Kalle Päätalo, ei mikään turha jätkä...

Niin kuin aiemmin olen kirjoittanut, palastin kaksi Kalle Päätalon kirjaa Kemin kaupunginkirjaston postettujen kirjojen ilmaisjakelutelineestä Kemin kulttuurikeskuksessa.

Olen aloittanut Myrsky Koillismaassa-kirjan lukemisen. Kyllä on mielenkiintoista tekstiä, tähän saakka kymmeniä minulle tuntemattomia sanoja, joiden merkitystä joutuu arvailemaan, jatketaan harjoituksia... 

Lainaus Ylen nettisivuilta:

Iijoki virtaa taas!

Julkaistu 05.11.2014 - 15:35. Päivitetty 06.11.2014 - 16:56

Kuva: Yle

Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa julkaistaan Gummeruksen toimesta taas uudelleen. Sarjan ensimmäisen osan Huonemiehen pojan kertoja, pieni Kalle Päätalo, saa selkäsaunansa ja aloittaa seikkailunsa 1920-luvun taitteessa Iijoen törmillä kuin Mark Twainin Huckleberry Finn aikoinaan Missisipin rannoilla. 26-osainen Iijoki-sarja vie Päätalon lukijan halki 1900-luvun Suomen ja yhden kirjailijan elämän. Miksi Iijoki virtaa taas, ja mikä Päätalon romaaneissa meitä vielä tänäänkin koskettaa? - Taitelija pyrkii mahdollisimman rehelliseen todellisuuden kuvaukseen ja se on varmaan niitä suosion syitä sitten. Lukija kokee millainen maailma on tai on ollut, sanoo Tampereen yliopiston professori Risto Heiskala.

Kuva: Gummerus

Professori Risto Heiskala Tampereen yliopistosta ja toimittaja Jukka Kuosmanen keskustelevat Päätalon romaanien suosion syistä ja tavasta kuvata mennyttä Suomea.

Ke 5.11.2014 klo 16.00

Kalle Päätalo tulee taas!

Kalle Päätalon 26-osaista Iijoki-sarjaa julkaistaan uudelleen. Miksi Iijoki virtaa taas, ja mikä Päätalon romaaneissa meitä vielä tänäänkin koskettaa? Kirjakerhossa Kalle Päätalo tulee taas! professori Risto Heiskala Tampereen yliopistosta selvittää Päätalon suosion syitä ja romaanien kuvaa menneestä Suomesta. Toimittajana Jukka Kuosmanen.

38 min

Kuva: Gummerus

Vierailemme kirjailija Kalle Päätalon luona vuonna 1963. Kirjailija kertoo nuoruudestaan ja kirjallisista vaikutteista, sekä kirjoittamisesta. Karu lapsuus ja jo lapsena kovaan työhön joutuminen leimaavat vielä aikuisenkin miehen elämää. Päätalo johdattaa kuulijan Koillismaan erityislaatuisuuden pariin.
Seula-ohjelma, toimittajana Olavi Viljanen. Alkusanat Aino Räty.

Ti 4.11.2014 klo 15.10

Kirjailija Kalle Päätalo kertoo

15 min

Kuva: Gummerus

”Minulla ei ole yhteiskunnallisia näkemyksiä, eikä parannusehdotuksia, enkä osallistu.” – Kalle Päätalo –

Kirjailija Kalle Päätalon haastattelu vuodelta 1975, kun Iijoki-sarja on vasta alussa, mutta kirjailijan ura jo pitkällä. Kirjailija kertoo myös oman tyylin löytymisestä ja pettymyksistäkin. Taiteessa tapahtuu -ohjelma, toimittanut Kirsti Penttinen.

To 6.11.2014 klo 15.50

Taiteessa tapahtuu Päätalon haastattelu 1975

14 min

Kuva: Gummerus

”Voisin kaunistella asioita, mutta olen lähtenyt liikkeelle tinkimättömän rehellisyyden pohjalta.” – Kalle Päätalo -
Lyhyt johdanto Kalle Päätalon pitkään Iijoki-sarjaan, hienoilla kansikuvilla maustettuina.

