Se on Jouluaatto nyt ja Joulupukki liikkeellä - kyllä...

Se on Jouluaatto nyt ja Joulupukki liikkeellä - kyllä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet totuttuun tapaan. Lähdimme ajelemaan Lallinperäntielle Arjaa ja Veeraa tapaamaan. Vincent tulee käymään porukkansa kanssa illansuussa. Kahvitellessamme pohdiskelimme vuoden 2021 elämansaldoa. Monia mielenkiintoisia vaiheita, joista on selvitty jotakuinkin kunnialla. Nimenomaan Veeran saldo on käsittämättömän hieno - menestystä on tullut roppakaupalla, ei kahta sanaa... Päätimme, että nautimme jatkossa jokaisesta päivästä - täysillä. Pois ajellessamme Rytikarin kohdalla vaimoni kysyi:"Osaisikohan täällä asua?" Totesin:"Mikä ettei, toki auton se vaatisi jatkossakin." Sanoin vähin seuranneeni Kemin asuntomarkkinoita... Teimme samalla reissulla perinteisen käynnin Peurasaaren hautausmaalla. Paljon oli väkeä liikkeellä - tuttujakin. Kyllä näillä käynneillä käyvät menneet ajat/henkilöt voimakkaasti ajatuksissa. Onneksi ajatukset, muistot ovat pääsääntöisesti myönteisiä. Toivottavasti jatkossa ei takaraivoon hiivi katkeruus. Se olisi vihonviimeinen riesa... Olipa mukava ajella kotiin, ajaa auto talliin, kolata toiseen kertaan liittymät lumiauran jäljiltä auki ja astua lämpimään eteiseen. Sisälle tultuani totesin vaimolleni:"Nyt tarjoan Sinulle lasillisen hyvää punaviintä, ostin hivenen aiemmasta kalliimpaa." "Jaa - nythän olet vallan riehaantunut." kommentoi vaimoni myötäsukaisesti. Nyt ollaan vaan kaikessa rauhassa ja nautitaan Jouluaatosta. Niin ja kohtapuolin jouluateriasta...