maanantai 30. marraskuuta 2015

Michelin muistoja 1980-luvulta...

Michelin varmistaa asemaansa Lapin olosuhteissa - hyvä niin. Minulle tuo nimi Michelin tuo pakostakin vanhoja muistoja 1980-luvun loppupuolelta.

Meillä oli siihen maailman aikaan Ford Granada-merkkinen henkilöauto. Se oli erinomainen matka-auto.

Tarina lyhyen kaavan mukaan:

Olimme perheemme kanssa kesälomareissulla Etelä-Suomessa matkalla Euraan. Vähän ennen Vaasaa oli kova vesisade, siitä huolimatta ajelimme ihan mukavaa matkavauhtia. Vaimoni istui ns. pelkääjän paikalla ja pojat takapenkillä.

Lähestyimme erästä tasoristeystä, siinä vaiheessa nopeus oli pitkästi alle 50 km/h. Yhtäkkiä oikealta takaa kuului räjädyksen ääni. Pysähdyimme välittömästi ja menimme katsomaan, mistä on kysymys.

Oikea takarengas oli räjähtänyt - renkaasta oli suorastaan kämmenen kokoinen palanen irronnut ja se oli yhdestä reunasta vielä kiinni...

Vaihdoimme vararenkaan paikoilleen ja jatkoimme matkaa. Eurassa eräällä huoltoasemalla tankatessani päätin jättää rikkoutuneen renkaan sinne Michelin-maahantuojalle toimitettavaksi. Kirjoitin kirjeen tapahtuneesta ja pyysin selvitystä, mistä em. tyyppinen räjähtäminen saattoi johtua. Minulla ei siis ollut minkäänlaisia korvausvaatimuksia asian suhteen. Samalla ostimme uuden, edullisen vararenkaan. Lomamatkamme sujui muutoin ihan mukavasti jatkossa.

Myöhään syksyllä aloin tiedustella em. renkaan selvitystä. Minut ohjattiin ottamaan yhteyttä Oulussa olevaan Michelin-myyjaän vai oliko hän peräti myynti-/piiripäällikkö. Soitin kyseiselle henkilölle. Tuskin olin ehtinyt selostaa puheluni aihetta, kun hän alkoi huutaa - totta - huutaa minulle puhelimessa.

Hän todellakin huusi minulle ja totesi, että olemme käyttäneet väärin Michelin-rengasta. Michelin-rengas ei voi muutoin mennä rikki mainitulla tavalla. Heillä ei ole mitään korvausvelvollisuutta asiassa. Sitä en ollut pyytänytkään.

Kuuntelin em. henkilön paatosta hetken ja totesin rauhallisesti: "Mitä arvelet, onko meidän perheellämme enää tarvetta ostaa uusia Michelin-merkkisiä renkaita autoomme tulevaisuudessa?" Huuto loppui siihen, painoin luurin rauhallisesti paikoilleen...

Kuulin myöhemmin kemiläiseltä rengasmyynnin ammattilaislta, että kyseinen henkilö Oulussa oli kuuluisa em. tyyppisistä reaktioistaan ja oli käytöksellään ajanut monta asiakasta muiden rengasmerkkien kuluttajiksi.

Olemmeko ostaneet Michelin-merkkisiä renkaita? Emme mutta viimeisimmän automme mukana tuli Michelin-merkkiset kesärenkaat. Kai ne täytyy kuluttaa pois. Toivottavasti kokemukset ovat toisenlaisia kuin edellä...

Varmaan Michelinilläkin on panostettu Suomessa hyvään asiakaspalveluun entistä enemmän, sillä kilpailu rengasmarkkinoilla on kovaa.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Michelin osti testikeskuksen Lapista

30.11.2015 14:53

Auto Kauppa Teollisuus Tutkimus

Michelin on ostanut Ivalossa sijaitsevan talvirenkaiden testikeskuksen, josta tulee osa yhtymän Euroopan teknologiakeskusta.

Michelin tehostaa kaupalla henkilö- ja pakettiautojen sekä raskaan kaluston talvirenkaidensa testaus- ja tyyppihyväksyntätoimintoja Euroopassa. Kaupan kohteena oleva testikeskus on toiminut lähes kaksikymmentä vuotta Ivalossa. Paikalliset tuntevat keskuksen Kettutarhan nimellä siellä aikoinaan toimineen turkistarhan vuoksi.

