torstai 17. elokuuta 2017

Suomen EU-ero on Putinin märkä uni...

Hmmmmm - vai niin - mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Kolumni

Suomen EU-ero on Putinin märkä uni

Poliittinen ja taloudellinen yhteistyö, liittolaisuudet ja diplomatia ovat pienen maan olemassaolon edellytys.

SUOMEN presidentiksi ja ase­voimien ylipäälliköksi ha­luava perussuomalainen po­lii­tikko Laura Huhtasaari esitti kampanjansa aluksi mielipiteen. Hänen mukaansa Euroopan unionin jäsenyys ”ei ole Suomen etu”. Huhtasaari haluaisi kansanäänestyksen jäsenyydestä.

Aika ajoin on hyvä katsoa karttaa.

Venäjän länsirajalla pohjoisesta alkaen on ensin EU-maa Suomi. Etelämpänä ovat EU-maat Viro, Latvia ja Liettua, jotka EU-jäsenyyden lisäksi ovat liittoutuneet länteen Nato-jäsenyyden turvin. Etelämpänä keskisessä Euroopassa on kuusi entisen itäblokin maata, jotka kuuluvat EU:hun, osa myös Natoon.

Poikkeuksia – maita, jotka eivät kuulu kumpaankaan liittoumaan – on Venäjän länsirajan tuntumassa kaksi. On Valko-Venäjän diktatuuri, joka toimii valtioliitossa Venäjän kanssa. Ja on Ukraina, josta Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja jonka itäosassa Venäjän tukemat kapinalliset sotivat maan hallitusta vastaan.

Tähän Valko-Venäjän ja Ukrainan joukkoon Huhtasaari haluaisi liittää Suomen.

VENÄJÄN presidentti Vladimir Putin tunnetaan valheistaan. Välillä Putin kuitenkin puhuu totta. 
Hän on etukäteen kertonut asioita, joita Venäjä on myöhemmin toteuttanut.

Kymmenen vuotta sitten kuuluisassa puheessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa Putin linjasi haluamaansa uudenlaista maailmanjärjestystä. Sen ajatuksia Venäjä on viime vuosina päivittänyt ahkerasti virallisiin strategisiin linjauksiinsa. Uusi sotilasdoktriini hyväksyttiin joulukuussa 2014 ja uusi turvallisuusstrategia vuotta myöhemmin.

Niiden ydinpäämäärä on palauttaa Venäjän vaikutusvalta ja etupiirit maan lähialueille entisen Neuvostoliiton tapaan. Toisin sanoen Venäjä haluaa kontrolloida naapurimaitaan joko sotilaallisesti tai poliittisesti.

Tämän päämäärän vuoksi Venäjä on valmis sotimaan. Niin se on tehnyt Georgiassa vuonna 2008 ja Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen.

Entä jos kävisikin niin uskomattomasti, että jokin naapurivaltio hylkäisi vapaaehtoisesti länsimaisten demokratioiden leirin ja antautuisi Venäjän etupiiriin?

Suomen EU-ero on Putinin märkä uni.

VENÄJÄ ajaa vaikutusvaltaansa myös niin sanotulla hybridisodankäynnillä. Siihen kuuluu, että Venäjä tukee Euroopassa EU-vastaisia, pääasiassa äärioikeistolaisia liikkeitä, sekaantuu muiden maiden vaaleihin ja käy infosotaa, joka pyrkii lietsomaan ristiriitoja ja sekaannusta länsimaissa. Keskeinen pyrkimys on EU:n heikentäminen.

Suomessa EU-jäsenyydellä on edelleen yhtä vankka tuki kuin kansanäänestyksen aikaan vuonna 1994. Tuoreimman eurobarometrin mukaan 57 prosenttia suomalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana ja vain 11 prosenttia huonona. Loppujen mielestä jäsenyys ei ole hyvä eikä huono asia.

EU-euroa koskevan kansanäänestyksen perään on haikaillut pieni marginaali. Lähinnä perussuomalaiset, entiset ja nykyiset.

Tämä sopii hyvin yhteen muiden kyselytulosten kanssa. Viime joulukuussa Iltalehden Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä hämmästyttävät 44 prosenttia perussuomalaisten kannattajista kertoi luottavansa Putiniin. Muissa puolueissa häneen ei luottanut juuri kukaan.

