PIETARI
LAHJUSTEN maksaminen auttaa välttämään erilaisia arkipäivän hankaluuksia ja jouduttaa asioiden hoitamista. Näin ajattelee arjen korruptiosta pietarilainen kirjastonhoitaja
Anton. Hän lahjoi poliisin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana.
”Opiskelin yliopistossa ensimmäisellä vuosikurssilla. Ryyppäsimme kaverini kanssa kovasti ja poliisi nouti meidät säilöön. Maksoimme molemmat poliisille kaksisataa ruplaa ja meidät päästettiin lähtemään”, Anton muistelee pietarilaisessa lounasravintolassa.
Nykyään lahjuksia tulee maksettua useimmiten ratin takaa ja vähintään kerran vuodessa – joskus useammin, joskus harvemmin.
Viimeksi kävi niin, että Anton ohitti tielle pysähtyneen hälytysajoneuvon sääntöjen vastaisesti. Poliisi pysäytti hänet, mutta pitkän keskustelun ja kahdentuhannen ruplan eli noin 30 euron lahjuksen jälkeen Anton päästettiin jatkamaan matkaa.
Hän ei pidä arjen korruptiota ongelmana.
”En haluaisi asiaan muutosta, koska sitten meidän tulisi noudattaa kaikkia lakeja, eikä se olisi mukavaa. Esimerkiksi tieliikenteen säännöt – en haluaisi, että minulta viedään ajokortti. Minusta olisi epämukavaa, jos voisin ratkaista ongelman vain virallista tietä. Pitäisi hankkia joku asiakirja tai mennä johonkin tarkastukseen”, Anton sanoo.
ARKIPÄIVÄN korruptio on juurtunut syvälle venäläiseen yhteiskuntaan, eikä Anton ole ajatustensa kanssa yksin. Pietarilaisista peräti kolmannes turvautuu lahjuksiin ratkoessaan erilaisia arkielämän ongelmia. Tämä käy ilmi Pietarin valtionyliopiston tammikuussa julkaisemasta tutkimuksesta.
Todellisuudessa luku on vielä suurempi.
”Korruptio on piilossa oleva ilmiö, joten sen avoimesti myöntäviä ihmisiä on tietysti vähemmän kuin mikä on todellinen tilanne”, huomauttaa tutkimusryhmään kuulunut sosiologian dosentti Sergei Savin Pietarin valtionyliopistosta.
Savinin mukaan arjen korruptio kietoutuu kaikenlaiseen ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Siinä ei ole kyse suurista lainrikkomuksista, vaan arjen sujuvoittamisesta.
”Halutaan, että lapsi pääsisi laadukkaaseen päiväkotiin, joka on lähellä kotia. Tieliikenteessä mietitään, menettääkö ajokortti vuodeksi vai neuvotellako virkavallan kanssa. Paperiasiat voivat venyä, joten lahjus antaa mahdollisuuden nopeuttaa prosessia”, Savin kuvailee tyypillisiä tilanteita.
AJANKOHTAINEN arjen ongelma on lumisten katujen kunnossapito. Savinin tuttava on ratkaissut asian lahjomalla talonmiehen, jotta tämä puhdistaisi lumet hänen autonsa ympäriltä.
”Noin 50–100 lisäruplalla he tekevät työnsä laadukkaammin ja nopeammin. Lahjukset kannustavat sillä tavalla”, Savin selittää.
Yleensä arkikorruption lahjussummat liikkuvat Savinin mukaan tuhannen ja viidentuhannen ruplan eli suunnilleen 15–70 euron välillä. Pietarissa keskipalkka on noin 770 euroa, joten lahjuksilla voitelu lohkaisee siitä merkittävän summan.
Lahjontatapauksista 60 prosenttia on Savinin mukaan sellaisia, joissa virkamies tai muu taho antaa ymmärtää, että asioinnin nopeuttamiseksi kannattaisi maksaa ylimääräistä.
Kansalainen ehdottaa itse lahjusta 40 prosentissa tapauksista. Tarkoituksena on varmistaa nopeampi palvelu ja toivottu lopputulos. Varmimmin lahjukseen tarttuu tieliikennepoliisi tai muu järjestysvallan edustaja.
KYMMENEN viime vuoden aikana Venäjällä on säädetty lukuisia uusia lakeja, joilla yritetään kitkeä korruptiota sekä valtion että alueiden tasolla.
Savinin mielestä vallanpitäjien korruptionvastainen taistelu on osin näytösluontoista. Ainakin lakien yhteiskunnallinen vaikutus on jäänyt toistaiseksi ohueksi.
Hän arvioi, että arjen korruptio on Venäjällä kuluneen vuoden aikana hieman vähentynyt, mutta kokonaisuudessaan Venäjä on entistä korruptoituneempi. Taloudessa korruptio on lisääntynyt ja lahjusten määrä kasvanut.
ARKIKORRUPTIOTA ovat hillinneet erilaiset virallisesti maksulliset palvelut. Kun aiemmin vaikka viisumin hankkimista joudutettiin lahjuksella, niin nyt sen voi saada nopeasti maksullisesta viisumipalvelukeskuksesta.
Myös paperiasioiden keskittäminen monitoimikeskuksiin on hieman keventänyt asiointia.
”Yhden ikkunan teknologia on vähentänyt korruptiota kunnallishallinnossa, jossa käsitellään asiakirjoja”, Savin esittelee.
NÄKYVIMMIN korruptiota on yrittänyt kitkeä oppositio, jonka järjestämissä mielenosoituksissa on marssinut erityisen paljon nuoria. Yliopiston tutkimuksessakin kävi ilmi, että juuri nuoret suhtautuvat korruptioon kaikkein kielteisemmin.
”Yksi syy on se, että he eivät ole vielä törmänneet korruptioon. Heille on normi olla antamatta lahjuksia”, tutkimusryhmään kuuluva maisteriopiskelija
Jekaterina Kovtun sanoo.
Savin pitää nykynuoria yhteiskunnallisesti aktiivisempina kuin vanhempia sukupolvia. Myös matkailu ja kulttuurivaihto lännessä vaikuttavat ajatteluun.
”Jos sama kehitys jatkuu, muuttuu koko yhteiskunta vähitellen”, hän uskoo.
TOISTAISEKSI lahjukset kuuluvat edelleen arjen selviytymiskeinoihin. Tutkijat tuntevat aiheensa omakohtaisesti. Molemmilla on ollut perheessä tilanne, jossa terveydenhuoltohenkilökuntaa on tullut ”kiitettyä” lahjuksella.
”Sairaanhoitajat antavat enemmän huomiota ja käyvät useammin. Lääkäri keskustee potilaan kanssa enemmän. Pääsee parempaan huoneeseen, jossa muut potilaat ovat lähempänä omaa sosiaaliluokkaa”, Savin luettelee.
”On tilanteita, joissa ihminen valitsee korruption. Läheisten terveyden tai lasten eteen kuka tahansa tekisi mitä tahansa auttaakseen”, Kovtun uskoo.
Pietarin valtionyliopiston sosiologien ja oikeustieteilijöiden lokakuussa tekemään puhelinkyselyyn korruptiosta vastasi 1 100 pietarilaista.
