perjantai 21. joulukuuta 2018

Hakkerointi - nykynormaali(ko)?

Hmmmmm - niinpä - ennen sanottiin, että kaikki vakoilevat kaikkia ja nyt sanotaan/kirjoitetaan kaikki hakkeroivat kaikkia, on tämä kummaa aikaa...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Analyysi: Valtio ohjailee kiinalaishakkereita ja nyt länsimaatkin sanovat sen ääneen

Kiinan hallinnon rooli kybervakoilussa on tähän asti ollut julkinen salaisuus.
Hakkerit
Tietokoneen näppis, Kiinan lippu
Yle Uutisgrafiikka, kuva AOP
Länsimaat sanoivat eilen ensimmäistä kertaa suoraan sen, joka on pitkään ollut yleisessä tiedossa kyberturvallisuusalalla: Kiinan keskushallinto harjoittaa laajamittaista kybervakoilua, joka ei rajoitu vain valtioiden väliseen urkintaan.
Yhdysvallat ja Britannia esittivät torstaina syytöksiä, joiden mukaan Kiina on vuosien ajan tehnyt tietomurtoja niin valtioiden kuin yritysten tietojärjestelmiin. Nyt esille nostetun kybervakoilun taustalla on APT10:ksi nimetty hakkeriryhmä, jonka uskotaan toimivan Kiinan valtion käskyjen mukaan.
Palveluntarjojiin kohdistetun hyökkäyksen kohteena oli virastoja ja yhtiöitä ainakin 12 maasta, myös Suomesta.
Yleinen syyttäjä Rod Rosenstein puhui lehdistötilaisuudessa, jossa kerrottiin hakkereita vastaan nostetuista syytteistä Washingtonissa, Yhdysvalloissa 20. joulukuuta.
Yleinen syyttäjä Rod Rosenstein puhui lehdistötilaisuudessa, jossa kerrottiin hakkereita vastaan nostetuista syytteistä Washingtonissa, Yhdysvalloissa 20. joulukuuta.Erik S. Lesser / EPA
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset esittelevät kiinalaishakkerien kasvokuvia medialle. Neljä vuotta sitten Yhdysvallat syytti viittä kiinalaishakkeria teollisuusvakoilusta. Hakkerien uskottiin kuuluvan Kiinan vapautusarmeijan yksikköön 61398. Tämä yksikkö tunnetaan myös nimellä APT1.
Kiina on toistuvasti kiistänyt länsimaiden syytökset. Nyt länsimaat eivät kuitenkaan enää kiertele, vaan syyttävät suoraan Kiinaa osallisuudesta tietomurtoihin.

Hakkerit hyökkäävät, verkkolaitteet vakoilevat

Kiinan keskushallinnon rooli on viime vuosina noussut lähes poikkeuksetta esille, kun kiinalaisen hakkeriryhmän tekemä tietomurto on paljastunut. Epäilyt ovat koskeneet niin valtiollisiin kuin yksityisiin kohteisiin kohdistuneita hyökkäyksiä.
Kiinan on esimerkiksi epäilty osallistuneen australialaiseen kaivosjättiin Rio Tintoon kohdistuneeseen hyökkäykseen, jossa varastettujen kauppasalaisuuksien avulla kiinalaiset saivat etulyöntiaseman malmin hinnasta käytäviin neuvotteluihin(siirryt toiseen palveluun). Brittiläiset turvallisuusviranomaiset ovat arvioineet Rio Tinton menettäneen noin miljardi euroa kybervakoilun seurauksena.
Tammikuussa ranskalaislehti Le Monde puolestaan paljasti Kiinan vakoilleen vuosien ajan Afrikan unionin päämajaa Addis Abebassa(siirryt toiseen palveluun). Kiinan vuonna 2012 rakentama ja Afrikan unionille lahjoittama päämaja oli valmiiksi varusteltu kiinalaisten valmistamilla tietotekniikkalaitteilla.
Asetuttuaan taloksi Afrikan unionin tietopalvelu huomasi toistuvan piikin tietoliikenteessä aina puolen yön jälkeen. Paljastui, että Kiinan lahjoittamassa järjestelmässä oli takaportti, jota kautta dataa virtasi päämajasta Shanghaihin.
Kiina on lahjoittanut valmistamiaan verkkolaitteita ympäri maailmaa; muun muassa Valko-Venäjälle, Serbiaan, Togolle ja Sri Lankaan. Kyseessä on usein ollut osa Kiinan silkkitie-hanketta.
Turvallisuusviranomaiset Kanadassa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Briteissä ovat varoittaneet, että kiinalaiset tiedustelupalvelut voivat vakoilla kiinalaislaitteiden välityksellä. Syksyn aikana syytökset kiinalaisia verkkolaitevalmistajia kohtaan ovat vain voimistuneet.
nettipiuhoja
EPA

