Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on lähettänyt tänään sunnuntaina useita tiukkasanaisia Twitter-viestejä, joissa hän hyökkää demokraattipuoluetta ja sen presidenttiehdokasta Hillary Clintonia vastaan.
Trumpin purkaus liittyy useissa Yhdysvaltain tiedotusvälineissä, mm. CNN-kanavalla(siirryt toiseen palveluun) julkaistuun uutiseen. Uutisten mukaan ehkä jo huomenna maanantaina suoritetaan ensimmäinen pidätys tutkinnassa, joka kohdistuu Venäjän väitettyyn vaikuttamiseen viime syksyn presidentinvaaleihin.
Pidätyksiä olisi tulossa ainakin yksi. Pidätettävien henkilöllisyyttä ei tiedetä. Syytekirjelmät valmistuivat loppuviikosta.
Trump itse ei ole ainakaan tässä vaiheessa tutkinnan kohteena. Uutistoimisto AFP:n mukaan tämänkaltaisissa suurimittaisissa tutkimuksissa on tyypillistä, että ne kohdistuvat ensi vaiheessa alemman tason toimijoihin.
Tutkintaa johtavan Robert Muellerin käskystä läheisiä Trumpin avustajia on ollut kuultavina, kuten entinen turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Michael Flynn ja Trumpin kampanjapäällikkönä toiminut Paul Manafort, jonka asuntokin tutkittiin viime kesänä. Heitä epäillään asiattomista yhteyksistä Venäjään.
Presidentin mukaan ei ole yhteensattuma, että demokraatit puhuvat Venäjästä samaan aikaan, kun republikaanit ovat tekemässä historiallista verouudistusta.
Viikonlopun aikana Trumpin läheinen avustaja, New Jerseyn kuvernööri Chris Christie on esiintynyt useissa televisio-ohjelmissa ja nostanut esiin mahdollisuuden, että Muellerin tiimi olisi syyllistynyt rikokseen, kun sen toiminnasta on vuotanut tietoa medialle.
Juttelin hyvin tuntemani henkilön kanssa noin vuosi sitten elvytyskiellosta. Hän sanoi keskustelleensa asiasta pariinkin kertaan lääkärin kanssa. He - lääkäri ja hän -olivat päätyneet ratkaisuun, että häntä ei elvytetä. Hän kertoi asian minulle asiallisesti ja rauhallisesti. Hän ymmärsi oman tilansa. Nimenomaan hänen sydämensä haurauden, johon liittyy jo vuosikymmeniä sitten tehtyjä vaativia leikkausoperaatioita "lisävirityksineen"...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Kotimaa
Elvytyskielto aiheuttaa valtavasti väärinkäsityksiä, kun edes kaikki terveydenhoidon ammattilaiset eivät ole varmoja sen merkityksestä – ”Se ei ole muun hoidon rajaus”
Elvyttämättä jättämistä pidetään suurena eettisenä kysymyksenä, mutta elvytyksellä voidaan aiheuttaa potilaalle myös ylimääräisiä kärsimyksiä. Silloin se pitää asiantuntijoiden mukaan jättää tekemättä.
ELVYTYSKIELTOON liittyy suuria tunteita ja valtavasti väärinkäsityksiä. Elvytystoimien rajaaminen eli niin sanottu DNR-päätös (do not resuscitate) voi kuitenkin monisairaan potilaan kohdalla olla parempi keino kuin sydämen käynnistäminen potilaan kuitenkaan toipumatta. Elvytys voi aiheuttaa potilaalle myös ylimääräisiä kärsimyksiä.
Elvytyskielto koskee nimenomaan elvyttämistä, ei potilaan muuta hoitoa. Tästä on ollut epäselvyyksiä myös hoitolaitoksissa. Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että osa DNR-päätöksiä tekevistä hoitolaitoksista mahdollisesti olettaa, että päätös olisi kannanotto myös potilaan hoidon aktiivisuuteen.
Elvyttämättä jättämistä pidetään suurena eettisenä kysymyksenä. Asia nousi keskusteluun, kun lääkärin epäillään määränneen useille posiolaisen yksityisen palvelutalon asukkaille elvytyskiellon. Potilaan omainen ihmetteli mielipidekirjoituksessa Aamulehdessä, miksi päätös tehtiin omaisten tietämättä ja potilaita näkemättä.
ELVYTYSKIELTO on lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä potilaan sydämen sähköisestä tahdistuksesta ja paineluelvytyksestä sydämen pysähtyessä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira korostaa vuonna 2015 uusimissaan ohjeissa, että elvytyskielto ei ole potilaan hoitosuunnitelma eikä se tarkoita muun hoidon rajaamista.
