Suomessa on toimiva ja realistinen työntekijäpuolen keskusjärjestörakenne edelleen jatkossakin: SAK, STTK ja Akava - hyvä niin...
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
SAK:n tuleva puheenjohtaja: Jättijärjestön kariutuminen on pettymys kaikille
KOTIMAA1.6. 20.33KIMMO PENTTINEN
Jarkko Eloranta siirtyy ensi viikolla Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajan paikalta SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi.
Anita Simola
Uuden palkansaajien jättijärjestön kariutuminen oli takaisku ay-väelle. Vielä maaliskuussa SAK:lla ja STTK:lla oli yksimieliset linjaukset.
– Vaikka tähän viime viikkoina osasikin jo varautua, niin pettymyshän tämä on. Lähdimme perustamaan uutta keskusjärjestöä vakavissaan. Varmasti se on pettymys kaikille mukana olleille, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Ensi viikolla SAK:n uudeksi puheenjohtajaksi nouseva Eloranta toimi uuden keskusjärjestön ohjausryhmän puheenjohtajana.
Hanke lähti hyvin liikkeelle. Mukaan saatiin suuri määrä ammattiliittoja ja selvitystyö eteni. Vielä maaliskuussakin kaikki näytti erilaiselta.
– Meillä oli tuolloin kaksipäiväinen ohjausryhmän kokous. Silloin useilla oli jo tunne, että päästäänköhän eteenpäin ja yhteisymmärrykseen. Aiheita olivat uuden järjestön rahoitus ja hallintomalli. Kaksi päivää punnerrettiin ja ulos tultiin yksimielisillä papereilla, Eloranta kertoo.
Aika pian tilanne muuttui.
– Vaikka puheenjohtajat olivat yksituumaisia, niin kaikkien järjestöjen koko hallinnolle ratkaisu ei ollutkaan tyydyttävä. Kun paketti lähtee yhdestä kulmasta rispaantumaan, niin sitten se rispaantuu enemmän. Kun tehdään yhdessä, niin siinä on tietty dynamiikka ja se kestää. Nyt ei käynyt näin.
Elorannan mukaan kaikissa liitoissa on omat paineensa ja jännitteensä.
– Ehkä ne saivat lisää polttoainetta keskusjärjestöhankkeesta. Jokainen puheenjohtaja pyrkii yhtenäisyyden säilyttämiseen. Uuden järjestön synnyttäminen on silloin toissijaista.
Monet jättijärjestöä arvostelleet pelkäisivät, että siitä muodostuu liian poliittinen.
– Keskusjärjestö ei voi vaikuttaa, enemmänkin yksittäiset ammattiliitot ovat kallellaan johonkin suuntaan. Keskusjärjestön poliittinen sitoutumattomuus ja moniarvoisuus käytiin läpi tarkkaan ja ne määriteltiin monesta kulmasta. Totta kai, nämä ovat luottamuskysymyksiä. Kun mitään uutta ei vielä ollut syntynyt, niin ei voi todistaa, että toimintamallit ovat sovitun mukaisia.
Eloranta pohtii, että hankkeessa mukana olleilla oli erilaisia odotuksia.
– Toiset odottivat, että rakennamme kaiken valmiiksi. Toiset ajattelivat, että rakennetaan peruslinjat ja luodaan kulttuuri ja toimintatavat matkan varrella.
Vaikka hanketta ei saatu maaliin asti, niin näyttäisi siltä, ettei yritys haitannut liittojen keskinäisiä välejä.
– Saimme uusia ideoita ja tekemisen tapoja lisää.
Kilpailukykysopimusta on hierottu vuosi, takarajat ovat paukkuneet moneen kertaan ja taas odotellaan. Jos Suomessa olisi vain yksi joukkovoimainen palkansaajien jättijärjestö, niin olisimmeko tällaisessa tilanteessa kuin nyt?
– Ehkä olisimme voineet ehkäistä ennalta, ettei tällaista tilannetta olisi syntynyt, Eloranta pohtii.
