sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Miksi katalonialaiset haluavat itsenäisyyttä ja miksi Espanja vastustaa?

Hmmmmm - vai niin - tästä on siis kysymys.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Miksi katalonialaiset haluavat itsenäisyyttä ja miksi Espanja vastustaa? – Kolme kysymystä Katalonian kimurantista tilanteesta

Katalonian nykyhallinto on luvannut julistautua itsenäiseksi valtioksi kyllä-äänten voittaessa, mutta tilanne Espanjan kanssa ei ole aivan niin yksinkertainen.

Katalonian separatistilippuun pukeutunut mies ja Espanjan keskushallinnon Kataloniaan määräämä santarmi vastakkain Sant Juliá de Ramisissa sunnuntaina.
KATALONIAN sunnuntainen kansanäänestys muuttui veriseksi mellakoinniksi ja vastarinnaksi. Espanjan keskushallinto lähetti Katalonian itsehallintoalueelle yli 10 000 Policía Nacional -siviilipoliisia ja Guardia Civil -santarmia tarkoituksenaan estää kansanäänestys. 

Äänestyspaikoilla kerrottiin sunnuntaina iltapäivään mennessä loukkaantuneen kymmenien ihmisten. Mellakkapoliisit ovat myös käyttäneet voimatoimissa muun muassa kumiluoteja. 

Mutta mistä 7,5 miljoonan asukkaan itsehallintoalueen itsenäisyyden tavoittelemisessa on kyse ja miksi Espanja vastustaa pyrkimyksiä niin jyrkästi? 

Helsingin Sanomat kokosi kolme keskeistä kysymystä liittyen Katalonian itsenäisyyshaaveisiin. 

1. Miksi Katalonia haluaa itsenäistyä?

Katalonia on Espanjan taloudellisesti vauraimpia alueita. Se on vahvoilla myös teollisessa kehityksessä ja itsehallintoalueella sijaitsee esimerkiksi auto- ja metallitehtaita sekä kemian- ja lääketeollisuutta. Barcelonan suurkaupunki sekä Tarragonan ja Gironan Costa Bravan rannikkoalueet tuovat Kataloniaan myös suuren osan Espanjan turismista. 

Edellä mainitut seikat tuovat Katalonialle taloudellista itsenäisyyttä. Kulttuurillisesti Kataloniassa on myös iso yhtenäinen kielialue. Kansalaisista noin 37 prosenttia puhuu äidinkielenään katalaania ja 46 prosenttia espanjaa. Loput alueen asukkaat kokevat molemmat kielet yhtä vahvoiksi. 

Unohtaa ei voi tietenkään myöskään historiallisia seikkoja. Katalonia oli itsenäinen alue aina siihen asti, kun Aragonian kuningas Ferdinand II ja Kastilian kuningatar Isabella I solmivat avioliiton. Itsehallinto säilyi Espanjan vuoden 1714 perimyssotaan asti. 

Sunnuntainen itsenäisyysäänestys ei ole virallinen kansanäänestys, koska Espanjan hallinto ei ole antanut asialle hyväksyntäänsä. Espanjan keskushallinto ja perustuslakituomioistuin ovat kieltäneet äänestyksen ja uhanneet rikossyytteillä kaikkia, jotka edesauttavat kansanäänestyksen järjestämistä. 

Katalonian nykyjohto ei tunnusta tuomioistuimen toimivaltaa ja päätti pitää äänestyksen kielloista huolimatta. 

Tai siitä huolimatta, että itsenäisyyden kannattajien määrä on hiipunut Kataloniassa kuluneen vuoden aikana. 

2. Miksi Espanjan keskushallinto vastustaa Katalonian itsenäisyyshaaveita?

Mikäli Espanja sallisi Katalonialle kansanäänestyksen niin kuin Britannia salli vastaavan äänestyksen Skotlannille syksyllä 2014, omaa kansanäänestystään saattaisivat pian anoa myös baskit. Espanja voisi murentua pala kerrallaan eikä se tietenkään ole sen intresseissä. 

Katalonian itsenäisyydellä on Espanjassa enemmän vastustusta kuin kannatusta, mutta Espanja pelkää, että jo äänestyksen salliminen saattaisi pidemmällä aikavälillä kasvattaa kannatusta mielipidekyselyissä. Siksi Espanja ei ole halunnut antaa katalaaneille edes mahdollisuutta äänestää. 

Kyseessä on sanottu olevan Espanjan ehdottomasti syvin valtiollinen kriisi sitten Francon diktatuurikauden. 

3. Mitä jos kyllä-äänet voittavat sunnuntaina kaikesta huolimatta?

Kyllä-äänten voittaessa Katalonia on kertonut julistautuvansa itsenäiseksi vain kahden vuorokauden kuluessa äänestysprosentista riippumatta. Äänestysprosentin on arvioitu jäävän pieneksi, mutta se ei Katalonian nykyjohdon mukaan ole oleellista. 

