiasta eilen Varsovassa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa.
Macierewiczin ilmoituksesta kertoi muun muassa Newsweek. Ministerin mukaan Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon sijoitetaan kuhunkin yksi pataljoona. Joukot tulisivat rotaatioperiaatteella useammasta Naton jäsenmaasta.
Joukkoja ovat luvanneet Baltiaan Puolan lisäksi Tšekki, Slovakia ja Unkari – yhteensä 600 sotilasta. Pääosa joukoista tulee kuitenkin Yhdysvalloista, Britanniasta ja Saksasta.
Komppanioista pataljooniksi
Yhteen pataljoonan taisteluosastoon kuuluun noin 800 sotilasta. Tällä hetkellä kussakin Baltian maassa ja Puolassa on komppanian verran, eli noin 150 sotilasta, amerikkalaisia joukkoja. Ne ovat nimellisesti harjoituksissa, mutta olleet jatkuvasti paikalla parin vuoden ajan.
Yhdysvallat lähetti joukkoja Baltiaan sen jälkeen, kun Venäjä oli asevoimin liittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin alueisiinsa ja kriisi kärjistynyt muutenkin. Baltian maat ovat pyytäneet koko ajan Natolta lisää joukkoja turvaksi Venäjän uhkaa vastaan.
On ollut melko kauan tiedossa, että lisäjoukoista päätetään Naton huippukokouksessa heinäkuussa. Pääsihteeri Stoltenberg ei ole vielä halunnut sanoa tarkasti, paljonko joukkoja sijoitetaan ja tarkalleen mihin.
Suwalkin käytävän suojaksi
Myöskään ministeri Macierewicz ei kertonut, mihin pataljoonat sijoitetaan. Virolaisen Delfi-uutissivuston mukaan hän kuitenkin sanoi, että niiden pitää olla valmiita puolustamaan niin sanottua Suwalkin käytävää.
Suwalkin käytävä on Puolan ja Liettuan rajaseutu, joka erottaa Venäjälle kuuluvan Kaliningradin alueen Valko-Venäjästä. Puolassa ja Baltiassa oletetaan, että sotatilanteessa Venäjä yrittää avata maayhteyden Kaliningradiin, joka on sen tärkeä tukikohta-alue.
Delfin mukaan Puolan puolustusministeri sanoi myös, että Puolaan ja Baltiaan ollaan tuomassa enemmän kuin 4 000 sotilasta, joka siis vastaisi suunnilleen neljää pataljoonaa. Yhdysvallat on päättänyt siirtää Eurooppaan lisää maajoukkojaan, joita on tarkoitus kierrättää eri puolilla Itä-Eurooppaa.
Venäjä ärsyyntynyt
Venäjä ei hyväksy Naton joukkojen ja sotakaluston sijoittelua Baltiaan. Varaulkoministeri Aleksei Meškovin mukaan siihen aiotaan vastata jollain tavalla. Venäläisen valtiollisen RT-sivuston mukaan Venäjä ei uhkaa Baltian maita, ja joukkojen sijoittelu rikkoo Naton ja Venäjän sopimusta vuodelta 1994.
Senkin jälkeen, kun Naton pataljoonat sijoitetaan Baltiaan, Venäjällä on ylivoimaisesti Natoa enemmän joukkoja Viron ja Latvian rajan takana ja Kaliningradin alueella. Venäjän joukot ovat myös paremmin varustettuja. Niillä on muun muassa runsaasti taistelu- ja kuljetushelikoptereita.
Suomessa on toimiva ja realistinen työntekijäpuolen keskusjärjestörakenne edelleen jatkossakin: SAK, STTK ja Akava - hyvä niin...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
SAK:n tuleva puheenjohtaja: Jättijärjestön kariutuminen on pettymys kaikille
KOTIMAA1.6. 20.33KIMMO PENTTINEN
Jarkko Eloranta siirtyy ensi viikolla Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajan paikalta SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Anita Simola
Uuden palkansaajien jättijärjestön kariutuminen oli takaisku ay-väelle. Vielä maaliskuussa SAK:lla ja STTK:lla oli yksimieliset linjaukset.
