keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Vuosien myöhästymisestä kertoneen Fennovoiman piti olla erilainen ydinvoimaprojekti...

Hmmmmm - vai niin - eipä totta tosiaan hyvältä näytä. Sähköä valtakunnanverkkoon tuskin saadaan Pyhäjoen voimalalta ennen vuotta 2030. Todennäköisesti aikataulut venyy ja paukkuu.
Itseäni huolestuttaa mm. suomalaisen Fortumin rooli > menetykset viivästymisen johdosta.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talous

Vuosien myöhästymisestä kertoneen Fennovoiman piti olla erilainen ydinvoimaprojekti – ongelmat voi johtaa venäläiseen laitostoimittajaan Rosatomiin

97 prosenttia ydinvoimaloista ei valmistu alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa.



FENNOVOIMAN piti olla erilainen ydinvoimaprojekti. Olkiluoto 3:a vaivanneet pahat viivästykset ja kustannusten paisuminen oli tarkoitus välttää sillä, että Pyhäjoen voimala perustuisi koeteltuun teknologiaan.

VVER-laitoksia, jollainen Pyhäjoellekin on suunniteltu, on rakennettu viime vuosikymmeninä runsaasti. Pyhäjoen voimalan mallilaitos, VVER 1200, valmistui Venäjälle Sosnovyi Borin laitosalueelle viime vuonna, ja tämän vuoden mittaan laitosta on testattu ja valmisteltu kaupalliseen käyttöön.

Voimalan toimittaisi maailman suurin ydinvoimayhtiö, Venäjän valtion omistama Rosatom, jolla on rakennustöissä vankka rutiini.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, ettei tämäkään toteutustapa suojaa Fennovoimaa viivästyksiltä, jotka ovat leimanneet lähes poikkeuksetta ydinvoimahankkeita länsimaissa. Viivästykset tarkoittavat, että omistajat joutuvat myös Fennovoiman kohdalla varautumaan kustannusten paisumiseen.

PERJANTAI-ILTANA, kenties siinä toivossa, että suomalaiset ovat jo joululiikenteessä ja poissa uutisvälineiden ääreltä, Fennovoima tiedotti, että Pyhäjoen ydinvoimalan rakennustyöt myöhästyvät neljällä vuodella.

Päivitetyn aikatauluarvion mukaan voimalan rakennustyöt voisivat käynnistyä vuonna 2021 ja kaupallisessa käytössä voimala olisi vuonna 2028. Alkuperäinen suunnitelma oli, että voimalan rakentaminen olisi voinut käynnistyä jo tänä vuonna, jolloin voimala olisi voitu kytkeä verkkoon vuonna 2024.

Yllätyksenä Fennovoiman ilmoitus ei tullut. Voimalan suunnittelutyöt ovat edenneet tahmeasti siitä lähtien, kun Fennovoima jätti hakemuksen ydinvoimalan rakentamisluvasta valtioneuvostolle vuonna 2015.

Voimalan suunnitelmat eivät tuolloin vastanneet suomalaista vaatimustasoa, joten Säteilyturvakeskus (Stuk) vaati, että Fennovoima päivittää suunnitelmat. Vuosien mittaan Stuk on toistuvasti valittanut, ettei se oikeastaan edes pääse arvioimaan suunnitelmia, sillä vaadittuja papereita tippuu voimalan venäläiseltä suunnitteluyhtiöltä niin hitaasti.

Helmikuussa Stuk arvioi, että siltä uupui yhä 90 prosenttia tarvittavista dokumenteista.

Fennovoiman kannalta ikävä uutinen oli sekin, että yhtiön tekniikkajohtaja Jaakko Pullinen irtisanoutui syksyllä. Nimenomaan hänen vastuullaan oli valvoa, että voimalan suunnitelmat vastaavat suomalaisia vaatimuksia, sanomalehti Kaleva kertoo.

NYT Fennovoima hyväksyy projektin ongelmat ja varaa itselleen reilusti lisäaikaa suunnittelutyöhön.

Toistuvat ongelmat kuitenkin kielivät syvälle juurtuneista ongelmista, jotka voidaan johtaa laitostoimittajaksi valittuun Rosatomiin.

