Alla oleva Unto Hämäläisen artikkeli on asiallinen ja mukavaa luettavaa. Todennäköisesti asiat ovet edenneet jotakuinkin näin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Näin Antti Rinne pelattiin ulos ja valta jaettiin salaisissa neuvotteluissa eduskuntavaalien jälkeen
Vuosi sitten Antti Rinne kävi Juha Sipilän kanssa salaisia keskusteluja demarien ja keskustan hallituksesta, mutta sitten tapahtui jotain.
Sosiaalidemokraattinen puolue joutui syksyllä lähtemään Saariniemenkadulta omasta talostaan, sillä puolueella ei olisi ollut rahaa kalliiseen remonttiin, joka vanhaan taloon on tehtävä. Talo myytiin, ja se odottaa nyt tyhjillään saneerauksen alkamista.
Metreissä mitattuna muuttomatka Ympyrätaloon oli lyhyt, vain muutama sata metriä, mutta symbolisesti matka on pitkä. Vanha puoluetalo oli aikanaan Sdp:n vallan ja vaurauden merkki. Se rakennettiin 1970-luvun lopulla puheenjohtaja Kalevi Sorsan suojeluksessa.
Vanhan puoluetoimiston julkisivussa oli jykevä kuparinen ulko-ovi, mutta uuteen pujahdetaan kevyestä lasiovesta. Puoluetoimisto on Ympyrätalon käytävän varrella vain yksi konttori monien joukossa.
Varhain aamulla toimistossa on hiljaista. Puheenjohtaja Antti Rinne tulee paikalle täsmälleen sovittuun aikaan, etsii astiakaapista mukit, kaataa keittimestä kahvia ja pyytää peremmälle.
Rinne vaikuttaa hyväntuuliselta ja terhakammalta kuin aikoihin. Erityisen lyöty mies hän oli viime keväänä. Silloin Sdp oli tehnyt historiansa huonoimman tuloksen eduskuntavaaleissa ja sysätty tylysti oppositioon.
Juristi Antti Rinne valittiin Sdp:n johtoon toukokuun alussa vuonna 2014. Hän voitti Jutta Urpilaisen tiukassa kilvassa puoluekokouksen äänin 257–243.
Valinnan jälkeen Rinteelle kerrottiin, että uutta puheenjohtajaa tarvitaan kiireesti kentällä. Hänen piti antaa vauhtia puolueen eurovaalikampanjaan, koska vaalit pidettäisiin jo toukokuun lopulla.
”Kiersin kaksi viikkoa vaalitilaisuudesta toiseen. Niiden välillä luin auton takapenkillä puolueen tuhatsivuista prujua ja yritin kovalla kiireellä opiskella, mitä EU-asiat ovat politiikan näkökulmasta.”
Rinne oli poliitikkona noviisi. Hän oli tehnyt pitkän uran ammattiyhdistysliikkeessä, viimeksi Ammattiliitto Pron puheenjohtajana. EU-asiat olivat siellä olleet arkisia työntekijöiden kysymyksiä. Politiikassa piti käyttää erilaista kieltä, äänestäjiä innostavaa retoriikkaa.
”Puoluejohtajien vaalikeskusteluihin jouduin menemään täysin kylmiltäni. Toimittajat ihmettelivät, miksi olin keskusteluissa niin hiljainen. En kehdannut tunnustaa, ettei minulla ollut enempää sanottavaa.”
Nyt Rinne jo nauraa silloisille tapahtumille, mutta keväällä 2014 häntä ei naurattanut.
”Vaalitulos oli kurja. Eikä se ollut ihme, sillä olimme käyneet kaikkien aikojen huonoimman eurovaalikampanjan.”
Heti vaalien jälkeen Rinteen piti päättää, ryhtyykö hän valtiovarainministeriksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen. Puheenjohtajavaalin hävinnyt Jutta Urpilainen oli ilmoittanut eroavansa ministerin tehtävistä.
Rinne aprikoi pari päivää ja päätti ryhtyä, jotta häntä ei syytettäisi rintamakarkuruudesta.
Pari viikkoa myöhemmin Rinteen piti taas tehdä suuri päätös. Kataisen hallitus oli eronnut, koska Katainen siirtyikin EU:n komissaariksi Brysseliin. Nyt Rinteen piti päättää, lähteekö Sdp mukaan Alexander Stubbin (kok) uuteen hallitukseen.