– Vaikka tähän viime viikkoina osasikin jo varautua, niin pettymyshän tämä on. Lähdimme perustamaan uutta keskusjärjestöä vakavissaan. Varmasti se on pettymys kaikille mukana olleille, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Ensi viikolla SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi nouseva Eloranta toimi uuden keskusjärjestön ohjausryhmän puheenjohtajana.
Hanke lähti hyvin liikkeelle. Mukaan saatiin suuri määrä ammattiliittoja ja selvitystyö eteni. Vielä maaliskuussakin kaikki näytti erilaiselta.
– Meillä oli tuolloin kaksipäiväinen ohjausryhmän kokous. Silloin useilla oli jo tunne, että päästäänköhän eteenpäin ja yhteisymmärrykseen. Aiheita olivat uuden järjestön rahoitus ja hallintomalli. Kaksi päivää punnerrettiin ja ulos tultiin yksimielisillä papereilla, Eloranta kertoo.
Aika pian tilanne muuttui.
– Vaikka puheenjohtajat olivat yksituumaisia, niin kaikkien järjestöjen koko hallinnolle ratkaisu ei ollutkaan tyydyttävä. Kun paketti lähtee yhdestä kulmasta rispaantumaan, niin sitten se rispaantuu enemmän. Kun tehdään yhdessä, niin siinä on tietty dynamiikka ja se kestää. Nyt ei käynyt näin.
Elorannan mukaan kaikissa liitoissa on omat paineensa ja jännitteensä.
– Ehkä ne saivat lisää polttoainetta keskusjärjestöhankkeesta. Jokainen puheenjohtaja pyrkii yhtenäisyyden säilyttämiseen. Uuden järjestön synnyttäminen on silloin toissijaista.
Monet jättijärjestöä arvostelleet pelkäisivät, että siitä muodostuu liian poliittinen.
– Keskusjärjestö ei voi vaikuttaa, enemmänkin yksittäiset ammattiliitot ovat kallellaan johonkin suuntaan. Keskusjärjestön poliittinen sitoutumattomuus ja moniarvoisuus käytiin läpi tarkkaan ja ne määriteltiin monesta kulmasta. Totta kai, nämä ovat luottamuskysymyksiä. Kun mitään uutta ei vielä ollut syntynyt, niin ei voi todistaa, että toimintamallit ovat sovitun mukaisia.
Eloranta pohtii, että hankkeessa mukana olleilla oli erilaisia odotuksia.
– Toiset odottivat, että rakennamme kaiken valmiiksi. Toiset ajattelivat, että rakennetaan peruslinjat ja luodaan kulttuuri ja toimintatavat matkan varrella.
Vaikka hanketta ei saatu maaliin asti, niin näyttäisi siltä, ettei yritys haitannut liittojen keskinäisiä välejä.
– Saimme uusia ideoita ja tekemisen tapoja lisää.
Kilpailukykysopimusta on hierottu vuosi, takarajat ovat paukkuneet moneen kertaan ja taas odotellaan. Jos Suomessa olisi vain yksi joukkovoimainen palkansaajien jättijärjestö, niin olisimmeko tällaisessa tilanteessa kuin nyt?
– Ehkä olisimme voineet ehkäistä ennalta, ettei tällaista tilannetta olisi syntynyt, Eloranta pohtii.
Alla olevassa artikkelissa todetaan: Mannisen esitys on realistinen kompromissi, johon kannattaa tarttua. Parempaakaan sopimusta mikään osapuoli tuskin saa.
