Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tutkiskelin Kemin kaupungin sivuilta flunssarokotusten aikatauluja. Näyttää siirtyvän joulukuulle meidän osalta. Tänään on alkuillasta kokous Keskustan Peräpohjolan piirin ja Kemin Keskustan kuntayhdistyksen toimitilassa. Samanaikaisesti on Metsä Fibren biotuotetehtaaseen liittyvä info lähinnä Sahansaarenkadun alueella tapahtuvista, meneillään olevista töistä. Sen voi katsella nauhoitettuna myöhemmin illalla. On kaunis pakkasaamu, taidanpa pistää tulet päärakennuksen takkaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? No sitä, että näinä päivinä saamme lukea mitä ihmeellisimpiä menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat onnistuneet yritysmaailmassa ja joista on hetkellisesti tullut superkovia veronmaksajia lähinnä myyntivoittojen ansiosta. Myönteistä on lisäksi se, että he eivät ainakaan mediatietojen perusteella ole piilottamassa voittojaan paljon viime aikoina esillä olleisiin niin sanottujen veroparatiisien pimentoihin. Käy kieltämättä takaraivossa ajatus, että kyllähän tänne Meri-Lappiinkin, Kemiinkin kipeästi kaipaamme kovanluokan veronmaksajia pönkittämään tämänhetkistä pohjamudissa räpiköivää kuntataloutta. Jospa niitä vielä nähdään. Muun muassa Veitsiluodon saarella olisi tilaa kohta tehdä vaikka mitä...

Kevyttä touhuamista tänään ja autoajelua - kyllä...

Kevyttä touhuamista tänään ja autoajelua - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni kävi pistämässä Pikkupuolen takkaan tulet. Hiukan ennakointia viikonvaihteen yövieraan tuloon. Vein vaimoni kaupungille asioille ja samalla reissulla hiukan sightseeing-ajelua, jonka aikana bensiinitankin hälytys tuli esiin. Ajelin huoltoasemalle. Tankkiin sopi noin 60 litraa bensiiniä, joten viitisen litraa oli vielä jäljellä. Kotiin tultuani tarkistin edellisen täyttöajankohdan. Se oli viisi viikkoa sitten. Onneksi tankilla ei aivan joka viikko tarvitse käydä. Kävin pistämässä Pikkupuolelle toisen pesällisen puita palamaan. Samalla vein betonikärryllisen puita - vasta kaadettujen pihakuusien klapeja - takankupeeseen kuivumaan. Niitä voi kuivien koivuklapien sekaan syöttää aikanaan... Taitaa mennä loppupäivä televisiota katsellessa ja maailmanpolitiikkaa seuratessa. Maailmalla on taas uusia kriisipesäkkeitä. Venäjän presidentin käsikassara eli kollega Valko-Venäjältä koettelee Puolan vastaisella rajalla EU:n ja kukaties NATO:nkin kärsivällisyyttä. Eipä tuo tilanne entisen Jugoslavian alueellakaan ole rauhoittumaan päin - päinvastoin. Onneksi täällä Suomen Meri-Lapin Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella on aika rauhallista - ainakin toistaiseksi. Ainoastaan tuo kirottu, kirottu, kirottu Koronavirus-ongelma on edelleen päällä. Käykää ihmeessä rokotuttamassa itsenne, pitäkää kasvomaskeja, käyttäkää käsidesejä, älkää riehaantuko lähestyvän Pikkujoulusesongin aikana...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimen jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään sopivan annoksen "lyhytklapeja" eli puita, kalikoita, jotka eivät täytä nykyään käyttämäämme 40 cm mittaa. Mutta puta nekin ovat ja palavat erinomaisesti. Pistin työasun päälle ja siirryin fiilistelemään viimeiset - 4 kpl - kuusipökäleet klapeiksi. Homma hoidettu. Vaimoni lähti asioille keskustaan. Itse alan orientoitumaan loppuiltapäivän Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtumaan. Insinööriliiton Pohjois-Suomen piirin asiamieheltä Mikko Sormuselta tuli viesti, että tilaisuuteen osallistuu näillä näkymin kymmenisen henkilöä. Varmaan tapaan muutaman niin sanotun tulevaisuuden tähden eli insinöörivaikuttajan...

Huolestuttavia etusivun uutisia Kemin kuntataloudesta - kyllä valitettavasti...

Huolestuttavia etusivun uutisia Kemin kuntataloudesta - kyllä valitettavasti... Haettuani kadunvieren postilaatikosta aamun Lapin Kansa-lehden havahduin taas kerran etusivun irrotteluun Kemin kuntataloudesta. Se ei toki ole mitään uutta mutta siltikin... Lehden sisäsivulla Kemin perusturvajohtaja Liisa Niiranen tuo esiin asiallisesti raaàt faktat, joista sotepuolen ylitykset johtuvat. Peruslähtökohta on yksinkertainen: Ihmisistä pidetään huolta. Asia erikseen, onko meillä loppujen lopuksi nykyisen tasoiseen huolenpitoon jatkossa varaa. Siteeraan silloin tällöin kuuluisien henkilöiden sanomisia. USA:n entisen presidentti John F. Kennedy sanoi - vapaasti muisteltuna - seuraavaa: "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne." Viikko kaksi sitten yritin viritellä keskustelua Kemiin liittyvänä eräänlaista "Hattu kiertämään"-projektia. Ajatuksena oli optimistinen perusasia, että Kemissä niin sanotut hyväosaiset, joita kaupungissamme on kuitenkin paljon, kantaisivat nykyistä enemmän taloudellista vastuuta toiminnastamme. Enemmän kuin mikä on pakollista. Ajatus ei lähtenyt "lentoon". Se jotakuinkin vaiettiin kuoliaaksi - toistaiseksi...

Mitä tänään tähän asti...

Pakkasaamu - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Heräsin poikkeuksellisen aikaisin, kukaties nuo puu- ja varastokatoksen kupeessa olevat kuusipökäleet olivat mielenpäällä. Pistän kohta työasun päälle ja lähden niitä halkomaan. Tänään ei pitäisi olla sen kummempaa. Huomenna tiistaina ajattelin mennä Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämään illansuutapahtumaan. Saan infoa, miten insinöörit ovat omalta osaltaan selvinneet kirotun Koronaviruksen aiheuttamista muutoksista. Ilmeisesti etätyö entistä laajemmassa muodossaan jää pysyväksi ilmiöksi...

Marraskuun toinen viikko käynnistyy - kyllä...

Marraskuun toinen viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen käänsin pöytäkalenteristani esiin alkaven viikon, johon olen merkinnyt muutaman tapahtuman. Kaksi niistä on tapahtumia, joihin en ole osallistunut pitkään aikaan - osittain siksi, että Koronavirusongelman vuoksi niitä ei ole järjestetty. Toivottavasti pääsemme vähitellen niin sanottuun normaaliin päiväjärjestykseen... Kaunis, aurinkoinen ilma, voi olla, että lähdemme päivällä Kemin keskustaan rannalle käveleskelemään. Kyllä sinne lähdimme ja ajelimme menomatkalla sightseeing-tyyppisesti Sahansaarenkadun keskeneräistä reittiä pitkin. Onhan se aika myllerrystä, mutta hyvä siitä varmasti tulee. Käytyämme Mansikkanokalla perinteisen lenkin kotiin tultuamme puhelimeni kohta soi. Katunaapuri soitti ja totesi:"Eiköhän kaadeta ne kuuset viimeinkin." Totesin, että sopii, tule puolen tunnin päästä. Eipä mennyt kuin tovi, kun vaimoni totesi, että moottorisaha jo pihalla käy. Menin pihalle työasussa, hain kuulosuojat autotallista. "Sinulla on lyhyet puolet tunnit." sanoin puunkaatajalle, joka oli jo toisen kuusen pistänyt kumoon ja osittain pätkinytkin. Sovimme, että loput pätkitään noin 40 cm pituisiksi, koska olemme siirtyneet entisestä 10 cm lyhyempiin klapeihin. Pätkityt puut ovat lavojen päällä odottamassa halkomista. Latvat otettiin joulukuusiksi. Aikamoinen määrä oksia odottaa kevättä ja viemistä Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vaimoni sanoi menevänsä Peurasaaren hautausmaalle ja kaupoille. Jäin tällä kerralla kotiin passiin, mikäli kahden pihakuusen kaatomies tulisi paikalle. Vaimoni tultua kotiin hän kertoi todenneensa/"tavanneensa" moni yhteisteisiä tuttujamme. Myös elossa olevia tuttujamme. Olisi mukava jututtaa noita ajasta iäisyyteen siirtyneitä tuttujamme, jotka teoriassa voisivat olla yhä joukossamme. Minullekin tämän tästä todetaan: "Sinulla on viimeinen väri hiuksissa ja/tai että olen viimeisellä/neljännellä kvartaalilla." Totta - näin se on ja on aivan pakko tunnustaa, että kuolema käy silloin tällöin - onneksi harvoin - mielessä ajatuksin: Tässäkö se nyt sitten oli... Onneksi niin sanotusta tuon puoleisesta ei ole kenelläkään aivan täydellistä varmuutta. Kaikesta huolimatta kannattaa elää tätä päivää täysillä, jotakuinkin sivistyneesti...

Risteily Karibialle...

Risteily Karibialle... Hetki sitten näin mainoksen Karibian risteilystä. Takaraivossani vilahti ajatus Kemin ammattikoulun opettajayhdistyksen kokouksesta, jossa yhtenä asiakohtana oli mahdollinen lomaretki jonnekin koulutyön päätyttyä alkukesästä. Eräs opettajakollega esitti lähtöä meriristeilylle Karibialle. Se oli siihen maailman aikaan luksusta. Hän kuulemma esitti sitä aina vastaavassa tilanteessa... Matkustamiseen liittyvänä nyt kirotun, kirotun, kirotun Koronaviruksen aikana ei tällä hetkellä tule mieleen lähteä Kemin Haukkarin Kainuunkadulta minnekään. Kukaties sentään Ruotsin Haaparannalle. Sinne uskaltaa hätnäppää mennä, kunhan huolehtii muutoin turvallisuudestaan. Toistan toistamiseen - tämä Koronavirusongelma ei ole ohi, ei lähellekään. Kertakaikkiaan pirullinen ja huolestuttava asia. Itse olen useinkin - koko Koronaviruspandemian aikana - pohdiskellut, pistettiinkö tämä vitsaus tarkoituksella liikkeelle muistutuksena ihmisen haavoittuvuudesta ja kuolevaisuudesta. Kyllähän tämä on varsinaista apuharvennusta varsinkin rokottamattomien joukossa...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä...

Lähitulevaisuuden yksinpohdiskelua Kemistä... Kemissä on ollut mediatietojen mukaan 30.09.2021 20086 asukasta. Kemin kaupungin työntekijämäärä on noin 1300 henkilöä. Kemissä työllinen työvoima lienee tällä hetkellä noin 9300 henkilöä, josta työttöminä noin 2100 henkilöä. Kemi on työpaikkojen suhteen omavarainen. Kemissä ulkokuntalaiset käyvät töissä. Vähin tosin kemiläisetkin lähikunnissa. Yrityksiä Kemissä on hiukan yli 1600 kpl - pääasiassa niin sanottuja pienyrityksiä, suuri osa palvelualan pienyrityksiä... Kemin taloudellinen tilanne on vaikea. Lähivuosina - käytännössä mahdollisimman pian - kaikki kivet on käännettävä, jotta emme joudu valtion holhouksen alaiseksi kriisikuntana mutta... Sote tulee, oletko valmis, on aiheellista lisäksi kysyä. Ensimmäiset aluevaalit lähestyvät - tammikuussa 2022 - vaaleissa valitaan muun muassa Kemiä koskevana ne henkilöt, jotka päättävät Lapin hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspuolen palveluista. Nykyisin Kemissä em. osa-alueella kuluu rahaa noin 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Pätkä virallista aluevaali-infoa: Hyvinvointialueet muodostuvat pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta, mutta Uudenmaan maakunnassa hyvinvointialueita on neljä. Hyvinvointialueilla on itsehallinto ja ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto. Aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämisestä vuodesta 2023 alkaen. Jäsenet ja varajäsenet aluevaltuustoon valitaan tammikuussa järjestettävillä aluevaaleilla. Äänestäjät äänestävät oman hyvinvointialueensa ehdokkaita ja tulos lasketaan hyvinvointialuekohtaisesti. Ensimmäiset aluevaalit toimitetaan erillisinä vaaleinaan, mutta vuodesta 2025 alkaen ne toimitetaan samanaikaisesti kuntavaalien kanssa. Niin - Lapissa valitaan 59 jäsentä aluevaltuustoon. Lisäpätkä virallista infoa verotuksesta: Sote-uudistuksen yhteydessä kuntien verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden toiminnan rahoittamiseksi. Ansiotuloveroja siirretään noin 12,8 miljardia euroa ja yhteisöveroja noin 0,67 miljardia euroa vuoden 2022 tasossa arvioituna. Ansiotulojen verotus Ansiotuloverotuksen muutokset toteutetaan nykyisen verojärjestelmän sisällä. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennetaan yhtä monella prosenttiyksiköllä (vuoden 2022 tasossa arvioituna 12,39 prosenttiyksiköllä, tarkentuu vielä myöhemmin), ja valtion verotusta kiristetään vastaavasti. Niin - mikä mahtaa olla Kemin veroprosentti vuonna 2023 ja sen jälkeen?

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua pienimuotoiseen puusavottaan. Asiassa olennaisena osatekijänä on katunaapuri, jonka kaatotyöpanos moottorisahoineen on ratkaiseva. Olen tehnyt valmistelevia töitä, joten työn pitäisi onnistua asiallisesti. Sen verran sataa tihuuttaa, että siirsimme työn kuitenkin huomiselle... Oikeastaan tälle päivälle ei mitään kummempaa. Huomenna näillä näkymin puunkaatoa, katkomista ja kärräämistä. Varastokatoksen lisäjärjestelyjä kaadettujen puupökäleiden/mahdollisesti klapien suojaan saattamiseksi. Katsotaan nyt sitten, miten asia etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Pikkupuolen puuhuoltoa ja puu- ja varastokatoksen järjestelyä. Lumilinko uusiin asemiin varastorakennuksen lipan alle odottamaan käyttöä. Sain pidätellä itseäni etten rysäyttänyt toista, ohuempaa kuusta maahan. Varmempaa huomenna ammattimiehen kanssa. Ihailin taas kerran taideteoskokonaisuutta "käräjäkivet" ja Elämän purje. Otinpa pari kuvaakin. Milloinkahan noilla kivillä tulee istutuksi sopivalla porukalla myönteisessä, elämää aidosti syleilevässä hengessä... Nyt on sitten kahvitauko.

Voihan boomer...

Katselin hetki sitten Ylen mielipidekyselyjä, politiikan kannatuslukuja. Voihan boomer, on pakko todeta. Kyllä pääministeri iski kirveensä kiveen letkautuksillaan. Se maksoi vajaan prosentin kannatusluvuissa. Pieni lainaus asiasta Helsingin Sanomista: Boomer on lyhenne sanoista baby boomer, joka viittaa Yhdysvalloissa vuosina 1946–1964 syntyneisiin ikäluokkiin. Ok boomer on puolestaan amerikkalainen, suuriin ikäluokkiin kohdistettu letkautus, jolla nuoremmat purkavat pettymystään asemaansa maailmassa. Sitä voi käyttää vastalauseena esimerkiksi vanhempien ikäluokkien koetulle välinpitämättömyydelle ilmastonmuutoksesta, epätasa-arvosta tai tuloeroista. Yksi perusajatus ilmaisun taustalla on, että suurten ikäluokkien nuoruudessa elämä oli mutkattomampaa: ihminen pystyi kouluttautumaan ja työllistymään, palkalla tuli toimeen ja sillä pystyi rahoittamaan oman asunnon ja auton. Eikä hän oikein tunne nuorempien arkivaikeuksia, kuten pätkätöitä, nousevia lukukausimaksuja ja yleistä näköalattomuutta. Ymmärtämättömyydestään huolimatta tällainen suuren ikäluokan edustaja saattaa sanoa nuoremmalle, että teillähän on tänä päivänä niin helppoa. Suomalaisittain ok boomerin merkitystä voi hahmottaa, kun sitä ajattelee vastauksena ihmiselle, joka sanoo: ”kun minä olin nuori...”. Ok boomerissa siis sanoittuu sukupolvien välinen kuilu. Siitä on tullut niin suosittu, että arvovaltainen The New York Timeskin kirjoitti jutun otsikolla: ”Ok Boomer” merkitsee sukupolvien välisten ystävällisten suhteiden loppua. __________ Tunnustan, että minäkin totean silloin tällöin: Entisinä hyvinä aikoina tai jotain vastaavaa. Omasta mielestäni en ole kuitenkaan niin sanottu kalkkis, vaikka olen aika lailla tapojeni orja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Kuntapäättäjät eivät ole muusta kuin kokouspalkkioista kiinnostuneita!" totesi minulle taannoin suivaantunut, kaiken tietävä henkilö. Kaiken lisäksi hän totesi, että hän ei ole käynyt äänestämässä kuntavaaleissa vuosikymmeniin, kun mikään ei kuitenkaan muutu. "Ja meitä on paljon." hän uhosi. "Niin - joka toinen kemiläinen ei äänestä kuntavaaleissa." totesin hänelle. "Kyllä kuntapäättäjät ovat tosissaan lähdettyään ehdokkaiksi. Eivät he mielestäni ainakaan pääsääntöisesti rahan perässä sinne ole pyrkineet. Ainakaan perinteisessä lautakuntatyöskentelyssä ei pääse rikastumaan. Kokouspalkkiosta maksetaan vero ja vähennetään puolueiden "kymmenykset", joten ajankäyttöön suhteutettuna tuntipalkka on minimaalinen." sanoin hänelle. En ole varma, menikö asia perille, kuunteliko hän edes sanottavaani, sillä hänellä näytti olevan kiire hedelmäpelejä pelaamaan...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin...

Pihakuusien alaoksien karsimista - kyllä ja vähän muutakin... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja turvasaappaat jalkaa. Hain puu- ja varastokatoksen kupeesta pitkät, jatkettavat alumiinitikkaat ja sahan. Tontinkulmalla niin sanotusta joulukuusimetsästä on jäljellä viisi kuusta, joista kaksi oli alunperin ajatuksena kaataa ensi keväänä mutta... Olemme katunaapurin kanssa sopineet kaadon tämän viikon perjantaiksi, joten olen katkonut/poistanut alaoksat noin kuuden metrin korkeuteen saakka. Kiinnitin ohuempaan kuuseen jo kaatoköyden valmiiksi. Kaatajalle on hyvä mesta valmiina. Tikkailla korkeammalle kyllä pääsisi, mutta kyllä tuo on ihan nokko. Toisessa kaadettavassa kuusessa on harakanpesä. Vaimoni tuli hakemaan portaisiin havuja. Pesän kohtalo häntä hiukan mietitytti:"Voi harmi." No - ympäristössä on vielä paljon puita ja tontin kulmallekin jää toistaiseksi vielä kolme kuusta pesäpuiksi. Nyt on kahvitauko. Menen ilmeisesti vielä fiilistelemään pihalle myöhemmin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lehteä postilaatikosta hakiessani aistin, että tätä harmautta ja kosteutta on saatu jo ihan riittämiin. Ensilumi on sulanut, toivottavasti seuraava lumi sataa pikapuolin. Tietokoneen ääreen asetuttuani kävi mielessä, että olen ilmoittautunut kolmeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n tapahtumaan, kahteen niistä vaimoni kanssa - hyvä niin. Tornioon suuntautuvan yritysvierailun yhteydessä perjantaina 26.11.2021 kukaties käväisemme samalla pitkästä aikaa Haaparannalla. Oletuksella, että tuohon Koronavirustilanteeseen ei tule uusia rajarajoituksia...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä...

Pimenevien iltojen pohdiskelua - kyllä... Olen havainnut itsessäni piirteen, josta mahdollisesti olen kirjoittanut aikaisemminkin. Usein ajatuksiini tulevat tuntamani henkilöt, nimenomaan kemiläiset henkilöt perhepiirin ulkopuolelta. Havahdun usein tosiasiaan, että tunnen, ainakin tiedän yllättävän paljon ihmisiä, vaikka käytännössä en liiku juuri missään kotimme ulkopuolella. Tunnen paljon hyvin toimeentulevia ihmisiä, osa varakkaita jopa kemiläisen mittapuun mukaan erittäin varakkaita. Monet näistä ovat eräänlaisia salarikkaita, joista monikaan ulkopuolinen ei tiedä mitään, he pitävät itsestään erittäin matalaa profiilia. He ovat lähes näkymättömiä. Vastapainona tunnen myös kemiläisiä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta ajautuneet sivuraiteille eikä heillä ole - monenlaisista yhteiskunnan tukitoimista huolimatta - ollut voimia palata niin sanottuun elämään. Lähinnä työelämään tai tasapainoiseen eläke-elämään... Nämä iltapohdiskelut liittyvät taannoin esittämääni "Hattu Kiertämään"-projektiin eli kerätä vapaaehtoisesti rahaa Kemin umpisurkean kuntatalouden pönkittämiseksi. Se ei käytännössä kiinnosta juuri ketään. Muutama peukutus, ei ensimmäistäkään paikalliskommenttia - ulkopuolelta toki muutama tarkentava kysymys. Oikeastaan ei yllätä, sillä aikaisempien kokemusteni perusteella minua on ohjeistettu vapaasti muisteltuna tyyliin: "Minä maksan aivan riittävästi veroja. Minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta ohjata ylimääräisi varoja kaupungin pohjattomaan kassaan. Niistä ei ole minulle mitään hyötyä." Niinpä. Esitin taannoin kysymyksen, minkälaisia "porkkanoita" kaupungilta pitäisi löytyä, jotta kiinnostus heräisi "rahapussin nyörien löyhdyttämiseen"? Niin kuin olen aina todennut, rahaa kyllä Kemissä(kin) löytyy...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä...

Se on sitten jo marraskuun ensimmäinen päivä - kyllä... Meillä olivat kännyköiden hälytykset päällä, sillä Pikkupuolen yövieraamme oli lähdössä aamujunalla Helsinkiin. Perinteisten aamutoimien jälkeen vaimoni lähti hetki sitten viemään Veeran rautatieasemalle - hyvä niin. Itselläni on tällä viikolla yksi kokous eli huomenna Kemin kaupungintalon 2. kerroksen kokoushuoneessa klo 15 alkaen. Perusturvalautakunnan kokous, josta esityslista näyttää olevan myös Kemin kaupungin kotisivuilla. Mielenkiintoista nähdä, ovatko kaikki kokousedustajat fyysisesti paikan päällä vai joutuuko katselemaan edelleen etäosallistujien Teams-mollukoita... En yleensä kommentoi etukäteen kokousten esityslistoilla olevia asiakokonaisuuksia, mutta huomisen kokouksen Asia nro 45 Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelma 2021-2023 Ìkivihreä Kemi` kiinnitti erityistä huomiota. Miksi? Siksi, että aineisto on kattava - peräti yli 60 sivua. Kävi mielessä minunkin usein markkinoima ajatus, että kaiken tärkeän pitää mahtua yhdelle A4-sivulle. Toisaalta kävi myös mielessä edellisen elämäni eli työssäoloaikani kokemukset. Yhdessä vaiheessa ammattikouluissa intouduttiin laatimaan pitkiä järjestyssääntöaineistoja. "Villitys" siirtyi myös teknillisen oppilaitoksen puolelle, jossa olin muutaman vuoden ajan sivutoimisena tuntiopettajana. Silloinen tekun rehtori Teuvo Kärkkäinen tuskaili laatimisprosessin kanssa. Muistan hänen todenneen, että hänen mielestään kaiken voisi korvata yhdellä lauseella: Opiskelijan tulee elää ihmisiksi... Kemin Ikäihmisten hyvinvointisuunnitelmaan soveltaen asian voi ilmaista yhdella lauseella: Ikäihmisistä pidetään huolta. Saapa nähdä, mitä tämä maanantaipävä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Lueskelin hetki sitten uskontoon liittyvää pitkää, rönsyilevää kotikemiläistä kommentointiketjua. Olen usein sanonut, kirjoittanutkin, että tiettyjen henkilöiden kanssa en suostu puhumaan uskonnosta enkä politiikasta. Muun muassa siksi, että ne ovat erittäin vaikeita, monisärmäisiä asioita, joista voi olla mitä mieltä tahansa ja joista välttämättä itselläni ei ole parasta tietoa. Kommentointiketjussa tulivat esiin muun muassa valtionkirkkoasia ja uskonnon opetus kouluissa sekä vuosikymmenien perinteet kouluympäristössä. Itsekin olen ollut pitkään ns. kirkkoon kuulumaton tiettyjen tapahtumien jälkeen. Nykyisin olen ollut pitkää evankelisluterilaisen kirkon jäsen Kemissä. En näe siinä mitään ongelmia. Edellä mainitsemassani kommentointiketjussa tuotiin esiin muun muassa kirkollisvaalien rooli/kuntapolitiikka. Itsekin olen sitä vuosikymmenien saatossa hiukan ihmetellyt. Kunta- puhumattakaan puoluepolitiikka voisi vähitellen siirtyä em. vaaleissa taka-alalle. Sama koskee paikallisia eläkeläisjärjestöjä. Olen usein kirjoittanut, että Kemissäkin on useita - selkeästi puoluepolitiikkaan liittyviä eläkeyhdistyksiä - se napanuora olisi syytä katkaista. Lainaan erään asiantuntijan tekstiä uskontoon liittyvänä: "Suvaitsevaisuus sopii moneen asiaan tunnussanaksi. Meidän kristittyjen on tässä asiassa katsottava peiliin. Usein aivan oikeutetusti meitä pidetään suvaitsemattomina, joilla pipo on tiukalla ja vanne puristaa päätä. Joskus tekee mieli sanoa joillekin uskoville sisarille ja veljille: Hellitä vähän, ota rennosti, katso asioita avarammin. Mutta on asioita, joissa suvaitsevaisuus ei kelpaa tunnussanaksi. Ensimmäiset kristityt elivät monin tavoin samanlaisessa ympäristössä kuin me. He kohtasivat runsaasti erilaisia uskontoja ja heidän ympärillään uskottiin moniin eri jumaliin ja monella eri tavalla. He näkivät muissa uskonnoissa ja filosofioissa paljon hyvää ja oppimisen arvoista. Paavali kirjoittaa: ”Ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen” (Fil. 4:8). Tuon viimeisen lauseen voisi tähän toistaa, mutta lukekaa se ajatuksen kanssa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin Facebook-foorumille seuraamaan Keskustanuorten liittokokousta Tornioon. Sitä ennen vilkaisin Keskustan Peräpohjolan piirin valintoja eilisessä piirikokouksessa Tornion Laivakankaalla. Hyviä valintoja ja oletettavasti hyviä päätöksiä muutoinkin. Niistä kuullaan myöhemmin...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä...

Mielenkiintoinen automatkakeskustelu - kyllä... Istuimme autossa - minä, vaimoni ja Veeran - Kemin Taiteiden Yö-tapahtuman/Veeran esiintymisen jälkeen. Otin puheeksi kitaransoiton. Kysyin Veeralta:"Paljonko otat tunnilta, jos opetat minulle kitaransoittoa?" Hän ei tuntihintaa vaatinut. Pohdiskeli, osaako hän opettaa, onko hän liian kärsimätön. Totesin hänelle, että varmaan osaat ja minä lupaan olla kiltti ja ahkera opetettava... Niin - minulla on kaksi Landolan akustista kitaraa. Vanhempi on se, jonka nuoret miehet soittelivat Haukkarin Kainuunkadulla pintanaarmuille kesällä 2000 meidän - minun ja vaimoni - ollessa konferenssi- ja Inter Rail-matkalla Skotlannissa, Englannissa ja Irlannissa. Uudempi on se, jonka he ostivat minulle täysin yllätyksenä täyttäessäni 60 vuotta - kauan sitten. Kitara on lähes käyttämätön/soittamaton. En ole kumpaakaan soittanut pitkään aikaan. Otan kitaran esiin - tuon vanhemman - silloin kun joku asia menee ihon alle. Yleensä yksin ollessani herkkänä hetkenä. Soittelen "korvakuulolta" tuttuja melodioita. Kyllä tuosta soittamisesta pitäisi minunkin enemmän tietää. Toki onhan meillä naapurissa musiikin ammattilainen, musikin opettaja Arto Perkiö. Hänenkin kanssa muistaakseni on ollut joskus asiasta puhetta. Se on vaan jäänyt, kun ollut muuta muka tähdellisempää touhuamista, tärkeämpää...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä...

Vähäistä suurempaa uusautoelvistelyä - kyllä... Eräs tuttavani, joka kiistatta on autofani viimeisen päälle, ollut sitä aina, kävi näyttämässä uutuuttaan. Oikeastaan juniorinsa/poikansa hankintaa. Se oli vuoden 2018 auto kaikilla mahdollisilla mausteilla, joka oli kuulemma uutena maksanut maltaita. Sain kuulla, että se pitkä, leveä ja raskas ja jonka kanssa täytyy parkkeeratessa olla tosi varovainen mutta siinä auttavat useat tutka-anturit ja kamerat ja mitä kaikkea vielä. Auto kuulemma "ajaa itseään, jarruttaa itsenäisesti, vahtii kaistoja, varoittaa siitä ja siitä" ja mitä kaikkea vielä... Taisinpa välillä todeta, että minä en ainakaan uskalla em. tyyppisellä autolla ajaa. Sehän saattaa tehdä yllättäen mitä tahansa. Tuskinpa auton - kiistatta erinomaisia ominaisuuksia - esimerkiksi Suomen talviolosuhteissa pystyy käyttämään hyväksi. Toisin sanoen minuun iski aika moinen epäilys kyseisestä autosta. Myöhemmin minua alkoi mietityttämään kyseisen auton tekniset mitat. Uteliaisuuttani otin vertailukohteeksi tuon meidän "vanhan palvelijan, käyttöauton" MB E 200 vm. 1998 eli 20 vuotta vanhempi auto kuin tuo tuttavani esittelemä - kiistatta moderni - nykyauto. Kaivoin netistä tietoa: Mersumme on 105 mm pitempi, 21 mm kapeampi ja 50 kg kevyempi - mikäli oikein arvot katselin. Varmaan polttoaineen kulutus on lähes kaksinkertainen, mutta sillä ei ole meille loppujen lopuksi juurikaan merkitystä, kun ajelemme nykyolosuhteissa erittän vähän. Tällä iäkkäällä käyttöautolla on turvallista körötellä ainakin toistaiseksi.

Mitä tänään tähän asti...

Tihkusateinen ja pimeä lokakuun viimeinen aamulauantai. Taannoin sataneesta lumesta on enää rippeet jäljellä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Iltapäivällä/illansuussa menemme katselemaan ja kuuntelemaan Kemin Taiteiden Yö tapahtumia. Muun muassa Pikkupuolen yövieraamme Veera esiintyy Kemin kulttuurikeskuksessa, aulan lavalla klo 14.30 alkaen...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä...

Hattu kiertämään-projektin kuoliaaksi vaikeneminen - kyllä... Kirjoitin vajaa pari viikkoa sitten erään iltapohdiskeluni ajatuksista liittyen Kemin kaupungin taloudelliseen tilanteeseen. Runsaan parinkymmenen vuoden aikana olen ajatusta, ratkaisumallia suusanallisesti testannut vaatimattomalla menestyksellä. Ajatusta - kerätä vapaaehtoisesti rahaa kaupungin kassaan - on pidetty hiukan outona. Niin - Kemin taloudellinen tilanne ei aiemmin ole ollut tämänhetkisessä katastrofaalisessa tilassa. Siksi kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin keinot pitäisi avoimesti tutkia, koeponnistaa... Mistä meidät - tämänhetkiset kemiläiset - jälkipolvet muistavat? Ei mistään, mikäli emme tällä valtuustokaudella onnistu vääntämään kaupungin taloutta kasvu-uralle, edes lopettamaan vuosien/vuosikymmenien velkaantumiskierrettä. Kävipä juuri hetki sitten mielessä, että joitakin kemiläisiä muistetaan ikuisesti, ainakin pitkään. Toisen maailmansodan jälkikahinoissa saksalaiset yrittivät räjäyttää Kemin kaupungintalon. Kaupungintalo pysyi pystyssä - kiitos hyvien lujuuslaskelmien ja rakentajien työn. Näitä "uuden Kemin talousrakentajia" kipeästi nyt mielestäni kaivataan. Niin - todettakoon tuohon aiemmin kirjoittamaani Hattu kiertämään-projektiin, että se vaiettiin kuoliaaksi. Ei ainuttakaan kommenttia.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Kännykkähälytykset, herätykset olivat aamulla päällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen vein yövieraamme Veeran Anttilan Mikon putiikkiin Keskuspuistokadulle hiustuunaukseen. Ilmeisesti hiusten väriä ei tällä kerralla vaihdeta. Vaimoni hakee hänet pois ilmoituksen saatuaan. Em. toimenpide liittyy illan Vanhojenpäivätanssiaisiin. Sinne eli Kemin Tervahallille menemme - minä ja vaimoni - sitten illalla. Varmaan tupa on täynnä "kasvomaskiporukkaa". Ilansuussa on Kemin Lumilinnalla jotakuinkin samaan aikaan Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko. Avoin yleisötilaisuus. Toivottavasti kemiläiset menevät jututtamaan "rahakirstunvartijaa". Pilvinen päivä, lumet sulavat, se on nyt tätä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Eilen vaimoni lämmitti Pikkupuolen takkaa. Saamme tutun yövieraan Veeran sinne. Printtasin Omakannasta meille EU:n koronatodistukset. Nyt voisi lähteä käväisemään ulkomailla Ruotsin Haaparannalla. Pöytäkalenterin mukaan olemme käyneet siellä viimeksi helmikuussa 2020... Tälle päivälle taitaa löytyä erilaista aktiviteettia, aika näyttäää. No toki sen verran, että käväisin torttu- ja pikkuleipäkahvilla ja jälkkäriksi vielä marjallinen jäätelöannos Kemin keskustassa erään Facebook-kaverini luona. Paljon oli porinanaihetta. Esiin tuli myös Kemin "hengästyttävät" rakennussuunnitelmat. Kaverini esitti vilpittömän ajatuksen, että eikö näihin hankkeisiin pitäisi naapurikuntienkin tulla mukaan, kun palveluja kuitenkin mielellään käyttävät. Taisinpa todeta, että niin pitäisi, mutta toistaiseksi yhteistyö yli kuntarajojen on ollut "tikkuista". Kerroin hänelle lyhyen kaavan mukaan myönteisestä yhteistyöstä Kemin ja Keminmaan osalta 1990-luvun alkupuolelta jäähallia Kemin Junkoon pystyyn väännettäessä... Ajelin kotiin sisäsataman kautta. Meri on avoin. Biotuotetehtaan säiliökuljetukset Ajoksesta eivät ole vielä käynnistyneet. Pajarinrannan uuden päiväkodin - avoimet ovet tapahtuma - näytti kiinnostavan. Paljon oli alueella autoja parkissa - hyvä niin.

Se on jo keskiviikko - kyllä...

Se on jo keskiviikko - kyllä... Aamun lehteä hakiessani totesin auran/kauhakuormaajan käyneen illalla Kainuunkadulla. Pieni jäinen palle oli ykkösliittymän edessä, se tiesi hyötyliikuntaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään klapit ja kävin hakkaamassa jääkairalla palteen hajalle ja siirsin jääjätökset lumikolalla ojanpohjalle. Vaimoni lähti kaupungille pankkiasioille ja ruokakaupoille. Itse alan orientoitua illansuun kokoukseen. Selailen luottamustoimitabletilta laajan liitetiedostoaineiston. Niihin pääsen käsiksi eilen tietotekniikka-asiantuntijoilta saamani ohjeistuksen perusteella. Kaipa tuo lyhyempi normaalireittikin jossakin vaiheessa aukeaa...

Mitä olen säilyttänyt tekniikan alan opiskeluistani - tähän asti...

Että mitäkö mietin? Muun muassa alla olevaa kävi hetki sitten mielessä. Mitä olen säilyttänyt tekniikan ja pedagogisen alan opiskeluistani - tähän asti... Mikäli oikein muistan päärakennuksen autotallista löytyy - yhdestä kolmesta isosta säilytyslaatikosta - muun muassa seuraavaa: Deskriptiivisen geometrian harjoitustyöt, mahdollisesti konetekniikan harjoitustöitä, fysiikan laboraatiot, fysiikan ja kemian aineistot, matematiikan aineistot, paperitekniikan harjoitustyö, mahdollisesti sellutekniikan harjoitustyö ja opinnäytetyö. Kaikkiin, totta tosiaan kaikkiin liittyi aikamoinen työmäärä. Tussipiirtäminen oli loppujen lopuksi mielenkiintoista mutta huolellisuutta vaativaa. Niin - tusspiirtimet, viivoittimet ja harpikko taitaa olla myös samassa laatikossa. Olenko mitään edellä mainituista aineistoista tarvinnut myöhäisemmässä vaiheessa? En varsinaisesti, mutta kai ne tiedot tuolla pääkopassa olivat jollakin tasolla selkänojana. Pienenä yksityiskohtana todettakoon, että kansakouluajoilta ei ole mitään jäljellä, oppikouluajoilta ainoastaan kasvisto. Se on myös autotallin säilytyslaatikossa. Lastenlapsille noita voisi jossakin vaiheessa näyttää, ovatko kiinnostuneita, se on asia erikseen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin orientoitua Kemin tietohallinnon toimistolle lähtöön. Kyllä - siellä käväisin ja vielä iltapäivällä toisenkin kerran. Luottamustoimitabletistani en saanut tuttua reittiä pitkin minulle lähetettyjä aineistoja auki. Asiantuntijat kävivät läpi laitetta, kaikki piti olla kunnossa, mutta siitä huolimatta eräs linkki ei toiminut. Osittain asiassa jäi - asiantuntijoillekin - kotiläksyä eli myssyn alle mietintää. Minulle opetettiin laitteelta uusi reitti, samalla uusi käyttäytymismalli, jonka avulla kyllä tulen hyvin toimeen. Tällaisina hetkinä käy takaraivossa ajatus entisistä (hyvistä) ajoista, jolloin kokousten esityslistat ja liitteet tulivat postin toimittamana kirjekuoressa kotiovelle, ainakin postilaatikkoon - hyvissä ajoin... No - niihin aikoihin ei ole enää paluuta. Sain taas osakseni erinomaista palvelua. Kaupungissa ollessani ajelin sen verran huvia, että käväisin vilkaisemassa korttelissa 107 uutta aktiviteettia Pruntsin kulmilla. Punaisten vuokra-asuntojen purkuhommat olivat käynnissä ja uusien, rakennettavien rakennusten pohjatöitä jo raavittiin - hyvä niin.

Boomer - sivistin hetki sitten itseäni Bile-Sannan infosta - kyllä...

Boomer - sivistin hetki sitten itseäni Bile-Sannan infosta - kyllä... Pieni lainaus: Boomerilla viitataan alunperin Yhdysvalloissa vuosina 1946–1964 syntyneisiin suuriin ikäluokkiin (englanniksi ”baby boomers”). Termi on levinnyt yleiseen käyttöön myös Suomessa. Vastaavat ikäluokat ovat Suomessa vuosina 1945–1950 syntyneet. Boomer-termiä käytetään kuitenkin laveammin kuvaamaan ihmisiä, joita termin käyttäjä pitää ajastaan jälkeen jääneenä eli niin sanotusti kalkkiksena. Niin - itse olen syntynyt vuonna 1944, joten en kuulu edellä mainittuun joukkoon - onneksi...

Lokakuun viimeinen viikko käynnistyy - kyllä...

Lokakuun viimeinen viikko käynnistyy - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen näyttää siltä, että kohtapuolin on mentävä pihalle lumitöihin. Tosin sinne kyllä myöhemminkin ehtii, sillä lunta sataa kevyesti lisää. Ensimmäinen pihareissu toteutettu: Nuoskalumen siirtelyä ja puuhuoltoa. Vaimoni lähti kaupoille ja kirjastoon.

Tänään on kalenterin mukaan Uskonpuhdistuksen muistopäivä ja YK:n päivä - kyllä...

Tänään on kalenterin mukaan Uskonpuhdistuksen muistopäivä ja YK:n päivä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen avasin pöytäkalenteristani uuden viikon auki ja totesin ensi viikolla olevan ainakin yksi kokous ja muuta aktiviteettia, joista sitten aikanaan. On niin kaunis, aurinkoinen pakkaspäivä, että kukaties intoudun käväisemään pienellä sightseeing ajelulla Metsä Fibren uuden biotuotetehtaan suunnassa. Samalla voisin koukata uudella Rovan asuntoalueella. Katsotaan nyt, miten päivä etenee... No niinhän siinä kävi, että lähdin liikkeelle. Vaimoni jäi varastorakennuksen päädyssä olevaan työtilaansa viimeistelemään Veeran vanhojenpäivätanssiaisten luomusta - hyvä niin. Ajelin Mansikkanokan ja sisäsataman kautta Hahtisaareen. Lähiaikojen suurten säiliöiden siirtovalmisteluja oli tehty aika lailla. Meri oli jäässä, mutta rikkoutunee kevyesti proomujen liikkuessa. Vielä oli veneitä laitureissa. Ajelin Pajussarentietä ihaillen Metsä Fibren vähitellen hahmottuvaa biotuotetehdasta. Mutkan Karihaarassa käytyäni ajelin Rovan uudelle asuntoalueelle. Kyllä - uusia, komeita omakotitaloja oli entisten lisäksi rakenteilla. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että alue on muutaman vuoden päästä viihtyisän näköinen, kun puut, pensaat ja istutukset lähtevät kasvamaan. Pienenä yksityiskohtana kotiintulomatkalta kerrottakoon mainoskatkon luonteisesti, että kävin ostamassa Syväkankaan Messistä Pirkan esipaistettuja vehnäpullia. Paistoin niitä pellillisen hetki sitten - puolet kanelipulliksi ja toinen puoli tavallisiksi - päärakennuksessamme on taivaallinen pullan tuoksu, ei kahta sanaa. Ja nyt kahvit tippumaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesimme aamukahvia juodessamme, että Lapin Kansa-lehdessä ja sen Luppo-viikonloppuliitteessä, oli mielenkiintoisia artikkelita Kemistä - hyvä niin. Kaunis alkutalven päivä. Puuhuoltoa. Tänään muutoin taitaa olla päivä, jolloin ollaan vaan. Täytynee seurata, mitä muualla Suomessa ja maailmalla tapahtuu...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Tuli hetki sitten mieleen televisiouutisia katsellessani vahvasti sanonta: Näkeehän sen Sokea Reettakin! Asiantuntijat kiistelevät - oikeastaan ovat kiistelleet jo kuukausia - avattiinko Suomea kirotun Koronavirusepidemian vuoksi liian aikaisin. Avattiin. Se on nähtävissä tietyillä alueilla tartuntojen määrissä, sairaalakapasiteettien kohtuuttomana täyttymisenä ja nimenomaan teho-osastojen kuormittumisina. Totta - paine on ollut kova monilta eri tahoilta avautumiseen, mutta kirottu, kirottu, kirottu Koronavirusepidemia ei ole ohi. Nyt jos koskaan pakkorokottaminen on paikallaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä - viikko vilahti silmissä... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle ja vaimoni kaupoille. Eilisten lumihommien parsimista, Pikkupuolen kompostoivan käymälän jätöksien hautaamista maan poveen ja Pikkupuolen puuhuoltoa. Ensimmäistä kertaa kokeilin ahkiollisen puukuorman viemistä Pikkupuolen takan kupeeseen suoraan. Hyvin onnistui, kun pistin matot kynnyksien päälle. Kannatti kokeilla, monta välivaihetta jäi pois. Kesäaikaan vien betonikärryllisen klapeja suoraan sisälle. Helppo juttu. Jos ja kun Kainuunkadulle vedetään ensi vuonna uudet vesi- ja viemäriputket myös ns. hulevesiputket, tutkin/tutkitutan Pikkuolelle vedettävän vesi- ja viemäriliitännän mahdollisuuden. Tälle päivälle ei taida olla mitään erikoista tekemistä, antaa ajan kulua...

Poikkeuksellisia ratkaisumalleja poikkeuksellisina aikoina - kyllä...

Illan hämärtyessä käy silloin tällöin mielessä synnyin- ja kotikaupungin Kemin tämänhetkinen taloudellinen tilanne. Kemissä tilanne ei ole uusi. Mikäli oikein muistan, taloudellinen tilanne on kaupungissamme ollut aina tiukka. Kyllä se on pakko todeta, että olemme eläneet aika suruttomasti. Tehneet velkaa ja myyneet omaisuutta. Kaupungin omaisuutta = meidän yhteistä omaisuutta. Lisäksi olemme sortuneet pahanpäiväisesti tasekikkailuun. Lähes kaikki edellä mainitut keinot on nyt loppuun kaluttu... Ilmassa on kuitenkin paljon myönteistä. Kuntapäättäjät laidasta laitaan ovat viimeinkin havantuneet tosiasiaan, että olemme lähivuosina valtion holhouksessa, mikäli emme viimeinkin ryhdistäydy ja pistä menoja kuriin ja/tai hanki entistä enemmän tulorahoitusta. Metsä Groupin päätös rakentaa Kemiin uusi biotuotetehdas oli tasoa "taivaan lahja" - sitä ei käy kiistäminen. Sen kerrannaisvaikutukset ovat talousalueelle, Lapille ja koko Suomelle merkittävät. Todennäköisesti tehdasalueelle nousee muutakin - jotain uuttaa. Oletettavasti myös Veitsiluodon saarelle nousee vielä uudennäköistä aktiviteettia. Kemissä on tällä hetkellä rapiat 20.000 asukasta. Vaikka olemme viime aikoina kokeneet kovia - asia koskettaa myös naapurikuntien Keminmaan, Simon ja Tervolankin - asukkaita niin tällä hetkellä työssäkäyvät, yrittäjät ja pääosin eläkeläisetkin ovat taloudellisesti kohtalaisen hyvässä asemassa. Minkälaisilla "porkkanoilla" niin sanotut hyvin toimeen tulevat olisivat valmiita pistämään hatun kiertämään kartuttaakseen Kemin kaupungin kassaa? Kuulen jo selvästi muutaman lukijan tuhisevat/kiroilevankin tyyliin: "Etkö parempaa/tyhmempää keksinyt?" Poikkeuksellisia ratkaisumalleja poikkeuksellisin aikoina kannatta mielestäni avoimesti miettiä. "Hattu kiertämään"- projektissa esimerkiksi yksi miljoona euroa (1.000.000€) syntyy sadan kemiläisen kymmenentuhannen euron panostuksella (10.000€). Väitän, että irtorahaa kyllä löytyy, mikäli ihmiset ovat riittävän motivoituneita kotikaupunkinsa pelastamiseksi. Niin olen vastaavantyyppistä ajatusta markkinoinut/koeponnistanut aina silloin tällöin. Saamani kommentit ovat olleet tähän saakka aika kielteisiä, suorastaan tylyjä, mutta olisivatko ajat muuttuneet. Yrittänyttä ei laiteta - väitetään...

Mitä tänään tähän asti...

Nyt se sitten taas yli puoleksi vuodeksi alkoi. Mikä? Lumityöt. En valita, on upea asia, että Suomessa - ainakin toistaiseksi - on selkeästi neljä vuodenaikaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen menin etupihalle sen verran lumitöihin, että pääsee asiallisesti autolla liikkeelle. Mielenkiintoista "kerroslunta" - pohjalla maata vasten ihan vesisohjoista. Sehän tarttui sekä lapioon että lumikolaan. Alan kohtapuolin orientoitumaan Karjalahdelle lähtöön. Vien muoviroskat kierrätykseen ja menen kuuntelemaan/juttelemaan mitä aluevaaliehdokkailla on mielen päällä. Ainakin Väyrysen Paavo on ilmoittanut tulevansa paikan päälle. Hänellä on yleensä painavaa sanottavaa. Paikalla makkaranpaistossa ja juttukavereina on Kemin Keskustan aktiiveja klo 11-13 välisenä aikana. Mielenkiintoista nähdä, onko väkeä muutoin liikkeellä... Kyllä - käynti Karjalahdella Prisman edustalla tehty. Ihan mukava oli vaihtaa muutama sana läsnä olleiden aluevaaliehdokkaiden ja Kemin Keskustan nykyvaikuttajien kanssa. Kyllä tarjotut tuotteet - grillimakkarat ja esiteetkin - kävivät kaupaksi. Väkeä liikkui tasaiseen tahtiin.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään se sitten taisi Perämeren pohjukkaan tulla varsinainen ensilumi, räntärykäys tuli niin kuin muistamme - 14.09.2021. Joka tapauksessa täytynee ottaa lumikola ja lapio jo esiin. Siirrän puu- ja varastokatoksesta lumilingon jo varastorakennuksen lipan alle. Samalla työrupeamalla todennäköisesti siirrä päärakennuksen terassilla olevat puutarhakalusteet "talviasentoon". Tästä se taitaa sitten talvi käynnistyä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen puuhuoltoa: Klapit päärakennuksen takkapesään ja korillinen puita puu- ja varastokatoksesta. Eilen saimme tutun syyslomavieraan eli Veeran Pikkupuolelle ilmeisesti pariksi yöksi - hyvä niin... Kaunis aurinkoinen loppusyksyn aamu. Oikeastaan tänäänkään ei ole mitään kummempaa "tähellistä" tekemistä ja hyvä niin. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Uusi viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelin - tällä hetkellä kaunista myöhäissyksyn säätä aistiessani - josko tänään en tee mitään ja/tai en kirjoita mitään. No sen verran ainakin, että sain hetki sitten puhelinsoiton eräältä Facebook-kaveriltani. Hän kertoi avoimesti viime viikonvaihteen tapahtumistaan ambulanssikyydityksineen ja sairaalareissuineen. Totesimme, että yhteiskunnan palvelut toimivat. Hän odotteli sairaalassa lääkärikäyntiä ja tutkimuksista saatuja tuloksia. Toivotin hänelle jaksamista ja paranemista...

Mitä tänään tähän asti...

Pitkään nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähdin pihalle. Vaimoni siirtyi varastorakennuksen päädyssä olevaan työhuoneeseensa ison Bonanza-nojatuolin tyynyjä tuunaamaan. Tuo tuoli ostettiin aikanaan käytettynä. Se on tehnyt monta reissua. Vaimoni opiskelumatkalla Hämeenlinnassa ja Timolla Helsingissä. Tällä hetkellä se on päärakennuksemme takkahuoneessa. Mihin vielä ehtii... Ryhmittelin hiukan varastorakennuksen vieressä olevia betonilaattoja. Katselin taas entisen joulukuusimetsän jäljellä olevia viittä kuusta varastorakennuksen päädyssä. Kaksi niistä joutaisi kaataa polttopuiksi. Miksi? Siksi, että toinen on lähellä varastorakennusta ja toinen on niin iso, että se vie voimaa lähellä olevasta pienestä perunapellosta ja ryytimaasta. Juuret ovat levinneet laajalle alueelle. Katunaapurini on luvannut hoitaa asian, jos näin päätämme...

Mitä tänään tähän asti - Simon Karsikon Leuannokassa käynti - kyllä...

Mitä tänään tähän asti - Simon Karsikon Leuannokassa käynti - kyllä... Päätimme eilen, että lähdemme testaamaan Maksniemen uudet tieliittymät, käymme Simon Karsikon Leuannokassa ja pistäydymme pitkästä aikaa Pihlajalla kylässä. Näin teimme. Oli mukava muistella Leuannokassa Veitsiluoto Oy:n lomamökkiaikoja kauan sitten ja ottaa muutama kännykkäkuva. Kävi mielessä, että Simon kunta teki erinomaisen maa-aluekaupan. Oletettavasti kaavoitus etenee ripeästi ja mahdolliset asiasta kiinnostuneet tontinostajat pääsevät rakennustyöhön. Näin maallikon silmin eipä juuri parempaa rakennusmaata voi kuvitella. Mukava sightseeing ajelu Maksniemessä tänään.

Mielenkiintoista ajatusleikkiä lähitulevaisuuden eduskuntavaaleista Lapin osalta - kyllä...

Mielenkiintoista ajatusleikkiä lähitulevaisuuden eduskuntavaaleista Lapin osalta - kyllä... Juuri kun ajattelin, että taitaa olla tylsääkin tylsempi sateinen lokakuun perjantai edessä niin intouduin lukemaan mielenkiintoisen artikkelin Keskustan kansanedustajasta Mikko Kärnästä. Kuinka ollakaan ajatuksissani heittäydyin pohdiskelemaan jo vuoden 2023 eduskuntavaaleja jos, jos ja jos - tyyliin. Pätkä Wikipediatekstiä: Suomen 39. eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 2. huhtikuuta 2023 ja niissä valitaan kansanedustajat eduskuntaan vaalikaudelle 2023–2027. Kyllä. Mikäli Mikko Kärnä asettuu ehdokkaaksi Lapista ja mikäli Paavo Väyrynen asettuu ehdokkaaksi myös Lapista niin tilanne Keskustan osalta muodostuu totta tosiaan mielenkiintoiseksi. Toki Keskustalla on ollut ja ilmeisesti on jatkossakin muitakin kovia potentiaalisia ehdokkaita. Olen tavannut molemmat superehdokkaat, vaihtanut muutaman sanankin. Ollut taannoin sähköpostiviestinnässäkin, lähettänyt sähköposteja. Toinen em. henkilöistä on vastannutkin - muistaakseni.

Se on taas perjantai...

Se on taas perjantai - kyllä ja sateinen sellainen... Perinteisten aamutoimien jälkeen en kyllä parhaalla tahdollakaan keksi muuta kuin sytyttää päärakennuksen takkaan tulet. Vaimoni lähti hetki sitten Pikkupuolelle osittain samoihin hommiin. Saapa nähdä, mitä tällainen sateinen päivä tuo tullessaan. Nyt olisi havillista aikaa siivota esimerkiksi Facebook-foorumia.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme orientoitua upeaan syyspäivään. Vaimoni käväisee kauppareissulla ja minä sen jälkeen iltapäivällä kokousreissulla. Voi olla, että loppuiltapäivästä intoudun tasoittelemaan maata ja siirtelemään betonilaattoja uuteen asentoon varastorakennuksen sivustalla. Niin - jos en tänään niin sitten huomenna tai joskus sitten. Eipä nuo tuosta mihinkään karkaa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli aika lailla seestynyt olo, eiliset lähitulevaisuuteen liittyvät päätökseni poistavat ajatuksistani turhanpäiväistä touhuamista. Irtaannun yhä enemmän tuosta Facebook-kuviosta eli kansanomaisesti veispuukista ja keskityn kukaties enemmän oman Blogisivun pitämiseen. Sen osoite on muuten http://akipyykko.blogspot.com Voi olla, että hetken kuluttua testaan auton ylläpitolaturin toimintaa. Virittelen sitä talvikäyttöä varten. Arvelen sen osoittautuvan hyväksi valinnaksi. Voi olla, että etulasin uusi peitto otetaan myös myöhemmin käyttöön, vältytään turhalta rappaamiselta, vaivannäöltä. Tällä viikolla on pöytäkalenterin mukaan yksi kokous - huomenna torstaina - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin asetella henkilökohtaista lähitulevaisuuttani uuteen asentoon. Sellainen on ollut tapani vuosikymmenien aikana aina silloin tällöin. Se antaa uutta näkemystä itselleni ja virtaa lähitulevaan - näin haluan ajatella. Osata luopua sellaisista asiakokonaisuuksista, jotka eivät tunnu riittävän omilta, on tärkeää. Tähän liittyy muun muassa uusi lähestymistapa Facebook-maailmaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ei juuri pihalle meneminen kiinnosta. Sataa tihuuttaa. Jospa tuo sade päivänmittaan hellittää, pääsee hahmottelemaan laitteiden sijoitusta - järkevää sijoitusta - lumihommia ajatellen. Tuo peräkärryn päällä oleva moottorikelkka antaa pienen lisähaasteen. Puut voi ainakin päärakennuksen takkaan asetella. Se on tuttuakin tutumpaa hommaa. Pihalle iltapäivällä kukaties mentyäni tutkiskelen hajottamani vaahterakannon alueen lähitulevaa. Voi olla, että sijoitan kannon paikalle AITAKI-laatutuotteen tolppajalustan ja seuraan, mitä sen tuntumassa alkaa tapahtua. Ovatko vuosikymmenien aikana muodostuneet juuret niin voimissaan, että jaksavat työntää vielä uutta vaahterakasvustoa. Aika näyttää.

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää...

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää... Perinteisten aamutoimien jälkeen luin jostain syystä poikkeuksellisen tarkkaan lauantaipäivän Lapin Kansa lehden. No toisaalta siksi, että tuoretta paperilehteä ei tule sunnuntaisin. Erityisen kiinnostavia olivat artikkeli venäläisten partisaanien tuhoretkistä Suomen puolelle toisen maailmansodan aikana, joissa kohteina olivat lapset, naiset ja vanhukset. Toisaalta tällä keralla oli poikkeuksellisen kiinnostavia yleisönosastokirjoituksia. Muun muassa tuo koiraveroasia tuntui mietityttävän - lähinnä sen periminen. Asiaan liittyvänä olen itsekin kirjoittanut 1980-90-luvulla asiasta. Lopetin kirjoittamisen totaaliturhauttavana. Silloin väitettiin, että koiravero on turha, tarpeeton ja mahdoton toteuttaa, koska veron perimiseen liittyvät kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hyöty. Kemin "Koirapuolue" oli silloin voimissaan. Nyt eletään toista aikaa ja perintätekniikka on myös aivan toisella tasolla. Ilmeisesti koirien rekisteröintiin on tulossa myös virallisia muutoksia. Koirat minuakin ovat viime vuosina jonkin verran kiinnostaneet. Miksi? Siksi, että ympärilläni = rajanaapureinakin on toistakymmentä koiraa. Taitaa olla yksi yksi "pentutarhailijakin". Lisäksi työhuoneeni ikkunasta näen päivittäin Kainuunkadulla kävelytettävän varovaisen arvion mukaan 20-30 koiraa. Parhaimmillaan/pahimmillaan taluttajalla on 3 jopa 4 koiraa. Kun Kemin kaupunki taistelee olemassaolostaan äärimmäisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa laatien pitkiä toimenpidelistoja talouden kohentamiseksi, kaikki kivet on syytä kääntää. Yksi varteenotettava kivi olisi päätös koiraverosta ja sen perimisestä nykytekniikan käytännöillä. Nämä ovat niitä sarjastamme "pieniä puroja", sano...

Ristiriitaisia ajatuksia...

Ristiriitaisia ajatuksia - kyllä... Olen ollut Kemin kuntapäättäjänä vuodesta 2000 alkaen vaatimattomalla panoksellani - eräänlaisena Takarivin Taavina eli aikalailla taustalla. Olen ollut monissa lautakunnissa. Muun muassa sosiaali- ja terveyslautakunnassa kaksi valtuustokautta varsinaisena jäsenenä. Olen tällä hetkellä perusturvalautakunnassa varsinaisena jäsenenä. Lautakunnan päätöksin pistämme liikkeelle vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa rahaa. Se on paljon rahaa se... Minäkin olen julkisesti "mainostanut", että kaikista kemiläisistä pidetään huolta. Mutta kyllä avoimesti ja rehellisesti on pakko todeta, että välillä hiipii vahva epäilys puseroon. Miksi ihmeessä pistämme rahaa liikkeelle sellaisissakin tapauksissa, joissa henkilöillä ei ole ollut vuosikausiin, vuosikymmeniin minkäänlaista vastuuntuntoa omasta elämästään. Se on ollut täydellistä örveltämistä ja sekoilua, joka on aiheuttanut lähimmäisille suurta tuskaa ja kärsimystä sekä taloudellista menetystä - jatkuvasti. Ja tämä on taivahan tosi, sanoisi entinen opettajakollegani. Minuakin on usein muistutettu, että vastikkeetonta rahaa ei ole syytä jakaa. Totta - itsellekin tulee usein takaraivoon ajatus Raamatun totuuksia vapaasti mukaellen: Joka ei työtä tee, hänen ei syömäänkään pidä. Mikä on se konsti, vaikkapa vippaskonsti, oivallus, jolla nämä laitapuolen kengänkuluttajat saadaan takaisin - meidän mielestämme - normaaliin elämään. Jollakin tavalla mielekkääseen tekemiseen kiinni, ei välttämättä heti työntekoon. Onko se niin sanotun kolmannen sektorin monipuolinen toiminta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ajattelin olla tänään lauantaina 09.10.2021 tekemättä mitään. Kukaties menemme pienen sauvakävelylenkin tekemään päivemmällä... Sen teimme Mansikkanokalla ja sitten metalli- ja lasikierrätyspisteelle City Marketin kupeeseen ja kaupassakäynti. Odotellessani vaimoani tein heräteostoksen eli yksi rivi Lottoa. Ohitseni meni keski-ikäinen mieshenkilö kahden lapsen kanssa. Epäilen, että hän oli Pasi Särkiaho, yksi entisistä oppilaistani tai sitten Pasin kaksoisolento. Mentyäni kaupan puolelle ohitse meni myös perheensä kanssa tuttu henkilö Sami Riikonen, hänkin entisiä oppilaitani... Kaupungilla oli liikkeellä insinöörioppilaita, olisko ollut Pohjois-Suomen insinöörioppilaiden tapahtuma Kemissä. Täikön torilla oli ohjelmaa asiaan liittyen. Kotiin tultuamme totesimme, että kakkosliittymään oli ilmestynyt peräkärry, jonka päällä on peiton alla moottorikelkka ja ajorampit - hyvä niin. Koko reteli siirretään aikanaan puu- ja varastokatoksen viereen odottamaan talvea...