Katalonian 948 kunnasta 787 julisti etukäteen kannattavansa itsenäistymistä, mutta ylivoimainen osuus selittyy paljolti itsenäisyysaatteen keskittymisellä kulttuurisesti umpikatalonialaisille pikkupaikkakunnille. Barcelonassa kannatus on pienempää, koska suuri osa asukkaista on kotoisin muualta, ja metropolialueella puhutaan enemmän espanjaa kuin katalaania. 

Pelkkä itsenäiseksi julistautuminen ei kuitenkaan vielä tee oikeaa valtiota, ei ilman kansainvälistä tunnustusta. Toistaiseksi näyttää siltä, ettei kansainvälinen yhteisö lämpene ihan hetkessä tunnustamaan Kataloniaa itsenäiseksi valtioksi. 

”Toimet jäsenmaan perustuslakia vastaan ovat toimia Euroopan unionin oikeudellisia puitteita vastaan. Näin siksi, että oikeusvaltioperiaate on modernien ja moniarvoisten yhteiskuntien sekä perustuslaillisten demokratioiden kivijalka”, totesi Euroopan parlamentin puhemiesAntonio Tajani syyskuun alussa. 

EU:n komissiolla ei kuitenkaan ole valtuuksia ottaa kantaa jäsenmaansa sisäiseen kriisiin. 

Laillisenkin kansanäänestyksen jälkeen Katalonialla olisi edessään tilanne, jota on kuvailtu kaksinkertaisiksi brexit-neuvotteluiksi. Neuvotteluja pitäisi käydä sekä EU:n ja Espanjan kanssa. Se myös putoaisi pois sekä euroalueesta että EU:sta. 

Nuorisotyöttömyys on vaarallista poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti ...

Nuorisotyöttömyys on pahin mahdollinen riesa, joka johtaa, vähintäänkin saattaa johtaa moniin ongelmiin. Olen itse seurannut em. asiakokonaisuutta aikanaan Kemissä lähinnä sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä, sittemmin ja tälläkin hetkellä varajäsenenä. Asia on tullut myös esiin tarkastuslautakunnan raporteissa. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, kyllä mm. Kemissä on tehty kaupungin toimenpiteinä lähes kaikki se, mikä on ollut tehtävissä. Ongelma on selkeästi tiedostettu ja nuorisotyöttömyyden - samoin kuin pitkäaikaistyöttömyyden eteen - on tehty aktiivisesti työtä.
Kemi kaipaa kipeästi teollisia, pysyviä uusia työpaikkoja... 

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Talous

Suomessa vieraileva kehityspankin pääjohtaja: Nuorisotyöttömyys on vaarallista poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti – siksi nuoret pitäisi saada työmarkkinoille

Entisen itäblokin tukipankki panee nyt paukkuja Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Aasiaan. Feministiksi itseään kutsuva pääjohtaja Suma Chakrabarti painottaa, että myös naisten pitää hyötyä EBRD-pankin toiminnasta.



Suma Chakrabartin mukaan brexit voi vaikuttaa pankkiin mutkan kautta, jos Britannia lähtee sisämarkkinoilta ja muiden EU-maiden taloudellinen taakka kasvaa. ”Emme ole EU-elin, vaan globaali instituutio eurooppalaisella sydämellä.”
LONTOO 

TALOUSHISTORIAN valossa elämme poikkeuksellisia aikoja. Kehitys kolmenkymmenen viime vuoden aikana on ollut huimaa. Teollinen vallankumouskin jää toiseksi. 

Mutta silti köyhyydestä ja korruptiosta ei päästä eroon. Kuinka toiveikas tässä oikein uskaltaa olla? 

Optimisti saa olla, mutta se on vasta lähtökohta. 

Uskon liberaaliin markkinatalouteen ja arvoihin. Ongelman muodostavat kuitenkin syrjäytyminen ja epätasa-arvo. Iso kysymys on nyt se, kuinka jokainen saadaan mukaan”, sanoo Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) pääjohtaja Suma Chakrabartityöhuoneellaan Lontoon Cityssä. 

Chakrabarti osallistuu maanantaina Helsingissä talousseminaariin, joka on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. 

ERITYINEN haaste on kuulema nuorisotyöttömyys. 

”Se on vaarallista poliittisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Nuoret pitää auttaa työmarkkinoille, jotta heistä voi tulla kunnollisia yhteiskunnan jäseniä.” 

Epäonnistuminen tässä voi johtaa esimerkiksi terrorismiin. Nuorten syrjäytyminen on uhka niin kehitys- kuin teollisuusmaissakin. 

