maanantai 8. helmikuuta 2016

Ja hevonpaskat, mitähän prosenttilaskumatematiikkaa on mahdettu käyttää...




Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Luonto  | 

Merten muoviroska peittää jo 40 prosenttia merten pinta-alasta – keksijät taistelevat jättiläisongelmaa vastaan

Merten muoviroska on yksi suurimmista ympäristöongelmistamme. Kansainvälisten sopimusten avulla roskaamisen kuriin saattaminen junnaa, joten moni yritys yrittää ratkaista globaalia ongelmaa omin nokkinensa. Muoviroska vaikuttaa ympäristön lisäksi talouteen ja viime kädessä terveyteemme.




Vapaaehtoiset keräsivät roskia merenrannnasta Manilasssa 27. syyskuuta 2014.
Vapaaehtoiset keräsivät roskia merenrannasta Manilassa Filippiineillä syyskuussa 2014. Kuva: Ritchie B. Tongo / EPA

Jos nykyinen tahti jatkuu, merissämme on vuonna 2050 enemmän muovia kuin kalaa, ennusti Davosin talousfoorumissa julkaistu Ellen MacArthur Foundationin raportti. Säätiön mukaan meriin kulkeutuu vuosittain ainakin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä. Määrää voi verrata siihen, jos aaltoihin kipattaisiin jäteautollinen muovia vuorokauden jokainen minuutti vuoden ympäri.

Ympäristö, talous ja terveys käsi kädessä

Miljoona merilintua ja 100 000 merinisäkästä kuolee joka vuosi muovijätteiden takia. Muoviroska aiheuttaa 13 miljardin US-dollarin vahingot joka vuosi kalastukselle, merenkululle ja turismille.
Muoviroska sitoo myös myrkyllisiä kemikaaleja, kuten PCB:tä ja DDT:tä. Muovista liukenee myös muovin pehmentimiä ja palonestoaineita merivesiin. Pieneksi silpuksi merissä jauhautuva muovi eli mikromuovi päätyy lopulta ravintoketjuun, jossa se rikastuu ja voi päätyä kalojen kautta ihmiseen.
– Tällä hetkellä ei voida sanoa riittävällä tieteellisellä varmuudella, että ihmiselle aiheutuu ongelmia, mutta on vahvoja tieteellisiä viitteitä, että tiettyjä toksisia, hyvin vaarallisia kemikaaleja sitoutuu mikromuoveihin, sanoo ympäristöministeriön ylitarkastaja Niko Urho.

Aasiasta valtaosa globaalista roskasta

Suurimpia merten roskaajia ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Näistä viidestä maasta tulee 60 prosenttia merten muoviroskasta. Suurimpia syypäitä merten muovittumiseen ovat kaatopaikat merten ja jokien läheisyydessä, teollisuus, jätevedet ja turistit. Paljon saataisiin aikaan jo sillä, jos rannikkovaltioiden jätehuolto pantaisiin kuntoon.
Pääasiassa maa-alueilta peräisin oleva muovijäte kulkeutuu merivirtojen mukana pois rannoilta jopa mannerten kokoisiin jätepyörteisiin, joita on maapallolla jo viisi. Niistä suurin on Tyynenmeren jätepyörre.
Jätepyörteet kattavat yhdessä jopa 40 prosenttia maapallon merien pinta-alasta. Valtaosa pyörteiden roskasta on juuri muovia.



Valtamerien jätepyörteet ja suurimmat merten roskaajavaltiot.
Maailman merissä on viisi massiivista muovijätepyörrettä. Niistä suurin on pohjoisella Tyynellämerellä sijaitseva jätepyörre. Meriin päätyvästä muoviroskasta 60 prosenttia tulee viidestä Aasian maasta, jotka ovat Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka, Ocean Conservancy

Kansainvälisiä sopimuksia tarvitaan

Koska merivirrat kuljettavat jätteet ympäriinsä valtamerissä, ongelma on globaali. Myös ratkaisujen pitäisi olla kaikkia maita koskettavia. Siksi tarvittaisiin kansainvälisiä sopimuksia, kuten ilmastonmuutoksen tai otsonikadon torjunnassakin.
YK:lla on ollut jo vuodesta 1982 lähtien merioikeuksia käsittelevä sopimus, jonka yhtenä osana on meriä koskevan jätteen ongelma. Moniulotteisen sopimuksen toimeenpanossa on ollut ongelmia. YK:n tehtäviä tukeva ja esille tuova Suomen YK-lliitto on lobannut erillisen muovijätesopimuksen aikaansaamiseksi.
– Meidän mielestä olisi tärkeää, että saataisiin aikaan tätä problematiikkaa esiin nostava sopimus, kun se on nyt valtaviin mittasuhteisiin laajentunut, sanoo Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko.