Ensi vuonna Oy Suomen Michelin Ab täyttää 70 vuotta. Uuden testikeskuksen omistajana Michelin on entistä vankemmin läsnä Suomessa.

Michelin aloitti talvirengastestaukset Lapissa jo 1980-luvulla. Kettutarhan testikeskuksen valmistuttua 1990-luvun lopulla yhtiö teki sen kanssa sopimuksen, joka antoi yksinoikeuden testikeskuksen käyttöön.

Siitä lähtien se on toiminut tärkeänä tukikohtana Michelinin kevyen ja raskaan kaluston talvirenkaiden testejä ja tyyppihyväksyntäkokeita varten.

Michelin varmistaa kaupalla pohjoisiin talviolosuhteisiin tarkoitettujen renkaiden testaamiseen vaadittavan erikoisosaamisen jatkuvuuden. Testikeskus täydentää yhtymän talvitestausmahdollisuuksia erilaisissa olosuhteissa Alpeilta ja sisähalleista Lappiin.

Ivalon talven vaativat olosuhteet ja lumen laatu, joka poikkeaa täysin Keski-Euroopan ja Alppien lumen laadusta, tarjoavat ihanteelliset testiolosuhteet.

Ivalossa suoritetaan muun muassa EU-vaatimusten mukaisia testejä, joiden läpäisemistä edellytetään 3PMSF-merkinnän saamiseksi. 3PMSF-symboli (3 Peak Mountain Snow Flake eli 3 vuorenhuippua ja lumihiutale) renkaan sivussa osoittaa sen suorituskykyä erittäin vaativissa talviolosuhteissa.

Syyria - mahdoton poliitinen yhtälö?

Olen katsonut Suomen televisiosta useita Syyria-dokumentteja. Murheellista katseltavaa! Murheellista katseltavaa nimenomaan siksi, että siviiliväestön ahdinko sodan, sisällisodan jaloissa on käsin kosketeltavissa.

Alla olevassa artikkelissa todetaan: ”Lähi-idässä on käynnistymässä erittäin pitkä ja väkivaltainen kamppailu siitä, kuka aluetta hallitsee.”

Tämä ei ole uutta, sillä alueella on ollut kahinoita satoja, tuhansia vuosia eikä niille ole loppua näkyvissä, sillä sinne löytyy jatkuvasti eritasoisia "pikkuhitlereitä", jotka hämmentävät alueen vakautta "hampaisiin asti aseistetuilla" joukoillaan.

Itse olen jo pitkään ihmetellyt, mistä ihmeestä siellä yleensäkin kohta taistellaan, koska öljynkin merkitys tulevaisuudessa on vähevä - toivottavasti - menestyksekkäitten ympärintönmuutoneuvottelujen vuoksi...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Merkittävä yhdysvaltalaisvaikuttaja: USA:n ja EU:n pitäisi lähettää kymmeniätuhansia sotilaita Syyriaan

ULKOMAAT 30.11.2015 2:00 Päivitetty: 30.11.2015 5:52

Paavo Teittinen

HELSINGIN SANOMAT

MARKUS JOKELA / HS

Yhdysvalloilla ei ole pitkään aikaan ollut kunnon strategiaa Lähi-idässä, sanoo amerikkalaisen Brookings-ajatushautomon Bruce Jones. ”Meidän on aika palata alueelle voimalla.”

Miten ratkaista Syyrian sisällissota? Miten kukistaa terroristijärjestö Isis?

Amerikkalaisen Brookings-ajatushautomon ulkopoliittisen ohjelman johtajalla Bruce Jonesilla on vastaus: Yhdysvaltojen on palattava näyttämölle voimalla.

”Lähi-idässä on käynnistymässä erittäin pitkä ja väkivaltainen kamppailu siitä, kuka aluetta hallitsee.”

Alueen valtiot eivät enää kykene puolustamaan länsimaiden ensimmäisen maailmansodan jälkeen kartalle piirtämiä rajoja, Jones sanoo. Valta on siirtynyt niille, jotka haluavat kumota vanhan järjestyksen.

”Jos emme ota tilannetta haltuun, edessä on erittäin vaarallinen ja epävakaa maailma. Nykyinen pakolaiskriisi on vain jäävuoren huippu.”

Yhdysvaltojen pitäisi yhdessä EU:n kanssa lähettää kymmenientuhansien sotilaiden joukko Syyriaan, äskettäin Helsingissä vieraillut Jones sanoo. Hän korostaa, ettei tarkoita Irakin tai Afganistanin kaltaista valtavaa valtionrakennusoperaatiota.

”Se ei olisi viisasta. Mutta Pohjois-Syyrian tilanne on välttämätöntä vakauttaa 30 000–50 000 sotilaan voimin. Näin padottaisiin myös pakolaisten tuloa.”

Jones uskoo, että Yhdysvaltain seuraava presidentti, joka valitaan ensi vuoden lopulla, lähettää merkittävän sotajoukon Syyriaan.

Jonesin näkemykset ovat mielenkiintoisia, koska ne edustavat Yhdysvaltain ulkopoliittisen eliitin ajattelua. Entisen apulaisulkoministeri Strobe Talbottin johtama Brookings-instituutti on täynnä entisten ja nykyisen hallinnon asiantuntijoita.” Barack Obama ei niin tule tekemään, koska hänen mielessään kummittelee Irak. Eikä meillä oikeastaan olisi aikaa odotella ensi vuoteen.”

Ajatushautomon vaikutus Yhdysvaltain politiikkaan on merkittävä. Ei ole sattumaa, että presidenttiehdokas Hillary Clinton päätti syyskuussa pitää suuren ulkopoliittisen linjapuheensa juuri Brookingsissa.

Euroopan unioni pyrkii tällä hetkellä puuttumaan pakolaisten määrään rahoittamalla Turkkia. Strategia on hyvin pinnallinen, Jones sanoo, ja sillä on vain väliaikaisia vaikutuksia.

”Jos haluamme vähentää syyrialaisten kärsimystä ja pakolaisvirtaa, meidän täytyy vakauttaa tiettyjä osia Syyriasta. Se ei tule onnistumaan ilman merkittävää sotilaallista panostusta.”

Jonesilta ei heru sympatiaa pelolle, että esimerkiksi sotilaita lähettävä Suomi joutuisi Isisin maalitauluksi.

”On toiveajattelua, että joku maa voi eristää itsensä uhalta pidättäytymällä sotilaallisesta toiminnasta.”

Sitä paitsi Yhdysvallat ei suostu lähettämään sotilaita ilman EU:n tukea, Jones uskoo. Paras vaihtoehto olisikin hänen mielestään arabien, eurooppalaisten, turkkilaisten ja amerikkalaisten yhteinen armeija.

Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi on olennaista, että myös Turkki ja Saudi-Arabia ovat yhteistyöhaluisia.

”Turkki on äärimmäisen monimutkainen tapaus.”

Nato-maa Turkki on virallisesti sodassa Isisin kanssa, mutta pommittaa samalla terroristijärjestöä vastaan kamppailevia kurdeja. Se myös antaa Isisin ajaa öljyrekkojaan Syyrian ja Turkin rajan yli keskellä kirkasta päivää.

Toinen ongelmatapaus on Saudi-Arabia, jonka tilanne Isisin suhteen on jakomielinen. Saudi-kuninkaalliset ovat levittäneet Isisin ääri-islamistista ideologiaa, wahhabismia, 1960-luvulta saakka. Isis saa rahaa muun muassa järjestöön sympaattisesti suhtautuvilta saudiliikemiehiltä. Samaan aikaan Saudi-Arabia on sodassa Isisiä vastaan.

Jones levittelee käsiään.

”Jos meillä olisi fossiilivapaa talous, kätemme eivät olisi niin sidotut. Mitä voimme tehdä? Lopettaa saudien öljyn ostamisen? Tilanne on hyvin vaikea.”

Toisaalta saudit ovat jo tehneet paljon Isisille menevien rahavirtojen tukkimiseksi, Jones vakuuttaa. ”He ovat myös merkittävä tiedustelukumppani Isisiä vastaan.”