Toinen kysely, Turun yliopistossa tehty, kertoi viime vuonna, että vajaa kolmannes perussuomalaisista luotti nettisivusto MV-lehteen.

MV-lehti on vihaa, valheita ja Venäjän agendaa ajava sivusto, jota pyöritti venäläistaustainen Ilja Janitskin, kunnes poliisi sai hänet kiinni. Sivuston näkyviin tukijoihin kuuluu Johan Bäckman, joka käy Venäjän infosotaa Suomea vastaan. MV-sivusto on myös tukenut ahkerasti Huhtasaaren poliittista uraa.

EU:N vastustajat hokevat, että unionin ulkopuolella Suomi olisi itsenäisempi. Ajatus perustuu harhakuvitelmaan siitä, että valtio on jollain tapaa heikompi, jos se tekee tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Päinvastoin: poliittinen ja taloudellinen yhteistyö, liittolaisuudet ja diplomatia ovat pienen maan olemassaolon edellytys. Niiden avulla Suomen itsenäisyyttä on puolustettu 94 vuotta. Sotimiseen ulkovaltaa vastaan on täytynyt turvautua kuusivuotisen jakson aikana.

Siksi EU on myös turvallisuus­poliittinen yhteisö, vaikkei se olekaan sotilaallinen liitto. Jäsenyys takaa yhteistyön niiden kanssa, joiden etu on säilyttää Suomi itsenäisenä ja demokraattisena valtiona.

Pikakäynti Kemin Hahtisaaressa...

Käväisin hetki sitten Hahtisaaressa. Ajatuksena oli lähteä katiskat kokemaan Selkäsaaren vieressä olevan Lehmikiven karikonkupeeseen. 
Se verran oli puuskittaista tuulta ja pientä vaahtopäätä, että päätin jättää lähdön väliin > en viitsi avoveneellä lähteä itseäni kastelemaan.

Katson tilannetta hiukan päivemmällä tai illalla...

Menin iltapäivällä uudestaan Hahtisaareen ja ajelin vastatuuleen Lehmikiven kupeeseen. Katiskoissa oli yksi hyvänkokoinen ahven ja yksi pieni särki. Alunperin ei ajatukseni ollut onkia, mutta ankkuroiduin ja särki oli alta aikayksikön viipaleina ja kaksi onkia ja pilkki vedessä. Ei mitään, ei yhtään mitään > ei nypyn nyppyä.

Ajelin myötätuuleen tutuille kalapaikoille Selkäsaaren pohjoispäätyyn tuulensuojaan "keskelle ei mitään" ja ankkuroiduin...

Aluksi ei yhtään mitään. Olosuhteet olivat kohtalaisen otolliset kalastukselle, joten onneksi en herpaantunut.
Sitten alkoi tapahtua. Ensi tuli pieni hauki, sitten muutama ihan hyvänkokoinen ahven ja hetken päästä iso hauki mutta...
Se ei pysynyt jigikoukussa kiinni. Iso ja iso - ehkä hauki oli 2-3 kg. Sen jälkeen pääsi vielä yksi iso ahven karkuun. Pistin onget (3 kpl) ja pilkin kasaan ja ajelin rantaan.

Pyytämäni kalat ovat tällä hetkellä jo pakastimessa. Hyvä kalareissu, kyllä siellä kalaa on...

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa osa 17...

Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa:

Onko minulla ollut em. henkilöiden kautta mahdollisuus vaikuttaa kuntapolitiikkaan, mene ja tiedä.
Joka tapauksessa kaikkien em. henkilöiden kanssa minulla on ollut erittäin myönteistä kassakäymistä. Mikäli oikein muistan, kenenkään kanssa eivät "sukset ole niin sanotusti menneet ristiin" - oikeastaan päinvastoin...

Entä luottamushenkilöiden - kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus - kanssa ajanjaksolla 2001-2004?
______________________________________________________________________

Kävin tänään keskiviikkona 16.08.2017 aamulla Kemin kaupungintalolla ja lunastin arkistosihteeri Tuula Korpikosken monistamat luottamustoimitiedot lautakunnista asiakaspalvelupisteestä. Nyt minulla kasassa kaikki ”muistelemiseen” tarvittava tieto - hyvä niin.