Päätöstä tehtäessä lääkärin on keskusteltava aina ensisijaisesti potilaan kanssa, Valvira korostaa. Omaisten kanssa päätöksestä keskustellaan potilaan salliessa tai tilanteen niin vaatiessa. Tiedot päätöksen lääketieteellisistä perusteluista on kirjattava asianmukaisesti potilasasiakirjoihin.
Hoitosuunnitelmia ei kuitenkaan Valviran mukaan ole tehty riittävän systemaattisesti.
YLILÄÄKÄRIRiitta Aejmelaeus Valvirasta kertoo, että elvytyskieltoon liittyy paljon väärinkäsityksiä ja tulkintaeroja nousee esiin aika ajoin. Ammattilaiset, potilaat ja omaiset saattavat kokea keskustelun vaativaksi, ja se edellyttää ammattilaisilta kykyä ottaa asia puheeksi ja ohjata keskustelua.
”Aina ei ymmärretä, mitä elvytyskielto tarkoittaa. Se ei ole muun hoidon rajaus vaan päätös elvyttämättä jättämisestä”, Aejmelaeus korostaa.
Tiedonsaantiongelmat ovat yleisiä. Esimerkiksi vanhuksen läheiset voivat kokea loukkaavana sen, että heille ei ole kerrottu päätöksen tekemisestä.
”Potilaslain mukaan hoitoa koskevat päätökset on tehtävä potilaan itsensä kanssa. Jos hän ei siihen kykene, neuvotellaan omaisten tai muun läheisen kanssa”, Aejmelaeus sanoo.
”Joskus omaiset kuitenkin ajattelevat, että heillä on tiedonsaantioikeus kaikkiin potilaan asioihin. Näin ei ole.”
POTILAAN omaa tahtoa noudatetaan, jos se on tiedossa. Potilaan itsemääräämisoikeus on määritelty potilaslaissa. Sen mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Tämä edellyttää, että potilas kykenee tiedostamaan vaihtoehtojen seuraukset.
Aejmelaeuksen mukaan olisi hyvä, että hoitosuunnitelma olisi tehty ennen voinnin heikkenemistä. Joskus on kuitenkin myös tilanteita, joissa lääkäri joutuu tekemään päätöksen potilasta näkemättä, hän sanoo.
Hoitolaitoksissa oleville vanhuksille määrätään elvytyskielto varsin usein. Usein siinä vaiheessa, kun ihminen päätyy laitokseen, hänellä on jo pitkälle edennyt sairaus, usein muistisairaus. Päätös perustuu arvioon, että potilaan perussairaudet ovat niin vaikeita, että hänen tilansa ei todennäköisesti palautuisi elvytyksen jälkeen. Silloin elvytyksestä voi olla jopa haittaa.
”Esimerkiksi jos potilaalla on pitkälle edennyt syöpä, elvytyksestä ei ole hyötyä loppuvaiheessa. Useimmiten syy tehdä päätös elvytyskiellosta perustuukin siihen, että ihmisellä on monta sairautta”, Aejmelaeus sanoo.
SOSIAALI- JA TERVEYSALAN eettinen neuvottelukunta Etene saa ajoittain yhteydenottoja elvytyskiellon määräämisestä. Potilaan läheiset saattavat pitää loukkaavana sitä, ettei heille ole ilmoitettu kiellosta. Tunteet kuumenevat, kun kielto tulee ikään kuin puskista.
”Aika ajoin on tulkintaerimielisyyksiä”, kertoo Etenen pääsihteeri Ritva Halila.
”Omaiset toivovat, että asiasta neuvoteltaisiin. Kyseessä on hoitopäätös, jonka tulee tapahtua yhteisymmärryksessä potilaan tai omaisten kanssa”, Halila sanoo.
”Yleensä elvytyskielto laitetaan, kun todetaan, ettei elvytyksestä ole hyötyä, vaan se voi aiheuttaa potilaalle kärsimyksiä”, Halila sanoo.
KÄYPÄ HOITO -suosituksessa korostetaan, että hoitopäätöksen tarkoitus on suojella potilasta kivulta ja kärsimykseltä sekä parantaa loppuelämän laatua. Elvytyksen tuoma hyöty voi joskus olla vähäisempi kuin perussairauden aiheuttama taakka.
Päätös elvytyksen aloittamatta tai yrittämättä jättämisestä voidaan tehdä myös ilman potilaan tai omaisten suostumusta. Kun tiedetään, ettei potilaalla ole ennustetta, hoidon aloittaminen antaa vääränlaista toivoa omaisille ja väheksyy potilaan kykyä päätöksentekoon ja autonomiaan.