Kiinan kyberosaaminen nähdään Venäjää suurempana uhkana

Kiina ja Yhdysvallat ovat kybervakoilun suurmaita. Niiden suhtautuminen verkkovakoiluun eroaa kuitenkin huomattavasti toisistaan. Yhdysvallat katsoo, että tiedon kerääminen on normaalia valtioiden toimintaan, mutta yksittäisten yritysten etujen nimissä vakoilu ei ole sallittua. Kiinassa puolestaan suurimmat yritykset elävät symbioosissa keskusjohdon kanssa, jolloin valtion intressit ovat usein samansuuntaisia yritysten tavoitteiden kanssa.
Erilaisista näkökulmista huolimatta Kiina ja Yhdysvallat pääsivät syksyllä 2015 sopuun kybervakoilun säännöistä. Maat sopivat puuttuvansa verkossa tapahtuvaan yritysvakoiluun. Allekirjoitetussa sopimuksessa julistettiin, että kumpikaan maa ei "tietoisesti" salli kaupallista vakoilua.
Vähintäänkin laimeasta muotoilusta huolimatta sopimus näytti tehoavan. Amerikkalaisyrityksiin kohdistuneet tietomurtoyritykset eivät toki loppuneet, mutta ne vähenivät. Yhdysvaltalaisen tietoturvayhtiö FireEyen raportin(siirryt toiseen palveluun) mukaan kaksi vuotta ennen sopimusta sen asiakkaisiin kohdistuvia verkkohyökkäyksiä oli noin 70 kuukaudessa. Sopimuksen jälkeen hyökkäysten määrä putosi kymmeneen kuussa.
Hyökkäysten vähentyminen ei ollut vain sopimuksen ansiota. Jo ennen sopua Kiinasta peräisin olevien tietomurtojen määrä oli laskussa. Tämä taas johtui siitä, että ennen sopimusta Kiinan hallinto oli ottanut kybervakoilun tiiviimmin valvontaansa. Se siirtyi hienovaraisempiin ja tarkempiin menetelmiin. Samalla se kitki freelancer-hakkereiden sooloilua. Aiemmin villinä tapahtuvasta toiminnasta tuli koordinoitua. Näin hyökkäysten määrä väheni, mutta laatu parani.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kaudella Kiinan ja Yhdysvaltain välit ovat viilentyneet. Samalla Kiinan harjoittama verkkovakoilu on lisääntynyt. Toiminta on kiihtynyt niin paljon, että Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden johtaja Dan Coatspitää Kiinan kasvavaa kyberosaamista Venäjän vaikutusyrityksiä suurempana uhkana.
Xi Jinping ja Donald Trump
Xi Jinping ja Donald Trump Pekingissä marraskuussa 2017.Roman Pilipey / EPA

