Se on taas perjantai ja kesäkuun viimeinen päivä - kyllä...

Se on taas perjantai ja kesäkuun viimeinen päivä - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme voimakkaaseen ukkosenjyrinään. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aitin sadetihkuisen kesäaamu läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelemme - mikäli sade loppuu - Peurasaaren hautausmaalle lähtöä siistimään vanhempiemme hautakumpuja. Iltapäivällä kukaties siistin tonttimme kulmausta. Teen vaihtolavoista isolle kompostisäiliölle näköestettä. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten käydessäni Prismassa asioimassa kiinnitin huomiota liikuntahallin/Tervahallin purkamiseen. Kuvahan siitä oli tietysti otettava. Ajelin sisäsataman kautta. Olihan se aivan pakko ottaa rakenteilla olevasta monitoimihallista muutama kuva. "Näin muuttuu maailma Eskoni." kirjoitti Aleksis Kivi aikanaan Nummisuutareissa... Kyllä - niin muuttuu.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Kotikulmilta, Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa suojaisassa auringonpaisteessa +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme käväisemään Selkäsaaressa. Tällä kerralla rentouttava pikakäynti. Katsotaan, miten muuten päivä etenee...

Upea lähivesiajelu tänään illansuussa, ei kahta sanaa...

Upea lähivesiajelu tänään illansuussa, ei kahta sanaa... Totta - sporttinen mieshenkilö ajeli polkupyörällä kypärä päässä Hahtisaaren 1. laiturin tuntumaan tänään hiukan klo 16. Olimme aikaisemmin sopineet, että ajelutan häntä Kemin lähivesillä, jotta hän saa katsella kaupunkia mereltä. Lähdimme liikkeelle ja ennen sisäsatamaa meidät pysäytti merivartioston pienvene. Perusasiat tarkistettiin ja saimme luvan jatkaa - kaikki kunnossa. Ajoimme reitin Hahtisaari - Laitakarin ja Juurakon valistä entiselle uitto-/hinausväylälle - Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle - Rivinkarin sillan alitse Veitsiluodon sataman tuntumaan ja takaisin. Ajoimme Laitakarin kaupunginpuoleisesta päästä Kojukallion suuntaan menevälle väylälle ja jatkoimme Tornion suuntaan jonkin matkaa... Palasimme takaisin ja ajoimme meidän omaan venepoukamaan Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Nousimme ylös mökillemme ja hengähdimme hetkeksi. Oli hiljaista ja sää edelleen mitä parhain. Koko matkamme ajan - välillä tyhjäkäyntiä ajellen - kerroin omia näkemyksiäni Kemistä. Pihaterassilla istuskellessamme pyysin luvan ottaa kuvan. Kysyin myös voinko julkaista kuvan. Siihen ei ole mitään estettä. Olimme molemmat tyytyväisiä lähivesiajeluumme.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin upean kesäsään läsnäolon - kyllä. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +38 asetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen minulla oli alustavasti ajatuksena mennä tontin kulmalle touhuamaan, mutta annan sen jäädä myöhäisempään ajankohtaan. Taidanpa tänään olla vaan. En aivan sentään, sillä olen sopinut erään tuttavani kanssa, että vien hänet Kemin lähivesille katselemaan kaupunkia mereltä päin illansuussa. Vaikka hän ollut useita vuosia Kemissä, hän ei ole koskaan ollut liikkeellä lähivesillä. Kuulemma suksilla merenjäällä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +17 astetta lämmintä. Näyttää siltä, että sää selkeää ja kirkastuu - hyvä niin. Olemme alustavasti päättäneet lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Kyllä sinne mentiin. Ajatus oli viettää kevyt saaripäivä mutta... En viitsi edes luetella, mitä kaikkea tehtiin. No sen verran, että menomatkalla otettiin Weke-katiska mukaan rantaan. Jossakin vaiheessa paikkaan sitä oikealla katiskaverkolla. Täytyy tutkia, mistä sellaista löytyy. Totta tosiaan oli taas risunpolttopäivä ja pihatrimmerointia. Vaimoni viritteli pihan kivikasvustoa. Oli hiljaista. Isossa raitapuussa olevasta linnunpöntöstä kirjosieppoporukka oli häipynyt. Mukava saarikäynti. Odottelemme sitä totaalirentouttavaa hetkeä saaressa. Toistaiseksi on mennyt aina työn puolelle... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Mielenkiintoista! Mikä? Se, että blogisivuani on viime aikoina luettu eniten Singaporessa, toiseksi eniten Suomessa ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloissa. Kukaties joku hakukone on löytänyt sivultani jotain mielenkiintoista ja seurailee hetken, mitä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadun varrella kirjoitellaan... Hiukan Wikipediatekstiä: Singapore (malaijiksi Singapura; kiin.: 新加坡; pinyin: Xīnjiāpō; tamiliksi சிங்கப்பூர், Ciŋkappūr), viralliselta nimeltään Singaporen tasavalta (engl. Republic of Singapore; malaijksi: Republik Singapura; kiin.: 新加坡共和国; pinyin: Xīnjiāpō Gònghéguó; tamiliksi சிங்கப்பூர் குடியரசு, Ciŋkappūr Kudiyarasu), on kaupunkivaltio Kaakkois-Aasiassa. Singapore sijaitsee 137 kilometriä päiväntasaajalta pohjoiseen, Malakan niemimaan eteläkärjessä olevilla saarilla, joista merkittävin on sen pääsaari. Singaporesta pohjoiseen Johorensalmen toisella puolella on Malesian Johorin osavaltio, eteläpuolella Singaporensalmi erottaa maan Indonesialle kuuluvista Riausaarista. Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista; sen pääsaarella asuu yli viisi miljoonaa ihmistä, joista noin viidesosa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä. Yli kolme neljäsosaa väestöstä on kiinalaisia, malaijeja on noin 15 % ja intialaisia noin 8 %.[4][3] Singaporesta tuli Britannian siirtomaa vuonna 1819, ja vuonna 1867 se yhdistettiin Malakan ja Penangin kanssa Salmisiirtokunniksi. Toisessa maailmansodassa Japani miehitti Singaporen. Vuosina 1963–1965 Singapore kuului Malesiaan, mutta itsenäistyi siitä vuonna 1965 erimielisyyksien takia. Itsenäistymisensä jälkeen Singaporesta kehittyi Kaakkois-Aasian huomattavin satama- ja kauppapaikka. Maan talous perustuu kauppaan, jatkojalostusteollisuuteen ja pankkitoimintaan.

Kesäkuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä...

Kesäkuun viimeinen viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen on outo tunne, että tänään ei ole mitään havillista tekemistä. Katsotaan nyt sitten, mitä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä... jne - kyllä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... jne - kyllä... Istuin hetki sitten keskellä pihaamme olevassa pihakeinussa. Siinä ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta vanhat asiat palautuivat mieleen. Katselin entistä "joulukuusimetsää", josta kahdestatoista kuusesta on kolme jäljellä. Yhdessä niistä on linnunpönttö, jossa kirjosiepoilla on ollut pesä. Kiivasta poikasten ruokintaa viime viikkoina, mutta on täysin hiljaista. Poikaset ovat poistuneet pesäpöntöstä. Ostin 1980-luvun puolessa välissä äitini puolelta perikunnalta Keminmaan Törmän kylästä Hakkauksen tilasta viimeisen maapläntin, jotta enoni ei tarvinnut tuskailla siitä pitempään. Alueen ostettuani aloin pohdiskella sen jatkokäyttöä. Kävin Keminmaan kunnantoimistossa jututtamassa sen aikaista kunnanjohtajaa Raimo Venäläistä. Kysyin Raimolta:"Onko jokivarressa myytävänä maata/tontteja mahdollisille lapsiperheille." "Ei ole ja joilla maata on, he ostavat mielellään lisää." vapaasti muisteltuna Raimo vastasi. Minulle tuli ajatus: Nyt maata maattomille. Todettakoon, että lähietäisyydellä oleva Katajarannan koulu oli juuri remontoitu. Teetätin Arkkitehtuuritoimisto Vesa Heikkisellä Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman. Sitä lievästi sanottuna ihmeteltiin. Yksityishenkilöt eivät sellaiseen yleensä ryhdy. Paikallisessa ilmaisjakelulehdessä oli artikkeli asiasta. Silloinen toimittaja Inkeri Risla haastatteli minua... Alueella tehtiin maisemanhoidollisia hakkuita, sillä entiset niityt/pellot olivat metsittyneet. Lähinnä voimakasta koivukasvustoa ja jonkin verran pieniä kuusia. Yhteistyössä rajanaapurin Prakkulan Kalevin kanssa suunniteltiin ja tehtiin noin 400 m tietä - nykyinen Petterinpolku. Tien tekoon saimme kunnalta pienen avustuksen. Olen edellä mainitusta asiasta kirjoittanut aikaisemminkin. Niin - tuo joulukuusimetsä. Tosiaan hain Sunnarinkulman alueelta vajaa kaksikymmentä kuusentainta isoissa paakuissa. Niitä kolme istutettiin niin sanotuiksi logokuusiksi keskelle asuintonttiamme ja kaksitoista varastorakennuksen päätyyn joulukuusimetsäksi. Tavoitteena oli ottaa siitä aikanaan yksi kerralla joulukuusiksi. Näin ei loppujen lopuksi käynyt, vaan kuuset annettiin kasvaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Ei ihme, että mittarissa auringossa on +33 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen seppään terassilla eilen kalareissulla siiman osalta vioittuneen onkivavan. Sen jälkeen naamioidun vanhaan harmaaseen kesätyöasuuni ja alan pihahommiin. Vaimoni ehtii sinne todennäköisesti jo aikaisemmin. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Venäjä, Venäjä, Venäjä kerran todettiin ja on kovin ajankohtainen juuri tänään - tällä hetkellä - kyllä...

Venäjä, Venäjä, Venäjä kerran todettiin ja on kovin ajankohtainen juuri tänään - tällä hetkellä - kyllä... Olen ollut venäläisten kanssa tekemisissä vuodesta 1994 lähtien Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- puitteissa. Lähinnä Luoteis-Venäjän Severomorskin ja Murmanskin kulttuuriväen kanssa. Tarkemmin lähinnä ammattikuvataiteilijoiden kanssa. Mukana oli vähin myös musiikkiin liittyvää toimintaa. Kaikki mitä yhdessä sovimme, toimi asiallisesti. Toiminta on ollut vuodesta 2012 alkaen "säästöliekillä". Silloin meillä kävivät Kemissä vieraina tärkeimmät yhteistyökumppanimme aviovaimoineen. Niitä hetkiä on mukava muistella. Olen surullinen heidän puolestaan. Olen seurannut aika tarkkaan Venäjän edesottamuksia vuodesta 2014 lähtien ja erityisen tarkkaan torstaista 24.02.2022 lähtien Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tämä päivä jäänee historiaan. Jääkö se historiaan verisenä taisteluna Wagner-joukkojen ja Venäjän armeijan välillä vai löytyykö joku kompromissiratkaisu ja yhteisymmärrys vielä tässä vaiheessa. Sen aika näyttää... Niin - ainakin tätä kirjoittaessani 24.06.2023 klo 22.30 Moskovaan matkalla ollut Wagner-kolonna on saanut määräyksen kääntyä tukikohtiinsa verenvuodatuksen välttämiseksi. Pelimiehiä, sano...

On juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä...