Vaikka VVER-teknologia itsessään on käytössä koeteltua, Rosatom on rakentanut voimaloita aiemmin ainoastaan Venäjälle ja Aasiaan. Pyhäjoelle suunniteltu Hanhikivi 1 olisi Rosatomin näyteikkuna länsimarkkinoille.

Stukin valvontaraportit kertovat siitä, että Rosatomin on ollut suuria vaikeuksia sopeutua suomalaisten viranomaisten vaatimustasoon.

Kun Stuk syksyllä teki tarkastuskäynnin pääsuunnittelija JSC Atomproektin luo, joutuivat viranomaiset toteamaan, ettei yhtiö ollut tehnyt toiminnassaan edes kaikkia niitä muutoksia, joita Stuk oli vaatinut ensimmäisellä visiitillään lähes kolme vuotta aiemmin. Osa vaatimuksista oli lupa-aineiston laatimisen kannalta aivan keskeisiä.

”Tarkastuksen perusteella asiat etenevät ja kehittyvät AP:llä hitaasti”, Stukin raportissa todetaan.

ONGELMIA on ollut myös voimalan tilaajalla Fennovoimalla, joka toteuttaa nyt ensimmäistä ydinvoimaprojektiaan.

Stukin tarkastukset eivät keskity yksinomaan teknisiin seikkoihin, vaan viranomainen arvioi myös tilaajan ja toimittajien organisaatioita, johtamista ja turvallisuuskulttuuria. Stuk on vuosia pyytänyt Fennovoimaa petraamaan turvallisuuskulttuuriaan, mutta tulokset ovat laihoja.

”Turvallisuuskulttuurin tilassa ei ole tapahtunut oleellista muutosta”, Stukin syksyisessä raportissa todetaan.

VAIKKA Pyhäjoen ydinvoimahanke kärsii tilaajan ja toimittajan kokemattomuudesta, monella tapaa se heijastaa ydinvoima-alan tilaa länsimaissa.

Ensinnäkin ydinvoimalat ovat monimutkaisia ja vaativia megaluokan rakennushankkeita. Tällaiset hankkeet harvoin valmistuvat alkuperäisessä aikataulussa ja budjetissa.

Neljä vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa käytiin läpi 180 ydinvoimaprojektia ja havaittiin, että 97 prosentissa tapauksista alkuperäinen aikataulu ja budjetti eivät pitäneet. Keskimäärin aikataulu venyi lähes kolmella vuodella ja kustannukset paisuivat yli kaksi kertaa alkuperäistä suuremmiksi.

Ydinvoimahankkeista on myös tullut aiempaa monimutkaisempia, kun turvallisuusvaatimukset ovat kiristyneet 9/11-terrori-iskun ja Fukushiman onnettomuuden jälkeen.

Tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan ydinvoimalan rakentaminen maksaa nykyään enemmän kuin 1980-luvulla, ja rakennuslupahakemuksen jättämisestä voimalan valmistumiseen vaadittava aika on kaksinkertaistunut 1950-luvulta, jolloin ensimmäiset kaupalliset ydinvoimalat valmistuivat.

Aasialaisturisteja Kemin katukuvassa...

Aasialaisturisteja Kemin katukuvassa - hyvä niin. Kävimme hetki sitten Kemin keskustassa kaupassa. Muutoin hiljaisessa katukuvassa ei näkynyt juuri muuta kuin pieniä turistiryhmiä varsinkin sisäsataman tuntumassa kuvia ja videokuvia ottamassa.
Mikäpä oli ottaessa, kun aurinko paistoi ja meri oli kauniin valkoisen jään/lumen peitossa.

Mekin pohdiskelimme, josko jo huomenna lähtisimme käväisemään Selkäsaaressa, sillä jäälle oli ilmestynyt moottorikelkan jälkiä...

tiistai 25. joulukuuta 2018

It's a Wonderful Life...

Se on taas päivällä katsottu ties monennenko kerran ja aina se saa tunnemyrskyn aikaan. Näin se menee...