Kuva: Gummerus

Ilman Päätalon Viimeisen savotan ja Kairankävijän lukemista ei kellään voi olla konkreettista käsitystä mitä Pohjois-Suomen savotat olivat. Kirjailija Päätalo auttaa meitä myös ymmärtämään suomalaisuutta ja mistä menestymisemme tai menestymättömyytemme juontaa juurensa. Lukeminen kannattaa aloittaa Huonemiehen pojasta. - Kalle Päätalo –seuran pj. Raimo Aro -
Liity Kalle Päätalo -seuraan!

Kuva: Gummerus

Kalle Päätalon tuotantoa

Ihmisiä telineillä 1958
Ennen ruskaa 1964
Koillismaa kuvina 1964
Viimeinen savotta 1996
Nälkämäki 1967
Kairankävijä 1968
Höylin miehen syksy 1970
Susipari 1971

Kuva: Gummerus

Koillismaa-sarja
Koillismaa 1960
Selkosen kansaa 1962
Myrsky Koillismaassa 1963
Myrskyn jälkeen 1965
Mustan lumen talvi 1969

”Halusin tallentaa kielen, elinehdot ja elintavat.” – Kalle Päätalo -

Iijoki-sarja
Huonemiehen poika 1971
Tammettu virta 1972
Kunnan jauhot 1973
Täysi tuntiraha 1974
Nuoruuden savotat 1975
Loimujen aikaan 1976
Ahdistettu maa 1977
Miinoitettu rauha 1978
Ukkosen ääni 1979
Liekkejä laulumailla 1980
Tuulessa ja tuiskussa 1981
Tammerkosken sillalla 1982
Pohjalta ponnistaen 1983
Nuorikkoa näyttämässä 1984
Nouseva maa 1985
Ratkaisujen aika 1986
Pyynikin rinteessä 1987
Reissutyössä 1988
Oman katon alle 1989
Iijoen kutsu 1990
Muuttunut selkonen 1991
Epätietoisuuden talvi 1992
Iijoelta etelään 1993
Pato murtuu 1994
Hyvästi, Iijoki 1995
Pölhökanto Iijoen törmässä 1998

En kommentoi...

Rauhallisena Isänpäivän aamuna oli mukava lukea taas kerran erinomainen artikkeli netissä, jonka hiukan muokkasin toiseen muotoon.

Tällä kerralla en kommentoi asiaa enemmälti. Lukija saa vapaasti muodostaa oman näkemyksenä asiasta.

Helsingin Sanomien nettiteksti hiukan muunneltuna, lyhenneltynä:

Putinin haastattelu vuodelta 2001 on hämmentävää luettavaa

HS analysoi ainoan Putin-haastattelunsa nyt 13 vuotta myöhemmin

Vladimir Putin antoi HS:lle vuonna 2001 haastattelun, jossa hän sanoi Venäjän tekevän kaikkensa, ettei Eurooppaan enää syntyisi jakolinjoja. Nyt Venäjää, Eurooppaa ja Putinia on vaikea tunnistaa samoiksi, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Suvi Turtiainen.

ULKOMAAT 9.11.2014 6:00 Päivitetty 9.11.2014 10:00

Helsingin Sanomat

Yksi asia on pysynyt muuttumattomana.

Vladimir Putin saapui kolme tuntia myöhässä tapaamiseen vuonna 2001, kun hän antoi Helsingin Sanomille ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan yksityishaastattelunsa Venäjän johtajana.

Nykyäänkin Putin on tapaamisista yhä usein tunteja myöhässä. Tämän tuntee hyvin myös Suomen valtionjohto.

Muuten kuva Putinista oli vuonna 2001 kovin erilainen kuin nyt.

Yleisin häntä kuvaileva adjektiivi länsilehdissä oli ujo. Näin Venäjän presidenttiä arvioivat myös HS:n haastattelun tehneet silloinen päätoimittaja Janne Virkkunen ja pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen.

"Hän on samalla kertaa määrätietoisen ja ujon oloinen mies. Hän hakee katsekontaktin kysyjään, keskittyy sitten vastaamaan jäsennellysti, hiljaisella äänellä ilman mahtipontisuutta."

Nyt Putinia kuvaillaan hyvin erilaisilla adjektiiveilla: kyyninen, häikäilemätön, macho. Voimatoimet Ukrainassa ovat pyyhkineet viimeisimmätkin arviot hänen ujoudestaan.