EBRD perustettiin vuonna 1991 auttamaan Keski- ja Itä-Euroopan entisiä kommunistimaita kehittymään demokraattisiksi markkinatalousmaiksi. Työ on loppusuoralla, vaikka alkuperäisistä kohdemaista onkin ”valmistunut” vain Tšekin tasavalta vuonna 2007. 

Ja toisin kuin EBRD alun perin linjasi, tukea on annettu myös eurokriisimaille Kreikalle ja Kyprokselle. 

Viime aikoina EBRD:n voimavaroja on kuitenkin siirretty Euroopasta itään ja etelään: Keski-Aasiaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. 

”Alun perin luultiin, että arabikevät olisi vähän niin kuin vuosi 1991 Euroopassa – tilaisuus auttaa muutoksessa”, Chakrabarti kertoo. 

Toisin kävi. Muutosta ei tullut, vaan epävarmuus lisääntyi. 

Venäjällä taas EBRD jäädytti investoinnit Ukrainan tapahtumien takia. Turkin poliittinen taantuminen sen sijaan vähentää vain hieman sijoituksia. Turkin-projekteista lähes kaikki ovat yksityiselle sektorille. 

Turkissa investointeja suunnataan esimerkiksi pienyrittäjille siinä toivossa, että myös maassa asuvat pakolaiset työllistyisivät. 

Libanonissa EBRD on investoinut vesi- ja jätevesiverkoston uudistamiseen. Syyrialaispakolaisten suuri määrä asettaa isot paineet maan infrastruktuurille. 

KEHITYSPANKKI teki viime vuoden aikana investointeja 9,4 miljardin euron verran. 

Pankki on hyvässä taloudellisessa kunnossa. Nettovoitot lähes kaksinkertaistuivat miljardiin euroon. Projektien epäonnistumisaste on viitisen prosenttia. 

Intiassa vuonna 1959 syntynyt Chakrabarti istuu toista kauttaan EBRD:n johdossa. Hän on entinen korkea brittivirkamies ja Oxfordin yliopiston kasvatti. Oxfordissa on myös perheen koti. 

Chakrabartin ajan uudistuksiin kuuluu muun muassa se, että pankki edistää nykyään tietoisesti naisten asemaa sijoituspäätöksillään. 

”Kun tulin tänne töihin, olin yllättynyt, että tasa-arvokysymyksiä ei otettu paremmin huomioon.” 

KÄYTÄNNÖSSÄ uudistus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että turkkilaisten naisyrittäjien lainoitukseen on kehitetty uusia keinoja. Naisten on vaikea saada tavallista pankkilainaa, sillä heillä ei ole vakuuksia: omaisuus on yleensä aina miesten nimissä. 

Turkkilaisen lauttayhtiön puolestaan pitää palkata naisia näkyviin rooleihin, koska muuten ei tule naisasiakkaitakaan. Naiset eivät halua matkustaa yksin miesten keskellä. 

Chakrabarti myöntää reilusti olevansa feministi, joka ei usko perinteiseen roolijakoon. Hänen professorivaimonsakin kuulemma nauraa, että perheen tiski- ja pesukone ovat isännän leluja. 

Britanniassa Chakrabarti nousi otsikoihin 2000-luvun alussa, kun hän anoi ministeriöstä joustavaa työaikaa lastenhoidon takia. Virkamiesisä halusi olla kotona, jotta näkisi pientä tytärtään edes joskus. 

Tytär on nyt 22-vuotias taiteilija. ”Meillä oli äskenkin kiva koti-ilta. Suhteemme ei olisi nyt tällainen, ellen olisi siihen aikoinani panostanut.”

CHAKRABARTI kehuu vuolaasti Suomea ja listaa saavutuksia: hyvä hallintotapa, vahvat instituutit, vapaa media, vihreä teknologia – ja tietysti koulutus. 

”Siitä me Britanniassa olemme aina kateellisia.” 

Erityisen vaikutuksen pankinjohtajaan teki presidentti Martti Ahtisaaren työ Afrikassa 1980-luvulla. ”Suhtaudun Suomeen suurella lämmöllä.” 

Fakta

Entisestä itäblokista Afrikkaan ja Aasiaan


 Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (European Bank for Reconstruction and Development eli EBRD) perustettiin 1991.

 Pankin tarkoitus oli auttaa entisiä itäblokin maita kohti demokratiaa ja markkinataloutta.

 Nykyään EBRD lainoittaa hankkeita 38 maassa. Toiminta on laajentunut Pohjois-Afrikkaan, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään.

 Pankki on sijoittanut 26 vuoden aikana yli 115 miljardia euroa yli 4 500 projektiin.

 EBRD:n omistajiin kuuluvat 65 maata, EU ja Euroopan investointipankki. Myös Suomella on pieni siivu.