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin olin ensimmäisen valtuustokauteni valtuuston varajäsen ja kulttuuriasiainlautakunnan varsinainen jäsen.
Kyseisessä lautakunnassa Kemin Keskustan toisena varsinaisena jäsenenä oli Antti Pasanen. Puheenjohtajana oli Vasemmistoliiton (ent. SKDL > Puolue luotiin vuonna 1990 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton ja Suomen Kommunistisen Puolueen pohjalle.)  Pertti Henttinen. Kaupunginhallituksen edustaja kulttuuriasiainlautakunnassa oli Vasemmistoliiton Ritva Leppikangas.

Antti Pasaseen olin tutustunut 1990-luvun loppupuolella Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- puitteissa.
Meillä oli ajatus viedä Nine Lives-bändi Murmanskiin/Severomorskiin keikalle. Nimenomaan tuo Luoteis-Venäjän suljettu kaupunki Severomorsk olisi ollut mielenkiintoinen, koska länsimaisen bändin konsertti olisi ollut siellä ensimmäinen. 

Olin asiasta keskustellut Severomorskissa käydessäni siellä kuvataideasioissa. Tein alustavat suunnitelmat, kävimme em. bändin kanssa neuvotteluja meillä Haukkarissa "keittiöpöydän ääressä". Asiaan oli aitoa kiinnostusta mutta...

Hyvät asiat kaatuvat yleensä rahoituksen puutteeseen niin tämäkin. Kummassakaan kaupungissa - ei Kemissä eikä Severomorskissa - löytynyt taloudellisia resursseja em. asiaan, joka ei olisi edes maksanut paljoakaan. 
Nuoret miehet olisivat lähteneet liikkeelle aidosta kiinnostuksesta ja jotakuinkin talkoilla.

Poliittisessa päätöksenteossa em. tyyppiset asiat peitetään usein "aikataulukysymyksiin" ja "väärin sammutettu" kysymyksiin, jotka havaitsin tässäkin toteutuvan... 

Kultturiasiainlautakunnassa ensimmäiset kokemukseni olivat mielenkiintoisia  Kokoukset pidettiin illanssuussa pääsääntöisesti Kemin kulttuurikeskuksessa. Ensimmäinen kokous oli 2. kerroksen 215 kokoushuoneessa.

Minulla on aina ollut tapana mennä kokouksiin ajoissa. Jopa viisitoista minuuttia ennen kokouksen alkua tuntuu minusta melkein myöhästymiseltä.

Ensimmäiseen kulttuuriasiainlautakunnan kokoukseen menin hyvissä ajoin ja hämmästykseni oli jonkinmoinen havaitessani, että pääosa lautakuntajäsenistä ja virkamiehistä oli kokoustilan ulkopuolella.
Taisinpa kysäistä:"Onko ovi lukossa? Miksi ette mene sisään?" Kokeneet lautakuntajäsenet aistivat aidon ihmetykseni. Joku heistä totesi:"Vasemmistoliitto pitää ryhmäpalaveria." 
Taisipa hyvin tuntemani kulttuuritoimen- ja museojohtaja Unto Käyhkö täydentää toisin sanakääntein:"Vassareiden ryhmä!" 

Kemin suurimman poliittisen ryhmän perinteisiin ainakin siihen maailman aikaan kuului "ryhmän" pitäminen ennen kokouksia. Muut odottivat kiltisti kokoustilan ulkopuolella. 

Eikä siinä kaikki, hämmästykseni oli vieläkin suurempi, kun totesin kulttuuripuolen Vasemmistoliittoon orientoituneiden virkamiestenkin ottavan osaa myös ryhmäkokoukseen.

Kävi sarkastinen ajatus mielessä, tarvitseeko kulttuuriasiainlautakunnan kokousta enää pitääkään. Asiat on etukäteen päätetty.

No pääsimmehän me muutkin sitten valtuustokauden 2001-2004 ensimmäiseen Kemin kulttuuriasiainlautakunnan kokoukseen. Kokous alkoi ehkä hivenen myöhästyneenä, pitkä iltapuhde oli edessä... 

Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...

tiistai 15. elokuuta 2017

Kemin kaupunginkanslian erinomaista palvelua...

Viitaten alla olevaan viestintään kipaisen huomenna keskiviikkona 16.08.2017 Kemin kaupungintalolla.

Saamani sähköpostiviesti:

Hei, 

Pyytämäsi luottamustoimitiedot lautakunnista toimikausilta 2001-2004 ja 2005-2008 ovat lunastettavissa Asiakaspalvelupisteestä kaupungintalon 1. krs. 
Aineisto sisältää 16 Status luottamustoimirekisterin tulostetta á 0,50 snt/ sivu, joista veloitetaan yht. 8,00 €. Valitettavasti luottamustoimijärjestelmä on vanha ja sen tulostusvalinnat rajalliset, siitä johtuen laajahko sivumäärä. 

******
Terveisin 
Tuula Torvikoski
arkistosihteeri 
KEMIN KAUPUNKI, Kaupunginkanslia
Valtakatu 26, 94100 Kemi 
puh. 016-259 219, gsm 050-4122315



9. elokuuta 2017 klo 10.59 Aki Pyykkö <aki.pyykko@netti.fi> kirjoitti:
Hyvää lähestyvää syksyä Tuula ja työn iloja/jaksamista!
Olen aloittanut Blogisivullani tekstisarjan: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa. Muistin varaan ei uskalla paljoakaan jättää, vaan on parasta turvautua ”mustaa valkoisella” eli faktatietoihin.
Pistin taannoin Jukalle aineistopyynnön ja sain alustavaa infoa teidän arkistosta ja mm. Kemin kaupunginkirjaston palveluista. Kävin hetki sitten kirjastossa ja sain pääosan aineistoista A4-kopioina.
Sinulta löytynee valtuustokausien 2001-2004 ja 2005-2008 Kemin kaupungin luottamushenkilöinä lautakuntiin nimetyt henkilöt. Em. aikana valtuustossa ja hallituksessa olleiden henkilöiden nimet ovat tiedossani.
Onko mahdollista, että otat tarvittavista sivuista A4-kopiot niin tulen hakemaan/maksamaan ne – kiitos.
Em. kopiot saatuani minulla on kasassa kaikki ”muistelemiseen” tarvittava tieto.
Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin
Aki


Onko kaikille yhteisiä arvoja olemassa?

Asiallista asiaa jälleen kerran Sixten Korkmannin kynästä/näppäimistöstä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Onko kaikille yhteisiä arvoja olemassa?

Ihmisoikeuksia rikotaan usein ja räikeästi. Ne ovat ihanne, eivät tämän päivän todellisuutta, kirjoittaa Sixten Korkman.




IHMISILLÄ on erilaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä. Omat arvot ovat monelle ainoat oikeat. Arvojen erilaisuus on aiheuttanut lukemattomia konflikteja ja sotia.

Rauhallinen yhteiselo on helpompaa jos on yhteisiä arvoja. Kulttuurit määrittyvät arvojensa kautta, mutta niillä voi myös olla yhteisiä arvoja. Kauan pohdittu kysymys kuuluukin: voiko eri arvojen lisäksi olla myös kaikille yhteisiä arvoja?

ANTIIKIN stoalaiset filosofit esittivät tähän kysymykseen myönteisen vastauksen jo yli kaksi vuosituhatta sitten. On olemassa kaikkia sitova luonnonoikeus.

Ydinajatus on, että on kahdenlaista oikeutta. Yhtäältä on ihmisten kirjoittama lainsäädäntö, joka on aikaan ja paikkaan sidottu. Toisaalta on siitä riippumaton ja statukseltaan korkeampi moraali ja oikeus, joka pätee aina ja kaikkialla.

Luonnonoikeuden tärkein sisältö on ajatus ihmisten yhtäläisestä arvokkuudesta ja ihmisoikeuksista, joita kaikkien tulee kunnioittaa. 

Kristinuskon Antiikin filosofeilta omaksumassa muodossa jokainen ihminen on yhtä arvokas jumalan edessä.