Taustalla vaikuttavat Kremlin propagandakuvat, joissa Putin on poseerannut vuoroin ilman paitaa, vuoroin tainnutetun villitiikerin vierellä. Mielikuvaa häikäilemättömyydestä on vahvistanut armoton kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen.

Myös maailma oli vuonna 2001 kovin erilainen.

Haastattelu julkaistiin tasan kymmenen päivää ennen kuin terroristit ohjasivat lentokoneet kohti New Yorkin kaksoistorneja. Länsi ei sotinut Afganistanissa eikä Irakissa.

Venäjän ja Yhdysvaltain välejä hiersivät Naton pommitukset serbijoukkoja vastaan vuodelta 1999. Mutta toivoa oli. Yhdysvalloilla oli uusi presidentti George W. Bush, jonka Putin oli tavannut pari kuukautta ennen haastattelua. Tapaamisessa Bush kertoi nähneensä "Putinin sieluun".

Myös Putinin arvio kollegastaan oli varovaisen optimistinen: "Vaikka Bushin lähestymistapa on eräissä asioissa hyvin kova, meitä auttaa hänen ilmoituksensa, että Yhdysvallat ei pidä Venäjää vihollisenaan. Bush tuntuu olevan sellainen ihminen, jonka kanssa voi puhua ja hakea ratkaisuja", Putin kertoi HS:lle.

Yhdysvaltojen ja Venäjän välit kiristyivät vasta Bushin kauden lopulla, kun Venäjä soti Georgian kanssa elokuussa 2008.

Putinin suhde Yhdysvaltojen nykyiseen presidenttiin Barack Obamaan on huomattavasti hyisempi. Jo ennen Ukrainan sotaa suhteet vajosivat aallonpohjaan Syyrian sisällissodan ja Libyan ilmaiskujen vuoksi.

Vielä Obaman kauden aluksi suhteita yritettiin lämmittää suutariksi osoittautuneella reset-politiikalla. Nyt kumpikin osapuoli on lakannut yrittämästä.

Yhdysvallat on asettanut Putinin lähipiirin pakotelistalle vastareaktiona Venäjän toimille Ukrainassa. Venäjällä Kreml on valjastanut hallitsemansa viestimet levittämään yhä voimakkaampaa Yhdysvaltain ja lännen vastaista propagandaa.

Venäjän uusi voimapolitiikka on eristänyt maan poliittisesti ja taloudellisesti yhä kauemmaksi lännestä. Länsimaisia arvoja pidetään virallisessa moraalipolitiikassa yliliberaaleina ja venäläisyyttä tuhoavina.

Vuosisatoja jatkunut keskustelu siitä, pitäisikö Venäjän olla osa länttä vai itää, on jälleen kiihtynyt. Vielä vuonna 2001 Putinin näkemys Venäjän paikasta maailmassa oli selkeä.

"Venäjä on eurooppalainen valtio ja siksi Eurooppa-suuntaus on ulkopolitiikkamme pääsuuntaus. Toisen maailmansodan jälkeen kylmän sodan aikana, kun perustettiin sotilasliitot ja Eurooppaan syntyi jakolinjoja, Venäjä ennen kaikkea joutui kärsimään jakolinjoista ja eristämisestä. Me olemme hyvin oppineet ne läksyt. Kaikki meidän ponnistelumme tähtäävät nyt siihen, ettei Euroopassa olisi minkäänlaisia jakolinjoja."

Kauas on Putinin kommentista tultu. Euroopan jakolinja näkyy selkeämmin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Rajanveto EU:n ja Venäjän vaikutuspiiristä Itä-Euroopassa on alkusyy sille, miksi Ukrainassa soditaan.

Venäjä ei voinut hyväksyä Ukrainan halua tiivistää yhteistyötään EU:n kanssa, joten se aloitti voimatoimet läheistä naapurimaataan vastaan. Ukraina on hävinnyt Krimin ja ainakin toistaiseksi myös Itä-Ukrainan Venäjälle. Venäjä on sen sijaan menettänyt ukrainalaisten valtaosan tuen ja polttanut suhteensa länteen.

Vaikka taloussuhteet saataisiin kuntoon, luottamusta on vuoden 2014 tapahtumien jälkeen vaikea enää palauttaa Venäjän valtionjohdon ja lännen välille.