Stubb oli valittu kokoomuksen puheenjohtajaksi. Hän tuli heti valintansa jälkeen kylään Rinteen luokse Mäntsälään.
”Meillä oli Alexin kanssa hyvä keskustelu. Sovittiin, että yritetään etsiä hallituksessa kahdestaan neuvottelemalla suurissa asioissa yhteinen linja.”
Kataisen hallituksessa oli ollut tapana, että suuret päätökset tehtiin kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajien neuvotteluissa. Stubbin ja Rinteen sopimuksella johtamistyylin oli määrä muuttua. Demarit ja kokoomus johtaisivatkin hallitusta yksissä tuumin, jolloin pienten kumppanien, vihreiden, Rkp:n ja kristillisdemokraattien, vaikutusvalta vähenisi.
Rinne myöntää harkinneensa sitäkin vaihtoehtoa, että Sdp ei olisi lähtenyt mukaan Stubbin hallitukseen. Se olisi todennäköisesti johtanut eduskunnan hajottamiseen ja ennenaikaisten vaalien järjestämiseen syksyllä 2014.
”Lähtöasetelma uusiin vaaleihin olisi ollut mahdollisimman huono. Sdp oli juuri kärsinyt eurovaaleissa tappion, ja puheenjohtajaäänestyskin jakoi kenttää. Oli pakko voittaa aikaa. Laskin, että meillä olisi paremmat mahdollisuudet menestyä seuraavan kevään vaaleissa.”
Rinne tiesi, ettei hallituksessa jatkaminen ollut suinkaan mieluinen vaihtoehto kaikille Sdp:n kannattajille. Monien demarien mielestä Urpilainen oli vienyt Sdp:n liian likeiseen yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Myös Kataisen hallituksen tekemät säästöpäätökset verottivat Sdp:n suosiota.
Sdp:n kentällä toivottiin, että profiilia terästettäisiin. Linjan pitäisi muuttua työväenpuolueen perinteiseen suuntaan, kuten Rinne oli luvannut puheenjohtajakampanjassaan.
Pääministeri Alexander Stubbin ja valtiovarainministeri Antti Rinteen yhteistyöhön tuli särö jo pari kuukautta hallituksen perustamisen jälkeen.
Sdp halusi korjata kehysriihessä keväällä 2014 päätettyä eläkkeiden indeksileikkausta. Rinne sopi siitä Stubbin kanssa, mutta budjettineuvotteluissa muutos ei enää käynytkään kokoomukselle.
”Minä en tänä päivänäkään ymmärrä, miksi näin huonosti meni. Luulin sopineeni asian etukäteen ja sain siihen Stubbin kuittauksen. Julkisuudessa alkoi hirveä haloo, että Rinne tekee politiikkaa.”
Eläkeasia onnistuttiin pienen vatvomisen jälkeen sopimaan, mutta sama tilanne toistui syksyn aikana monta kertaa. Sopimukset eivät pitäneet. Luottamusta ei ollut.
Rinne käy yksityiskohtaisesti läpi kymmenkunta asiaa, suurta ja pientä, joissa demarit ja kokoomus ajautuivat hakauksiin.
Hän antaa tylyn tuomion yhteistyöstä Stubbin kanssa.
”Sovin asioista hänen kanssaan ja lähdin viemään niitä eteenpäin. Sitten hän ei ollutkaan niitten takana.”
Menivätkö myös välinne poikki?
”Henkilökohtaisella tasolla välimme olivat ok. Meillä oli asialliset välit, emme olleet kavereita, mutta pystyimme puhumaan myös vaikeista asioista.”
Milloin arvioit, että et voi jatkaa yhteistyötä kokoomuksen kanssa vaalien jälkeen?
”Se oli vuodenvaihteen 2015 jälkeen, kun hallituksen yhteisetkin esitykset rupesivat kaatumaan eduskunnan äänestyksissä sinne ja tänne. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei ollut enää niiden takana. Viimeisistä viikoista tuli täysi kaaos.”
”Silloin totesin, ettei Alexin johtama kokoomus ole sellainen puolue, jonka kanssa voi tehdä hallitusyhteistyötä.”
Piti ryhtyä katselemaan uutta kumppania.
Keskustan puheenjohtajaan Juha Sipilään Antti Rinne tutustui syksyllä 2014. He eivät ennestään juuri tunteneet toisiaan.
