tiistai 10. tammikuuta 2017

Syöpälääkkeitä ja flunssarohtoja - tunnetko Suomen terveellisimmät puut?

Tuttua asiaa, josta olen vaimoni kanssa päässyt vähin aistimaan ja nauttimaan. Muun muassa tuo artikkelissa mainittu kuusenkerkkä on mielenkiintoinen asiakokonaisuus.

Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Puiden siimeksessä pääsee eroon arjen rutiineista.
– Me juutumme kauhean helposti omiin pikku ympyröihimme. Metsässä näkee oman pienuutensa. Silloin ymmärtää, että luonnon mittakaavassa omat ongelmat eivät ehkä ole maailmaa mullistavia.
_____________________________
Juuri näin se on...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Syöpälääkkeitä ja flunssarohtoja - tunnetko Suomen terveellisimmät puut?

Hautausmaiden reunoilla niitä kasvaa. Syöpälääkkeitä. Pienempiin vaivoihin löytyy helpotusta kotipihan tai lähimetsän puista.
Hyvinvointi


Puun runko.
Tiia Korhonen / Yle

Pensasaitana tai koristekasvina käytetty marjakuusi on lääketieteellisesti ajatellen ehkä Suomen tärkein puu. Sen neulasista uutetaan dosetakseli -nimistä ainetta, josta valmistetaan syöpälääkettä.
– Marjakuuset ovat hirveän tärkeitä. Niitä ei voi itse käyttää, mutta niistä saadaan kemoterapian malliainetta, kertoo professori ja kasvitieteilijä Sinikka Piippo.
Toinen länsimaista lääketiedettä kiinnostava puu on meille tuttuakin tutumpi kuusi. Sen aineosista on kehitteillä antibiootin korvikkeita. Asiaa tutkitaan parhaillaan ainakin Itä-Suomen yliopistossa.

Terveellisimmät puut löytyvät läheltä

Puista voi ammentaa terveyttä myös kotikonstein. Eniten käyttötapoja on koivulla.
– Koivua voi käyttää ruoassa, juomissa tai rohtona. Koivunmahla on hyvin terveellistä. Lääkkeenä koivua käytetään virtsatieongelmiin, erilaisiin tulehduksiin ja flunssaan, Piippo luettelee.
Toiseksi terveellisin puu on kuusi.
– Siitä tehdään esimerkiksi kuusenkerkkäsiirappia ja pihkavoiteita sekä -laastareita.
Siirappia voi käyttää yskään ja hengitystievaivoihin. Kerkät auttavat Piipon mukaan myös vatsavaivoihin, reumatismiin, lihaskipuihin ja haavoihin.
Kolmanneksi monikäyttöisin puu on mänty. Sen terveysvaikutukset ovat pitkälti samoja kuin kuusella.




Vähemmän stressiä, lisää vastustuskykyä

Fyysisten vaivojen lisäksi puut hoitavat tehokkaasti mieltä. Jo kymmenen minuutin kävely metsässä vähentää stressiä.
Vastustuskyky kohenee. Keuhkojen kapasiteetti kasvaa ja verenkierto vilkastuu. Ajatukset kirkastuvat ja ahdistus vähenee.
– Puista erittyvät haihtuvat öljyt vaikuttavat hajuaistin kautta aivoihin ja parantavat mielialaa.
Puiden siimeksessä pääsee eroon arjen rutiineista.
– Me juutumme kauhean helposti omiin pikku ympyröihimme. Metsässä näkee oman pienuutensa. Silloin ymmärtää, että luonnon mittakaavassa omat ongelmat eivät ehkä ole maailmaa mullistavia.

