Elämme koko ajan valtavassa myllerryksessä ja siitä huolimatta pitäisi pysyä lujana - kyllä...

Elämme koko ajan valtavassa myllerryksessä ja siitä huolimatta pitäisi pysyä lujana ja tehdä järkeviä päätöksiä - kyllä... Tässä tietokoneen ääressä istuskellessani ja maailman menoa kohtaisen aktiivisesti seuraavana aina silloin tällöin havahdun tosiasiaan, että maailma näyttää olevan täysin sekaisin. Kriisipesäkkeitä löytyy yhä enenevässä määrin eikä loppua ole näköpiirissä. Rauhattomuus ja epävarmuus näyttävät hiipivän kotimaahankin. Alkaa tuntua siltä, että tämä ei enää ole se Suomi, jossa on vuosikymmeniä saanut elää. Aivan liikaa erilaisia ristiriitoja ja vastakkainasettelua. Viime aikaiset ja lähitulevaisuudenkin poliittiset lakot murentavat sisäistä ja ulkoistakin luottamusta. Mielestäni Suomella ei ole varaa - vientimaana - tällaiseen toimintaan. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Suomen kansantalous on haavoittuvainen. Epävarmuus ja rauhattomuus heijastuu usein myös kotinurkille. Huoli lähimmäisten hyvinvoinnista on usein läsnä perheiden arjessa. Välillä saattaa tuntua siltä, että kaikki kaatuu päälle. Se on varsin aiheellinen tunne monissa käytännön tapauksissa, kun tuntuu siltä, että mikään ei etene toivomallaan tavalla. Muistelen taas menneitä. Ollessani opiskeluaikoina Euran Kauttuan A. Ahlströmin hienopaperitehtaalla harjoittelijana, kesävuoromestarina ja valmistuttuanikin muistan erään illanvieton yhteydessä ylimestarin ohjeistuksen vapaasti muisteltuna: " Muista Aki, että tilanteessa, jossa kaikki tuntuu kaatuvan päälle niin aina on vaihtoehtoja. Aina." Edellä mainittua olen pyrkinyt tähänastisessa elämässäni noudattamaan. Jos minulta jossakin vaiheessa kysyttäisiin ja vaikka ei kysytäkään elämääni liittyvää mottoa, se voisi olla: Aina on vaihtoehtoja. Se on huomattavasti jämäkämpi ilmaus kuin esimerkiksi: Kaikella on pyrkimys järjestyä tai Kyllä se siitä tai... Muuten tätäkin päivää on mukava elää.