Lopullisen päätöksen esityksen kelpoisuudesta tekevät kaupunkien hallitukset ja valtuustot.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Sopu voi löytyä
PÄÄKIRJOITUKSET2.6. 15.11
Lapin yliopiston pitkäaikainen rehtori Esko Riepula (sd.) ilmaisi syntymäpäivähaastattelussaan helmikuussa huolensa yliopiston ja ammattikorkeakoulun tulevaisuudesta Lapissa. Riepula toivoi, etteivät Kemi ja Tornio vastusta, että Rovaniemi ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä myyvät osakkeensa Lapin yliopistolle (LK/PS 1.2. 2016).
Riepulan toive ei toteutunut. Rovaniemen ja Kemi-Tornion päättäjien välit lähes katkesivat osakekauppojen takia. Välejä huonontaa myös se, etteivät maakunnan päättäjät ole pystyneet sopimaan, mikä on Lapin kannalta paras ratkaisu sote-uudistuksessa.
Palavereja on pidetty soten tiimoilta tiuhaan, mutta tulokset ovat vähäisiä. Veronmaksajien maksamat kokouskulut ovat tainneet mennä täysin hukkaan. Kahden keskuksen ulkopuolella oleva Lappi on seurannut kinastelua sivusta.
Kun sopuun ei osakekaupoistakaan päästy, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) nimesi ex-kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) selvitysmieheksi huhtikuussa.
Mannisen valintaa voi pitää perusteltuna. Vaikka Manninen on ollut Tornion kaupunginjohtaja, hänellä on kannatusta koko Lapissa. Manninen toimi aiemmin Lapin liiton hallituksen puheenjohtajana.
Mannisen esitys tuli julkisuuteen alkuviikosta. Hän esittää, että Lapin yliopisto ostaa Lapin ammattikorkeakoulun osakkeet vaiheittain siten, että yliopisto omistaa osake-enemmistön viimeistään vuoden 2019 alussa.
Lapin ammattikorkeakoulun hallinnollinen ja toiminnallinen kotipaikka olisi Rovaniemi, mutta osakeyhtiölain mukainen kotipaikka olisi Kemi. Rovaniemen kampus on tällä hetkellä selvästi isompi kuin Kemin.
Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sakari Trög (kesk.) on tyytyväinen Mannisen esitykseen. Hän uskoo Rovaniemen hyväksyvän esityksen, kunhan sillä tavalla saadaan rauha maahan. Mannisen esitystä käsitellään alkukesästä kaikkien kolmen kaupungin päätöksentekoelimissä.
Mannisen esitys on realistinen kompromissi, johon kannattaa tarttua. Parempaakaan sopimusta mikään osapuoli tuskin saa. Kokonaan toinen asia on, millaisen kuvan veronmaksajat saavat maakunnan päätöksentekokyvystä. Sote-uudistukseenkin ratkaisu taitaa löytyä vasta sen jälkeen, kun lainsäätäjä lyö pykälät pöytään.
Uusi rata nopeuttaa Sveitsin ja Italian välistä matkustajaliikennettä noin tunnilla nykyisestä.
MAAILMANpisin ja syvin junatunneli avataan virallisesti keskiviikkona Sveitsissä.
Alppien alle louhitun tunnelin arvioidaan mullistavan matkustaja- ja tavarajunaliikenteen Keski- ja Etelä-Euroopan välillä, kertovat uutistoimistot.
Kun huippunopea raideliikenne toimii tunnelissa täydellä teholla ensi joulukuusta lähtien, matkustajien junamatka Sveitsin Zürichistä Italian Milanoon sujuu kahdessa tunnissa ja neljässäkymmenessä minuutissa. Matka-aika lyhenee nykyisestä noin tunnilla.
Sveitsin valtion rautateiden mukaan väylällä arvioidaan kulkevan vuoteen 2020 mennessä päivittäin 15 000 matkustajaa. Tällä hetkellä matkustajia on 9 000 päivässä.
Uusi väylä on merkittävä myös ympäristönsuojelun kannalta. Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan nykyisin vuoristoteillä vuosittain kulkevat miljoona rekkalastia voidaan tunnelin valmistuttua siirtää kokonaan raiteille.