Ensimmäiset pitkät keskustelut käytiin tietenkin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta eli sotesta, josta silloiset hallituspuolueet ja oppositiopuolueet valmistelivat yhdessä lakiesitystä.
Rinne huomasi, että keskustan ja demarien sote-kannat olivat lähempänä toisiaan kuin demarien ja kokoomuksen kannat.
”Minulle tuli Sipilästä hyvä kuva. Hän vaikutti avoimelta ja vilpittömältä mieheltä, joka aidosti halusi tehdä yhteistyötä”, Rinne sanoo.
Keskusta oli ollut oppositiossa vuodesta 2011, mutta syksyllä 2014 alkoi näyttää selvältä, että siitä tulisi seuraavien vaalien jälkeen taas hallituspuolue. Keskusta oli mielipidemittauksissa selvästi suurin puolue.
”Ryhdyin antamaan Sipilälle taustainformaatiota sellaisista asioista, joiden oletin nousevan seuraavankin hallituksen pöydälle. Selvitin hänelle muun muassa Talvivaaran vaikeuksia.”
Rinteen ja Sipilän luottamus kasvoi niin paljon, että he ryhtyivät myös suunnittelemaan, kuinka he toimisivat huhtikuussa 2015 pidettävien eduskuntavaalien jälkeen.
”Kun lähestyttiin vaaleja, todettiin puolin ja toisin, että jos vaalitulos sen sallii, on hyvin mahdollista, että löydämme yhteisen pohjan.”
Missä vaiheessa yhteisymmärrys löytyi?
”Keskustelu oli noin kuukautta ennen vaaleja. Tähän liittyi minun vahva ärsyyntymiseni kokoomukseen ja toisaalta hyvä kokemus Sipilän kanssa käydyistä keskusteluista. Kyseessä ei kuitenkaan ollut sopimus vaan yhteinen käsitys, että hallitusyhteistyötä voisi tosissaan yrittää kahdeksan vuoden tauon jälkeen.”
Rinne ja Sipilä pohtivat yhdessä myös perussuomalaisten tilannetta.
”Sipilällä oli varma käsitys, että perussuomalaiset pitää saada hallitukseen. Minä jaoin sen käsityksen.”
Vaalien alla tehtiin runsaasti mielipidemittauksia. Keskusta oli mittausten mukaan selvästi suurin puolue, ja kokoomus ja Sdp kilpailivat tasapäisesti toisesta paikasta. Perussuomalaiset tuli hieman jäljessä.
Mittauksissa kysyttiin puolueiden kannattajilta myös mieluisia hallitusvaihtoehtoja. Sekä keskustan että demarien kannattajat toivoivat seuraavaksi punamultahallitusta, siis Sdp:n ja keskustan yhteistä hallitusta.
Antti Rinne heräsi vaalisunnuntain 19. huhtikuuta aamuna tyytyväisenä kotonaan Mäntsälässä.
”Tunnelma vaalikentillä oli ollut hyvä. En tietenkään odottanut vaalivoittoa, mutta pidin todennäköisenä kohtuullisen hyvää tulosta. Sdp olisi joko toiseksi tai kolmanneksi suurin puolue.”
Iltapäivällä Rinteen puhelin soi. Sdp:n järjestöpäällikkö Ari Näätsaari soitti ja kertoi huolestuneita havaintoja vaalipaikoilta. Hän kertoi, että leijonariipuksia kantavat miehet olivat käyneet joukolla äänestämässä. Näätsaari ounasteli näiden riipusmiesten äänten menevän perussuomalaisille.
Illan suussa Rinne lähti Helsingin keskustaan ja meni Musiikkitaloon, jonne puoluejohtajat olivat kokoontuneet odottamaan ennakkoäänten tulosta.
Ennakkoäänten tulos tuli kello 20.
Sdp sai ennakkoäänistä 17,6 prosenttia ja oli toiseksi suurin puolue keskustan jälkeen.
Rinne hymyili leveästi ja jopa tuuletti kameroiden edessä tyytyväisenä.
Sitä vastoin Timo Soini näytti synkältä. Perussuomalaisten osuus ennakkoäänistä oli vain 16,1 prosenttia, ja puolueelle näytti tulevan roima vaalitappio.
Mutta kun ääntenlaskenta eteni, Rinteen ja Soinin ilmeet muuttuivat vastakkaisiin suuntiin. Lopullinen tulos varmistui kello 23.
