Kyllä - mielestäni erinomaista tekstiä jälleen kerran...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Rysky Riiheläisen kolumni: Mustallamerellä mennään Putinin pelikirjan mukaan
Venäjän toimet Mustallamerellä noudattavat tuttua kaavaa. Ajoitus, epävakauden luominen, keksityt laillisuuden kulissit ja disinformaatio ovat Venäjän turvallisuuspolitiikan ytimessä, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.
Laura Railamaa / Yle
Vladimir Putinin Venäjä haluaa olla pelätty ja kunnioitettu suurvalta. Maan rapautuvilla rakenteilla Venäjä on Neuvostoliiton kaatumisen jälkeisessä maailmanjärjestyksessä kuitenkin heikko ja syrjässä. Siksi se yrittää nyt väkisin muuttaa toimillaan tätä maailmanjärjestystä.
Mustanmeren tapahtumat ovat tyypillinen Venäjän toimi tässä yhteydessä.
Ensinnäkin ajoitus on tarkkaan mietitty. EU on tiukasti kiinni Brexitissä. Muutenkin Venäjän suhteen ties miksi heikko Trump on kädet täynnä välivaalien tappiota ja Venäjä-tutkintaa. Ukrainassa puolestaan on tulossa keväällä vaalit ja se altistaa maan sisäpolitiikan erityisen paljon ulkopuoliselle häirinnälle.
Sota siis jatkuu, kunnes Ukrainassa valtaa pitävät Kremlille mieleiset, sen tahtoon alistuvat tahot.
Toinen tyypillinen piirre on, että tapahtumat ovat osa Kremlin tarkkaan säätelemää, pitkäkestoista konfliktia. Ukrainaa vastaan käytävään näännytyssotaan kuuluvat Krimin miehitys, hyökkäyssota Itä-Ukrainassa ja jatkuvat kyberhyökkäykset. Myös kaasukuljetuksia Ukrainasta pois siirtävä Nordstream2 -kaasuputki Itämerellä sekä monet muut keinot ovat käytössä Ukrainan ahdistamisessa. Sodan taustalla on vuoden 2014 kansannousu, jossa ukrainalaiset hylkäsivät presidentti Vladimir Putinin suurin toivein perustaman Euraasian unionin. Sota siis jatkuu, kunnes Ukrainassa valtaa pitävät Kremlille mieleiset, sen tahtoon alistuvat tahot.
Kokonaisten maiden epävakauttaminen on olennainen osa Venäjän toimintatapaa. Venäjää vierustavat lukuisat jäätyneet konfliktit, joiden avulla se pitää etupiirikseen katsomiaan alueita kykenemättöminä kehittymään tai suuntautumaan länteen. Muita esimerkkejä epävakauden lietsomisesta ovat epäonnistunut Montenegron vallankaappaushanke ja sotkeutuminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.
Demokratiassa yleisen ilmapiirin hämmentäminen estää tai hidastaa päätöksentekoa. Tätä jähmeyttä Venäjä tarvitsee minimoidakseen lännen vastatoimia. Osa tätä minimointia on myös tilanteiden esittäminen aina niin, että lännen reaktiot Venäjän toimiin ovat vain perusteetonta venäläisvastaisuutta ja sodanlietsontaa.
Kolmas tyypillinen piirre Venäjän toiminnalle on tapahtumien ympärille kyhätyt laillisuuden kulissit. Nytkin Venäjä syyttää ukrainalaisia aluevesilleen tunkeutumisesta ja on jopa järjestänyt näytösoikeudenkäynnin. Venäjä vaatii sinällään aivan oikein länsimaita pitämään tiukasti kiinni oikeusvaltioperiaatteista, kun ne käsittelevät Venäjän toimia. Samaan aikaan se kuitenkin itse estää ja häiritsee parhaansa mukaan näitä prosesseja. Venäjä on esimerkiksi estänyt YK:n alaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisen selvittämään malesialaiskoneen alasampumista. Se on myös yrittänyt hakkeroida eri tahoja, jotka ovat olleet selvittämässä muun muassa Syyrian hallituksen kaasuhyökkäyksiä tai Venäjän valtiollista doping-ohjelmaa.
Nytkin väitellään jo kiivaasti mitä merellä oikein tapahtui. Se taas ohjaa tehokkaasti keskustelua sivuun varsinaisesta aiheesta eli Venäjän aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan.
Neljäntenä tällaisiin operaatioihin kuuluu aina vahva informaatioulottuvuus. Käytännössä tämä tarkoittaa valheiden kylvämistä epävarmuuden synnyttämiseksi. Nytkin väitellään jo kiivaasti mitä merellä oikein tapahtui. Se taas ohjaa tehokkaasti keskustelua sivuun varsinaisesta aiheesta eli Venäjän aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan ja sen pyrkimyksestä sulkea Asovanmeri. Disinformaation tehtävänä on myös luoda epäselvyyttä, jonka aikana tilanne saadaan vakiinnutettua. Kiistely siitä, kenen joukot Krimillä toimivat jatkui, kunnes niemimaa oli saatu liitettyä tukevasti Venäjään.
Venäjän operaatioissa on aina myös otettu oppia aiemmista. Venäjän sosiaalisessa mediassa on viimeisen reilun viikon ajan ollut poikkeavuuksia nimenomaan sotilasasioiden näkymisessä. Se, millä kaikilla keinoilla tämä peittely ja sekavuus on saatu aikaiseksi, on toistaiseksi epäselvää, mutta muutos itsessään on asioita seuraavien mukaan selvä. Venäjä on jäänyt kiinni monenlaisista asioista juuri sosiaalisen median takia ja nyt sen käyttöä tiedustelun välineenä yritetään ainakin vaikeuttaa. Tällainen peittely voi viitata myös toiminnan jatkumiseen esimerkiksi maahyökkäyksenä.
Laajempaa sotaa tästä ei kukaan tosiaankaan halua, mutta sekin on mahdollinen. Kysymys on nyt loppujen lopuksi siitä, kumpi kestää kauemmin, Venäjän kyky ja halu kestää toimiensa seurauksia vai lännen yhtenäisyys, joka mahdollistaa yritykset pitää Venäjän aggressiot kurissa. Näin Venäjän naapurimaan asukkaana toivon, että lännen strateginen kärsivällisyys vetää pidemmän korren.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti