torstai 27. joulukuuta 2018

Mielenkiintoisia elokuvia ja näyttelijäsuorituksia Yle Areenalta...


Yle Areenalla on paljon mielenkiintoista katseltavaa muun muassa alla olevat elokuvat - suosittelen...


Florence 

  • 1 h 45 min
  • 13 pv
  • 39754 katselua
Meryl Streep ja Hugh Grant tosipohjaisessa elokuvassa amerikkalaisesta perijättärestä, joka halusi luoda uran oopperalaulajana, vakuuttuneena itse lahjojensa suuruudesta vaikka muiden mielestä hänellä oli aivan kamala ääni. Ohjaus Stephen Frears. (Florence Foster Jenkins, Englanti 2016)





Pukija 

  • 1 h 44 min
  • 14 pv
  • 23229 katselua
(The Dresser, 2015) Toisen maailmansodan aikana pienessä englantilaisessa teatterissa kiertävä näyttelijäryhmä esittää Shakespearen Kuningas Learia. N: Anthony Hopkins, Ian McKellen, Emily Watson, Sarah Lancashire. T: BBC (U)

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Ukrainaan kuukaudeksi julistettu sotatila päättyi...

Hmmmmm - vai niin - sotatila jatkuu entisellään. Itä-Ukrainassa mediatietojen mukaan kuolee päivittäin siviilejä: Vanhuksia ja lapsia...

Suora nettilainaus Helsngin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat

Ukrainaan kuukaudeksi julistettu sotatila päättyi

Presidentti Petro Porošenko ilmoitti asiasta keskiviikkona.



UKRAINASSA kuukauden ajan vallinnut sotatila päättyi keskiviikkona suunnitelmien mukaisesti.

Presidentti Petro Porošenko ilmoitti asiasta maan turvallisuusneuvostolle.

”Kansainvälisten kumppaniemme toimet ja heidän luomansa paine Venäjän johtoa kohtaan yhdessä sotatilan kanssa pysäyttivät pahimman Venäjän suunnitteleman skenaarion toteutumisen”, Porošenko sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

SOTATILA JULISTETTIIN Ukrainan kymmeneen rajamaakuntaan kuukausi sitten pian sen jälkeen, kun Venäjän joukot olivat ampuneet Asovanmerelle pyrkineitä ukrainanalaisaluksia.

Venäjä valtasi kolme alusta ja otti tutkintavankeuteen 24 ukrainalaista merimiestä.

Selkkaus tapahtui Kertšinsalmella, joka erottaa Krimin niemimaan Venäjästä. Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta keväällä 2014. Sitten Venäjä rakensi salmen yli sillan.



Ukrainan aluksilla pitäisi olla kansainvälisten sopimusten ja Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan vapaa oikeus liikkua salmessa, mutta viime aikoina Venäjä on alkanut kohdella salmea yhä enemmän kuin omaansa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on väittänyt, että ukrainalaisalusten tavoitteena olisi ollut räjäyttää Venäjän ja Krimin yhdistävä, juuri avattu silta.

KERTŠINSALMEN välikohtaus merkitsi selkeää kärjistymistä Ukrainan ja Venäjän ennestään tulenaroissa väleissä.

Lue HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Jussi Niemeläisen kommentti aiheesta tästä.

Venäjä on keväästä 2014 asti ruokkinut konfliktia Itä-Ukrainassa ja lähettänyt alueelle sotilaitaan ja kalustoaan tukemaan alueelle perustettuja venäläismielisiä kansantasavaltoja. Venäjä ei kuitenkaan myönnä virallisesti olevansa tuon konfliktin osapuoli, ja Ukraina nimittää sotatoimiaan alueella terrorisminvastaiseksi operaatioksi.

Kertšinsalmen yhteenotto sen sijaan oli julkisestikin Ukrainan ja Venäjän välinen.

Presidentti Porošenko olisi halunnut julistaa tapauksen vuoksi kahden kuukauden sotatilan. Parlamentti suostui kuitenkin hyväksymään sotatilan vain kuukaudeksi.

Keskiviikkona presidentti totesi, että perusteita sotatilan jatkamiseksi kuukauden jälkeen ei ole.

HS:N ENTISEN Moskovan-kirjeenvaihtajan Pekka Hakalan mukaan oli varsin selvää, että Porošenkon alkuperäiseen toiveeseen pidemmästä sotatilasta liittyi myös vaalitaktisia tekijöitä.

”Istuvan presidentin pelehtiminen vakavalla asialla näyttää tosiaan ilmeiseltä”, Hakala kirjoitti kommentissaan.