Keskusta sai 49 paikkaa, perussuomalaiset 38, kokoomus 37 ja Sdp 34.
Sdp:n kannatus oli romahtanut, mutta vasta sunnuntaina. Puolue sai vain 15,3 prosenttia vaalipäivän äänistä, kun taas perussuomalaiset sai peräti 19,1 prosenttia. Soini oli saanut äänestäjänsä liikkeelle, Rinne ei.
Päähallituspuolueet kärsivät murskatappion: Sdp menetti kahdeksan ja kokoomus seitsemän paikkaa.
”Näin suuri tappio oli minulle yllätys. Kenttäaktiivimme olivat aistineet ilmapiirin kielteisen muutoksen, mutta se ei ollut välittynyt minulle asti. Otin omaan piikkiini osan tappiosta. Epäonnistuin viimeisessä vaalikeskustelussa, koska en osannut käsitellä demarien huonoa galluptulosta, joka oli juuri ennen keskustelua julkistettu. Minua harmitti, ja harmitus pilasi tärkeän esiintymisen.”
Vaali-illan aikana Rinne havaitsi, että kaksi suurinta puoluetta olivat löytäneet toisensa. Juha Sipilä ja Timo Soini suorastaan veljeilivät ja kehuivat toinen toisiaan.
Oli selvää, että uuteen hallitukseen tulisivat keskusta ja perussuomalaiset. Sipilä sitten päättäisi, ottaisiko hän kolmanneksi kumppaniksi kokoomuksen vai sosiaalidemokraatit.
Sipilän eleistä ja ilmeistä ei vaali-iltana pystynyt päättelemään, halusiko hän hallitukseen Alexander Stubbin vai Antti Rinteen.
Rinne kysyi nyt Sipilältä, oliko tämä yhä kiinnostunut demareista.
Sipilä vahvisti Rinteelle, että hän haluaa perussuomalaiset hallitukseen. Kokoomuksen ja Sdp:n välillä hän ei ollut tehnyt ratkaisuaan.
Rinne päätti ryhtyä tosissaan yrittämään. Hän järjesti Sipilälle tapaamisen tärkeiden ammattiyhdistysjohtajien kanssa. Tapaaminen oli niin luottamuksellinen, ettei Rinne halua puhua siitä vieläkään yhtään enempää.
”Sen verran voin sanoa, että ammattiyhdistysliikkeen porukka oli tyytyväinen siihen tapaamiseen. Pitivät Sipilää hyvänä tyyppinä.”
Rinteen ja Sipilän luottamuksesta kertoo sekin, että he nimesivät kaksi yhteistä työryhmää käymään läpi politiikan päälinjauksia. Työryhmistä ei kerrottu julkisuuteen.
Aikataulusta huolimatta yhteistyö sujui työryhmissä kohtalaisesti. Toinen ryhmä pohti talouspolitiikkaa ja toinen alue- ja kuntapolitiikkaa sekä tietysti sotea. Ryhmät löysivät yhteisiä käsityksiä ja kartoittivat erimielisyyksiä.
”Nyt minä sanon näin: noiden työryhmien ja ammattiyhdistysliikkeen kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta olisi hallitusneuvotteluissa ollut mahdollisuus päätyä yhteisymmärrykseen ohjelmasta.”
Uusi eduskunta valitsi pari viikkoa vaalien jälkeen Juha Sipilän hallitustunnustelijaksi. Hän esitti ensimmäiseksi kaikille eduskuntapuolueille listan kysymyksiä, joihin puolueiden piti vastata vapun tienoilla.
Sipilä ja Soini olivat käyneet etukäteen kahdestaan läpi EU- ja maahanmuuttopolitiikan linjaukset. Yllätys oli melkoinen, kun perussuomalaiset vastasivat aivan eri tavalla.
”Perussuomalaisten vastausten jälkeen Sipilä tiedusteli minulta, olisiko Sdp sittenkin valmis hallitukseen kokoomuksen kanssa. Sanoin, että en edes harkitse, yhteistyö kokoomuksen kanssa ei vain käy. Sipilä pahoitteli vastaustani.”
Keskusta ja perussuomalaiset pitivät päivän mittaisen yhteisen seminaarin ja laativat perussuomalaisille oikeat vastaukset Sipilän kysymyksiin.