Eräs Facebook-teksteistäni eilen...

Tämän päivän viimeinen eli viides vaahterakantopoltto ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Miksi? Siksi, että kaikilla edellisillä kerroilla ja nytkin olen seurannut vallitsevan tuulen suuntaa pienen tulen, nuotion savujen osalta. Tämän päivän polton loppuvaiheessa alkoi sataa, jolloin palaminen alkoi tyrehtyä ja savua muodostua entistä enemmän. Lisäksi vallitsee matalapaine. Kiistatta savua ohjautui aidan takana olevan kerrostalon suuntaan. Olen saanut asiaan liittyvänä kaksi puhelinsoittoa: Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja soitti, että kerrostalon käytävillä on savua. Kerroin hänelle, että käyn sammuttamassa kituvan nuotion. Sen tein ja savut loppuivat. Sain toisen puhelun, johon en ensin ajatellut vastata - tuntematon numero - mutta vastasin. Kemin kaupungin ympäristöpäällikkö Risto Pöykiö soitti asiasta. Hänelle oli tullut viesti Kemin kaupungin tekniseltä johtajalta, jolle puolestaan viesti oli tullut taloyhtiön isännöitsijältä ja jolle puolestaan viesti = sähköposti oli tullut joko taloyhtiön asukkaalta tai hallituksen puheenjohtajalta. Kantopolton savut työllistivät aika monta ihmistä. Toisaalta tuli ilmeisen selväksi, että ympäristövalvonta toimii. Taitaa olla elkeitä paikallisesta ilmastohätätilasta... Meillä oli Riston kanssa asiallinen keskustelu ja hän antaa vastauksen kysyjille, lupasi toimittaa kopion sähköpostiviestistä minullekin - asianosaiselle, Jälkipuintia: Minulla on tunne, että pääsääntöisesti kerrostalon asukkaat tietävät, kuka aidan takana asuu. Minulle olisi voinut asiasta soittaa ja/tai mieluummin tulla aidan taakse kertomaan, että savua/savunhajua on käytävillä... Olen aina tuonut esiin, että olemme olleet tällä tontilla/alueella pitkään, pitkästi toista sataa vuotta. Mekin nykyasukkaat yhtäjaksoisesti vuodesta 1981. En muista, että tämän tason niuhotusta olisi ollut koskaan, mutta tämän päivän kokemusten perusteella kerta se on ensimmäinenkin, tämän päivän kokemusten perusteella oletettavasti ei viimeinen.

Käytetyn auton hintapohdiskelua...

Käytetyn auton hintapohdiskelua: Tämä auto maksoi käytettynä vuonna 2016 3500 euroa. Tällä hetkllä eli vuonna 2021 kyseisen auton hintalappu on vähintään 5500 euroa. Mikäli globaali- ja kotimaisetkin uutiset muun muassa tämäntyyppisten autojen hinnoista pitävät paikkansa, auto maksanee viiden vuoden päästä eli vuonna 2026 vähintään 10000 euroa. Luonnollisesti edellyttäen, että auto pysyy jotakuinkin nykyisessä kunnossa. Näkemykseni perustuu taannoin lukemaani tekstiin Helsingin Sanomista, josta lainaan pienen pätkän: Kuten Paavo Väyrynen nousee kanveesista aina uudestaan, myös Mersu-väyrynen saattaa olla kovassa nousukiidossa. Näin veikkaa vanhojen autojen markkina-arvoja työkseen määrittävä ja analysoiva espoolaisen Klassik Auto Oy:n Anssi Juutilainen. ”Jos jostain autotallista löytyy hyväkuntoisena sellainen, se voi olla oikeasti huomattavan arvokas auto jonain kauniina päivänä”, Juutilainen sanoo. Väyrys-Mersu ei ole ainoa tavallinen auto, joka voi olla tulevaisuudessa haluttu klassikko. Markkinoilla on monia muitakin youngtimereita, joiden arvo on nousussa. YOUNGTIMER-AUTOT ovat noin 15–30 vuotta vanhoja autoja. Ne ovat automaailman keski-ikäisiä: eivät vielä vanhoja ja viisaita, mutta jos ne ovat vielä hyvässä kunnossa, ne ovat viehättäviä tyyppejä, jotka hoitavat hommansa ihan yhtä terhakkaasti kuin nuorempansa. ”Esimerkiksi Saksassa arvostetaan näitä autoja todella paljon. Siellä on oma lehtikin, joka on omistettu youngtimereille, ja se myy kuin häkä.” Youngtimereiden suosio Saksassa johtuu Juutilaisen mukaan siitä, että siellä ihmisillä on niin paljon rahaa ja uudet autot maksavat sen verran vähän, että uudessa autossa ei ole hohdokkuutta. ”Kuka tahansa voi ostaa uuden auton. Mutta ne, jotka haluavat vähän erottua, hommaavat jonkun hyväkuntoisen youngtimerin. Mercedes-Benz E-sarjan W210.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tänään eikä lähipäivinä ole ainuttakaan pöytäkalenterimerkintää - hyvä niin. Koko loppuvuotta selaillessani pöytäkalenteristani olen tyytyväinen, että kuntavaalien jälkeisiin luottamustoimiin liittyvänä kokousmäärät ovat asiallisen siedettävät. Toivon, että valtuutetuilla, erityisesti Keskustan valtuutetuilla ja lautakuntajäsenillä, joiden varamiehenä olen, riittää voimia/jaksamista vaativissa luottamustehtävissään. Luonnollisesti nuo tammikuun 2022 aluevaalit vilahtavat silloin tällöin ajatuksissa, vaikka itse en ole aikeissa niihin ehdokkaana osallistuakaan. Toivottavasti Kemistä löytyy potentiaalisia ehdokkaita vaaleihin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamukahvittelun yhteydessä lehteä lukiessamme totesimme - yhdestä suusta - että ikääntyminen tuo tullessaan pikkuriesaa. Muun muassa väistämättä näkökyvyn heikkenemistä. Lasien uusimistarve tulee entisestäänkin tärkeämmäksi. Siirryin uutisten seurantaan netistä. On pakko myöntää, että tuo Elokapina-vouhotus ärsyttää, suorastaan raivostuttaa, josta ei viitsi irrotella yhtään enempää. Sen sijaan olen edelleenkin erittäin huolestunut Koronavirus-ongelmasta. Se ei ole ohi Suomessakaan, puhumattakoon maailmassa. Olipa mukava todeta hetki sitten, kun vaimoni lähti Mersulla "rapisevin renkain" käymään kaupungilla, sanoi menevänsä kirjastoon. Itse lähden puolen päivän jälkeen Kemin keskustaan City Motorille. Mersuun asennetaan ylläpitolaturi maanantaina vaihdetun akun jatkeeksi. Sieltä tultuani jatkan harjoituksia vaahterakannon kanssa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihamalle kantohommiin. Käytössä sähkömoottorisaha, kaksi kirvestä, lapio ja kanki. Näyttää siltä, että vielä yksi polttokerta - viides sellainen - on toteutettava, on se sitkeä "vastustaja"... Alamme kohtapuolin orientoitumaan elokuviin. Elämme Kemissä Vanhustenviikkoa. Nimestä voi olla monta mieltä, mutta joka tapauksessa kävimme - minä ja vaimoni - ensimmäistä kertaa tänään viikon tapahtumassa - elokuvissa Kino Pirtissä nimikkeellä Seniorikino. Viidentoista minuutin välein piti alkaa 1-salissa klo 13.00 Hytti nro 6 ja 2-salissa klo 13.15 Isä. Osallistujia oli ihan jonoksi saakka. Lipunmyyjä olisi voinut varmistaa osallistujilta/lipunostajilta kumpaan heillä oli tarkoitus mennä. Isä-filmiä oli salissa 2 katsomassa meidän lisäksi seitsemän henkilöä. Niin kyseinen filmi alkoi loppujen lopuksi noin klo 13.45. Oli erinomainen filmi, suosittelemme. Tätä on sitten joskus vanhana mukava muistella...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kirjoitin alkuiltapäivästä muun muassa seuraavaa: Alan kohta orientoitua Kemin kaupungintalolle lähtöön. Perusturvalautakunnan kokous on toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa klo 15 alkaen... Kyllä - eriomaisen puhutteleva ja monisärmäinen kokous klo 15.00-19.30 välisenä aikana, ei kahta sanaa. Pääsääntöisesti perusturvalautakunnan (entinen sosiaali- ja terveyslautakunta) asiat ovat vaikeita ja vieläkin vaikeampia. Olen kukaties kirjoittanut aikaisemminkin, että kasassa on jälleen porukka, joka - virkamiehet ja kaupunginhallituksen edustaja mukaan lukien - tekee parhaansa jokaisen kemiläisen hyväksi. Tehtävä on lähes mahdoton, mutta ei toivoton, tästä(kin) kyllä selvitään, kun muuta mahdollisuutta ei kerta kaikkiaan ole. Riihikuivaa rahaa siinä kyllä palaa, mutta se menee tarpeeseen. Kaikista on pidettävä huolta...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin fiilistelemässä Karihaarassa Tommin luona ja ihailemassa peräkärryn päällä, peiton alla olevaa uusvanhaa Yamaha-moottorikelkkaa. Tommi oli tuunannut peräkärryn pohjaa ja kiinnittimiä. Hyvältä näytti. Kyseinen peräkärry on aikanaan tehty Kemin ammattioppilaitoksessa. Ammattiaineiden opettaja, työpajarakennuksen opettajanhuonekaverini Pietarilan Jussi oli "tekomestarina/hankintapäällikkönä". Näitä peräkärryjä tehtiin sillä erää muistaakseni 3 tai 4 kappaletta. Sain Tommilta lainaksi pienen sähkökäyttöisen Makita-moottorisahan, jolla jyrrään huomenna loput vaahterankannosta hajalle. Alan kohta orientoitua Kemin kaupungintalolle lähtöön. Perusturvalautakunnan kokous on toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa klo 15 alkaen...

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa - ei niin mutta...

Lypsävää lehmää ei kannata tappaa - ei niin mutta... Seurasin eilen Kemin kaupunginvaltuuston kokousta netistä. Erityisen mielenkiintoni kohteena oli Kemin Matkailu Oy:n toimintaan liittyvä asiakohta. Kemin Matkailu Oy:n kruununjalokivet ovat olleet Sampo ja Lumilinna. Molemmat aikanaan huikeita oivalluksia, jota ei käy kiistäminen. Matkailujäämurtaja Sammolla ei ole ajeltu vähään aikaan turistikäytössä, ainoastaan siirto Ajoksesta Veitsiluodon satamaan "parkkiin". On tehtävä pakollisia huoltoimenpiteitä ja se maksaa näin maallikon ajatuksin lähes maltaita. Ne on tehtävä. Itse olen luottavainen, että Sampo on vielä pitkään matkailujäänmurtajana ja takoo Kemin Matkailu Oy:lle/Kemille/talousalueellemme matkailutuloja, mutta sen vuotuinen käyttöaika on lyhyt. Varmaan mietintämyssyn alle kannattaa pistää vakavasti ajatus, että kyseinen, rajoitetun käyttöajan alus myydään - jos sopiva ostaja löytyy - pois ja hankitaan tilalle matkailukäyttöön soveltuva alus, mikäli mahdollista lähes ympärivuotiseen käyttöön. Kävipä tuossa lisukkeena ajatus, että niin sanottua Perämeren kaarta - Ruotsin Luulajasta aina Suomen Raaheen - saakka tulisi matkailussa hyödyntää ja tehdä aitoa yhteistyötä.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous eilen - kyllä...

Kemin kaupunginvaltuuston kokous eilen - kyllä... Katselin netistä kaupunginvaltuuston kokouksen, jossa oli jonkin verran tekniikkaongelmia. Puheenjohtaja Reijo Viitala ohjeisti asiallisesti kokouskäyttäytymistä. Ohjeistus meni pääasiassa perille. Minun lisäksi havaintojeni mukaan kokousta katseli rapiat kolmekymmentä henkilöä. Ihan asiallinen kokous, jossa päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi nousi Kemin Matkailu Oy:n esitykset. Paljon oli kysymyksiä ilmassa, joihin yhtiön toimitusjohtaja Susanna Koutonen vastaili perustellun asiallisesti. Yksi äänestyskin tapahtui, kun Perussuomalaisten ryhmä esitti kyseisen asiakokonaisuuden käsittelyn lopettamista eli pöydälle panemista. Käsittelyä jatkettiin odotetusti äänin 38-5... Valtuustosalissa muutamat eturivin valtuutetut olivat esitetyissä kommenteissa/kysymyksissä aktiivisia

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Ulkona piipahdettuani totesin puuskittaisen tuulen pöllyttävän lehtikasoja ja huojuttava aika lailla pihapuita. Sain puhelinsoiton City Motorilta, sähköpostiviestintämme perusteella uusi akku tullaan asentamaan Mersuun puolen tunnin päästä. Kyllä asentaja tuli paikalle - kaikki hyvin. Torstaina asennetaan vielä ylläpitolaturi niin totuttelu tähän autoon alkaa ja talvi saa tulla. Tavoitteena on pitää autoa koko ajan ulkosalla... Pidin eilen puhelinta äänettömällä niin kuin pääsääntöisesti aina. Näytti tulleen yksi puhelu. Saan mahdollisesti tänään entisen pienimuotoisen maatalouslaitemuseoalueen kupeessa olevan vaahterakannon hajottamisen loppuun saatetuksi. Tommi ilmoitti Messengerin kautta, että hänellä on sähkökäyttöinen moottorisaha kotosalla Karihaarassa. Sillä homma hoitunee kätevästi... Tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous illansuussa - pitkästä aikaa - valtuustosalissa. Täytynee seurata.

Se on Mikkelinpäivä nyt - kyllä...