On juhannuspäivä ja Suomen lipun päivä - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin sateisen kesäaamun läsnäolon niin kuin sääätiedotus ennustikin. Mittarissa kuitenkin +15 astetta lämmintä. Kyllä sade on luonnolle tärkeä. Ympäristö, kasvusto aivan toisen näköinen hellepäiviin verrattuna. Perinteisen aamutoimien jälkeen, oikeastaan jo niiden aikana intouduin paistamaan Pirkka-vehnäpullia (14 kpl). Päärakennuksessa on taivaallinen pullan tuoksu. Oikeastaan tänään ei ole mitään tekemistä, jos ei nyt sitten iltapäivällä tule lähdetyksi katiska kokemaan ja samalla reissulla hiukan ekokalastamaan. Katsotaan, miten päivä tästä etenee... En malta olla kirjoittamatta, että mediaseurannan perusteella Venäjällä on mielenkiintoista, vaarallista liikehdintää ilmassa. Wagnerin "ykkösnyrkki" haastaa tosissaan Venäjän nykyhallintoa. Ken elää, hän näkee, miten tässä loppujen lopuksi käy... Niin - kävin illansuussa ekokalastamassa ja katiskan kokemassa. Voi sanoa, että tyhjän saa pyytämättäkin. Olosuhteet olivat erinomaiset, mutta ahvenet eivät olleet liikkeellä. Sain yhden ahvenen ja uppotukin - toisen jigiongen siima katkesi. Vahva jigikoukku tarttui uppotukkiin. Soudin takaisin ja pelastin jigikoukun, perukkeen ja kohon. Huomenna tontilla seppään vavan uuteen uskoon. Katiskassa ei ollut mitään. Hahtisaareen ajellessani ihmettelin valtavaa lokki- ja tiiralaumaa lähellä laitureita. Asia selvisi - kaksi pikkupoikaa ruokki lintuja...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten veimme juhannusviikkovieraamme Laurin Kemin rautatieasemalle. Juna lähti jotakuinkin aikataulun mukaisesti Ouluun päin... Ajelimme Hahtisaaren ja sisäsataman kautta Pajarinrannun uuden päiväkodin kupeeseen ihailemaan ja kuuntelemaan uutta taideteosta. Lainatekstiä: Pajarinrannan päiväkodin Valtakadun puoleiseen julkisivuun on valmistunut 14.4.2023 Kemin kaupungin uusin julkisen taiteen teos, joka on valo- ja äänitaideteos Flumen (lat. Virta). Se koostuu ulkoseinälle asennetuista merellisiin muotoihin leikatuista ja pikselöidyistä rosterilevyistä ja kuparilevyistä, jotka heijastelevat ja läpäisevät valoa eri tavoin. Meren eliömaailmaa kuvastavat ympyräelementit ja aaltomuodot kuvaavat vettä, ilmaa sekä maan kohoamista. Levyt valaistaan pimeän aikaan pikseliohjattavalla valonauhalla, jotka saavat teokseen rauhallista liikettä. Teokseen kuuluu myös äänimaailma, joka ulottuu teoksen ympäristöön. Valoteoksen ovat suunnitelleet taiteilijat Mia Erlin ja Heini Myllyoja. Äänen on suunnitellut Mia Erlin ja ääninauhalla eri instrumentteja soittavat Jone Takamäki ja Mia Erlin. Teoksen valaistus syttyy iltaisin, auringon laskun jälkeen ja sammuu aamun koitteessa. Äänimaailma soi päivittäin aamuseitsemästä ilta yhteentoista. Niin - kyllä se on hieno.

Se on juhannusaatto - kyllä...

Se on juhannusaatto - kyllä... Poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen oli aistittavissa pilvinen kesäaamu. Mittarissa kuitenkin +18 astetta lämmintä, ei hassumpaa. Toteutuuko sääennuste eli juhannusaattosateet, se nähdään myöhemmin. Perinteisten aamutoimien jälkeen tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tehtävää. Loppuiltapäivästä viemme juhannusviikkovieraamme Kemin rautatieasemalle etelänjunalle... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan.

Selkäsaaressa tänään juhannuksen aatonaattona - kyllä...

Selkäsaaressa tänään juhannuksen aatonaattona - kyllä... Kävimme - Lauri, Tuula ja minä - tänään Selkäsaaressa. Menomatkalla sadekuuro yllätti, mutta pistämällä vene liukuun, emme ihan läpimäräksi kastuneet päästessämme rantautumisen jälkeen kuusten suojaan. Mökille noustuamme ja lipan alle päästyämme kohotimme maljan Laurin 19-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, kesälle ja lähestyvälle juhannukselle. Sytytin tulistelupaikalle tulet, sillä nyt oli otollinen aika kuusenoksien polttoon. Sitä riitti monta tuntia. Lähimaasto oli välillä sakeana savusta. Onneksi rajanaapurit eivät vielä olleet tulleet mökeilleen. Isossa raitapuussa olevan linnunpöntön asukit - kirjosiepot - eivät häiriintyneet polttotouhuistamme. Muuten - tontilla oli poikkeuksellisen paljon metsämansikan kukkia. Sovimme rauhoittavamme ne trimmeroinnilta. Perunankaalet olivat jo nousseet pintaan - hyvä niin. Pellossa olevat Lajikkeet: Timo, Siikli ja Puikula. Välillä löysäsin/keskeytin polttoa, jotta vaimoni sai sai perunaviipaleet ja maivat foliopaketeissa paistetuiksi tulistelupaikallamme. Kyllä maistuivat. Kävin Laurin kanssa myös venepoukaman tuntumassa olevalla tulistelupaikalla jonkin verran risuja polttamassa. Niitä siellä riittää. Pois lähtiessämme kävimme kokemassa Weke-katiskan Kojukallion kupeessa. Vähän rispaantuneessa katiskassa oli jonkin verran ahvenia. Perkauksen yhteydessä totesin niitä olevan seitsemän, joista neljä 500 g + - 50 g siis ihan savustuskokoisia. Perkeet hautasin tontin kulman matopellolle. Kalat ovat tätä kirjoittaessani jo pakastimessa. Mukaan otimme taas kaksi kassillista koivuklapeja, jotka siirsimme mökkitontin "salaisella aseella" eli vanhalla vesikärryllä alas rantaan. Hahtisaaressa oli toinen "salainen ase" eli kuljetuskärry odottamassa... Ihan mukava saarireissu.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa, viikkoliite Luppo ja Lounais-Lappi - hakiessani aistin pilvisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa kuitnekin +16 astetta lämmintä. Yöllä on satanut jonkin verran - hyvä niin. Näyttää siltä, että juhannussää täällä Perämeren pohjukassa on myös sateinen. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tehdä lähtöä Selkäsaareen. Sen verran on sadellut, että tulistelupaikalla uskaltaa pientä tulta pitää. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta totean, että tänään keskiviikkona 21.06.2023 on kesäpäivänseisaus. Pätkä Wikipediatekstiä: Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä. Pohjoisella pallonpuoliskolla se sijoittuu joka vuosi välille 20.–22. kesäkuuta. Silloin Aurinko paistaa keskipäivällä kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Aurinko on pohjoisimmillaan vuotuisessa liikkeessään eli Auringon deklinaatio on suurimmillaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella Aurinko ei laske lainkaan. Kesäpäivänseisauksen jälkeen yö alkaa taas pidentyä. Eteläisellä pallonpuoliskolla kesäpäivänseisaus on vastaavasti 21. tai 22. joulukuuta, jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla on talvipäivänseisaus. 21.–22. joulukuuta on eteläisen pallonpuoliskon pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella. Eteläisen pallonpuoliskon kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Niin - juhannusaatto on perjantaina 23.06., ainakin täällä Perämeren pohjukassa säätiedotuksen mukaan on sateista, mutta kohtapa tuon näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +22 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua iltapäivän viimeiseen alkuvuoden kokoukseen. Valtuustokausi 2021-25 alkaa olla puolessa välissä. Vaimoni ja Juhannusviikkovieraamme Lauri ovat aikeissa lähteä käymään Haaparannalla iltapäivällä. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee. Huomenna torstaina olemme alustavasti päättäneet lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Viime talven myrskyn kaataman ison kuusen vakuutuskuviot - OP Pohjolassa - etenivät asiallisesti ja nopeasti. Asia siltä osin kunnossa. Itselläni riittää kuusipökäleiden klapeiksi kopsimista pitkälle kesään...