Pätkä WikiPediatekstiä:

Ihmeellinen on elämä

Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Ihmeellinen on elämä
It's a Wonderful Life
Donna Reed ja James Stewart elokuvassa Ihmeellinen on elämä
Donna Reed ja James Stewart elokuvassa Ihmeellinen on elämä
OhjaajaFrank Capra
KäsikirjoittajaFrances Goodrich
Albert Hackett
Frank Capra
Novelli: Philip Van Doren Stern
TuottajaFrank Capra
SäveltäjäDimitri Tiomkin
KuvaajaJoseph F. Biroc
Joseph Walker
Victor Milner
LeikkaajaWilliam Hornbeck
PääosatJames Stewart
Donna Reed
Lionel Barrymore
Valmistustiedot
ValmistusmaaYhdysvallat
TuotantoyhtiöLiberty Films
Ensi-ilta20. joulukuuta 1946
Suomi: 13. toukokuuta 1949
Kesto129 minuuttia
Alkuperäiskielienglanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life) on Frank Capran ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuvan klassikko vuodelta 1946. Siitä ei tullut välittömästi klassikkoa, vaan se tuotti tappiota ensi-iltavuonnaan. Nykyisen klassikko- ja kulttimaineen elokuva saavutti vasta vuoden 1973 jälkeen, jolloin sen tekijänoikeudet raukesivat. Sen jälkeen siitä tuli Yhdysvalloissa erottamaton osa jouluajan televisiotarjontaa.[1] Suomessa Yle TV2 on esittänyt elokuvan joka joulu vuodesta 1992 lähtien, lisäksi MTV esitti sen vuonna 1976 ja Yle TV1 vuonna 1987. Vuodesta 2013 elokuvaa on esitetty Yle Teemalla.[2]
Ihmeellinen on elämä perustuu Philip Van Doren Sternin novelliin ”The Greatest Gift” ja sen pääosia esittivät James Stewart ja Donna Reed. Elokuvassa eräälle ihmiselle, joka aikoo lopettaa elämänsä, näytetään minkälainen maailma olisi, jos häntä ei olisi koskaan ollut olemassa. Ideaa on kopioitu sittemmin runsaasti niin elokuvissa, televisiosarjoissa kuin sarjakuvissakin. Elokuva valmistettiin hyvin nopeassa ajassa ja Frank Capra onkin kutsunut elokuvaa "neljä kuukautta kestäväksi yhtämittaiseksi orgasmiksi".[3]
Ihmeellinen on elämä on toistuvasti valittu maailman parhaimpien elokuvien joukkoon. Vuonna 1998 American Film Institute listasi 100 parasta elokuvaa ja Ihmeellinen on elämä oli sijalla 11. Vuoden 2007 uudelleenäänestyksessä se oli sijalla 20.[4][5]

Ei Facebook-vieroitusoireita...

Lopetin kirjoittamisen ja tekstilainauksien lähettämisen Facebook-foorumille kohta kaksi viikkoa sitten.
Samalla toivoin Facebook-kavereitteni siirtyvän seuraamaan 01.07.2014 aloittamaani Blogisivua. Ainakaan toistaiseksi mitään merkittävää liikehdintää ei ole ollut havaittavissa.

Olen usein toivonut myös, että Blogisivuni tekstejä kommentoitaisiin, mutta sekään ei ole juuri lainkaan toteutunut. Kynnys oman mielipiteen esittämiseen on edelleenkin erittäin korkea, vaikka sen voi tehdä tällekin sivustolle anonyyminä...

Itse en ole kokenut ainakaan toistaiseksi Facebook-vieroitusoireita oikeastaan päinvastoin.

Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista...

Hmmmmm - niinpä - viimeisen vuoden aikana olemme kokeneet useiden tuntemiemme henkilöiden kuoleman. Olemme olleet jotakuinkin niin paljon läsnä kuin se on ollut mahdollista. Niin kuin alla olevassa artikkelissa todetaan: Tärkeintä on olla läsnä, olla olemassa. Olla vieressä ja kuunnella.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Kuoleman läheisyys tekee elämästä yksinkertaista – "Elinkö kuten halusin vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan?"