PERÄTI 57,1 kilometrin pituinen Gotthard-tunneli valmistui noin 70 vuotta alkuperäisen idean syntymisen jälkeen, kertoo uutistoimisto AFP. Ensimmäiset suunnitelmat siitä teki sveitsiläinen insinööri Carl Eduard Gruner vuonna 1947.
Töiden aloittaminen siirtyi aina vuoteen 1999 asti, ja ne kestivät 17 vuotta.
Vaativan työn mahdollisti uusi tunneliporaustekniikka. Louhintaan käytetty ”liikkuva tehdas” oli peräti 410 metrin pituinen, kertoo AFP.
Ennen Sveitsin tunnelia maailman pisimmän junatunnelin titteliä piti hallussaan Japanin Seikan, joka on 53,9 kilometrin pituinen. Britannian ja Ranskan välinen kanaalitunneli on puolestaan kärkilistan kolmas 50,5 kilometrillä.
Gotthard-tunneli kulkee parhaimmillaan 2,3 kilometrin syvyydessä. Sen rakentaminen maksoi yli 11 miljardia euroa.
LAADITUSSA aikataulussa ja budjetissa pysyneiden rakennustöiden aikana louhittiin 28 miljoonaa tonnia kiviainesta, joka koostui 73 eri kivilajista, kertoo BBC.
Urakka työllisti kaikkiaan 2 600 ihmistä, joista yhdeksän kuoli projektin aikana.
Tänään keskiviikkona tunnelin avajaisia juhlistavat paikan päällä muiden muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti François Hollande ja Italian pääministeri Matteo Renzi.
Puun käyttö on murroksessa – tutkijat miettivät nyt, mitä keksitään seuraavaksi puusta syntyneiden syöpälääkkeiden jälkeen
Professori Reijo Lappalaisen mielestä puun hyödyntämisessä eletään nyt kenties samankaltaista murrosta kuin öljyssä, kun siitä keksittiin ryhtyä valmistamaan muoveja, kumia ja lääketuotteita.
Moni muistaa mummon tai ukin sipaisseen haavaan pihkaa, jotta ruhje paranisi. Puun hyödyntäminen onkin tunnettu kansanperinteessä jo vuosisatoja. Nyt myös kemianteollisuus haluaa hyödyntää puissa olevia uuteaineita entistä tehokkaammin.
Professori Reijo Lappalaisen monitieteinen työryhmä tutkii Itä-Suomen yliopistossa puun hienokemikaaleja, jotka ovat luonnossa syntyneitä puhtaita kemiallisia aineita. Niitä voidaan erottaa puista uuttamalla tai kuivatislaamalla. Lappalaisen tutkimusryhmässä on osaamista kemian, biokemian, farmasian ja fysiikan laitoksilta.
Puiden sisältämiä arvokkaita aineita voisi verrata esimerkiksi marjojen sisältämiin ainesosiin.
– Vastaavan tyyppisiä aineita löytyy molemmista, mutta tottakai koostumus on erilainen. Puissa on hyvä puoli se, että puubiomassaa ja eri puita on valtavasti, vertaa Lappalainen.
Pohjoisen metsissä on poikkeuksellisia yhdisteitä
Puun hienokemikaaleja hyödynnetään jo lääketeollisuudessa. Haavan umpeutumiseen ei tarvitse enää hakea pihkaa kuusen juurelta, koska nykyisin kaupallistettuja kuusenpihkatuotteita käytetään haavojen ja sairaalabakteerien hoitoon myös virallisen terveydenhoidon puolella.
Hienokemikaaleja hyödynnetään myös syövän hoidossa, kuten kuusesta saatavaa HRM-lignaania ja lännenmarjakuusen nilaosasta saatavaa paklitakselia.
– Ne ovat jo hyvin tutkittuja, Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan laitoksella työskentelevä professori Lappalainen sanoo.
