Mitä tänään tähän asti...

Kaunis keväinen aamu - kyllä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pohdiskelimme, josko lähtisimme merenjäälle ja samalla Selkäsaaressa pistäytymiseen. Kyllä - näin päätimme ja teimme. Upea päivä kerta kaikkiaan. Kävelimme sisäsatamasta suorinta reittiä saareen. Liikkeelle oli jo aamupäivällä useita pilkkijöiät ja hiihtäjiä - kävelijöitäkin meidän lisäksi. Nousimme rannasta mökille moottorikelkkauraa pitkin. Vaimoni alkoi lämmityspuuhiin ja minä menin tontin kulmalle lapioimaan tulevan perunapellon paikan ääriviivat puhtaiksi lumilapion leveydeltä. Kaivinkonemies tietää "kantaa" hiekat oikeaan paikkaan. Päätin vielä katkaista kaukaisimpiin kulmiin merkkikepit. Varastorakennuksen kupeessa oli sopivasti Laitakarista aikanaan hakemamme pitkä riuku. Päätin katkaista sen kahteen osaan. Ajattelin hakea varastosta sahan. Se jäi ajatukseksi, sillä annoin riuúlle saapasta. Kyllä - sillä seurauksella, että riuún toinen pää ponnahti minun oikeaan poskipäähän. Pari naarmuahan siinä tuli, onneksi silmälasit säilyivät ehjänä. Saattaa olla, että oikea poskipää hiukan tummenee. Jos ihan mustasilmä- tasolle niin se olisikin ensimmäinen kerta tähän astisen elämäni 75+ aikana... Näyttäessäni riukukatkaisun aikaansaannosta aurinkoisella terassilla vaimolleni lupasin, että tästä lähtien ensimmäisen aikeeni aina toteutan. Nautimme hetken saaren hiljaisuutta. Metsä Fibren rakennustyömaalta aika-ajoin kuuluva paalujunttauksen ääni ei häirinnyt... Pussikeittojen ja kahvien jälkeen köpöttelimme samaa reittiä takaisin sisäsatamaan. Keskustelimme kotipihalla olevasta moottorikelkasta: Olisiko syytä ajaa se kuitenkin saareen. Juuri nyt olisivat erinomaiset kelkkailuajat. Mukava saaripistäytyminen taas kerran.