Sairaalassa suru on läsnä, tulossa tai vielä ensijärkytyksen takana piilossa. Joskus kuolemaa odotetaan. Se voi olla myös toivottu vieras.
Sielunhoito

Auringonlasku Kymijoen rannalla.
Ismo Pekkarinen / AOP
Johtavan sairaalasielunhoitajan Jukka Lehdon työhuone sijaitsee Kanta-Hämeen keskussairaalan psykiatriayksikön viidennessä kerroksessa. Aikanaan keuhkoparantolana toimineiden rakennusten ikkunat avautuvat hämäläiselle mäntykankaalle.
Ikkunasta näkyy pala taivasta ja komeita, korkeita mäntyjä.
– Yhdeksän kymmenestä potilaasta lähtee kotiin hyvien uutisten kanssa. Mutta yksi kymmenestä ei. Heidän tarpeitaan varten minä teen tätä työtä, toteaa Lehto, joka on työskennellyt pitkään myös sotilaspastorina.

Sairaalapastori työhuoneessaan
Jukka Lehto tapaa työhuoneellaan sekä potilaita että sairaalan henkilökuntaa.Heidi Kononen / Yle

Sairaalassa kuolema on läsnä päivittäisessä työssä. Yksi kuulee kuolevansa pian, toinen on toivonut kuolemaa ehkä jo pitkään. Jollekin kuolema tulee syliin, ilman varoitusta. Yksi menettää äidin, toinen lapsen. Joudumme luopumaan ystävistä, vanhemmista, lapsista tai naapureista. Niin terveet kuin sairaatkin voivat menehtyä.
– Kuolema on yhtä kiinteä osa elämää kuin itse elämäkin.

Pappi huolehtii perustarpeista

Onnettomuus, väkivaltainen teko tai itsemurha vievät ihmisen äkkiarvaamatta.
Omaiselle äkillisyys aiheuttaa sokin, jonka alkuvaiheessa vain perustarpeet ovat tärkeitä. Ihmisen oma psyyke suojaa häntä itseään liian rankoilta uutisilta. Surun, menetyksen ja miksi-kysymysten aika tulee Lehdon mukaan päivien, tai vasta viikkojen kuluttua tapahtuneesta.
– Tuntuu ehkä hassulta, mutta siinä tilanteessa minun tehtäväni on huolehtia siitä, että omainen saa lämpöä, ehkä ravintoa ja olen valmiina mahdollista tunnevyöryä varten.

Äiti-lapsi -patsas hautausmaalla.
Surutyö on helpompaa, jos kaikki asiat on ehditty keskustella yhdessä. Aina se ei ole mahdollista.Marko Siekkinen / Yle

Sanojen merkitys suuren menetyksen keskellä on sairaalasielunhoitajan kokemuksen mukaan melko ohut. Ihmiset pohtivat, millä sanoilla toista voisi lohduttaa. Niiden puuttuessa sureva voi jäädä yksin. Surua halutaan kunnioittaa, mutta auttaako se surevaa ihmistä?
– Tärkeintä on olla läsnä, olla olemassa. Olla vieressä ja kuunnella.

Viimeisellä viivalla

Mitä lähemmäksi kuolema tulee, sitä yksinkertaisimmiksi kysymykset käyvät.
Kuoleman lähellä turha koristeellisuus tippuu pois. Sairaalalasielunhoitaja Jukka Lehto on työssään tavannut satoja kuolevia ihmisiä. Kuolema ei sinänsä pelota enää silloin, kun sen tulo on hyvin lähellä.
Ihmisten ajatuksia kuolinvuoteellaan on tutkittukin. Lehdon mukaan esiin nousee tavallisesti kolme asiaa.
– Ethän jätä minua yksin? Kuoleman kynnyksellä toivotaan, että vieressä on läheinen ihminen. Toiseksi pohditaan, onko elämä varmasti eletty omien, eikä toisten toiveiden mukaan. Kysytään, että elinkö kuten halusin, vai tanssinko liikaa muiden pillin mukaan.
Kolmanneksi mietitään, huolehdinko perheestäni tarpeeksi hyvin. Olinko tarpeeksi läsnä omalle perheelleni, vai olinko aina töissä?