Valistusajan filosofit jalostivat näitä ajatuksia vapauksista ja oikeuksista. Niitä ilmentävät Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus (1776) ja Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus (1789) sekä YK:n ihmisoikeusjulistus (1948).

IHMISOIKEUKSIA halutaan usein vähätellä. Yhden kritiikin mukaan ne ovat vain lännessä omaksuttuja arvoja, jota kulttuurinen imperialismi haluaa pakkosyöttää kaikkialle maailmaan.

Samankaltaisia käsityksiä hyvästä ja pahasta sekä oikeuksista ja velvollisuuksista on kuitenkin esitetty muissakin kulttuuripiireissä. Filosofi Amartya Sen näkee ajatuksen ihmisoikeudesta omaavan yleistä kantavuutta.

Ihmisoikeuksia voi vähätellä toteamalla, että ne eivät ole todellisia oikeuksia. Tämä on totta, sillä ne ovat eettisiä periaatteita. Niiden pohjalta on kuitenkin lakeja enenevästi kirjoitettu ihmisoikeuksien turvaamiseksi.

IHMISOIKEUKSIA rikotaan usein ja räikeästi. Ne ovat ihanne, eivät tämän päivän todellisuutta. Mutta ihmisoikeuksista on tullut mittatikku, jolla etenkin valtioiden politiikkaa arvioidaan niin YK:n ja EU:n kuin kansalaisjärjestöjen toimesta.

Ihmisoikeuksia on tämän päivän maailmassa yhä vaikeampi sivuuttaa merkityksettöminä. Niiden tunnustamisen kautta voimme mieltää itsemme maailmankansalaisiksi ja ymmärtää, että maailma on kuin pieni kylä.

Kosmopoliittinen kanta on päinvastainen populistisen nationalismin näkemykselle, joka ei tunnusta mitään yleismaailmallisia arvoja. Juuri siksi on ärhäkkä nationalismi vaarallista.

Kirjoittaja on taloustieteen emeritusprofessori ja pitkän linjan talousvaikuttaja.

Että missäkö tänään > Kemin Selkäsaaressa...

Käväisimme tänään Selkäsaaressa. Viimeksi kävimme saaressa sunnuntaina 13.08.2017.
Aamulla oli jonkinmoinen lounaistuuli eli ajoimme Hahtisaaresta jotakuinkin vastenaaltoa.

Huomasimme Kojukallion kupeessa aktiivikalastajan alumiinimoottoriveneellä erittäin lähellä rantaa. Hänellä oli kaksi pitkää vapaa käytössä. Ilmeisesti hän ei ollut ensimmäistä kertaa niin sanotusti pappia kyydissä > varman tuntuista touhua...

Vedenpinta oli kohtalaisen korkealla, joten meidän rantautuminen ei tuottanut vaikeuksia.

Ylös mökille kavuttuamme toteutimme tutut rauhoittumis- ja terassikuviot. Lisäksi kunnostin yhden ongen. Sen, josta peruke katkesi taannoin Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan aallonmurtajan luona. Olin silloin vaimoni kanssa pienimuotoisella meriretkellä.
Kävin eilen ostamassa Kemin Prismasta ja Säästö-Texistä teräsperukkeita, jigikoukkuja, jigejä ja tavallisia koukkuja.

Köpöttelin takaisin rantaan, sillä olin edellisenä iltana tonkinut muutaman madon tontin kulmalta "matopellosta". Lisäksi olin päättänyt viedä katiskat pitkästä aikaa pyytämään.

Ajoin vastatuuleen aikamoisessa aallokossa Lehmikiven karikon tuntumaan. Jo kaukaa näin, että Kojukallion rantatyrskyissä ollut kalastaja oli täydessä työn touhussa. Nyt hänellä oli neljä pitkää vapaa käytössä...

Jätin katiskat pyytämään 1.5-2,0 metrin syvyyteen ahvenruohon keskelle. Ankkuroiduin saman tien. Kaksi onkea ja pilkki pyytämään. Olipa keinumista! Istuin selkä tuuleen päin ja samalla ihailin vajaan 2 km etäisyydellä olevaa Kemin Sauvosaarta.