Lähimetsät ja puistot kunniaan

Suomessa metsiä riittää, mutta kasvitieteilijä Sinikka Piippo on huolissaan vanhojen metsien tuhoamisesta ja kaupunkien viheralueiden vähenemisestä.
– Etäisyys metsään tai puistoon saisi olla enimmillään 300 metriä! Näin ei usein ole. Pientaloalueella on pihat, mutta jos täytät pihan puilla, niin naapurit ärsyyntyvät...
Mitä lyhyempi matka vehreyteen on, sitä helpommin sinne tulee mentyä. Metsä hoitaa myös ikkunan läpi. Piipon mukaan sairaaloissa on havaittu, että ikkunasta näkyvät puut vähentävät kipulääkkeiden tarvetta.
Jos metsään ehtii harvoin, siellä kannattaa oleilla ajan kanssa. Silloin tervehdyttävä vaikutus kestää pidempään.
Piippo itse rakastaa puita, varsinkin vanhoja puita.
– Lempipuuni tammi herättää suurta kunnioitusta. Mitä vanhempia puut ovat, sitä arvokkaampia ne ovat ja sitä enemmän niistä saa energiaa.
Jutun lähteenä on käytetty Sinikka Piipon kirjaa Elinvoimaa puista, Minerva kustannus 2017.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Algoritmi ajaa autoa ja käy pörssikauppaa – nyt kerromme, mikä se algoritmi on...

Hmmmmm - algoritmi! Mielenkiintoinen artikkeli mutta vähän pitkän sorttinen...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna: 

Sunnuntai

Algoritmi ajaa autoa ja käy pörssikauppaa – nyt kerromme, mikä se algoritmi on

Algoritmi ohjailee maailmassa monia asioita. Siksi tulevaisuudentutkija Risto Linturi vaatii: derivointi pois koulumatematiikasta, algoritmi tilalle.






HARVA SE VIIKKO saa lukea itsestään ajavista autoista, robottiaseista ja sosiaalisen median vääristyneestä uutisvirrasta.

Kaikkia tuntuu yhdistävän yksi ja sama asia: algoritmi. Sen sanotaan ratkaisseen jopa Yhdysvaltain presidentinvaalit.

Olisi jo korkea aika, että joku selittäisi, mikä tämä algoritmi oikein on.

Puhelimeen vastaa tulevaisuuden tutkija Risto Linturi. Hän saa algoritmin kuulostamaan simppeliltä: ”Algoritmi on toimintaohje, joka annetaan koneelle tai robotille.”

Linturi keksii vertauksen, jonka jokainen taatusti ymmärtää: ”Algoritmi on esimerkiksi resepti, joka kertoo, miten munakas tehdään. Siinä on ainesosat ja asioiden suoritusjärjestys.”

Ruuanlaittoreseptistä tosin puuttuu algoritmin tärkein asia.

”Olennaista on toisteisuus. Jotain tehdään iteroivalla tavalla satoja tai tuhansia kertoja peräkkäin.”

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) toissa vuonna kansalaisten tietoisuuteen saattama iterointi tarkoittaa työvaiheen toistamista niin kauan, että saavutetaan tavoiteltu lopputulos. Iterointia on vaikkapa ojan kaivaminen. Sen algoritmi voisi olla tämänkaltainen: Ota käteen lapio. Iske lapio maahan. Irrota lapiolla pala maata. Siirry eteenpäin. Toista. Kaiva kuoppaa, kunnes alkaa tulla vettä.

Algoritmi kyllä kuulostaa hieman monimutkaisemmalta asialta kuin ojan kaivaminen. Eikös kyse ole matematiikasta, jonkinlaisesta kaavasta?

”Algoritmi voi olla matemaattisessa muodossa tai ohjelmointikielellä tai ny­kyään myös luonnollisella kielellä.”

Algoritmit alkavat olla ällistyttävän fiksuja. Ne käyvät osakekauppaa. Ne kirjoittavat uutisia, kehittävät lääkkeitä ja ajavat jo autoakin.

Usein puhutaan algoritmeista, kun oikeastaan kyse on tekoälystä. Ne eivät ole aivan sama asia. Toisaalta algoritmi ja tekoäly käyvät niin käsi kädessä, Linturi sanoo, että virhe ei ole kamalan vakava. Tekoäly ei toimi ilman algoritmejaan.

Mikä on merkittävintä, mitä algoritmeilla on saatu aikaan?

”Väärä presidentti Valkoisessa talossa”, Linturi sanoo.

NYT PITÄÄ ottaa hieman pakkia.