Alla olevassa artikkelissa todetaan: Mannisen esitys on realistinen kompromissi, johon kannattaa tarttua. Parempaakaan sopimusta mikään osapuoli tuskin saa.
Lopullisen päätöksen esityksen kelpoisuudesta tekevät kaupunkien hallitukset ja valtuustot.
Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:
Sopu voi löytyä
PÄÄKIRJOITUKSET2.6. 15.11
Lapin yliopiston pitkäaikainen rehtori Esko Riepula (sd.) ilmaisi syntymäpäivähaastattelussaan helmikuussa huolensa yliopiston ja ammattikorkeakoulun tulevaisuudesta Lapissa. Riepula toivoi, etteivät Kemi ja Tornio vastusta, että Rovaniemi ja Rovaniemen koulutuskuntayhtymä myyvät osakkeensa Lapin yliopistolle (LK/PS 1.2. 2016).
Riepulan toive ei toteutunut. Rovaniemen ja Kemi-Tornion päättäjien välit lähes katkesivat osakekauppojen takia. Välejä huonontaa myös se, etteivät maakunnan päättäjät ole pystyneet sopimaan, mikä on Lapin kannalta paras ratkaisu sote-uudistuksessa.
Palavereja on pidetty soten tiimoilta tiuhaan, mutta tulokset ovat vähäisiä. Veronmaksajien maksamat kokouskulut ovat tainneet mennä täysin hukkaan. Kahden keskuksen ulkopuolella oleva Lappi on seurannut kinastelua sivusta.
Kun sopuun ei osakekaupoistakaan päästy, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) nimesi ex-kuntaministeri Hannes Mannisen (kesk.) selvitysmieheksi huhtikuussa.
Mannisen valintaa voi pitää perusteltuna. Vaikka Manninen on ollut Tornion kaupunginjohtaja, hänellä on kannatusta koko Lapissa. Manninen toimi aiemmin Lapin liiton hallituksen puheenjohtajana.
Mannisen esitys tuli julkisuuteen alkuviikosta. Hän esittää, että Lapin yliopisto ostaa Lapin ammattikorkeakoulun osakkeet vaiheittain siten, että yliopisto omistaa osake-enemmistön viimeistään vuoden 2019 alussa.
Lapin ammattikorkeakoulun hallinnollinen ja toiminnallinen kotipaikka olisi Rovaniemi, mutta osakeyhtiölain mukainen kotipaikka olisi Kemi. Rovaniemen kampus on tällä hetkellä selvästi isompi kuin Kemin.
Rovaniemen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sakari Trög (kesk.) on tyytyväinen Mannisen esitykseen. Hän uskoo Rovaniemen hyväksyvän esityksen, kunhan sillä tavalla saadaan rauha maahan. Mannisen esitystä käsitellään alkukesästä kaikkien kolmen kaupungin päätöksentekoelimissä.
Mannisen esitys on realistinen kompromissi, johon kannattaa tarttua. Parempaakaan sopimusta mikään osapuoli tuskin saa. Kokonaan toinen asia on, millaisen kuvan veronmaksajat saavat maakunnan päätöksentekokyvystä. Sote-uudistukseenkin ratkaisu taitaa löytyä vasta sen jälkeen, kun lainsäätäjä lyö pykälät pöytään.
Uusi rata nopeuttaa Sveitsin ja Italian välistä matkustajaliikennettä noin tunnilla nykyisestä.
MAAILMANpisin ja syvin junatunneli avataan virallisesti keskiviikkona Sveitsissä.
Alppien alle louhitun tunnelin arvioidaan mullistavan matkustaja- ja tavarajunaliikenteen Keski- ja Etelä-Euroopan välillä, kertovat uutistoimistot.