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kahdunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihkuisen ja tuulisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin +17 astetta lämmintä. Sade on toki tervetullutta. Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen ympärivuotisautomme tankkaamassa. Oikeastaan tänään olisi syytä käydä katiska kokemassa Kojukallion saaren tuntumassa. Samalla voisi käväistä Selkäsaaressa pikapikaa. Katsotaan, mitä päivä tuo muutoin tullessaan...

Se on Juhannusviikko - kyllä...

Se on Juhannusviikko - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tosi kauniin kesäaamun läsnäolon. Kyllä meitä nyt ilman puolesta hellitään. Kohta liiankin kanssa. Mittarissa +39 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen naamioidun vanhaan kesätyöasuuni ja lähden pihalle. Voi olla, että muokkaan vielä tonttimme kulmausta. On tullut tunne, että kukaties luovun matopelto-ajatuksesta. Antaa matojen touhuta omaa tärkeää tehtäväänsä maassa. Ostomadot ovat tehokkaita onkimisasioissa, vaivattomia. Alustavati viime viikolla oli rajanaapurin kanssa puhetta Ekoasemalla käynnistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Kyllä - Ekoasemalla käytiin ja ajeltiin vähän sightseeing-ajelua Metsä Fibren biotuotetehtaan ohi ja käytiinpä Lumilinna-alueellakin projektivenettä katsomassa. Illalla juna toi Helsingistä Juhannusviikkovieraan eli Laurin. Hän lähteen ensi viikolla Inter Rail-matkalle. Pikkupuolen varastosta hän saa lainaksi käyttämättömän Halti-repun. Repun, jonka sain eläkelahjaksi lokakuussa 2008. Olemme - minä ja vaimoni - vielä aikeissa lähteä kävelemään Aakenustunturin laelle. Se on viime vuosilta jäänyt tekemättä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aistin kauniin, lähes tyynen ja aurinkoisen kesäaamun läsnäolon. Mittarissa lähes +30 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua iltapäivän/alkuillan kalastustapahtumaan lähivesillä. Otin toissapäivänä yhteyttä uusimpaan kalakaveriini, Kittilän Petriin. Esitin kysymyksen:"Polttelevatko kalaveret?" Hän vastasi:"Jo vain." Hän oli juuri tullut Pudasjärveltä työhommista. Olemme sopineet, että tänään lähdemme kokeilemaan, ovatko ahvenet liikkeellä. Todenäköisesti Petri kokeilee myös lötköttelevätkö hauet Laitakarin rimalaitureiden läheisyydessä. Olosuhteet kalastukselle ovat vaikeat: Vesi matalalla, liian lämmintä ja tyyntä. Itse otan maakellarista toisen Master-ostomatopurkin mukaan ja kukaties Joulupukin tuomia jigi- ja kesäpilkkiromppeita. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäisen aamun läsnäolon. Mittarissa +32 astetta lämmintä suojaisessapäärakennuksen kulmauksessa auringonpaisteessa. Nyt on kesä. Perinteisten aamutoimien jälkeen naamioidun vanhaan koulutyöasuun, haalariin ja lähden tontin kulmalle muokkaamaan/siistimään sitä tavoitteena viedä alkuviikosta rajanaapurin kanssa risuja ja rapsutusjätteitä Ekoasemalle. Muokkauksen/siistimisen jälkeen kastelen alueen kunnolla - samalla pienen perunapellon, ryytimaan ja kivi-istutukset. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa +28 astetta auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaareen. Tällä kerralla yritämme opetella siellä tulevaisuuden rauhallista olotilaa eli olla vaan kaikessa rauhassa. Toki sen verran, että kopsimme jonkin verran puita mantereelle tuotaviksi. Pois lähtiessämme vilkaisemme markettikatiskan saaren pohjoispäädyn vesialueella. Katsotaan, mitä tämä päivä loppujen lopuksi tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta lähetin Luoteis-Venäjälle Severomorskiin kuvataideystävälleni Anatoly Sergienkolle sähköpostin välityksellä syntymäpäiväonnittelut alkuviikosta. Sain onnitteluihini vastauksen eilen... Niin - olemme tehneet yhteistyötä vuodesta 1994 alkaen Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - nimikkeen alla lähinnä kuvataiteen osa-alueella, osittain myös musiikin osa-alueella. Kuvataiteen osa-alueella on pidetty taidenäyttelyitä Kemissä, Oulussa, Virroilla, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Mukavia tapahtumia. Vastaavasti kemiläisiä kuvataiteilijoita on pitänyt taidenäyttelyitä Murmanskissa ja Severomorskissa. Myös Virroilta Nuutti-Gallerian omistaja, harrastekuvataiteilija piti taidenäyttelyn Severomorskissa. Niitä on mukava muistella... Olemme - minä ja vaimoni Tuula - käyneet useaan kertaan taannoin Murmanskissa ja Severomorskissa. Valistunut lukija tietänee, että Severomorsk on Venäjän Pohjoisen Laivaston kotikaupunki, suljettu kaupunki siis ei mikään turistikohde aikaisemminkaan. Kyseisellä alueella on ilmeisesti maailman suurin ydinaseisiin liittyvä keskittymä. Toivottavasti maailma muuttuu vielä sellaiseksi, että meillä on mahdollisuus tavata Suomen Kemissä kuvataideystäviämme perheineen. Viimeksi he olivat meillä vieraana kevättalvella vuonna 2012. Asuivat meillä Pikkupuolella, kävimme myös Selkäsaaressa mökillämme. Mukavia muistoja...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin kesäaamun läsnäolon. Mittarissa auringossa +27 astetta lämmintä. Muuten - nyt on luettavaa: Eilen tuli Kotikulmilta-lehti ja Kemin kaupungin kaksi julkaisua. Kaikki ensi vilkaisulla täyttä asiaa... Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme - minä ja vaimoni - että nyt ei ole kiirettä pihalle. Toki jossakin vaiheessa päivää sentään. Alustavasti pohdiskelimme huomenna perjantaina lähtevämme Selkäsaareen. Metsäpalovaroitukset estävät risujen polton, mutta klapihommaa ja kivi-istutusten viimeistelyä kyllä riittää. Toki voisi yrittää olla vaan. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Aikainen lintu madon nappaa, olen usein kirjoittanut tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa, olen usein kirjoittanut tai sitten ei... Hyvin nukutun mutta aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin upean kesäaamun läsnäolon - kyllä. Mittarissa +25 astetta, nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja sieltä ajelin Selkäsaareen. Vesi matalalla. Vein yhden multasäkin tontille, kastelin kivikasvit, kopsin koivuja sen verran, että täytin kaksi kassia niillä ja lähdin paluumatkalle. Kävin vilkaisemassa katiskan, muutama pieni ahven. Kuinka ollakaan, otin pienimmän syöttikalaksi, siivutin sen. Ajelin Pikkuleton saariryppään läheisyyteen ja annoin kevyen tuulen kuljettaa venettä. Ei nypyn nyppyä. Ei ollut kala liikkeellä ja/tai osunut tällä kertaa reitilleni. Niin - tuttu juttu: Aamu ja liian kaunis ilma. Toisaalta myös se, että kalastin "seku vain"-asenteella. Kyllä kalastamisessa täytyy olla "tappamisen meininki"... Muutama kuva reissusta varmemmaksi vakuudeksi.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Tuli hetki sitten taas mieleen muun muassa seuraavaa: Olen tähänastisen elämäni aikana istunut lukuisissa erilaisissa kokouksissa. Opettaja- ja insinööriasioissa ja nimenomaan vuodesta 2000 alkaen pääasiassa valittuna edustajana kunnan luottamuselimissä päättäjänä... En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi kokouksissa istuu henkilöitä, jotka eivät käytännössä koskaan kerro omaa mielipidettään kokouksessa käsiteltävistä asioista. Varsinkaan vaikeista asioista. En myöskään ymmärrä, miksi taustayhteisöt valitsevat tällaisia turhakkeita eri luottamustehtäviin, vaikka todennäköisesti on tiedossa heidän kokouskäyttäytymisensä. Näkemyksiä heiltä kyllä löytyy kokousten jälkeen tyyliin: "Olisi pitänyt ottaa huomioon, että..., minulle luottamuksellisesti kerrottiin, että..., jossakin vaiheessa tuokin päätös maksaa maltaita..., en viitsinyt ottaa asiaa esiin, koska..., jne. ... Joku lukijoista kukaties ihmettelee:"Onko tuo nyt totta ollenkaan?" Kyllä on, näitä jälkiviisaita hurskastelijoita ja itseriittoisia kaikkitietäviä löytyy. Arvelen poliittisen kentän laidasta laitaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa - auringossa - +29 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin matopellolla lapioimassa matoja. On ollut kuivaa ja madot menneet syvälle, joten päätän turvautua ostomatoihin. Eiköhän niitä löydy muun muassa Karjalahden Prismasta. Niin - olen päättänyt tänään käväistä lähivesillä kalassa ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Yleensä aamulla on kalansyönti/-saanti ollut vähäistä, mutta mistäpä tuota etukäteen tietää. Kohta sen näkee. Välillä käy mielessä, että varmaan olen jigi- ja kesäpilkkimiskiintiöni moneen kertaan täyttänyt, mutta katsotaan nyt ainakin tämä kerta. Iltapäivä menee tonttihommissa. Antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