Verkosta varastetaan liikesalaisuuksia ja etulyöntiasemia

Yhdysvaltain vastavakoilun ja turvallisuuden keskuksen mukaan kiinalainen kybervakoilu keskittyy lähinnä yrityksiin, jotka tekevät töitä puolustusvoimien kanssa. Myös teknologia- ja viestintäyritykset päätyvät usein kiinalaishakkereiden kohteiksi.
Nyt paljastunut tietomurto on tästä esimerkkitapaus. APT10-ryhmän kohteita olivat muun muassa Yhdysvaltojen merivoimat ja avaruushallintovirasto NASA, mutta myös puolustusteknologiaa valmistavat yritykset.
Hakkerit etsivät tietoja tutkakantamista ja uusista asejärjestelmistä, mutta myös tietoja yritysten tekemistä tarjouksista, kaupoista ja sopimuksista.
Varastettujen tietojen avulla kiinalaiset yritykset pyrkivät saamaan etulyöntiaseman kilpailussa kansainvälisistä sopimuksista. Tietämällä kilpailijan tarjouksen on helppo lyödä muutama juan lisää omaan tarjoukseensa.
Tietojen avulla kiinalaisyritys osaa myös tehdä juuri sopivan ostotarjouksen amerikkalaisesta kilpailijastaan. Tämä on hyvä vaihtoehto sille, että yrittää suoraan varastaa yrityksen liikesalaisuudet. Tällä välttää myös laskemasta liikesalaisuuden arvoa, mikä tapahtuu aina tietojen varastamisen myötä.

Kybervakoilu tuo kopiot markkinoille ennen alkuperäisiä tuotteita

Amerikkalaisyhtiöiden muodostama immateriaalioikeuksia valvova komissio arvioi amerikkalaisten yritysten ja kansalaisten menettävän yli 300 miljardia dollaria vuosittain kybervakoilun vuoksi. Tästä kiinalaisten hakkereiden osuuden arvioidaan olevan jopa 80 prosenttia.
Näissä laskelmissa ei oteta huomioon markkinoille päätyvien tuoteväärennösten vaikutuksia. OECD arvioi(siirryt toiseen palveluun), että 2,5 prosenttia globaalista kaupasta tapahtuu väärennöksillä. Näistä väärennöksistä kaksi kolmasosaa on peräisin Kiinasta.
Tuoteväärennösten arvo on vuosittain yhteensä yli 400 miljardia euroa. Väärennöksiä tehdään niin design-laukuista kuin lääkkeistäkin.
Kybervakoilun avulla Kiina vie väärennösten tekemisen uudelle tasolle. Se kopioi tuotteet jo ennen kuin edes alkuperäinen valmistaja ehtii niitä valmistaa. Kopiot voivat olla markkinoilla ennen alkuperäistä.
Tämä kannattaa, koska hakkerointi on halvempaa kuin tuotekehitys. Länsimaiden eilisen ulostulon myötä hakkeroinnin hinta on kuitenkin kasvamassa.

Faktapohjaisessa journalismissa ei ole sijaa kompromisseille...

Hmmmmm - niinpä -  jos medialla ei ole yleisönsä luottamusta, sillä ei ole jäljellä mitään.
Näin se kaikessa yksinkertaisuudessaan on, asia erikseen on trumpit, putinit, jne. patologiset valehtelijat, jotka voivat suoltaa valetta suut silmät täyteen joutumatta siitä - ainakaan välittömästi - vastuuseen...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Kotimaa    |   Päätoimittajalta

Faktapohjaisessa journalismissa ei ole sijaa kompromisseille

Der Spiegelin tapauksen jälkipuinnissa voi kuitenkin löytää jotakin myönteistä, kirjoittaa HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

MUISTAN edelleen sen epäuskoisen hämmennykseni. Fiksuna pitämäni hollantilainen toimittaja oli juuri ehdottanut, että olisin kirjoittanut sepitteellisen haastattelun.

Kesällä 1999 Jugoslavian ilma­pommi­tukset olivat hiljan päät­ty­neet Bal­ka­nilla. Päiväni oli kulunut haastattelemalla albaanisissejä Kosovossa. Uutiskiire oli kova. Mietin ääneen, ehtisinkö vielä seuraamaan vetäytyvien serbiperheiden tilannetta.