Tunnetuimmat algoritmit ohjailevat hakukone Googlen ja Facebookin toimintaa. Näistähän valitetaan usein. Taas Facebook on muuttanut algoritmiaan!

Itse asiassa Facebookissa on satoja pienoisalgoritmeja. Ne määrittelevät muun muassa sitä, mitä päivityksiä ja mainoksia palvelun käyttäjät näkevät uutisvirrassaan. Tarkoituksena on saada käyttäjät viihtymään Facebookissa mahdollisimman pitkään.

Tähän on keksitty kaikenlaisia jippoja. Esimerkiksi se, kun Facebook otti käyttöön ”tykkäyksen” vuonna 2009. Se tuntui hauskalta uudistukselta. Kun näytti peukkua kaverien päivityksille, kaikille tuli hyvä mieli.

Tosiasiassa tykkäys oli nerokas tapa päästä käyttäjän pään sisään. Ennen peukuttelua Facebook oli joutunut arvailemaan, mikä käyttäjiä miellytti. Tykkäyksellä he kertoivat sen itse. Nyt Facebook saattoi muokata algoritmiaan ja tarjota käyttäjille enemmän sitä, mistä he pitivät.

Kaikki olivat siis tyytyväisiä. Facebookin kassaan kilisi rahaa, ja Facebookin käyttäjä sai keskustella enemmän kaltaistensa kanssa.

ALGORITMIT alkavat olla niin mutkikkaita, että edes niiden tekijät eivät enää täysin hallitse niitä.

Vaikka algoritmi on renki ja ihminen isäntä, tekoäly jyllää joskus liiankin omapäisesti.

Monissa tieteiselokuvissa robotti toteuttaa ohjelmointiaan niin orjallisesti, että alkaa tappaa tielleen tulevia ihmisiä.

”Kone tekee sen, mitä siltä kirjaimellisesti pyydetään”, Linturi sanoo. ”Mutta ympäristö voi olla pahantahtoinen. Tästäkin on esimerkkejä jo saduissa, joissa pullon henki toteuttaa toiveita liian täsmällisesti ja hengen löytäjä joutuu käyttämään toisen toiveensa peruakseen käsistä riistäytyneen toiveen.”

Tästä nähtiin esinäytös maaliskuussa. Tietotekniikkajätti Microsoft esitteli Tay-robotin, jonka tekoäly oli niin kehittynyt, että se pystyi keskustelemaan viestipalvelu Twitterissä.

Siinä kävi surkuhupaisasti. Algoritmi ymmärsi Twitterin aggressiivisen hengen vähän liiankin hyvin. Muut käyttäjät alkoivat härnätä Tayta niin kuin vain Twitterissä (ja yläasteiden välitunneilla) voi tehdä. Algoritminsa mukaisesti Tay vastasi niin kuin Twitterissä vastataan, nälvimällä ja tölvimällä.

Vain muutaman tunnin kuluessa teko­äly oli muuttunut kohteliaasta unelmarobotista umpirasistiseksi Twitter-hirviöksi, joka toivotti juutalaiset kaasukammioon ja keskustelukumppaninsa hirteen. Microsoft joutui poistamaan Tayn linjoilta.

Yleensä pullon hengiltä pyydetään ensimmäiseksi suuria rikkauksia. Ei siis ihme, että algoritmit ovat tehneet pörssikauppaa jo vuosikausien ajan. Joskus, kun ”algot” ovat toteuttaneet tehtäväänsä liian tunnollisesti, ne ovat romauttaneet koko pörssin. Näin kävi esimerkiksi vuonna 2010, kun New Yorkin pörssin Dow Jones -indeksi romahti muutamassa minuutissa peräti yhdeksän prosenttia.

VÄLIIN urheilua. Pasila, olkaa hyvä!

NY Rangersille voitto Ottawasta – Holden maalasi kahdesti

Ottelun ensimmäisestä osumasta vastasi Ottawan Borowiecki, joka avasi maalihanat ajassa 2:02. Karlsson kasvatti yön yhden tehopisteen ansiosta koko kauden tehonsa lukemiin 7+25.