On ollut kiivas päivä ettei ole ehtinyt edes tekstiä kirjoittamaan. Kyllä - heti aamutuimaan pitkä kokous ja sen jälkeen lähtö Haaparannalle Veeran ja vaimoni kanssa. Tutustuimme Ruotsinsuomalasten kansanopiston tiloihin (Svefi) Haaparanan keskustassa. Esittelijänä oli yksikön nykyinen johtaja/rehtori Arja Martinviita - Veeran äiti. Erinomainen esittely ja mielenkiintoiset tilat. Tapahtuman kruunasi maittava ateria samassa pihapiirissa olevassa lounaspaikassa. Arvelen, että käynti ei jäänyt viimeiseksi. Vierailun jälkeen toteutimme perinteiset kauppareissut. ICA MAX ja Systembolaget. Edullista oli, mutta maltoimme olla turhaa ostamasta. Ajo takaisin moottoritietä sujui vauhdikkaasti. Illalla taidan seurata Kemin kaupunginvaltuuston kokousta klo 18 alkaen...

Ensi viikko jo 24. viikko - kyllä...

Ensi viikko jo 24. viikko - kyllä... Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista ensi viikon auki. Seuraava viikko on jo Juhannusviikko ja siitä viikko, niin olemme vuoden puolessa välissä. Niin kuin valistunut lukija on varmaan aistinut, olen pitkään tuskaillut ajan nopeaa, aivan liian nopeaa kulkua. Maanantaista viikko hujahtaa nopeastiperjantaihin. Pöytäkalenteimerkintöjen mukaan ensi viikolla on yksi kokous. Sekin jo maanantaina... Todennäköisesti korkkaan ensi viikolla - kukaties tiistaina - kalastuskauden, jigionginta ja kesäpilkkikauden. Ilmeisesti käytän tonttimme matopellon matoja ja jos tuulet ovat suotuisat, harrastan viime vuosina mainostamaani ekokalastusta. Esimerkiksi ajan varovaisesti uppotukkeja vältellen lähelle Pikku-Letto-saarirypästä ja annan Ajoksen suunnasta puhaltavan kevyen tuulen liikuttaa venettä hitaasti Kojukallion suuntaan. Jos kaloja, lähinnä isoja ahvenia on liikkeellä, ne ymmärtävät tarttua tilaisuuteen eli tarjoamiini herkullisiin matoihin. Tosin siinä on niillä mahdollisuus tarttua myös terävään jigikoukkuun. Yleensä minulla on kaksi jigionkea vedessä ja usein myös kesäpilkki... No ensi viikolla tuon sitten näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun ja aikaisin herätyn yön jälkeen on aistittavissa kauniin alkukesän päivän tulo. Mittarissa +12 astetta varjossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Selkäsaaressa käyntiin. Viime kertaisen puiden kaatamisen siistimistä ja "kantotilataiteen" loppuun saattamista. Toisin sanoen rauhallista pikkupuuhastelua, ei mitään urakkameuhkaamista. Ilma on mitä parhain. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

"Sinustakin tuli tuollainen Nato-haukka!" sanoi eräs tuttavani...