Ilmeenkään värähtämättä tuo toimittaja ehdotti ratkaisuksi valehtelua. ”Kyllähän sinä tiedät, mitä he sanovat. Keksi päästäsi nimet, ja juttu on kasassa.”

SAKSALAINEN Der Spiegel -lehti pyysi kuluneella viikolla vuolaasti anteeksi. Sen tähtitoimittaja Claas Relotius oli osoittautunut huijariksi.
Tiukasta laaduntarkkailustaan tunnetulle lehdelle tilanne on katastrofaalinen. Relotiuksen tapaus ei ole kansainvälisesti ainutkertainen, mutta ajankohta on mahdollisimman huono. Laadullaan kilpailevat viestimet ovat asemoituneet valemedioiden vastavoimaksi.

Totuudellisuus on ympäri maailmaa jo muutenkin kovan röykytyksen kohteena. Kun Der Spiegelin kaltaisen maailmanlaajuisesti tunnetuimpiin kuuluvan mediabrändin sisältä paljastuu yleisön luottamusta pitkäaikaisesti ja systemaattisesti väärin käyttänyt ihminen, siitä seuraa eittämättä jälkijäristyksiä koko mediakenttään.

Der Spiegelillä voi mennä vuosia yleisön luottamuksen palauttamiseen.
VIISITOISTA vuotta sitten vierailin ensimmäistä kertaa The New York Timesin toimituksessa kansainvälisen toimittajaryhmän kanssa. Lehti oli tuolloin samankaltaisessa tilanteessa kuin Der Spiegel on juuri nyt. Päätoimittaja Howell Raines ja toimituspäällikkö Gerald Boyd olivat eronneet, kun lehden toimittaja Jayson Blair oli osoittautunut valheellisten juttujen sarjatehtailijaksi.

Kaksi kuukautta aikaisemmin nimitetty uusi päätoimittaja Bill Kellerkuvaili, kuinka pitkä matka lehdellä olisi edessään maineensa palauttamiseksi. Haavat olivat vielä auki. Tapauksen aiheuttaman šokin pystyi aistimaan toimittajien kanssa keskustellessa.

Kellerin rauhallisuus teki kuitenkin vaikutuksen. Hän tuntui olevan edeltäjäänsä harkitsevaisempi. Rainesin arvioitiin yllyttäneen lehden journalisteja liikaan keskinäiseen kilpailuun.

On ilmeistä, että Der Spiegelillä voi mennä vuosia yleisön luottamuksen palauttamiseen. The New York Timesin esimerkki osoittaa, että vaikeastakin tilanteesta on mahdollista nousta. Ero yleisessä ilmapiirissä on silti melkoinen verrattuna viidentoista vuoden takaiseen.

Luottamus mediaan on heikentynyt. Viestimet ovat aktiivisten politisoituneiden hyökkäysten kohteena erityisesti sosiaalisessa mediassa.

DER SPIEGELIN tapauksen jälkipuinnissa voi kuitenkin löytää jotain myönteistä. Toimituksissa ympäri maailmaa pohditaan parhaillaan yhä aktiivisemmin, kuinka varmistaa oma journalistinen työprosessi niin, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan missään olosuhteissa.

Voimakkaan murroksen keskellä työskentelevissä toimituksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei liiallinen kilpailu altista journalisteja toimimaan epäeettisesti.

Laadunvarmistus ja sen kehittäminen ovat jatkuva prosessi.
Faktapohjaisuuteen perustuvan toimituskulttuurin on oltava vahva – niin vahva, että se ohjaa päivittäin yksittäisiä journalisteja ja kokonaisia toimitusyhteisöjä havaitsemaan mahdolliset väärinkäytökset ja viheltämään pilliin ennen kuin on liian myöhäistä. Laadunvarmistus ja sen kehittäminen ovat jatkuva prosessi, myös Helsingin Sanomissa.

VIIME päivinä on keskusteltu muun muassa siitä, ajavatko tietyt journalistisen kerronnan muodot kohti valheellisuutta. Altistaisiko esimerkiksi narratiivinen eli tarinallinen kerronta väärennöksille ja valheille?