Yhteistyöhenkisistä puheista huolimatta Putin näki jakolinjoja jo 2001. HS:n haastattelussa Venäjän presidentti vastusti kiivaasti Baltian maiden silloisia pyrkimyksiä liittyä sotilasliitto Naton jäseniksi.

"Nato syntyi vastavetona Neuvostoliiton uhkaan. Neuvostoliittoa ei ole enää olemassa, kukaan ei ole uhkaamassa. Meistä ei ole olemassa mitään objektiivista tekijää Naton laajentamisen perusteeksi."

Baltian maiden subjektiivinen tuntemus oli kovin erilainen. Jonkun tai jonkin Viro, Latvia ja Liettua kokivat uhkaavaksi, sillä maat liittyivät Naton jäseniksi vuonna 2004. Samana vuonna niistä tuli myös osa EU:ta.

Suomi sen sijaan vaikuttaa jo vuonna 2001 herättäneen Putinissa yhtä vähän intohimoja kuin nyt.

HS:n haastattelussa Putin tyytyi luettelemaan tiivistä talousyhteistyötä kuvaavia lukuja ja kehumaan maiden perinteisesti hyviä suhteita. Sama neutraali litania kuultiin Sotšissa tämän vuoden elokuussa, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö matkusti Sotšiin tapaamaan Putinia kesken Ukrainan sodan kiivaimman taisteluvaiheen.

Niinistö yritti puhua sodasta, mutta Putin ei mitä ilmeisimmin nähnyt Suomea merkittävänä keskustelukumppanina kriisin hoidossa. Monesta niin on parempi – syvä tunneside naapurimaahan saattaa Venäjän osalta johtaa koviin voimatoimiin, kuten Ukrainassa on nähty.

Selvin muutos Putinin puheissa koskee Venäjän sisäpolitiikkaa. Vuonna 2001 Putin kertoi HS:lle tavoitteekseen luoda hyvä elintaso venäläisille ja maa, joka olisi nykyaikainen ja sivistynyt.

"Meillä on yksi päämäärä: tehdä Venäjästä hyvin toimiva, sanan täydessä merkityksessä nykyaikainen valtio, luotettava yhteistyökumppani, joka omalla olemassaolollaan ja kehityksellään antaisi panoksensa eurooppalaisen sivistyksen hyväksi ja loisi kunnon elämän omille kansalaisilleen."

Venäläiset elävät selvästi vauraammin ja ovat koko 2000-luvun voineet matkustaa ulkomaille selvästi aiempaa enemmän. Länsituotteet ovat suurkaupunkien asukkaille arkipäivää.

Muuten Putinin ajatus nykyaikaisesta "sanan täydessä merkityksessä" ei ole toteutunut.

Venäjän taloutta ei ole kasvusta huolimatta modernisoitu. Venäjä on yhä riippuvainen energiaviennistä.

Kremlin rummuttamat arvot katsovat pikemmin taakse- kuin eteenpäin. Suurimpia saavutuksia Venäjällä vuonna 2014 ovat yhä neuvostoarmeijan voitto natsi-Saksasta ja avaruuslennot. Uusia tulevaisuudenkuvia ei tarjota, sillä uudistuksia ei vaadi tällä hetkellä kukaan: ei kansa eivätkä vallanpitäjät.

Maaninen menneisyyteen takertuminen riittää pitämään Putinin suosittuna.

HS:n haastattelussa esiintynyt Eurooppa-mielinen uudistaja on jäänyt menneisyydellä ratsastavan uhittelijan jalkoihin.

Putinin haastattelu vuodelta 2001 on julkaistu kokonaisuudessaan HS:n digitaalisessa aikakauslehdessä, joka on luettavissa HS:n sovelluksessa älypuhelimilla ja tableteilla. Julkaisu kokoaa yli sata sivua Helsingin Sanomien parhaita Putin-artikkeleita vuodesta 2000 nykypäivään asti.

Onko tietoa?

Itä-Ukraina lienee tällä hetkellä tarkimmin seurattuja alueita Lähi-idän lisäksi maailmassa.