Viime vuosina puun hienokemikaaleja hyödyntävien tuotteiden kehitys on kiihtynyt, koska puun hienojakeita on opittu tuntemaan paremmin.
Havumetsävyöhykkeen puissa on poikkeuksellinen molekyylikirjo
– Reijo Lappalainen
– Aikaisemmin pienin hyödynnettävissä oleva osa puusta oli selluloosamolekyylien kimppu. Nyt on menty nanoselluloosaan ja mikroselluloosaan, jotka ovat pidemmälle hajotettuja, tarkentaa Luonnonvarakeskuksen puutieteen professori Erkki Verkasalo.
Kun pieniä hienojakeita tunnetaan paremmin, voidaan luoda kokonaan uusia yhdisteitä, joiden ominaisuuksia ei ole tähän mennessä tunnettu. Suomella voisi kilpailussa olla kotikenttäetua, koska kylmät olosuhteet ja valoisat pitkät kesät ovat synnyttäneet pohjoisessa kasvaviin puihin arvokkaita yhdisteitä, joita ei ole muiden alueiden puustossa.
– Havumetsävyöhykkeen puissa on poikkeuksellinen molekyylikirjo, sanoo professori Reijo Lappalainen.
Lääkkeiden lisäksi puun hienokemikaaleja hyödynnetään elintarviketeollisuudessa. Esimerkiksi kaupasta ostettujen savuaromilla maustettujen ruokien valmistamiseen ei ole sytytelty leppälastuja, vaan niihin on lisätty nestemäistä savuaromia, jonka valmistuksessa on hyödynnetty puun hienokemikaaleja.
– Savuaromi on tavallaan lisäaine, mutta hyväksytty EU-tasolla elintarviketeollisuudessa, professori Lappalainen sanoo.
Toinen jo käytössä oleva puun hienokemikaaleista valmistettava aromin kaltainen mauste on vanilliini, jota valmistetaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena.
Puun yhdisteitä hyödynnetään pinnoitteissa ja liimoissa
Männystä, koivusta tai lepästä kovassa kuumuudessa tislattu terva on tuttu suoja-aine, jota on vuosisatoja sudittu veneiden ja laivojen pintaan. Professori Lappalainen kertoo, että nykyisin tähtäimessä ovat uudenlaiset kaupalliset suoja-aineet, joissa hyödynnetään puiden sieniä ja bakteereja ehkäiseviä aineita.
– Puissa on paljon luonnossa syntyneitä yhdisteitä, joiden avulla puut suojautuvat esimerkiksi tuholaisia vastaan.
Itä-Suomen yliopiston monitieteinen ryhmä sai hiljattain Tekesiltä rahoitusta puusta erotettavien arvokkaiden yhdisteiden kaupallistamiseen. Yksi työryhmän tutkimuskohde on bakteereja hylkivä hienokemikaali, jota voitaisiin hyödyntää pintojen käsittelyssä.
– Yllättävää on se, että huoneenlämmössä tällainen pinnoite ei liukene mihinkään happoihin, emäksiin tai liuottimiin. Eli se on erittäin kestävä.
Kokonaisuudessaan professori Lappalaisen johtaman hankeen tavoitteena on erottaa muutama puhdas hienokemikaali ja löytää aineille konkreettiset markkinat, ostajat ja loppukäyttäjät sekä kotimaasta että ulkomailta.
Puussa olevia yhdisteitä voidaan hyödyntää myös liimoissa ja maaleissa, kertoo Luonnonvarakeskuksen puutieteen professori Erkki Verkasalo. Puiden yhdisteitä käytetään parantamaan jotain tuotteen ominaisuutta. Puusta saatavat yhdisteet voivat esimerkiksi parantaa maalien korroosionestoa, elintarvikkeiden säilyvyyttä tai pidentää pesuaineiden käyttöikää.