Itse en usko tähän, jos toimituskulttuuri on eettisesti terveellä pohjalla. Samojen eettisten normien ja laatukriteereiden tulee läpäistä kaikki journalistisen kerronnan eri muodot. Toisin sanoen: yleisön on kyettävä aina luottamaan siihen, että viestimet perustavat tietonsa varmistettuihin lähteisiin.

Luottamuksen ytimessä on myös läpinäkyvyys. Jokaisen toimittajan – niin aloittelevan journalistin ja kokeneen tähtitoimittajan kuin päätoimittajankin – on kyettävä kaikissa tilanteissa perustelemaan journalistiset valintansa ja juttujensa sisältö Journalistin ohjeita vasten.

Läpinäkyvyys tarkoittaa myös sitä, että tiedotusväline oikaisee tekemänsä virheet viipymättä.

KULUNEELLA viikolla Julkisen sanan neuvosto juhli 50 vuoden taivaltaan. Puheenjohtaja Elina Grundström esitti juhlapuheessaan huolensa muun muassa suomalaisten viestinten vähenevistä toimitusresursseista.

Laadukkaan toimitustyön edellytyksenä on kyky käsitellä ja tarkastaa jutut riittävällä tavalla ennen julkaisua. Der Spiegelin tapaus osoittaa, kuinka vakavasta asiasta on kyse.

Toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.
Olen vuosien mittaan käyttänyt Kosovo-esimerkkiä journalistien koulutustilaisuuksissa. Kantavana ajatuksena on ollut se, että toimittajan ei tule pahassakaan paikassa päätyä tekemään yhtä ainoaa kompromissia suhteessa totuuteen.

Sekä Jayson Blair että Claas Relotius ovat esimerkkejä toimittajista, joille houkutus hyödyntää valheita oli käynyt liian suureksi. Lopulta molemmat upposivat sepitteidensä mukana. He myös aiheuttivat mittavaa vahinkoa tiedonvälityksen uskottavuudelle.

Niin kauan kuin kansalaiset pitävät riippumatonta tiedonvälitystä avoimen demokratian kulmakivenä, toimitusten on lunastettava päivittäin lupaus faktaperusteisuudesta. Jos medialla ei ole yleisönsä luottamusta, sillä ei ole jäljellä mitään.

Seitsemän tähden liike puoluerekisteriin...

Hmmmmm - niinpä - yrittänyttä ai laiteta sano...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Seitsemän tähden liike puoluerekisteriin

Puoluerekisterissä on lisäyksen jälkeen 19 puoluetta.
Paavo Väyrynen
Paavo Väyrynen tiedotustilaisuudessaan eduskunnassa Helsingissä 16. marraskuuta
Paavo Väyrynen tiedotustilaisuudessaan eduskunnassa Helsingissä 16. marraskuuta.Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kansanedustaja Paavo Väyrysen (tl.) perustama Seitsemän tähden liike on merkitty puoluerekisteriin. Asiasta kertoo oikeusministeriö tiedotteessa. Puoluerekisterissä on lisäyksen jälkeen 19 puoluetta(siirryt toiseen palveluun).
Puoleen perustamiseksi vaaditaan vähintään 5 000 kannattajakorttia. Seitsemän tähden liike kertoo verkkosivuillaan muun muassa puolustavansa Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta.
Väyrynen päätti perustaa uuden puolueen, koska hän on riitaantunut edellisen puolueensa Kansalaispuolueen nykyisten johtajien kanssa. Keskustasta Väyrynen erosi viime keväänä.
Lue myös:
Väyrysen korttitemppu onnistui: 5000 kannattajakorttia uudelle puolueelle
Paavo Väyrynen perusti taas uuden poliittisen liikkeen

UPI:n tutkija: Yhdysvaltojen puolustusministeri Mattisin lähtö lisää globaalia epävarmuutta...