Kun huippunopea raideliikenne toimii tunnelissa täydellä teholla ensi joulukuusta lähtien, matkustajien junamatka Sveitsin Zürichistä Italian Milanoon sujuu kahdessa tunnissa ja neljässäkymmenessä minuutissa. Matka-aika lyhenee nykyisestä noin tunnilla.
Sveitsin valtion rautateiden mukaan väylällä arvioidaan kulkevan vuoteen 2020 mennessä päivittäin 15 000 matkustajaa. Tällä hetkellä matkustajia on 9 000 päivässä.
Uusi väylä on merkittävä myös ympäristönsuojelun kannalta. Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan nykyisin vuoristoteillä vuosittain kulkevat miljoona rekkalastia voidaan tunnelin valmistuttua siirtää kokonaan raiteille.
PERÄTI 57,1 kilometrin pituinen Gotthard-tunneli valmistui noin 70 vuotta alkuperäisen idean syntymisen jälkeen, kertoo uutistoimisto AFP. Ensimmäiset suunnitelmat siitä teki sveitsiläinen insinööri Carl Eduard Gruner vuonna 1947.
Töiden aloittaminen siirtyi aina vuoteen 1999 asti, ja ne kestivät 17 vuotta.
Vaativan työn mahdollisti uusi tunneliporaustekniikka. Louhintaan käytetty ”liikkuva tehdas” oli peräti 410 metrin pituinen, kertoo AFP.
Ennen Sveitsin tunnelia maailman pisimmän junatunnelin titteliä piti hallussaan Japanin Seikan, joka on 53,9 kilometrin pituinen. Britannian ja Ranskan välinen kanaalitunneli on puolestaan kärkilistan kolmas 50,5 kilometrillä.
Gotthard-tunneli kulkee parhaimmillaan 2,3 kilometrin syvyydessä. Sen rakentaminen maksoi yli 11 miljardia euroa.
LAADITUSSA aikataulussa ja budjetissa pysyneiden rakennustöiden aikana louhittiin 28 miljoonaa tonnia kiviainesta, joka koostui 73 eri kivilajista, kertoo BBC.
Urakka työllisti kaikkiaan 2 600 ihmistä, joista yhdeksän kuoli projektin aikana.
Tänään keskiviikkona tunnelin avajaisia juhlistavat paikan päällä muiden muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti François Hollande ja Italian pääministeri Matteo Renzi.
Puun käyttö on murroksessa – tutkijat miettivät nyt, mitä keksitään seuraavaksi puusta syntyneiden syöpälääkkeiden jälkeen
Professori Reijo Lappalaisen mielestä puun hyödyntämisessä eletään nyt kenties samankaltaista murrosta kuin öljyssä, kun siitä keksittiin ryhtyä valmistamaan muoveja, kumia ja lääketuotteita.
Kuva: Kalle Niskala / Yle
Moni muistaa mummon tai ukin sipaisseen haavaan pihkaa, jotta ruhje paranisi. Puun hyödyntäminen onkin tunnettu kansanperinteessä jo vuosisatoja. Nyt myös kemianteollisuus haluaa hyödyntää puissa olevia uuteaineita entistä tehokkaammin.
Professori Reijo Lappalaisen monitieteinen työryhmä tutkii Itä-Suomen yliopistossa puun hienokemikaaleja, jotka ovat luonnossa syntyneitä puhtaita kemiallisia aineita. Niitä voidaan erottaa puista uuttamalla tai kuivatislaamalla. Lappalaisen tutkimusryhmässä on osaamista kemian, biokemian, farmasian ja fysiikan laitoksilta.
Puiden sisältämiä arvokkaita aineita voisi verrata esimerkiksi marjojen sisältämiin ainesosiin.
– Vastaavan tyyppisiä aineita löytyy molemmista, mutta tottakai koostumus on erilainen. Puissa on hyvä puoli se, että puubiomassaa ja eri puita on valtavasti, vertaa Lappalainen.