"Saatiin kaikki selvitettyä"

"Onneksi ehdimme selvittää kaikki asiat. Ei jäänyt puhumatta mieltä askarruttaneet asiat". Omaiselle viimeiset keskustelut ovat tärkeitä ja helpottavat surusta toipumista ja surun käsittelyä.
– Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Jos keskustelua ei ehditä tai pystytä käymään, tämä kysymys jää vaivaamaan omaisia. Se hidastaa surusta toipumista.
Suru on hidasta, kivuliastakin.
Surua ei kannata pelätä tai juosta karkuun. Se ei ole sairaus, vaan sen tehtävä on ohjata ihmistä kohti uusia polkuja.
– Suru on hidasta, kivuliastakin. Mutta kun aikaa kuluu, surun kokemus voi olla terapeuttinen.

"Kun pääsisi jo pois"

Sairaalassa kuolema tulee myös toivottuna ja odotettuna. Pitkään sairastanut tai pitkän elämän elänyt ihminen toivoo usein myös ääneen, että kuolema tulisi pian. Yleensä omainen torjuu ajatuksen ja yrittää kannustaa vielä jaksamaan.
Jaksamaan elämistä.

Hautakivi enkelit enkeliveistos veistos figuuri
Surun tehtävä on ohjata kohti uutta.Nella Nuora / Yle

– Ehkä siinä tilanteessa yrittäisin vain todeta, että elämä on ollut rikas mutta pian se päättyy. Että nyt on hyvä näin.
Vaikka kuolema tulisi odotettuna, sen lopullisuus yllättää silloinkin. Siinä suhteessa surun kokemuksessa on paljon samaa äkillisen menettämisen kanssa.
– Eräässä tapaamisessa sairaalahenkilöstöön kuuluva sanoi, että tästä ei tule mitään, kun olen tällainen itkupilli. Totesin siihen, että anna itkun tulla jos se on tullakseen. Silloin olo helpottuu. Loppujen lopuksi kyse on melko yksinkertaisista asioista, tiivistää johtava sairaalasielunhoitaja Jukka Lehto.
Lue myös:
Läheisen kuolema tai ero rikkoo joulun perinteet, eikä itkuakaan tarvitse peitellä – "Joulu saa olla elämäntilanteen näköinen" Henkistä selviytymiskykyä voi harjoittaa: "Mikään tapahtuma itsessään ei murskaa ihmistä"
"Tämä vauva on valitettavasti kuollut" – Hannele Tervahaudan lapsi menehtyi kohtuun, ja niin käy yhä monelle naiselle joka vuosi
Miltä tuntuu kertoa äidille, että hänen lapsensa on surmattu? – Kuolinviestien viejä: "Olen onnistunut, jos omainen selviää tunninkin eteenpäin elämässään"
Läheisen itsemurha on "pahinta kidutusta, mitä ihminen voi joutua kokemaan" – Saavatko surevat riittävästi tukea?

Hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä...

Hmmmmm - niinpä - juuri näin se menee...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Mielipide    |   Kolumni

Hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä

Suhde kirjoitettuun sanaan voi jäädä etäiseksi, jos lukemiseen liittyy lapsen näkökulmasta enemmän käskytystä ja pakkoa kuin vanhempien tarjoamaa luontevaa esimerkkiä, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi





TÄMÄNKIN joulun rauhallisiin hetkiin tiivistyy monessa perheessä iso osa Suomessa parhaillaan käytävästä lukemis­keskustelusta. Moni pieni lapsi istuu aikuisen vierellä ja kuuntelee, kun hänelle luetaan lahjakirjaa ääneen. Moni lapsi myös näkee, kuinka hänen ympärillään suorastaan ahmitaan paketeista avattuja kirjoja. Niiden sisällöistä myös vaihdetaan ajatuksia.

”Ääneen lukeminen on koko perheen hyvinvoinnin edistämistä, joka heijastuu monin tavoin lapsen aikuisuuteen asti”, tiivisti lastenkirjallisuuden asiantuntija ja tietokirjailija Päivi Heikkilä-Halttunen HS:n haastattelussa joulukuun alussa.

Hän ei haluaisi puhua lukemisesta harrastuksena. Se tuo mukanaan suorittamisen maun. Pikemminkin kyse on heittäytyvästä, pitkäjänteisestä tekemisestä.