Hmmmmm - vai niin - Syyrian sekava tilanne muuttuu entistäkin sekevammaksi. Todennäköisesti tilanne ei rauhoitu kymmeniin vuosiin - valitettavasti. Vihan pilvi leijuu koko Lähi-Idän yllä...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

UPI:n tutkija: Yhdysvaltojen puolustusministeri Mattisin lähtö lisää globaalia epävarmuutta

Epävarmuuden kasvu vaikuttaa eniten pieniin maihin, kuten Suomeen ja Ruotsiin, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak.
Yhdysvaltain puolustusministeri
USA, Venäjä ja Syyria
USA, Venäjä ja Syyria
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ilmoitti keskiviikkona vetävänsä Yhdysvaltojen joukot pois Syyriasta. Yhdysvalloilla on tällä hetkellä Syyriassa noin kaksi tuhatta sotilasta. Päivä ilmoituksen jälkeen puolustusministeri James Mattisilmoitti eroavansa tehtävästään.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak arvioi Ylen aamu-tv:ssä, että puolustusministeri Mattisin lähtö lisää selvästi globaalia epävarmuutta, sillä Mattisin ulkopolitiikka on ollut ennustettavaa – hän on toiminut Yhdysvaltojen liittolaissuhteiden ja kansainvälisen yhteistyön takuumiehenä.
– Mattis on joutunut hyvin usein korjaamaan Trumpin lausuntoja – rauhoittelemaan ja kertomaan eri tahoille, kuten Suomelle ja Ruotsille, että ei kannata huolestua ja näin tilanne oikeasti on, Pasternak luonnehtii.
Hänen mukaansa globaalin epävarmuuden kasvu vaikuttaa eniten pieniin maihin. Pasternakin sanoo, että Mattis tunsi Pohjoismaat hyvin ja nyt tehtävään voi tulla henkilö, joka ei tunne Skandinaviaa niin hyvin.
Vakavin ongelma Syyrian tilanteessa on Pasternakin mukaan se, että Yhdysvaltojen liittolaisille ei kerrottu Trumpin päätöksestä vetää joukot pois etukäteen.
– Israel näytti olevan ainut Yhdysvaltojen liittolainen, joka tiesi päätöksestä etukäteen.
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sanoo,että Yhdysvallat on sössinyt politiikkansa Lähi-idässä ja Venäjä näyttäytyy alueen toimijoille johdonmukaisempana ja luotettavampana liittolaisena ja on sen takia ottanut isomman roolin alueella.
Kangaspuron mukaan Mattis on ollut keskeinen toimija Yhdysvaltojen ja Venäjän vuoropuhelun ylläpitäjänä. Hänen mukaansa vuoropuhelulla on estetty, etteivät suurvaltojen joukot törmäisi ja joutuisi taistelukontaktiin Syyrian sodassa.
– Hän on näytellyt Venäjän näkökulmasta positiivista roolia suurvaltapolitiikassa ja realismin tuomista ulkopolitiikkaan, ettei kaikkia ovia potkita hajalle.
Kangaspuro uskoo, että Venäjä ja Bašar al-Assad tulevat jatkamaan taistelua Syyriassa Isisiä vastaan jatkossa ilman Yhdysvaltoja. Hänen mukaansa Isis ei välttämättä ole vielä lyöty Syyriassa.
Lue lisää:
Analyysi: Puolustusministeri Mattisin lähtiessä Trumpin hallinnosta poistuu ulkopoliittista kokemusta sekä liittolaissuhteiden ja kansainvälisen yhteistyön takuumies
Trumpin päätös joukkojen pois vetämisestä Syyriasta ei välttämättä pidä – UPI:n Aaltola: "Presidentti puhuu omille ydinkannattajilleen"
Presidentti Trumpin ilmoitus vetää joukot Syyriasta herättää hämmennystä Yhdysvalloissa
Trump hehkutti sotilaiden kotiuttamispäätöstään Twitterissä
Yhdysvallat vetää nopealla aikataululla sotilaansa Syyriasta – kotiutus kestää kahdesta kolmeen kuukautta