Tuli aluksi pieniä ahvenia. Vaihdoin onget ja pilkinkin. Ahventen koko alkoi suureta ja sitten...

Perusjigionkeen jytkähti oikein kunnolla!

Iso ongenkorkki vilahti veden alle alta aikayksikön. Sain vedettyä saaliin veneen kylkeen, sain siimasta kiinni ja aloin nostaa ahventa veneeseen.
Niin kuin kirjoitettu, tuuli oli kohtalainen ja vene heilui. Niinhän siinä kävi, että ahven kolahti veneen reunaan, mutta mitä vielä? Jigikoukku katkesi! Olisi ollut paikallaa kirota koko tuntemani arsenaali, mutta jätin väliin.
Miksi?
Oma moka! Olisi pitänyt hivenen oikaista oikeaa kättä ja nostaa ahven hiukan kauempana veneen reunasta.

Mutta se oli ISO AHVEN. Samalta paikalta pari kesää sitten kalakaverini sai 820 grammaa painavan ahvenen. Kyllä siellä ahvenruohon keskellä lymyää niitä lissäkin...

Yksi iso ahven ui jigikoukun pätkä leukaperissään, toivottavasti se irtoaa/on irronnut. Toisaalta kymmenen metrin päässä on kaksi katiskaa pyytämässä. Olisipa mielenkiintoinen yllätys, jos löytäisin myöhemmin em. ahvenen katiskasta. Se saattaa hyvinkin syöksyä katiskaan pienen ahvenen perässä...

Madot olivat vähissä. Nostin ankkurin ja annoin veneen ajautua koillista kohti > kotirannan väylän suuntaan.
Käynnistin moottorin ja ajoin rantaan. Rannassa päästin kaikki kalat vapaaksi. Näyttivät lähtevän pirteinä liikkeelle. Päivän hyvä työ on tehty.

Noustuani mökille vaimoni tuli hetken päästä lähimetsästä. Hän oli poiminut litran metsämansikoita ja litran mustikoita "kivenheiton etäisyydeltä". Hän aikoi hakea vielä litran mustikoita syötyämme ja kahviteltuamme.

Näin tapahtui. Minä sahasin joutessani yhden metrin puun kolmee osaan ja pilkoin ne saman tien.
Uteliaisuuttani tonkaisin parin lapiollisen verran tontin kulmalla olevaa "mökkimatopeltoa".
Muutaman neliömetrin alueelle on kasattu lehti- ja heinäjätettä sekä kompostoivan biokäymälän tuotteet. Matoja näytti oleva tosi paljon - hyvä niin.

Lähdön hetkellä tuulensuunta oli länsi-luoteesta ja tuuli oli hiukan rauhoittunut, vedenpinta oli hiukan laskenut, mutta lähtö rannasta ei tuottanut vaikeuksia.

Mukava saarikäynti taas kerran,..


Uudentyyppinen hörönlörö-info...

Tällainen uudentyyppinen hörölörö-info oli tullut sähköpostiini viime yönä. Millä ihmeen konstilla nämä saisi loppumaan, edes vähenemään...

Saapunut sähköposti:

 SALASSA PIDETTÄVÄ

Nykyinen saldosi meillä on 14.150,21 EUR.

Tilin tunnus: A/C506289743
Nimi: Aki Pyykk?
'Haara

Hyväksytty - Saldo: 14.150,21 EUR
Tapahtuma aikataulutettu: Odottava

Moi Aki,
Tili tulee vahvistaa, ennen kuin voit nostaa rahasi, jos niin haluat.

Täytä tietosi alla olevan linkin kautta ja varmista että täytät oikein sähköposti osoitteen kohdassa "Luo uusi ilmainen tili":


Kun tili on luotu, voit helposti nostaa saldon 14.150,21 EUR


Vera Koponen
Asiakaspalvelupäällikkö
Käyttäjä luotiin: 05.07.2017
Tili: aki.pyykko@netti.fi
Maksu: 14.150,21 EUR


Click here if you consider this email as Spam

maanantai 14. elokuuta 2017

Valtava kivilohkare tasapainoilee kallion päällä – täydellinen sattuma loi Suomen luonnon käsittämättömän ihmeen...