Ukrainassa on määrä pitää maaliskuussa presidentinvaalit, ja Porošenko on mielipidemittauksissa kaukana kärjestä. Kahden kuukauden sotatila olisi lykännyt vaalien järjestämistä myöhemmäksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan keskiviikkona päättynyt sotatila piti sisällään esimerkiksi kovennettuja turvatoimia strategisten kohteiden kuten ydinvoimaloiden ja satamien ympärillä.

Lisäksi sotatilan aikana venäläisiltä taisteluikäisiltä miehiltä oli maahan pääsy kokonaan kielletty.

Vai että autonomiset autot...

Luin mielenkiintoisen artikkelin Helsingin Sanomista autonomisista autoista. Ne väitetään olevan tulevaisuutta - tosin kymmenien vuosien kuluttua...

Kävi mielessä kirjoituskilpailu 1980-luvulta. Siinä pyrittiin hahmottamaan, minkälaisessa Suomessa eletään vuosituhannen vaihteessa > siis vuonna 2000.

Itsekin otin osaa kirjoituskilpailuun. Tähän hätään en löytänyt kyseistä tekstiä, se on varmaan tallessa jollakin lukuisista korpuistani.

No joka tapauksessa ajatuksissani hahmottelin töihin lähtöäni Kemin Haukkarista Kainuunkadulta.

Kirjoitin, että otettuani auton sähkökaapelin irti seinästä, pistän koulusalkun etupenkille ja  istahdan itse auton takapenkille ja avaan aamun Pohjolan Sanomat. Sähköauto vie minut turvallisesti Kemin Karjalahdelle toimistorakennuksen kupeeseen omalle parkkipaikalle.

Niinpä...

Muistelen, että tekstin kirjoitettuani kävi mielessä, että taisi tulla aivan liian lennokasta tekstiä. Niin kuin tulikin. Vuonna 2000 ei ollut vielä käytännön sähköautovaihtoehtoja puhumattakaan autonomisia autoja. Olin selkeästi 30-50 vuotta aikaani edellä...  

Tekstilainaus Helsingin Sanomista:

Autonomisista eli itsestään ajavista autoista on puhuttu jo sata vuotta. Kuitenkin vasta viime vuosina teknologian kehitys on herätellyt varovaista uskoa siihen, että ehkä auto voisi todella ajaa ilman kuljettajaa tieliikenteessä.
Itse asiassa näemme automatiikan lisääntymistä perinteisissäkin autoissa: esimerkiksi mukautuva vakionopeudensäädin, aktiivinen kaistavahti ja automaattinen hätäjarrutusjärjestelmä tekevät autoista yhä omatoimisempia olematta kuitenkaan ”autonomisia”.

Vuosien myöhästymisestä kertoneen Fennovoiman piti olla erilainen ydinvoimaprojekti...

Hmmmmm - vai niin - eipä totta tosiaan hyvältä näytä. Sähköä valtakunnanverkkoon tuskin saadaan Pyhäjoen voimalalta ennen vuotta 2030. Todennäköisesti aikataulut venyy ja paukkuu.
Itseäni huolestuttaa mm. suomalaisen Fortumin rooli > menetykset viivästymisen johdosta.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talous

Vuosien myöhästymisestä kertoneen Fennovoiman piti olla erilainen ydinvoimaprojekti – ongelmat voi johtaa venäläiseen laitostoimittajaan Rosatomiin

97 prosenttia ydinvoimaloista ei valmistu alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa.



FENNOVOIMAN piti olla erilainen ydinvoimaprojekti. Olkiluoto 3:a vaivanneet pahat viivästykset ja kustannusten paisuminen oli tarkoitus välttää sillä, että Pyhäjoen voimala perustuisi koeteltuun teknologiaan.

VVER-laitoksia, jollainen Pyhäjoellekin on suunniteltu, on rakennettu viime vuosikymmeninä runsaasti. Pyhäjoen voimalan mallilaitos, VVER 1200, valmistui Venäjälle Sosnovyi Borin laitosalueelle viime vuonna, ja tämän vuoden mittaan laitosta on testattu ja valmisteltu kaupalliseen käyttöön.

Voimalan toimittaisi maailman suurin ydinvoimayhtiö, Venäjän valtion omistama Rosatom, jolla on rakennustöissä vankka rutiini.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei tämäkään toteutustapa suojaa Fennovoimaa viivästyksiltä, jotka ovat leimanneet lähes poikkeuksetta ydinvoimahankkeita länsimaissa. Viivästykset tarkoittavat, että omistajat joutuvat myös Fennovoiman kohdalla varautumaan kustannusten paisumiseen.

PERJANTAI-ILTANA, kenties siinä toivossa, että suomalaiset ovat jo joululiikenteessä ja poissa uutisvälineiden ääreltä, Fennovoima tiedotti, että Pyhäjoen ydinvoimalan rakennustyöt myöhästyvät neljällä vuodella.