Pohjoisen metsissä on poikkeuksellisia yhdisteitä
Puun hienokemikaaleja hyödynnetään jo lääketeollisuudessa. Haavan umpeutumiseen ei tarvitse enää hakea pihkaa kuusen juurelta, koska nykyisin kaupallistettuja kuusenpihkatuotteita käytetään haavojen ja sairaalabakteerien hoitoon myös virallisen terveydenhoidon puolella.
Hienokemikaaleja hyödynnetään myös syövän hoidossa, kuten kuusesta saatavaa HRM-lignaania ja lännenmarjakuusen nilaosasta saatavaa paklitakselia.
– Ne ovat jo hyvin tutkittuja, Itä-Suomen yliopiston sovelletun fysiikan laitoksella työskentelevä professori Lappalainen sanoo.
Viime vuosina puun hienokemikaaleja hyödyntävien tuotteiden kehitys on kiihtynyt, koska puun hienojakeita on opittu tuntemaan paremmin.
Havumetsävyöhykkeen puissa on poikkeuksellinen molekyylikirjo
– Reijo Lappalainen
– Aikaisemmin pienin hyödynnettävissä oleva osa puusta oli selluloosamolekyylien kimppu. Nyt on menty nanoselluloosaan ja mikroselluloosaan, jotka ovat pidemmälle hajotettuja, tarkentaa Luonnonvarakeskuksen puutieteen professori Erkki Verkasalo.
Kun pieniä hienojakeita tunnetaan paremmin, voidaan luoda kokonaan uusia yhdisteitä, joiden ominaisuuksia ei ole tähän mennessä tunnettu. Suomella voisi kilpailussa olla kotikenttäetua, koska kylmät olosuhteet ja valoisat pitkät kesät ovat synnyttäneet pohjoisessa kasvaviin puihin arvokkaita yhdisteitä, joita ei ole muiden alueiden puustossa.
– Havumetsävyöhykkeen puissa on poikkeuksellinen molekyylikirjo, sanoo professori Reijo Lappalainen.
Lääkkeiden lisäksi puun hienokemikaaleja hyödynnetään elintarviketeollisuudessa. Esimerkiksi kaupasta ostettujen savuaromilla maustettujen ruokien valmistamiseen ei ole sytytelty leppälastuja, vaan niihin on lisätty nestemäistä savuaromia, jonka valmistuksessa on hyödynnetty puun hienokemikaaleja.
– Savuaromi on tavallaan lisäaine, mutta hyväksytty EU-tasolla elintarviketeollisuudessa, professori Lappalainen sanoo.
Toinen jo käytössä oleva puun hienokemikaaleista valmistettava aromin kaltainen mauste on vanilliini, jota valmistetaan puunjalostusteollisuuden sivutuotteena.
Kuva: Tiina Kokko / Yle
Puun yhdisteitä hyödynnetään pinnoitteissa ja liimoissa
Männystä, koivusta tai lepästä kovassa kuumuudessa tislattu terva on tuttu suoja-aine, jota on vuosisatoja sudittu veneiden ja laivojen pintaan. Professori Lappalainen kertoo, että nykyisin tähtäimessä ovat uudenlaiset kaupalliset suoja-aineet, joissa hyödynnetään puiden sieniä ja bakteereja ehkäiseviä aineita.
– Puissa on paljon luonnossa syntyneitä yhdisteitä, joiden avulla puut suojautuvat esimerkiksi tuholaisia vastaan.
Itä-Suomen yliopiston monitieteinen ryhmä sai hiljattain Tekesiltä rahoitusta puusta erotettavien arvokkaiden yhdisteiden kaupallistamiseen. Yksi työryhmän tutkimuskohde on bakteereja hylkivä hienokemikaali, jota voitaisiin hyödyntää pintojen käsittelyssä.
– Yllättävää on se, että huoneenlämmössä tällainen pinnoite ei liukene mihinkään happoihin, emäksiin tai liuottimiin. Eli se on erittäin kestävä.