On kyllä kumma kivi tuo Kummakivi! Jos jostain syystä saisin päähäni mennä sitä paikan päälle katsomaan/ihmettelemään, en taatusti menisi sen alle. Miksi? Siksi, että sen verran kunnioitan Murphyn lakia ...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Valtava kivilohkare tasapainoilee kallion päällä – täydellinen sattuma loi Suomen luonnon käsittämättömän ihmeen

Hirmuinen kivijärkäle lepää pienen kallion nyppylän päällä. Näyttää siltä, että se voi hetkenä minä hyvänsä tipahtaa pois paikoiltaan. Paikoillaan Kummakivi on kuitenkin ollut jo vuosituhansien ajan.
Ympäristö ja luonto

Ihmisiä Kummakivellä
Kummakivi kerää joka kesä satoja ihmettelijöitä kiven juurelle.Pyry Sarkiola / Yle




Kummakivi sijaitsee Etelä-Karjalassa Ruokolahdella Hauklapin kylässä lähellä Puumalan rajaa. Hiekkatie vie perille autojen kääntöpaikalle, josta kävelymatkaa Kummakivelle on kapeaa polkua pitkin vielä reilun puolen kilometrin verran.
Näky on uskomaton. Pienen pyöreän kallion päältä kohoaa korkeuksiin valtavan iso kivi, joka kuin ihmeen kaupalla on jäänyt pienen kallion päälle juuri oikeaan asentoon.
– Leveyttä Kummakivellä on seitsemän metriä ja korkeutta viitisen metriä. Painoksi on arvioitu noin 500 tonnia, kertoo ruokolahtelainen Esko Piiparinen.
Piiparinen oli vielä muutama vuosi sitten yrittäjänä läheisessä Valkinhovissa. 47 vuoden ajan hän toi turistiryhmiä ihmettelemään Kummakiveä.
Nyt paikalle ei ole opasteita, vaan sen sijainti pitää tietää. Jäljet kertovat, että kävijöitä on ollut.
– Talvella tänne ei tahdo päästä, mutta kesällä käy varmasti satoja ihmisiä, tuumii Piiparinen.


Kummakiven pintaa
Kummakivi ja sen alla oleva kallio ovat pinnoiltaan aivan erilaiset.Pyry Sarkiola / Yle

Jääkauden tuoma siirtolohkare

Geologi Aimo Kejonen jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle Geologian tutkimuskeskuksesta Kuopiosta. Hän on perehtynyt suomalaisiin siirtolohkareisiin ja luoliin. Kummakivi on hänelle tuttu.
– Se on Suomen suurin ja kaunein, toteaa Kejonen.
Kejosen mukaan kivi on tullut kallion kohdalle noin 11 000–12 000 vuotta sitten. Tuolloin maan kamaran peitti jääkauden paksu jää. Jäämassat kuljettivat mukanaan valtaviakin siirtolohkareita.
– Tämä lohkare on ollut kiinni jäässä, ja kun jää on alkanut sulaa, lohkare on ollut kallion kohdalla ja jäänyt siihen.
Kummakiven ympäristössä näkyy muitakin isoja jääkauden kuljettamia kivilohkareita. Ne ovat Kejosen mukaan tulleet tähän varsin läheltä.
– Ehkä noin kymmenen kilometrin päästä. Kummakivi on rosoinen, mikä kertoo siitä, ettei se ole pyörinyt ja matkannut kovin pitkää matkaa.
Kummakiven alla olevan kallion pinta puolestaan on aivan tasainen, mikä taas kertoo jääkauden liikkuvien massojen tasoittaneen aluskalliosta rosot pois.
Kummakiven kivilaji on niin yleinen, ettei kiven alkuperäistä kotipaikkaa pysty geologi Aimo Kejosen mukaan päättelemään.