NY Rangersille voitto oli jo kauden kahdeskymmenesneljäs, kun kautta on takana 37 ottelua. Ottelun voittomaalista vastasi Holden ajassa 46:31. Voiton myötä NY Rangers jatkaa Metropolitan-divisioonan kärjen tuntumassa ja Ottawa taistelee Atlantic-divisioonan kärkisijoista. NY Rangers tasoitti kauden keskinäiset kohtaamiset lukemiin 1–1.

Oheisen uutisen on kirjoittanut Ylen urheilualgoritmi Voitto.

Aika täydestä menee – Voitto on omaksunut nopeasti urheilukielen kliseet.

Tosin muutaman Voiton jutun luet­tuaan tulee jo ikävä oikeaa urheilutoimittajaa. Jos Voitto olisi kesätoimittaja, hänelle tuskin tarjottaisiin syksyksi sopimusta. Mutta Voitto ei myöskään kaipaa yötyölisiä eikä valita kiky-tunneista.

Teollisuudessa koneet ovat korvanneet ihmisiä jo pitkään. Voitto on merkki siitä, että algoritmit ovat tunkemassa myös istumatyöläisten tilalle.

Kielen opettaminen koneille on ollut hirvittävän vaikeaa. Viime vuonna algoritmit ottivat siinäkin hurjan loikan.

Esimerkiksi monille tuttu Google Translate -ohjelma on kehittynyt huimasti. Sanomalehti The New York Times kertoi joulukuussa, että se pystyy kääntämään uskottavasti jo kaunokirjallisuuttakin.

Algoritmi pantiin kääntämään Ernest Hemingwayn Kilimanjaron lumien japaninnosta sen alkukielelle eli englanniksi. Käännös oli niin hyvä, että englantia äidinkielenään puhuva ei olisi erottanut algoritmi-Hemingwayta alkuperäisteoksesta ilman yhtä pientä artikkelivirhettä.

Jos arvata pitää, niin pian algoritmit tekstittävät televisiosarjoja.

MITÄ meille jää? Vievätkö algoritmit kaikkien työt?

Linturin mukaan keinoäly teettää väistämättä myös lisää työtä. Jonkun pitää algoritmit kirjoittaa.

”On eri asia, tuleeko siitä palkkatyötä.”

Niinkin voi käydä, että pieni omistava luokka käärii algoritmien tuottavuuslisän taskuihinsa.

”Silloin oltaisiin sählätty perusteellisesti. Ja se on mahdollista”, Linturi sanoo.

Algoritmeissa siis piilee uhkia. Niistä monia yhdistää se, että sinänsä moitteettomasti suunnitelluista algoritmeista paljastuu jokin odottamaton seuraus.

On siis pohdittava vakavissaan, mitä algoritmien kanssa pitää tehdä.

Kysymykset ovat hurjia. Pitää päättää, miten liikennerobotteja ohjelmoidaan. Jos algoritmin ohjaamat koulubussi ja henkilöauto ajautuvat törmäyskurssille, kumman pitää väistää?

Viime vuonna kymmenet tieteilijät allekirjoittivat vetoomuksen, että robottiaseiden kehitys pitää panna kuriin.

Sekään ei ole huuhaata. Miehittämättömät lennokit ovat olleet sodankäynnin arkea toistakymmentä vuotta, ja uusia algoritmin ohjaamia tappokoneita suunnitellaan. Linturi ei ole kuitenkaan kamalan huolissaan robottiaseista tai liikenne­algoritmeista.

”Ne ovat pistemäisiä, yksittäisiä vaaroja. Tulee toimintahäiriö, tai jokin virus leviää”, Linturi sanoo.

”Suurimmat riskit liittyvät digitaalisen todellisuuden väärentämiseen.”

Nyt päästään Valkoiseen taloon ja sen ”väärään presidenttiin”.

Donald Trumpin voitto oli niin täpärä, että vaalin lopullista ratkaisijaa on mahdoton sanoa. Mutta mihinkään ei pääse siitä, että sosiaalisen median kaikukam­mioilmiö yllätti kaikki vaaliennustajat.