Arvokkaita yhdisteitä saadaan sahanpurusta ja oksista
Tällä hetkellä puun hienokemikaaleja erotetaan pääosin puunjalostusteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta, oksista ja sellun keittoliemestä. Suuri osa sivuvirroista kuitenkin poltetaan edelleen energiaksi. Sekä professori Lappalainen että Verkasalo uskovat, että sivuvirtojen puuainesta hyödynnetään tulevaisuudessa enemmän.
Puun hyödyntäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan
– Reijo Lappalainen
– Iso visio on, että tulevaisuudessa Suomessakin otettaisiin arvokkaat aineet talteen ja poltetaan vain se, mistä ei ole mitään muuta hyötyä, sanoo professori Lappalainen.
Verkasalo uskoo, että tulevaisuudessa jätteitä hyödynnetään monipuolisemmin, mutta metsä- ja energiateollisuudelle jää edelleen valta-asema käyttää ensin hyödynnettävissä oleva puuaines.
Professori Lappalainen kertookin, että puhtaiden hienokemikaalien pitoisuudet ovat puissa niin pieniä, että vain tutkijaryhmät tai korkean tason kemian alan toimijat kaatavat puita pelkästään erottaakseen hienokemikaaleja.
Osa puiden luonnon aineista on kemiallisesti niin monimutkaisia, ettei niitä voi valmistaa synteettisesti.
– Joitakin voidaan valmistaa synteettisesti, mutta ne vaativat 12–35 erilaista vaihetta. Mutta osa on niin vaikeita, ettei niitä ainakaan lähitulevaisuudessa osata valmistaa synteettisesti.
Puun hyödyntämisessä riittää töitä
Nykyisin puusta jalostetaan kemiallisesti myös tärpättiä, hartsia, alkoholia, bioöljyä ja etikkaa. Näiden aineiden valmistusta ei voi kuitenkaan verrata hienokemikaalien jalostamiseen, sillä arvokkaiden aineiden erottaminen ja tutkiminen vaatii erikoistuneempaa laitteistoa sekä osaamista.
Professori Lappalainen vertaa puun kemiallista hyödyntämistä öljynjalostusteollisuuden kehittymiseen.
– Vei aika pitkään ennen kuin raakaöljystä siirryttiin valmistamaan muoveja, polymeerejä, kumeja ja lääkeaineisiin soveltuvia tuotteita. Se vei kymmeniä vuosia, jopa sata vuotta.
Professori Lappalainen kertoo, että puiden arvokkaita yhdisteitä tunnetaan jo melko paljon, mutta niiden hyötyjä ei vain ole saatu laajasti käyttöön.
– Tutkimusta on tehty, mutta paljon olisi tehtävissä. On paljon, mitä ei ole hyödynnetty. Puun hyödyntäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, professori pohtii.
Kävin vaimoni kanssa poikkeuksellisesti veneellä ilta-ajelulla kokemassa katiskat Kemin kirkonkylän osakaskunnan vesialueella > Selkäsaaren pohjoispään läheisyydessä, Lehmikiven karikonkupeessa. Lähettyvillä näytti olevan edelleen muutama verkko, joten arvelin kalaa siellä liikkuvan. Kyllä kalaa oli molemmissa katiskoissa mutta ainoastaan pikkuahvenia, kymmeniä pikkuahvenia, jotka päästettiin takaisin mereen. Siirsimme katiskat hiukan "ottavampaan" paikkaan. Aika näyttää, auttoiko siirto saamaan suurempia ahvenia ... Ajelimme hiukan niin sanotusti huvia Selkäsaaren länsirannan läheisyydessä ja totesimme, että vettä ei ollut vähimmillään kuin runsas metri. Tosin vedenpinnan korkeus on tällä hetkellä noin - 0,3 m normaalista. Toki löytyi alueita, joissa vettä oli yli 3 metriäkin > ulkopuolella virallisen väylän... Oli mukava ajella ja taas kerran ihailla Kemin sisäsatamaa/Sauvosaarta mereltä ilta-auringossa...