”Soinilla oli niin kova hallituskiima, että hän alistui tähänkin ”, Rinne tuhahtaa.
Sipilä ilmoitti kaikille puolueille, että niiden vastaukset luettuaan hän kertoisi torstaina 7. toukokuuta, mitkä puolueet hän kelpuuttaa lopullisiin hallitusneuvotteluihin.
Rinne oli luottavainen, koska hän oli saanut Sdp:n ja keskustan työryhmistä väliaikatietoja ja yhteistyö oli sujunut niissä hyvin.
”Minulla oli tiistai-iltaan [5. 5.] asti sellainen tunne, että keskustan, perussuomalaisten ja Sdp:n hallitus olisi ollut aito vaihtoehto. Mutta sitten meidän ja keskustan välinen keskustelu katkesi yhtäkkiä kuin seinään. Keskusta ei enää halunnut jatkaa”, Rinne kertoo.
Tiistai-iltana Juha Sipilä soitti sitten Rinteelle ja kertoi, että oli päätymässä keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukseen, muttei ollut vielä aivan lopullisesti päättänyt.
”En ruvennut kyselemään perusteita.”
Torstaina 7. toukokuuta Juha Sipilä kutsui kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Pikkuparlamentin auditorioon ja kertoi, että ryhtyy neuvottelemaan hallituksesta keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kanssa.
Parin viikon neuvottelujen jälkeen tasavallan presidentti Sauli Niinistö nimitti pääministeri Juha Sipilän porvarillisen hallituksen. Timo Soini valitsi yllättäen ulkoministerin salkun, ja niin valtiovarainministeriksi tuli Alexander Stubb.
Perjantaina 29. toukokuuta 2015 Rinne puhdisti pöytänsä valtiovarainministeriössä ja luovutti työhuoneen kilpakumppanilleen Stubbille.
Antti Rinne on kuluneen vuoden aikana monen monta kertaa pohtinut, miksi hallitusneuvotteluissa kävi niin kuin kävi.
Hän on koonnut kärsivällisesti tapahtumien kulusta ”silpputietoa”, kuten hän itse sanoo, ja arvelee nyt tietävänsä huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten.
”Olen eri lähteistä saanut tietää, että keskusta kävi yhtä aikaa sekä meidän että kokoomuksen kanssa taustakeskusteluja. Olen saanut tietää myös sen, että nykyisen porvarihallituksen linjaa oli valmisteltu jo pari vuotta ennen vaaleja. Neuvotteluissa oli ollut mukana keskustalaisia, kokoomuslaisia ja myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n edustajia.”
Oliko sinulla mitään tietoa näistä keskusteluista vuosi sitten?
”Ei ollut minulla eikä kenelläkään meistä. Meille ei tullut mistään sellaista tietoa. Sipilän ja keskustan käyttäytyminen viesti tiistai-iltaan [5. 5.] asti ihan toista.”
Vahvistusta epäilyilleen porvarien pitkästä yhteispelistä Antti Rinne on saanut myös Juha Sipilän hallituksen noudattamasta politiikasta.
”Sosiaalidemokraatteja ei haluttu mukaan, koska politiikassa aiottiin tehdä suuri muutos. Suomesta piti tehdä markkinaehtoinen yhteiskunta, työmarkkinat piti laittaa uuteen kuosiin ja ennen kaikkea heikentää ammattiyhdistysliikkeen asemaa.”
Onko tässä onnistuttu?
”Sipilän hallitus on tähän tavoitteeseen kovasti pyrkinyt, mutta ei ole ainakaan vielä siinä onnistunut. Hallitus on joutunut perääntymään, koska saneluyritykset eivät ole toimineet ja hallitus on valmistellut hankkeensa huonosti. Hallitus on myös aliarvioinut ammattiyhdistysliikkeen voiman. Työntekijäjärjestöt ovat panneet niin suurella voimalla vastaan, että hallitus on joutunut perääntymään. Ja oma hillitsevä vaikutuksensa on ollut myös Sdp:n suosion virkoamisella. Olemme saaneet ensimmäistä kertaa vuosikausiin kannatuksen kunnolla nousuun.”
Entä millainen käsitys sinulla on nyt Juha Sipilästä?
”Kyllä Sipilä on aika oikeistolainen poliitikko. Ihmisenä hän näyttäytyy minulle ystävällisenä ja ajattelevana.”