Kokonaisuudessaan professori Lappalaisen johtaman hankeen tavoitteena on erottaa muutama puhdas hienokemikaali ja löytää aineille konkreettiset markkinat, ostajat ja loppukäyttäjät sekä kotimaasta että ulkomailta.
Puussa olevia yhdisteitä voidaan hyödyntää myös liimoissa ja maaleissa, kertoo Luonnonvarakeskuksen puutieteen professori Erkki Verkasalo. Puiden yhdisteitä käytetään parantamaan jotain tuotteen ominaisuutta. Puusta saatavat yhdisteet voivat esimerkiksi parantaa maalien korroosionestoa, elintarvikkeiden säilyvyyttä tai pidentää pesuaineiden käyttöikää.
Arvokkaita yhdisteitä saadaan sahanpurusta ja oksista
Tällä hetkellä puun hienokemikaaleja erotetaan pääosin puunjalostusteollisuuden sivuvirroista kuten sahanpurusta, oksista ja sellun keittoliemestä. Suuri osa sivuvirroista kuitenkin poltetaan edelleen energiaksi. Sekä professori Lappalainen että Verkasalo uskovat, että sivuvirtojen puuainesta hyödynnetään tulevaisuudessa enemmän.
Puun hyödyntäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan
– Reijo Lappalainen
– Iso visio on, että tulevaisuudessa Suomessakin otettaisiin arvokkaat aineet talteen ja poltetaan vain se, mistä ei ole mitään muuta hyötyä, sanoo professori Lappalainen.
Verkasalo uskoo, että tulevaisuudessa jätteitä hyödynnetään monipuolisemmin, mutta metsä- ja energiateollisuudelle jää edelleen valta-asema käyttää ensin hyödynnettävissä oleva puuaines.
Professori Lappalainen kertookin, että puhtaiden hienokemikaalien pitoisuudet ovat puissa niin pieniä, että vain tutkijaryhmät tai korkean tason kemian alan toimijat kaatavat puita pelkästään erottaakseen hienokemikaaleja.
Osa puiden luonnon aineista on kemiallisesti niin monimutkaisia, ettei niitä voi valmistaa synteettisesti.
– Joitakin voidaan valmistaa synteettisesti, mutta ne vaativat 12–35 erilaista vaihetta. Mutta osa on niin vaikeita, ettei niitä ainakaan lähitulevaisuudessa osata valmistaa synteettisesti.
Kuva: Janne Ahjopalo / Yle
Puun hyödyntämisessä riittää töitä
Nykyisin puusta jalostetaan kemiallisesti myös tärpättiä, hartsia, alkoholia, bioöljyä ja etikkaa. Näiden aineiden valmistusta ei voi kuitenkaan verrata hienokemikaalien jalostamiseen, sillä arvokkaiden aineiden erottaminen ja tutkiminen vaatii erikoistuneempaa laitteistoa sekä osaamista.
Professori Lappalainen vertaa puun kemiallista hyödyntämistä öljynjalostusteollisuuden kehittymiseen.
– Vei aika pitkään ennen kuin raakaöljystä siirryttiin valmistamaan muoveja, polymeerejä, kumeja ja lääkeaineisiin soveltuvia tuotteita. Se vei kymmeniä vuosia, jopa sata vuotta.
Professori Lappalainen kertoo, että puiden arvokkaita yhdisteitä tunnetaan jo melko paljon, mutta niiden hyötyjä ei vain ole saatu laajasti käyttöön.
– Tutkimusta on tehty, mutta paljon olisi tehtävissä. On paljon, mitä ei ole hyödynnetty. Puun hyödyntäminen olisi voinut olla nopeampaakin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, professori pohtii.