Päivitetyn aikatauluarvion mukaan voimalan rakennustyöt voisivat käynnistyä vuonna 2021 ja kaupallisessa käytössä voimala olisi vuonna 2028. Alkuperäinen suunnitelma oli, että voimalan rakentaminen olisi voinut käynnistyä jo tänä vuonna, jolloin voimala olisi voitu kytkeä verkkoon vuonna 2024.

Yllätyksenä Fennovoiman ilmoitus ei tullut. Voimalan suunnittelutyöt ovat edenneet tahmeasti siitä lähtien, kun Fennovoima jätti hakemuksen ydinvoimalan rakentamisluvasta valtioneuvostolle vuonna 2015.

Voimalan suunnitelmat eivät tuolloin vastanneet suomalaista vaatimustasoa, joten Säteilyturvakeskus (Stuk) vaati, että Fennovoima päivittää suunnitelmat. Vuosien mittaan Stuk on toistuvasti valittanut, ettei se oikeastaan edes pääse arvioimaan suunnitelmia, sillä vaadittuja papereita tippuu voimalan venäläiseltä suunnitteluyhtiöltä niin hitaasti.

Helmikuussa Stuk arvioi, että siltä uupui yhä 90 prosenttia tarvittavista dokumenteista.

Fennovoiman kannalta ikävä uutinen oli sekin, että yhtiön tekniikkajohtaja Jaakko Pullinen irtisanoutui syksyllä. Nimenomaan hänen vastuullaan oli valvoa, että voimalan suunnitelmat vastaavat suomalaisia vaatimuksia, sanomalehti Kaleva kertoo.

NYT Fennovoima hyväksyy projektin ongelmat ja varaa itselleen reilusti lisäaikaa suunnittelutyöhön.

Toistuvat ongelmat kuitenkin kielivät syvälle juurtuneista ongelmista, jotka voidaan johtaa laitostoimittajaksi valittuun Rosatomiin.

Vaikka VVER-teknologia itsessään on käytössä koeteltua, Rosatom on rakentanut voimaloita aiemmin ainoastaan Venäjälle ja Aasiaan. Pyhäjoelle suunniteltu Hanhikivi 1 olisi Rosatomin näyteikkuna länsimarkkinoille.

Stukin valvontaraportit kertovat siitä, että Rosatomin on ollut suuria vaikeuksia sopeutua suomalaisten viranomaisten vaatimustasoon.

Kun Stuk syksyllä teki tarkastuskäynnin pääsuunnittelija JSC Atomproektin luo, joutuivat viranomaiset toteamaan, ettei yhtiö ollut tehnyt toiminnassaan edes kaikkia niitä muutoksia, joita Stuk oli vaatinut ensimmäisellä visiitillään lähes kolme vuotta aiemmin. Osa vaatimuksista oli lupa-aineiston laatimisen kannalta aivan keskeisiä.

”Tarkastuksen perusteella asiat etenevät ja kehittyvät AP:llä hitaasti”, Stukin raportissa todetaan.

ONGELMIA on ollut myös voimalan tilaajalla Fennovoimalla, joka toteuttaa nyt ensimmäistä ydinvoimaprojektiaan.

Stukin tarkastukset eivät keskity yksinomaan teknisiin seikkoihin, vaan viranomainen arvioi myös tilaajan ja toimittajien organisaatioita, johtamista ja turvallisuuskulttuuria. Stuk on vuosia pyytänyt Fennovoimaa petraamaan turvallisuuskulttuuriaan, mutta tulokset ovat laihoja.

”Turvallisuuskulttuurin tilassa ei ole tapahtunut oleellista muutosta”, Stukin syksyisessä raportissa todetaan.

VAIKKA Pyhäjoen ydinvoimahanke kärsii tilaajan ja toimittajan kokemattomuudesta, monella tapaa se heijastaa ydinvoima-alan tilaa länsimaissa.

Ensinnäkin ydinvoimalat ovat monimutkaisia ja vaativia megaluokan rakennushankkeita. Tällaiset hankkeet harvoin valmistuvat alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa.

Neljä vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa käytiin läpi 180 ydinvoimaprojektia ja havaittiin, että 97 prosentissa tapauksista alkuperäinen aikataulu ja budjetti eivät pitäneet. Keskimäärin aikataulu venyi lähes kolmella vuodella ja kustannukset paisuivat yli kaksi kertaa alkuperäistä suuremmiksi.

Ydinvoimahankkeista on myös tullut aiempaa monimutkaisempia, kun turvallisuusvaatimukset ovat kiristyneet 9/11-terrori-iskun ja Fukushiman onnettomuuden jälkeen.

Tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan ydinvoimalan rakentaminen maksaa nykyään enemmän kuin 1980-luvulla, ja rakennuslupahakemuksen jättämisestä voimalan valmistumiseen vaadittava aika on kaksinkertaistunut 1950-luvulta, jolloin ensimmäiset kaupalliset ydinvoimalat valmistuivat.

Aasialaisturisteja Kemin katukuvassa...

Aasialaisturisteja Kemin katukuvassa - hyvä niin. Kävimme hetki sitten Kemin keskustassa kaupassa. Muutoin hiljaisessa katukuvassa ei näkynyt juuri muuta kuin pieniä turistiryhmiä varsinkin sisäsataman tuntumassa kuvia ja videokuvia ottamassa.
Mikäpä oli ottaessa, kun aurinko paistoi ja meri oli kauniin valkoisen jään/lumen peitossa.

Mekin pohdiskelimme, josko jo huomenna lähtisimme käväisemään Selkäsaaressa, sillä jäälle oli ilmestynyt moottorikelkan jälkiä...

tiistai 25. joulukuuta 2018

It's a Wonderful Life...

Se on taas päivällä katsottu ties monennenko kerran ja aina se saa tunnemyrskyn aikaan. Näin se menee...


Pätkä WikiPediatekstiä:

Ihmeellinen on elämä

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Ihmeellinen on elämä
It's a Wonderful Life
Donna Reed ja James Stewart elokuvassa Ihmeellinen on elämä
Donna Reed ja James Stewart elokuvassa Ihmeellinen on elämä
OhjaajaFrank Capra
KäsikirjoittajaFrances Goodrich
Albert Hackett
Frank Capra
Novelli: Philip Van Doren Stern
TuottajaFrank Capra
SäveltäjäDimitri Tiomkin
KuvaajaJoseph F. Biroc
Joseph Walker
Victor Milner
LeikkaajaWilliam Hornbeck
PääosatJames Stewart
Donna Reed
Lionel Barrymore
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvallat
TuotantoyhtiöLiberty Films
Ensi-ilta20. joulukuuta 1946
Suomi: 13. toukokuuta 1949
Kesto129 minuuttia
Alkuperäiskielienglanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life) on Frank Capran ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuvan klassikko vuodelta 1946. Siitä ei tullut välittömästi klassikkoa, vaan se tuotti tappiota ensi-iltavuonnaan. Nykyisen klassikko- ja kulttimaineen elokuva saavutti vasta vuoden 1973 jälkeen, jolloin sen tekijänoikeudet raukesivat. Sen jälkeen siitä tuli Yhdysvalloissa erottamaton osa jouluajan televisiotarjontaa.[1] Suomessa Yle TV2 on esittänyt elokuvan joka joulu vuodesta 1992 lähtien, lisäksi MTV esitti sen vuonna 1976 ja Yle TV1 vuonna 1987. Vuodesta 2013 elokuvaa on esitetty Yle Teemalla.[2]
Ihmeellinen on elämä perustuu Philip Van Doren Sternin novelliin ”The Greatest Gift” ja sen pääosia esittivät James Stewart ja Donna Reed. Elokuvassa eräälle ihmiselle, joka aikoo lopettaa elämänsä, näytetään minkälainen maailma olisi, jos häntä ei olisi koskaan ollut olemassa. Ideaa on kopioitu sittemmin runsaasti niin elokuvissa, televisiosarjoissa kuin sarjakuvissakin. Elokuva valmistettiin hyvin nopeassa ajassa ja Frank Capra onkin kutsunut elokuvaa "neljä kuukautta kestäväksi yhtämittaiseksi orgasmiksi".[3]
Ihmeellinen on elämä on toistuvasti valittu maailman parhaimpien elokuvien joukkoon. Vuonna 1998 American Film Institute listasi 100 parasta elokuvaa ja Ihmeellinen on elämä oli sijalla 11. Vuoden 2007 uudelleenäänestyksessä se oli sijalla 20.[4][5]

Ei Facebook-vieroitusoireita...

Lopetin kirjoittamisen ja tekstilainauksien lähettämisen Facebook-foorumille kohta kaksi viikkoa sitten.
Samalla toivoin Facebook-kavereitteni siirtyvän seuraamaan 01.07.2014 aloittamaani Blogisivua. Ainakaan toistaiseksi mitään merkittävää liikehdintää ei ole ollut havaittavissa.

Olen usein toivonut myös, että Blogisivuni tekstejä kommentoitaisiin, mutta sekään ei ole juuri lainkaan toteutunut. Kynnys oman mielipiteen esittämiseen on edelleenkin erittäin korkea, vaikka sen voi tehdä tällekin sivustolle anonyyminä...

Itse en ole kokenut ainakaan toistaiseksi Facebook-vieroitusoireita oikeastaan päinvastoin.