Pioneerit yrittävät pelastaa meret

Ongelma on sen suuruinen, että se houkuttelee myös yrityksiä merten pelastustalkoisiin. Kansainvälisen sopimisen hitaita liikkeitä odotellessa moni yrittäjä onkin ryhtynyt tuumasta toimeen. Niin myös yhdysvaltalaisen talouslehti Forbesin merkittäväksi alle 30-vuotiaaksi nimeämä Boyan Slat.



19-vuotias hollantilaismies Boyan Slat on keksinyt keinon, jolla valtamerestä voitaisiin siivota muovijätettä.
Boyan Slat ja kasa meristä kerättyä muoviroskaa.Kuva: www.theoceancleanup.com

– Joka viikko kahden Empire State Buildingin verran muovia päätyy meriin, jossa se vahingoittaa ekosysteemiä, taloutta ja päätyy lopulta ravintoketjuumme, ja sitä kautta mahdollisesti vahingoittaa meitä, sanoi Ocean Cleanup -yrityksen toimitusjohtaja Boyan Slat elokuussa palattuaan Tyyneltämereltä kartoittamasta tilannetta.
Slat on parikymppinen hollantilainen, joka on keksinyt kenties pisimmällä olevan ja lupaavimman menetelmän, jolla valtameret saataisiin siivottua kelluvasta muovijätteestä. Keksintö perustuu valtamerten pyörteisiin, jotka sysäävät roskat puomien muodostamaan ansaan.
Kesällä 2016 Slatin Ocean Cleanup -yritys laskee kahden kilometrin pituisen koeversion puhdistuslaitoksesta Japanin merivesiin. Vuonna 2020 se on tarkoitus laajentaa 100 kilometrin pituiseen roskapuomiin Tyynellämerellä. Puomin avulla roskat ohjataan siiloon, joka kerää ne talteen ja uudelleenkäytettäväksi.
Ocean Cleanup laskee, että kymmenen vuoden kuluttua 40 prosenttia isoimmasta Tyynenmeren jätepyörteestä olisi siivottu, jos menetelmä saadaan toimimaan.
Katso videolta, miten Ocean Cleanupin keksintöä testataan ja miten se puhdistaisi valtamerten jätepyörteitä.



Video: Boyan Slatin havainnekuva Ocean Clean Up -projektista.


Video


TEK ja Insinööriliitto yllätetty housut kintuissa - noloa, todella noloa...

Akavan 20 liittoa pääsivät yllättämään TEK:n ja Insinööriliiton housut kintuissa - noloa, todella noloa - TEK:n ja Insinööriliiton kannalta.

Akava jatkanee itsenäisenä keskusjärjestönä jatkossakin kävipä ns. SAK:n ja STTK:n prosessoimassa suurjärjestöasiassa miten tahansa. Itse olen asiaan liittyvänä ilmaissut mielipiteeni useaankin kertaan. Edellä mainittu hanke on puhtaasti poliittinen, lähinnä SDP:n ja Vasemmistoliiton hengenkohotusta, johon akavalaisten ei ole syytä koskea pitkällä kepilläkään...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Akavan johtaja­kisassa outo kuvio: Sture Fjäder jatkanee johdossa, kaksi suurliittoa ei tiennyt päätöksestä

Fjädernin vastustajat kuulivat HS:ltä 20 liiton päätöksestä tukea Fjäderiä. ”Tämä pääsi yllättämään”, sanoo edellinen vastaehdokas Heikki Kauppi. Vaalit pidetään toukokuussa.

POLITIIKKA  
SAMI KILPIÖ / HS
Sture Fjäder on johtanut Akavaa vuodesta 2011.
Sture Fjäder on johtanut Akavaa vuodesta 2011.

Akavan nykyinen puheenjohtaja Sture Fjäder saa mitä todennäköisemmin jatkopestin keskusjärjestön johdossa toukokuussa järjestettävissä vaaleissa.
Kaksikymmentä akavalaista suurliittoja ilmoitti maanantaina kannattavansa Fjäderin jatkoa neljäksi vuodeksi. Joukossa oli muun muassa opettajien OAJ, Ekonomiliitto, Agronomit ja 17 muuta liittoa. Liitot edustavat noin 65 prosenttia puheenjohtajan valitsevan liittokouksen äänistä.
Fjäder valittiin äänestyksen jälkeen viime toukokuussa uudelleen puheenjohtajaksi, mutta poikkeuksellisesti vain vuodeksi.
Hän voitti äänetyksessä Heikki Kaupin, joka on akavalaisen Tekniikan akateemisten (TEK) toiminnanjohtaja.