Kävin vaimoni kanssa poikkeuksellisesti veneellä ilta-ajelulla kokemassa katiskat Kemin kirkonkylän osakaskunnan vesialueella > Selkäsaaren pohjoispään läheisyydessä, Lehmikiven karikonkupeessa. Lähettyvillä näytti olevan edelleen muutama verkko, joten arvelin kalaa siellä liikkuvan. Kyllä kalaa oli molemmissa katiskoissa mutta ainoastaan pikkuahvenia, kymmeniä pikkuahvenia, jotka päästettiin takaisin mereen. Siirsimme katiskat hiukan "ottavampaan" paikkaan. Aika näyttää, auttoiko siirto saamaan suurempia ahvenia ... Ajelimme hiukan niin sanotusti huvia Selkäsaaren länsirannan läheisyydessä ja totesimme, että vettä ei ollut vähimmillään kuin runsas metri. Tosin vedenpinnan korkeus on tällä hetkellä noin - 0,3 m normaalista. Toki löytyi alueita, joissa vettä oli yli 3 metriäkin > ulkopuolella virallisen väylän... Oli mukava ajella ja taas kerran ihailla Kemin sisäsatamaa/Sauvosaarta mereltä ilta-auringossa...
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että mielellään luen Perässähiihtäjä Unto Hämäläisen tekstejä.
Olen myös todennut, että välillä en ymmärrä, miten armottoman kokenut tekstinvääntäjä, politiikan asiantuntija ei ole ymmärtävinään, missä mennään.
Hänen täytyy tietää, että politiikka, erityisesti oppositiopolitiikka on täyttä teatteria, niin täyttä teatteria että...
Uuden keskusjärjestön UK hahmottaminen, joka juuri tänään on sitten lopullisesti ja virallisesti kuopattu, oli täyttä politiikkaa = puoluepolitiikka, jonka näki jo hankkeen alkumetreillä. Siitä oli ammattiyhdityspolitiikka kaukana, tosi kaukana...
Hanke oli nimenomaan SDP:n ja Vasemmistoliiton kasvojenkohotusyritys, joka jäi - onneksi - yritykseksi.
Kilpailukykysopimuksen suhteen tietyt tahot änkyröivät vastaan, jotta pääsevät eläkepäivillä kiikkustuolissa punainen pipo päässä äkisemään: "Meikäpoika/-tyttö pani hanttiin niin saatanasti, mutta hallituksen perkele jyräs meitin. Ei siinä sitten auttanut mikään!"
Mielestäni SAK:n eläkkeelle siirtyvä puheenjohtaja Lauri Lyly voi kaikessa rauhassa siirtyä täysin ansaitsemalleen eläkkeelle.
Oikeastaan hänelle ei muodostu yhtään tappioita. Hän ei todennäköisesti ollut läheskään innokkain uuden keskusjärjestön vääntämisessä.
Kilpailukykysopimus eli kiky saadaan pikapuolin maaliin, kunhan äkinät on äkisty...
Edelliseen lisäystä: Eilen torstaina 02.06.2016 hallitus kertoi porkkanoista = verohelpotuksista jos... Tänään perjantaina 03.06.2016 PAM totesi: Kiky-sopimus ok jos Metalliliitto marssii kuvioihin. Tänään ymmärtääkseni kaikki keskusjärjestöt - niin työntekijä kuin työnantajapuoleltakin - ovat hyväksynyyt kiky-sopimuksen ja ladanneet erilaisia ehtoja Lööpeissä jo vilisee otsikoita Teknologiateollisuus ja Metalliliitto löytäneet yhteiset askelmerkit... Metalliliiton hallituksen äänestypäätöstä odotellaan - meneekö SDP/Vasemmistoliitto - voimasuhteiden mukaisesti 13-7... Me suomalaiset voimme taas - tämän(kin) jäänitysnäytelmän päätteeksi - hengittää vapaasti. Kaikki on mennyt oikeastaan laaditun käsikirjoituksen mukaisesti - kaikki hyvin. Lisäksi kysymys: Miten pelastamme puolueet on vähintäänkin epämääräinen.