HEIKKILÄ-HALTTUNEN on varmasti oikeassa. Suhde kirjoitettuun sanaan voi jäädä etäiseksi, jos lukemiseen liittyy lapsen näkökulmasta enemmän käskytystä ja pakkoa kuin vanhempien tarjoamaa luontevaa esimerkkiä.

Samaan aikaan, kun Helsingin ytimeen on juuri avattu upea keskustakirjasto Oodi, lasten ja nuorten lukeminen on notkahtanut tilastojen valossa huolestuttavasti.

Tutkijat, opettajat, virkamiehet ja kirjallisuuden asiantuntijat ovat jo vuosia soitelleet hälytyskelloja. Lukemisen väheneminen edistää eriarvoistumista, heikentää lähde­kriittisyyttä ja kaventaa vuorovaikutustaitoja. Sen sijaan aktiivinen lukeminen lisää yleissivistystä ja kehittää ajattelua sekä keskittymiskykyä, kuvaili Äidinkielen opettajain liitto lausunnossaan viime vuonna.

OVATKO lukemisen mahdollisuudet heikentyneet lapsilla ja nuorilla?

Tutkijat Hannu Salmi ja Helena Thuneberg ovat kiinnittäneet huomiota kysymykseen liittyviin arkisiin tilanteisiin. He pohtivat sitä, korreloivatko Pisa-tutkimuksen lukutaitopisteiden heikentyminen ja Aku Ankka -lehden levikinlasku kuluneiden 15 vuoden aikana. Näin voi olla.

”Tämä saattaa olla hyvin kiinnostava indikaattori. Kysymys ei ole ainoastaan lukemisesta koulussa tai siellä lukemaan oppimisesta. Vaikuttaa siltä, että lukemisen lähteet ovat yleisesti ottaen vähentyneet”, professori Salmi sanoo.

Pisan lukutaitopisteet määrittyvät sekä mekaanisen lukutaidon että luetun ymmärtämisen kautta. Kun mekaaninen lukutaito alkaa rapistua, vaikuttaa se suoraan luetun ymmärtämiseenkin.

MIKÄ NEUVOKSI? Helena Thune­bergin mielestä digitaalinen maailma imee lapset mukaansa, mutta silti älypuhelinten ei tarvitse olla täydellinen vastakohta lukemiselle.

”Jos lapsi on kiinnostunut Mine­craft-pelistä kännykällä tai tieto­koneella, hän todennäköisesti kiinnostuu myös asiaa käsittelevästä kirjasta. Siellä on aiheesta syventävää tietoa”, hän sanoo.

Kun helposti ajattelemme lukemista koulukirjoina tai kaunokirjallisuutena, lukutaito määrittyy yhtä lailla esimerkiksi sarjakuvien, television käännöstekstitysten ja lukemista kannustavien digitaalisten mobiilisisältöjen kautta, Thuneberg ja Salmi muistuttavat.

TILANTEEN huolestuttavuus riippuu tarkastelukulmasta ja -iästä.

Päivälehtimarkkinassa on havaittavissa erityisen myönteistä kehitystä nuorten aikuisten kohdalla. Se näkyy esimerkiksi Helsingin Sanomien tilauksissa.

Toisin kuin vielä muutamia vuosia sitten yleisesti väitettiin, nuoret ovat kiinnostuneita syvällisistä ja pitkistä journalistisista artikkeleista. He ovat myös valmiita maksamaan sisällöistä. Kehitys on johtanut siihen, että HS:n kokonaistilausmäärä on kasvussa jo toista vuotta peräkkäin.

Kun käänne tapahtui viime vuonna, oli se ensimmäinen kerta 25 vuoteen. Tämä kasvu on perustunut nimenomaisesti nuorten lukijoiden digitaalisten tilausten voimakkaaseen kasvuun. Nuoret lukevat lehtensä pääasiassa matkapuhelimilla.

SUOMI oli sata vuotta sitten kehitysmaa. Silti suomalaisista lähes 95 prosenttia osasi lukea, vaikka kansakoulu tuli pakolliseksi vasta 1920-luvulla. Perintöä kannattaa vaalia, koska hyvä lukutaito on avoimen demokratian ja terveen kansalais­yhteiskunnan kulmakiviä.