Alueen yli menee vuorokaudessa n-kappaletta tietoliikenne-/vakoilusateliitteja, taivaalla pörrää miehittämättömiä lennokkeja kaikilta sodan/kriisin osapuolilta, alueella liikkuu erilaisia tarkkailijoita, lehtimiehiä, jne. eikä USA ja Venäjä muka tiedä, mitä alueella tapahtuu...

Alla olevan artikkelin mukaan kohta tietävät - hyvä niin.

Minua kiehtovat valtavasti erilaiset tekniset sovellutkset. Tuleepa mieleen mm. Vietnamin sodan aikaiset tapahtumat ja siihen maailman aikaan käytetyt tarkkailumenetelmät. Muun muassa yksi parhaimmista oli maailman lehdissä julkaistu valokuva, joka oli otettu ties kuinka korkealla lentävästä sateliitista ja/tai vakoilutehtävissä olleesta lentokoneesta.

Kuvassa oli kuorma-auton etupenkillä oleva lehti, jonka otsikot olivat selkeästi luettavissa. Kuorma-auton kuljettaja poltteli kaikessa rauhassa röökiä, taisipa röökiaskikin olla näkyvissä.

Jos kymmeniä vuosia sitten tekniikka oli em. tasolla, voi vain kuvitella, mitä se on nyt...

Varmaan Itä-Ukrainan alueella jokainen kulkuneuvo - olipa se sotilas- tai siviilikäytössä - on havaittavissa. Väitänpä jopa, että alueella liikkuvat ihmiset kyetään laskemaan yhden käden sormin luettavalla tarkkuudella, mikäli siihen olisi tarvetta.

Tosin voi olla, että nämä marsilaisiksi luokiteltavat pienet vihreät miehet ovat taitavasti naamioituneet paikallisiin metsiin, pusikoihin, joka hiukan vaikeuttaa laskentaa.

Suora nettilainausartikkeli Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

USA ja Venäjä sopivat tietojen vaihdosta Ukrainan rajalla

ULKOMAAT 8.11.2014 12:50 Päivitetty 8.11.2014 13:42

Jukka Huusko

HELSINGIN SANOMAT

Yhdysvallat ja Venäjä ovat sopineet vaihtavansa tietoja tilanteesta Ukrainan ja Venäjän rajalla, Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry sanoi lauantaina.

Ukraina sanoi perjantaina, että Venäjä olisi lähettänyt 32 panssarivaunua sekä rekkalasteittain sotilaita Ukrainan itäosiin Venäjän-mielisten kapinallisten tueksi.

"Meillä on erimielisyyksiä siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Olemme sopineet vaihtavamme tietoja siihen liittyen. Päätimme myös jatkaa vuoropuhelua", Kerry sanoi lauantaina Pekingissä uutistoimisto Reutersin mukaan.

Lavrov puolestaan sanoi Moskovaan palattuaan, että hänen ja Kerryn tapaaminen oli askel oikeaan suuntaan.Kerry tapasi Venäjän ulkoministerinSergei Lavrovin Pekingissä Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden talousjärjestön Apecin kokouksessa.

"Näkemyksemme siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu, ei vastaa Yhdysvaltojen kantaa. Mutta jos Washington haluaa rakentaa sovintoa ja luoda vuoropuhelua Kiovan ja kapinallisjohdon välillä, niin se on oikea askel", Lavrov sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Lavrovilta kysyttiin tietoja Ukrainan väitteistä, että venäläistä kalustoa olisi mennyt rajan yli Ukrainaan. Lavrov viittasi vastauksessa Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottajaan Jen Psakiin, jonka mukaan riippumatonta tietoa rajaloukkauksesta ei ole saatu.

"Jos Psakilla ei ole tietoa, minullakaan ei ole", Lavrov sanoi.

Ukrainan ja kapinallisten välillä on ollut tulitauko ja jo kahden kuukauden ajan, mutta taisteluja käydään tästä huolimatta.

Ukrainan mukaan yksi maahanlaskujoukkojen sotilas kuoli ja ainakin 17 ihmistä haavoittui perjantain ja lauantain väkivaltaisuuksissa. Tarkka-ampuja ampui maahanlaskujoukkojen sotilaan Donetskin lentokentän raunioilla, jota kapinallisjoukot piirittävät, uutistoimisto AFP kertoi.