"Sinustakin tuli tuollainen Nato-haukka!" sanoi eräs tuttavani... "Ei oikeastaan." totesin ja lisäsin:"Vuonna 2014 Euroopassa tapahtui totaalinen sotilaspoliittinen muutos Venäjän valloitettua "pienten tunnuksettomien vihreiden miesten" eli Venäjän armeijan erikoisjoukkojen avulla Krimin niemimaan Ukrainalta. Silloin länsimaat eivät olleet hereillä." Samanaikaisesti Venäjä aloitti Itä-Ukrainassa hyökkäyssodan, vaikka muuta väitettiin... Venäjän nykyinen, vielä tällä hetkellä vallassa oleva presidentti on toteuttanut koko virkakautensa aikana useita raakoja sotia. Lisäksi tapattanut, yrittänyt tapattaa ja/tai vähintäänkin poliittisten näytösoikeudenkäyntien myötä armottomasti vangituttanut vastustajansa. Torstaina 24.02.2022 hän teki pahan virhearvion. Hyökkäyssota Ukrainaan ei käynnistynytkään alustavien suunnitelmien mukaan. Ukraina nousi vastarintaan ja länsimaat ryhdistäytyivät. Ukrainaan alkoi virrata modernia sotakalustoa ja taloudellista apua. Juuri tällä hetkellä elämme mielenkiintoisia hetkiä. Ilmeisesti Ukrainan vastahyökkäys on alkanut tavoitteena miehitysjoukkojen murskaaminen ja poistaminen Ukrainan maaperältä. Vuodesta 2014 alkaen olen kirjoittanut, että Suomen pitää hakeutua Naton jäseneksi. Se on - onneksi - toteutunut ja länsinaapurimme Ruotsi tulee kohtapuolin perässä. Minultakin on kysytty:" Eikö tulitauko ja rauhanneuvottelut pidä toteuttaa välittömästi?" Kyllä - siinä vaiheessa, kun Ukrainan maaperällä ei ole Venäjän miehitysjoukkoja ja sotakalustoa - lukuunottamatta satojatuhansia ruumiita ja tuhansia/kymmeniätuhansia "kalustoraatoja" - pysyvälle rauhalle on edellytyksiä. Rauha on tavoiteltava asia, siitä ei ole epäilyksiä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +27 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme, josko tänään olemme vaan. Voi olla, että käväisemme alla olevassa tapahtumassa Kemin kauppatorilla: Tervetuloa Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren Kemin biotuotetehdasprojektin avoimeen yleisötilaisuuteen lauantaina 10.6.2023 kello 10.00–14.00 ... Katsotaan, miten päivä muutoin etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin aika mukavantuntuisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +8 astetta lämmintä. Eilisen päivän sääennuste ei aivan pitänyt paikkansa. Siirsimme Selkäsaareen menon tälle päivälle. Ylimääräistä haastetta antaa kevyt luoteis-/pohjoistuuli ja vedenpinnan korkeus, joka tämän päivän tietojen mukaan on noin -30 cm normaalista. Rantaan on mentävä ja lähdettävä "ryömimällä", erityisen varovaisesti. Voi olla, että airoille on tänään käyttöä. Oli niin tai näin, perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tekemään lähtöä Hahtisaareen, jonne olemme Särkelän Mikon porukan kanssa sopineet tapaamisen yhdeksän tuntumassa. Kyllä - Hahtisaaresta lähdimme ja rantautuminen ja lähtö rannasta onnistuivat rauhallisilla liikkeillä erinomaisesti. Päätehtävä = kannon siistiminen tilataideteokseksi ja polttopuiden kaato toteutettu. Mestari hoiti hommat. Iso kuusi ja neljä koivua ovat noin 40 cm mitassa odottamassa klapeiksi halkaisemista sekä risujen polttamista. Niin - se talvella myrskyn kaatama iso kuusi oli yli 100 vuotias. Antaa tuunatun kannon lahota paikoilleen kivikasvikukkien ympäröimänä. Mukava seurata prosessin etenemistä. Mukava reissu mukavassa seurassa, aivan kuin retkellä olisi ollut... Pari kuvaa varmemmaksi vakuudeksi. Katiskassa oli pikkuahventa. Otettiin kalakukkoahveniksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee...

WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä...

WWF:N LUONTOLIVE – Sääksi - kyllä... Olemme seurailleet silloin tällöin yllä olevaa tapahtumaa livekameran kautta netissä jossakin Saimaan saaristosta. Sääksipariskunta hoitaa tällä hetkellä kahta kuoriutunutta poikastaan. Yksi munista on vielä haudonnassa. Uros hoitaa pääasiassa ruoanhankinnan, kalastuspuolen ja naaras pysyy pääasissa pesällä ruokkien poikasiaan ja hautoen vielä jäljellä olevaa munaa. Hellyttävää huolenpitoa. Molemmat aikuislinnuista tuunaavat koko ajan pesää varautuen yhä kasvavien poikasten tilantarpeeseen. Mielenkiintoista katseltavaa...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa ja aurinkoisessa talon nurkkauksessa +25 astetta. Eihän sen ilman tällainen eilisen sääennusteen mukaan pitänyt olla, koko torstaipäivälle ennustettiin sadetihkua. Toki tämä kelpaa ja päivää vielä riittää. Niin - siirsimme sääennusteen mukaan Selkäsaareen lähdön torstailta perjantaille. Toivottavasti huomenna perjantaina sääennuste pitää paikkansa. Ken elää, hän näkee. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Voi olla, että ensimmäistä kertaa ruohonleikkuria käytetään Pikkupuolen takana, jossa ruohon kasvu on voimakasta... Katsotaan, miten päivä etenee.

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä...