Se on Mikkelinpäivä nyt - kyllä. Sivistin itseäni pätkällä Wikipediatekstiä. Poikkeuksellisen pitkien yöunien ja aamutoimien jälkeen kävin katsomassa pihalla eiliesen - neljännen vaahteran kantopolton jälkeisiä - aikaansaannoksia. On se sitkas. Siinä on vieläkin jyystämistä tai sitten moottorisahahommaa. Katsotaan nyt ... Onpahan kaunis sunnuntai-ilma. Voi olla, että menemme pihalle rapsuttelemaan puiden lehtiä ja kukaties kärräämme ne saman tien matopellon päälle tontin kulmaukseen. Käännettyäni uuden viikon pöytäkalenteristani esiin tiistaina on Kemin perusturvalautakunnan kokous. Toki viikolta löytyy muutakin aktiviteettia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Seurasin hetki sitten suoraa lähetystä Eduskuntatalon läheisyydessä. Pätkä Mannerheimintietä oli alkuvaiheessa tukittu mielenosoittajien/kansalaistottelemattomien/lainrikkojien toimesta. Poliisi ohjeisti poistumaan paikalta, jotta liikenneväylä saadaan auki. Osa noudatti poliisin ohjeistusta. Osa kävelytettiin ja kannettiin paikalla olleisiin Helsingin liikennelaitoksen busseihin. Matka putkaan alkoi. Kyydin sai yli 100 osallistujaa. Mannerheimintie avautui liikenteelle. Taustalla kuuluivat varsin yksitoikkoiset kannustushuudot. On murheellista seurata, että poliisin vähäisiä resursseja käytetään mielenosoittajien/kansalaistottelemattomien/lainrikkojien kanniskeluun kulkuväyliltä busseihin. Katsellessani tiellä istuvia kylttien ja banderollien kanssa varustautuneita nuoria kävi mielessä, että he olisivat kyllä lähteneet siitä - tukka putkella - muillakin keinoin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen siirryin pihalle kakkosliitymässä olevan, käyttöön otetun automme luo akun latauslaitteiden kanssa. Akku on viitisen vuotta vanha, mutta takaraivoon on hiipinyt ajatus, että se ei ole täydessä iskussa. Illansuussa sen näkee... Ison vaahterakannon kanssa alkaa olla kohta viimeiset väännöt. Kannon kupeessa touhutessani viereisen kerrostalon pihaan ajoi henkilöauto, ei talon asukkaita. Rennonpuoleiset peruutukset - suoraan raja-aitaan. Ei siinä aitaa sentään kaatunut, mutta ainakin yhden pystytolpan kohdalta kuului epäilyttävä rusahdus. Auto lähti aika nopeasti pois. Mahdollisesti joku lukijoista muistaa, että uusin alkukestä muutaman painekyllästetyn pystytolpan ja tein uusia aitaelementtejä. Ne olivat osittain viime talven lumimiesten/kauhakuormaajien jäljiltä. Tavoitteena on lähestyvänä talvena seurata, miten kerrostalon lumia siirrellään. Tarvittaessa menen ohjeistamaan kuskia oikeaoppisesta kauhan käsittelystä eli raja-aitaa ei ole pakko kaataa. Mutta nyt on kahvitauko. Kohtapuolin siirryn taas pihalle...

Uudet tuulet puhaltavat...

Uudet tuulet puhaltavat - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet. Siinä ei nyt mitään uutta ole, mutta sen jälkeen toteutin Trafin sivujen kautta autonvaihto-operaation. Kaksi autoa pois liikennekäytöstä ja yksi liikennekäyttöön. Helppo juttu. Sekin on tuttua touhua. Uusia tuulia on kohtapuolin se, että eilen katsastettu Land Rover saa olla päärakennuksen autotallissa ja liikennekäyttöön otettu MB E 200 saa olla ensi talven ulkosalla. VW Doppel TD tutussa paikassa päärakennuksen päädyssä. Miksi Mersu ulkosalla? Siksi, että siihen asennetaan ensi viikon torstaina City-Motorilla Defan ylläpitolaturi. Se työntää akkuun virtaan, kun auto pistetään lämmitykseen. Kun autossa on lisäksi sisätilalämmitin, pakkasellakin voi lähteä "melkein kuin puolilämpimästä tallista". Tätä kokeillaan. Olen jyystänyt tänään monihaaraisen vaahteran isoa kantoa kahden polttokerran = kannon juurella nuotion pidon jälkeen. Hiljaa hyvä tulee. Kyllä se siitä murenee pala palalta. On mielenkiintoista nähdä, onko vuosikymmenien saatossa muodostuneet juuren niin vahvat, että ne työntävät vielä lähivuosina uutta kasvustoa...

Mitä tänään tähän asti...

Kohta eli perinteisten aamutoimien jälkeen lähden käväisemään Karjalahdella K1-katsastusasemalla. Sieltä tultuani alan orientoitua iltapäivän hallituskoulutustapahtumaan, johon näytti tulleen eilen ohjelmarunko. Mielenkiintoisen ja asiallisen tuntuinen ohjelma. Siitä on monta vuotta aikaa, kun olen ollut mukana koulutuksessa. Oletettavasti - ei oppi ojaan kaada - vaan päinvastoin. Illansuussa olen tietävämpi. Aamun lehteä lukiessani siirtyivät ajatukset voimakkaasti Veitsiluodon saarelle, jossa teollista toimintaa on ollut jo kohta sata vuotta. Toivottavasti ja oletettavasti saarelle löytyy toimijoita jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aamu alkoi vauhdikkaasti. Kävimme hakemassa Land Roverin Pankonkadulta. Miksi? Siksi, että Jyrkäksen Mika on taivutellut/muotoillut/hitsannut pohjaan uutta terästä ja massannut uudet pellit. Eiköhän noilla tuunauksilla ainakin kymmenen vuotta tule toimeen. Kävin tankkaamassa auton. Ensimmäistä kertaa tankkaus maksoi yli xxx euroa. Käyn huomenna näyttämässä autoa Karjalahdella K1-katsastuksessa heti aamutuimaan. Mikäli toteutamme aikaisemmat suunnitelmamme, auto pistetään pois liikennekäytöstä samoin kuin kesäautomme VW Doppel TD ja otamme ensimmäistä kertaa MB 200 auton ympärivuotiseen käyttöön. Yritetään totutella sen käyttöön. Nyt lähden pihalle jatkamaan eilistä vaahterakannon hävittämistä. Voi olla, että pistän vielä tulet kylkeen.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Kaunis syksyinen ilma, tänään ei ole oikeastaan mitään erityistä tehtävää. Nyt voinee olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee... Niin - tuskin "oli muste kuivunut tekstistäni" = olin saanut sormet irti näppäimistöltä, kun vaimoni ehdotti Mansikkanokalla käyntiä ja kauppareissua. Minä vielä lisäksi, että viedään samalla muovit ja pullot/tölkit kierrätykseen. Näin tapahtui. Kyllä Kemin Mansikkanokka on upea ja kunhan nurmikot ja puut kasvavat niin kyllä kelpaa...

Mitä on jäänyt tekemättä...

Mitä on jäänyt tekemättä esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana... Tuossa pihalla touhutessani kävi mielessä, että paljon on jäänyt tekemättä viimeisen puolen vuoden aikana, vaikka paljon on tullut tehdyksikin. Paljon sellaistakin, jota alunperin en ollut lainkaan aikovani tehdä. Joissakin tekemisissä on eräänlainen lumipalloefekti. Muun muassa tämä meidän pienimuotoisen "maatalouslaitemuseon" muokkaaminen, käytännössä lopettaminen ja laitteiden siirtäminen aikanaan uuteen ympäristöön. Voi olla, että osa jää vielä tälle tontille. Olen yrittänyt jättää turhat, turhanpäiväiset työt tekemättä. En ole siinä täysin onnistut. Ulkopuolisia palveluja meillä oli aikomus alunperin toteuttaa tontillamme sekä saarimökillämme - tilikaton huolto ja aurinkopaneelien asennus - mutta ehtiipä nuo ensi kesänäkin. Tai ainakin sitä seuraavana. Viime kesänä oli tarkoitus hävittää sellaista tavaraa, jolle ei ole enää itsellä käyttöä. Vaatimattomat olivat lopputulokset. Minun oli tarkoitus myös viime kesänä käydä "vielä kertaalleen huolellisesti läpi" päärakennuken autotallissa, kolmessa isossa säilytyslaatikossa olevaa aineistoa. Se jäi täysin tekemättä. En saanut ensimmäistäkään laatikkoa auki...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen aluksi autojen siirtelyä, kuusioksakuorman vienti Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle ja sitten pihalle väliviimeistelemään "museoalueemme" pohjaa. Revin kasvustoa hidastaneet muoviviirapalat pois ja annan niiden puhdistua syksyn sateissa. Vienti Ekoasemalle Vilmilään sitten aikanaan. Nyt on kahvitauko. Katselen uteliaisuuttani Helsingin pörssikursseja ja Saksan vaalituloksia. Lähden pikapuolin pihalle...

Syyskuun viimeinen sunnuntai - kyllä ...

Syyskuun viimeinen sunnuntai - kyllä ... Perinteisten aamutoimien jälkeen olimme vaimoni kanssa lähdössä kaupungille aikeissa samalla käydä rannalla käveleskelemässä. Minun osaltani se jäi väliin, sillä ovikello soi ja tuttu mies Tervaharjulta oli lähtenyt katsomaan hänelle aiemmin tuttuja, vanhoja maatalouslaitteita. Kirjoitin pari päivää sitten, että olen purkamassa meidän vaatimatonta pienimuotoista "maatalouslaitemuseota". Totta - Juha Puro oli ovella ja lähdimme pihalle samantien. Kävimme laitteet läpi. Kukaties hän jossakin vaiheessa - kunhan kiireiltään ehtii - ajaa paikalle peräkärryn kanssa ja vie osan laitteitaan takaisin tiluksilleen. Vaimoni lähti kaupungille ja minä pistin kahvit tippumaan. Kahvitellessamme kävimme läpi autokauppa-asioita, asuntokauppa-asioita, pörssisijoittamista, jne. kävipä siinä Kemin kaupunginkin taloudellinen tilanne voimakkaasti esillä. Huolemme oli samassa linjassa. Niin - pihalla ollessamme sain neuvoja, vinkkejä muutamien puiden mahdollisesta lähitulevaisuudesta. Aika näyttää, miten toimimme jatkossa...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen on pakko aistia sateista syyssäätä ja miettiä puuhuoltoasioita. Talveksi se vääntyy niin kuin joka vuosi. Pikkupuolella meillä on tuttu yönylivieras Veera. Postilaatikkoon oli taas ilmestynyt tuttu infopaketti Lapin Kansan lisäksi. Työkansan Sanomat eli Kommunistisen Työväenpuolueen äänenkannattaja N:o 10 17.09.2021. Täytyypä tutustua, mitä äärivasemmalta laidalta kirjoitetaan maailmanmenosta. Etusivun pääotsikot: Työvoimapula on osa kapitalistista keinottelua, Fasismi on tehnyt paluun Suomeen ja tuttu alaviite: SUOMI IRTI EU:sta ja NATO:sta... Mielenkiintoisen tuntuisia artikkeleita sisäsivuilla. Muun muassa Afganistanin historiaa ja nykyaikaakin. Otsikkotasolla mielenkiintoa herättää artikkeli: Suomi hävisi sodan Afganistanissa - Suomen sotapolitiikan loputtava - hmmmmm - vai niinkö se tapahtuikin. Pakko lukea tarkemmin.

Ja ravit jatkuu, sanottiin...

Ja ravit jatkuu, sanottiin vuosikymmeniä sitten eräässä suomalaisessa vähemmistökulttuuria kuvaavassa hupiohjelmassa - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työvaatteet päälle ja lähdin pihalle siirtelemään pienimuotoisen maatalouslaitemuseomme laitteita ja kärräsin niiden alla olevia raudoitettuja betonilaattoja varastorakennuksen päätyyn. Missähän noita laattoja seuraavan kerran tarvitaan? Sain niitä aika kasan - kaksi peräkärryllistä - kun eräässä Ruutissa sijaitsevassa rivitalossa siirryttiin pihakivetykseen... Tontilla touhutessani vaihdoin kerrostalonaapurin kanssa muutaman sanan. Hän totesi, että tuttuja laitteita hänellekin ja että siihen syntyy tyhjä tila. Minä siihen, että tyhjä tila yleensä täyttyy. Saa nähdä, mitä aikanaan "museoalueemme" tilalle syntyy. Arvelen, että siihen istutetaan puu tai kaksi. Miksi? Siksi, että aidan vieressä oleva iso kuusi jossakin vaiheessa kaadetaan ja pätkitään/pilkotaan takkapuiksi.

Laiska töitään luettelee tai sitten ei...

Laiska töitään luettelee tai sitten ei... Kyllä tällekin päivälle mielenkiintoa näyttää riittävän. En viitsi luetella tekemisiäni. Ne liittyvät kuiten tonttimme talvikuntoon saattamiseen. Tontin kulmalla - matopellolla ollessani - kaivellessani neljä operatiivista talvenvarakuoppaa huomasin, että kyllä oli kastematoja liikkeellä. Ei ihme, kun viime kesänä en ole matopeltoa käyttänyt oikeastaan ollenkaan. Kävin vain muutaman kerran ongella ja nekin hoidin Prisman Master-ostomadoilla. Olen aloittanut pienimuotoisen maatalouslaitemuseomme purkamisen. Arvelen, että viimeistään ensi vuoden alkukesästä asia on kunnossa. Nyt on kahvitauko, mutta syöksyn kohta jatkamaan pihatöitä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Väittävät, että nämä ovat tärkeät vaalit. Oli niin tai näin, tämä on ensimmäinen kerta, kun aluevaltuustot valitaan. Mielenkiintoista nähdä muun muassa ehdokasasettelu ja nimenomaan äänestysaktiivisuus aikanaan... Aluevaalien aikataulut Ensimmäisten aluevaalien vaalipäivä on sunnuntai 23.1.2022. Tämän mukaisesti vaalien muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: + vaalirahoituslain mukainen kampanja-aika alkaa: 23.7.2021 + aluevaltuuston koon määräävä hyvinvointialueen asukasluku: 31.8.2021 + äänioikeusrekisterin tietojen poimintapäivä (millä hyvinvointialueella kukin on äänioikeutettu): 3.12.2021 + ehdokashakemusten jättäminen aluevaalilautakunnalle: viimeistään 14.12.2021 ennen klo 16 + aluevaalilautakunnat vahvistavat ehdokasasettelun (ml. ehdokasnumerot): 23.12.2021 + äänioikeusrekisteri lainvoimainen: 11.1.2022 + kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy: 11.1.2022 klo 16 + ennakkoäänestys kotimaassa: 12. – 18.1.2022 + ennakkoäänestys ulkomailla: 12. – 15.1.2022 + aluevaalilautakunnat vahvistavat aluevaalien tulokset: 26.1.2022 + valtuustot aloittavat työnsä: 1.3.2022.

Mitä tänään tähän asti...