”Se oli ratkaisevaa”, Risto Linturi sanoo. ”Trumpin kannattajat ymmärsivät, miten he pääsivät käsiksi siihen väestönosaan, jonka äänestyskäyttäytymiseen voitiin vaikuttaa.”

Facebookin algoritmit ovat jo vuosien ajan eristäneet käyttäjiä kuplaansa. Myös Googlen haut ovat niin optimoituja, että politiikasta tietoa hakevat äänestäjät saavat helposti mielipiteitään myötäileviä hakutuloksia.

Trumpin tukijat siis ymmärsivät Facebookin algoritmeja paremmin kuin Clintonin kampanjaväki. 
Vaalien edetessä Facebookin kautta alettiin tarjota valeuutisia, ja ne levisivät tehokkaasti. Ne muuttivat pelin täydellisesti.

SIIHEN on syynsä, että algoritmeja on vähän vaikea ymmärtää. Niitä ei juuri opeteta koulussa. Algoritmi kuuluu lukion matematiikan pitkän oppimäärän syventäviin eli valinnaisiin kursseihin.

Eikö tämä ole kerrassaan hullua?

Jos algoritmi kääntää romaanimme ja valitsee presidenttimme, eikö sitä pitäisi opettaa jo yläkoulussa?

”Joo, tai alakoulussa!” Linturi huudahtaa. ”Valtaosa algoritmeista on melko helppoja. Koulussa käytetään tolkuton määrä aikaa sellaisen matematiikan opiskeluun, joka on vastenmielistä ja käyttökelvotonta. Integrointia ei tarvita käytännössä koskaan.”

Onko Linturi sitä mieltä, että monien koululaisten inhoama derivointi pitäisi poistaa opetusohjelmasta ja ottaa sen tilalle algoritmeja?

”Joo joo, kyllä, sata kertaa kyllä. Tosin derivointikin on yksi algoritmi.”

Algoritmit eivät liity vain pelottaviin robotteihin. Luonnonlaeissakin voi nähdä algoritmin.

”Saniaisten kasvaminen ja polkujen syntyminen... Kaikkien lintujen lento perustuu vain seitsemään sääntöön. Niiden perusteella kurjet lentävät aurassa”, Linturi sanoo.

Siksi olisi tärkeää, että koululaiset voisivat opiskella algoritmeja pidemmän kaavan mukaan.

”Voisi nähdä koko maailman eri tavalla. Plus näkisi, miten robotteja opetetaan!” Linturi sanoo.

Sharia, Putin ja muut vapauden viholliset...

Maailma näyttää hakevan taas uomiaan. Löytyykö YK:lle uutta ryhtiä uuden pääsihteerin myötä, sen aika näyttää.
YK:n suurin ongelma on vanha jäänne, kirottu veto-oikeus turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Pääkirjoitus    |   Kolumni

Sharia, Putin ja muut vapauden viholliset

Sääntöpohjainen maailmanjärjestys luotiin demokratian turvaksi, mutta myös sitä rajoittamaan.



VIIME AIKOINA on varoi­teltu, että sotien jälkeinen maailman­järjestys on uhattuna. Mutta mikä se maailmanjärjestys on? Sen ymmärtämiseksi täytyy palata ajassa 76 vuotta taaksepäin.

TAMMIKUUSSA 1941 demokratia näytti olevan häviämässä sodan. Kaikkein synkimmällä hetkellä Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt piti viime vuosisadan tärkeimmän poliittisen puheen.

Puheessaan Roosevelt luetteli neljä vapautta, joiden pohjalle ­sodan jälkeinen maailma tuli rakentaa: sananvapaus, uskonnonvapaus, vapaus puutteesta ja vapaus pelosta.

Listan pohjalle laadittiin vuonna 1948 hyväksytty YK:n ihmisoikeuksien julistus. YK:n julistuksen perustalle syntyi EU:n ihmisoikeussopimus, joka taas toimi pohjana Suomen perustuslakien suurelle uudistukselle 1990-luvun alussa.

Kun suomalainen oikeusoppinut sanoo, että toimeentulotuen leikkaaminen loukkaa perusoikeuksia, hän seisoo Rooseveltin hartioilla.