i
TEK:ssa on yli 70 000 jäsentä, ja se on Akavan toiseksi suurin liitto yli 120 000 opettajaa edustavan OAJ:n jälkeen. Liittojen hallitsema keskusjärjestö Akava edustaa noin 600 000 palkansaajaa, joista suurin osa on käynyt korkeakoulun.
Fjäder sai äänestyksessä 509 ääntä ja Kauppi 338 ääntä. Fjäderiä kannattivat liitoista ainakin OAJ, Ekonomiliitto ja Lääkäriliitto.
”En ole vielä ehdokkuutta ajatellut yhtään”, Kauppi sanoo ensin. Hän muuttaa näkemystään, kun kuulee HS:ltä akavalaisten liittojen enemmistön päätöksestä tukea Fjäderiä. ”Tämä pääsi yllättämään. Mitä siinä sitten asettumaan ehdolle. Tämä on selvä peli. Sen verran vaaleja on tullut hävittyä, ettei kannata etukäteen selvään vaaliin osallistua”, Kauppi sanoo.
Kauppia kannatti liitoista muun muassa Insinööriliitto. Viime toukokuussa Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari sanoi Akavan liittokokouksessa pitämässään puheessa, että Akava on melkein jakaantunut kahtia.
”Aika erikoista”, hän toteaa. Hän sanoo, ettei ole yhtään miettinyt, kuka voisi lähteä Fjäderin vastaehdokkaaksi. ”Puheenjohtajavaali ei ole koskaan ratkaisu ennen kuin äänet on laskettu. Katsotaan nyt, mitä tässä tehdään”, Porokari sanoo. Myös Porokari kuuli muiden liittojen päätöksestä HS:ltä. Hän on yllättynyt.
Porokarin Insinööriliitto on mukana rakentamassa SAK:n ja STTK:n liittojen kanssa uutta jättijärjestöä, vaikka Akavan enemmistö on ilmoittanut pysyvänsä järjestön ulkopuolella. Hankkeen päämäärä on noin 1,7 miljoonan palkansaajan järjestö, jonka pitäisi olla toiminnassa vuoden 2017 alussa.
Fjäder on johtanut Akavaa vuodesta 2011.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Miksi minä erosin kirkosta > arkkipiispa Kari Mäkisen kannanotot...

Seuraan kohtalaisen tarkaan tällä hetkellä maailmanmenoa ja teen kriittisiäkin arvioita ja nopeita ratkaisuja - mikäli katson siihen olevan tarvetta.

Olen seurannut kahden-kolmen vuoden ajan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ykkösmiehen, arkkipiispa Kari Mäkisen lausuntoja.

Viime vuoden loppupuolella kertakaikkiaan "kypsyin" hänen näkemyksiinsä ja otin netistä Eroa kirkosta-sivun esiin, täytin sen ja siten olen eronnut kirkosta.

Kirkosta eroamiseeni eivät ole syynä siis mitkään paikalliset asiat.  


Muistaakseni viimeinen niitti kirkosta eroamispäätökseeni oli viime vuoden loppupuolella, kun  Helsingin Sanomien artikkelissa Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi: "Kirkon tehtävä ei ole puolustaa Suomen etua." 

Kaivoin esiin muistin virkistämiseksi alla olevan tekstini, jolloin ensimmäisiä kertoja aloin harkita kirkosta eroamista.

Vanha tekstini:

Arkkipiispa Kari Mäkinen on tullut taas ulos "avioliittokaapistaan". Keskusteluissa näyttää tyystin unohtuvan kymmenien tuhansien eksyneiden, oikeastaan pakenevien lampaiden kohtalo. Menetetyt miljoonat on ilmeisesti se pienin riesa meneillään olevassa "avioliittoprosessissa", rahaahan kirkolla on - ainakin toistaiseksi.

Kirkkovenettä turhaan keinotekoisesti keinutellaan, saattaa olla, että kirkon johtohenkilöt joutuvat kohta äyskäröintihommiin...