En voisi kuvitella lukevani Evan tänään julkaisemaa Pelastakaa puolueet– raporttia. Miksi? Siksi, että raportin kirjoittajina ovat minun arvomaailmaani peilattuna superärsyttävät tyypit, jotka esim. televisio-ohjelmassa nähtyinä saa lähes voimaan pahoin. Artikkelissa mainittu Vihreiden nykyinen puheenjohtaja Ville Niinistö on lisäksi henkilö, jonka ilmestyminen tv-ruutuun saa minut vaihtamaan kanavaa alta aikayksikön. Näin se vaan menee - onneksi ja/tai valitettavasti. Ei vihreillä mitään pihviä ole, taitavat olla pääasiassa niitä vegaanihihhuleita... .
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Huomenta ja hyvää kesäkuuta. Ajellessani kohti Sanomataloa mietin ikätoverini Lauri Lylyn tilannetta. Käykö tässä nyt niin, että Lylyn pitkä, hieno ura ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa päättyy kahteen tappioon?
SAK:n ja STTK:n yhdistämishanke ns. UK kaatui muutama viikko sitten. Tällä viikolla voi käydä niin, että kilpailukykysopimus menee nurin syistä, joita emme ihan tarkalleen tunne.
Risto Virrankoski ennätti jo eilisillan kommentissaan epäillä toimittajia salailusta, mutta en oikein usko, että tämän riidan pihvi löytyy mediamaailmasta.
Oma käsitykseni on se, että näiden vaikeuksien takana on vuoden aikana myrkyttynyt ilmapiiri. Kulunut vuosi on ollut monella tavalla epäonnen vuosi, jonka jälkivaivat tuntuvat vielä pitkään.
Toivotaan, toivotaan, että Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden neuvottelut nousevat uudemman kerran jalalle ja kilpailukykysopimus saadaan kokoon. Jos päivän aikana ei tapahdu ihmeitä, keskusjärjestöt joutuvat kuitenkin toteamaan tänään iltapäivällä, ettei sopimusta ole.
Todennäköisesti keskusjärjestöt vielä yrittävät ja ottavat aikalisän esim. perjantaiaamuun kello 10 asti, jolloin pääministeri Juha Sipilän hallitus ennättäisi ottaa kantaa sopimukseen tämän viikon puolella.
Ehdoton takaraja, jos sellaisia työmarkkinaneuvotteluissa ylipäänsä voi olla, on ensi viikon alku, jolloin SAK:n edustajakokous kokoontuu Tampereelle. Jos sopimusta ei siihen mennessä ole, asiat menevät todella pahasti mutkalle. Työmarkkinoilla olisi hankalaa, puhumattakaan politiikassa, sillä Sipilän hallitus on sitonut kohtalonsa alusta alkaen kilpailukykysopimukseen, josta helmikuulle asti puhuttiin yhteiskuntasopimuksena.
Blogin päivän varsinainen keskustelunaihe on Evan tänään julkaisema Pelastakaa puolueet– raportti, johon voi tutustua tämän linkin kautta.
Raportin ovat kirjoittaneet ex-puoluesihteerit Mikael Jungner (sd) ja Taru Tujunen (kok) sekä Evan johtaja Matti Apunen, entinen Aamulehden päätoimittaja. Jungner ja Tujunen työskentelevät, jos oikein muistan, mainostoimistoalalla.
Raportissa on käsitelty huomattavan paljon niitä samoja asioita, joita olemme täällä vuosien aikana pohtineet porukalla viimeksi keskustelussa Missä on vihreiden pihvi?
Sitä keskustelua kommentoi itse vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö puoluekokouksensa avauspuheessa. Se oli kovin sympaattista, kiitos Ville.
Otetaanpa päivän Hyväksi KysymykseksiMiten pelastamme puolueet?
Tämä teema kantanee kuluvan viikon, jos ei aivan ihmeitä tapahdu. Ensi viikolla käydään vielä yksi ajankohtaiskeskustelu ennen kuin saapuu suvi suloinen ja hieman ylipitkä kesälomani alkaa.