Täysi työpäivä - eläkeläispäivä - kyllä... Tänään keskiviikkona 07.06.2023 on touhua riitänyt. Olemme siistineet tonttimme ympäristöä, seuranneet kahden linnunpöntön osalta kiivasta liikehdintää=poikasten ruokkimista, aistineet vihonviimeisen pirulaisen - oravan - liikehdintää, jne. ... Lisäksi olen kuvannut - luvan saatuani - vaimoni varastorakennuksen kupeeseen asettelemaa historiakatsausta erilaisista tuotantovälineistä. Arvelen, että moni lukijoista tunnistaa esineet. Muutama kuva varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa suojaisessa auringonpaisteessa +24 astetta lämmintä. Kyllä nyt kelpaa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälle ja lähdin pihalle. Nyt on tonttipäivä. Monta erillistehtävää. Vaimoni aikoi pistää lisäksi Pikkupuolen leivinuuniin tulet ja paistaa lihaa. Minä saatan pihatöiden päätteeksi vielä maalaamattomista aitalaudanpätkistä värkätä linnunpönttöjä, mikäli en ole siinä vaiheessa aivan "hapoilla". Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni muutama päivä sitten...

Kopioin Kemin kaupungin erinomaisilta kotisivuilta ilmeisesti kaupungintalon päältä teleobjektiivilla otetun kuvan Selkäsaaren pohjoispäätyyn. Kuvassa näkyy tuon alueen ongelma matalan veden aikaan. Mekin olemme ruoppauttaneet kuvassa kauimpana näkyvästä hiekkapoukamasta oikealle Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan vajaa sata metriä väylää kaksi kertaa vuonna 2013 ja 2022. Normaalin vedenpinnan aikaan ei ole rantautumisessa ja rannasta lähdössä ongelmia nykyään. Toki kova luoteis-pohjoistuuli aiheuttaa lisäjännitettä... Kirjoitanpa taas kerran: Mikäli Selkäsaaren ympärivuotista matkailua/kesämatkailua on tarkoitus kehittää, pohjoislaiturin paikka on tuon vaalean alueen kohdalla. Silloin Metsähallitukselta aikanaan ostettu vesialue - asemakaavassa merkitty Pohjoislaituri - tulee viimeinkin käyttöön. Mikäli rannasta ruopataan riittävän syvä/leveä väylä Kojukallion ohi kulkevan väylän suuntaan, Leila-laiva, Jähtikin pystyvät jättämään/hakemaan matkailijat laiturille. Käytännössä Luoteislaiturinpolun/Pohjoisselkäsaarenpolun alkupäähän... Niin - lisäänpä tähän myös sen, että olisi kokonaisuuden kannalta mielenkiintoista ja hyödyllistäkin, että edellä mainittua kommentoisi pohjoislaiturin paikkaa suunnittelevat virkamiehet ja/tai matkailuyrittäjät. Ei tuo Selkäsaaren ympärivuotinen matkailukäyttö tyhjästä synny... Itse olen sitä odottanut vuodesta 2011 lähtien.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Minulla oli mukava tapaaminen loppuiltapäivästä Scandic Kemi-hotellilla - kyllä! Ryhmä vuonna 1973 valmistuneista paperiteknikoista kokoontui heidän perinteiseen tapaamiseen. Nuorin 71-vuotias ja vanhin jo 80-ikävuoden tuntumassa. Ryhmä on Kemissä 6.-7.6.2023 ajanjakson... Heitä valmistui aikanaan 24 henkilöä. Heistä 5 on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Olin heille lukuvuoden 1972-73 ammattiaineiden (sellu- ja paperiteknologia) päätoimisena tuntiopettajana. Se oli sitä spriikopio- ja piirtoheitin-aikaa. Liitutaulun lisäksi. Teimme useita teollisuusvierailuja. Tuskin opetustyössä olen tehnyt niin paljon töitä yhden lukuvuoden aikana kuin silloin. Kaikki oli uutta mutta omat opiskeluni - aineistoineen - tuoreessa muistissa. Mukavat muistot, mukava ryhmä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten puu- ja varastokatoksessa käydessäni kävi mielessä lähitulevaisuuden polttopuuhankintaan liittyviä asioita - myös viime talven toimia ja pohdintoja... Viime alkutalvesta kävimme hakemassa Selkäsaaresta Nieppolan Jonin telakulkuneuvolla parikymmentä metrin mittaista kuusipölliä. Katunaapuri, Taipaleen Topi sahasi moottorisahalla ne kolmeen osaan ja minä kopsin ne klapeiksi sekä pinosin katokseen. Samoihin aikoihin kävin Messenger-viestintää Ylisuvannon Jukan kanssa, josko saaressa polttopuiksi tarkoitetut puut jätetään 4-5 m mittaan ja haemme ne talvella hänen traktori-peräkärry-laitteistolla Kainuunkadulle. Pohdiskelimme myös järeiden kuusien sahauksesta lankuiksi ja laudoiksi. Siihen olisi löytynyt ratkaisu, mutta siitä luovuttiin... Todennäköisesti - kunhan Särkelän Mikon kanssa menemme saareen - muutamia puita kaadetaan polttopuiksi ja pätkitään noin 40 cm mittaan. Minä kesän mittaan kopsin ne klapeiksi ja joka saarireissulla tuomme - minä ja vaimoni - kaksi kassillista klapeja kotikatokseen Kainuunkadulle kuivumaan. Jätämme tuon Jukan kanssa esillä olleen rankahaun odottamaan tulevia vuosia...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei...

Aikainen lintu madon nappaa tai sitten ei... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa varjossa +10 astetta lämmintä ja tyyntä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Hahtisaareen ja ajelin sieltä Selkäsaaren pohjoispäätyyn katiskan kokemaan. Katiska oli täysin tyhjä, ei kalan kalaa, ei edes niitä pikkusinttejä, ahvenia, jotka jätimme edellisellä kerralla "syöttikaloiksi". Katiskan suuaukko on säädettävissä, se on ollut ilmeisesti liian väljä ja mahdolliset kalat ovat ymmärtäneet uida pois sieltä... Ihan hyvä reissu kuitenkin. Sain kokeiltua venettä. Hyvin lähti liukuun. Pois tullessani kävin Karjalahdella Prismasta ostamassa sokkelintasoitussäkin, 20 kg, jossakin vaiheessa vähän peitellää varastorakennuksen esiin tulleita rautoja piiloon. Ostin myös kaksi pussia nurmikonsiemeniä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Ainakin sen verran, että käväisen iltapäivällä tervehtimässä Kemin tekusta vuonna 1973 valmistuneita paperiteknikoita. Kukaties heitä on kymmenisen paikalla...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä...

