Kuka?
Jarkko Eloranta
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja vuodesta 2011.
Valitaan todennäköisesti kesäkuussa SAK:n puheenjohtajaksi.
Valtiotieteiden maisteri, pääaineina kansainvälinen politiikka ja kansantalous. Naimisissa. Kaksi lasta.
Harrastaa mökkeilyä, melontaa, hiihtoa ja vanhoja traktoreita.
SAK:N tulevalla puheenjohtajalla
Jarkko Elorannalla on tänä vuonna poikkeuksellinen vappu. Hänellä ei ole yhtään vappupuhetta, vaan päivää hän viettää perheensä parissa Helsingissä.
Tarkoitus on hiukan juhlistaa omia ja vaimon huhtikuulle osuneita 50-vuotispäiviä.
”En minä ole yleensäkään vappumarsseilla käynyt muuten kuin työn merkeissä”, Eloranta sanoo.
Poikkeuksellinen vappu on myös siksi, että tällä viikolla häntä pyydettiin Suomen suurimman, noin miljoonan jäsenen palkansaajakeskusjärjestön SAK:n puheenjohtajaksi.
Valinta on varma, sillä käytännössä koko SAK:n liittoperhe pyysi Elorantaa nykyisen puheenjohtajan Lauri Lylyn työn jatkajaksi.
Nykyisen kaltaisen SAK:n historiassa ei ole yhtään puheenjohtajaa, joka olisi valittu yhtä suurella yksimielisyydellä. Eipä edeltäjien joukosta löydy myöskään toista maisteria.
Tuleva suurvaikuttaja saa todennäköisesti kävellä vappuna rauhassa, sillä Maaseudun Tulevaisuuden kyselyn mukaan vain kaksi prosenttia suomalaisista tuntee Elorannan. Edessä on muutos, sillä Lylyn tuntee 65 prosenttia.
ELORANTA sanoo, että hän kiinnostui yhteiskunnallisista asioista jo yläasteella Naantalissa ja oli mukana muun muassa kouluneuvostossa. Koulun keittäjänä toiminut äiti oli aktiivinen sosiaalidemokraatti.
”Nuorena ei koulu hirveästi kiinnostanut, enkä oikein auktoriteetteja digannut. Olin mukana perustamassa Naantalin Elävän musiikin yhdistystä. Silloin oli vahva punkmeininki ja tiettyä kapinaa. Pelle Miljoonaa ja Ratsiaa kuuntelin, mutta en silloinkaan äärimmäisyyksiin mennyt. Kuuntelin ja ymmärsin viestin.”
Ay-ura ei suinkaan ollut mielessä, kun hän lähti Turun yliopistoon opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa ja kansantaloustiedettä. Hän pääsi opiskelemaan myös sairaanhoitajaksi, mutta valitsi yliopiston.
ELORANNALLA oli jo nuorena tarve auttaa ihmisiä konkreettisesti. ”Siinä on vitsiä, ja se on ollut kivaa.”
Hän toimi Punaisen Ristin ensiaputoiminnassa ja vapaapalokunnassa, jossa hän nousi pian päälliköksi ja yhdistyksen puheenjohtajaksi.
”Minulla on sellainen tapa, että en ole ensimmäisenä ryntäämässä esille. Mutta jos näen, ettei kukaan ota hommaa haltuun, sanon okei, miten olisi, jos lähdetään näiden ja näiden juttujen kanssa viemään tätä asiaa eteenpäin”, hän sanoo.
”Minulla on aina ollut pyrkimys lähteä parantelemaan epäkohtia. Jos näen, että asiat ovat päin mäntyä tai epäreiluja, en ole osannut hyväksyä sitä.”
Nykyiset työtoverit ja neuvotteluvastukset kuvailevat Elorantaa sovittelevaksi, huumorintajuiseksi ja kekseliääksi.
VAIKKA Eloranta leikki lapsena sosiaalidemokraattisissa Päivän nuorissa, hän liittyi puolueeseen vasta 1994, kun pääsi töihin nykyisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n edeltäjän Kunta-alan ammattiliiton KTV:n toimistoon töihin. Vuonna 2011 hänestä tuli JHL:n puheenjohtaja ja SAK:n valtuuston puheenjohtaja. Etenkin julkisen puolen työntekijöitä edustava JHL on 225 000 jäsenellään SAK:n toiseksi suurin liitto.
Elorannan mukaan ay-liike saa väkisin ei-liikkeen maineen, koska liike joutuu ”sanomaan älyttömyyksille ei”.
”Tämän takia ein sanomisessa ei ole mitään väärää, mutta tietysti meillä pitää olla näkemys, mikä on tulevaisuuden työelämä. Vanhan säilöminen ei riitä, pitää olla aloitteellinen sekä luoda malleja ja uusia avauksia.”