Tilastoja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän kehityksestä.

vuosieronneetliittyneetmuutoskirkkoon kuuluvien osuus %
200013 60011 200–2 40085,0
200114 08310 608–3 47584,8
200216 07710 377–5 70084,6
200326 85710 023–16 83484,1
200427 0099 365–17 64483,6
200533 0439 559–23 48483,1
200634 95210 116–24 83682,4
200737 87910 474–27 40581,7
200852 20310 763–41 44080,6
200943 65012 195–31 45579,7
201083 09713 284–69 81378,2
201146 17713 623–32 55477,2
201241 07914 108–26 97176,4
201358 96514 653–44 31275,2

On ennustettu, että 20-30 vuoden kuluttua kirkkoon kuuluvien osuus laskee 50%:iin.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:

Piispat jarruttelevat avioliittouudistusta

Arkkipiispa saa kollegoiltaan niukasti tukea

KOTIMAA 
VESA MOILANEN / LEHTIKUVA, ANNE VATEN / HS
Kari Mäkinen (vas.), Björn Vikström ja Seppo Häkkinen.
Kari Mäkinen (vas.), Björn Vikström ja Seppo Häkkinen.
Suurin osa Suomen luterilaisen kirkon piispoista arvioi, ettei avioliittolain muutos pakota kirkkoa muuttamaan perinteistä avioliittokäsitystään.
"Näkemykseni on sama kuin kirkon kanta. Sen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen", sanoo Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen.
"Olen perinteisen avioliittonäkemyksen kannalla – sen, joka on ollut kristillisten kirkkojen yhteinen näkemys jo vuosituhansien ajan", sanoo Oulun piispa Samuel Salmi.

"Kantani ei ole piste keskustelulle, vaan haluan osallistua kannallani keskusteluun."
Myös Espoon hiippakunnan piispaTapio Luoma kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä, mutta painottaa, että keskustelu on käynnissä:
Piispojen mielestä avioliittolain muutos erottaa yhteiskunnan ja kirkon avioliittokäsitykset toisistaan.
"Voin onnitella niitä, joille päätös tuo elämään odotetun parannuksen. Toisaalta koen valitettavana, että valtiollinen käsitys avioliitosta näyttää irtaantuvan kirkollisesta käsityksestä", sanoo Tampereen piispa Matti Repo.
Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura viittaa kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja kirkkohallituksen lausuntoihin, että avioliitto on miehen ja naisen liitto:
"Olen samaa mieltä kuin kirkko, joka on ilmaissut kantansa kaikissa päätöksentekoelimissään."
Useat piispoista muistuttavat, että eduskunta päätti siitä, miten yhteiskunta määrittelee avioliiton. Kirkko sen sijaan määrittelee avioliiton eri lähtökohdista.
"Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on uskonnollinen toimitus, jossa pitää ottaa huomioon myös teologiset lähteet", sanoo Kuopion piispa Jari Jolkkonen.

Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola
 ei sulje pois mitään vaihtoehtoa: "Lähden keskusteluun mukaan avoimin mielin."Toisen vaihtoehdon 
keskusteluun tuo Porvoon piispa Björn Vikström: "Olen väläytellyt keskustelunavauksena sitä mahdollisuutta, että kirkko luopuisi vihkimisoikeudesta ja tarjoaisi avioliiton siunaamisen kaikille pareille."
Käytännössä evankelisluterilaisella kirkolla on kolme vaihtoehtoa: pysyä perinteisessä avioliittokäsityksessä, luopua vihkimisoikeudesta kuten piispa Vikström varovaisesti ehdottaa, tai sallia samaa sukupuolta olevien vihkiminen tai siunaus kirkossa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen haluaa pitää kaikki kolme vaihtoehtoa avoinna. Hänen mielestään kirkon pitää tarkastella perusteellisesti avioliittokäsitystään.
Arkkipiispan mukaan on hyvä, että piispat ovat tuoneet julki erilaisia näkemyksiään.
"On hyvä, että piispojen erilaiset ajatukset asiasta tulevat näkyviin. Se ei tarkoita, että piispakunnan kesken olisi syviä ristiriitoja, vaan että mekin keskustelemme keskenämme."
Arkkipiispa Kari Mäkinen muistuttaa, että kirkossa tällaiset asiat katsotaan niin syvältä kuin mahdollista kirkon uskon ja etiikan pohjalta.
"On hyvä, että ravistellaan ja katsotaan mitä kaikkea tällä tavoin mahdollisesti löydetään."
Piispainkokous alkaa tänään torstaina, mutta avioliittokysymys ei ole virallisella asialistalla.
Ennen kuin asia voisi edetä piispainkokouksen käsiteltäväksi, edessä on pitkä prosessi. Päätös avioliittokäsityksen muutoksesta edellyttäisi muun muassa määräenemmistön päätöstä kirkolliskokouksessa.
Tästä syystä Turun hiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala arvioi, ettei kirkon näkemys ole muuttumassa lähitulevaisuudessa. "En ole valmis edistämään asiaa, koska pidän aivan selvänä, että se johtaisi erittäin pahoihin ristiriitoihin. On ihmisiä, jotka eivät ole lainkaan valmiita keskustelemaan asiasta."