Etelä-Suomessa käynnin jälkimakustelua - kyllä... Arpoimme - minä ja vaimoni - taannoin, millä lähdemme Helsinkiin. Junalla vai omalla autolla. Onneksi päädyimme oman auton käyttöön. Saimme testattua nykyisen ympärivuotisautomme matkaominaisuudet. Kokemuksemme mukaan erinomaiset. Matkalla pohdiskelimme Suomen metsäkeskustelua. Puun riittävyyttä. Ajoimme siis reittiä Kemi-Oulu-Jyväskylä-Lahti-Helsinki. Lähes koko ajan oli tunne, että ajoimme keskellä metsää. Ainoastaan Oulun, Jyväskylän ja loppumetreillä Helsingissä oli hiukan vähemmän puustoa. Kyllä puuta riittää Suomessa. Metsänomistajat ovat vastuullista porukkaa. Ymmärtääkseni siirtävät metsäomaisuutensa seuraavalle sukupolvelle aina paremmassa kunnossa kuin sen saadessaan... Oli mukavat yo-juhlat. Pääsin jututtamaan iäkästä kuntapoliitikkoa. Tuskailimme tätä Tik-Tok-maailmaa ja yleisesti somemellastusta. Totesin hänelle, että onneksi tämä on ohimenevä ilmiö. Eivät järkevät suomalaiset jaksa tätä pitkään. Pää tulee vetävän käteen. Muuten - kuuntelimme ja katselimme hetki sitten uuden ylioppilaan Lauri Pyykön omassa yo-juhlassaan pitämän puheen. Hyvä puhe, ei kahta sanaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin kesäautollamme Kemin keskustassa ja Karjalahdella. Siinä ei mitään ihmeellistä ole, mutta tein monia "historiahavaintoja". Sisäsatamassa käynti oli rutiinia, tuuli hankala, en ainakaan vielä lähde katiskaa kokemaan. Ajelin OP Kemin Seutu pankin eteen parkkiin. On se hieno asia, että saa vielä henkilökohtaista pankkipalvelua. Se kävi mielessä, kun ihmiset jonottivat seinässä olevan nostoautomaatin edessä. Päätin silloin, kun noita laitteita alkoi ilmestyä, että en nosta rahaa seinästä tai tuulikaapista. Siitä on jo tovi aikaa... Sain hyvää ja nopeaa palvelua. Pois lähtiessäni - jo autoani peruuttaessa - viereeni ajoi kemiläistä historiaa. Vuopalan Matti viininpunaisella klassikko-Volvolla. Karjalahdella hoidin pullo- ja tölkkipalautukset ja käväisin Prisma-rakennuksen toisessakin päässä. Ostin tuttua ja turvallista. Parkkipaikalla näin Tennis-Keilahallia revittävän hajalle. Muistan tuon yksikön syntyhistorian. Silloinen elinkeinoasiamies Reijo Moilanen loihti sen yllättäen "lähes tyhjästä". Hän sai päättäjät vakuuttuneeksi asiasta. Perusteluna muistaakseni oli muun muassa messukäyttö liikunnan/urheilun lisäksi. Kotiin Haukkarin Kainuunkadulle oli mukava taas ajella...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin mutta tuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa +20 astetta suojaisassa auringonpaisteessa. Viikonvaihteessa kesä on tullut tontillemme: Nurmikko suhisten kasvaa, ensimmäiset voikukat näkyvissä, tuomi kukkii, jne. ... Perinteisten aamutoimien jälkeen oli ajatus käydä katiska kokemassa. Katsotaan nyt, miten tämä päivä etenee. Huomenna tiistaina 06.06.2023 iltapäivällä Kemin teknillisestä koulusta vuonna 1973 - 50 vuotta sitten - valmistuneet paperiteknikot kokoontuvat Kemissä. Käyn heitä tervehtimässä Scandik Kemi-hotellilla loppuiltapäivästä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun, mutta poikkeukselisen aikaisin herätyn aamun jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja kesäliite Helmi - hakiessani aistin kauniin mutta kylmän alkukesän aamun läsnäolon. Mittatissa +7 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pakkaamme päivän/viikonlopun automatkalle tarvitsemamme romppeet mukaan ja lähdemme ajelemaan Etelä-Suomeen Helsingin Vuosaaren Aurinkolahteen. Lyhintä reittiä Oulu-Jyväskylä-Lahti-kautta -kyllä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kun viime aikoina on mediassa ollut kohtalaisen paljon kannanottoja poliittisten luottamushenkilöiden monista/lukemattomista eri tason tehtävistä ja jääviysasioita, onhan siihen kannanottosoppaan ihan pakko pistää omakin lusikka. Lähtiessäni mukaan kuntapolitiikkaan vuonna 2000 ihmettelin heti ihan alkumetreillä, miten ihmeessä niin monille henkilöille on siunaantunut niin paljon tehtäviä. En oikeastaan tehtävien määrää, vaan sitä, miten ihminen kykenee hoitamaan asiallisesti ja täysipainoisesti lukuisat tehtävänsä. Sama ihmettelyn aihe on jatkunut aivan näihin päiviin saakka. Näitä supervaikuttajia näyttää riittävän jotakuinkin kaikissa poliittisissa ryhmittymissä. Luonnollisesti jotkut luottamustehtävät ovat tärkeämpiä/painavampia kuin jotkut toiset ja niihin henkilö panostaa omaa resurssiaan sen mukaisesti. Priorisointi on taitolaji. Olen yrittänyt ajatuksistani pois sulkea sen ajatuksen, että päätöksenteossa mukana olevat tekevät arvokasta työtään kokouspalkkioiden, päivärahojen, matkakorvausten, jne. toivossa, vaikka niitäkin kyllä arvelen löytyvän... Itselläni on tällä hetkellä tasan yksi varsinainen luottamustehtävä, joka saamani tiedon mukaan jatkuu vuodelle 2025. Lisäksi muutama varajäsenyys. Tämä sopii minulle erittäin hyvin. Työhuoneeni pöytäkalenteri on näiltä osin aika lailla tyhjyyttä täynnä. Toki muuta sinne näyttää vielä nykyäänkin ilmaantuvan. Mutta antaapa ajan kulua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin mutta kylmätuulisen alkukesän aamun läsnäolon. Mittarissa kuitenkin suojaisessa auringonpaisteessa +21 astetta lämmintä. Perinteisteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään en tee ainakaan pihalla yhtään mitään. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...