Kyltti kivessä
Kummakivi on rauhoitettu, eikä sen päälle saa kiivetä. Pyry Sarkiola / Yle

Kumiseva kallio

Kummakivi on jo itsessään niin kummallisen näköinen, että voisi ajatella sen nimen tulleen kummallisuudesta. Esko Piiparinen ottaa kuitenkin kepin ja koputtaa sillä Kummakiven alla olevaan kallioon.
Kalliosta lähtee kumiseva ääni, jonka perusteella kallion kuulostaisi olevan ontto. Ääni muuttu sitä mukaa, mihin kohtaan kepillä lyö.
– Tästä lähtee niin kumma ääni, että siitä kerrotaan tämän saaneen nimensä.
Kummakivestä näyttää vuosituhansien aikana sadevesien valuneen mineraalia, joka aikaa myöten on tehnyt Kummakiven alla olevaan kallioon uuden pinnan.
Se on Suomen suurin ja kaunein
GEOLOGI AIMO KEJONEN
Pinta on paikoitellen lohkeillut, kun ihmiset ovat kepeillään kumisuttaneet kalliota ja kuunnelleet erikoisia ääniä. Pinnan alla on tyhjää, ja sinne mahtuu hyvin vaikka miehen etusormi.


Kummakiven pintaa
Joku on nähnyt tässä jäniksen, joku kuvan naisesta. Kummakiven alaosassa olevat kuviot ovat laittaneet mielikuvituksen liikkeelle. Pyry Sarkiola / Yle

Rauhoitettu kivi

Kummakivi ei ole alla olevassa kalliossa kiinni tasaisesti. Kiven alapinta on epätasainen, minka takia Kummakiven ja alla olevan kallion välistä paistaa useammastakin kohdasta päivä läpi. Kiven valtava paino tekee sen, ettei kivi paikaltaan mihinkään lähde.
Esko Piiparinen kertoo kuulleensa, että Kummakiveä ovat venäläiset turistit käyneet ihmettelemässä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kerrotaan kiven päälle johtaneen tikapuut, ja paikallinen nuoriso olisi viettänyt siellä aikaansa.
Vuodesta 1962 alkaen kivi on ollut rauhoitettu, eikä sen päälle enää saa kiivetä.
Kummakiveä on kuitenkin vaikea löytää, sillä sinne ei ole opasteita.
– Opasteet tulevat varmaankin jo ensi kesänä, kertoo Ruokolahden kunnanjohtaja Antti Pätilä.
Paikka on tarkoitus saada osaksi Saimaalle suunniteltua geoparkia, joka esittelee erikoisia jääkauden jättämiä jälkiä ja jääkauden vaikutuksia Saimaan äärellä.


Polku metsässä
Kummakivelle on kosteahkoa polkua pitkin matkaa noin puoli kilometriä. Petri Kivimäki/Yle

Näin pääset Kummakivelle

Ruokolahden ja Puumalan väliseltä tieltä numero 62 kääntyy Hauklapintie. Risteykseen on Ruokolahden keskustasta matkaa noin 27 kilometriä.
Aja Hauklapintietä. Tie muuttuu muutaman kilometrin kuluttua Mäntylahdentieksi. Kun olet tieltä 62 ajanut liki 10 kilometriä, kääntyy vasemmalle Kummakiventie. Aja Kummakiventietä noin 500 metriä, kunnes oikealle kääntyy kapea hiekkatie. Sen päässä noin 200 metrin jälkeen on autojen kääntöpaikka.
Kääntöpaikan päästä lähtee polku, joka on merkitty nauhalla. Seuraa polkua runsaat 500 metriä, niin päädyt Kummakiven äärelle.


Kummakivi
Kivi ei käsivoimin liikahda milliäkään.Pyry Sarkiola/Yle

Antaa kaikkien kuplien kuplia...

Luin lauantai 12.8.2017 Lounais-Lapista yleisönosastokirjoituksen nimellä Sarius-kupla puhkesi, jonka oli kirjoittanut Raimo Reiman.
Kyllä, YIT:n alkuperäinen Sarius-suunnitelma on puhjennut jo aikoja sitten, mutta se kuplii edelleen toisessa muodossa.

Jos Kemin kaupunki ei olisi reagoinut aktiivisesti kaavoitusosa-alueella, niin koko Mansikkanokka olisi edelleen entisenkaltainen ryteikkö. Kyllä kaupungin täytyy elää reaaliajassa, mielellään etuajassa.

Muun muassa matkailuun liittyvänä kaavoituspanostukset alkavat myönteisesti näkyä.