Eloranta sanoo, että jatkuva puolustuskannalla oleminen syö monen ay-aktiivin motivaatiota. ”On etujen purku käynnissä. Ay-liikettä tarvitaan pitämään yllä saavutettua hyviä asioita, koska ne eivät pysy, ellei niistä huolehdi ja niitä huolla.”
Hän sanoo esimerkkeinä ay-liikkeen viime aikojen avauksista SAK:n kokoomuspiireissäkin kehutun perhevapaamallin ja Akavan avauksen itsensä työllistäjien ja yrittäjien edunvalvonnasta.
Elorannan mukaan ay-liikkeellä on iso rooli olla rakentamassa työelämää uudelle mallille, kun digitalisaatio sekä muu tietotekniikka ja tuotantoketjujen kansainvälistyminen muuttavat työelämää. Tämän takia keskusjärjestöjen ja liittojen välillä tarvitaan enemmän yhteistyötä, hän sanoo.
Tällä hetkellä ay-liikettä tarvitaan erityisen paljon puolustamaan etenkin matalapalkkaisten ja määräaikaisten työntekijöiden etuja, Eloranta arvioi.
”Nollasopimukset leviävät koko ajan uusille aloille. Ne pitää saada kuriin.”
Nollasopimuksissa työntekijän viikkotuntimäärä on sovittu nollan ja esimerkiksi 38 tunnin välillä. Työtä ei tarvitse tarjota, mutta jos niistä kieltäytyy, työtä ei välttämättä enää tarjota tai työtunteja vähennetään.
”Toinen on pakkoyrittäjyys, jossa ainoa vaihtoehto saada työtä on ryhtyä yrittäjäksi, vaikka toimeksiantajia olisi yksi.”
ELORANTA on valmistellut pitkään 1,7 miljoonan työntekijän uutta keskusjärjestöä, jonka piti aloittaa ensi vuonna. Nyt moni STTK:n liitto on irtautunut hankkeesta.
Elorannan mielestä Suomeen ei tarvita kolmea palkansaajien keskusjärjestöä vaan pikemmin pitkällä aikavälillä vain yksi, joten yhdistymisprosessia pitää pitää pystyssä.
”Näyttää siltä, että kolmella me jatketaan, mutta toivon, että prosessi viedään eteenpäin sivistyneesti niin, ettei jää savuavia raunioita.”
Hän sanoo, etteivät keskusjärjestöjen työt lopu, vaikka keskusjärjestöjen solmimista palkkaratkaisuista luovuttaisiin.
”Ansiosidonnainen sosiaaliturva, ylipäätään sosiaaliturvan lainsäädäntö, työelämän lainsäädännön kehittäminen ja yleinen yhteiskuntapolitiikkaa”, hän luettelee.
Hän arvioi, että teknologinen murros vaatii muutoksia myös työmarkkinajärjestelmään.
Mistä työväen vappu alkoi?
HELSINGIN SANOMAT testasi, kuinka hyvin SAK:n tuleva puheenjohtaja Jarkko Eloranta tuntee vapun ja ay-liikkeen historiaa.
1. Missä maasta on peräisin tapa, että työväestö juhlii toukokuun ensimmäisenä päivänä?
Eloranta: ”Jenkeissä.”
Oikein. Perinne on lähtenyt Yhdysvalloista 1800-luvulta.
2. Vappuna lauletaan usein työväenliikkeen kuuluisinta laulua eli Kansainvälistä. Miten sen sanat alkavat?
Eloranta: ”Olisikohan eespäin eespäin. En nyt tähän hätään muista.”
Väärin. Se alkaa ”työn orjat, sorron yöstä nouskaa”.
3. Kansainvälisen suomensi neljä henkilöä. Kuka heistä on kuuluisin?
Eloranta: ”En tiedä.”
4. Milloin SAK on perustettu?
Eloranta: ”SAK yhdistyi 60-luvulla, ja tässähän juhlitaan satavuotisia. Jaaha, sanon 1967.”
Väärin, mutta osin Eloranta on jyvällä. Virallisesti Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto SAK perustettiin lokakuussa 1930, kun seitsemän SAK:n edeltäjästä SAJ:sta eronnutta sosiaalidemokraattista ammattiliittoa perusti järjestön. Suomen ammattijärjestö SAJ perustettiin vuonna 1907. SAK:n nimi vaihtui yhdistymisen jälkeen nykyiseksi Suomen ammattiliittojen keskusjärjestöksi vuonna 1969.
5. Kuka oli 1930-luvulla perustetun SAK:n ensimmäinen puheenjohtaja?
Eloranta: ”Minun pitää jättää aukko tähänkin.”
Oikea vastaus: Toimittaja ja kansanedustaja Edward Huttunen. Toimittaja ja sisällissodassa punaisen kaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen oli SAJ:n ensimmäinen puheenjohtaja.