Se on syyspäiväntasaus - kyllä. Pätkä Wikipedia-tekstiä: Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle. Se on joko 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta. Aurinko on silloin zeniitissä päiväntasaajalla. Käyttöyhteydestä riippuen syyspäiväntasauksella voidaan tarkoittaa joko kellonlyömää, jona Aurinko siirtyy pois kyseiseltä pallonpuoliskolta tai koko vuorokautta, jonka aikana siirtyminen tapahtuu. Sekä kevät- että syyspäiväntasauksessa aika auringonnoususta auringonlaskuun on 12 tuntia koko maapallolla. No eipä tuo päivän kulkuun käytännössä vaikuta mitenkään. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Kukaties myöhemmin Pikkupuolenkin takkaan. Illansuussa kokous. Näyttää olevan mukava syksyinen päivä odotettavissa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joimme illansuussa pitkästä aikaa teetä. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, tee oli Liptonin Yellow Label-teetä. Tuskinpa siinäkään mitään kummallisempaa ole, mutta teen juonti heitti minut 1980-luvun alkupuolelle... Joimme - minä ja vaimoni Tuula - muistaakseni silloin usein teetä, pojatkin Tommi ja Timo. Eräänä teenjuontihetkenä huomasin, että teepusseissa ei ollut liotusnaruja. Ei koko paketissa. Eihän se näin voi olla. Otin paketista koodiosan talteen, väsäsin poikien nimissä kirjeen teefirman keskuskonttoriin Lontooseen. Kerroin ongelman: Näpit palavat naruttomien teepussien värkkäämisessä. Kerroin - poikien nimissä - että olemme aktiivisia Liptonin teejuojia... Eipä siinä mennyt kuin viikko/kaksi, kun saimme kirjeen Lontoosta. Kirjeessä pahoiteltiin mennyttä ja kiiteltiin yhteydenotosta - nimenomaan koodiosan lähettämistä - josta he pääsivät pakkauskoneen virheen tarkistamaan/korjaamaan. Kirjeessä todettiin, että toivottavasti pysymme Liptonin asiakkaina ja että lähiaikoina saamme "vaivan palkkaa" teelähetyksen. Kyllä - saimme ison paketin teepusseja. Paketissa ei ollut juuri muuta kuin - jotain arabiankielistä tekstiä. Ja teen laatu, se oli erinomainen, kertakaikkiaan... Silloin tuli tunne, että Suomeen lähetettävä tee oli tehtaan lattialta lakaistu. Laatuero edelliseen oli todella suuri. Tämä oli erittäin onnistunut "valitus", ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään puut ja hain puu- ja varastokatoksesta korillinen puita sisälle takankupeeseen. Iltapäivän kokouksen aineistojen tutkiskelua/selailua ja orientoituminen/lähtö iltapäivällä kaupungintalolle kokoukseen. Eiköhän tässä yhdelle eläkeläispäivälle ole ihan nokko...

Mietityttää - kyllä...

Mietityttää - kyllä... Kävi mielessä hetki sitten monien vanhempien minullekin kertoma väittämä jälkikasvultaan, että Kemissä ei ole mitään. Poismuutos syyksi jälkikasvu kuulemma väittää, että Kemissä ei ole mitään, ei yhtään mitään... Olen niin sanottu paljasjalkainen kemiläinen. Olen perheeni kanssa ollut opiskelun ja työn perässä niin sanotulla "etelän keikalla" 1968-1981 välisenä aikana. Olen siis hiukan jäävi tästä asiasta kirjoittamaan. Aivan hetki sitten katselin Kemin kaupungin kotisivuja. Erilaisia tapahtumia ovat sivut pullollaan. Jos niihin edes puoleenkaan osallistuisi, se olisi melkein kokopäivätyö. Olen - ehkä kyllästymiseen saakka - kirjoittanut/jankuttanut, että tiedottaminen on vaikea asia. Eikö hyväkään tiedottaminen mene perille vai onko kysymyksessä perinteinen, iänikuinen "Kemi-vähättely"- efekti kysymyksessä. Jotkut kemiläiset vanhemmat siirtävät vähättelyn jälkikasvuunsa.

Mitä tänään tähän asti...

Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani viikon 38 esiin. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole eikä viikon alustavissa merkinnöissäkään. Syntymäpäivämerkintä, kaksi kokousta ja Land Roverin katsastus K1-asemalla Kemin Karjalahdella. Mistään em. tapahtumasta ei tarvitse ottaa turhia paineita...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä pistämään trailerin päällä olevan pulpettiveneemme talvikuntoon. Kyllä - homma hoidettu. Siihen liittyy yllättävän monta pikkujuttua. Samalla kun pihalla olin, "mallailin" liikennekäytöstä poistettavien autojen uusasentoa tontillamme, mikäli viimein otamme tuon päärakennuksen tallissa olevan menopelin ympärivuotiseen käyttöön. Onneksi tontilla on hyvin tilaa. Pihalla touhutessani kävi taas mielessä ajatus, että kyllä tuota tavaraa, osittain "roinaa" kertyy, vaikka mekin olemme siihen kiinnittäneet huomiota. Tuolle pienimuotoiselle "maatalouslaitemuseolle" löytynee viimeistään ensi alkukesästä ratkaisu. Toivottavasti useille laitteille löytyisi käyttö rekvisiittana...

Iltapäiväpohdiskelua Selkäsaaresta - kyllä ...

Iltapäiväpohdiskelua Selkäsaaresta - kyllä ... Kemin edustalla oleva Selkäsaari on upea, monimuotoinen saari, jossa on iät ajat ollut mökkiläisiä. Kymmeniä ja toivottavasti lisää tulee, sillä Kemin kaupunki on kaavoittanut tontteja ihan kiitettävästi. Kun kuulimme yli kymmenen vuotta sitten, että Stora Enso tekee jäätien Ajoksen Puittenpuuttumasta saareen, tekee saaritien ja hakkaa saarella noin 8000 kiintokuutiometriä puita, päätimme, että nyt jos koskaan... Ostimme Kemin kaupungilta tontin saaren pohjoispäästä, hankimme rakennusluvat ja ostimme/kuljetutimme kolme autokuormallista silloisen Puukeitaan toimesta rakennustarvikkeita saareen, jotka Mikko Kuiri metsätraktoreineen siirsi saaritieltä parisataa metriä länteen - ylös rinteeseen alkutalvesta 2011. Veljekset Kinnunen ammattilaiset kävivät tasoittamassa rakennuspaikan ison kauhakuormaajan ja kaivinkoneen avulla... Tiesimme saaren pohjoispään matalat hiekkarannat. Karttoja katsellessamme meille tuli vahva tunne, että jossakin vaiheessa saaren pohjoispäähän rakennetaan kunnon laituri, Pohjoislaituri, koska kaksi ensimmäistä tonttia on RT- ja RM-merkinnällä. Niin - tuo meidän saarimökki on RM-tontilla. Mökki on suunniteltu niin, että se on soveltuva matkailukäyttöön. Ruoppautimme talvella 2013 väylänpätkän ja muotoilutimme rantaa. Soutuvene + pieni perämoottori-tyyppisellä yhdistelmällä saareen kyllä hyvin pääsee, mutta korkealaitaisella = tuulta ottavalla pulpettiveneellä, jossa on iso perämoottiri liikkuminen on astetta paria vaikeampaa. Tämä kesä sen osoitti: Vedenpinta oli poikkeuksellisen matalalla usein ja tuuli "väärästä" suunnasta. Saarikäynnit jäivät meidän osalta aivan liian vähiin... En oikeastaan ymmärrä, miksi matkailuyrittäjät/-yritykset eivät pidä riittävästä ääntä tästä laituriasiasta. Toki aivan viime aikoina Vesibussi Leilan Oskar van Leperen otti asian esiin Lapin Kansa-lehdessä - hyvä niin.

Saarikesän välitilinpäätös - kyllä...

Saarikesän välitilinpäätös - kyllä... Pöytäkalenterini mukaan pulpettiveneemme oli vesillä/Hahtisaaressa 25.05. - 17.09.2021 välisen ajan ja Selkäsaaressa kävimme 27.05. - 10.09.2021 välisenä aikana. Tämä oli poikkeuksellinen kesä: Katiskat olivat vedessä vain hetken aikaa alkukesästä, ongella kävin vain muutaman kerran ja saaressakin kävimme ainoastaan 10 kertaa, joista kaksi niin sanotusti yön yli... Tuo saaressa käynnin vähäisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä, että meidän kannaltamme venepoukamaan meno ja nimenomaan sieltä lähteminen on vaikeaa matalan veden ja hankalien tuulten vuoksi. Kaksi kertaa jouduimme venettämme "taluttamaan", joista toisella kerralla hajotimme lisäksi perämoottorin ProPulse lavat ja jouduimme hälyttämään Pelastuslaitoksen hinaamaan meidät Hahtisaareen. Onneksi ei käynyt kuinkaan, olimme matalassa vedessä kesävieraidemme - Annan ja Islan - kanssa tiukasti tuulen työntämänä kiinni pääväylältä sivussa. Entä ensi kesänä sitten? Jotta rannasta pääsisi asiallisesti ja turvallisesti lähtemään, rantaan pitäisi rakentaa kunnon laituri ja ruoppautettava kunnon väylä aallonmurtajineen. Pohjoislaituri. Edellä mainittu on tällä hetkellä mahdottomuus. Edellisestä kevytversio olisi sellainen, että rannasta ruoppautettaisiin muutamia kymmeniä metriä - entisillä vuoden 2013 luvilla - väylää Kojukallion ohi menevän väylän, "kolmanen puinaisen kepin" suuntaan. Edellinen on kevättalvella 2022 mahdollista toteuttaa jäitten päältä. Tai sitten annetaan tilanteen olla nykyisellään ja käymme Selkäsaaressa vain ja ainoastaan hyvien vedenkorkeuksien ja suotuisten tuulien aikana. Siis muutaman kerran kesällä. Yksi vaihtoehto on toki myös sellainen, että myymme saarimökkimme ja tonttimme/ostamme rantapaikan mantereelta. Niin tai luovumme kokonaan mökkeilystä... Onneksi elämässä on erilaisia vaihtoehtoja. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

"Mitä tänään on ohjelmassa?" kysäisin vaimoltani hetki sitten istuskellessamme aamukahvilla keittiönpöydän ääressä. Hän mainitsi muutaman asian, jotka ovat olleet mielen päällä. Itselläni ei ole tälle päivälle oikeastaan mitään, ehkä käväisen pankissa. No toisaalta tuo vene Hahtisaaressa on hiukan ajatuksissa: Käynkö vielä ongella vai haemmeko sen kotipihalle. Kyllä - käväisin pankissa, ajoin Täiköntorin ohi Hahtisaareen. Totesin, että Hahtisaarenkadulta olivat puut poistuneet ja keskiosuutta juuri tasoiteltiin Metsä Fibren suurten säiliökuljetusten varmistamiseksi. Vedenpinta on alhaalla. Kotiin tultuani ja netistä säätietoja katsellessani alan tulla yhä vakuuttunemmaksi, että nyt on hyvä/oikea aika hakea vene kotipihalle. Trailerin päälle se vinssataan tänä syksynä poikkeuksellisesti Mansikkanokalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten selailin, laavasin nopeasti läpi noin kahden kuukauden aikana kirjoittamani tekstit ja lehdistä lainaamani artikkelit, joita olin tuttuun tyyliini kommentoinut. Niitä on aika paljon. Loppuvaiheessa aloin hymyillä, taisinpa itsekseni hiukan naureskellakin. Miksi? Siksi, että kävi mielessä vanhat hyvät ajat. Ne ajat, jolloin tämän tästä kävin viemässä tekstejäni Pohjolan Sanomiin viime vaiheessa vastuupäätoimittaja Heikki Lääkkölälle. Usein samalla käynnillä jututin muitakin, muun muassa Pentti Jussilaa... Niin tuo oma itsekseennauruskelu johtui siitä, että vapaasti muisteltuna Pentti kertoi naureskelleensa itsekseen todettuaan, miten hyvän, suorastaan erinomaisen tekstin hän oli saanut aikaiseksi... Muuten - totesin tekstejäni selaillessa, että monet lehdistä lainaamani tekstit, joita olin mielestäni asiallisesti kommentoinut ja jotka liittyivät itänaapuriimme Venäjään, olivat menneet lukijoilta pääosin ohi. Ei tykkäyksiä, ei kommentteja, ei yhtään mitään. Onko tämä sitä uudentyyppistä somesuomettumista, rähmälläänoloa, mene ja tiedä...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään...

Aikainen lintu madon nappaa, väitetään... Oli niin tai näin, vein täyden peräkärrykuorman oksia Kemin Energia ja Vesi energiapuukentälle Karjalahdelle. Sinne meni meidän yksi vaahterista, syreenipensaiden oksia ja kuusista katkaisemiani alaoksia. Takaisin tultuani otin jo trailerin lähtöasemiin, josko haemme veneen Hahtisaaresta lähiaikoina kotipihalle. Tosin kävin matopellolla testaamassa, ovatko onkimadot liikkeellä, kyllä olivat. Jos oikein kalaveret vielä syysmyöhään alkavat kiehua, pakkohan se on mennä vielä nostamaan muutamia ahvenia - lähiruokaa. Voi olla, että tulee tänään käväistyä Kemin perinteisillä syysmarkkinoilla Täikönpuistossa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Mitä tekisit, jos et olisi enää lähtenyt kuntavaaliehdokkaaksi?" minulta kysyttiin... "Arvelen, että minulla kyllä tekemistä riittäisi ilman kuntavaalien tuomaa kokousrytmitystä. On muutamia asioita, jotka olen aina vaan jättänyt vähemmälle huomiolle. En avaa niitä tässä yhteydessä, mutta ne liittyvät oppimiseen/opetteluun. Luulen vielä oppivani jotain uutta." totesin kysyjälle hiukan arvoituksellisesti. Kukaties epämääräisestikin... Sanoin lisäksi, että jotakuinkin lähes puolenvuoden jaksoina tiedän etukäteen omat kokoukseni. Toisin sanoen tämän syksyn osalta kokoukset ovat tiedossa. Luonnollisesti varajäsenenä saattaa joutua/päästä kokoukseen varsinaisen ollessa estynyt. Niitä on ollut perinteisesti erittäin harvoin aikaisemmin. Näin varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen terassilta "maatalouslaitemuseoalueen" suuntaan katsellessani tuli murheellinen olo. Miksi? Siksi, että vaahteraryppäästä eilinen lumikuorma katkaisi kaksi paksuinta haaraa. Todennäköisesti olen kohtapuolin pihalla saha kädessä ja tutkin loput, vielä pysytssä olevat haarat. Arvelen, että tämä vaahteramme on kohta peräkärryssä katkottuna ja odottaa Kemin Energia ja Vesi Karjalahden energiapuukentälle vientiä - sitten aikanaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mielenkiintoinen tiistai 14.09.2021! Kaupungilla käydessä otin varmuuden vuoksi alle nelivetoauton eli Land Roverin, se oli hyvä valinta. Kyllä nelivedon lisäksi luistonestot ja lukkiutumattomat jarrut olivat tällä reissulla tarpeelliset. Käsittämätöntä, että iltapäivän keleilläkin monet autoilijat "ajavat kuin hullut". Jos ei oman auton pelleistä tai henkirievusta ei ole väliä niin olisi toivottavaa, että lähimmäisistä sentään huolta pidetään. Holtitonta ajamista, ei kahta sanaa... Kirjoitin aamulla: Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä. Kotiin tultuani on syytä lähteä tutkimaan raskaan nuoskalumen aiheuttamia vaurioita puissa ja pensaissa. Ainakin monihaaraisesta vaahterasta on yksi osa maassa, ilmeisesti juuresta katkennut. Samoin muutamat ovat laonneet maahan. Nousevat varmaan vielä pystyyn, kunhan nuoskalumikuormaa keventää. Kohtapa tuon näkee... Kyllä - kaksi paksuinta haaraa poikki aivan juuresta. Nyt tulee harkintaan, katkaistaanko loputkin haarat ja jyrsitään kannot hajalle. Aloitetaan kaikki alusta, jos se vielä juurista jaksaa työntää uutta kasvua. Onkohan Malisen Pekalla kantojyrsintään syystarjouksia, yleensä olemme Pekan palveluja ostaneet aivan alkukesästä...

Mitä tänään tähän asti...