Potilaalle ja hänen omaisilleen tulee suositusten mukaan selittää, ettei päätös tarkoita, että potilas jäisi ilman hoitoa.
Oman tahtonsa elvytyskiellosta voi ilmoittaa esimerkiksi hoitotestamentissa tai omakanta-palvelussa internetissä.
Oikaisu 29.10. kello 15.46: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että Ritva Halila olisi Eteran pääsihteeri. Hän on Etenen pääsihteeri.
Käväisin hetki sitten Kemin keskustassa Kauppakadun R-kioskilla pistämässä muutaman pelin vetämään ja voittoja nostamassa. Viimeksi mainittu on harvinaista herkkua. Myyjä joutui palauttamaan minulle peräti 16 euroa.
Kioskilla käydessäni kävi välähdyksen omaisesti mielessä kaksi kovaa pelimiestä nimenomaan jalkapallo-osa-alueella, edesmennyt opetusneuvos, rehtori Pentti Puro ja eläkeläinen Pekka Aho. Olen molemmat tavannut useasti nimenomaan taannoin em. kioskilla ja tiedän, että molemmat ovat onnistuneet veikkauksissaan...
Jatkoin matkaa Kemin kulttuurikeskukseen, jossa oli Kemin taidemuseon Suo, kuokka & taide -näyttelyn taiteilijoiden teosmyyntitapahtuma 28.10-29.10.2017 klo 11-15. Paikalla näytti olleen ainakin kaksi taiteilijaa ja muutama asiasta kiinnostunut katselija.
Pois lähtiessäni katselin näyttelyn Varhaiskasvatus näkyväksi 28.10.-19.11.2017, joka oli tuloaulan läheisyydessä.
Esillä oli päiväkodin ja esiopetuksen luomuksia luovasta arjesta. Suosittelen katseltaviksi...
Kuvat muovijätteisiin kuolevista eläimistä ovat niin järkyttäviä, että ne ovat herättäneet Euroopan unioninkin – kansalaisista puhumattakaan.
Taistelu muovijätettä vastaan on päätetty voittaa. Kun Suomessa viime vuonna kotitalousmuovia kerättiin talteen puoli kiloa asukasta kohti, tänä vuonna päästään jo lähelle puoltatoista kiloa.
Ensi vuonna keräysmäärät kasvavat entisestään, sillä uusien Rinki-keräyspisteiden lisäksi myös taloyhtiöihin tulee omia muovinkeräyspisteitä.
Kotitalousmuovin pitkä tie arvotavaraksi
Jos pantillisia pakkauksia ei lasketa mukaan, muovijätettä kertyy Suomessa yli satatuhatta tonnia vuodessa. Siitä vasta 16–17 prosenttia saadaan kierrätykseen. Suomen kansallisen pakkausasetuksen tavoite on, että kolmen vuoden päästä kierrätykseen saadaan jo runsas viidennes.
Keräyskontteihin tuotu kotitalouksien muovijäte viedään käsiteltäväksi Ekokemin kierrätyslaitokselle Riihimäelle. Fortumin omistama laitos aloitti toimintansa hieman yli vuosi sitten. Laitoksessa muovilaadut lajitellaan koneellisesti.
Ongelma on, että lajittelu maksaa, eikä vielä tuota rahaa. Fortumilla on edessään pitkä tie ennen kuin uusiomuovin valmistaminen on kannattavaa.
Ratkaistavana on ainakin kolme haastetta. Ensinnäkin uusille, kierrätysmuovista tehdyille tuotteille tarvittaisiin lisää kysyntää. Toiseksi laatua pitäisi parantaa. Kolmanneksi muovia ei ole riittävästi. Tarvittaisiin tehokkaampi keräysjärjestelmä, joka toisi entistä enemmän muovia laitokselle.
EU ja Suomenkin viranomaiset ovat viime vuosina ajaneet muovin keräämistä kovalla voimalla mutta samalla on jätetty miettimättä, mihin uusiomuovituotteita saa ja pitäisi käyttää.
– Valtiovalta on hirveästi puhunut keräilyn lisäämisestä mutta ei siitä, mihin tätä uusiomuovia saa käyttää. Siitä ei ole ensimmäistäkään aloitetta, päinvastoin, sanoo Ekokemin tuotelinjapäällikkö Mikko Koivuniemi.
Koivuniemi mainitsee esimerkkinä muovikassit, jotka tehdään pääosin uusiomuovista. Niiden käyttöä pyritään kuitenkin kaikin keinoin rajoittamaan. Koivuniemen mukaan myös julkisissa hankinnoissa, esimerkiksi meluvalleissa, tulisi käyttää uusiomateriaalia.