KYLMÄN SODAN aikana ihmisoikeudet saivat väistyä reaalipolitiikan tieltä, mutta Neuvostoliiton kaaduttua länsimaat alkoivat ajaa ihmisoikeuksia tosissaan. Nyt ne on kirjattu lukuisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Niiden noudattamista valvotaan ja rikkomisesta rangaistaan. Se on saanut jotkut huolestumaan.

Vuonna 1990 muslimimaat esittivät Kairossa oman julistuksensa, jossa ihmisoikeudet hyväksyttiin vain sharia-lain sallimissa rajoissa.

Naisille Kairon julistus lupasi kunnioitusta muttei tasavertaisuutta. Kivitys, ruoskiminen ja amputointi hyväksyttiin. Sanan­vapauskin mainittiin: ”Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti tavalla, joka ei ole ristiriidassa sharian periaatteiden kanssa.”

VLADIMIR PUTININ Venäjä on pitkään väittänyt, että ihmisoikeudet ovat salajuoni, jolla länsimaat haluavat alistaa muun maailman. Venäjä kokoaa antidemokraattista rintamaa, johon se houkuttelee Kiinaa, Irania, Turkkia ja konservatiivisia muslimimaita. Lännen ”homokulttuuri” on Putinille hyvä vihollinen.

Viime vuosina putinismi on saanut tukijoita myös Euroopan ja Yhdysvaltain kansallismielisistä. Donald Trump näkee maailman samalla tavalla kuin Putin: hänkään ei usko sääntöihin eikä oikeuksiin vaan voimaan ja voittamiseen.

Yhdysvaltain molemmat pää­puolueet ovat tähän asti tukeneet sääntöihin perustuvaa maailman­järjestystä. Perinteisten republikaanien mielestä Venäjä yrittää horjuttaa Yhdysvaltain johtamia vakauden voimia.

Trumpilaiset ajattelevat toisin. Heille taistelu on etelän ja pohjoisen, ei idän ja lännen välillä. Pu­tinissa he näkevät liittolaisen muslimiradikalismia ja Kiinaa vastaan.

Myös YK on oikeistolaisten tähtäimessä. He syyttävät järjestöä anti­amerikkalaisuuden, antisionismin ja abortin levittämisestä. Entinen varapresidenttiehdokas ja tuleva veteraani­viraston johtaja Sarah Palin vaati vastikään ”kahleiden katkaisemista” – Yhdysvaltain eroa YK:sta.

YK ei raivostuta konservatiiveja vain siksi, että se ajaa vääriä asioita. Heistä Yhdysvaltain asioista eivät saa päättää kuin amerikkalaiset.

Samaa ajattelevat muutkin, eivätkä pelkästään konservatiivit. Brexit oli protesti Brysselin pykälävallalle, eurooppalaisaktivistit sanovat vapaakauppasopimusten loukkaavan demokratiaa ja Suomessa hallitus kiroaa professoreita, jotka lukevat poliitikoille lakia.

Sääntöpohjainen maailmanjärjestys luotiin demokratian turvaksi, mutta myös sitä rajoittamaan. Val­tion pitää noudattaa solmimiaan sopimuksia. Enemmistön valta loppuu, kun yksilön oikeudet alkavat. Kansanvallan ja oikeussääntöjen välillä on pysyvä jännite.

Yhdysvalloissa abortti ja homo­liitot hyväksyttiin tuomioistuimessa, ei kongressissa. Se on saanut konservatiivit syyttämään ”aktivistituomareita” politikoinnista. Suomessakin oikeusoppineiden väitetään jo tallovan poliitikkojen varpaille.

ROOSEVELT halusi korvata kaaoksen säännöillä. Säännöt eivät kuitenkaan ole vain muita vaan myös meitä varten. Siksi ne voivat joskus törmätä ­yhteen kansanvallan kanssa.

Sellaisissa tilanteissa poliittisten johtajien tehtävä on kertoa, miksi yhteiset säännöt ovat parempi asia kuin vahvojen valta. Selitys kannattaa aloittaa vaikka siitä, miltä Euroopan kartta näytti tammikuussa 1941.