Sataa, tuulee ja ilman lämpötila +4 astetta, kyllä se on syksyä ja kohta ensi lumet maassa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkaan. Vaimoni lähti hetki sitten asioille. Minä alan orientoitua alkuiltapäivään kokouspapereita selaillen. Onneksi ei ole mitään pakollisia ulkotöitä.

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä...

Sightseeing-matka Kemijokivarteen tänään aamupäivällä - kyllä... Aamulla sain puhelun tutulta henkilöltä Keminmaasta Itäkoskelta. Erkki Alatalo, metsäalan asiantuntija, kuntavaikuttaja, talousneuvos, nykyinen eläkeläinen soitti. Sovimme, että menen käymään tutustumaan heidän vuosikymmenien työn tuloksiin. Yksityiseen pienmuseoalueeseen. Sinne ajelin Kemijoen itäpuolen tietä kesäautollamme. Menimme museoalueelle. Alueella olisi ollut päiväksi katseltavaa ja nimenomaan kuunneltavaa esineisiin liittyvää tositarinaa. Erkki ja hänen vaimonsa Anneli ovat keränneet mittavan aineiston - 1600 esinettä. Niitä oli viidessä eri rakennuksessa ja pihamaalla. Paikan päällä ollessani kävi mielessä, että lukumäärä taitaa olla alakanttiin. Paljon oli Suomen historiaankin liittyvää materiaalia, harvinaisuuksia. Oli mukava jutella Erkin kanssa. Muutama sana vaihdettiin kuntapolitiikastakin. Edelliset livejutut ovat olleet ilmeisesti työssä ollessani ja oppilaitani käyttäessäni Stora Enson Veitsiluodon metsäkäyntiin liittyvänä. Otin muutaman kuvan ulkotiloissa. Sovimme, että viimeistään ensi alkukesästä Erkki tulee käväisemään Kemin Haukkarin Kainuunkadulla. Ainakin pari maatalouslaitetta hän saa viedä mukanaan meidän vaatimattomalta "museoalueeltamme". Sellaisia, joita en ainakaan kertavilkaisulla nähnyt Itäkoskella olevan... Ajelin takaisin länsipuolen tietä. Törmässä käväisin mutkan Petterinpolulla. Takavuosikymmenien tapahtumat vilisivät ajatuksissani katsellessani nykyisen Sunnarinkulman asutusta.

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos...

Tärkeät asiat kirjallisena - kiitos... Juttelin aika pitkän puhelun iltapäivällä minulle soittaneen Facebook-kaverini kanssa. Jutella voi kenen kanssa tahansa niitä näitä, mutta jos tarvitaan selkeitä kannanottoja, ohjeistuksia asioista ja/tai päätöksiä, on parasta, oikeastaan välttämätöntä pistää asiat kirjallisesti muistiin. Arvelen, että hyvin harvat ihmiset nauhoittavat puhelunsa. Kerroin kaverilleni, että minun työkaluni on ollut vuosikymmeniä sähköposti. Siitä jää täpliä, jälkiä, joista voi tarvittaessa tarkistaa käsiteltävät asiat. Siitä voi ottaa vaikka printin varmemmaksi vakuudeksi. Myös Messenger on kätevä nykytyökalu... Minä soitan itse erittäin vähän. Joskus minulle soitetaan ihan asiasta. Oma lukunsa ovat niin sanotut kaupustelupuhelut, joita yritän karttaa.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään, josko illalla pistäisi tulet, on jo sen verran viileää. Tänään ei ole mitään erityistä mainittavaa/kirjoitettavaa. Ajatuksissa käy jo veneen hakeminen Hahtisaaresta kotipihalle, mutta senkin kyllä vielä hyvin ehtii. Voi olla, että vielä kuitenkin tulee käytyä Selkäsaaressa, ongella tai muutoin vain ajelemassa... Tänään menemme ilmeisesti hakemaan rantaolkia Ajoksesta.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään on päivä, jolloin Sinulta saatetaan kysyä: "Missä olit silloin, kun...?" Kysymys liittyy luonnollisesti USA:n terrori-iskuihin 11.09.2001. No tänään täällä Suomessa, Perämeren pohjukassa, Kemissä, Haukkarin Kainuunkadulla oli sumuinen aamu, joka tosin jo tällä hetkellä alkaa kirkastua. Toivottavasti tulee mukava, rauhallinen lauantaipäivä. Tänään ei ole toistaiseksi mitään kummempaa mielen päällä. Jaa - tosin olen ottanut yhteyttä puhelimitse erääseen henkilöön, toistaiseksi tuloksetta, josko menisin käväisemään Kemijokivarressa Itäkoskella...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä...

Hiukan oman Blogisivuni tilastoja - kyllä... Aloitin oman Blogisivuni pitämisen 01.07.2014. Miksi? Siksi että en saanut tekstejäni mielestäni esiin riittävästi lehtien yleisönosastosivuilla. Sivullani on tänään 11.09.2021: 6563 tekstiä Niitä on kommentoitu ainoastaan 88 kertaa, eli tosi vähän. Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että kynnys kirjoittaa oman mielipiteensä asiasta on korkealla. Koko ajalta niitä on käyty lukemassa/katselemassa 300164 kertaa, ei huono. Tänään tähän mennessä 7 kertaa... Eilen 105 kertaa... Tässä kuussa 959 kertaa... Viime kuussa 2547 kertaa...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa: Todennäköisesti huomenna menemme käymään Selkäsaaressa. Ilmat/tuulet näyttäisivät olevan säätiedotusten mukaan suotuisat. Pistetään mökki niin sanotusti talvikuntoon - varmuuden vuoksi, vaikka siellä tulisi vielä käytyäkin myöhemmin... Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen ajoimme Karjalahden kautta Hahtisaareen. Laiturilla tuttu selkäsaarelainen tiedusteli kesäautomme ajokilometrejä ja tehtyjä remontteja. Kerroin niistä. Totesin, että viimeksi keväällä vaihdettiin kaikki pyöränlaakerit ja eteen jarrulevyt. Sanoin, että kyllä tällä vieleä kolmisenkymmentä vuotta ajelee... Oli aika tyyntä, joten ajelimme väylällä "liukuvauhtia", mukava tunne, ei kahta sanaa. Vedenpinta oli aika matalalla, mutta rantautuminen ei tuottanut ongelmia. Rantahiekassa oli hirvenjälkiä. Nousimme ylös mökille, kaikki kunnossa. Olemme käyneet saaressa edellisen kerran kaksi viikkoa sitten. Korpit raakkuivat jossakin etäämmällä. Vaimoni pisti tulet tuvan lieteen ja minä tulistelupaikalle. Kävin ennen puuklapien pinoamista rannassa vinssaamassa soutuveneen ison koivun kupeeseen. Kyllä vinssi on hyvä kapistus. Pinosimme puut varastokatoksen kupeeseen. Mukavaa pikku puuhastelua. Vaimoni käväisi sienestämässä. Takaisin tullessaan totesi, että tutuilla paikoilla ei ole puolukoita. Minä raahasin taannoin Luoteislaiturinpolulta kaadetun kuusen kuivuneita oksia tulistelupaikan kupeeseen. Poltin saman tien osan. Aterioinnin ja kahvittelun jälkeen käväisin ihailemassa/halailemassa toisen tonttimme upeita kuusia. Otin pari kuvaakin. Metsässä ei viitsinyt pitempää oleilla, sillä hirvikärpäsiä oli liikkeellä - paljon. Niitä nitistimme saaressa parikymmentä vielä kotonakin kymmenisen. Varsinainen riesa. No onneksi punkkeja ei ole viime aikoina näkynyt. Pistimme mäkin varmuuden vuoksi talvikuntoon. Lähtö rannasta ei tuottanut tällä kerralla ongelmia. Toki soudatti kuutisenkymmentä metriä. Tuuli alkoi voimistua. Ihan mukava saarikäynti...

Pistäytyminen kaupoissa torstaina iltapäivällä - kyllä...

Pistäytyminen kaupoissa torstaina iltapäivällä - kyllä... Ajelin Kemin keskustaan Tokmannille kahvitarjouksen perässä. Samalla tuttua tummaa paahtoleipää pari pakettia ja pari hernekeittopurkkia vastaisuuden varalle. Ajelin pitkästä aikaa Kemin Wetterille jututtamaan tuttua autokauppiasta eli Oinaan Markkua. Tein hänelle tilanneselvityksen autokuvioistamme. Totesin samalla, että mielellään tulen autokaupoille, kunhan tilanne osaltamme ratkeaa. Tilanne on ollut päällä yli viisi vuotta = olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti... Ajelin Syväkankaan Messin kautta kotiin. Ostin Pirkka-esipaistettuja vehnäpullia. Lähipäivinä loihdin pullat paistaessani pullantuoksun päärakennukseemme. Se on mahtava tuoksu, ei kahta sanaa.

Mitä tänään tähän asti...

"Ei mul oo mittää määpäärää." sanoin Mikkelin yläpuolelle tukevahko, mopoaan korjaava nuorimies pysäköintilevikkeellä 1970-luvun puolenvälin huitteilla kysyttyämme, minne hän on menossa. Itse - minä, Tuula, Tommi ja Timo - olimme hiukan ennen Juhannusta ajelemassa Imatralta pohjoiseen kupla-Volkkarilla, jossa oli katettu peräkärry perässä. Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen em. tyyppinen ajatus kävi mielessä pohtiessani tämän päivän "ohjelmaa". Ei mitään erikoista. Voi olla, että menen pihalle lapiohommiin ja lapioin varastorakennuksen "kivijalan" tuntumasta pätkän multaa pois, jos kivijalkaa/betonipintaa jossakin vaiheessa maalailee - ensi kesänä... Kaunis syksyinen päivä. Vaimoni sanoi menevänsä tuttaviensa kanssa puolukkaan Ajokseen. Todennäköisesti huomenna menemme käymään Selkäsaaressa. Ilmat/tuulet näyttäisivät olevan säätiedotusten mukaan suotuisat. Pistetään mökki niin sanotusti talvikuntoon - varmuuden vuoksi, vaikka siellä tulisi vielä käytyäkin myöhemmin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin siirtämässä eilen nostetut - vähäiset perunat - kellariin. Otin kellarista Master-matopurkin. Olin tallentanut edellisen purkin, johon jaoin jotakuinkin puoliksi onkimadot. Lapioin matopellosta lisäksi kymmenisen matoa varmuuden vuoksi. Niin se eilinen pieni jäniksenpoikanen tuli ihmettelemään metrin etäisyydelle matojen kaivamistani... Niin - tänään on aikomus lähteä kalakaverini kanssa ongelle, alkaa olla viimeisiä hetkiä. Vuonna 2020 kesällä emme käyneet kertaakaan ongella, mutta pöytäkalenterini mukaan kävimme syksyllä eli näihin aikoihin 02.09.2020 ongella. Menimme sittemmin sadetta pitämään Selkäsaareen mökille lipan alle. Tänään näyttäisi tulevan ihan kelvollinen onki-ilma... Kyllä sinne menimme. Tosin odottelimme tovin Hahtisaaressa autossa sadekuuron ohi menoa. Siinäpä nuo Kemin kuntavaaliasiat tuli osittain kerratuksi. Ajelimme vastatuuleen suoraan Lehmikiven karikon kupeeseen ja ankkuroiduimme. Eivät olleet kalat aktiivisesti liikkeellä - vain pari ahventa. Nostimme ankkurin ja annoimme tuulen vielä meitä Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan. Onkivälineet olivat vedessä, ei mitään. Ajoimme Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueelle ja harrastimme ekokalastusta eli viitisen kertaa lähelle rantaa ja annoimme tuulen viedä meitä eteenpäin väylän suuntaan. Muutama ahven, pari kolme ihan hyvänkokoistakin ja joitakin yrityksiä - hyvä niin... Kuuntelimme Metsä Fibren biotuotetehtaan perustusten paalujumpsutusta ja juttelimme monista maailmaa syleilevistä asioista. Emme saaneet ihan kaikkia ratkaistuiksi. Mukava reissu. Kotiin tultuani ripottelin loput madot matopeltoon. Todennäköisesti onkiretket jatkuvat ensi kesänä. Niin - tuosta paalutuksesta: Metsä Fibre ja Lujabetoni ovat tehneet esisopimuksen Kemin biotuotetehtaan teräsbetonipaalutoimituksesta. Kyseessä on Suomen kaikkien aikojen suurin paalutus, ja se edellyttää Lujabetonilta paalutuotannon laajentamista. Yritys rakentaa Kärsämäen tehtaalleen uuden, Euroopan suurimpiin kuuluvan paalunvalmistuslinjan. Kärsämäelle palkataan noin kaksikymmentä uutta työntekijää. Esisopimuksen mukaan Lujabetoni toimittaa projektiin maahan lyötäväksi noin 550 000 metriä paaluja, mikä tarkoittaa lähes puolta koko Suomen vuosittaisesta paalumarkkinasta. Toimituksen kotimaisuusaste on lähes 100 prosenttia. Metsä Fibren 1,5 miljardin euron investointi Kemiin on toteutuessaan Suomen metsäteollisuuden historian suurin. Investointipäätös tehdään aikaisintaan tänä syksynä ympäristölupaprosessin valmistuttua.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen suuntaamme askeleemme tontin kulmalle. Nostamme loput perunat maasta. Kyllä - homma hoidettu eipä siinä tullut hikikään. Kyllä siinä taas pohdiskelimme, onko tässä touhussa isompaa järkeä. Sen verran, että kyllähän se on ollut mukava kipaista perunoita hakemaan omasta pikkupellosta, oikeastaan minipellosta. Todennäköisesti ensi keväänä/alkukesästä taas hiukan muutamme "istutustaktiikkaa". Nyt on tontinsiistimispäivä menossa. Katseet harhailevat myös tietyissä pihapuissa, josko ne tänä syksynä pistetään kumoon tai sitten ei... Kesken perunannoston tuli tutulta henkilöltä puhelu. Juttelimme kuntavaalien jälkeisiä luottamustoimivalintoja. "Siunailimme" mies-/nais- ja nais-/mieskiintiöitä ja vaatimuksia olla valtuutettu valinnassa. Kertasin hänelle, että kyllä tehtävät pääsivät taas kerran keskittymään. Osittain kokemattomille henkilöille. Totesin taas, että toivottavasti he jaksavat koko valtuustokauden vaativissa tehtävissään. Puhelun loppupuolella sanoin Facebook-kaverilleni, että pieni jänis loikki metrin päästä ohitseni maakellarin kulmilla. Ensimmäistä kertaa. Iso rusakko on liikkunut silloin tällöin tontillamme. Niin ja siiliä, oravia, harakoita, variksia, jne. sekä iso, kirjava kulkukissa käy säännöllisesti paskomassa aitapensaiden tuntumaan. En ole vaivautunut ottamaan selvää kenen se mahtaa olla... Varastorakennuksen autotallin edessä ollessamme monivuotinen tuttu kävelijä tuli meitä jututtamaan. Tutut jutut. Hän aina silloin tällöin yrittää psyykata meitä Kemin keskustaan kerrostaloon asumaan. Toki asuntoja katselemme "sillä silmällä" mutta... Sanoimme hänelle ties monettako kertaa, että olemme päättäneet asua tällä paikalla niin kauan kuin jaksamme pitää jotakuinkin paikat kunnossa ja ymmärrämme mitä teemme. Toivottavasti vuosia riittää. Nyt on kahvitauko. Kohta syöksyn jyräämään ruohonleikkurilla matopellon kasoja siistimpään kuntoon. Saatanpa ottaa viikatteen myös käyttöön.