Haasteena on myös se, että uusiomuovien hinnat ovat laskeneet jyrkästi kaikkialla Euroopassa. Suurimpana syynä tähän on se, että Kiina on asettanut tuontirajoituksia jäteperäisille materiaaleille, mikä on painanut uusiomuovin hintaa rajusti alaspäin.
Euroopassa uusiomuovivarastot ovat täynnä. Kannattavuutta yritetään nyt parantaa rakentamalla yhä isompia käsittelylaitoksia. Tähän uskotaan myös Fortumilla, joka pyrkii vähintään kaksinkertaistamaan muovin käsittelymääränsä.
– Uskoisin että kahdessa vuodessa ollaan isommissa keräysmäärissä, Koivuniemi arvioi.
Vastuu tuottajilla
Kuluttajamuovien kierrätystä vauhditetaan niin sanotulla tuottajavastuulla. Toisin sanoen pakkauksen tuottaja maksaa jätemaksua, jolla rahoitetaan osin muovijätteen käsittelyä.
Tuottajia edustaa Suomen Uusiomuovi Oy. Toimitusjohtaja Vesa Soini arvelee, että kotitalousmuovien kierrätystä ei saada kannattavaksi ainakaan kymmeneen vuoteen, jos kustannuksiin lasketaan mukaan jätteiden keräilykustannukset. Soini pitää kuitenkin mahdollisena, että jonakin päivänä Fortumin ei tarvitse periä maksua vastaanottamastaan kuluttajamuovista.
Teollisuuden ja kaupan muovijätteet on paljon helpompi kierrättää kuin kotitalouksien muovit, jotka ovat pääosin elintarvikepakkauksia. Jätteiden lajittelu kehittyy koko ajan mutta tällä hetkellä Ekokemin laitoksella pystytään hyödyntämään muovinkeräyspisteisiin tulevasta jätteestä vain noin puolet.
– Parikymmentä prosenttia keräysjätteestä on esimerkiksi pahvia, joka menee suoraan polttoon. Jäljelle jäävästä voidaan hyödyntää uusiomateriaalina noin 70 prosenttia, sanoo Ekokemin tuotelinjapäällikkö Mikko Koivuniemi.
Pantilliset pakkaukset, kuten pullot, kiertävät Suomessa erinomaisesti.
”Muovi on vain lainassa kuluttajalla”
Muovijätteestä suunnilleen kaksi kolmasosaa on kotitalousmuoveja, joiden uusiokäytön ongelmiin etsitään kiivaasti ratkaisua.
Muovilaatuja on paljon ja usein samassakin pakkauksessa on eri muovilaatuja kerroksittain. Elintarvikepakkauksissa, taloustavaroissa ja vaatteissa käytetään ainakin kuutta erilaista muovilaatua. Eri laaduilla on omat alalajinsa ja eri valmistajilla vielä omia muovilaatuja. Tämä tekee uusiokäytöstä vaikeaa.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkija Satu Pasanen pitää juuri kuluttajamuovien yksinkertaistamista yhtenä merkittävänä keinona kierrätyksen tehostamiseksi.
– Siitä olisi hyötyä juuri siellä loppupäässä.
Monomateriaalit eli muovilaatujen yksinkertaistaminen on niin iso haaste, että siihen pääsemiseksi tarvitaan maailmanlaajuista yhteistyötä. Muun muassa kierrätyksen tutkimusta rahoittava Ellen McArthur -säätiö tukee alan tutkimusta.
Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soini näkee suuria mahdollisuuksia siinä, että muun muassa suuret huonekalujätit ja elintarviketuottajat tekevät yhteistyötä Ellen McArthur -säätiön kanssa.
– Suuret pakkaajat ovat ilmaisseet halunsa siirtyä uusio- tai biopohjaiseen materiaaliin jollakin aikavälillä, Soini sanoo.
Myös Suomen Uusiomuovissa uskotaan siihen, että pakkausten suunnittelussa otetaan tulevaisuudessa huomioon niiden kierrätettävyys. Monissa Euroopan maissa on tehty pakkaussuunnittelijoille oppaita siitä, mitä eri vaihtoehdot kierrätettävyyteen vaikuttaa. Myös Suomessa valmistellaan samanlaista opasta.
VTT:n tutkijan Satu Pasasen mielestä kierrätyksen mielekkyys valkenee useimmille vasta sitten, kun sivuvirroista saadaan rahallista hyötyä uusioraaka-aineena.
– Pitäisi siis ajatella, että muovi on vain lainassa kuluttajalla.