Sotilaiden lähettäminen Syyriaan voisi Jonesin mukaan mahdollistaa kompromissin Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Se tarkoittaisi, ettei Venäjä enää vaatisi Syyrian diktaattorin Bashar al-Assadin pysyvän vallassa.

”Kyse ei ole siitä, voivatko länsimaat hyväksyä Assadin, vaan siitä voiko hän johtaa vakaata Syyriaa. Ja vastaus on selvästi kielteinen.”

”Assadin tukeminen olisi länsimaille ratkaiseva virhe. Mutta on väärin ajatella, että maan vakauttamiseksi ei voida tehdä mitään niin kauan kuin hän on jollain tavalla kuvioissa.”

Jones on vakuuttunut, että Venäjän presidentti Vladimir Putin tulee käyttämään Ukrainaa pelinappulana Syyriassa.

”On olemassa merkittävä vaara, että länsimaat suostuvat jättämään Ukrainan Venäjän vaikutuspiiriin saadakseen Putinin mukaan Isisin ja Assadin vastaiseen rintamaan.”

Jonesin mukaan näin ei saa antaa tapahtua.

”Voimme tehdä Putinin kanssa opportunistista yhteistyötä, mutta emme koskaan saa unohtaa että nykyinen Venäjä on vakava uhka lännelle.”

Pistäytyminen Ammattiopisto Lappian Kivikankaan yksikössä 30.11.2015...

Käyn silloin tällöin - vanhasta muistista - entisessä työpaikassani. Joskus intoudun irrottelemaan käyntini yhteydessä jopa "naamioitumaan" entiseen työasuuni Kemi-Tornion AMMATTIOPISTON ajoilta.

Näin tein tänään käydessäni kaksikin kertaa tapaamassa tietotekniikan asiantuntijoita, opettajia ja oppilaita...

Iltapäivällä eli käytännössä hetki sitten oli mielenkiintoista seurata - entisen opettajakollegani vanhan kannettavan "henkiin herättämistä" tietotekniikan opettajan alkuvalmisteluissa.

Työsalin puolella sain seurata kahden oppilaan valokuitukaapelin yhteen "hitsaamista/liittämistä" - tarkkaa harjoittelua yhteenliittämislaitteen avulla.

Tiesitkö tämän ilmastonmuutoksesta...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Ilmasto 30.11.2015 klo 6:28 | päivitetty 30.11.2015 klo 6:52

Yhdysvallat ja Kiina kiinnostavimmat ilmastopelurit

Kahden viikon kova vääntö ilmastonmuutoksen torjunnasta alkaa tänään Pariisissa. Pariisista haetaan sitovaa ilmastosopimusta, joka rajaisi ilmakehän lämpenemisen kahteen asteeseen. Katso, ketkä ovat tärkeimmät pelurit neuvottelupöydässä.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kulkuun vaikuttavat monet geopoliittiset, historialliset ja psykologiset tekijät. Niiden lopputuloksesta ei tälläkään kertaa tiedä etukäteen.

Alunperin asetelmat olivat selvät: kehitysmaat vastaan teollistuneet maat. Kehitysmaat vaativat ykskantaan teollisuusmaita kantamaan vastuun ilmastonmuutoksen ongelmista ja torjunnasta. Tämä tarkoitti sekä päästöjen leikkaamista että rahallista apua kehitysmaille.

Käsitys vastuunjaosta on kuitenkin aikojen kuluessa muuttunut. Nyt ilmastotalkoisiin vaaditaan mukaan erityisesti nopeasti kehittyvät valtiot kuten Kiina, josta on tullut maailman suurin saastuttaja.

Mutta rahasta riidellään edelleen. Ilmastorahoitus onkin yksi Pariisin kiperimmistä kiistakysymyksistä, johon koko kokous saattaa kompastua.

Monen mielestä ilmastoneuvottelut ovat pitkälti Kiinan ja Yhdysvaltain välistä peliä. Ne kaksin vastaavat yli puolesta maailman kasvihuonekaasupäästöjä.

Neuvottelupöydässä istuvat ryhmittymät ovat pirstoutuneet mutkikkaaksi verkostoksi, ja maat saattavat vaihtaa taustaryhmää asioista riippuen. Tässä keskeisimmät ryhmät:

graaffi ilmastoryhmistä — Kuva: Yle Uutisgrafiikka