Siksi jouluisten lukemishetkien laajentaminen osaksi perheiden ympärivuotista arkea olisi lapsille juuri nyt hyvin arvokas lahja.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Helsingin Sanomat on osa Sanoma-konsernia, joka julkaisee myös Aku Ankka -lehteä.

Mahdollinen Kemin Selkäsaaressa käynti vuodenvaihteessa...

Olemme pohdiskelleet mahdollista Kemin Selkäsaaressa käyntiä vuodenvaihteessa. Asiaan liittyvänä jututimme viime viikolla Lapponia Safariksen moottorikelkkamiehiä Mansikkanokalla. Sanoivat kävelyllä käyneensä Selkäsaaren pohjoispäässä. Jään vahvuus heidän sanomana oli ollut 15-25 cm ei kuitenkaan kokonaan ns. teräsjäätä, joten varovainen täytyy olla...

Nyt on ollut muutaman päivän aikana hyviä pakkasilmoja, joten eiköhän sitä jäätä ole syntynyt lisää. Tähän saakka olemme odottaneet moottorikelkkojen jälkien ilmestymisen merenjäälle, Niitä myöten olemme aikaisemmin uskaltautuneet merenjäälle suksilla ja kävellen.

Mielenkiintoista taas todeta, onko maisema jotakuinkin alla olevan kuvan tapainen. Tämä kuva on otettu muutama vuosi sitten itäsuunnasta. Me tulemme mökille kuvan oikeasta reunasta pohjoissuunnasta. Tällä hetkellä lunta on huomattavasti vähemmän...




Kuvan mahdollinen sisältö: taivas, puu, lumi, talo, ulkoilma ja luonto


maanantai 24. joulukuuta 2018

Vähän sitä tietää maailmanmenosta...

Katselin hetki sitten Yle 1 ja Yle 2 ohjelmia. 

Ykköseltä tuli Paavi Franciscuksen pitämä Jouluyön Pyhän messu Pietarinkirkosta Roomasta.
Tuttu juttu, vastaava messu on tullut uteliaisuuttaan katselluksi useampna vuonna. 
Miksi? 
No muun muassa siksi, että vaimoni kanssa vuoden 2003 heinäkuussa Inter Rail-matkallamme kävimme kyseisessä kirkossa. Olihan se nähtävyys...

Kakkoselta tuli alla oleva ohjelma. Minulle täysin tuntematon juttu. En ole eläissäni kuullutkaan mokomasta.

Vähän sitä tietää maailmanmenosta, mutta haitanneeko tuo mitään...



Yle Live: Coldplay Live in Sao Paulo 

  • 2 h 0 min
  • 1 kk 6 pv
  • 2219 katselua
Coldplayn mahtava stadionkeikka kuvattiin kahtena iltana 17 kameralla Sao Paulossa marraskuussa 2017 yli 100 tuhannen hurmoituneen katsojan todistaessa spektaakkelia. A Head Full of Dreams -kiertueeseen kuuluva konsertti sisältää näyttävää pyroteknikkaa, lasertykkejä ja visualisointia, mutta ennen kaikkea hienoa musiikkia kuten Adventure Of A Lifetime, Hymn For The Weekend, Up & Up and Everglow ja Viva La Vida.

Lisää jouluaaton perinteitä...

Viime vuosina olen usein jouluaattona päivällä kuunnellut, osittain katsellutkin You Tuben kautta kauneimmat joululaulut. Niitä on suomenkielisinkin sanoin paljon, todella paljon...
Olen mietiskellyt, mikä niistä olisi kukaties se ykkönen.
Mietiskelyssä olen lähestynyt asiaa muun muassa joulun sanoman, sanoituksen ja luonnollisesti melodiankin kautta. Esittäjä minun mietiskelyssäni on ollut sivuseikka.

Ainakin seuraavat joululaulut ovat mietiskelyissäni nousseet kärkikastiin: Maa on niin kaunis, Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu. Toki onhan niitä muitakin kauniita, puhuttelevia joululauluja...